Onko elossa enään ketään,
jälleen yksi on poissa,
tuli tutun suruilmotus 69 vuotias kuoli dapeteksen aiheuttamiin sivu sairauksiin,
-- loppuelämä meillä vanhuksilla on hyvin raskasta aikaa,
--- itse valittu yksinäisyys , hymm, hyvä vai paha,
ja onko lopuujen lopuksi itse valinnu yksinäisyyden,
paremminki syystä että on kokenu ypärillään liian kauan välinpitämättömyyttä,
joten ei jaksa enää yrittää,
vaan antaa periksi ja valitsee yksinäisen elämän, näinkö on asia oikeesti,
luulempa että näin on,
-- valinnastaan huolimatta vanhus salaa kokokee tuleensa petetyksi ja läheisten ja ympäristön hykäämäksi,
kukaan ei oikeesti ole enää kiinostunu meitä vanhoista,
aina pitää itse yrittää harastusten pariin vaikka neki alkaa jo tympimään,
mutta jos ei lähde liikkeele niin siihen jää aivan yksin istukeleen neljänseinän sisälle,
--- mistä me vanhukset saisimme oikeesti piristystä, ettei ihminen näivettyis kuoliaaksi yksin,
Onko kaikki jo kuolleet, on niin hiljasta ?
37
<50
Vastaukset
- kaikuvastaa
En minä tajua miksi meistä pitäisikään niin kiinnostua? Riittää kun itse ollaan kiinnostuneita eri asioista. Maailmahan on täynnä sellaista, mitä ei ehtinyt työelämän aikana nähdä, tutkia kokea.
Pitää olla kiinnostava, että muut kiinnostuu, se on vallitseva laki!
Kukaan ei tykkää marisijoista olkoon nuoria tai vanhoja, mutta huomaavat heti, jos itse pitää toisista ihmisistä. En minä ainakaan ole kuollut. Ainkaisin aamulla peilistä katsoi ihan eläväinen Makriina, jolla on hymy herkässä. Stailattiin nimittäin parina päivänä vähän huushollia, maalattiin kaapin ovet uudelleen ja haettiin puutavaraa Starkilta.
Innostuu tässä perkaamaan muitakin kaappeja ja komeroita, jospa saisi hävitettyä ikiaikaista tavaraa, jolle ei ole vuosiin löytynyt käyttöä.- saa-marista-
Kyllä ihminen kuolee ja näivettyy jos kukaan ei ole enään vanhuksista kiinostunu,
vaikka on harrastuksia, mutta kun ei ole enään omaa kumppania,
yksin liikkuminen ei enään tuota samaa elämän iloa kuin silloin kun yhdessä puolison kanssa matkailtiin suomessa ja ulkomailla,
vanhakin ihminen kaipaa ihon kosketusta omalta puolisoltaan, vaikka ei seksi enään kiinostakkaa, mutta läheisyyden tunne on jokaiselle ihmiselle elämän ehto,
-- puoliso muutti tuonpuoleiseen,
eikä vanha ihminen osaa enää etsiä, vielä vähemmän löytää läheistä ihmistä lähelleen,
omat jälkeläiset EI korvaa omaa puolisoa,
rakkaus lapsiin ja lastenlapsiin on t ä y s i n eriasia kuin rakkaus omaan puolisoon,
--- on elämän laki, että lapset lentää pesästään,
mutta pitääkö sen olla niin totaalista etteivät enää halua olla vanhempiensa tukena,
on vain puhelinen matkan päässä omine kiireineen,
hyvä jos joskus muutaman sanan kuulee heidän elämästää,
joittenki lastenlasten elämästä ei kuulu koskaan mitään,
mikä meihin on tullu, kun perheyhteisöt on hävinneet tai onko peräti hävitetty määrätietosesti suomessa,
vahaukset on jätetty yksinäisyyteen,
ei mene täydetä noitten m u k a pirteitten yksinäisyyteensä tyytyväisten ihmisten kehuskelut omavalinnastaan yksinäisyyteen ei ei,
heillä on paljon takana pettymystä elämässä ,
siksi he ovat vetäytyneet yksin eläjän rooliin, tietenki sitä pitää kehua, muuten he ei jaksa elää päivästä toiseen yksi,
---- ei se niin ole, jos ihminen " marisee " joskus ikäväänsä, EI se karkota ketään oikeaa ystävää pois, päinvastoin,
joka uskaltaa oikeesti paljastaa joskus oman heikkoutensa ja huonoutensa, hän on oikea elävä ihminen,
semmosessa ihmisesssä elää vielä lämpö sielussa, siis sielu on vielä elossa,
hänen hätähuutonsa on joku kuullut, ja elämä jatkuukin taas
yksinäisyyden taakka on keventyny huomattavasti ja elämä jatkuu,- nanenino
Kahdesti olen kokenut läheisen lähdön. Kaipaan, on haikeaa joskus. Ajattelen, että on hienoa, kun sain kokea yhteiset hetket rakkaitteni kanssa. Sitähän ei suoda kaikille. Eikä sydänystävää tuosta vain napata nuorenakaan. Keskityn muihin ihmissuhteisiin.
- eiku-töihin-
EN vielä ole kuollu,
aurinko paistaa
ikkunoitten pesu ja verhojen vaihto olisi tehtävä,
jospa saisi voimia kerättyä ja alkais töihin.- kevättäpiisaa
sus.morsian kirjoitti:
Yleensä kuolleet ovat hiljaisia.
No tulihan se suskin sieltä -- luulin jo että ---- no en sanokkaan , kun tiedän että nythänse elävasta kivaa onkin --
MInulla ei ole koskaan ollut näin helppoa ei tartte 4 kertaapäivässä viedä Jerrycottonia keikalle .
Ja nyt voin hortoilla niinkun kaikki muutkin eläkeläiset kauppakeskuksissa ,ja ihmetellä että mihinkääs noillakaikilla on niiin jumalaton kiire .
Elän niinkauan kun viimesen hengenvedon aika tulee -- mutta jos itse saan päättää eiiiii vielä piiiitläään aikaan ,
Ensin meinaan ainakin käydä Tampereella ja poiketa Hervannassakin kevättäpiisaa - susmor
1Ullamijami, tietysti tapaamme !
- cöpenick_
Henki vielä pihisee. Aamuisin nykyään vähän nuhaisena mutta kaikki lasketaan. Yllättävänä on tänä keväänä huomattava lisä askeleen lyhenemiseen.
Kun ikää on kuitenkin hirmuisesti, ihan dinosauriiden asti niin pitää vaan ymmärtää.
Koka viikko nuorempia poistuu ylävasemmalle, tai heitin sialuns. - kaikki-loppuu-aikanaan
Kuka tietää onko Ruuneberi enää hengissä,
eikai hän ollu tuo alotuksen henkilö joka poistui keskuudestamme viimeviikolla,
kyllä alkaa itsekutaki huolestuttamaan tuo terveys,
-- joku on saanu määräyksen näytepalan ottamista varten sairaalaan,
ei kai ne määrää sairaalaan jos eivät epäile jotain pahempaa,
vai onko kokoemusta teillä asiasta,
pelottaa,Jos minusta epäillään syöpää -- en anna kenenkään sorkkia itseäni -- Haluan häipyä pikkuhiljaa -- ilman kokeita ja kokeiluja -- On se aika kuitenkin lähellä joka tapauksesa
Sitten kun vaan sais ennen kipuja hyvät huumeet -- ja nukutuksen Eutanasia niinkun Jerrycottonkin
- Kukkahame
Vielä maistuu aamukahvi ja voileivät siis elän.
Aloittaja mainitsi ystävänsä poistuneen muonavahvuudesta, osanottoni.
Samalla tässä mainitsen olevani diabeetikko, tehty kolme pienempää leikkausta ja yksi isompi poistettiin syöpä suolistosta.
Ikää pian sjuttiosju ''ruotsalaisittain'' ja kova into vielä elää ainakin tämä kevät ja tuleva kesä eihän ihminen useinkaan tiedä poistumisaikaa silti voi elää toivossa.
Toivon palstalle 'runsaita' aikoja, sopua ja mielenrauhaa.
Otsikon alle on kehittynyt mielenkiintoinen kirjoitussarja
Elämä on tosi hienoa vaikka satais, vesihän on elämälle tärkeintä ja valokin.Intoa täynnä olen minäkin ikämimmi, kaikkien muutostenkin keskellä:D Löysin nimittäin vaatehuoneen ylähyllyltä kassillisen nukenvaatteita, joita ompelin Sipoon aikoina lastenlasten nukeille!
Ihania mekkoja kerrassaan,.... huolella ommellut ja kudotut damaskit samettitakkeineen, pikku vyötäröpitsiessun ja kenkiä, polvisukkia ja pitsilakanoita tyynyliinoineen.
Ihastelin itsekin, miten somasti olin "disign'nannut takkiin puhvihihat, hupun ja pienen laukun samasta kankaasta, Hihansuissa musta resori ja sininen kaunis takki ja huppu reunustettu mustalla samettiplyysillä.
Nyt aioinkin laittaa ne uudessa kodissa esille henkarit saa vaikka mehupillistä, muistoja ne mahtaa tytöillekin olla.
Ajattelin metallista viilikuppien telinettä, johon voi ripustaa pikku henkarit. Voi olla, että ei silloinkaan tytöt olleet niin nukkejaan rakastavia, muistan heidän ihastelleen nukenvaatteitakin, mutta kiinnostuneen tekniikasta vielä enemmän satukasetteineen.
Tämä isoäiti taitaa olla itse se vanhanaikainen romantikko, omine muistoineen.- Ramoona_
sini-sirkku kirjoitti:
Intoa täynnä olen minäkin ikämimmi, kaikkien muutostenkin keskellä:D Löysin nimittäin vaatehuoneen ylähyllyltä kassillisen nukenvaatteita, joita ompelin Sipoon aikoina lastenlasten nukeille!
Ihania mekkoja kerrassaan,.... huolella ommellut ja kudotut damaskit samettitakkeineen, pikku vyötäröpitsiessun ja kenkiä, polvisukkia ja pitsilakanoita tyynyliinoineen.
Ihastelin itsekin, miten somasti olin "disign'nannut takkiin puhvihihat, hupun ja pienen laukun samasta kankaasta, Hihansuissa musta resori ja sininen kaunis takki ja huppu reunustettu mustalla samettiplyysillä.
Nyt aioinkin laittaa ne uudessa kodissa esille henkarit saa vaikka mehupillistä, muistoja ne mahtaa tytöillekin olla.
Ajattelin metallista viilikuppien telinettä, johon voi ripustaa pikku henkarit. Voi olla, että ei silloinkaan tytöt olleet niin nukkejaan rakastavia, muistan heidän ihastelleen nukenvaatteitakin, mutta kiinnostuneen tekniikasta vielä enemmän satukasetteineen.
Tämä isoäiti taitaa olla itse se vanhanaikainen romantikko, omine muistoineen.Eilinen räntäsade sai maan hetkeksi valkeaksi, narsissit sen keskeltä kuitenkin aurinkoisina nostivat päätään, ja hyväähän kevätsade kasvustolle saa aikaan, silmissä ruoho vihertyy ja silmut paisuvat .
Lumoutuneena luin Sini-sirkun nukenvaatteista. Itsekin olen tyttöpuolisille lähisuvun lapsille niitä paljon väkerrellyt. Barbien vaatteet olivat haasteellisia, kun niin pieniä piti tehdä, se uumakin sormenpaksuinen. Pienet nepparit ja tarranauhan pätkät apuna sain ne istuviksi ja pienistäkin tilkuista , pitseistä ja nauhoista sai näyttäviä luomuksia. Näillä lapsenlapsilla on baby-bornit, aidon vastasyntyneen näköiset ja kokoiset nuket, joille saa kaupasta huoliteltuja vaatteita , mutta ne maksavat yhtä paljon kuin oikeat. Käsityölehdssä on niihin kaavoja muistakin kuin vauvanvaatteista. Kerran tein muovitetusta kankaasta sadeviitan ja pikkuruiset kumisaappaatkin, paljon neuloin erilaisia asukokonaisuuksia , lapasia hammatikkuja käyttäen. Pienin tytöistä, 8-vuotias joskus vielä leikkii niillä. Hän on innostunut myös nukketalostaan, johon teemme jatkuvasti yhdessä kuumennettaessa kovettuvasta askartelumassasta esimerkiksi ruokaa, pikkuruisista sentin pituisista porkkanoista pullapitkoihin ja täytekakkuihin. Kasvatusohjeiden mukaan pojillekin ostin joskus oman nuken, mutta poikalapset yleensä suostuivat leikkimään mieluummin vaikka perheen koiraa.
Tyttöjen kauneimmat prinsessamekot ja kengät on huolella säilössä , lasten ensimmäiset kengät olen laittanut omiin pieniin vitriineihinsä, mukaan kummilusikat ja ensimmäisen tukanleikkuun hiuskiehkurat. Pikkuruiset ensiaskelkengät ovat liikuttavasti kuluneet kärjistään, kun askelten välillä mentiin kontaten. Nukenvaatteistahan saa myös nostalgisia asetelmia. Lelukaupoista saa kauniita pieniä nukenhengareita, ja olen itse taivutellut sellaisia metallilangasta. Kerro sitte, saitko vaattet pysymään mehupilliripustimissa. ;) Voi ihanaa, hammastikuilla nukenvanttuut, voiko näppärämpää ajatellakaan :D Parempia ideoita olikin henkareista Ramoonalla, puisi kahvisekoittimia näkyy huoltoasemilla käytettävän, pitänee hamstraa muutama extra kupposelle!
Vein isännöitsijän pikkutytölle tuliaisiksin Nalleneidin, puettuna tuohon siniseen takkiin, sinne se jäi tytön huoneeseen somasti istumaan, Veeratyttö kun oli mummolassa yhtiökokouksen ajan.
Ehkä ompelen uudessa kodissa sitten samanlaisen takin, tai viitan, leveälierisen hatun kanssa, kun nyt ensin asetun taloksi.- kaikestahuolimatta-
huomenna on uusi päivä ja uudet aatokset, kyllä tämä tästä,
Kiitos " kukkahame" hän ei ollu läheinen, oli sukulaisten sukulainen,
mutta hänen poismenonsa toi vahvasti oman surun pintaan,
muisto oman puolison poismenosta on nyt yli kaksivuotta,
jostain syystä tuttujenkin kuolema aiheuttaa surua, sille ei voi mitään,
kai se on tätä vanhuutta. - jakolasku
kaikestahuolimatta- kirjoitti:
huomenna on uusi päivä ja uudet aatokset, kyllä tämä tästä,
Kiitos " kukkahame" hän ei ollu läheinen, oli sukulaisten sukulainen,
mutta hänen poismenonsa toi vahvasti oman surun pintaan,
muisto oman puolison poismenosta on nyt yli kaksivuotta,
jostain syystä tuttujenkin kuolema aiheuttaa surua, sille ei voi mitään,
kai se on tätä vanhuutta.Kuinka kauan kukkahame jouduit sairaalassa olemaan syöpäleikkauksen jälkeen? Tuttavaltani poistettiin rinta kun todettiin syöpä ja seuraavana päivänä kotiin. Rouva on jo 80-vuotias.
- Makriina.ek
sini-sirkku kirjoitti:
Voi ihanaa, hammastikuilla nukenvanttuut, voiko näppärämpää ajatellakaan :D Parempia ideoita olikin henkareista Ramoonalla, puisi kahvisekoittimia näkyy huoltoasemilla käytettävän, pitänee hamstraa muutama extra kupposelle!
Vein isännöitsijän pikkutytölle tuliaisiksin Nalleneidin, puettuna tuohon siniseen takkiin, sinne se jäi tytön huoneeseen somasti istumaan, Veeratyttö kun oli mummolassa yhtiökokouksen ajan.
Ehkä ompelen uudessa kodissa sitten samanlaisen takin, tai viitan, leveälierisen hatun kanssa, kun nyt ensin asetun taloksi.Kun en ole käsityöihminen, niin tein aikoinani nukkekodin, johon askartelin huonekalut, kirjat kirjahyllyyn, lamput, matot ja taulut. Siinä oli kaksi kerrosta, keittiö ja kylpyhuone. Keittiössä oli uunillinen hella ja jääkaappi, jonka hyllyille löysimme ruokaakin, muistan ainakin kukkakaalin ja munakennon.Lapsi rakasti sitä. Hän järjesti huonekaluja miltei joka päivä. Ostimme siihen aina lisää tavaraa, kun löytyi sopivaa kokoa. Meillä oli eri teemat, oli kesäkaudet, joulut ja muut juhlat. Nukkekoti on vieläkin jäljellä, sille kyllä riittää käyttäjiä varmasti monessa polvessa vielä.
Makriina.ek kirjoitti:
Kun en ole käsityöihminen, niin tein aikoinani nukkekodin, johon askartelin huonekalut, kirjat kirjahyllyyn, lamput, matot ja taulut. Siinä oli kaksi kerrosta, keittiö ja kylpyhuone. Keittiössä oli uunillinen hella ja jääkaappi, jonka hyllyille löysimme ruokaakin, muistan ainakin kukkakaalin ja munakennon.Lapsi rakasti sitä. Hän järjesti huonekaluja miltei joka päivä. Ostimme siihen aina lisää tavaraa, kun löytyi sopivaa kokoa. Meillä oli eri teemat, oli kesäkaudet, joulut ja muut juhlat. Nukkekoti on vieläkin jäljellä, sille kyllä riittää käyttäjiä varmasti monessa polvessa vielä.
Olipa kiva löytää Makriinan kommentti noista rakkaista askarteluista:D Voin hyvin ymmärtää, miten hauskaa on intoa täynnä valmistaa lastenlapsille mieluista leikkiä kotoisissa merkeissä.
Minäkin säilytän uuteen kotiini tyttöjen muistoja, aikuisinakin ne tuo mieleen hetket, joita kokivat pikkuisina. Aikanaan kun näin äidin säilyttäneet meidän lapsuuden lautasemme, missä siskolla oli juna lautasen pohjalle, ja minulla nukensänky reunakuvioineen, lämmitti ne syntyneet muistot todella.
- jokkeroinen
itselle tuli pari meiliä, pyysivät arvioimaan työväenopiston seniorikurssien tarpeellisuutta tai mielekkyyttä. ihan miten vain. Olen tietysti jäävi arvioimaan muita kursseja kuin niitä, joihin itse olen osallistunut. Rehellisesti sanoen vuosien ajan. Tietysti ne antavat alaa koskevia taitoja mutta ennenkaikkea valmiuden olla ja elää muiden samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten parissa. Nuo kurssit ovat enenkaikkea olleet sosiaalisen yhteisön luojia, Ne kurssit eivät ole minulle pakko menna vaan himo mennä sinne. Ilman niitä tuntisin varmasti eläväni henkisessä tyhjiössä.
- sydän-syrjällään-
On ongelma,
ikä 76v
entuudestaan ohitusleikkaus tehty ja sepelvaltimotauti, se on hyvin hoidossa,
on hienoista syd.vajaatoimintaa, mutta se ei suuremmin haittaa, kun tietää milloin ottaa lisä lääkettä
mutta,
on tullu iho-muutoksia, myös suussa, en tunne itteä kipeeksi, olen terve,
olen suhteelisen pirteä,
kuitenkaa siivoukseen en saa enään intoa samoin kuin nuorempana, siinä touhussa väsyn,
se risoo mua kauheesti,
nyt otettaisiin näyte pala suusta, se hirvittää,
ei se jos se osottautuu syöväksi,
v a a n se jos suusta tulee koepalan oton jälkeen kovasti kipee,
sitä en kestä,
nyt kuumeisesti mietin annanko ottaa näytettä ollenkaa,
jos ihminen sairastuuki juuri sen takia , että sitä tongitaan,
puistattaa ajatus,
mieluummin veisin ihomuutokset hautaan mennessäni ilman tonkimista,
mitä te muut tekisitte ?
tunnen itteni terveeksi
ainoastaan alotekyvyttömyys alottaa siivous-hommat se harmittaa eniten,
kun haluaisin kotini olevan yhtä siisti kuin nuorempanaki oli kun silloin jaksoi ja intoa piisas,
( suu ei haittaa tämmösenä ollenkaa )
muuten menojani ei elämä olosuhteet hidasta vielä ollenkaa,
kysynki,
minkä ratkasun te tekisitte itsenne kohdalla, jos olisitte samassa jamassa?- ei-osaa-neuvoa-
"kumpa tietäsi sen, ken arvaisi huomisen "
on vaan itte päätettävä mitä tehdä.
- ketjun-otsikko-puhutteli
On hiljaista ja kuollitta on.
En jaksa lukea ketjun vietejä minäkään,
ketjun otsikko vain puhutteli. Minulla on oma teoriani palstan hiipumiseen. Silloin kymmenen vuotta sitten olin 69 v kun Ruuneperi minut palstalle toivotti tervetulleeksi. Täällä oli varmasti silloin jo monia yli seitsenkymppisiä, jotka jo poistuneet tai "yli-ikäisiksi" vanhentuneet. Monia pastalla tutuiksi tulleita muistan, tiedän muutamien siirtyneen pilven reunallekin.
Nykyään mukana on luullakseni aika lailla vakiojoukko niin samaa nikkiä kuin vaihtelevia nikkejä käyttäviä, enemmät arvuuttelut jääkööt.
Onhan aivan luonnollista että kymmenessä vuodessa ikä vaikuttaa myös kirjoitusaktiivisuuteen. Tuntuu että jotkut ehkä jo elämästä kyllänsä saaneet tuntevat tämmöisenkin harrastuksen turhaksi. " Ei mikään ole kuin ennen, palstakin silloin paljon mukavampi :)) "
Henkisesti vireillä on piristävä vaikutus palstaan ja varsinkin asiallisilla, pieni pilke silmäkulmassa kirjoitetut jutut ovat arvokkaita. Kirjoitelkaa hyvät ihmiset ja piristäkää meitä vanhoja hiipuneita sieluja.
Summasummarum (tuliks oikke) Ikääntyminen tekee tepposia.- pari-ajatusta
Luulisi että 60 puolelta olisi normaalisti tulossa porukkaa, mutta yrittäneitä on ynseästi kohdeltu. Kai ne pysyvät siellä tutussa seurassaan vielä 70 täytettyään ja eihän 80 vuotiaiden tarvitse täältä minnekkään lähteä vain iän takia.
Ruuneperi ei kaikkia hyvin toivottele , sinä niitä harvoja suosikkeja. Huono homma jos yhden Ruunen myötä palsta elää, kituu tai tyrehtyy. Täällä pitäisi olla joku tarmokas vetäjä, Kahviprtissä on, mutta se on vain yksi osa palstaa. Pirtti pitää monta hyvä kirjoittajaa piirissään, harva heistä yleiselle puolelle kirjoittaa. Ei se sielun hiipuminenkaan iästä kiinni ole ja kyllä se piristys pitää ihan live elämästä löytää.
Aina hajupojan syyksi palstan pahoinvointi sysättiin, mutta eipä hyvin mene nytkään. - vastauskysymykseen
Väärin tuli.
- elämäntaitelija-
Vielä ollaan elossa,
vaikka mieli joskus laskee pyllymäkeä ja rotkonpohja lähestyy kiivasta vauhtia,
eilen oli alamäki taas, mietin että voisi poistua jo elämän näyttämöltä lopullisesti kun tietäisi ja osaisi lähdön tehdä oikein,
tuottamatta tuskaa ittelle ja läheisille,
en vaan osaa,
joten täällä roikun elossa,
koitan tehdä kaikkeni pysyäkseni omatoimisena ja iloita loppuelämän päivistä parhaani mukaan,
teen vielä kaikenlaisia uusia suunitelmia loppuelämän varrelle vaikka mieli laskee
kiitorataa ja pyllymäkeä välillä,
saanähdä mitä saan vielä toteutettua,Tällainen ikäihmisten Masentuneisuus on aika yleistä , mutta onhan sitä nuoremmillakin
Ehkä se kuuluu ihmisen mieleen laatuunkin - toisille elämä on helpompaakin
Lääkkeitä saa masentumiseen -- lääkärit antaa nykyään herkästi lääkettä -- on vaan oltava varovainen ,varsinkin jos on jo käytössä jotain lääkettä joka on välttämätöntä jonkun kroonillisen sairauden vuoksi.
Sillon jos jo on uni vaikeuksia --niin voisi keskustella Terveyskeskuslääkärinkanssa
Sanotaan että moni on keväällä väsyneempi - minuun vaikuttaa kanssa ilmat --kyllä aurinkoinen päivä on mukavampi elää.
- kyyneltentakaa-hymyä
Elämä on ylä ja alamäkeä varsinki tässä ijässä,
moni on jo sairas, jaksaminen kortilla,
tulevaisuutta ei enään oikein ole,
moni on jääny yksikseen,
yksinäisyys on vaarallista
yksin ihminen kuolee ,
mutta,
iloitkaamme kaikesta huolimatta jokaisesta päivästä jonka vielä näemme,- kat-leija
Sanotaan niinkuin Hectorkin laulaessaan, että olen lähes onnellinen mies. Samoin voimme me naisetkin sanoa.
- se-sama-taas
kat-leija kirjoitti:
Sanotaan niinkuin Hectorkin laulaessaan, että olen lähes onnellinen mies. Samoin voimme me naisetkin sanoa.
Niin se laulu.
https://www.youtube.com/watch?v=O0iCYvlZClQ
- kaikestahuolimatta-
" elä elämäsi hymyillen aina "
https://www.youtube.com/watch?v=MOFIX_9eAgwSen verran otan vielä kantaa Ruuneperin puolesta, etteikö hän monella tavalla ole kehoittanut meitä kirjoittajia käyttäytymään hyviin tapoihin vedoten. Monet kerrat on Ruuneperin sanoma (toruminekin) ollut paikallaan.
Yhtä kauan en ole ollut mukana kuin Katileija, mutta nämä vuodet on opettaneet arvostamaan täälläkin asiallisesti kirjoittavia kanssaihmisiä.
- kivensyrjä
Tieliikenteessä näytti olleen melko tuhoisa vapun jälkeinen kausi. Monia nuorempia menettiin.
Itsellä painonnousua, alakuloa ja raskasta jalannousua, myös unirytmin muuttumista yökukkujaksi. Pian kai se kägönenkin kukkuu.
Kaikki vihertää, puut lykkää silmuja, lämpimämpääkin tiedossa. Ei tässä jaksa murehtia. On jo varhainen maanantai.- kesääennustaa
Gägöstä voi kuunnella Vioron luontokameroista, on helskyellyt jo muutaman päivän.
- vielä-virtaa-
Vielä elossa,
aurinko lämmitti koko päivän,
kevät iloa rinnassa,
ikkunoitten pesua,
pyykin pesua,
silitystä ym.
keväthommia riittää vaikka muille jakaa,
huomenna on uusi päivä ja me vanhat vielä elossa, ei anneta periksi. - tietoako
Eräs kysyi täällä koepalan otosta suusta. Eihän se varmaan ole suuri operaatio,luulisin ihan peinen vaan.
Jokainen tekee omat päätökset, mutta minä kyllä olisi sen verran utelias, että haluaisin tietää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest6865175Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4693544Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1563307Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1702553Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d102389- 2611980
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231487Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa1001398No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001379Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891150