Mitä te kaikki ja lukuisat oikeasti yksinäiset duunaatte? Missä te kaikki olette? Huhuu!!
Mitä te teette auttaaksenne itseänne yksinäisyyden suosta? Oletteko ihan varmasti jo kaikkea just itsellesi mahdollista reittiä yrittäneet? Neuvokaas mua!
Itse olen niin toivottoman yksin, kun kukaan vaan voi olla. Päiväkausiin en ole sanaakaan sanonut. Ei ole ketään. Vuosikausiin ei ole ollut kuulijaa, keskustelijaa, kaveria,....
Luin tuolta jostain kuinka esimerkiksi ujot jäävät yksin. Köyhäkin voi jäädä yksin jne... Kuka tahansa voi olla yksinäinen vaikkei mitään ongelmaa olekaan.
En ole ujo, sairas, uudella paikkakunnalla, just eronnut tms.... köyhä ehkä olen mutta ainakin YKSIN! Taidan olla nahjus tai jotain vikaa kuitenkin on, kun tuntuu etten vaan kuulu mihinkään joukkoon. Seurallisena ja iloisena immeisenä mua pidetään mutta ystävää ei minulle asti siltikään riitä. Kaikki häipyvät omille teilleen.
Älkää vaan luetelko neuvoina yhdistyksiä ja harrastuspiirejä. On nähty jo mitä se on. Ei toiminut mun kohdallani. Kun kerhot ja kokoukset pidettiin... jäin taas yksin ja kerran pari jopa niin, että minä tein työt ja he seurustelivat keskenään. Niin niin, sanoivat että kun olen niin reipas ja näppärä. Just juu! Enpä jäänyt sinne piikomaan ja ketutusta kärsimään. Ihmisiähän minä kaipasin, enkä niinkään työtä. Olen istunut katukahviloissa, käynyt teatterissa ... aina olen yksin. Itkua pukkaa ainainen yksinään käveleskely jne... Ravintoloihin en halua. Nekin olen jo nähnyt ja kokenut. Kyllähän ihmiset kännisinä seurasta nauttivat, mutta eivät sitten kadulla kohdatessa ole näkevinään vaikkei mitään ikävää olisi sattunutkaan. Känniset ovat kännisiä. Pikkukaupungissa ei aivan mahdottomasti tekemistä ja paikkoja riitä ja kaikki pyörivät omissa piireissää.
Mitä kummaa pitäisi tehdä. Olenko mä jotenkin merkitty? Lukeeko mun otsassa: "Tuomittu yksinäisyyteen! Älä auta pakoon!"
Tukahduttavaa yksinäisyyttä yritän tällä kirjoituksellanikin lievittää. Voin ainakin hetken kuvitella olevani johonkin päin valtakuntaa yhteydessä.
Missä yksinäiset piileskelevät?
46
<50
Vastaukset
- 91120
Kotona, töissä, lenkillä, luennoilla. Siinäpä ne paikat sitten ovatkin mistä minut voi bongata. Ihmissuhteet olen siirtänyt kokonaan nettiin, sillä se on ainoa paikka missä persoonallisuushäiriöni eivät pistä silmään ja aiheuta mielipahaa niin itselleni kuin muillekin.
- Loukko-Allikko
91120, olet siis vapaaehtoisesti yksin.
Kleon tavoin minä olen yksinäinen vastoin omaa tahtoani.
Kleo! Yritin minäkin jo kaikki mainitsemasi kikat. Olen arka metsäläinen! Masennus vei lopulta mukanaan. Yritä sinä vaan vielä jaksaa mennä ihmisten keskuuteen. Nyt kesällä se on pienissäkin paikoissa vähän helponpaa kuin talven kylmillä. Ettet ainakaan tähän pisteeseen päädy eli sairaaksi. - 171936
Loukko-Allikko kirjoitti:
91120, olet siis vapaaehtoisesti yksin.
Kleon tavoin minä olen yksinäinen vastoin omaa tahtoani.
Kleo! Yritin minäkin jo kaikki mainitsemasi kikat. Olen arka metsäläinen! Masennus vei lopulta mukanaan. Yritä sinä vaan vielä jaksaa mennä ihmisten keskuuteen. Nyt kesällä se on pienissäkin paikoissa vähän helponpaa kuin talven kylmillä. Ettet ainakaan tähän pisteeseen päädy eli sairaaksi.Aika villiin johtopäätökseen päädyit saatavilla olevan tiedon perusteella. Ihmissuhteiden nettiin siirtämiseen voi olla monia syitä, eikä se välttämättä ole henkilölle itselleen se ideaali tilanne vaikka sen tietoisesti tekeekin.
Omalla kohdallani mainitsemani siirron olen tehnyt valitessani kahdesta pahasta pienemmän, vaikka kumpaakaan en vapaaehtoisesti ottaisi. Persoonallisuushäiriöitä ei ehkä voi samassa mielessä luokitella sairaudeksi kuin esimerkiksi masennusta, sillä ne ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Sitä mitä vaikka Suomessa pidetään normaalikäytöksenä voisi jossain toisessa kulttuurissa siis olla harhaista käytöstä. Persoonallisuushäiriöllä kuitenkin implisiittisesti tarkoitetaan mielen häiriötä, joka tavalla tai toisella estää ihmistä sopeutumasta oman kulttuurinsa normeihin.
En tiedä kauanko sinäkään jaksaisit yrittää ihmisiin kasvotusten tutustumista, jos siihen liittyisi aitoja lamauttavia pelkotiloja ja jokaisesti yrityksestä saisit maksaa silmittömän itsevihan jaksolla, joka saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään. Enkä puhu mistään pienestä mielipahasta vaan aidosta itseen kohdistetusta vihasta, johon verrattuna itsemurha tuntuu ajatuksena todella lohdulliselta.
Valintojeni vapaatahtoisuudesta voidaan myös olla montaa mieltä. Jos ihminen suljetaan neliökilometrin kokoiselle alueelle, onko ihmisellä silti vielä vapaa tahto? Entä jos alue olisi 25 neliöinen yksiö tai kenties muutaman neliömetrin kokoinen puulaatikko? Missä se raja menee? Kuinka paljon ihmisen valintoja voidaan rajoittaa ja vielä kutsua niissä puitteissa tehtyjä valintoja vapaasta tahdosta kumpuaviksi?
Tietysti minua eivät pidättele mitkään kiinteät rajat joita en voisi ylittää fysiikan lakeja lukuunottamatta. Mutta kuvitellaan tilanne, että ihminen olisi suljettuna siihen puulaatikkoon ja voisi kynsillään raapia itsensä sieltä ulos maksaen vapaudestaan kivulla, mutta joka päivän päättyessä tulisi lukituksi uudestaan siihen samaan laatikkoon ja mikäli mielisi vapauteen seuraavanakin päivänä joutuisi taas raapimaan tiensä ulos. Olettaen, että ihmisellä ei siinä laatikossa olisi mitään akuuttia hätää, ei varmaankaan kestäisi kauaa ennen kuin ihminen päättäisi vain jäädä siihen laatikkoon, koska ainakaan silloin ei joutuisi sietämään sitä tuskaa jonka vapaudestaan joutuu maksamaan. Tekeekö ihminen silloin päätöksen vapaaehtoisesti?
Tervetuloa arkkuuni. Täällä on aikaa miettiä. - älämurehdirohkeastivaan
Kaikki 30-v.tuppukylien Yksinäiset kun haistatte piha grillin hajun niin hypätkää pensas aidan yli ja tervehtikää uusia tuttavianne kohteliaasti hymyillen, sieltä voitte löytää ystäviä ja vaikka elämänkumppanin. Ja voitte yhdessä vuosienpäässä muistella sisäänpäinkäätyneessä some ringissä, Miten suloinen Mikan Ja Jennan Kerberos niminen Rotikka uros olikaan napatessaan, hampailla haarovälistä kiinni. Ja miten vartiointiliikkeen edustajan selvittäessä tapahtunutta paiskasitte kättä ja teistä tuli eliniköisiä ystäviä.
- kakkk
Mulla on kans helvettiä, kun en oo töissä, en oo harrastuspiireissä, kun ei oikein kiinnosta mikään harrastus, kaupungilla käveleksiä päämäärättömänä ja kotiin, juttukaverit on kaupan kassa ja naapuri hississä joss sattuu. ei oo kenen luo mennä, eikä kukaan kutsu. MInulla on varmaan ihan hyvät sosiaaliset taidot, mutta en varmaan osaa tuoda itteeni tarpeeks esille, en osaa tehdä itseäni näkyväksi, jos ei joku satu näkemään minua, on ulkopuolinen olo aina, juontaa lapsuudesta..
- Kleio
Sama mulla. Kaupan kassalle sanon hei ja kiitos ja ehkä vielä kerran hei! Miten tämä onkin mennyt tämmöiseksi.
Ne muinaiset kapakkatuttavuudet eivät taatusti edes uskoisi että olen loputtoman yksinäinen. En vaan jaksa sitä kännihurlumheitä. Niin pinnallista, että... Ei se ainakaan minulle mitään antanut.
Ulkopuoliseksi olo väkisinkin menee vaikkei lapsuudessa olisikaan mitään sattunut. Itsetunto rupeaa katoamaan ja kyllähän se totta on, että masennuskin voi hiipiä mieleen.
Yritän ainakin vielä pitää itsestäni huolta. Koitan näyttää siltä kuin kaikki olisi ihan OK. Aikoinaan olen harrastanutkin vaikka ja mitä. Mutta kuinkas kummassa, huomasin sen vasta myöhemmin; kaikki harrastukseni olivat kaikkea muuta kuin yhteisöllisiä. Vaihtelevat työaikani eivät olisi edes sallineet mitään muiden aikatauluihin sovitettavia harrasteita. Oli koiria, purjehdusta, valokuvausta, patikointia... Eipä jäänyt niistäkään sitten ystäviä. Sukulaiset ovat hajallaan siellä sun täällä ja elävät jokainen tahollaan omaa kiireistä elämäänsä. Kaikkea on elämässä ollut ja mennyt. Nyt vaan istun ja ihmettelen. - Kleio
Istun ja ihmettelen tosiaan. Itku ja kirous!
Puhelinta pyörittelen käsissäni ja toivon jonkun laittavan vaikka vaan pienen viestin. Kenen jonkun? Ei ole ketään. Joskus koitan kummitytölle jotain tekstarintynkää laittaa. Kuulumisia kyselen. Vastaus on usein, jos edes vastaa, esim. "Kaikki Ok". Tai jos jotain yritän itsestäni sepustaa, voi vastaus olla pelkkä "Ok". - surupusero
Kleio kirjoitti:
Istun ja ihmettelen tosiaan. Itku ja kirous!
Puhelinta pyörittelen käsissäni ja toivon jonkun laittavan vaikka vaan pienen viestin. Kenen jonkun? Ei ole ketään. Joskus koitan kummitytölle jotain tekstarintynkää laittaa. Kuulumisia kyselen. Vastaus on usein, jos edes vastaa, esim. "Kaikki Ok". Tai jos jotain yritän itsestäni sepustaa, voi vastaus olla pelkkä "Ok".Semmonen tuo minunkin 13-vuotias tyttö on, vastaus aina vaan "ok" kun sille viestiä laittaa :)
Ihmettelen mikä se on joka minussa niin luotaantyöntävää on että minut on niin helppo sysätä syrjään. Kaksi vuotta sitten muutimme nykyiseen asuntoomme ja olin niin iloinen kun sain uuden "ystävän" joka asuu lähistöllä. Ei se nyt ole seitsemään kuukauteen ollut kanssani missään tekemisissä, kun olen pyytänyt tekemään jotain kanssani en ole saanut enää minkäänlaista vastausta.
En ymmärrä minkä takia. Muita ei sitten olekkaan, tietysti mies ja lapset mutta olen surullinen kun ystävä puuttuu.
- Kleio
Usein mietin onko tässä kaupungissa montakin yhtä yksinäistä. Varmaankin on, mutta missä he luuraavat, ovatko lähelläkin, ketä ja minkälaisia ihmisiä he ovat.
Sinkuksi voi julistautua, netissä riittää treffipalstoja, sukupuoliset suuntaukset sallitaan, voi olla erilainen tai samanlainen ja siitä väliltä jne...
Onko yksinäisyys suurikin häpeä? Ei ihmisessä oikeasti mitään vikaa välttämättä ole, jos on jäänyt yksin.
Minulle sitä vikaa kohta tulee ainakin korvien väliin, jos tämä peli jatkuu. Kun mua onnetonta ei auta yhtään, jos juttelen kaupassa jonkun tuikituntemattoman kanssa vaikka pottukilon hinnasta. Se on sit siinä ja sillä selvä. Tahdon ystäviä, seuraa, ... - Hans-Jurgen
Itse käyn yksin lenkille, konserteissa. Kotona taas pelaan yksin ja katson tv-sarjoja ja Youtube-videoita. Yhtä helvettiä se välillä on, mutta välillä sitä pakoon pääsee kun eteen sattuu joku oikein hyvä kirja/peli/sarja, johon uppoutuu eikä mieti hetkeen itseä.
- Kleio
Näyttää/kuulostaa murheelliselta. Onko niin, että yksinäiset vaan alistuvat tilanteessa ja jättäytyvät omiin oloihinsa suosiolla. Olenko kenties jo sillä tiellä. Kadotanko minä pikkuhiljaa sosiaaliset taitoni, muutun ja erakoidun lopulta. Telkkariakaan en ennen muinoin juurikaan katsonut, mutta nykyään on pakko koittaa sen äärellä saada aikansa jotenkin kulumaan. Tylsää! Kamalaa! Väsyttää!
- 957567
Kotona minä piileskelen.
- Kleio
Miksi, oi miksi 957567 niin teet? Oletko jo pitkäänkin ollut yksinäinen? Utelen mikä siihen johti ja mistä se johtuu? Muutkin voisivat kertoa asioiden kulusta jotain.
Olen oman yksinäisyyteni kanssa äimänkäkenä. En oikein tajua mitä on tapahtunut. Taidan olla tyhmä
Mietin koko ajan miksi on näin. Käyn läpi elämääni ja tapahtumia. Ei löydy vastausta vaikka kuinka katsoisin peiliin tai kaivelisin napaani. En pysty muidenkaan ihmisten tekemisistä mitään syytä ja vikaa löytämään (jollei sitä alussa mainitsemaani mynkään mennyttä kerhotoiminta-kokeiluani huomioida). - 9757
Kleio kirjoitti:
Miksi, oi miksi 957567 niin teet? Oletko jo pitkäänkin ollut yksinäinen? Utelen mikä siihen johti ja mistä se johtuu? Muutkin voisivat kertoa asioiden kulusta jotain.
Olen oman yksinäisyyteni kanssa äimänkäkenä. En oikein tajua mitä on tapahtunut. Taidan olla tyhmä
Mietin koko ajan miksi on näin. Käyn läpi elämääni ja tapahtumia. Ei löydy vastausta vaikka kuinka katsoisin peiliin tai kaivelisin napaani. En pysty muidenkaan ihmisten tekemisistä mitään syytä ja vikaa löytämään (jollei sitä alussa mainitsemaani mynkään mennyttä kerhotoiminta-kokeiluani huomioida).No koska olen vapaasta tahdostani yksin.
En minä kavereita, tai ystäviä kaipaa. Riittää että minulla on poikaystävä. - Kleio
Hyvä sinä! Hjuumoria pittää olla vaikk sydän märkänis!
- oeipreipepe
Kun näitä em. tekstejä on lukenut, tulee mieleen, että kun alettaisiin perustaa yksinäisten kokoontumispaikkoja, missä voisi jutella kaikesta. Onhan sitä muutakin tapahtumaa kaikenlaisille urheilusta yms. kiinnostuneille. Yhteen aikaan oli joku miesten ilta- tapahtumia jossain päin. Tämähän voisi olla kuten ns. nuorisotoiminnassa nuorten kerhot, tilat....samalla tavalla myös mahdollisuus yksinäisillä tavata jossain kerhoissa ilman mitään suunniteltua aktiviteettia, ainoastaan jutustelua, kenties telkkari ja bingis-pöytä tms. esim. biljardia tai vain kahvinkeittoa ja naisilla vaikka omat käsityöt mukaan. Nyt vain tarvittaisiin niitä puuhanaisia ja -miehiä, joilla olisi rohkeutta lähteä kysymään tiloja ja säännöllisesti olisi tämä ko. paikka auki. Yksinäinen ihminen on yksinäinen, eikä kotoa kukaan tule hakemaan. Itsekin olen joskus ollut niin yksinäinen, että kaupungilla kävellessä tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi kaikesta ja vain ihmettelin ympärilläni pyöriviä, hauskasti keskenään jutustelevia ihmisiä, että olenkohan tipahtanut jostain toisesta planeetasta, kun en kuulu mihinkään..
- kokokokkoo
Puhut asiaa!
- Kleio
Tukala tilanne. Puuhanaisia ja -miehiä pitäisi tosiaan löytyä. Yksinäiset itse vaikuttavat vaan jotenkin passiivisilta. Lienenkö väärässä ja niputan pöllösti kaikki persoonat samaan nippuun.
Ehkä vielä joskus yleisemminkin havaitan että on olemassa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita ei juuri kuulu eikä näy. Jospa joskus vielä joku puuhaa jonkun systeemin avuksemme. Itse ainakin henkilökohtaisesti kärsin yksinäisyydestä. Tuskinpa olen ainoa. - RohkeastiVaanNyt
"Nyt vain tarvittaisiin niitä puuhanaisia ja -miehiä, joilla olisi rohkeutta lähteä kysymään tiloja ja säännöllisesti olisi tämä ko. paikka auki."
Valitettavasti se on yleensä aina juuri noin, eli kenelläkään ei ole rohkeutta itse alkaa tekemään jotain asioiden eteen, vaan aina pitäisi jonkun muun tehdä kaikki. Haaveeksi jää nuo paikat, jos joku ei ihan itse tee jotain niiden ideoiden eteen. Pitää ihan itse ryhtyä puuhamieheksi tai -naiseksi.
Yksinäisyys ei välttämättä ole kaverittomuutta.
Se on yleisesti ottaen myös ulkopuolisuuden tunnetta.
Ennen olin kovin ystävänkaipuinen, vaikkakin ujostelin ja kaikki sosiaalinen oli vaikeaa.
Nykyään en ujostele ja omaan perushyvät sosiaaliset taidot.
Mutta luonne on sitä miksi se on kehittynyt.
Ennen olisin yrittänyt pitää ihmiset lähelläni jos sos.taidot olisivat olleet hyvät,
nyttemmin asiat ovat päinvastaiset.
Syynä ei ole ujous, vaan vallan ottanut ulkopuolisuuden tunne.
En oikeastaan tiedä että haluaako kukaan olla muuten mun seurassa, kuin ovat sen takia kun opiskelevat/työskentelevät kanssani.
Kuulun siihen osioon sakista jolla yksinäisyys on vakiojuttu ja -tunne, eli ei mitään tuntoa sen suhteen. Ehkä voi jopa lukea "yksinäisyyden hyväksyneet/valinneet" nimettyihin.
Myös luottamuksen antaminen muita kohtaan heikentyi sekä joskus valehtelen tieni pois sosiaalisista tilanteista. Joskus ei edes tarvitse puhua itseään pois kun vaan aavemaisesti lipuaa sivummalle ja otollisella hetkellä katoaa.
Hyvätkin puolensa tällä on, uskokaa pois.
Yksinäisellä voi olla myös hyvä syy valita puolueettomuus joissain kiistoissa.
Esim. en ota kantaa parhaimmista bändeistä, puolueista, jääkiekkojoukkueista, autoista.
Myös voimavarat jatkamiselle löytyvät tästä, kun esim antaa juuri tulleet kommentit itsestään tai omasta suosikkiasiasta liukua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Esim en välitä p*kaakaan tykkääkö joku Elastisesta vai vihaako, mutta pakko laittaa tämä tähän:
https://www.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I
Näin siis täällä, jatkakaa...- tioitukkaii
"Yksinäisyys ei välttämättä ole kaverittomuutta".
Jaah? Mitäs se sitten on?
Älä vaan kokeile tätä, jos sinulla ON kavereita. Ei jakseta nyt jauhaa itkuvirsiä.... - 0077kakskooo
Terveyttä kehiin!
tioitukkaii kirjoitti:
"Yksinäisyys ei välttämättä ole kaverittomuutta".
Jaah? Mitäs se sitten on?
Älä vaan kokeile tätä, jos sinulla ON kavereita. Ei jakseta nyt jauhaa itkuvirsiä....Vastaus sisältyy tekstiseinämän alkupuolelle...
- Töissä00-luvulla
Minä en kauheasti ystäviä ole kaivannut, kun välit lähisukulaisiin on kunnossa. Kävin kyllä Setlementissä kuntouttavassa työtoiminnassa, ja siellä oli mukavaa porukkaa. Jäin pois, kun en sitä seuraa niinkään tarvinnut, ja työtoiminta on kuitenkin sellaista 'pakko-mennä-tänäänkin-vaikka-ei-nyt-jaksa-kiinnostaa-9€'.
- Yksinäisyyson
- Tuupituuu
Tuo on monelle sopiva juttu. Ei aina voi odottaa ja ---- odottaa.... Menkää eteenpäin.... tunnelissakin
- enema_Ruth
Ootko vittu kattonu perseestäs?
- eipäjaksakiinnostaa
"Ootko vittu kattonu perseestäs?" Lyhyesti ja ytimekkäästi, se oli siinä, tuon kummempia lorinoita ei tarvita. Aivan loistavaa, nämä pitkät mielenhoureiset litaniat toinen toistaan sanasontaa aina vaan enemmän täynnä olevat julistukset, oksettaa jo koko paska. Mut toi edellinen oli riittävän taitavasti ilmaistu.
- hjjjk
Kotona aaika paljon. Muutamassa harrastuksessa tulee käytyä. Aika vähän nykyään enää mitään. Muutamia kavereita on, mutta yksinäisyys on iso ongelma... on oikeastaan aika vaikeata vetää itseään minnekään enää. Ja kaikki sos.kanssa käyminen tuntuu välillä niin mahdottomalta.
- Kleio
Voih! Yrittäkää nyt hyvät ihmiset jaksaa. Näitä viestejä kun lukee, tunnen suurta myötätuntoa teitä kohtaan. Harrastuksista ainakin kannattaa pitää kiinni ja miksei tietysti niistä muutamistakin kavereista.
Pakko keksiä jotain itselleenkin. Rahaa ei liikaa ole ja sehän jo sinällään rajoittaa aika paljon.
Kesän kyllä saa jotenkin menemään. Tai en tiedä; taitaa vaan kärjistyä tämä yksinäisyyden tunne.
Täytyy tunnustaa, että olen kait jo antamassa periksi kun liikkeelle lähtö tuntuu aina vaan vaikeammalta. Sen verran tutuilta kuulostavat kertomuksenne. Toimivat varoituksena aika hyvin. Pitää vaan koittaa vetää itsensä jonnekin vaikka kuinka tuntuu vaikealta. En vielä anna periksi.
- Kilttis
Naiset on piilossa eikä ne halua miesten lähestyvän.
- Arres
Ystävistä on kysymys - ei sukupuolesta! Mitähän nimimerkki "Kleio" tarkoittaa.
- 1111111111111
täälläkin jokin yksiäinen,
välillä tulee hirveitä ahdistus kohtauksia että ei meinaa henki kulkea...
ja oon vasta 18....- Kleio
Luulisin että sinun ja monen muunkin kaltaisesi ja varsinkin ikäisetesi pitäisi ja ehdottomasti kannattaisi mennä puhumaan asiasta ammattiauttajille. Terkkarin lääkäri on jo pelkästään hyvä alku. Jos et osaa sanoa siellä asiaasi, pistä ja kirjoita se lapulle ja anna se lääkärille. Ota härkää sarvista, se on heikompi kuin sinä. Varmasti!
- 1111111111111
MISTÄ PÄIN TE OOTTA? PUHELIN NUMEROITA TÄNNE TAI SÄHKÖPOSETJA TAI JOTAIN PLS?
- Kleio
No, no!
Eihän tänne kukaan voi laittaa mitään numeroita tai osotteita! Täytyis hakee hetkeksi Prepaid-liittymä ja/tai perustaa erillinen vain tätä varten oleva sähköposti, jonka sitten saa lopetettua jos/kun rupeaa tulemaan törkyä tms. Surullista, mutta niin totta. Maailma on!
- pelokas__
Piileskelen kotona tietokoneen ääressä, kavereita kyllä olisi, jota todella ihmettelen. Facebookissa hukun viesteihin ja kännykkä lärisee alvariinsa. Jopa ovella käy porukkaa pimputtelemassa. En uskalla/pysty vastailemaan tai avaamaan ovea. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta & paniikkihäiriöstä ja muutamasta muusta kuuppapuolen ongelmasta. Jos väkisin pakotan itseni johonkin kaverin kanssa niin aivoni yleensä muodostavat reissusta traumoja vaikka se olisi näennäisen hyvin mennyt. Helpompaa vaan istua koneella kun stressata saatanasti.
- kalmankalpea
"Usein mietin onko tässä kaupungissa montakin yhtä yksinäistä. Varmaankin on, mutta missä he luuraavat, ovatko lähelläkin, ketä ja minkälaisia ihmisiä he ovat."
Voisin ehkä ehdottaa sinulle jotain jos saisin tietää missä kaupungissa asut. Siis EHKÄ. Minä itse en ole tulossa sinua tapaamaan. En edes asu Suomessa mutta olen omasta mielestäni aika hyvin informoitu juuri näissä asioissa.
On hyvin todennäköistä että esimerkiksi sohvasurffaajilla on säännöllisiä tapaamisia siellä missä sinä asut. Porukkaan liittyminen ei maksa mitään eikä jäsenille ole mitään velvoitteita. Sinun ei siis tarvitse tarjota kenellekään toiselle sohvasurffaajalle yösijaa. Se touhu on vapaaehtoista. Sitten kun olet kirjautunut jäseneksi voit myös itse suunnitella erilaisia tapaamisia ja kutsua muita jäseniä mukaan.
Jos kerrot missä asut voisin vilkaista mitä muuta sieltä sinun suunnaltasi löytyisi.- sniftiit
Couchsurfing eli sohvasurffaus on nimenomaan matkustavaisen vieraan ihmisen majoittamista. Tuskin pakollista, mutta se on homman juju!
- kaksoiselämä
https://www.youtube.com/watch?v=O4_QyFiw8gE
Olette hyvin nuoria? Kaksoiselämää on aina puristanut rintaa, kuinka joku osaa pukea sanoiksi ja vielä laulaa kaiken. Paluuta ei enää ole sukulaissieluni on jo mullan alla. Yksinäisyys muuttaa muotoaan iänmyötä ja kyllä siihen varmasti myös kuolee. - kalmankalpea
"Couchsurfing eli sohvasurffaus on nimenomaan matkustavaisen vieraan ihmisen majoittamista. Tuskin pakollista, mutta se on homman juju!"
Se ei ole homman KOKO juju ! On sohvasurffaajia jotka eivät jostain syystä pysty majoittamaan ketään luokseen yöksi . On myös niitä jotka pystyisivät mutta eivät jostain syystä halua sitä tehdä. Myös nuo sohvasurffaajat ova tervetulleita porukan säännöllisiin viikottaisiin tapaamisiin:
https://www.couchsurfing.com/events/cs-helsinki-weekly-23-4/tab/public
Ja he ovat tietysti tervetulleita myös kaikkiin muihin sohvasurffaajien rientoihin.
Jos olet rekisteröitynyt jäseneksi voit myös itse suunnitella erilaisia tapahtumia kuten esimerkiksi museokäyntejä, piknikkejä, retkiä ja niin edellen. Ja sitten voit kutsua muita jäseniä mukaan. - kalmankalpea
Finn-Guild järjestää jäsenilleen erilaisia sosiaalisia tapaamisia ( pubi-iltoja, retkiä, sitä sun tätä ):
http://www.finn-guild.org/fi/finn-guild-suomessa
Minun tietääkseni mitään jäsenmaksua ei ole.
Lahden ryhmä näyttää olevan aktiivinen : http://www.finn-guild.org/en/monthly-meeting-lahti-5
Muitten ryhmien aktiivisuudesta en tiedä. Jos omalla paikkakunnallasi tai lähitienoilla on Finn-Guild -ryhmä voit ottaa yhteyttä ryhmän koordinaattoriin niin saat tietää mitä ryhmä puuhaa nykyään vai onko jostain syystä telakalla. - ikävöidä
Minulla ihanat lapsenlapset,käyn melkein päivittäin katsomassa.Mutta kun tulen kotiin ei ole kukaan odottamassa.Tunnen itseni välillä tosi yksinäiseksi,hyljätyksi.
- kohtalokokenties
En ole mielestäni koskaan kuulunut mihinkään. Mietin edistikö sitä erikoinen lapsuus, jossa köyhyyden vuoksi kävimme toisinaan vastarannalla uimassa, emme menneet väkijoukkoon. Olimme muutenkin vähän erikoisia, pidettiin pikku firmaa, mutta oltiin rutiköyhiä. Minuakin on luultu vauraan yrittäjän penskaksi.
Olin kovin arka ja ujo lapsena. En kehdannut mennä edes opiskelemaan, tosin ainekin oli sellainen, johon ei ihan helposti päässyt. Tämä sitten lisäsi yksinäisyyttä, sillä elätin itseni milloin milläkin hanttihommalla lähinnä toimistotöissä ja vaihdoin työpaikkoja ja paikkakuntia, vaikka pääasiassa olenkin asunut Hgissä.
Sisaruksia oli neljä, joten opin kyllä erilaisuuteen, mutta aina minusta tuntui, että suomalaiset olivat jotenkin blokkiintuneet niin tiiviisti ryhmiin, ettei heihin saanut mitään kontaktia, jos ei ollut tismalleen samanlainen. Näin siis tunsin aina itseni ulkopuoliseksi jollain tapaa ja se johti sitten eräänlaiseen kevyeen erakoitumiseen lopulta ja nyt vielä enemmän, koska on sinkku, ei ole rahaa, ei omaisuutta, ei mitään, mitä tämänikäisellä otaksutaan olevan ja joka johtaisi yhteisiin puheenaiheisiin. Harrastukseni olivat aina sellaisia, joita pystyi toimittamaan omia aikojaan kotona. En vain ikään kuin löytänyt omia ystäviäni, ja jos jonkun tunsi, tämä vaihtui aika äkkiä, joko muutti pois tai muuten tiet erosivat. Miesten kanssa kävi samoin, vaikka olin itse asiassa ihan ok:n näköinen. Ei vain löytynyt.
Onneksi on edes sinkkusisar, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Toki muitakin sukulaisia, mutta asuvat eri paikkakunnalla ja heistäkin alkaa ikään kuin erkaantua, eikä se kenellekään riitä, kyllä niitä omia ystäviä pitäisi myös olla. Mielestäni Hgissä tulee yksin asuvasta naisesta lisäksi välillä neuroottinen jotenkin. Pahinta on, että välillä tottuu, joten tulee liian itsenäiseksi ja ihmisten ilmoilla olo voi saada aikaan voimakkaita reaktioita, kun on saanut olla rauhassa kotona, eikä kukaan ole kiusannut. Ei siis muista, että siellä on noin kova tappelu ja näyttäminen itsestä jne. Ja toinen pahin juttu: eräänlainen kohtalonomaisuus, tämä on tarkoitettukin kohtalokseni jostain syystä. - Kleio
Tietysti pitäisi vieläkin vaan yrittää mennä ihmisten ilmoille. Olen jotenkin luisumassa siihen jamaan, että en jaksa tai enää kykene... Pää meinaa hajota. Olen (ollut) luonteeltani semmoinen toisaikainen; sosiaalinen ja ventovieraisiinkin kontaktia ottava. Eikä siinä ole mitään ongelmia ollut. Toisaalta harrastukseni ovat valikoituneet pikemminkin hiljaisen ja yksinään toimeen tulevan suuntaan.
Mikä mä oikei olenkaan! Ahvenako:-)
Mää ole ahvena, mää olen hiilest tehty ahvena. Tulkka onkel, poja!
Tuo oli Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta!
Mutta oikeesti! En ole körmyniska tms. luonteeltani saati muuten. Ulkonäköni on kohdillaan, eli sekään ei ole syynä tähän eriytymiseen. Pohdin usein lapsuuttani ja periaatteessa ihmettelen sitä kun en sieltäkään löydä syitä ja seurauksia nykyiseen tilanteeseeni. En ole koulukiusattu tms. Köyhiä kait oltiin, muttei pahasti ja isän töiden vuoksi muutettiin jatkuvasti paikkakuntaa. Uudessa ja taas uudessa koulussa en kokenut mitään erityistä vaikeutta. Sopeuduin ja ehkä jotenkin myös hyvänä asiana opin tutustumaan uusiin ihmisiin ja uimaan kalana vedessä. Joskus kadehdin niitä joilla on vanhoja kolukavereita aina vaan "matkassaan". Niitä minulle ei ole jäänyt mistään.
Toisinaan ajattelen, että syynä yksinäisyyteeni on jokin oppiläksy jota joudun nyt suorittamaan tämän tuskan kautta. Olenko joskus entisessä elämässäni tehnyt jotain, jonka vuoksi nyt joudun olemaan tuskastuttavan yksinäinen. Lyhyesti sanottuna kotona koska kuka nyt haluaisi tälläisen kanssa olla tekemisissä. Yksinäisyyteni alkoi jatkuvasta kavereiden toimesta hylätyksi tulemiseen ja täytin tässä muutama päivä sitten 20 ja olen jo valmis elämään loppuelämäni yksin. Yksinäisyys muuttaa ihmistä, olen lähes vastakohta siitä mitä olin pienenä muksuna, nyt olen sarkastinen, vakava, kylmä jne. eli ei hyvä, älkää antako yksinäisyyden muuttaa, nostakaa henkinen keskisormi peiliin katsomisen kehottajille, yksinäisyys ei aina synny teistä itsestänne, kestäkää kohtalotoverini. Toivon ettei kukaan pahoittanut mieltään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj262568- 1431951
- 661877
Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m351473KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.571432Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa
että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet611299Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r771269- 1171194
Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(591132Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p571127