Joskus sentään joitain helmiä katsottavaksi. Puolentoistatuntinen dokumentti intensiivistä .Vanhaa Rouvaa, ohjaajana Vadim Jendreyko. Svetlana Geier käänsi saksaksi viisi Dostojevskin romaania, niillä oli erityinen sija Geierin sydämessä, hän omistautui niille vuosikausiksi. Hän oli parhaita Dostojevski-tuntijoita, käännöskirjallisuuden millimetrin mittaisesta tarkkuudesta kertova, miten eri kielet ovat jollekin toiselle kielelle käännettäessä vaikeita, jos ja kun kielet eroavat kieliopiltaan paljonkin toisistaan.
Samalla upeaa rauhallista kerrontaa koko Vanhan Rouvan elämästä, lapsuudesta vanhuuteen. Aivan loistavaa.
Kirjojen teemat ihmisen vapaudesta, itsetuntemuksesta ja siitä, voiko tarkoitus pyhittää keinot. Esimerkkinä Raskolvikov Rikoksessa ja Rangaistuksessa kiehtoivat Geieriä vielä 85-vuotiaanakin
Hän koki, että käännökset ovat epätäydellisiä teoksia, jotka heijastavat kääntäjänsä omaa aikakautta, ja siksi jokainen sukupolvi ansaitsisi uuden käännöksen.
Palkitussa dokumentissa Geier palaa vuonna 2010 edesmennyt Geier lapsuutensa kotimaahan Ukrainaan. Hänellä oli valtava urakka noiden jättiläisteosten kääntämisessä. Ihana ihminen kertakaikkiaan.
Hän asui kuitenkin viimeiset 50 vuotta Freiburgissa, Lounais-Saksassa.
Geier oli näitö 1900-luvun läpi eläneitä intellektuelleja, joille elämää paljon kokeneena loppuun saakka juuri toivo ja toisia ihmisiä arvostava asenne oli tärkeää. Miten paljon voimmekaan nykypäivänä tästä. Geierin viisaista sanoista.
Dokumentti tempaisi minutkin mukaansa, siinä oli niin paljon elämänviisautta, sielun sivistystä ja lämpöä.
Samalla upeaa rauhallista kerrontaa koko Vanhan Rouvan elämästä, lapsuudesta vanhuuteen. Aivan loistavaa.
Kirjojen teemat ihmisen vapaudesta, itsetuntemuksesta ja siitä, voiko tarkoitus pyhittää keinot. Esimerkkinä Raskolvikov Rikoksessa ja Rangaistuksessa kiehtoivat Geieriä vielä 85-vuotiaanakin
Hän koki, että käännökset ovat epätäydellisiä teoksia, jotka heijastavat kääntäjänsä omaa aikakautta, ja siksi jokainen sukupolvi ansaitsisi uuden käännöksen.
Palkitussa dokumentissa Geier palaa vuonna 2010 edesmennyt Geier lapsuutensa kotimaahan Ukrainaan. Hänellä oli valtava urakka noiden jättiläisteosten kääntämisessä. Ihana ihminen kertakaikkiaan.
Hän asui kuitenkin viimeiset 50 vuotta Freiburgissa, Lounais-Saksassa.
Geier oli näitö 1900-luvun läpi eläneitä intellektuelleja, joille elämää paljon kokeneena loppuun saakka juuri toivo ja toisia ihmisiä arvostava asenne oli tärkeää. Miten paljon voimmekaan nykypäivänä tästä. Geierin viisaista sanoista.
Dokumentti tempaisi minutkin mukaansa, siinä oli niin paljon elämänviisautta, sielun sivistystä ja lämpöä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt lukaisin vasta läpi, kun halusin nopeesti kirjoittaa, tuli tietysti epätarkkuutta, joku sanakin jäi pois, no arvata voi itse lukija ja korjatakin mielessään.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/21/vanha-rouva-ja-dostojevski
Yle teema tänään
Svetlana Geierissä nuoruuden fyysinen kauneus oli muuntunut ikääntyessä viisauden myötä henkiseksi kauneudeksi, joka tekee ihmisen olemuksesta tavallaan "aristokraattisen".
Olen nuo Dostojevskit lukenut J.A. Hollon kääntäminä, kumpa osaisin saksaa ja kykenisin lukemaan Svetlanan käännökset :) Tekstiin syventyessään voisi kokea hipaisevansa kirjoittajan/kääntäjän "sielua". Svetlanan "sielun" lämmössä varmasti viihtyisi ja ehkä voisi liittää jotakin parempaa, omaan, virheiden täyttämään sieluunsa, täältä ominaisuutena, pois vietäväksi, rajan taakse.
Samoin koin minäkin Svetlana Geierin.
Jo nuorena tuli tavaksi katsoa kirjan suomentaja, on meilläkin tunnetut hyvät suomentajamme eri kielissä. Matti otti kehotuksestani Albert Camus´in Sivullinen-kirjan, halusin hänen mielipiteensä erään ajan kulttikirjasta, näkyi olevan suomentaja vuodelta 1947 Kalle Salo. En ite oo nyt vielä sitä uudelleen lukenut, yksi mielikirjoistani aikoinaan oli. Luin sen myös ranskaksi kieltä opetellassani, joten vertailua voi tehdä tuohon vanhaan suomentajaankin.