hyväksikäyttöäkö?

Toisaalta olisi hyvä myös pohtia tarviiko lapset sen kaiken krääsään mihin ehkä teidänkin rahat uppoaa? Lapset kuitenkin pärjäävät loppupeleissä melko vähällä, aivan kuten aikuisetkin. Kulutusta on ehkä syytä järkeistää jos tuntuu että ropot uppoavat johonkin mysteeriseen kaivoon :D Asiasta kannattaisi neuvotella varmaankin sen siipan kanssa?

ÄTMmä taitaa kuitenkin maksaa tässä tapauksessa toisen äijän jälkikasvua?

Pillu

Ole iloinen siitä että teillä asiat on järkevästi mallillaan :) Kuulumme ilmeisesti samaan "koulukuntaan" missä rahasta ei tehdä liian isoa pelinappulaa. Tiimityöllä asiat hoituu ;)

Tussu

No, tulipa viesti kirjoitettua peräti kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei heti ilmestynyt sivuille. Voi että!

Marga-Reeta kirjoitti:

No, tulipa viesti kirjoitettua peräti kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei heti ilmestynyt sivuille. Voi että!

No tämä S24 on muutenkin viime aikoina tökkinyt aika pahasti, ainakin tääl turun suunnal :)

Marga-Reeta kirjoitti:

No, tulipa viesti kirjoitettua peräti kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei heti ilmestynyt sivuille. Voi että!

No nyt ei munkaan viesti tullu läpi, kun sanoin että S24 on tökkiny viime aikoina. Taitaa tää S24-serveri toimia Murphyn lain mukaan :D

No niin, se siitä. Ei lisättävää XD

"Tosin ongelmahan ei ole lapsissa vaan aloittajan puolisossa, joka ei selvästi ota aloittajaa huomioon."
Mistä tiedät? Ei ainakaan aloituksen perusteella. Siinä puhutaan vain menoista, ei ollenkaan tuloista. Jos esim. molemmilla on kohtuutulot, ja ap:n nettopalkka on tuplaten suurempi kuin hänen avovaimonsa, on oikeus ja kohtuus, että ap maksaa asumisesta vähintään puolet.

Ei se mikään velvoite olekaan. Mutta jos nyt ihan oikeasti haluaa yhdistää elämänsä kumppaninsa kanssa niin ne lapset nyt sitten tulevat mukana vaan. Jos oikeasti välittää kumppanistaan, niin välittää hänen lapsistaankin koska lapset ovat kuitenkin sen kumppanin elämää. Siinä täytyy sitten valita, välittääkö koko paketista vai jatkaako itsekseen. Jos täytyy alkaa rahasta itkemään niin parfempi varmaan unohtaa koko juttu. Ei niitä euroja kuitenkaan mukaansa saa, käytettäväksi ne on tarkoitettukin, tässä elämässä. Joten mitä väliä jos kaikki on tyytyväisiä. Ellei ole, asian tilaa pitää muokata niin että kaikki on tyytyväisiä. Mitä toi lause ikinä tarkoittaakaan :)

miesvm_1967x kirjoitti:

Ei se mikään velvoite olekaan. Mutta jos nyt ihan oikeasti haluaa yhdistää elämänsä kumppaninsa kanssa niin ne lapset nyt sitten tulevat mukana vaan. Jos oikeasti välittää kumppanistaan, niin välittää hänen lapsistaankin koska lapset ovat kuitenkin sen kumppanin elämää. Siinä täytyy sitten valita, välittääkö koko paketista vai jatkaako itsekseen. Jos täytyy alkaa rahasta itkemään niin parfempi varmaan unohtaa koko juttu. Ei niitä euroja kuitenkaan mukaansa saa, käytettäväksi ne on tarkoitettukin, tässä elämässä. Joten mitä väliä jos kaikki on tyytyväisiä. Ellei ole, asian tilaa pitää muokata niin että kaikki on tyytyväisiä. Mitä toi lause ikinä tarkoittaakaan :)

Lue lisää

Todellakaan, ei tarvitse maksaa kenekään lasten kuluja eikä tarvitse muuttaa yhteenkään silloin.

lapsetsyyttömiä kirjoitti:

Todellakaan, ei tarvitse maksaa kenekään lasten kuluja eikä tarvitse muuttaa yhteenkään silloin.

No niin, kuten näit niin valinta oli helppo :D

Itse olen valinnut toisin mutta en tule itkemään tänne miten kallista nuorten naisten elmä on, tai omien poikieni. Autot, mopot, pelit ja vehkeet niin kukkaro vinkuu tietysti. Muutenkin lasten elämää täytyy toki tukea ja maksan myös elareita. So? Ne oli mun valinnat, en kadu enkä ainakaan itke. Mun käsittääkseni tällä porukalla on varsin hyvä olla ja elää.

Ja toi oli muuten ihan tarkoituksella tuo "omien poikieni", tarkoittaa että minulla on kaksi poikaa ja vaimollani kaksi tytärtä. Mutta meille he ovat kaikki lapsina tasa-arvoisia ja ikänsä puolesta suhteutettuna oikeutettuja hieman erilaisiin asioihin. Vanhempi lapsi tarvitsee erilaisia juttuja kuin nuorempi sisaruksensa, sen mukaan mietitään mitä kukakin lapsista tarvitsee. Ja mulle vaimon tyttäret on kuin omia tyttäriäni ja mielellään autan heitä kaikenlaisissa asioissa, myös rahallisesti jos kykenen mutta ainakin erilaista neuvoa ja ohjetta vähintään kykenen tarjoamaan. Ilo lasten silmissä on mun palkka, ei sitä voi euroissa mitata, höh :D

Ymmärrän edelleen että jos rahaa ei ole yhtään ylimääräistä ja päivät kuluu räknätessä mitä ostaa ja mistä ja muutenkin on selviytymistaistelua niin tottahan se katkeruutta herättää. Muistan kyllä opiskeluaikani kun perjantaina ruokakaapissa oli 3 teepussia ja jodisuolaa.. siinäpä sai päätään raapia että mites tää viikonloppu. Että jos elämä on sellaista, tulee helposti mieleen rahastaa toiselta, syystä tai syyttä suotta. onneksi oma elämäni ei ole ihan noin heikoissa kantimissa. Raha elämääni tai onnenani ei siltikään määritä. Jotkut elää tunteella, toisille pitää maksaa että kehtaavat elää :)

miesvm_1967x kirjoitti:

Ei se mikään velvoite olekaan. Mutta jos nyt ihan oikeasti haluaa yhdistää elämänsä kumppaninsa kanssa niin ne lapset nyt sitten tulevat mukana vaan. Jos oikeasti välittää kumppanistaan, niin välittää hänen lapsistaankin koska lapset ovat kuitenkin sen kumppanin elämää. Siinä täytyy sitten valita, välittääkö koko paketista vai jatkaako itsekseen. Jos täytyy alkaa rahasta itkemään niin parfempi varmaan unohtaa koko juttu. Ei niitä euroja kuitenkaan mukaansa saa, käytettäväksi ne on tarkoitettukin, tässä elämässä. Joten mitä väliä jos kaikki on tyytyväisiä. Ellei ole, asian tilaa pitää muokata niin että kaikki on tyytyväisiä. Mitä toi lause ikinä tarkoittaakaan :)

Lue lisää

Niin, sitä just että on väärin siltä puolisolta vaatia, että "joo elätäpä sie minun lapsetkin!" vaikka se puoliso vois kyl ite huolehtia exänsä kanssa. Ei se kovin tunnolliselta vanhemmalta tunnu, ellei halua itse pistää suurinta osaa rahoistaan lapsiinsa sitten, vaan vaatii uusioäidiltä/-isältä, että tämä pistää rahaansa yli puolet lasten hyväksi.

Noiden olisi pitänyt sopia asiat etukäteen, että joko kaikki maksaa osuutensa tai sitten vaan lasten vanhempi maksaa. Sitä paitsi, niistä lasten turhista kuluista voi karsia, se vaatii vain aikuisten keskistä keskustelua, jossa aloittaja kertoo, miten hänestä tuntuu hyväksikäytetyltä. Hän hyväksyy lapset ja niiden asumisen kanssaan, se tuskin on hänelle se ongelma, mutta hän ei halua, että häneltä ryövätään kaikki rahat niiden takia.

miesvm_1967x kirjoitti:

No niin, kuten näit niin valinta oli helppo :D

Itse olen valinnut toisin mutta en tule itkemään tänne miten kallista nuorten naisten elmä on, tai omien poikieni. Autot, mopot, pelit ja vehkeet niin kukkaro vinkuu tietysti. Muutenkin lasten elämää täytyy toki tukea ja maksan myös elareita. So? Ne oli mun valinnat, en kadu enkä ainakaan itke. Mun käsittääkseni tällä porukalla on varsin hyvä olla ja elää.

Lue lisää

Ihailtava asenne. Itselläni ei ole uusperhekuviosta kokemusta, mutta erään rakkaan lapsen kautta näin, miten hirveä voi olla se, kun uusi kumppani ei ota osaksi perhettä, pitää kulueränä, nukutetaan sohvalla jne. Kaikille ei uusperheen isän osa sovi lainkaan, se on vaativaa, kun mukana on entinen puoliso ja kuluja todellakin tulee - miten paljon nuoret teinipojat sitten syövät, jos alle 10v nassikoiden ruokakuluista tulee sanomista.

childreeeeen kirjoitti:

Niin, sitä just että on väärin siltä puolisolta vaatia, että "joo elätäpä sie minun lapsetkin!" vaikka se puoliso vois kyl ite huolehtia exänsä kanssa. Ei se kovin tunnolliselta vanhemmalta tunnu, ellei halua itse pistää suurinta osaa rahoistaan lapsiinsa sitten, vaan vaatii uusioäidiltä/-isältä, että tämä pistää rahaansa yli puolet lasten hyväksi.

Noiden olisi pitänyt sopia asiat etukäteen, että joko kaikki maksaa osuutensa tai sitten vaan lasten vanhempi maksaa. Sitä paitsi, niistä lasten turhista kuluista voi karsia, se vaatii vain aikuisten keskistä keskustelua, jossa aloittaja kertoo, miten hänestä tuntuu hyväksikäytetyltä. Hän hyväksyy lapset ja niiden asumisen kanssaan, se tuskin on hänelle se ongelma, mutta hän ei halua, että häneltä ryövätään kaikki rahat niiden takia.

Lue lisää

Jos olo tuntuu ryövätyltä, niin kannattaa etsiä puoliso, jolla ei ole lapsia.

Aiempi viestini näyttää kadonneen, siinä ihailin nimim miesvm67:n asennetta tähän asiaan. Itselläni ei ole kokemusta uusperheasumisesta, mutta rakas sukulaislapsi on viettänyt lapsuutensa uusperhekuviossa, missä häntä pidettiin ylimääräisenä kulueränä. Kun suhteeseen tuli uusia lapsia, tilanne vielä paheni eli kyllä nämä asiat voivat lasten kannalta olla todella tuhoisia.

Ei kannata uusperheeseen ryhtyä isäpuoleksi, jos jopa lasten ruokamenot alle 10v nassikoina häiritsevät. Mieti, mitä he syövät teini-ikäisinä, pitääkö heidän ryhtyä sitten kesätienesteillään itse maksamaan ruokiaan, sellaistakin on nähty, vaikka se on laitonta. Jos yhdessä asutaan, niin voi tietysti laskea vessapaperiarkitkin ja jyvittää menot, mutta itse en tuollaista kestäisi aikuisena, entä sitten lapsena. Mitä se tekee lapset itsetunnolle?

lapsetsyyttömiä kirjoitti:

Jos olo tuntuu ryövätyltä, niin kannattaa etsiä puoliso, jolla ei ole lapsia.

Aiempi viestini näyttää kadonneen, siinä ihailin nimim miesvm67:n asennetta tähän asiaan. Itselläni ei ole kokemusta uusperheasumisesta, mutta rakas sukulaislapsi on viettänyt lapsuutensa uusperhekuviossa, missä häntä pidettiin ylimääräisenä kulueränä. Kun suhteeseen tuli uusia lapsia, tilanne vielä paheni eli kyllä nämä asiat voivat lasten kannalta olla todella tuhoisia.

Ei kannata uusperheeseen ryhtyä isäpuoleksi, jos jopa lasten ruokamenot alle 10v nassikoina häiritsevät. Mieti, mitä he syövät teini-ikäisinä, pitääkö heidän ryhtyä sitten kesätienesteillään itse maksamaan ruokiaan, sellaistakin on nähty, vaikka se on laitonta. Jos yhdessä asutaan, niin voi tietysti laskea vessapaperiarkitkin ja jyvittää menot, mutta itse en tuollaista kestäisi aikuisena, entä sitten lapsena. Mitä se tekee lapset itsetunnolle?

Lue lisää

No itse kylläkään en tarkoittanut, että lasten RUOKA- tai ASUMISkuluista pitäisi valittaa, koska ne nyt kuuluu asiaan. Lähinnä tarkoitin, että jos lapset vaikka käy harrastuksissa tai saavat turhaa krääsää paljon (pelejä, tabletteja, kännyköitä, leluja, tiekkareita, vaatteita ihan liiaksi jne.jne.jne) niin näitä ei pidä vaatia lapsettoman puolison maksettavaksi, vaan näissä voidaan säästää, jos ei oikealla vanhemmallakaan rahaa ole - ja jos on, niin ostakoot itse.

Tilanne toki muuttuu, jos tulee yhteisiä lapsia. Silloin se koko pesue on rahoitettava samalla tavalla, oli osa omia tai ei.

Tuollaista en minäkään ymmärrä, että pentu nukutetaan sohvalla, jos se kuitenkin vakkarina asuu siinä taloudessa.

childreeeeen kirjoitti:

Niin, sitä just että on väärin siltä puolisolta vaatia, että "joo elätäpä sie minun lapsetkin!" vaikka se puoliso vois kyl ite huolehtia exänsä kanssa. Ei se kovin tunnolliselta vanhemmalta tunnu, ellei halua itse pistää suurinta osaa rahoistaan lapsiinsa sitten, vaan vaatii uusioäidiltä/-isältä, että tämä pistää rahaansa yli puolet lasten hyväksi.

Noiden olisi pitänyt sopia asiat etukäteen, että joko kaikki maksaa osuutensa tai sitten vaan lasten vanhempi maksaa. Sitä paitsi, niistä lasten turhista kuluista voi karsia, se vaatii vain aikuisten keskistä keskustelua, jossa aloittaja kertoo, miten hänestä tuntuu hyväksikäytetyltä. Hän hyväksyy lapset ja niiden asumisen kanssaan, se tuskin on hänelle se ongelma, mutta hän ei halua, että häneltä ryövätään kaikki rahat niiden takia.

Lue lisää

Tiedoksi, orjuus on lakkautettu. Jos kumppania ja hänen lapsiaan arvotetaan vain rahavaluutassa niin sehän kuulostaa jo orjakaupalta. Miksi edes alkaa elämään ihmisen kanssa jolla on painolastia josta pitää maksaa tullia?

Siis niinku mitä vittua?!?!

Jos minä rakastan naista niin hyväksyn sen jälkikasvunkin, miehenä otan vastuun perheen päänä. Asiat tietysti sovitaan mutta en mitään hintalappuja ala kenenkään otsaan pistämään. Semmonenhan on ihan perseestä :D ota tai jätä -tilanne. Se valinta on tehtävä, puolitiehen ei kannata jäädä makaamaan.

childreeeeen kirjoitti:

No itse kylläkään en tarkoittanut, että lasten RUOKA- tai ASUMISkuluista pitäisi valittaa, koska ne nyt kuuluu asiaan. Lähinnä tarkoitin, että jos lapset vaikka käy harrastuksissa tai saavat turhaa krääsää paljon (pelejä, tabletteja, kännyköitä, leluja, tiekkareita, vaatteita ihan liiaksi jne.jne.jne) niin näitä ei pidä vaatia lapsettoman puolison maksettavaksi, vaan näissä voidaan säästää, jos ei oikealla vanhemmallakaan rahaa ole - ja jos on, niin ostakoot itse.

Tilanne toki muuttuu, jos tulee yhteisiä lapsia. Silloin se koko pesue on rahoitettava samalla tavalla, oli osa omia tai ei.

Tuollaista en minäkään ymmärrä, että pentu nukutetaan sohvalla, jos se kuitenkin vakkarina asuu siinä taloudessa.

Lue lisää

Eikun juu, toi sun viesti ei äsken näkynyt mutta nyt näkyy. Olet ihan oikeassa tuossa että se TURHA krääsä on turhaa, ei ihan kaikkea pidä mennä ostamaan. Meilläkin ollaan oltu turhan löysiä, sen näkee siitä hylätystä tavarakasasta mikä lojuu lastenhuoneissa :P No, tietoisesti olen ottanut hieman tiukempaa linjaa asiaan, toisinaan kysyn että "miksi, mihin tarvitset tota tai tota" ja jos ei osaa vastata niin kauppoja ei ehkä tule. Meillä nyt ei ole rahasta pulaa erityisesti mutta turhuuden markkinat ärsyttää mua :D Lapset saavat halutessaan kyllä tehdä pientä korvausta vastaan omakotitalon erilaisia töitä. En pakota mutta kehotan ja ansaitsemansa rahat saavat käyttää mihin haluavat. Korkeintaan kysyn että onko nyt järkevää tuhlata toi kymppi tommoseen muoviseen kökköön joka hajoaa auton takapenkille ;) Loppu jää heidän oman harkintansa varaan. Nim ittäin, kun se muovinen kökkö hajoaa ja rahat on siltä erää loppu niin ehkä oppii miettimään tarkemmin minkä verran teki duunia tyhjän eteen. Ehkä siinä oppii pikkuhiljaa arvostamaan olennaista.

childreeeeen kirjoitti:

No itse kylläkään en tarkoittanut, että lasten RUOKA- tai ASUMISkuluista pitäisi valittaa, koska ne nyt kuuluu asiaan. Lähinnä tarkoitin, että jos lapset vaikka käy harrastuksissa tai saavat turhaa krääsää paljon (pelejä, tabletteja, kännyköitä, leluja, tiekkareita, vaatteita ihan liiaksi jne.jne.jne) niin näitä ei pidä vaatia lapsettoman puolison maksettavaksi, vaan näissä voidaan säästää, jos ei oikealla vanhemmallakaan rahaa ole - ja jos on, niin ostakoot itse.

Tilanne toki muuttuu, jos tulee yhteisiä lapsia. Silloin se koko pesue on rahoitettava samalla tavalla, oli osa omia tai ei.

Tuollaista en minäkään ymmärrä, että pentu nukutetaan sohvalla, jos se kuitenkin vakkarina asuu siinä taloudessa.

Lue lisää

Luepa aloitus uudelleen, siinä oli kyse nimenomaan ruoka- ja asumiskuluista (vesimaksu, vuokra jne.). Turhasta krääsästä voi jokainen säästää, mutta on suunnattoman surullista katsoa vierestä, miten nämä "tasajaot" toteutuvat uusperheessä, missä lapsen vanhemmalla on pienemmät tulot. Jos vanhemmalla ei ole rahaa ostaa jotain tavaraa, jota lapsi tarvitsee, niin sitä ei osteta - ja kyseessä eivät ole mitkään turhat muoviesineet, vaan tarpeelliset jokapäiväiset asiat.

Olen hyvin kriittinen kaikkiin tasajakojuttuihin uusperheessä tuon kokemuksen perusteella, koska siinä harvoin ajatellaan,miltä lapsesta tuntuu. Lasten kasvattaminen ympärisössä, missä on kahdet eri rahat johtaa väistämättä siihen, että yhteenkuuluvaisuutta varsinkaan tälle köyhempään puoleen kuuluvalle ei synny. Syntyy kuva siitä, että on eri kastia.

miesvm_1967x kirjoitti:

Eikun juu, toi sun viesti ei äsken näkynyt mutta nyt näkyy. Olet ihan oikeassa tuossa että se TURHA krääsä on turhaa, ei ihan kaikkea pidä mennä ostamaan. Meilläkin ollaan oltu turhan löysiä, sen näkee siitä hylätystä tavarakasasta mikä lojuu lastenhuoneissa :P No, tietoisesti olen ottanut hieman tiukempaa linjaa asiaan, toisinaan kysyn että "miksi, mihin tarvitset tota tai tota" ja jos ei osaa vastata niin kauppoja ei ehkä tule. Meillä nyt ei ole rahasta pulaa erityisesti mutta turhuuden markkinat ärsyttää mua :D Lapset saavat halutessaan kyllä tehdä pientä korvausta vastaan omakotitalon erilaisia töitä. En pakota mutta kehotan ja ansaitsemansa rahat saavat käyttää mihin haluavat. Korkeintaan kysyn että onko nyt järkevää tuhlata toi kymppi tommoseen muoviseen kökköön joka hajoaa auton takapenkille ;) Loppu jää heidän oman harkintansa varaan. Nim ittäin, kun se muovinen kökkö hajoaa ja rahat on siltä erää loppu niin ehkä oppii miettimään tarkemmin minkä verran teki duunia tyhjän eteen. Ehkä siinä oppii pikkuhiljaa arvostamaan olennaista.

Lue lisää

No niin, nyt me ehkä ymmärrämme toisiamme, ainakin paremmin. :D
(En tiiä mikä tätä S24 tökkii kun nää viestit ei aina näytä tulevan tänne ja osa näkyy minul ainaki kahteen kertaan..)

Joo siis en tarkoittanut mitään orjameininkiä, että "lapsi, ansaitse paikkasi taloudessamme!!!!", vaan että lapsiin kun hukkuu sitä ylimääräistäkin rahaa, joka ei tietenkään tarkoita asumis-, ruoka- tai elämiskuluja (<< nuo ovat itsestäänselvyyksiä: jos lapset asuu taloudessa = niillä on huone/huoneet, ne syövät samasta kaapista aikuisten kans ja niillä on kuteet päällä ja tälleen), niin ei ole reilua vaatia lapsetonta uuspuolisoa makselemaan hirveästi kaikkia lasten harrastuksia tai hetken mielijohteita. Lapseton uuspuoliso kun on kuitenkin hyväksynyt jo ne lapset siihen elämäänsä, kun kerran on ryhtynyt suhteeseen niiden vanhemman kanssa ja jopa ottanut lapset (ainakin osittain, jos on ne tylsät vaihtoviikot exän kesken) asumaan kotiinsa. Tässä on lapseton puolisko tullut jo tosi paljon vastaan.

Käsitin vain aiemmin niin (ilmeisesti väärin!), että täällä porukka vauhkoaa siitä, ettei uuspuoliso suostu makselemaan mitään turhuuksia/asioita, jotka eivät ole VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ eli kaikkia leluja, isoja vaateröykkiöitä, karkkia joka päivä tms. ja että porukka on sitä mieltä, että ellei suostu tuollaisia maksamaan niin ei sovi uuspuolisoksikaan isä-/äitipuoleksi.

Alkuperäisessä viestissäni sanoinkin, ettei se ole uuspuolison tehtävä, siis mikään lain sanelema juttu, elättää kakruja jotka eivät ole hänen, mutta se nyt toki jäi siihen viestiin kirjoittamatta, että tarkoitin tällä niitä ylimääräisiä kuluja. Kun itse näen asian niin, että asuminen, ruoka ja lämpö on maksettava joka tapauksessa (oli lapsia tai ei), joten siinä sitten samalla vaivalla ne mukulat menee näissä puitteissa.

Aloituksessa puhuttiin, että mukulat = isompi asunto, ja tästä asunnosta tuo aloittaja maksaa siis puolet, vaikkeivat lapset ole hänen. No, tämä on tietty vähän ongelmatilanne, koska asuminen on peruskulu (oli sitte lapsia tai ei), muttei ole reilua vaatia, että hän maksaa myös lasten käyttöön tarkoitetuista neliöistä eli "ylimääräisistä" huoneista. Tosin jos hän nyt maksaa puolet siitä asumiskulusta (joka sisältää pentujen lisäksi sen puolison!!), niin joutuuko oikeastaan rahoittamaan enää MUUTA kakrujen hyväksi? Jos ei, niin keskustelkoot tilanteesta kuten aikuiset ihmiset.

lapsetsyyttömiä kirjoitti:

Luepa aloitus uudelleen, siinä oli kyse nimenomaan ruoka- ja asumiskuluista (vesimaksu, vuokra jne.). Turhasta krääsästä voi jokainen säästää, mutta on suunnattoman surullista katsoa vierestä, miten nämä "tasajaot" toteutuvat uusperheessä, missä lapsen vanhemmalla on pienemmät tulot. Jos vanhemmalla ei ole rahaa ostaa jotain tavaraa, jota lapsi tarvitsee, niin sitä ei osteta - ja kyseessä eivät ole mitkään turhat muoviesineet, vaan tarpeelliset jokapäiväiset asiat.

Olen hyvin kriittinen kaikkiin tasajakojuttuihin uusperheessä tuon kokemuksen perusteella, koska siinä harvoin ajatellaan,miltä lapsesta tuntuu. Lasten kasvattaminen ympärisössä, missä on kahdet eri rahat johtaa väistämättä siihen, että yhteenkuuluvaisuutta varsinkaan tälle köyhempään puoleen kuuluvalle ei synny. Syntyy kuva siitä, että on eri kastia.

Lue lisää

No joo luin tai käsitin aloituksen osittain väärin. Sen myönnän.

Mutta siltikää en pidä uuspuolison velvoitteena ostella lapselle, joka ei ole hänen, asioita jotka eivät ole välttämättömiä (paitsi sitten, jos tulee yhtiesiä muksuja, jolloin se koko poikue täytyy laittaa samalle viivalle: kaikki saa tai kukaan ei saa). Useimmat toki ostavat, eikä siinä mitään, muttei se mikään velvoite ole. Mutta tuskin se lapselle ostelematon ostelee mitään epävälttämättömyyksiä sitten sille puolisollekaan.

childreeen kirjoitti:

No joo luin tai käsitin aloituksen osittain väärin. Sen myönnän.

Mutta siltikää en pidä uuspuolison velvoitteena ostella lapselle, joka ei ole hänen, asioita jotka eivät ole välttämättömiä (paitsi sitten, jos tulee yhtiesiä muksuja, jolloin se koko poikue täytyy laittaa samalle viivalle: kaikki saa tai kukaan ei saa). Useimmat toki ostavat, eikä siinä mitään, muttei se mikään velvoite ole. Mutta tuskin se lapselle ostelematon ostelee mitään epävälttämättömyyksiä sitten sille puolisollekaan.

Lue lisää

"Mutta siltikää en pidä uuspuolison velvoitteena ostella lapselle, joka ei ole hänen, asioita jotka eivät ole välttämättömiä (paitsi sitten, jos tulee yhtiesiä muksuja, jolloin se koko poikue täytyy laittaa samalle viivalle: kaikki saa tai kukaan ei saa). "

Nyt ollaan asian ytimessä ja myönnänkin oman virheeni.. tilanne oli meilläkin sitten tuo että oli yhteinen muksukin niin noi asiat piti jakaa ihan uudella tavalla.

"Alkuperäisessä viestissäni sanoinkin, ettei se ole uuspuolison tehtävä, siis mikään lain sanelema juttu, elättää kakruja jotka eivät ole hänen, mutta se nyt toki jäi siihen viestiin kirjoittamatta, että tarkoitin tällä niitä ylimääräisiä kuluja. Kun itse näen asian niin, että asuminen, ruoka ja lämpö on maksettava joka tapauksessa (oli lapsia tai ei), joten siinä sitten samalla vaivalla ne mukulat menee näissä puitteissa."

Tämäkin täyttä asiaa.. eikö me osata puhua vai mistä kiikastaa :D

Ok, tajusin pointtisi kohtuullisuusperiaatteesta ja hyväksyn ajatuksen.

Juuri näin. Et huomioi sitä lainkaan, että nainen menettää tukia takiasi, sillä tulonne lasketaan joka tapauksessa yhteen, kun maksuja määrätään. Lienee parasta keskustella asiasta, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että jos tunnet olosi hyväksikäytetyksi, niin kannattaa palata seurusteluvaiheeseen asumaan erilleen. Lapsille ei ole hyväksi tuntea olonsa kulueräksi niin, että jopa heidän ruokakulunsa herättävät tunteen hyväksikäytöstä. Heidän kulunsa tulevat vielä lisääntymään, kunhan kasvavat, joten kuulostaa vähän siltä, että et ihan sovi tähän kuvioon. Uusperheen isäpuolena oleminen on vaativaa hommaa, joka ei kaikille sovi. Harmillista, ettette keskusteleet raha-asioista ajoissa niin ettei olisi edes tarvinnnut muuttaa yhteen. Lasten kannalta tilanne on todella ikävä.

lapsetsyyttömiä kirjoitti:

Juuri näin. Et huomioi sitä lainkaan, että nainen menettää tukia takiasi, sillä tulonne lasketaan joka tapauksessa yhteen, kun maksuja määrätään. Lienee parasta keskustella asiasta, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että jos tunnet olosi hyväksikäytetyksi, niin kannattaa palata seurusteluvaiheeseen asumaan erilleen. Lapsille ei ole hyväksi tuntea olonsa kulueräksi niin, että jopa heidän ruokakulunsa herättävät tunteen hyväksikäytöstä. Heidän kulunsa tulevat vielä lisääntymään, kunhan kasvavat, joten kuulostaa vähän siltä, että et ihan sovi tähän kuvioon. Uusperheen isäpuolena oleminen on vaativaa hommaa, joka ei kaikille sovi. Harmillista, ettette keskusteleet raha-asioista ajoissa niin ettei olisi edes tarvinnnut muuttaa yhteen. Lasten kannalta tilanne on todella ikävä.

Lue lisää

Tää on asia mitä en koskaan kait ole ymmärtänyt. Että aletaan parisuhteessa laskemaan menetettyjä tuloja. Mitä helvetin järkeä simmosessa on? Pitää kait ite vammautua että saa vammaisavustusta tai saa laskea että kun en saa niin miten paljon menetänkään rahallisesti. Kai sekin on vaimon muksujen syytä?

Parisuhteessa pelataan niillä napeilla jotka aikuiset tuo kotiin, niillä maksetaan kaikki elämisen kulut siten että kaikki kuuluu siihen rinkiin.

Muuten on kyllä ihan turha haaveilla mistään hyvästä elämästä toisten ihmisten kera jos tommonen nyppii liikaa. Parempi ostaa oma yksiö, nahkasohva ja töllö mitä voi keskenään katella.

Kannattaa miettiä mikä on oman onnen ja elämän päämäärä ennenkuin tekee mitään ratkaisevia siirtoja. Joillekin perhe-elämä on se onni, toisille taas oman navan turvottelu. En syyllistä ketään, haluan vain huomauttaa että jokainen löytää onnensa omalla tavallaan mutta virheistä ei pidä syytellä syyttömiä. Ja asiat ovat aina korjattavissa, niin kauan kuin henki pihisee. Itkeminen täällä palstoilla ei siihen vaivaan auta yhtään.

miesvm_1967x kirjoitti:

Tää on asia mitä en koskaan kait ole ymmärtänyt. Että aletaan parisuhteessa laskemaan menetettyjä tuloja. Mitä helvetin järkeä simmosessa on? Pitää kait ite vammautua että saa vammaisavustusta tai saa laskea että kun en saa niin miten paljon menetänkään rahallisesti. Kai sekin on vaimon muksujen syytä?

Parisuhteessa pelataan niillä napeilla jotka aikuiset tuo kotiin, niillä maksetaan kaikki elämisen kulut siten että kaikki kuuluu siihen rinkiin.

Muuten on kyllä ihan turha haaveilla mistään hyvästä elämästä toisten ihmisten kera jos tommonen nyppii liikaa. Parempi ostaa oma yksiö, nahkasohva ja töllö mitä voi keskenään katella.

Kannattaa miettiä mikä on oman onnen ja elämän päämäärä ennenkuin tekee mitään ratkaisevia siirtoja. Joillekin perhe-elämä on se onni, toisille taas oman navan turvottelu. En syyllistä ketään, haluan vain huomauttaa että jokainen löytää onnensa omalla tavallaan mutta virheistä ei pidä syytellä syyttömiä. Ja asiat ovat aina korjattavissa, niin kauan kuin henki pihisee. Itkeminen täällä palstoilla ei siihen vaivaan auta yhtään.

Lue lisää

Minun kokemuksesta kerron, että kyllä se yhteen muuttaminen voi todella vaikuttaa siihen, miten pienten lasten vanhempi pärjää tai ei pärjää. Kun itse olin opiskelija ja asuin yksin, kahdella lapsellani oli tarhamaksu omien hyvin pienten tulojeni takia 0e/kk, sain asumistukea sekä korotetun lapsilisän. Pärjäsin.

Kun muutin kumppanin kanssa yhteen, lasten tarhaksut olivat yhteensä n. 600e/kk, en saanut enää asumistukea, enkä korotettua lapsilisää. Eli tulotasoni muutos oli yhteensä noin miinus 900e/kk. Ottaen huomioon, että tuloni tuon jälkeen olivat kaikkineen vain alle 800e/kk (sisältäen elarit ja lapsilisät), niin ymmärtänet että jo 600 euron tarhamaksut olivat aika tiukka paikka? Sen lisäksi tietysti oli maksettava asuminen, ruuat, vaatteet, laskut... Parilla sadalla kuussa. =D

Minulla oli hitusen säästöjä, joten selvisin muutaman kuukauden. Sitten oli pakko jättää opinnot kesken ja mennä töihin. (Pienten lasten äitinä en voinut sekä käydä töissä että opiskella, kun lapsista täytyy huolehtia.) Minua kyllä kismitti, että mies halusi minun huolehtivan yksin lasteni menot, ja ruuat asuminen puoliksi. Mutta me sovimme asiasta yhdessä, ja päätin selvitä. Tämä oli minun tietoinen päätös, joten en voi miestä syyttää. Nykyään käyn töissä, joten pärjään vähän paremmin. Edelleen toki tiukkaa, kun ei minun tulojeni perusteella tarhaksut niin suuria olisi...

Ja miksikö sitten muutimme yhteen? Mies on raha-asioissa tottunut vastaamaan niistä itsenäisesti, kun ei ole perhettä ollut, ja on niissä siksi aika jäyhä. Mutta muuten todella luotettava, kunnollinen, mahtava isäpuoli jne. Erittäin rakas niin minulle kuin lapsillekin. Yhteinen koti ja elämä, mutta erilliset rahat.

Mies kokee olevansa suurine tuloineen reilu, koska maksamma perheen ruokamenot puoliksi, vaikka minä ja lapset syömme kenties vähän enemmän kuin mies.;) Toki mies maksaa joskus myös vaikkapa bensoja enemmän kun käymme perhematkoilla yms. Ajan myötä hän on ehkä vähän vähemmän tarkka niissä asioissa, kun on huomannut että minä sisukkaasti huolehdin sitten omista raha-asioistani.

ullabulla kirjoitti:

Minun kokemuksesta kerron, että kyllä se yhteen muuttaminen voi todella vaikuttaa siihen, miten pienten lasten vanhempi pärjää tai ei pärjää. Kun itse olin opiskelija ja asuin yksin, kahdella lapsellani oli tarhamaksu omien hyvin pienten tulojeni takia 0e/kk, sain asumistukea sekä korotetun lapsilisän. Pärjäsin.

Kun muutin kumppanin kanssa yhteen, lasten tarhaksut olivat yhteensä n. 600e/kk, en saanut enää asumistukea, enkä korotettua lapsilisää. Eli tulotasoni muutos oli yhteensä noin miinus 900e/kk. Ottaen huomioon, että tuloni tuon jälkeen olivat kaikkineen vain alle 800e/kk (sisältäen elarit ja lapsilisät), niin ymmärtänet että jo 600 euron tarhamaksut olivat aika tiukka paikka? Sen lisäksi tietysti oli maksettava asuminen, ruuat, vaatteet, laskut... Parilla sadalla kuussa. =D

Minulla oli hitusen säästöjä, joten selvisin muutaman kuukauden. Sitten oli pakko jättää opinnot kesken ja mennä töihin. (Pienten lasten äitinä en voinut sekä käydä töissä että opiskella, kun lapsista täytyy huolehtia.) Minua kyllä kismitti, että mies halusi minun huolehtivan yksin lasteni menot, ja ruuat asuminen puoliksi. Mutta me sovimme asiasta yhdessä, ja päätin selvitä. Tämä oli minun tietoinen päätös, joten en voi miestä syyttää. Nykyään käyn töissä, joten pärjään vähän paremmin. Edelleen toki tiukkaa, kun ei minun tulojeni perusteella tarhaksut niin suuria olisi...

Ja miksikö sitten muutimme yhteen? Mies on raha-asioissa tottunut vastaamaan niistä itsenäisesti, kun ei ole perhettä ollut, ja on niissä siksi aika jäyhä. Mutta muuten todella luotettava, kunnollinen, mahtava isäpuoli jne. Erittäin rakas niin minulle kuin lapsillekin. Yhteinen koti ja elämä, mutta erilliset rahat.

Mies kokee olevansa suurine tuloineen reilu, koska maksamma perheen ruokamenot puoliksi, vaikka minä ja lapset syömme kenties vähän enemmän kuin mies.;) Toki mies maksaa joskus myös vaikkapa bensoja enemmän kun käymme perhematkoilla yms. Ajan myötä hän on ehkä vähän vähemmän tarkka niissä asioissa, kun on huomannut että minä sisukkaasti huolehdin sitten omista raha-asioistani.

Lue lisää

Miehesi ehkä pelkäsi alitajuntaisesti, että olet hänen rahojensa perässä. Kun huomaa, että selviydyt itsenäisestikin etkä "kuppaa" häneltä, varmaan huomaa, että voi yhtä hyvin auttaa ainakin joissain maksuissa. :)

Tai sitten hän vain on sitä jäyhää sorttia, jolla on periaate "minun rahat on minun rahoja, sinun rahat on sinun rahoja."

*****

Yhdessä tuttavaperheessä on ihan yhteiset lapset ja onnellinen liitto, mutta niiden lasten äiti ei käy lainkaan töissä. Ei saa mitään "lapsitukea" vai mitä hittoa enää, kun lapset jo teini-ikäisiä. Mies/isä sitten tuossa kuviossa elättää kaiken perustyömiehenpalkalla (eli tulot ei päätä huimaa, muttei köyhyydessäkään kieritellä), ja nämä lapset kinuaa milloin mitäkin ja saavat myös, ja kun lapsilla ei ole tarve saada mitään, niin vaimo ostelee tilin tyhjäksi. Miehellä ei ole varaa ostaa itselleen vaatteita eikä käydä hammaslääkärissä, koska perhe vie kaiken. Mutta omapahan on asiansa, itsepä antaa niille eläteilleen ylimääräistä käteen aina kun ne vinkuvat. Näihin ylimääräisiin kuuluu kaikki, mikä ei mene ruokaan, asumiseen tai peruslaskuihin.

Että kyllä se "hyväksikäytön" raja välillä hämärtyy vähän niissä ydinperheissäkin..

rahaajarakkautta kirjoitti:

Miehesi ehkä pelkäsi alitajuntaisesti, että olet hänen rahojensa perässä. Kun huomaa, että selviydyt itsenäisestikin etkä "kuppaa" häneltä, varmaan huomaa, että voi yhtä hyvin auttaa ainakin joissain maksuissa. :)

Tai sitten hän vain on sitä jäyhää sorttia, jolla on periaate "minun rahat on minun rahoja, sinun rahat on sinun rahoja."

*****

Yhdessä tuttavaperheessä on ihan yhteiset lapset ja onnellinen liitto, mutta niiden lasten äiti ei käy lainkaan töissä. Ei saa mitään "lapsitukea" vai mitä hittoa enää, kun lapset jo teini-ikäisiä. Mies/isä sitten tuossa kuviossa elättää kaiken perustyömiehenpalkalla (eli tulot ei päätä huimaa, muttei köyhyydessäkään kieritellä), ja nämä lapset kinuaa milloin mitäkin ja saavat myös, ja kun lapsilla ei ole tarve saada mitään, niin vaimo ostelee tilin tyhjäksi. Miehellä ei ole varaa ostaa itselleen vaatteita eikä käydä hammaslääkärissä, koska perhe vie kaiken. Mutta omapahan on asiansa, itsepä antaa niille eläteilleen ylimääräistä käteen aina kun ne vinkuvat. Näihin ylimääräisiin kuuluu kaikki, mikä ei mene ruokaan, asumiseen tai peruslaskuihin.

Että kyllä se "hyväksikäytön" raja välillä hämärtyy vähän niissä ydinperheissäkin..

Lue lisää

Tässä kun nyt kieritään rahoissa ja rahattomuudessa tässä keskustelussa, yksi olennainen pointti tuntuu katoavan kaiken muun alle:

Jos lähtee parisuhteeseen, kannattaa varmaankin etukäteen miettiä kestääkö mun perse tätä. Jos sen muijan räkänokkien huoltaminen onnistu niin mitä helvettiä, eikö kannata vaan unohtaa koko juttu. Saa sitä piparia muualtakin (tai kullia). Sen sijaan jos sydämmessä on sen verran tilaa ettei koko ajan mieti miten kiristää siltä ex-siipalta elatusmaksuja ja muita tukia ja miten lypsää yhteiskunnalta avustuksia niin voisi ajatella että yrittää suhtautua siipan lapsiin hieman kuten omiinsa.

Jos se ei onnistu niin sitten se ei onnistu. Jokainen saa ihan vapaasti ne valinnat tehdä keskenänsä. Itse kuitenkin vakaumuksellisesti ajattelen että kun toisen ihmisen kanssa alan parisuhteeseen niin otan sen koko paketin, maksoi mitä maksoi. Jos ei rahkeet riitä niin en maksa enkä ota :D

Ainakin mun perheessä kaikki lapset on tasa-arvoisia, aikuiset auttaa toisiaan ja lapsia, saatana me ollaan yksikkö eikä mikään sosiaalipummien yhteenliittymä. Lapsista tulee aina kuluja. Voi itku. Elämäkin maksaa. Voi itku. Kaikki maksaa. Voi itkujen itku. Silti eletään ihmisarvoista elämää eikä lasketa kaikkea että mikä nyt taas makso ja miksi ihmeessä se piti ostaa. Ei nin kauan kun asiat menee ok. Lähettäkää mulle lasku, ostan teidän laskimiin uudet paristot niin voitte murehtia hamaan tappiin ja laskeskella miten kallista tää elämä on. Mie lähen ostamaan mansikoita.

miesvm_1967x kirjoitti:

Tässä kun nyt kieritään rahoissa ja rahattomuudessa tässä keskustelussa, yksi olennainen pointti tuntuu katoavan kaiken muun alle:

Jos lähtee parisuhteeseen, kannattaa varmaankin etukäteen miettiä kestääkö mun perse tätä. Jos sen muijan räkänokkien huoltaminen onnistu niin mitä helvettiä, eikö kannata vaan unohtaa koko juttu. Saa sitä piparia muualtakin (tai kullia). Sen sijaan jos sydämmessä on sen verran tilaa ettei koko ajan mieti miten kiristää siltä ex-siipalta elatusmaksuja ja muita tukia ja miten lypsää yhteiskunnalta avustuksia niin voisi ajatella että yrittää suhtautua siipan lapsiin hieman kuten omiinsa.

Jos se ei onnistu niin sitten se ei onnistu. Jokainen saa ihan vapaasti ne valinnat tehdä keskenänsä. Itse kuitenkin vakaumuksellisesti ajattelen että kun toisen ihmisen kanssa alan parisuhteeseen niin otan sen koko paketin, maksoi mitä maksoi. Jos ei rahkeet riitä niin en maksa enkä ota :D

Ainakin mun perheessä kaikki lapset on tasa-arvoisia, aikuiset auttaa toisiaan ja lapsia, saatana me ollaan yksikkö eikä mikään sosiaalipummien yhteenliittymä. Lapsista tulee aina kuluja. Voi itku. Elämäkin maksaa. Voi itku. Kaikki maksaa. Voi itkujen itku. Silti eletään ihmisarvoista elämää eikä lasketa kaikkea että mikä nyt taas makso ja miksi ihmeessä se piti ostaa. Ei nin kauan kun asiat menee ok. Lähettäkää mulle lasku, ostan teidän laskimiin uudet paristot niin voitte murehtia hamaan tappiin ja laskeskella miten kallista tää elämä on. Mie lähen ostamaan mansikoita.

Lue lisää

Lisään nyt vielä että yhden suhteen olen joutunut pistämään katkolle lasten takia, koska tajusin etten heille voi hyvää elämää taata niin heidän etunsa oli että katoan ennenkuin asiat menee liian pitkälle. Rahasta ei ollut kysymys vaan lasten hyvinvoinnista. Ehken mä sitten sitä naistakaan ihan täydellä rakastanut, olihan sekin syy samassa syssyssä. Arvelin etten saa mitenkään hommaa toimimaan joten.. anti olla. Parempi meille kaikille vaikka aika lujille otti mullekin. Se on ohi ja mennyttä nyt.

miesvm_1967x kirjoitti:

Tää on asia mitä en koskaan kait ole ymmärtänyt. Että aletaan parisuhteessa laskemaan menetettyjä tuloja. Mitä helvetin järkeä simmosessa on? Pitää kait ite vammautua että saa vammaisavustusta tai saa laskea että kun en saa niin miten paljon menetänkään rahallisesti. Kai sekin on vaimon muksujen syytä?

Parisuhteessa pelataan niillä napeilla jotka aikuiset tuo kotiin, niillä maksetaan kaikki elämisen kulut siten että kaikki kuuluu siihen rinkiin.

Muuten on kyllä ihan turha haaveilla mistään hyvästä elämästä toisten ihmisten kera jos tommonen nyppii liikaa. Parempi ostaa oma yksiö, nahkasohva ja töllö mitä voi keskenään katella.

Kannattaa miettiä mikä on oman onnen ja elämän päämäärä ennenkuin tekee mitään ratkaisevia siirtoja. Joillekin perhe-elämä on se onni, toisille taas oman navan turvottelu. En syyllistä ketään, haluan vain huomauttaa että jokainen löytää onnensa omalla tavallaan mutta virheistä ei pidä syytellä syyttömiä. Ja asiat ovat aina korjattavissa, niin kauan kuin henki pihisee. Itkeminen täällä palstoilla ei siihen vaivaan auta yhtään.

Lue lisää

"Tää on asia mitä en koskaan kait ole ymmärtänyt. Että aletaan parisuhteessa laskemaan menetettyjä tuloja."

Ootas kun selitän.

Alkutilanne: Tuttavani X ja Y asuvat erillään. X on työtön, joten saa työttömyyskorvausta (lähes pienintä mahdollista), asumistukea, ja toimeentulotukea sairaskuluihinsa. Hän on nuori, mutta sairastellut paljon parin viime vuoden aikana. Ollut kolmessa leikkauksessa vuoden aikana, ja saanut jatkuvasti erilaisia lääkehoitoja. Eli vuokranmaksun, pakollisten kulujen (sähkö), ja sairaskulujen lääkkeiden (n. 1000e/kk)
jälkeen X.lle jää 450e/netto/kk.

Y käy töissä, tienaa varsin hyvin, nettona n. 5000e/kk, josta maksaa vuokransa 500e/kk. Hänelle jää käyttövaraa 4500e/kk.

X tulee raskaaksi ja päättää yksissä tuumin miehen kanssa synnyttää lapsen. Y haluaa muuttaa yhteen, X empii, Y:n vanhemmat varoittelevat. Kiristyvä talous lapsen syntyessä ei ole hyväksi suhteelle. Pari muuttaa yhteen. Käytännössä se tarkoittaa, että X:lle jää käyttövaraa kk vajaa 200e omaa rahaa, hän menettää asumistuen sekä toimeentulotuen. Y maksaa X:n pienen kaksion vuokran - ei uskalla irtisanoa omaa asuntoaan, joten asumiseen menee 1000e/kk. Lisäksi Y maksaa X.n sairauskulut 1000e, sähkön, kaikkien ruuat, vaipat, nettiyhteyden ja ihan kaikki muut menot. Tuolla vajaalla 200 e:lla kun ei osallistuta oikein mihinkään. Eikä Y:llekään jää yhteen muuttamisen jälkeen enää kovinkaan paljon: yleensä alle 1000 e, jos X ei kovin "kuluttavasti" sairasta.

Mitä opimme tästä: Jos toinen on oikeutettu yhteiskunnan tukiin, se tarkoittaa usein miten sitä (yllätys!...), että hänen nettotulonsa ovat kovin pienet suhteessa menoihin. Kun yksinhuoltaja menettää parisuhteensa myötä asumistukensa, korotukset lapsilisiin ja saa vastaavasti korotukset lasten päivähoitomaksuihin, niin tästä tulee mahdoton yhtälö, ellei parisuhteen paremmin tienaava osapuoli maksa kaikesta enemmän.

tinde_66 kirjoitti:

"Tää on asia mitä en koskaan kait ole ymmärtänyt. Että aletaan parisuhteessa laskemaan menetettyjä tuloja."

Ootas kun selitän.

Alkutilanne: Tuttavani X ja Y asuvat erillään. X on työtön, joten saa työttömyyskorvausta (lähes pienintä mahdollista), asumistukea, ja toimeentulotukea sairaskuluihinsa. Hän on nuori, mutta sairastellut paljon parin viime vuoden aikana. Ollut kolmessa leikkauksessa vuoden aikana, ja saanut jatkuvasti erilaisia lääkehoitoja. Eli vuokranmaksun, pakollisten kulujen (sähkö), ja sairaskulujen lääkkeiden (n. 1000e/kk)
jälkeen X.lle jää 450e/netto/kk.

Y käy töissä, tienaa varsin hyvin, nettona n. 5000e/kk, josta maksaa vuokransa 500e/kk. Hänelle jää käyttövaraa 4500e/kk.

X tulee raskaaksi ja päättää yksissä tuumin miehen kanssa synnyttää lapsen. Y haluaa muuttaa yhteen, X empii, Y:n vanhemmat varoittelevat. Kiristyvä talous lapsen syntyessä ei ole hyväksi suhteelle. Pari muuttaa yhteen. Käytännössä se tarkoittaa, että X:lle jää käyttövaraa kk vajaa 200e omaa rahaa, hän menettää asumistuen sekä toimeentulotuen. Y maksaa X:n pienen kaksion vuokran - ei uskalla irtisanoa omaa asuntoaan, joten asumiseen menee 1000e/kk. Lisäksi Y maksaa X.n sairauskulut 1000e, sähkön, kaikkien ruuat, vaipat, nettiyhteyden ja ihan kaikki muut menot. Tuolla vajaalla 200 e:lla kun ei osallistuta oikein mihinkään. Eikä Y:llekään jää yhteen muuttamisen jälkeen enää kovinkaan paljon: yleensä alle 1000 e, jos X ei kovin "kuluttavasti" sairasta.

Mitä opimme tästä: Jos toinen on oikeutettu yhteiskunnan tukiin, se tarkoittaa usein miten sitä (yllätys!...), että hänen nettotulonsa ovat kovin pienet suhteessa menoihin. Kun yksinhuoltaja menettää parisuhteensa myötä asumistukensa, korotukset lapsilisiin ja saa vastaavasti korotukset lasten päivähoitomaksuihin, niin tästä tulee mahdoton yhtälö, ellei parisuhteen paremmin tienaava osapuoli maksa kaikesta enemmän.

Lue lisää

Hyvä esimerkki. Usein yhteen muuton jälkeen molemmille jää radikaalisti vähemmän rahaa käyttöön. Jos on kyse tuollaisesta karkeasta tapauksesta, sillä on ilman muuta vaikutusta parisuhteeseen, vaikkei sitä myönnettäisikään.

Eniten mietityttää tapaukset ja kommentit "laita maksamaan", "vanhemman on maksettava lasten kulut" "asumiskulut pitää laittaa puoliksi". Tiedänpä yhden ei-edes-uusperheellisen miehen, joka vaati vaimoaan maksamaan asuntolainasta puolet, vaikka vaimo oli äitiyspäivärahalla, kotihoidontuella. Tämä sama "kaava" toistuu usein eri muodoissa: toiselta halutaan maksavan sellaista mitä toisen on mahdotonta maksaa. Esim. 500e/kk:n tuloista ei voi maksaa asuntolainaa 1000e/kk. Paljon näköjään on lintsattu matikan tunneilta.

matematiikka kirjoitti:

Hyvä esimerkki. Usein yhteen muuton jälkeen molemmille jää radikaalisti vähemmän rahaa käyttöön. Jos on kyse tuollaisesta karkeasta tapauksesta, sillä on ilman muuta vaikutusta parisuhteeseen, vaikkei sitä myönnettäisikään.

Eniten mietityttää tapaukset ja kommentit "laita maksamaan", "vanhemman on maksettava lasten kulut" "asumiskulut pitää laittaa puoliksi". Tiedänpä yhden ei-edes-uusperheellisen miehen, joka vaati vaimoaan maksamaan asuntolainasta puolet, vaikka vaimo oli äitiyspäivärahalla, kotihoidontuella. Tämä sama "kaava" toistuu usein eri muodoissa: toiselta halutaan maksavan sellaista mitä toisen on mahdotonta maksaa. Esim. 500e/kk:n tuloista ei voi maksaa asuntolainaa 1000e/kk. Paljon näköjään on lintsattu matikan tunneilta.

Lue lisää

Matematiikan kanssa samaa mieltä. Olen kovin epäileväinen kulut tasan -parisuhteisiin pitkän päälle paitsi lasten myös vaihtuvien elämäntilanteiden takia. Kuka tahansa voi sairastua, vammautua, joutua työttömäksi ja siten "joutua" elättämään puolison ja tämän lapset, kun tällä ei yksinkertaisesti ole rahaa. Sittenkö suhde puretaan, ellei tasajakoon päästä?

Itse en kokisi oloani turvalliseksi suhteessa, jossa vahditaan tarkasti tasajakoa enkä missään nimessä veisi lapsiani sellaiseen suhteeseen (ovat kylläkin jo aikuisia). Tasajako voi olla hyvin epäreilu ja onkin, jos toisella on merkittävästi pienemmät tulot. Tasajako on hölmö periaate lastenkasvatuksessakin, sillä "kaikille täsmälleen saman verran tai ei mitään" tarkoittaa mm sitä, ettei lasten ikätasoa huomioida ratkaisuissa. Kyllä lasten tulee saada oppia, ettei kaikkea voi saada menemään aivan tasan - se teini-ikäinen tarvitsee kipeämmin oman huoneen (vaikka äidillä ei olisi sitä asunnosta varaa yksikseen maksaa), vaikka 5-vuotiaalle ei olisi varaa enää omaa huonetta kustantaa.

Ratkaisut tulisi tehdä yhtenä yksikkönä, porukkana, lasten parasta ajatellen. Ja tämä on tietysti hyvin vaativaa uusperheessä, jossa isäpuoli joutuu monenlaisten muidenkin asioiden eteen mahdollisesti aivan kylmiltään, lapsettomana. Ei sekään helppoa ole. Varmasti vaatii keskustelua monessa käänteessä, jotta onnistuu eikä kukaan koe olevansa hyväksikäytetty ja syrjään jätetty.

Samaa mieltä. Ikäviä tällaiset kokeilut lasten kannalta.

Kyrpä

Perse

Mitä hemmettiä! Siis sinä tienaat enemmän, mutta olet valmis maksamaan esimerkiksi asumiskuluista vain 1/3? Ja puolisosi maksaa pienemmillä tuloillaan sitten 2/3?

Vai kuvittelitko että 8v kaksoset maksavat suurenkin osuuden tuosta... =D

Sinä voit toki pitää tuota "reiluna", mutta veikkaan että harva ajattelee samoin. Sinulla on perhe: puoliso sekä perheen kaksi lasta. Sinä olet perheen toinen aikuinen. Sinä vastaat perheen menoista mahdollisuuksiesi mukaan.

Minulla on yksi lapsi (joka on meillä joka toinen vkl) ja puolisollani kaksi lasta (jotka ovat meillä joka toisen viikon kokonaan). Asumiseen ja päivättäishankintoihin (ruoka, lainat yms) meillä menee yhteensä 1500e/kk, josta minä maksan 900e ja avokkini maksaa 600e. Hänen tulonsa ovat pienemmät.

Minä maksan lapseni elarit ja avokkini maksaa lastensa tarhamaksun. Mutta puolin ja toisin ei haittaa jos jompi kumpi joskus maksaa ristiin.

Itse koen että sekä minun että puolisoni lapset ovat ihan samalla tavalla minun perhettäni. En kehtaisi peiliin katsoa, jos eläisin vain omaa napaani ajatellen.

Niinkin toki saa elää, mutta sellaisen ihmisen ei koskaan pidä perustaa perhettä. Aloittaja, sinun pitää ehdottomasti miettiä sellaista vaihtoehtoa, että alat elämään yksin. Silloin et satuta ketään, etenkään viattomia lapsia, joille sinun pitäisi olla miehenmalli.

Meillä se hoitui kyllä siten, että maksoin "täysinä osuuksina" oman ja kaikkien lasteni osuudet ruoka ym. kuluista sekä asumisen kokonaan. Sekä tietysti kaikki muut lasetni kulut. Mies osallistui ruokakuluihin omalla osuudellaan. Ei olisi tullut mieleenkään että mies maksaisi lasteni kuluja.
Lasten muutettua omilleen ja opiskelemaan laitamme nyt taloustilille kumpikin saman verran ja mies osallistuu asumiskuluihin 100 eur/kk ja minä maksan loput 1000 euroa. Tosin nettotuloni ovat tällä hetkellä jonkin verran miehen tuloja suuremmat.

KukinTyylillään kirjoitti:

Meillä se hoitui kyllä siten, että maksoin "täysinä osuuksina" oman ja kaikkien lasteni osuudet ruoka ym. kuluista sekä asumisen kokonaan. Sekä tietysti kaikki muut lasetni kulut. Mies osallistui ruokakuluihin omalla osuudellaan. Ei olisi tullut mieleenkään että mies maksaisi lasteni kuluja.
Lasten muutettua omilleen ja opiskelemaan laitamme nyt taloustilille kumpikin saman verran ja mies osallistuu asumiskuluihin 100 eur/kk ja minä maksan loput 1000 euroa. Tosin nettotuloni ovat tällä hetkellä jonkin verran miehen tuloja suuremmat.

Lue lisää

Teidän tapauksessa sinä olet se hyväksikäytetty. Mutta kiva jos et sitä itse älyä.

No, sitten jos saat puolisosi maksamaan 2/3 kuluista, mitä teet säästyvillä rahoilla? Ostat itsellesi jotain mukavaa, mihin muu perhe ei saa koskea? Matkustelet, käyt ravintolassa syömässä, harrastat? Samaan aikaan, kun muu perhe sinnittelee puolison tuloilla. Tai tietysti voit laittaa rahat säästöön, niin sulla sitten kiva pesämuna, kun on tullut aika perustaa oma perhe...

Itse ainakin maksaisin mielelläni perheeni elämistä. Miksi sinä et? Nähtävästi sinä kuulut siihen porukkaan, joka kokee että koska olet isäpuoli etkä biologinen isä, niin moraalinen vastuusi ja velvollisuutesi on toisenlainen, etkä myöskään henkisesti ota lapsia todella osaksi perhettäsi.

Tietenkin menot kasvavat, kun eläjiä on monta! Se tässä hämmästyttää, että sinä tajuat sen vasta nyt. Ja kyllä se on reilua, normaalia, itsestään selvää. Kuvittelitko todella, että voit perheellisenä elää yhä kuten sinkkuna? Kyllä se elämä perheen myötä muuttuu monella tavalla, myös taloudellisesti. Miksi ylipäätään halusit perheen? Et sinä voi saada vain rusinoita pullasta, se ei ole normaalia elämää. Kun saat perheen, rakastavia ihmisiö ympärillesi, saat samalla myös vastuuta muista ihmisistä.

Itse käyn ylipäätään töissä siksi, että meidän perhe voi elää ja voida hyvin. Toki joskus ostan itsellenikin välillä, mutta perhe tulee aina ensin. Avopuoliso ajattelee samoin. Se on yhdentekevää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.

Kuten jotkut muutkin ovat kirjoittaneet, sinun sietäisi harkita yksin elämistä. Ei sinusta ole perheelliseksi mieheksi. Tekisi mieli haistatella kaltaisellesi kusipäälle paska. Pilaat meidän kunnollisten perheellisten miesten maineen.

Ymmärtäisin valituksesi jos puolisosi ei omien kykyjensä mukaan osallistuisi perheen kuluihin, vaan hassaisi kaikki rahansa omaan juhlintaan yms, mutta sinun tapauksessasi näin ei ole. Sinä vain koet että sinua käytetään hyväksi, koska perheesi kaksi lasta eivät nyt satu olemaan alkujaan sinun siittiöistäsi. Just.

Tuo on juuri sitä, mitä en itse äitinä ja äitipuolena ymmärrä. Miten voi olla, että sanoo tuhlaavansa rakkautta kaikkiin, mutta rahaa ei?

Itse olen testamentissanikin maininnut, että puolisoni lapsi tulee huomioida samalla viivalla kuin biologiset lapseni.

Toki meillä toistemme lapset ovat tulleet meidän elämään kun lapset olivat 2v, 3v ja 5v. Kenties jos vasta lasten ollessa teinejä voisi kiintymyssuhde luonnostaan jäädä lievemmäksi? Pieni lapsi tarvitsee tukea ja suojaa valtavasti, ja kiintyminen tapahtuu herkästi, nopeasti ja täysillä -jos sen antaa tapahtua.

Ajatus siitä, että minusta aika jättäisi, ja perinnönjakoon sitten istuisi vain biologiset lapseni, ihan vain sillä perusteella, että he ovat sattuneet putkahtamaan minun mahasta ulos, niin aika heikko peruste olisi... Kaikki lapset ovat osa elämääni, ja kaikille jätän jotain jälkeeni. Kaikille ostan ruokaa ja vaatteita yms. En erittele.