Miehen kanssa tylsä jämähtänyt elämä

OnkoTässäJärkeä

Ollaan oltu miehen kanssa reilu 5 vuotta yhdessä, naimisissa ei olla, saman katon alla asutaan. Aikoinaan ihastuin miehessä siihen, että oli niin kunnollinen ja "tavallinen", aito, naapurinpoikamainen. Nyt oon vaan tavattoman kyllästynyt suhteessamme. Tietysti ymmärrän, että suhde muuttuu ikääntyessään, mutta huomaan kaipaavani läheisyyttä, juttukaveria ja kosketusta.

Päivät kuluu samaan tahtiin eli aamulla mä kouluun, mies töihin. Tullaan kotio, mies valittaa väsymystä, lämmittää itselleen jonkun eineksen ja jämähtää tietokoneelle, missä istuu sit tuntikausia, ellei mitään asiaa mihinkään oo. On niin keskittynyt, ettei kykene keskustelemaan mun kanssa mistään, ei edes kuule mun puhetta, on omissa maailmoissaan. Minusta on tullut sellainen jankuttaja, joka jankuttaa joka päivä : "Tuu tänne vähän halimaan" tai "Hei, kuuliksä mitä mä sanoin?"..ei mitään reaktiota..silti mies sanoo välittävänsä, mutta on kuulemma aina niin väsynyt ja kaipaa "omaa aikaa" tai "omaa rauhaa". Yleensä tulee pois koneelta, kun on niin väsynyt, että menee nukkumaan.

Mies ei tunnu kaipaavan läheisyyttä, tulee kyllä halimaan, mutta aina minun aloitteestani, itse ei ole aloitteellinen lainkaan. Ei silti katsele muita naisia käsittääkseni. Huomaan, etten ole edes mustasukkainen, en usko että edes välittäisin niin kauheasti, vaikka katselisikin muita..

Kuitenkin mies on mukava ja kunnollinen ja kiltti, ja asumisjärjestely on hyvä. Tämä on kuin kämppiksen kanssa eläisi. Onko tässä mitään järkeä, mietin vain joskus. Missaanko jonkun tosi hyvän, keskustelutaitoisen ja ihanan miehen siinä, että olen jämähtänyt tähän suhteeseen. Onko tuttuja ajatuksia muille?

26

630

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 7167

      Kuvauksestasi voisi päätellä, ettei teidän elämäänne ole odotettavissa lisää väriä ja sisältöä. Pitemmän päälle asiat pyrkivät arkipäivistymään.

      Niin tai näin, tee ratkaisusi nopeasti!

    • MarjutKos

      Varmasti normalia arkea monessa suhteessa. Ei kannata kuitenkaan syyttää pelkästään sitä toista osapuolta asioista. Oletko itse tehnyt jotain suhteen eteen?Miten olet yrittänyt piristää elämäänne? Ei ole pelkästään toisen osapuolen tehtävä pitää suhde virkeänä.

    • jälkiviisas

      Parisuhteesi kuulostaa hyvin tutulta. Mekin olemme olleet kohta viisi vuotta naimisissa ja jos oikein muistelen, meillä loppui läheisyys kun pappi sanoi "aamen". Olemme keski-ikäinen pariskunta, molemmilla toinen liitto meneillään. Mieheni on ollut jo nelisen vuotta työttömänä, minä töissä. Me asumme kuin sisko ja veli saman katon alla. En edes muista koska olisimme viimeksi harrastaneet seksiä. Minä yritin aikani olla oma-aloitteinen, mutta kun ei saa vastakaikua niin minua ei enää edes haluta sekstailla. Kun kaipaa toiselta hyväilyä ja läheisyyttä, niin jos ainoa mitä saa vastaukseksi on, että "mikset sä pyydä, en mä ole ajatustenlukija". Olemme, voiko sanoa että miljoona kertaa jutelleet asiasta että minä kaipaan läheisyyttä ym. Mutta .. pari päivää menee ihan hienosti, mutta sitten taas asia unohtuu. Mieheni ei kaipaa läheisyyttä eikä hellyyttä. Mieheni harrastaa kuntoilua hyvinkin ahkerasti ja välillä taas mittaillaan verenpaineita ja kuumetta kun on niin väsynyt. Nyt on helppoa sanoa näin jälkikäteen, ettei meidän olisi pitänyt mennä lainkaan naimisiin. Eikä seksi ole ainoa mikä ei suju meidän välillä, tosin hyviäkin päiviä on mutta niitä kurjia päiviä jolloin kuulee jeesustelevansa, olevansa mulkvisti yms on enemmän. Parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Huoh!

    • huhheijaa

      Meillä kesti tuollaista noin kuusi vuotta ja ero pamahti, vaimo istu koneella kaiken aikaa ja mulle tuli tavaksi käydä vieraissa, on meillä ukoillakin läheisyydetarpeet. ..
      sun ukkos elää koneensa kanssa parisuhteessa tai sitten hänellä on joku muu helmanheilauttaja sun lisäksesi kuvioissa.
      Tosta tulee ero melko varmasti jos etäänytte noin paljon toisistanne, ota pikku nörtille asia puheeksi ja esität hänelle vaihtoehtosi ja niitä on ne kaksi.
      Ota tai jätä !

    • 715

      Vaihtoon vaan äijä jos ei kykene tarjoamaan jännitystä ja elämyksiä. Siitähän tässäkin on kyse.

    • rebelfly83

      Keskiverto ihminen vaan ei ole kovinkaan mielenkiintoinen pidemmän päälle..
      Tuo mahtaa olla todellisuutta useimmissa parisuhteissa.
      Melkeen väittäisin, että sinkkuus vakipanosuhde voittaa kyllä tuon homman.

    • Realismia

      Tylsää, ikävää elämää? Aina kaivellaan syitä miksi on huonosti vaikka olisi enimmäkseen hyvin. Samassa paketissa ei alati asu kaikki jaksaminen. Väsymiseen on syynsä. Keskustele onko mitä paineita. Ehkä et häntä tarpeeksi kiinnosta ja se heijastuu suhteeseenne. Sinä odotat, miksi et mene hänen luokseen vaan vaadit. Se voi olla kiusallista, tee itse älä saarnaa. Ei tavoitellaan täydellistä ihmistä kun ei sitä itsekään ole. Haalistuu se tulinenkin suhde aikanaan alkuhuuman jälkeen. Haluatko jatkuvasti elää intohimon pilvessä, se ei ole todellista. Joskus voi kipinäkin syttyä mutta ei elämä ole ainaista hehkua ja hehkutusta.

    • Horsieee

      Perus parisuhdeongelma: ei osata elää "tylsää arkea". Ikävä juttu, että joka ikisessä suhteessa se arki kuitenkin tulee jossain vaiheessa vastaan, se elämä ei voi olla jatkuvaa kyljessä kiinni kyhnäämistä, 24/7 yhdessäoloa toisilleen lirkutellen, ongelmatonta ja autuasta ihanuutta.

      Suhteita eivät yleensä koettele ne suuret vaikeudet, joista paljon puhutaan ja pidetään jonkinlaisen vakaan suhteen mittana ("me ollaan koettu ja käyty läpi niiiiiiiin paljon kaikkee vaikeeta ja selvitty!") vaan nimenomaan koetuskivi on se "harmaa arki".

      Arkea voi yrittää piristää: tehkää jotain spontaania, vaikka viikonloppureissu jonnekin. Ei tarvita suuria pitkiä lomamatkoja, vaan ihan yhden yön risteily tms.

      Älä valita ja jankuta, vaan ole itse esimerkkinä. Mene miehesi luo ja osoita hellyyttä - aika naatti saa olla, ettei osoita takaisin vaan tuijottaa sitkeästi tietokoneen ruutua. Keskustele miehen kanssa. Kysele, mitä hänelle kuuluu ja miksi väsyttää. Älä tunge joka väliin omia ongelmaksi kokemiasi asioita ("et yhtään huomioi").

      Oletko ottanut huomioon, että mies voi olla masentunut?

      Ellei mikään auta, niin mies tuskin on enää kiinnostunut suhteestanne. Silloin hänen sietää hävetä.

    • kilttikarvaperse

      Vaihda kulmabaariin juoppo mieheen miehesi niin saat varmasti elämääsi jännitystä.

    • Alamennäpärjäätite

      En katselisi.... Itse olen tuosta tilanteesta lähtenyt aikoinani ja kultakimpaleen löysin - en kadu pätkääkään!

    • smj90

      itse olen ollut avoliitossa 8 vuotta. ja meillä on yksi lapsi. ja varmaankin ollaan yhdessä vain lapsen takia. mies on perinteinen juntti. ei puhu tunteista/ mistään muustakaan. ite otan asiat esille. meillä ei oikein ole suhdetta jossa ollaan mies ja nainen vaan isä ja äiti. ja tiedät että mies on käynyt vieraissa. mutta en jaksa edes välittää. itsellä ei ole varaa lähteä mihinkään. sukua ei ole/ ystäviä. olen jumahtanut kotiin. että huonomminkin voi mennä...

    • erotus

      Ota ero.

    • Joustoako

      Kun mieheni lähti komennustöihin 45v niin tervehdin muutosta tyydytyksellä koska elämä vakiintui uomiinsa ilman yllätyksiä.
      Viikot töissä, viikonloput kotona.
      Tätä kesti kymmenisen vuotta jona aikana lapsemme aikuistuivat ja lähtivät opiskelemaan.

      Mieheni paluu kokoviikoisesti kotiin oli lievä järkytys koska en muistanut miten paljon yksi ihminen voi työllistää. Totuin muutokseen muutamassa kuukaudessa.

      Se täytyy sanoa, että lukuun ottamatta noita komennusvuosia, yhteiselomme ei ole ollut koskaan pitkästyttävää. Joskus riittäisi vähempikin väri.
      Raitistuttuaan piristyi seksielämämme aikaisemmasta kerta viikossa spontaaniksi temmellykseksi mutta mieheni odotukset sillä sektorilla kasvoivat koskien myös toiminnan muotoja ja laatua. Joskus tunsin olevani suorastaan painostuksen alaisena vaikka se lienee ollut vain tunteeni vailla varsinaisia perusteita.

      Johtuneekohan mieheni huonosta omastatunnosta vai jostakin muusta koska viime vuodet, jolloin olemme vetäytyneet pois työelämästä, olen saanut osakseni suorastaan palvelun omaista kohtelua.

      Palatakseni alkuperäiseen teemaan, niin en turhautunut noiden komennusvuosienkaan aikana vaikka elämä kulki hyvin rutinoituneissa uomissa.
      Mies perjantai-iltaisin kotiin. Kävely kellariin hakemaan olutta ja viiniä. Sitten baarikaapille. Lauantaisin arkiset puuhat ja sauna. Olutta ja drinkkejä. Minä olen aina ollut huono a-tuotteiden nauttija mutta miehelleni maistui.
      Sunnuntaisin aamupäivällä makuuhuonerutiinit.
      Loppupäivä ja ilta vakiouomissa. Maanataisin aamulla tien päälle.
      Ei tuokaan eämä tuntunut pahalle.
      Lastemme lähdettyä elin omaa, helppoa, vakiintunutta elämääni.

      Kai tämä on luonnekysymys?

    • N.T

      Meillä tilanne muuttui tuollaiseksi raskausaikana. Mies on aina ollut tietokoneen orja, mutta aiemmin sain huomiota kun pyysin. Nyt en enää saa, vaikka kuinka anoisi. Seksiä harrastetaan ehkä kerran kuussa, vaikka minulle kävisi monta kertaa viikossa. En jaksa enää ehdotella, kun torjuminen tuntuu niin ahdistavalle.

      Koitan puhua, pyytää viettämään aikaa kanssani, halaamaan, pyydän tulemaan nukkumaan samaan aikaa kanssani, koskemaan edes ohimennen, mutta ei. Hän ei vain kuulemma osaa. Seksiä ei kuulemma vaan tarvitse niin usein kuin mitä minä tarvitsen.

      En itsekkään tiedä mitä pitäisi tehdä. Tämä on jo kolmas pitkä suhde, jossa olen, aina se on se sama kaava, ollaan aluksi parikin vuotta yhdenlaisia ja sitten yht äkkiä asiat muuttuu, läsnäolo on mahdottomuus, välittävä läheisyys muuttuu joko viikottaiseksi pakkopullaseksiksi tai suoranaiseksi seksittömyydeksi. Että kai se sitten vaan on niin, että sellaista se parisuhde on. Nyt pidemmän turhautumisjakson aikana olen lopettanut täysylläpidon, jos ei mies itse ole valmis tekemään mitään minua varten, en minäkään pese hänen vaatteitaan tai tee hänen ruokiaan. Hän sentään on lapsen kanssa, joten siksi tässä tulee itsekin notkuttua.

    • tammpperetar

      Eikö ole ihan sama kumman aloitteesta halitaan, pääasia että halitaan. Entäs jos itse koittaisit tehdä elämästäsi vähemmän jämähtäneen, ei se puolisosi vastuulla ole; sinun elämäsi tilanne nääs

      • gfdhfd

        On ihan sama kumman aloitteesta halitaan, jos molemmat tekevät aloitteita = haliminen on vastavuoroista. Kun vain toinen on aloitteellinen, haliminen ei ole vastavuoroista, ja ennen pitkään se toinenkin lopettaa halimisen. Näin se menee.


    • mitäsinäteet

      Netissäkö te tutustuitte? Vai oliko miehellä siihen aikaan vielä tapana käydä jossain, jossa te sitten tapasitte?
      Mitä te teitte seurusteluaikana? Mikä estää tekemästä sitä nyt?
      Millä tavalla mies osoittaa sitä kunnollisuuttaan ja tavallisuuttaan, jos hän istuu kaiket illat ja viikonloput netissä?
      Miksi sinä et halaa miestä tai kosketa? Miksi miehen pitäisi tehdä aloite?
      Oletteko ajatelleet pariterapiaan menoa?
      Miten sinä kulutat iltasi ja viikonloput? Tarkoitan siis opiskelun hoidettuasia.
      Huomasiko mies joutuneensa sinun elättäjäksesi, kun sinä opiskelet?
      Jos tilanne ei muutu, niin milloin muutat muualle?

    • kdsfkfdjk

      On se niinkin, että jos toinen jämähtää tietokoneen tai muun viihdelaitteen äärelle, eikä itse halua siitä tilanteesta pois, tilanne ei olen sen toisen ponnisteluilla korjattavissa. Masennus erikseen, mutta ilman sitäkin koneen äärelle on helppo jäädä, ja se itse asiassa vain lisää koettua väsymystä.

      Pieni kävelylenkki puolison kanssa, ruuanlaitto ja ruokailu yhdessä, telkkarin katsominen kylki kyljessä… taatusti tietokoneella nyhjöttämistä piristävämpää - mutta itse siihen on ryhdyttävä, ei puoliso voi pakottaa.

      Edellisessä suhteessani mies vajosi vähitellen telkkarin ja pleikkarin maailmaan, useimmiten mulle sanotut sanat olivat: "Mee pois tieltä." Töissä kävi, baariin saattoi joskus lähteä, jos joku kaveri pyysi. Yhdeltä tällaiselta reissulta sitten löysi lopulta piristyksen elämäänsä… Mikä jäi harmittamaan, on se, että vuosikaudet ymmärsin, odotin ja toivoin (ja todellakin tein kaiken, mikä tehtävissä on), että suhteemme virkistyisi. Vaan ei.

      • gfdhfd

        Joo, vuosia ei kannata odotella mitään, elämä on tässä ja nyt.


    • Marga-Reeta

      Näin kokeneena naisena neuvoisin, että jankuttaminen on pahin virhe sekä pyyteleminen halimiseen. Ei kukko käskien laula!
      Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kun sinä muutut, toisen on pakko vastata siihen jollain tavalla.
      Ensinnäkin asenne... parisuhteessa ei kannata odottaa, että mies olisi naisen koko elämä. Keskustelukumppaneita löytää muualtakin ja elämää on kodin ulkopuolella. Älä jässähdä kotiin, vaan etsi jokin oma punainen lanka, eli juttu elämääsi. Mieshän on vain ihminen, vajavainenkin vielä.
      Mikä asia on, joka nimenomaan vain sinua sykähdyttäisi, ja joka toisi merkitystä elämään? Jollekin se on uskonto, jollekin aate, politiikka, auttamistyö, muoti, kulttuuri, luonto ja eläimet, luonnonsuojelu, harrastukset: lahjakkuus, jota kehittää, musiikki, kuvataide, kirjallisuus.
      Noihin elämänarvojen luomiseen ei miehelläsi ole osaa eikä arpaa, ne on sinun luotava itsellesi maailmaksi. Miehelläsi taas on omat intressinsä riippumatta sinusta.
      Oikeastaan koko ongelmasi on filosofinen. Mikä on elämäsi tarkoitus ja merkitys? Miehen halimisella sitä tuskin ratkaistaan, vaikka mies halisi sinua päivät pääskytysten ja keskustelisi 12 tuntia vuorokaudessa.

      • miesvm_1967x

        Tuossa oot Marga-Reeta oikeassa että muutoksen täytyy lähteä ihmisen omasta sisimmästä. Mutta et kait sie nyt oikeesti neuvo toista hurahtamaan johonkin uskontoon. Luulenpa että sen jälkeen homma on totaalisesti ohi :D Melkein voin kuvitella miten tylsä jämähtänyt elämä vaihtuu hurmoshenkiseen paatokseen... ei stna! :D :D


      • lsadlkjafs

        Toki muutoksen pitää lähteä itsestä, mutta vaikka miten hankkisi itselleen elämän, se ei korvaa läheisyyden puutetta ja tuskin saa puolisoa nousemaan tietokoneen ääreltä. Tämä on niin nähty.


      • Marga-Reeta
        miesvm_1967x kirjoitti:

        Tuossa oot Marga-Reeta oikeassa että muutoksen täytyy lähteä ihmisen omasta sisimmästä. Mutta et kait sie nyt oikeesti neuvo toista hurahtamaan johonkin uskontoon. Luulenpa että sen jälkeen homma on totaalisesti ohi :D Melkein voin kuvitella miten tylsä jämähtänyt elämä vaihtuu hurmoshenkiseen paatokseen... ei stna! :D :D

        Hengellisyyttä on niin monenlaista, "uskonto" oli vain yhtenä esimerkkinä muiden joukossa, positiivisessa mielessä, joka voisi mahdollisesti antaa sen sisäisen langan ja tarkoituksen elämälle.
        Sana "uskonto" on monelle punainen vaate, että olisi vain yhdenlaista fanaattista uskomusta. Näinhän ei ole. Hengellisyyttä on tuhatta lajia ja astetta, suomalaisissa kirkkokunnissa yleensä sentään on tasainen järki tallella. Jehovalaisuuteen asti ei sentään tarvitse mennä, enkä kehota menemään suin surminkaan.
        Mitään maailmasta irti olevaa paatosta en kannata! Aloittaja ratkokoon itse, mikä hänen tilanteessaan on hänelle sopivin.
        Pointtina oli kuitenkin, ettei aina ongelman ydin ole "tylsä" puoliso, vaan elämänarvot yleensä. Peiliin katsominenkin auttaa.


      • Marga-Reeta
        lsadlkjafs kirjoitti:

        Toki muutoksen pitää lähteä itsestä, mutta vaikka miten hankkisi itselleen elämän, se ei korvaa läheisyyden puutetta ja tuskin saa puolisoa nousemaan tietokoneen ääreltä. Tämä on niin nähty.

        Jankuttamalla se puoliso viimeksi koneen ääreltä lähtee, vaan linkittyy masiinansa ääreen tiiviimmin. Ja jos ei millään maailman konstilla lähde puoliso liikkeelle, niin räjäyttääkään ei voi. Vaan yleensä ne reagoivat, jos toinen puoliso muuttaa toimintatapaansa.
        Jos yhtään mikään ei saa tietokoneen ääreen unohtunutta puolisoa heräämään, eikä antamaan läheisyyttä, niin on se suhde kuollut sitten lopullisesti. Vaan onhan toisella se oma elämänsä hankittuna.


      • kärsivällisyys

        "Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kun sinä muutut, toisen on pakko vastata siihen jollain tavalla."

        Ei oma muutos auta yhtään mitään parisuhteeseen. Kuten tässä aloituksessakin tuli ilmi: ap:n mies on muuttunut, ja se on heikentänyt parisuhdetta, koska uudistunut mies ei enää huomioi vaimoaan.

        Jos tai kun ap lähtee oman muutoksen tielle, se toki tekee elämästä mukavampaa. Niin kävi minullekin. Olin totaalisen kyllästynyt exääni. Ei mitään, ei missään, ei milloinkaan. Puhuin hyvällä ja pahalla, aina sama lopputulos: "sinulla on ongelma. Minä viihdyn parisuhteessamme". No aloin tehdä ja harrastaa enemmän, vaihdoin työpaikkaa. Sain uusia ystäviä. Mutta parisuhde tuntui entistäkin surkeammalta, tappoi minusta ilon. Siispä jonkin ajan kuluttua erosin. Ehkä joissain tapauksissa puoliso herää vähäksi aikaa huomaamaan, ja toppuuttelemaan menemisiä. Mutta se vähän ajan päästä ollaan taas samassa jamassa.


      • miesvm_1967x
        Marga-Reeta kirjoitti:

        Hengellisyyttä on niin monenlaista, "uskonto" oli vain yhtenä esimerkkinä muiden joukossa, positiivisessa mielessä, joka voisi mahdollisesti antaa sen sisäisen langan ja tarkoituksen elämälle.
        Sana "uskonto" on monelle punainen vaate, että olisi vain yhdenlaista fanaattista uskomusta. Näinhän ei ole. Hengellisyyttä on tuhatta lajia ja astetta, suomalaisissa kirkkokunnissa yleensä sentään on tasainen järki tallella. Jehovalaisuuteen asti ei sentään tarvitse mennä, enkä kehota menemään suin surminkaan.
        Mitään maailmasta irti olevaa paatosta en kannata! Aloittaja ratkokoon itse, mikä hänen tilanteessaan on hänelle sopivin.
        Pointtina oli kuitenkin, ettei aina ongelman ydin ole "tylsä" puoliso, vaan elämänarvot yleensä. Peiliin katsominenkin auttaa.

        "Hengellisyyttä on niin monenlaista, "uskonto" oli vain yhtenä esimerkkinä muiden joukossa, positiivisessa mielessä, joka voisi mahdollisesti antaa sen sisäisen langan ja tarkoituksen elämälle"

        Okei tämä selvensi asiaa riittävästi, ymmärsin pointtisi.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2240
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      39
      1792
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1563
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1295
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      63
      1287
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      19
      1106
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1041
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      61
      1006
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      722
    Aihe