n->m jos, olisit täällä niin

Olet saavuttamaton rakkauteni! Luulen, että jonkinlaiset luonnonlait ohjaa meitä ihmisiä ajattelemaan asioita järjellä ja tunteella.. Ja aina, kun järjellä ajattelen tilannettani ja kaipaustani, SINUA, ymmärrän, että se on mahdottomuus. Joka kerta silloin koen suunnatonta surua. Käyn läpi sitä usein päivittäin. Se on kuin kuolemista, siksi, että rakastan, mutta on mahdottomuus. Rakastan, mutta en voi sinua saada. Se kipu on raastavaa, se tulee aina niinä hetkinä, kun muistan ajatella myös järjellä. Kipu, kuoleman kipu ei kuitenkaan poista rakkauttani, vaikka luonnonlait muistuttaakin , että olet saavuttamaton. Ja sydämessäni toivon, että voisin sinut vielä nähdä.