Eli olen 17-vuotias lukiota käyvä poika, jolla sattuu olemaan eksistenttiaalinen kriisi. Eli yksinkertaisesti sanottuna en näe elämässä mitään tarkoitusta, ja kaikki mitä teen tuntuu siltä, että sillä ei loppulta ole mitään merkitystä. Esimerkiksi olen viimeisen puolen vuoden aikana kyseenalaistamaan koulukäynnin järkevyyden. Tämä kaikki oman olemassaolon pohtiminen on vienyt kaikki voimani, enkä tiedä kestänkö vielä kauaa. Olen myös miettinyt itsemurhaa.
Haluaisinkin siis kysyä onko kenelläkään muulla koskaan ollut tällaista tilannetta ja josta on selvinnyt?
Olisi myös kiva tietää mikä on ajanut minut tähän tilanteeseen.
Eksistenttiaalinen kriisi
17v_lukiolainen
14
102
Vastaukset
Eiköhän elämän tarkoituksen pohtiminen ole yksi yleisimmistä kriiseistä, joita ihminen kohtaa.
Koeta keskittyä niihin asioihin, jotka tuottavat sinulle mielihyvää ja tyydytystä. Jos sellaisia ei ole, koeta löytää niitä.
"Feel good, do good."Olen tullut tilanteeseen missä kaikki mitä teen tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Pitää varmaan vaan jaksaa löytää jotakin.
Kiitos kuitenkin vastauksesta.17v_lukiolainen kirjoitti:
Olen tullut tilanteeseen missä kaikki mitä teen tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Pitää varmaan vaan jaksaa löytää jotakin.
Kiitos kuitenkin vastauksesta.Ei elämä ole koskaan ollut minullekaan mitään suurta seikkailua tai positiivisten tunteiden euforiaa, mutta tässähän tämä on mennyt....
Joku sanoi minulle joskus, että monille ainoa elämässä kiinni pitävä asia on se, että kuolema pelottaa elämää enemmän. Elämältä tietää ainakin, mitä siltä saa, kun taas kuoleman jälkeen odottaa jotain tuntematonta ja siksi pelottavaa.
Jokaisella meistä on mielestäni oikeus päättää omasta elämästään luopumisesta - eli siis itsemurhasta - mutta sitä päätöstä ei tietenkään tulisi tehdä kevyin perustein. Jos elämä tuntuu kuitenkin pelkältä jatkuvalta helvetiltä, niin ei minulla ole oikeutta mennä sanomaan, että itsemurha ei saa olla mikään vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että et siihen päätyisi, koska olet vielä nuori ja elämäsi on oikeasti vielä edessäsi.
Jos haluat puhua kahden kesken, niin laita tänne joku yhteystieto. Välität kuitenkin asiasta sen verran, että loit tänne oman nimimerkin. :)Oldie kirjoitti:
Ei elämä ole koskaan ollut minullekaan mitään suurta seikkailua tai positiivisten tunteiden euforiaa, mutta tässähän tämä on mennyt....
Joku sanoi minulle joskus, että monille ainoa elämässä kiinni pitävä asia on se, että kuolema pelottaa elämää enemmän. Elämältä tietää ainakin, mitä siltä saa, kun taas kuoleman jälkeen odottaa jotain tuntematonta ja siksi pelottavaa.
Jokaisella meistä on mielestäni oikeus päättää omasta elämästään luopumisesta - eli siis itsemurhasta - mutta sitä päätöstä ei tietenkään tulisi tehdä kevyin perustein. Jos elämä tuntuu kuitenkin pelkältä jatkuvalta helvetiltä, niin ei minulla ole oikeutta mennä sanomaan, että itsemurha ei saa olla mikään vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että et siihen päätyisi, koska olet vielä nuori ja elämäsi on oikeasti vielä edessäsi.
Jos haluat puhua kahden kesken, niin laita tänne joku yhteystieto. Välität kuitenkin asiasta sen verran, että loit tänne oman nimimerkin. :)Jos haluat voit toki ottaa yhteyttä tähän suomi24 sähköpostiin: [email protected]
- OmaItse
Jokaisen järkevän ihmisen pitäisi pohtia tuollaisia joskus. Minullakin on uusein ko. ajatuksia.
Itse ajattelen että kuolleena oleminen ei ole mitään. Se on nolla-taso. Kaikki, sekin minkä koen kurjana, on tunteita, olemista, jotakin enemmän kuin se nolla-taso.
Myös merkitys on ihmisen luoma käsitä. Ihminen keksii sen ja rupeaa sitten kaipaamaan sille sisältöä. Mitään todellista merkityksellisyyttä ei ole. Minusta silti tämä valhekin, joka on oma pikku elämäni minulle tärkein asioineen on ihan jees yritys löytää merkitystä.
Monelle esim. maailman ymmärtäminen on tosi tärkeää. Tähän liittyy koulunkäyntikin. Se ei ole tärkeää siksi että joku Jumala sanoisi että se on, vaan koska minulle se on tärkeää.
Kaiken turhuus on siis aika lohdullista. Riittää valita oma kiinnostuksenkohde ja uskoa että se on tärkeää.
Vastaus oli aika filosofinen koska kysymyskin oli."Riittää valita oma kiinnostuksenkohde ja uskoa että se on tärkeää."
Mitenkä teen tämän? Miten pystyn pakottamaa itseni uskomaan jotakin?- OmaItse
En tarkoittanut että sinun pitää pakottaa itsesi uskomaan jonkin tärkeyteen. Mutta jos jokin on sinulle tärkeä, se tärkeä, ja se on tärkeä ainoalla tavalla jolla mikään asia voi olla tärkeä.
- foley
Kyllä kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä.Onko lukio sitä mitä haluat opiskella?Koulunkäynti on järkevää koska muuten et saa töitä,lukion jälkeen pitää miettiä mikä ala olis sopiva ja lukee siihen.Varmasti jokainen meistä on ajatellu et mikä on elämäni tarkoitus täällä,sitä me ei vain tiedetä ollaan vaan ja eletään:)
Kyllähän se lukio on se missä hakuankin opiskella, mutta olen ruennut ajattelemaan sitä, että millään mitä teemme ei loppujenlopuksi ole väliä, kun kuitenkin kaikki päättyy samaan tilanteeseen. Onko tämän pohjlta sillä sitten loppujenlopuksi väliä opiskelenko ollenkaan vai käynkö lukion?
- SallaKo
Jumala tuo tarkoituksen elämään. Hän on sinutkin tehnyt. Hänellä on vastaus kaikkeen ja hän antaa ilon ja rauhan. :) Etsi häntä. Ilman Jumalaa elämä helposti tuntuukin tarkoituksettomalta, jos on sellainen pohtijaluonne.
Tässä saitti, jolta löytyy todella hyvää opetusta Jumalasta ja Jeesuksesta ja elämästä Jumalan lapsena: http://oneway.tv/category/23425511 (jos tuo ei toimi niin täältäkin löytyy: http://www.tv7.fi/vod/series/?series=47 ) Varsinkin Tapani Suonto on hyvä ope :)
Raamattu on tärkeä väline Jumalaan tutustumisessa myöskin: evl.fi/raamattu
Rukoile Jumalaa ja jättäydy hänen haltuunsa! Jeesus on sanonut, että sitä joka hänen luokseen tulee, hän ei heitä ulos. Rukoilen puolestasi!- OmaItse
Jumala on helppo tapa löytää elämälle merkitys. Uskoa että on joku jonka mielipiteet kaiken merkityksellisyydestä ovat enemmän totta kuin minun.
Itse en ole koskaan tuohon ajatteluun tahtonut lähteä. Olen kai liian itsenäinen ja menen vaikean kautta. Mutta en tuomitse. Uskovaisilla on kyky uskoa asiaansa tosi syvästi ja sitähän elämässä nimen omaan tarvitaan.
Hei
Kirjoituksesi on hyvin koskettava. Ihan ensin tulee mieleeni, olisiko kuitenkin kyseessä masennus. Jos ei oikein koe elämässä mitään merkitystä, voi se olla masennuksen oire. Itsemurhan pohtiminen on vakava merkki siitä, että tarvitset apua.
Onko Sinulla mahdollisuutta jutella vanhempiesi kanssa? Tietävätkö he mielentilasi vai onko Sinun vaikeaa puhua heidän kanssaan?
Entä koulupsykologin vastaanotto? Kehottaisin varaamaan pikaisesti ajan hänelle. Asiat voivat selvitä ja näet taas merkitystä elämässäsi. Toki ihmisen elämään kuuluvat myös eksistentiaaliset kriisit, mutta voisi olla hyvä jos pääsisit juttelemaan jonkun kanssa kasvotusten.
Voimia ja lämpöä!
Pappi ElisabetKiitos vastauksesta. Luokittelisin tilanteeni ehkä ennemmin eksistenttiaaliseksi kriisiksi, vaikka eihän se masennuksesta paljoa eroa.
Vanhempani ei tiedä enkä haluaisi aiheuttaa heille huolia.
Koulupsykologille en haluaisi juuri siksi että vanhempani saattaisivat saattaisivat tajuta.
Hei taas
Pahoittelen kun tässä on vierähtänyt niin monta päivää. Entä oletko ajatellut ottaa yhteyttä omaan kotiseurakuntaasi, esim. pappiin tai nuorisotyöntekijään? Muistatko mahdollisesti omalta ripariltasi, jos kävit sen, jonkun mukavanoloisen työntekijän? Me olemme seurakunnassa ihan sitä varten, että meihin voi rohkeasti ottaa yhteyttä. Ehkä osaamme jutella ja mahdollisesti auttaakin eksistentiaalisessa kriisissä. Sinun ei tarvitse pelätä mitään käännyttämistä, siitä ei ole kyse, vaan kahden ihmisen tasa-arvoisesta kohtaamisesta tärkeiden kysymysten äärellä.
Itselläni on lapsia. Mietin, että vanhempana minä kyllä haluaisin tietää jos jokin asia heidän sydäntään painaa. Uskoisin, että sinunkin vanhempasi saattavat haluta. He ovat voineet vaistota tai aavistaa jo muutenkin, että jokin painaa mieltäsi. kannustaisin Sinua rohkeuteen ottaa asiat puheeksi heidän kanssaan vaikka jonkin aiheeseen liittyvän kirjan tai nettiartikkelin kautta.
Pappi Elisabet
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen kannatusromahdus ilahduttaa
Siin' ei hyvä häviä. Luotto parempaan tulevasuuteen alkaa taas palautua.2164917Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html354105Avopuoliso, mies-/naisystävä vai mikä?
Kävin eilen irl keskustelun, joka jätti minut pohtimaan seuraavaa ... millä nimityksellä kutsua henkilöä, jonka kanssa o2393910Huvittava ilmiö: Vasemmistolaiset uskoo sokeasti SDP:n parantavan heidän
elämäänsä, jos demarit johtaa seuraavaa hallitusta (Kyse on siis palstan vasemmistolaisista) Totuus on toinen, nimittäi1353097Pitkän päivän ilta
Tarina elämättömästä miehestä, jonka elämän täytti velvollisuudentunto. Pikkutarkka, huolellinen, hyvällä katsottu, miel1613086Riikka ohoi! Saksa alensi bensaveroa, missä euron bensa?
Perussuomalaisten yksi vaalilupauksista oli euron bensiini suomalaisille autoilijoille. Ei ole näkynyt. Jopa vasemmis652974Miksi Kuhmolaiset on niin nyrpeä ilmeisiä?
Miksi suurin osa (ei onneksi kaikki) on niin typääntyneen näkösiä elämäänsä? Tuijotetaan toisia pahansuopaisesti ja kat162781Tulipalo rivitalossa, tuhoutuu täysin
Kainuun pelastuslaitos sai hieman puolenyön jälkeen maanantaina ilmoituksen rivitalon huoneistossa syttyneestä tulipalos692645Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien962399En selvinnyt ilman naarmuja
Vaikka ehkä kuvittelin sen olevan ilmoitusluonteinen asia, jonka jälkeen kaikki palaa entiselleen ja ilma puhdistuu. Naa132195