Miksi on niin, että toisten kihloihin menemisiin / joutumisiin suhtaudutaan niin kriittisesti? Tällä viittaan siihen, että tämä kihla-asia tuntuu jakavan ihmiset todella terävästi kahteen leiriin:
1. tyypin ihmiset: "kihloissa ei voi olla, ellei hääpäivä ole jo tiedossa."
2. tyypin ihmiset: "olemme kihloissa - kattellaan niitä häitä sitten ehkä joskus."
Ymmärrän, että joidenkin pari kuukautta seurustelleiden teinien "kihlauksiin" suhtaudutaan nuivasti, koska onhan se nyt nähty, kuinka hyvin teinien suhteet yleensä kestävät - joskin poikkeuksiakin löytyy! Myös sarjakihlautujien kummaksunnan ymmärrän, sillä kuinka voi ottaa tosissaan ihmistä, joka on jo viidettä tai kuudetta kertaa kihloissa ja vieläpä aina eri ihmisen kanssa.
Lähinnä ihmettelen tätä: kaksi aikuista, pitkään yhdessä ollutta ja asunutta ihmistä (joilla saattaa olla lapsiakin, tai sitten ei) ovat kihloissa ja heille se tarkoittaa samaa asiaa; ollaan kihloissa ilman, että tiedetään vielä, eteneekö yhdessäolo koskaan avioliiton tasolle (ei siis kuitenkaan aiota erota!) Sitten kun nämä kertovat olevansa tuota mieltä, niin heti tulee hirveä syytöstentulva päälle: "ette ole _oikeasti_ kihloissa, toi teidän touhu on pelkkää leikkiä, ei toi oo vakavastiotettavaa."
Siis ajattelevatko ihmiset oikeasti noin ilkeästi toisista? Eikö se nyt ole ihan se ja sama, jos jotkut ovat kihloissa menemättä (vielä) naimisiin? Tiedän kyllä, että _ennen_ se on tarkoittanut kosinnan ja papinaamenen välistä aikajaksoa, mutta ennen siihen oli myös aikarajoitteita. Mistä ihmiset tietävät, onko kihlapari menossa naimisiin koskaan vai "sitten joskus"?
Miksi tämä asia kuumentaa niin kauheasti niin monien tunteita? Onko jotenkin ylemmyydentuntoinen olo, kun pääsee lyttäämään toisten onnen sanomalla, että he ovat "vain feikkejä"?
En itse ole kihloissa, mutta kunhan tässä kummastelen. Perusteluita ja näkökulmia kumpaankin leiriin kuuluvilta?
Miksi toisten kihlaus on "paha" juttu?
29
267
Vastaukset
- noniinpähei
Oon miettiny ihan samaa. Mentiin miesystävän kans kihloihin joskus ja oltiin tosi ilosia siitä, koska onnellinen suhde. Sitten kerrottiin parille kaverille ja ne oli heti naamat norsunveellä silleen "No toihan on vaan leikkiä. Ette te oikeesti oo kihlois." .__. vähänkö tuli ikävä olo.
- Pvndv
Ehkä nämä kyseiset "ilkeät ihmiset" ovat kihlojen suhteen vanhanaikaisen ajattelun kannalla, sillä kihlathan ovat nimenomaan lupaus avioliitosta.
- Mistäsenvoistietää
Mutta mistä ne tietävät, onko pariskunta menossa naimisiin?
- feikkikihlat
Kihlauksen pituuteen ei koskaan ole liittynyt aikarajotteita. Jotkut menevät nopeammin naimisiin, toisilla kestää kauemmin. Kihlakumppanit ovat kuitenkin päättäneet mennä tulevaisuudessa keskenään naimisiin.
Kihlaus on merkki sovitusta avioliitosta, jolla on jopa oikeusvaikutuksia, mm. kihlakumppanin oikeus olla oikeudessa todistamatta kihlakumppaniaan vastaan.
Ei siinä mitään ilkeää ole, jos tuollaista "me ollaan kihloissa, mutta ei koskaan aiota naimisiin" leikkiä pitää hölmönä. - ihanaidostivaan
Kihlaus on ihana rakkaus asia. Oikeesti rakastavaisille! Törkimykset ja epäonniset irstailevat kun ei omalle kohdalle osu se kaunis rakkaustarina. Onnea Kihlautuneille ja rakastakaa toisianne aidosti. Ihana juttu Rakkaus, kihlaus ja yhdessä asuminen rakkaudesta. On niitä epäonnisia jotka, väkisin yrittävät asua yhdessä ja riitelevät ja nukkuvat eri sängyissä ja rakastelua ei mitään hellyyttä muuta kuin kirosanoja ja huutoa ja vittuilua. Olkaa onnellisia ja rakastakaa
- tätämieltätäällä
Hmm no minä olen siitä puolivälistä noita ihmistyyppejä: jos joku sanoo menneensä kihloihin muttei vielä tiedä häistä mitään (ne ovat tulossa "sitten joskus", muttei juuri sillä hetkellä ole sen enempää niitä suunniteltu), en kyseenalaista kihlausta. Veljeni on kihloissa kymmenettä vuotta, eikä vieläkään aio mennä naimisiin, mutta olen kyllä ymmärtänyt, että ovat menossa naimisiin "sitten jossain vaiheessa", ovat vain hieman jämähtäneet tuohon välivaiheeseen. Nainen kyllä haluaisi naimisiin vaikka heti - joten katson tämän niin, että kyllä ne häät vielä joskus tulevat. :) (toivottavasti, sillä en ole ikinä ollut häissä, mutta haluaisin, koska ihana asia!)
Voisin myös itse olla kihloissa tietämättä, milloin ne varsinaiset vihkivalat sitten vaihdetaan.
Sellaista kihlausta pidän vähän kummallisena, jossa osapuolet ovat jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, etteivät ikinä aio edes puhua avioliitosta koska "häh, roskaa koko avioliitto hyi". Ja myös sellaista, jossa ollaan kihloissa vain koska "no me ollaa nii tosissaahhh!!!!"
Kahden aikuisen välistä kihlausta en kyseenalaista, varsinkaan jos ovat toistensa ensimmäiset kihlakumppanit ja yhdessä on oltu ennen kihlojen vaihtoa jo vähän kauemmin kuin vuosi.. - olisimukavaa
Haluaisin mennä oikeasti naimisiin! En pakkoavioliittoon, vaan rakkausavioliittoon!
- mitävarten
Mikset sitten mene? Tuskin sua kukaan on naimisiin _pakottamassa_, Suomessa ainakaan ei edes voi tehdä niin.
- tertew4ter
No eikö kuitenkin ole pääasia, että asianomaiset itse ovat samoilla linjoilla keskenään siitä, mitä kihlaus merkitsee ja mihin ylipäätään ovat menossa parisuhteessaan? Kas kun teit niin tai näin, niin aina löytyy lähipiiristä joku, joka "ihmettelee suuresti" tai muuten vain tuo esiin eriävän mielipiteensä tekemisiin...
- feikkikihlat
On toki, mutta kun "kihlaus" on merkki siitä, että pari on sopinut menevänsä keskenään naimisiin, niin ei se silloin muuta voi merkitä.
Ihmiset voivat sopia keskenän ihan mitä tahansa, mutta se ei tarkoita, että he olisivat kihloissa. Jos he asuvat yhdessä, niin sittenhän he voisivat juhlistaa vaikka sitä, että ovat päättäneet mennä avoliittoon.
- tässäpämielipiteeni
Minusta on ihan sama, onko hääpäivä tiedossa vai ei. Kyllä ihmnen voi olla kihloissa tietämättä, koska niitä häitä tanssitaan. En pidä tällaista kihlausta minään feikkikihlauksena, päinvastoin pidän toisten kihloista loukkaantuvia "MINÄ olen OIKEASTI kihloissa toisinkuin sinä" -ihmisiä pikkusieluisina idiootteina, joilta puuttuu elämästä jotain oleellista, kun täytyy toisten onnea mennä lyttäämään nostamalla itseään tarpeettomalle jalustalle.
Ongelmaksi kihla-asia muodostuu vain jos sen osapuolet ovat kauhean eri linjoilla asiasta: toiselle kihlat = hetinaimisiin, toiselle = katsotaan sitten paremmalla aikaa sitä naimisinmenoa.
Ettekä te muut voi koskaan tietää, onko se pari sopinut menevänsä naimisiin vai ei, joten ihan turhaan ulisette siitä "noi ei oo oikeet kihlat".- feikkikihlat
Yritä nyt ymmärtää, että hääpäivän sopimisella ei ole merkitystä. Ongelma ei myöskään ole siinä onko pari eri linjoilla naimisiinmenon ajankohdasta. Jokut ovat kihloissa vain lyhyen aikaa, toiset pitempään esim. kerätäkseen rahaa häiden järjestämiseen.
Merkitystä on sillä, onko pari sopinut menevänssä joskus tulevaisuudessa naimisiin keskenään = ovat kihloissa.
Sitä ei tietenkään voi tietää, kuinka tosissaan pari kihlauksensa kanssa on, eikä sillä kai ole muille niin väliäkään, mutta miksi kukaan haluaa leikkiä olevansa kihloissa, jos ei sitten ole?
Avioliittolaki:1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. - lehmänen
feikkikihlat kirjoitti:
Yritä nyt ymmärtää, että hääpäivän sopimisella ei ole merkitystä. Ongelma ei myöskään ole siinä onko pari eri linjoilla naimisiinmenon ajankohdasta. Jokut ovat kihloissa vain lyhyen aikaa, toiset pitempään esim. kerätäkseen rahaa häiden järjestämiseen.
Merkitystä on sillä, onko pari sopinut menevänssä joskus tulevaisuudessa naimisiin keskenään = ovat kihloissa.
Sitä ei tietenkään voi tietää, kuinka tosissaan pari kihlauksensa kanssa on, eikä sillä kai ole muille niin väliäkään, mutta miksi kukaan haluaa leikkiä olevansa kihloissa, jos ei sitten ole?
Avioliittolaki:1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.Hei, Feikkikihlat, miksi sinä olet noin negatiivinen? Tässäpämielipiteeni kertoi vain _oman_ mielipiteensä eikä luultavasti ole lukenut muuta kuin aloitusviestin, ja sinä pieni perkele sitten tulet haukkumaan hänet heti ymmärryksen puutteesta. Et taida olla ihan terve?
... Vaikkeipa sinua ole sillä ymmärrykselläkään pilattu. Et ainakaan ymmärrä lukemaasi ollenkaan. - feikkikihlat
Mitä en nyt ole ymmärtänyt? Sitäkö, että kihloissa voisi olla, vaikka avioliiton solmimisesta jossakin vaiheessa ei ole sovittu? Avioliittolaki ainakin on kanssani samaa mieltä.
En muuten ole haukkunut ketään. Eikä tässä ole mitään negatiivista.
Miksi on niin vaikea tunnustaa sitä, että pelkkää kihlausta sellaisenaan, ilman tarkoitusta solmia avioliitto ei ole? Onko se "kihloissaoleminen" jotenkin merkki vakavammasta suhteesta?
Eihän se suhdetta huonommaksi tai kevyemmäksi tee, jos esim. yhdessä asutaam ja maksetaan asuntolainaa. Eivät kaikki pariskunnat todellakaan aio ikinä naimisiin, mutta eivät he silloin ole kihloissakaan. - olenoikeastikihloissa
feikkikihlat kirjoitti:
Mitä en nyt ole ymmärtänyt? Sitäkö, että kihloissa voisi olla, vaikka avioliiton solmimisesta jossakin vaiheessa ei ole sovittu? Avioliittolaki ainakin on kanssani samaa mieltä.
En muuten ole haukkunut ketään. Eikä tässä ole mitään negatiivista.
Miksi on niin vaikea tunnustaa sitä, että pelkkää kihlausta sellaisenaan, ilman tarkoitusta solmia avioliitto ei ole? Onko se "kihloissaoleminen" jotenkin merkki vakavammasta suhteesta?
Eihän se suhdetta huonommaksi tai kevyemmäksi tee, jos esim. yhdessä asutaam ja maksetaan asuntolainaa. Eivät kaikki pariskunnat todellakaan aio ikinä naimisiin, mutta eivät he silloin ole kihloissakaan.Mikä sua riipii, feikkikihlat? Eihän tossa tässäpämielipiteeni tekstissä ollu mitään sinne päinkään, ettei oltais sovittu naimisiinmenosta? Sehän vain sanoi, ettei sille ole väliä, onko ne häät tiedossa jo vai sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Sen mielestä siis kihloissa ollaan, kunhan häät on _joskus_ tulossa (olen itsekin tätä mieltä). Mitä sinä siihen tulet urputtamaan jostain avioliittolaista tai mistään että "koeta ny ymmärtää ettei oo kihloissa ellei oo menossa naimisii" ku ei tässä kukaan oo sanonukaan, ettei olis KOSKAAN menossa naimisiin mutta olis SILTI kihloissa. :DD
Mite joku vitun kihlaus voi kuumentaa jotaki (tai no joitakin, ethän sinä ainoa ole) näi paljon? Mitä se ees on muilta pois, vaikka joku olis sitte teiän määritelmän mukaan "leikisti kihloissa" tai "leikisti naimisissa", eiks pääasia ole, ettette ite elä niin? Mutta niin. Eihä täällä ole kukaan väittänykää että olis jossai kihloissa ilman että aikoo oikeestaan mennä koskaa naimisiin. Aloituksen taas ymmärsin niin, että yleensä ihmiset olettaa, että ne häät pidetää sitte siinä 1-3vuoden sisällä "sormustenvaihdosta" (
- owlicious
No minä ja mieheni ollaan kihloissa tai "kihloissa", eikä kiinnosta mitä muut siitä ajattelee. Ei olla mitenkään sovittu menevämme naimisiin, mutta on siitä puhetta ollut tyylillä "Eihän sitä voi tietää", niinkuin ei voikaan. Itse ainakin haluaisin naimisiin ja elänkin siinä uskossa, että menemme joskus vielä naimisiin. Mieheni sitoutumiskammon huomioiden kihlauskin oli iso askel, varsinkin kun hän ehdotti sitä itse. :)
Eipä ole kukaan tullut koskaan kyseenalaistamaan tätä olotilaa, eivätkä kyselleet häistäkään. Ovat vain iloisia. Netissä sitten on näitä vatipäitä, joille asia saattaa olla ongelma. - näinainoi
Ennen vanhaan kihlaus tosiaan oli sopimus avioliiton solmimisesta. Häiden ajankohdasta päätti hyvin harvoin pari itse, sillä häät järjesti vanhemmat. Vuotta pidempi kihla-aika oli harvinaisuus jo siitäkin syystä, että yhteen ei muutettu ennen vihkimistä. Tässä ei tarvitse palata kovinkaan kauas historiaan, vain muutaman kymmenen vuoden taakse.
Kihlauksen merkitys on muuttunut, siitä ei puhuta enää Suomen laissakaan kuten ennen oli asian laita. Jokainen voi antaa kihlaukselle oman merkityksensä. Nykyään kihlaus on siis täysin epävirallinen juttu. Itse en kenenkään kihloille paljon painoa pane. Nykyään kihlat useimmiten merkitsevät pikemminkin epävarmuutta kuin varmuutta ja sitoutumista, ellei avioliitosta ole tietoa. - homolol
Ajat muuttuu, jolloin myös käsitteet muuttuu. On turha ajatella "no kun silloin ennen", jos ei ole sitä ikäpolvea, joka on elänyt "silloin ennen" ja pelaa siis edelleen ns. vanhoilla säännöillä. Nykyajan kihlauksen ärhäköimmät vastustajat vetoavat usein avioliittolakiin (joka on toki olemassa edelleen ja määrittelee kihlauksen "virallisen" merkityksen), mutta elävätkö he KAIKESSA MUUSSAKIN vanhojen sääntöjen mukaan? Useimmiten ne toisten kihlauksista pahastujat ovat samoja ihmisiä, jotka haluaisivat polttaa homot helvetinliekeissä, koska "hehehe avioliitto on vain miehelle ja naiselle hei, ja homouski on epänormaalii".
Onhan se vähän hassua olla kihloissa jos siis tietää jo siinä vaiheessa, ettei aio koskaan mennä naimisiin. Olen niitä puolivälin ihmisiä, kuten monet täälläkin näyttävät olevan: kihloissa voi olla vaikka koko ikänsä ja mennä sitten vasta vanhainkodissa naimisiin (sen saman kihlakumppanin kanssa, tietysti). Ei se ole niin tarkkaa enää nykypäivänä, ollaanko siinä vuosi vai viiskyt vuotta ennen niitä häitä. Itse kuitenkin oletan, jos jotkut on sopineet olevansa kihloissa, että sen on tarkoitus johtaa jossakin vaiheessa sitten avioliittoonkin.
Nassutatteko te kihlauksien vastustajat ja avioliittolakia kiveen hakattuna totuutena pitävät ihmiset muuten seurustelusta noin yleensäkin? Ei ennen saanut asua missään avoliitossa tai harrastella seksiäkään ennen avioliittoa. Nykypäivänä nämä ovat kovin yleisiä molemmat ja ihmistä, joka "odottaa avioliittoon" ennen kuin menee häsäsemään jotakuta tai ennen kuin suostuu edes muuttamaan yhteen seurustelukumppaninsa kanssa, pidetään omituisena ja vinksahtaneena. Jos taas perustatte tuon kihla-ajatuksenne johonkin Raamattuun, niin ette te sitten saa seksiäkään pitää ennen avioliittoa, koska Raamatun mukaan avioliitto alkaa siitä kun sekstaa jonkun kanssa.
Niinkuin, ajatteleeko joku muka oikeasti noin vanhanaikaisesti?- selkeää
Kihlauksesta on olemassa virallinen määritelmä eikä se muutu, vaikka monet menevät vain leikkikihloihin eli eivät ole virallisen määritelmän mukaan kihloissa, mutta haluaisivat heidän leikkikihlaustaan kutsuttavan kihlaukseksi. Samoin koira on koira, eikä se muutu kissaksi vaikka jotkut haluaisivat sanoa koiraa kissaksi.
- rakkaudessaonkaikki
Olen ollut kihloissa ja minulle se silloin merkitsi sitä, että se on askel avioliiton suuntaan. En ole koskaan ollut mikään hääihminen tai sillä tavoin avioliittosuuntautunut, että naimisiin meno olisi ollut haaveena. Tai tavoitteena. Kun sitten muotoutui luotettava rsuhde toiseen, tuntui luontevalta mennä kihloihin. Sen jälkeen noin parin vuoden päästä ostettiin asunto yhdessä ja oli sellainen ilmapiiri, että sitten häät siinä jossain vaiheessa joskus. Asiaa kiirehtimättä.
Mies otti jossakin vaiheessa esille, että haluaisi lapsia. Olin itsekin jo siinä iässä, että tuo lapsiasia oli ollut jo mielessä. Mietimme asiaa kaikessa rauhassa, ei mitään nopeita ratkaisuja. Oiskohan kulunut puoli vuotta asiaa yhdessä ja erikseen kypsytellen. Hän oli varma, että haluaa, että teen hänelle kaksi lasta. Minä en ollut niin varma. Jostain syystä minulla olikin epäilyttävä olo.
Kerran tuli sitten puheeksi naimisiinmenoasia, luonnollisesti kun lapsiasiastakin oli jo keskusteltu. Tässä vaiheessa yhteisiä vuosia oli kymmenen, joista kihloissa kuusi. Mies vain tyynen rauhallisesti kertoi, että ei hän ole ajatellut mennä naimisiin kanssani, koska hän pelkää, että joutuu elättämään minua pitkäänkin.
Loppujen lopuksi en tiedä mitä miehen päässä tarkalleen ottaen liikkui. Kuitenkin selvisi, että mies oli halunnut mennä kihloihin omasta epävarmuudestaan käsin eli merkata minut sormuksella. Kun olin jo merkattu ja hänen projektissaan täysillä mukana, (piti olla tietynlainen omakotitalo, auto, arkirytmi, kaikki kuin jostain katalogista) ei hän ilmeisesti nähnyt mitään tarvetta naimisiinmenolle. Ja tietysti kunnioitin hänen ajatustaan, mutta olin siitä hieman yllättynyt.
Suhteemme päättyi, koska hän halusi perheen heti ja minä en halunnutkaan enää jatkaa hänen projektissaan. Havahduin tilanteeseen, että olin vain suostunut siihen, mitä hän oli halunnut. Joten nyt itsekin useita vuosia, 15 vuotta myöhemmin, voin tulkita myös omaa tuolloista toimintaani ja epävarmuudestahan siinä kihlauksessa oli myös omalta puolelta kyse ja sen kopioimisesta, mitä ympärillä tapahtui ja mitä parien kuuluu tehdä.
Mies löysi pian uuden naisen, joka oli hyvin pian raskaana, joten hänen unelmansa toteutui sitten toisaalla. Ja hyvä etten jatkanut itse siinä, koska omalle elämälleni oli varattuna jotain ihan muuta.
Kukanenkin saa ihan itse määritellä minkälaisiin liittoihin, kihlauksiin tai parisuhdesopimuksiin alkaa. Tällä hetkellä en ole nykyisen kumppanini kanssa kihloissa, mutta useiden vuosien kumppanuus on lujittanut välillemme paljon kunnioitusta ja rakkautta ja tuntuu kuin olisimme jo liitossa keskenämme jollain tasolla, mutta virallisesti emme. Myös seksuaalinen intohimo on välillämme vain tiivistynyt ja syventynyt. Jos motiivit sitoutua ovat hukassa, useinhan käy toisinpäin; seksi väljähtyy, vähenee... jne....
Täytyy muistaa, että nuo avioliittolait ja niiden mukaiset avioliittosopimukset ovat virallisia sitoumuksia, sitä kun asiat sovitaan virallisesti ja julkisesti, että me olemme pari. Me olemme liitossa, mutta se todellinen liitto ja rakkauden sopimus sovitaan keskenään jollain näkymättömällä tasolla. Se muotoutuu kahden ihmisen välille asioiden jakamisen ja läheisyyden myötä.
Tiedän monia pareja, jotka ovat naimisissa vain paperilla ja kumppanuus ei ole edennyt rakkauteen ja kunnioitukseen vaan välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Sitten on pareja, jotka eivät ole naimisissa paperilla, mutta joiden välillä vallitsee tuo rakkauden liitto. Sitten toki on heitäkin, jotka vaan hengailevat yhdessä hieman passiivisina ja ärtyneinä eikä minkäänlaista rakkautta saati sopimusta ole ja heitäkin jotka ovat sekä virallisesti että henkisesti liitossa keskenään.
Niin avoliitto, avioliitto, parisuhde, seurustelu, kihlat, merkitsevät kaikille eri asioita. Kaikissa näissä on kyse jonkinlaisista sopimuksista virallisista tai epävirallisista. Olen rauhallisella lempeydellä seurannut pariskuntia, joiden välillä näen rakkautta, mutta voi olla, etten ole muistanut edes onnitella, jos joku on mennyt naimisiin tai kihloihin, sillä vain rakkaudella on merkitystä.
En ymmärrä miksi jonkun pitäisi osoittaa iloa tai arvostelua toisen kihlausta tai avioitumista kohtaan. Kysehän on toisten ihmisten välisestä sopimuksesta. Ja koska vain rakkaudella on merkitystä; jos kaksi ihmistä kokee rakkautta ja yhteyttä keskenään, ei siinä ole edes tilaa sille, että antaisi ulkopuolisten ihmisten nuivien epäilyjen vaikuttaa. Ja jos ne vaikuttavat, kenties sitoutuminen on tapahtumassa liian pian tai sen motiivina ei olekaan rakkaus, vaan toisen omistaminen ja epävarmuus.
Rakkaus sisältää jo kaikki sopimukset.- prinsessafluttershy
Minulle tuli tosi paha mieli sinun puolesta tuon viestin alkuosan takia! :( Tosin onneksi loppuosa oli parempaa luettavaa, niin sinun kuin sen aiemman kumppanisikin elämät ovat ilmeisesti menneet paremmiksi (teidän haluamiinne suuntiin) kun erositte. :)
Kertomuksessa oli muutenkin tosi paljon selaisia pointteja, joita itsekin olen pyöritellyt tämän samaisen kihla-asian tiimoilta: se, milloin ja miten suureellisesti niihin kihloihin tai naimisiin pamautetaan, on merkityksellinen asia. Jätän tästä nyt avioliiton pois, koska tämä keskustelu on kihla-aiheinen.. Mutta niin. Ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha juttu, jos joku pari kihlautuu. Avioliittolait ja muut hiiteen tässä kohtaa, sillä moni muukin asia (kuten tuossa toisessa viestissä mainittu homoliitto) ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Jos joku pari on vaikka alaikäisiä teinejä, niin kyllä se kihlaus tuntuu silloin vähän liian yrittämiseltä. Siltä, että se tehdään vain näyttääkseen muille jotakin, mitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Toisin sanoen se on epävarmuuden peittelyä.
Jos pariskunnassa ei ole kyse rakkaudesta sitä toista osapuolta kohtaan, vaan pikemminkin rakkaudesta sen toisen rahoja tai muuta sellaista kohtaan, pyritään yleensä tekemään silloinkin hätäratkaisuja: äkkiä kihloihin ja vielä äkkiämpää naimisiin.
Mutta jos parin välillä oikeasti vallitsee syvä yhteisymmärrys ja keskinäinen välittäminen (ja alkuhuuma on hälvennyt päitä sekoittamasta), niin tällaisten parien kihlaus/avioliittoaikeet ei kuulostakaan enää niin järkyttäviltä.
Tunnen monia aviopareja, jotka ovat olleet noin 30-40 vuotta yhdessä. Mitä näitä nyt on kuunnellut, niin eivät ole kovinkaan tyytyväisiä liittoihinsa, ja se naimisiinmenokin on alun alkaenkin tehty jonkun muun syyn, kuin rakkauden, takia. On ollut lapsi tulossa tai on ollut järkevää muuttaa yhteiseen asuntoon (siis ei "muuttaa yhteen", vaan YHTEISEEN = asuntolaina yhdessä) tai jotain tämmöistä... Nyt sitten ei ollakaan yhtään tyytyväisiä elämäänsä, saati puolisoon, koska ollaan yhdessä vain siksi että on satuttu menemään naimisiin. Vaikkei se toinen niin kiinnostaisi ollenkaan.
Sitten tunnen yhden pariskunnan, joka on naimisissa. Ja sillä parilla on selkeä ero noihin muihin: he oikeasti rakastavat toisiaan, haluavat yhä olla yhdessä. Sen näkee ja kuulee käytöksestä ja tavasta, jolla puolisosta puhutaan ja jolla puolisolle puhutaan. Tämmöisten parien takia jaksan yhä uskoa, että suhde voi onnistuakin. - juntsu56
prinsessafluttershy kirjoitti:
Minulle tuli tosi paha mieli sinun puolesta tuon viestin alkuosan takia! :( Tosin onneksi loppuosa oli parempaa luettavaa, niin sinun kuin sen aiemman kumppanisikin elämät ovat ilmeisesti menneet paremmiksi (teidän haluamiinne suuntiin) kun erositte. :)
Kertomuksessa oli muutenkin tosi paljon selaisia pointteja, joita itsekin olen pyöritellyt tämän samaisen kihla-asian tiimoilta: se, milloin ja miten suureellisesti niihin kihloihin tai naimisiin pamautetaan, on merkityksellinen asia. Jätän tästä nyt avioliiton pois, koska tämä keskustelu on kihla-aiheinen.. Mutta niin. Ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha juttu, jos joku pari kihlautuu. Avioliittolait ja muut hiiteen tässä kohtaa, sillä moni muukin asia (kuten tuossa toisessa viestissä mainittu homoliitto) ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Jos joku pari on vaikka alaikäisiä teinejä, niin kyllä se kihlaus tuntuu silloin vähän liian yrittämiseltä. Siltä, että se tehdään vain näyttääkseen muille jotakin, mitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Toisin sanoen se on epävarmuuden peittelyä.
Jos pariskunnassa ei ole kyse rakkaudesta sitä toista osapuolta kohtaan, vaan pikemminkin rakkaudesta sen toisen rahoja tai muuta sellaista kohtaan, pyritään yleensä tekemään silloinkin hätäratkaisuja: äkkiä kihloihin ja vielä äkkiämpää naimisiin.
Mutta jos parin välillä oikeasti vallitsee syvä yhteisymmärrys ja keskinäinen välittäminen (ja alkuhuuma on hälvennyt päitä sekoittamasta), niin tällaisten parien kihlaus/avioliittoaikeet ei kuulostakaan enää niin järkyttäviltä.
Tunnen monia aviopareja, jotka ovat olleet noin 30-40 vuotta yhdessä. Mitä näitä nyt on kuunnellut, niin eivät ole kovinkaan tyytyväisiä liittoihinsa, ja se naimisiinmenokin on alun alkaenkin tehty jonkun muun syyn, kuin rakkauden, takia. On ollut lapsi tulossa tai on ollut järkevää muuttaa yhteiseen asuntoon (siis ei "muuttaa yhteen", vaan YHTEISEEN = asuntolaina yhdessä) tai jotain tämmöistä... Nyt sitten ei ollakaan yhtään tyytyväisiä elämäänsä, saati puolisoon, koska ollaan yhdessä vain siksi että on satuttu menemään naimisiin. Vaikkei se toinen niin kiinnostaisi ollenkaan.
Sitten tunnen yhden pariskunnan, joka on naimisissa. Ja sillä parilla on selkeä ero noihin muihin: he oikeasti rakastavat toisiaan, haluavat yhä olla yhdessä. Sen näkee ja kuulee käytöksestä ja tavasta, jolla puolisosta puhutaan ja jolla puolisolle puhutaan. Tämmöisten parien takia jaksan yhä uskoa, että suhde voi onnistuakin.Onko avioliitolla ja naimisissa ololla jokin ero? Ei sen puoleen, itse olen ollut naimisissa = avioliitossa saman miehen kanssa lähes 26 vuotta, ja edelleen haluan olla yhdessä hänen kanssaan. Välillä heitän vitsaillen mutta samalla hyvin tosissani, että minun miestäni eivät hauku muut kuin minä, eikä minullakaan ole tarvetta. Ehkä se kertoo jotakin asenteestani. :)
Ja mitä ap:n kirjoitukseen tulee, niin minulle se on yksi ja sama, kunhan pari on keskenään samaa mieltä. Sehän nimittäin kuuluisi puhua jo kihloihin mennessä ihan selvyyden vuoksi, ettei toinen ala (ainakin ajatuksissaan) valmistautua häihin ja toinen vain "merkitse omakseen". Juuri yleinen erimielisyys kihlauksen tarkoituksesta voi tehdä sen, että sitten myöhemmin ihmetellään, kun toinen olisikin halunnut naimisiin ja toinen ei.
Kun mieheni alkoi puhua sormusten ostosta, sanoin hänelle heti, että minulle se sitten tarkoittaa sitä, että mennään naimisiinkin asiaan turhaan pitkittämättä. Juu, sanoi mieheni. Lapsista annoin erittäin selvästi ymmärtää (tarkistaen, että mieheni todellakin ymmärsi), että juu, voidaan ruveta yrittämään heti häiden jälkeen. Kyllä, olimme jo keskustelleet sen verran, että tiesimme kummankin haluavan lapsia.
Ja moniko muuten on tullut ajatelleeksi, että lapsi sitoo ihmiset loppuiäkseen yhteen paljon tiukemmin kuin avioliitto? En tarkoita yhdessäoloa vaan sitä, että toisesta ei tietyssä mielessä pääse täysin eroon milloinkaan, jos on yhteisiä lapsia. - painuhiiteen
juntsu56 kirjoitti:
Onko avioliitolla ja naimisissa ololla jokin ero? Ei sen puoleen, itse olen ollut naimisissa = avioliitossa saman miehen kanssa lähes 26 vuotta, ja edelleen haluan olla yhdessä hänen kanssaan. Välillä heitän vitsaillen mutta samalla hyvin tosissani, että minun miestäni eivät hauku muut kuin minä, eikä minullakaan ole tarvetta. Ehkä se kertoo jotakin asenteestani. :)
Ja mitä ap:n kirjoitukseen tulee, niin minulle se on yksi ja sama, kunhan pari on keskenään samaa mieltä. Sehän nimittäin kuuluisi puhua jo kihloihin mennessä ihan selvyyden vuoksi, ettei toinen ala (ainakin ajatuksissaan) valmistautua häihin ja toinen vain "merkitse omakseen". Juuri yleinen erimielisyys kihlauksen tarkoituksesta voi tehdä sen, että sitten myöhemmin ihmetellään, kun toinen olisikin halunnut naimisiin ja toinen ei.
Kun mieheni alkoi puhua sormusten ostosta, sanoin hänelle heti, että minulle se sitten tarkoittaa sitä, että mennään naimisiinkin asiaan turhaan pitkittämättä. Juu, sanoi mieheni. Lapsista annoin erittäin selvästi ymmärtää (tarkistaen, että mieheni todellakin ymmärsi), että juu, voidaan ruveta yrittämään heti häiden jälkeen. Kyllä, olimme jo keskustelleet sen verran, että tiesimme kummankin haluavan lapsia.
Ja moniko muuten on tullut ajatelleeksi, että lapsi sitoo ihmiset loppuiäkseen yhteen paljon tiukemmin kuin avioliitto? En tarkoita yhdessäoloa vaan sitä, että toisesta ei tietyssä mielessä pääse täysin eroon milloinkaan, jos on yhteisiä lapsia."Onko avioliitolla ja naimisissa ololla jokin ero?" << mistä näitä saivartelijoita riittää? Luultavasti prinsessafluttershy yritti vain välttää turhaa toistoa.
- 25vliitossa
Mitä väliä sillä edes on, mitä muut ajattelevat? Ja miksi "kihloihin meno" on niin tärkeää, jos ei naimisiin edes aiota? Eihän se ulospäin näy ollaanko kihloissa vai ei. Sormuksen voi laittaa mihin sormeen haluaa tai olla laittamatta.
Eikö se riitä, että keskenään sovitaan asioista? Ja ollaanko sitten kihloissa, jos se toiselle tarkoittaa avioliiton solmimista ja toiselle jotain muuta? - mutkatonta
Minua jäi hämmästyttämään sinun käsitys kihlauksesta. Sinä kirjoitit että ette tiedä eteneekö suhde niin pitkälle. Teillähän on lapsi/lapsia käsitin. Luulisi silloin jo tietävän onko suhde vakavalla pohjalla vai ei.
Toki kihloissa voi olla pitkäänkin. Niin olimme mekin puolisoni kanssa ensin ennen kuin menimme naimisiin. Mutta kyllä me tiedettiin jo lapsia hankkiessa että suhde oli jo siinä vaiheessa että yhdessä ollaan. Jos tuota tunnetta ei ole vielä kun lapsia hankitaan ja kihloihin mennään niin ihmettelen minäkin että miksi sitten kihloihinkaan. Sehän on lupaus avioliitosta.
Mutta jokainen tekee niin kuin tekee. Lain edessä ette kuitenkaan ole tasavertaisessa asemassa aviopuolisoihin nähden. Olette vain asuinkumppanit joilla on yhteisiä lapsia ja/ehkä yhteistä omaisuutta.- siisniinkuhäh
Kelle tää niinku on tarkotettu? Ei alotuksessa puhuta lapsesta?
- haukionkalaeikälintu
Kihlaus tarkoittaa että avioitumisesta on sovittu. Jos joku haluaa väittää jotain muuta asiaa kihlaukseksi, olisi aivan yhtä hölmöä vaikka hän väittäisi koiraa kissaksi (kuten joku tuossa ylempänä mainitsi näin esimerkkinä).
- mietisitä
Mua vaan aina hämmästyttää, että porukka niin helvetisti pöyristyy siitä, kun jotkut on menneet kihloihin / kihlautuneet / miten ikinä haluattekaan tuon termin nyt sanoa (koska "ei kihloihin mennä" valivali), vaikkei ne muut voi millään tietää, onko ne kihlautuneet sopineet menevänsä naimisiin huomenna vai kymmenen vuoden päästä.
Joo ehkä nämä "ei me mennä naimisii koskaa ku ei me haluta, mut ollaa silti kihloissa" ihmiset on vähä oma lukunsa, mutta kun on siis niitä, jotka kyllä aikovat mennä jossain vaiheessa naimisiin, mutteivat suunnittele sitä kovin aktiivisesti ihan vielä (mutta se on siis tulossa, joskus, paremmalla ajalla), niin mitä helvettiä siihen tulee kukaan iniseen, ettei ne oo "oikeesti kihloissa". - aikayleistätämä
Niitä "kihlautujia" on paljon, joissa nainen kyllä haluaisi naimisiin, mutta mies viivyttelee kaikilla mahdollisilla tekosyillä, koska ei halua oikeasti naimisiin koskaan. Sitten jos joku kyselee naimisiin menosta, niin nainen loukkaantuu, koska ei itsekään tiedä milloin se mies suostuisi naimisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801965Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181743- 161604
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201356Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121236Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451233Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101212Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191