Hei! Olen 17-vuotias tyttö, ja tällä hetkellä olen vaihto-oppilaana Brasiliassa. Huomasin itselläni ongelmia jo ala-asteikäisenä kun vanhempien ollessa vielä töissä juoksin koulusta kotiin jotta ehtisin koluta kaapit ja syödä kaiken minkä käsiini saan, jos ei muuta löytynyt niin meni vehnäjauhot suoraa pussista. Koko nuoruuteni ongelmat ovat jatkuneet tasaisesti, mutta vaihtovuoden aloitettuani ahmiminen on vallannut elämäni jälleen kokonaan. Ajattelen ruokaa koko ajan ja ahmin järkyttäviä annoksia todella usein, enkä pysty hallitsemaan itseäni millään muotoa. Vihaan vartaloani enkä kestä edes katsoa peiliin, tunnen oloni kauheaksi tässä kropassa ja olen menettänyt uskoni parempaan :( olisin todella kiitollinen jos pystyisitte auttaa minua. Olen täysin avuton ja umpikujassa, ja henkisesti tilanne on mennyt niin pahaksi että pelkään mitä itselleni vielä teen. Ei tälläistä kukaan jaksa.
Kiireellistä apua tarvitaan!
Väsynyt_
6293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ongelma on jatkunut jo noin pitkään, niin se on todella vaikea. Vain asiantuntija-apu voi auttaa sekä oma voimakas motivaatio paranemisesta.
Ehdottomasti pitäisi hakeutua lääkärin hoitoon. Kotikutoiset neuvot ovat nyt liian tehottomia, valitettavasti. Oma motivaatio saatava äkkiä ja pikaisesti lääkäriin, ja toivottavasti lähipiiristä löytyy tukea, sitä nimittäin tarvitaan.
Zemppiä, ja usko itseesi, olet voittaja jo nyt, kun tiedostat tilanteen!
En tiedä mutta onko sielä kouluterveyden huoltoa tai kattaisiko matkavakuutus jotain lääkäri juttua?
Missä päin Brasiliaa olet?
Ihan kuin mun tarina, mutta olen vaihdossa Jenkeissä. Elämä pyörii ruuan ympärillä ja ahmimiskohtauksia tulee useita kertoja viikossa, ja isäntäperhe valittaa kun ruokaa häviää. Ahmimista on jatkunut jo melkein kaksi vuotta ja ajattelin, että se loppuisi vaihdossa ollessa, mutta ei.
Kiitos kovasti neuvoista! Tulee älyttömän paska fiilis että joku muukin kokee tällaista. Täälläkin syöminen hävettää nii helvetisti ja aina kun hostperhe on poissa niin hyökkään kaapille. Öisinkin yritän etsiä käsiin kaiken mikä irti lähtee kolistelematta ja narisuttamatta kaappeja. Toivoin täällä saavani uuden alun kaikelle, mutta tämähän vaan pahenee. Lääkäriinkään täällä en uskalla mennä, uskon ettei vaihto-oppilasjärestö tai vanhemmat ota tätä tosissaan ja uhkaavat lähettää kotiin jollei moinen "perseily" lopu. Vielä yritän pinnistää eteenpäin viimeisin voimin. Olen niin väsynyt tähän itseinhon ja pettymyksen kierteeseen, ettei kallonkutistaja tunnu enää läheskään niin huonolta vaihtoehdolta.
Olen pahoillani tilanteestasi, vaihto-opintojen tulisi olla positiivinen ja hieno kokemus, mutta tuollaiseen menee varmasti paljon energiaa ja mielenvoimia. Toivottavasti pystyt nauttimaan ja keskittymään muihinkin asioihin. Sanotaan, että vaihdossa tulee aina kiloja lisää, mutta se ei ole huono juttu, sillä eihän sitä vieraassa paikassa ja kulttuurissa voi elää täysin samaa kaavaa kuin kotimaassa. Ei tuo kuitenkaan normaalia ole ja olet myös itse havainnut, että käytös on ollut häiritsevää noin kauan.Heti kun palaat Suomeen, mene lääkärille/terkan kautta lähete psykologille ja nämä auttavat sitten tarvittaessa oikeille tahoille. Terapeutti (psyko- tai ravinto) ei ole se suurin haasteesi, vaan kohdata itsesi ja laittaa asiat järjestykseen. Kukaan muuhan sitä ei tee puolestasi, mutta ammattiauttajat ohjaavat ja helpottavat ponnisteluasi. Minun mielestäni sun kannattaa unohtaa tässä kohtaa painoasiat kokonaan ja miettiä tuota syömistä terveyden kannalta. Ylipaino, huonot ravintoaineet ja jatkuva syöminen ei ole pelkästään esteettinen asia, vaan hampaat ja sisäelimistö sekä hormonitoiminta kärsii pahoin. Jos nyt ajattelet vain ulkonäköäsi ja vyötärönmittoja, parantumisesta tulee entistä vaikeampaa. Oikeastaan kaikenlaisessa laihdutuksessa ja itsekurin/terveen ruokailun aloittamisessa alussa kannattaisi keskittyä oman kehon tuntemuksiin ja kiinnittämään terveydeen huomiota - ei siihen, laihtuuko silminnähden ja pyri tiettyyn muottiin tietyssä ajassa. Se laihtuminen tulee sitten bonuksena ja vähän niinkuin palkintona siitä, että olet kohdellut kroppaasi ja psyykettäsi hyvin.
Itse olen 16 - vuotias ja minulla sama ongelma, myös alkaen ala - aastelta. Aina ruoka mielessä ja minusta tuntuu, että lihoan. Olen kuitenkin aloittannut lenkkeilyn ja liikun enemmän. Silti syön epäsäännöllisesti ja jos en saa syötävää niin pureskelen esineitä, kuten juomapulloja. Todella huono tapa.. olen n. 164 cm ja 50kg. Olen normaalipainoinen mielestäni ja nuore kuuluu syödä kasvaakseen mutta usein ylensyön :/