Minun täytyisi mennä keskustelemaan terveysaseman lääkärin kanssa psyykenlääkityksestä, jonka sain sairaalasta jo reilu kaksi vuotta sitten. En tiedä, mitä hänelle puhuisin, kun en usko psykiatriseen hölynpölyyn, jota minulle on yritetty syöttää. Olen itse vuosien varrella vähentänyt hitaasti lääkettä, ja nyt se on onnistunutkin huomattavasti paremmin kuin aiemmat kaksi kertaa, jolloin lopetin lääkkeen liian nopeasti kuukaudessa tai puolessatoista. En tiedä, mitä sanoa lääkärille tilanteestani. Voin kuitenkin muutenkin paljon paremmin. En tiedä, mitä hän mahdollisesti sanoo, kun olen itse vähentänyt lääkettä pitkän ajan kuluessa.
Mitä puhua lääkärille?
AWK2
20
64
Vastaukset
- Ristopeterschon
Riippuu tilanteestasi ja psykiatristasi kannattaako asiasta kertoa. Jos psykiatrisi on iso ego ja omistushaluinen niin silloin äly missään nimessä kerro. Jos taas ymmärtäväinen, empaattinen ja sinua ihmisenä kunnioittava niin silloin asiaa voi ainakin harkita. Itse pelaisin varman päälle enkä kertoisi, mutta jokaisen tilanne on eri ja psykiatreja on moneksi. Suurin osa on vatipäitä ja vallasta juopuneita, joten rehellisyyteen liittyy isot riskit.
- AWK2
Lääkäri, jonka vastaanotolle minun täytyisi mennä lähiviikkoina, on tavallinen terveysaseman yleislääkäri. Jatkohoidon on tarkoitus olla terveysasemalla. Sekin tässä tilanteessani herättää lääkärissä ehkä vähän ihmetystä, kun minulle oli varattu aika jo viime tammikuussa, niin peruin sen. Pyysin uusia aikoja pitkin viime kevättä, mutta peruin ne kaikki. Lääke väsytti niin paljon, että en kyennyt käymään missään. Samoin toimintakyky oli täysin poissa. Nyt pystyn jo tekemäänkin asioita, kun olen vähentänyt lääkettä reilusti yli puolet.
- Ristopeterschon
Mielestäni olet pelannut tilannetta hyvin. Pahimmissa viekkareissa ei kannatakaan mennä psykiatrien tai mielenterveysasioissa lääkäreidenkään tykö, ellei ole varma, että pystyy peittämään kärsimystään ja pitämään hermonsa viileänä. Kaikki viekkarioireet tulkitaan nimittäin lähes poikkeuksetta mieli(kuvitus)sairauden oireiksi (tai psyykkisiksi, riippuen näkökulmasta/käytetystä retoriikasta).
Oletko ajatellut, että vaihtaisit lääkärikontaktia? Saisit siten vähän puhtaamman pöydän uuden lekurin kanssa näihin asioihin. Vanha lääkäri voi ottaa itseensä (ovat joskus lapsellisia kuin mitkä), jos kerrot vähentäneesi käyttöä ilman hänen lupaansa (ihan kuin siihen jonkun lupaa tarvittaisiin). Jos olet pienemmältä paikkakunnalta ja muita lääkärikontakteja ei ole saatavana niin harkitisisin tarkkaan kertoako asiasta. Ehkä kokeilisin kepillä jäätä ensin jotenkin, jotta saisit tuntuman miten lääkäri reagoi ajatukseen. Voisit esimerkiksi kysyä mitä mieltä hän olisi jatkossa annoksen vähentämisestä, tai kuinka kauan hän suosittelee sinun käyttävän ainetta ja vähän perusteluita, jotta sitten tiedät paremmin tarpeesi (*wink wink*).
Jos lääkärisi suhtautuu myönteisesti vähennysajatukseen tai jopa lopettamiseen niin sitten sitä seuraavalla tapaamisella voisit kertoa vähentäneesi. Samalla kertaa ei ehkä kannattane kertoa, koska lääkärillä menee herne nenään tosi nopeasti. Alkavat kiukuttelemaan kuin kakarat, varsinkin psykiatrit. - AWK2
Ristopeterschon kirjoitti:
Mielestäni olet pelannut tilannetta hyvin. Pahimmissa viekkareissa ei kannatakaan mennä psykiatrien tai mielenterveysasioissa lääkäreidenkään tykö, ellei ole varma, että pystyy peittämään kärsimystään ja pitämään hermonsa viileänä. Kaikki viekkarioireet tulkitaan nimittäin lähes poikkeuksetta mieli(kuvitus)sairauden oireiksi (tai psyykkisiksi, riippuen näkökulmasta/käytetystä retoriikasta).
Oletko ajatellut, että vaihtaisit lääkärikontaktia? Saisit siten vähän puhtaamman pöydän uuden lekurin kanssa näihin asioihin. Vanha lääkäri voi ottaa itseensä (ovat joskus lapsellisia kuin mitkä), jos kerrot vähentäneesi käyttöä ilman hänen lupaansa (ihan kuin siihen jonkun lupaa tarvittaisiin). Jos olet pienemmältä paikkakunnalta ja muita lääkärikontakteja ei ole saatavana niin harkitisisin tarkkaan kertoako asiasta. Ehkä kokeilisin kepillä jäätä ensin jotenkin, jotta saisit tuntuman miten lääkäri reagoi ajatukseen. Voisit esimerkiksi kysyä mitä mieltä hän olisi jatkossa annoksen vähentämisestä, tai kuinka kauan hän suosittelee sinun käyttävän ainetta ja vähän perusteluita, jotta sitten tiedät paremmin tarpeesi (*wink wink*).
Jos lääkärisi suhtautuu myönteisesti vähennysajatukseen tai jopa lopettamiseen niin sitten sitä seuraavalla tapaamisella voisit kertoa vähentäneesi. Samalla kertaa ei ehkä kannattane kertoa, koska lääkärillä menee herne nenään tosi nopeasti. Alkavat kiukuttelemaan kuin kakarat, varsinkin psykiatrit.Asun isossa kaupungissa, ja käyn lähellä olevalla terveysasemalla. Lääkärit vaihtuvat siellä usein, enkä ole vielä tavannut ketään lääkäriä, jonka kanssa olisin puhunut lääkkeen vähentämisestä. Tähän väliin mahtuu myös Psyk. polilla käyntijakso. Siellä sovittiin, että terveysasemalla jatketaan, ja siellä vähennetään lääkettä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, ja syön sitten elämäni loppuun asti lääkettä. Psykiatri sanoi, että " kun sinulla on tämä sairaus". Tietenkään en usko sellaista, enkä todellakaan aio loppuelämäni syödä tätä lääkettä. Nykyisin osaan jo hyvin vähentää ja lopettaa pitkänkin käytön jälkeen neuroleptien käytön. Olen niin kovan koulun käynyt, että siinä on oppinut. Mutta helppoa se ei ole ollut. Olen riippuvainen tästä aineesta, ja kun tietämättömyyttäni lopetin kaksi edellistä kertaa lyhyessä ajassa, jouduin vieroituspsykoosiin. Psykiatrit ovat tulkinneet tilanteen sellaisena, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus, johon tarvitsee syödä neuroleptejä koko elämän. Tietenkään asia ei ole noin, vaan olen tarvinnut pitkän käytön jälkeen pitkän vieroituksen,jolloin mitään vieroituspsykoosia ei todennäköisesti tule.
- Ristopeterschon
AWK2 kirjoitti:
Asun isossa kaupungissa, ja käyn lähellä olevalla terveysasemalla. Lääkärit vaihtuvat siellä usein, enkä ole vielä tavannut ketään lääkäriä, jonka kanssa olisin puhunut lääkkeen vähentämisestä. Tähän väliin mahtuu myös Psyk. polilla käyntijakso. Siellä sovittiin, että terveysasemalla jatketaan, ja siellä vähennetään lääkettä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, ja syön sitten elämäni loppuun asti lääkettä. Psykiatri sanoi, että " kun sinulla on tämä sairaus". Tietenkään en usko sellaista, enkä todellakaan aio loppuelämäni syödä tätä lääkettä. Nykyisin osaan jo hyvin vähentää ja lopettaa pitkänkin käytön jälkeen neuroleptien käytön. Olen niin kovan koulun käynyt, että siinä on oppinut. Mutta helppoa se ei ole ollut. Olen riippuvainen tästä aineesta, ja kun tietämättömyyttäni lopetin kaksi edellistä kertaa lyhyessä ajassa, jouduin vieroituspsykoosiin. Psykiatrit ovat tulkinneet tilanteen sellaisena, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus, johon tarvitsee syödä neuroleptejä koko elämän. Tietenkään asia ei ole noin, vaan olen tarvinnut pitkän käytön jälkeen pitkän vieroituksen,jolloin mitään vieroituspsykoosia ei todennäköisesti tule.
Hyvänä puoli tapauksessasi on se, että sinä itse tiedostat, että väitteet "elinikäisestä sairaudesta" ovat harhaluulo tai kusetusta. Mikään "psyykkinen sairaus" voi olla elinikäinen vain samassa merkityksessä rakkauskin. Joidenkin rakkaus kestää muutaman kuukauden, toisilla loppuelämän. Kaikki on kiinni elämäntilanteesta. Toisekseen kyseessä ei ole sairaus, koska mikään psyykkinen reaktio (tuska, onni, harmitus, masennus, innostus, ahdistus, rakastuminen) ei ole sairaus kuin metaforisesti. Psykiatrit käyttävät kielellistä kikkailua hyväkseen harhauttaakseen kansaa kuvittelemaan, että vika on heidän biologiassaan elämän sijaan.
Peter Gotzscheltä on psykiatrien harrastamaan laajamittaista kusettamista käsittelevä kirja myös suomeksi käännettynä, varmastikin ensi vuoden aikana. Jos englannin kieli taipuu, voit hankkia kirjan jo nyt kirjakaupoista. Kirjan koko nimi on Deadly Psychiatry And Organised Denial ja se julkaistaan englanniksi ja tanskaksi syyskuun 1. päivä. Diabetesvertaus on jo klassikon aseman saavuttanut kusetus. - AWK2
Kiitos tiedosta. Aion hankkia sen kirjan, kun se ilmestyy suomeksi.
- AWK2
Ristopeterschon kirjoitti:
Hyvänä puoli tapauksessasi on se, että sinä itse tiedostat, että väitteet "elinikäisestä sairaudesta" ovat harhaluulo tai kusetusta. Mikään "psyykkinen sairaus" voi olla elinikäinen vain samassa merkityksessä rakkauskin. Joidenkin rakkaus kestää muutaman kuukauden, toisilla loppuelämän. Kaikki on kiinni elämäntilanteesta. Toisekseen kyseessä ei ole sairaus, koska mikään psyykkinen reaktio (tuska, onni, harmitus, masennus, innostus, ahdistus, rakastuminen) ei ole sairaus kuin metaforisesti. Psykiatrit käyttävät kielellistä kikkailua hyväkseen harhauttaakseen kansaa kuvittelemaan, että vika on heidän biologiassaan elämän sijaan.
Peter Gotzscheltä on psykiatrien harrastamaan laajamittaista kusettamista käsittelevä kirja myös suomeksi käännettynä, varmastikin ensi vuoden aikana. Jos englannin kieli taipuu, voit hankkia kirjan jo nyt kirjakaupoista. Kirjan koko nimi on Deadly Psychiatry And Organised Denial ja se julkaistaan englanniksi ja tanskaksi syyskuun 1. päivä. Diabetesvertaus on jo klassikon aseman saavuttanut kusetus.Tuota diabetesvertausta minulle on sanottu muutaman kerran. En kuitenkaan ole uskonut sitä. Psykiatri sanoi minulle, että sinun on varmaan vaikea myöntää, että sinulla on tällainen sairaus. Sairaudentunnottomaksikin on sanottu.
- Ristopeterschon
AWK2 kirjoitti:
Tuota diabetesvertausta minulle on sanottu muutaman kerran. En kuitenkaan ole uskonut sitä. Psykiatri sanoi minulle, että sinun on varmaan vaikea myöntää, että sinulla on tällainen sairaus. Sairaudentunnottomaksikin on sanottu.
Psykiatrillesi saattaa olla vielä paljon kovempi paikka myöntää, ettei hän ole oikea lääkäri. Lääkäreiksi voidaan kutsua vain, jos on tekemisissä oikeiden sairauksien kanssa. :)
Sairaudentunnottomuuskortti on viimeinen epätoivoinen keino pakissa, jonka psykiatrit käyttävät, jos huomaavat asiakkaansa olevan eri mieltä kanssaan.
- lääkekriitikko
Eikö asia ole ihan selvä: kerrot, että lääkkeen sivuvaikutuksena olit huomattavan uupunut, ja että olet nyt vähentänyt lääkettä, ja voit paremmin. Tässä medikalisoituneessa maassa on se käsittämätön asenne, että kun potilas "on hullu", niin hän ei voi kärsiä lääketietokantaan kirjatuista lääkeen sivuvaikutuksista. Tilanteesi ei voi olla äärimmäisen paha, jos seuranta on terveyskeskuksessa. Laita hakukoneeseen lääkkeesi nimi tai katso kirjastossa Pharmaca Fennicasta sen sivuvaikutukset, jollet ole jo katsonut.
Exäni kokeili aikanaan paniikkihäiriöön useammanlaisia mielialalääkkeitä. Kaikki heikensivät seksuaalisia toimintoja, ja se ei ollut muuten varsin toimintakykyiselle nuorehkolle miehelle mieleen. Eikä minullekaan. Ei vaan olisi jaksanut vemputtaa stondista toimimaan, kun iäkkäämmillä miehilläkin toimii paremmin. Lääkkeiden sivuvaikutuksia ei vaan kerrota potilaalle. Jos (mielenterveys)potilas asian havaitsee, niin potilaan kokemia oireita vähätellään ja pistetään "perussairauden" piikkiin. Ainaki masennukseen on tarjolla luomuhoitojakin, lääkkeitä tuskin kovin usein edes tarvitaan. Mielestäni reseptin määräys on monesti kuin heitteillejättö: helppo ja yksinkertainen tapa päästä potilaasta eroon.- vieläkinharmittaa
Ammattilaiset ei aina tiedä eikä usko neuroleptien sivuvaikutuksiin, vaikka niistä olisi mustaa valkoisella pakkausselosteessa.
- onneamatkaan
Jotkut tk-lääkärit on olleet sitä mieltä, että neuroleptien pois jättäminen on ok ja potilaan oma asia. Toiset pomppaa paniikissa tuoliltaan ja rupea pakottamaan potilasta, kun "tällä on tämä elinikäinen sairaus, joka tarvitsee elinikäisen lääkityksen".
Jos lääkitystäsi on tarkoitus vähentää, saattavat verikokeella tarkistaa lääkeaineen tasot. Sellaisessa tilanteessa olisi hieman vaikeaa salata, että olet jo vähentänyt lääkitystäsi.
Lääkärit on yksilöitä ja niiden suhtautuminen omatoimiseen lääkevähennykseen on arvaamatonta.- hourailuuuua
Enpä ole kuullut, että olisi koskaan verestä mitattu lääkeainepitoisuuksia, korkeintaan voivat huumeseuloja tehdä. Tuo pitoisuuden mittaaminen ei liene edes mahdollista.
- dfdfhgh
Lääkeainepitoisuuksia on mahdollista mitata ja näin myös saatetaan tehdä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00010 - hohhoijaaa333
Myönnän erehdykseni, toki verestä voidaan tutkia lukuisia kemikaaleja, aivan kuten vedestäkin. Mutta se, että terveyskeskuslääkäri lähtisi tällaisia tutkimuksia teettämään on silkkaa pelottelua ( jota lääkäritkin toki harrastavat).
Tuo Matti O Huttusen kirjoitukseen perustuva terveyskirjaston artikkeli oli hvyin saman suuntainen: pelotteleva ja alistava. Viimeisen kappaleen sisältö tekee koko artikkelin tyhjäksi. Kopioin sen tähän.
"Valtaosasta lääkkeitä ei tiedetä tarkoin hoitovaikutuksen edellyttämää pitoisuutta plasmassa. Poikkeuksena tästä ovat eräät trisykliset masennuslääkkeet (amitriptyliini ja nortriptyliini), ja mielialan tasaajat litium, karbamatsepiini ja valproaatti. Muiden lääkkeiden kohdalla lääkkeen pitoisuuden ja hoitovasteen suhde on epäselvä."
Miksi siis mitata, kun mittauksen lopputulos ei kerro mitään. Lisäksi aineenvaihdunnan nopeus ihmisillä on niin erilainen, että aineet poistuvat kehosta eri vauhtia.
- Hullujenasialla
Kyllä lääkärit tietävät sivuoireista, mutta he sulkevat silmänsä niiltä, koska ymmärtävät itsekin harrastavansa kemiallista pahoinpitelyä. Tämä on lääkärikunnan yhteinen empatiasta riisuttu asenne, eikä siinä yksilön tuntemuksia mietitä. On toki joukko lääkäreitä, erityisesti julkisella puolella joka ei halua/viitsi perehtyä juuri mihinkään edes tavallisempien lääkeaineiden riskeihin.
Lääkärikunnan yhteinen asenne on, että potilas on tarpeeksi terve vähentämään tai jättämään pois lääkitystään sitten kun hän tekee sen oma-aloitteisesti, käyttää siis potilaan oikeutta olla syömättä määrättyä lääkettä. Yksikään keskivertolääkäri ei ota vastuuta lääkevähennyksestä itsellensä.
Väärien lääkkeiden määrääminen on tuottamuksellista toimintaa, mutta tämän todistaminen viranomaisissa on hankalaa. Mutta aina kannattaa yrittää. - Ristopeterschon
Itsekin väittäisin, että monet lääkärit ja psykiatrit tietävät kuinka tuhoisia aineiden vaikutukset todellisuudessa käyttäjälleen ovat, mutta valitsevat olla informoimatta asiakasta asiasta ja sulkea silminsä haitoilta, kun niistä sitten raportoidaan. Psyykenlääkkeethän ovat huumausaineita siinä missä amfetamiini, marijuana ja kokaiinikin, mutta niille on vain lain edessä myönnetty puolilaillinen status, eli niitä saa käyttää reseptillä. Ironista kyllä, useiden laillisten psyykenlääkkeiden tuhovoima keskushermostolle on yleisellä käyttötavalla huomattavasti monia laittomia aineita suurempi.
- Ja_sanovat_lääkkeiksi
Tuo pitää paikkaansa.Ainoastaan rankka pitkäkestoinen opiaattien käyttö romuttaa ihmisen psyykkeen ja fysiikan yhtä tehokkaasti kuin monet psyykelääkkeet.Neuroleptit pahimpia mutta kyllä terveytensä saa pilattua tietyillä masennuslääkkeilläkin.
Onhan tietysti crack ja sen johdannaiset mitkä ovat hirveitä myrkkyjä mutta niitä ei pahemmin Suomessa käytetä jos ollenkaan.
- viivi43
Täällä yksi lääkityksen uhri.
Minulle syötettiin psyykenlääkkeitä 12 vuotta, masennuslääkkeitä, neurolepteja, rauhoittavia. En silloin alussa tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Ajattelin vain, että onpa hyvä kun saan apua surulliseen mielialaan.
Nyt olen päässyt lääkkeistä eroon. En ole katkeruuteen taipuvainen, mutta nyt tunnen katkeruutta kun pitkä aika elämästä on kulunut lääkittynä. Oloni on nyt paljon parempi, ja pakostakin tulee mieleen että miksen tajunnut jättää lääkkeitä paljon aikaisemmin.
Miten pitäisi suhtautua tähän asiaan? Tulee myös mieleen, että miten nuo lääkkeet ovat vaikuttaneet aivoihin, onko tapahtunut pysyviä vaurioita? Myös surettaa se, että kuinka paljon on kohtalotovereita, ja miten paljon tuleekaan lisää kun lääkärit määräävät konemaisesti noita lääkkeitä?
Pakostakin tulee mieleen että elämme vielä barbariassa.- Q2EQ2
"Tulee myös mieleen, että miten nuo lääkkeet ovat vaikuttaneet aivoihin, onko tapahtunut pysyviä vaurioita?"
No rauhoittavat eivät jätä pysyviä vaurioita. Jos olosi on normaali niin olet normaali. Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa tunteiden latistumista ja psykoosilääkkeet unettomuutta. Jos voit kuitenkin hyvin niin ei syytä huoleen.
- toomuchdoucc
Olen pitkälti käyttänyt lääkitystäni miten olen kokenut selviäväni.Ketipinor ja voxra maximiannonnoksilla jääneet pois. Haluaisin lithiumin alemmas ja niin teen. Huumeet ja alkoholi jääneet myös. Siihen nähden oloni siedettävä. Vierotusoireina saamattomuus, eristyneisyys, tykytys, jännitys... harhaluuloisuutta pahaakin ja vastakkainen sukupuoli ei ennemmin kiinnosta. Tämä kuulostaa itsetuhoiselta mutta aikaisemmin vain nukuin en edes päivisin ollut hereillä ellen nähny texääni. Aion puhua lääkärille lääkityksen löytämisestäa kun en ole yli kahteen vuoteen tavannut psykiatria. Ja tuntuu kun olis multipersoona johon olen jo tottunut, sen tiedän että tapaukseni on vitunhankala ja lääkäri ei ymmärrä kuten ennenkään, ja saan toiv autonomiaani jatkaa. Miten maailma on taas kauniimpi wasted off pills ja zemii
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1128751- 392623
- 1282361
- 221989
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141736- 111540
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151487"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla91427- 141296
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61219