Tuntuu aivan mahdottomalta.
Kyllä se tuntuu, että on elettyä elämää takana ja liian tarkkaavainen toisen osapuolen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Itse tiedän omat ongelmani, jota toisen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Ehkä on vaan parempi olla yksin. Ei tule turhia toiveita ja haaveita yhteisestä elämästä.
Suhteen aloittaminen tällä iällä
7ja5
33
112
Vastaukset
- hissukseen.hiljaa
Ei yksin olo ole kamalaa välillä tuntuu oikein mukavalta, en väitä ettei käväse mielessä. Viime aikoina ei ole ollut kumppania aikasemmin oli kokellaita mutta pitkän suhteen jälkeen sitä on riittinen varmaan vastapuoli myös jos kohdalleen sattuu yhyeisoloinen en pane pahaksi.
Eikös se ole paremmin niinpäin et kun on elettyä elämää takana ei jaksa enää nipottaa epäoleellisista a pienistä. niin kauna kun tunnistaa omat ongelmansa ja pyrkii niille jottain tekemään, peli ei ole menetetty.
- Mitäkä.mies
Mikäli ei halua olla yksin,voit hyvinkin alkaa suhteeseen.Uskomatonta mutta totta on että kun ja jos "oikea"osuu kohdalle niin et muista koko ajatelmaasi.Tarkkaavaisuus ei ole pahasta mut jonkin verran on hyväksyttävä toisen puutteita tai vikoja ja luulenpa että pienet asiat jäävät taka alalle jos mielitty sattuu kohdalle.Elämää takana..Mutta myös edessä ihan riittämiin.Aika on se tekijä joka muokkaa tulevaa.Vielä kun ajattelee sen miten haluaa aikansa viettää?Yksin vai suhteessa tai siinä välillä,sopivasti omaa aikaa ja kaksin olemalla läheisyyttä ja turvaa.
Älä väkisin mitään väännä. Ei maksa vaivansa! Ota kissa. Tai kala. Tosin kissakin huomauttelee jos jätät jotain tekemättä mikä koskee Häntä.
Vai oliko teillä liian kova vauhti päällä? Ehkä se totuttautumisaika pitää olla pidempi mitä vanhemmaksi kasvaa ja tottumuksia itselleen ehtii kerätä? Tässä iässä suunnilleen sama kuin uraanin puoliintumisaika :))- Muutatällevuosiluvulle
Auttaisiko armahtaminen? Sekä itsensä että toisen. Miksi helwetissä toista ihmistä pitäisi "tarkkailla"? Mikä (siveys)poliisi kuvittelet olevasi?
"Toiveita ja haaveita" ihmisellä pitää olla, mutta unelmoi vain omiasi, kenenkään toisen puolesta et voi, hänelläkin tulee olla omansa. Parisuhde on parhaimmillaan kun se on ystävyyttä ja ystävyys hyväksyy toisessa kaiken, kaikki puolet ja ominaisuudet.
Ymmärrys, joka "tällä iällä" pitää olla jo olemassa, autta asiassa suuresti: kukaan toinen ihminen ei ole täällä tekemässä juuri sinua onnelliseksi. Se on oma tehtäväsi.
Aloituskommentti on 100 %:nen esimerkkimalli miksi ihmiset ovat yksinäisiä. Vääränlaiset luulot ja kuvitelmat siitä mitä suhteitten ja liittojen tulisi olla ovat kaukaa historian havinasta eivätkä ne toimi enää tällä vuosituhannella.- sitäseon
Hienosti sanottu.Vääränlainen vallankäyttö,arvostelu ja katkeruus siinä ne ihmissuhteiden tuhoamisvälineet.
Usein me tehdään se paska-fiilis ihan itse.Elä ja anna elää....suhteessa tai ilman suhdetta. - Enoletavara
Yeap. Ja "vääränlainen vallankäyttö" juontaa juurensa siitä ikiaikaisesta väärinkäsityksestä, että aviopuoliso tai kuka tahansa jota kutsutaan rakkaaksi, on omaisuutta.
- yksinkaksinyksin
Viikonloppu- ja lomasuhde toimii kivasti, mutta ainakaan omalla kohdallani ei enää mikään yhteisasuminen onnistuisi, en aio edes kokeilla.
Mukava on yhdessä reissailla ja rakastella ilman yhteistä arkea.
Pidän omasta elämänrytmistäni ja harrastuksistani, en halua sopeuttaa elämääni toisen aikatauluihin ja rutiineihin.
Omat lapset ja lastenlapset ovat rakkaita, heidän kanssaan haluan voida viettää yhteistä aikaa ilman seurustelukumppaniani, hän viettäköön myös itsekseen yhteisen aikansa oman jälkikasvunsa kanssa. Uutta perhettä en kaipaa, minulla on jo omani. - nuormieli
Miksi ihmeessä se tuntuu mahdottomalta, ei ikä ole eikä saa olla este suhteelle, jokainen suhde on omanlaisensa ja sen voi tehdä juuri itselle sopivaksi ottaen kuitenkin huomioon kumppaninkin toiveet ja tarpeet. Minulla kokemusta etäsuhteesta joka on omalla kohdalla toiminut hyvin,
ja toisekseen ei 50 ole vielä vanha monet virallistavat suhteensa vielä 70 sinakin jos oikein kolahtaa. - suosittelenkyllä
Itse olen 50 ja nykyinen tyttöystäväni täytt juuri 60v. Muutama vuos seukattu ja vuosi asuttu yhdessä molemmat ollaan seksuaalisesti hyvin aktiivisia niin nykyään voi peittoa heiluttaa päivittäin mikä ei aiemmin onnistunut kun oli välimatkaa!
- hölmö_menneisyydessä
Minusta tuntuu että kaikki merkityksellinen tapahtui menneessä. Lapsia ei ole. Lapset on yksi keino saada sisältöä elämään. Itseään ei voi paeta, jos ei ole niitä lapsia. Tulevaisuuden suunta löydettävä ihan itsestä. Minä myös päädyin etten ole motivoitunut suhteeseen vieraan kanssa. Toisen tuntemaan oppiminen vie vuosia ja voi olla susi. Haluaisin jatkaa nuoruuden rakkauden kanssa elämän loppuun. Elämän sotkut tulivat tielle. Pitäisi ihme tapahtua, että hän ottaisi yhteyttä. Tiedän, niin sen on mentävä. Voi olla ettei ole eronnut eikä eroa. Toisaalta varmaan hänelläkin tunne, että kuulumme yhteen. Elämä vain sotki kuviot.
- Mitäkä.mies
Anteeksi välikommentti..Haluaisin kuulla enemmän elämän kuvioista.
- hölmö_menneisyydessä
Kiitos kiinnostuksesta. Ehkä itselläsi on saman kaltainen kokemus? No, olimme nuoria ja minulla oli omat suunnitelmani, enkä halunnut tuolloin sitoutua avioliittoon. Nyt tässä iässä on tullut ymmärrystä omaan itseen, minkälainen oli nuorena. Näkökulma itseen on hyvin eri kuin silloin nuorena. Koen, että tunneasioissa ja varmaan muissakin sitä oli jotensakin pihalla kuin lumiukko ja nyt kun asiaa mietin, tuntuu etten osannut tehdä järkeviä ratkaisuja (nykypäivän elämänkokemuksesta käsin ajatellen). Nyt ajatellen, olen mielestäni ollut nuorena kypsymätön tunne-elämältäni ja varmaan jollakin tapaa tunnevammainen, johtuen lapsuuden kokemuksista. En osannut vastaanottaa rakkautta, enkä varmaan rakastaakaan. Torjuin ihmiset, joilla oli rakkautta ja hyvää jaettavanaan.Tuntuu kuin nyt vasta osaisi olla tuossa suhteessa. Hassuinta on, että tuntuu nyt, että elämä meni väärin, vinoon tuossa kohdin, kun meistä ei tullut paria. Turha on siihen alkaa takertumaan, mutta näin taidan kokea. Koen sen jollakin tapaa epäonnistuneena. Toinen kyllä sinnitteli pitkään suhteemme eteen, mutta luovutti lopulta. On todella pahan tuntuista herätä vasta nyt näkemään, että tässä iässä tämä ihminen olisi ainoa, jonka kanssa menisin vaikka naimisiin. No, kai tämä on osa jotain prosessia ja menee ohi. Tietysti olisi ihme, jos ko mies ottaisi yhteyttä, mutta epäilen että ajatus on kuin saippuakupla, poksahtanut jo. tietysti sellaista voi tapahtua, mutta tuskin tässä tapauksessa, epätodennäköistä.
Minua kiinnostaa, onko sinulla vastaavanlainen kokemus? Onko niin, että tämän ikäisenä sitä haaveilee mielummin vanhoista rakkauksista kuin uusista? - Mitäkä.mies
hölmö_menneisyydessä kirjoitti:
Kiitos kiinnostuksesta. Ehkä itselläsi on saman kaltainen kokemus? No, olimme nuoria ja minulla oli omat suunnitelmani, enkä halunnut tuolloin sitoutua avioliittoon. Nyt tässä iässä on tullut ymmärrystä omaan itseen, minkälainen oli nuorena. Näkökulma itseen on hyvin eri kuin silloin nuorena. Koen, että tunneasioissa ja varmaan muissakin sitä oli jotensakin pihalla kuin lumiukko ja nyt kun asiaa mietin, tuntuu etten osannut tehdä järkeviä ratkaisuja (nykypäivän elämänkokemuksesta käsin ajatellen). Nyt ajatellen, olen mielestäni ollut nuorena kypsymätön tunne-elämältäni ja varmaan jollakin tapaa tunnevammainen, johtuen lapsuuden kokemuksista. En osannut vastaanottaa rakkautta, enkä varmaan rakastaakaan. Torjuin ihmiset, joilla oli rakkautta ja hyvää jaettavanaan.Tuntuu kuin nyt vasta osaisi olla tuossa suhteessa. Hassuinta on, että tuntuu nyt, että elämä meni väärin, vinoon tuossa kohdin, kun meistä ei tullut paria. Turha on siihen alkaa takertumaan, mutta näin taidan kokea. Koen sen jollakin tapaa epäonnistuneena. Toinen kyllä sinnitteli pitkään suhteemme eteen, mutta luovutti lopulta. On todella pahan tuntuista herätä vasta nyt näkemään, että tässä iässä tämä ihminen olisi ainoa, jonka kanssa menisin vaikka naimisiin. No, kai tämä on osa jotain prosessia ja menee ohi. Tietysti olisi ihme, jos ko mies ottaisi yhteyttä, mutta epäilen että ajatus on kuin saippuakupla, poksahtanut jo. tietysti sellaista voi tapahtua, mutta tuskin tässä tapauksessa, epätodennäköistä.
Minua kiinnostaa, onko sinulla vastaavanlainen kokemus? Onko niin, että tämän ikäisenä sitä haaveilee mielummin vanhoista rakkauksista kuin uusista?Joitain samaa olen käsitellyt.
Ikävä kyllä emme nuorena osaa ajatella tällä tavalla ja kai on tarkoitettu niin..Parisuhteen muodostus voisi olla liian kriittistä toista kohtaan ja pääasiallinen elämän jatkuvuus voisi siitä kärsiä.
Luulempa että kovin moni ei tunne noin vahvasti sitä että nuoruuden rakkaus olisi ollu se paras vaihtoehto.
On tapauksia,tai ainakin yksi jota en voi koskaan unohtaa ja olen toivonut että törmäisin häneen.Myös yritin pitkään ja sinnikkäästi saada pidettyä hänet tyttöystäväni.Olisin ollu valmis vaikka heti alttarille,tai mihin vaan.
En saanut häntä kun halusi olla ehkä vapaa tai jotain..Tapahtui kaiken laisia,käsittämättömiä sattumia,kuten väärään aikaan väärässä paikassa ja kaikki vain tapahtui.Ajauduimme erilleen,jopa maantieteellisesti kauas toisistamme.
Minun tunne on vain tunne,en siis voi olla varma siitä että hän on se oikea.
Mut en kai turhaan ole pari kymmentä vuotta asiaa pohtinut,ellei jotain yhdistävää olisi.
Nyky tekniikalla olen saanut selville sen että hän on eronnut.
En aio ottaa yhteyttä kun en uskalla.Pelkään että hänen ja oma elämä menee sekaisin kuin tortilla rinnuksille.Ja jos siivet kärähtää uudelleen.Olin näet yksin monta vuotta kun en kelvannut.
Elämä on vain kuljettanut nämä vuosikymmenet ja kuljettaa luultavasti hautaan asti.
Kiitos kun kerroit.Tunsin väristyksiä kun luin jo ensimmäisen kommentin ja toisen jälkeen ottaisin nitron jos olisi sydämessä vikaa(: - hölmö_menneisyydessä
Ok, kiitos että kerroit mielenkiintoisen tarinasi. Minulla on ihan selvää, sattuneesta syystä, että jos IHME tapahtuisi, niin sen pitää tapahtua niin, että hän ottaa yhteyden. kuten jo kirjoitin, saippuakupla koko haihattelu, tässä tapauksessa. Nyt kun tiedät, että hän on eronnut, mikä estäisi, että lähettäisit vaikka joulukortin? Kirjoita viesti puhelinnumeron kera, että jos tuntuu siltä, olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia. Itse tiedät, onko tämä teko mahdollista. Nimittäin, se että kohtaisit hänet jollakin tasolla niin pitkän ajan kuluttua, voisi auttaa sinua antamaan tarinalle lopun. Ole valmistautunut myös siihen, että jatkoa ei ole eikä tule. Itsesi takia. Et menetä mitään, mitä ei ole tarkoitettu sinulle. Tämä on tärkeä pointti. Minäkin tiedän jonkin verran tämän nuoruuuden henkilön elämäntilanteesta ja olen aika hyvin järkeillyt, että mikäli hän ei ota minuun yhteyttä, niin silloin tavallaan se, mitä minä koen, ei ole todellisuuteen perustuvaa. Hän on sellainen ihminen, että jos hän haluaisi, niin ottaisi kyllä yhteyttä. Minä olen tavallaan eräässä vaiheessa antanut merkin, ja en epäile, etteikö hän olisi yhteydessä, jos ei haluaisi jättää minua menneisyyteen. Totuus taitaa olla, että olen hänelle menneisyyttä. No, kunhan sekoilin ja olin hattarapää. Sitä tämä ikä teettää. yritänkin miettiä, että onko tämä vain jokin ajanjakso, vai onko kaikki tavallaan jo menetetty. Niin, sinua rohkaisisin, että ota häneen yhteys. Jos ko ihminen on tökerö, niin uskon että heräät unestasi ja tajuat juosseesi epätodellisen perässä. Se vasta tuskallista onkin, nimittäin sellaisen perässä juokseminen, mikä on olemassa vain omassa päässä. Sitähän sanotaan, että ihmiset kokevat tuskallisimmat rakkausjuttunsa omassa päässään.Sen kohtaamisen jälkeen ehkä olet vapaa päästämään irti ja edessäsi avautuu uusien mahdollisuuksien elämä. Tsemppiä! Postikortti vain!
- mitäkä.mies
Hyvä neuvo mutta hankalampi toteuttaa minun luonteella.En pidä tapana hakata päätä seinään.Toisaalta ajattelen että en menetä mitään.Taidan olla juuri se hattarapää jonka pitäisi vain unohtaa menneet ja katsoa vain eteenpäin.
Kaiken laista päässä on pyörinyt ja myös se että silloin oli silloin,olin nuori ja täynnä energiaa.Luultavasti en kovin rumakaan.Ikä jättää jälkensä vaikk olisi kuinka ikinuori ja ikäisekseen kunnossa.
Tämä nainen oli niin tärkeä minulle aikoinaan että en taittaisi hiustakaan häneltä tai voisi satuttaa häntä ja itseni riittäminen ja se tekisinkö hänestä onnettoman olemuksellani tai jollain piintyneellä tavallani.
Yhtä hyvin voisit puhaltaa kuplaan ja katsoa puhkeaako se? Ja myös ihmeitä voi tapahtua.
Pidän neuvon mielessäni ja harkitsen vinkkausta.
Tsemppiä myös sinulle. - hölmö_menneisyydessä
Kiitos tsempistä. Minullakin meni ohitse tuo haave. Joskus jokin muisto valtaa mielen ja ottaa vallan. No, onneksi se meni ohitse. Hyvää loppuvuotta ja eteenpäin vain sohjoon marssimaan! Loppujen lopuksi ihminen voi myös olla onnellinen tässä ja nyt.
- Mitäkä.mies
hölmö_menneisyydessä kirjoitti:
Kiitos kiinnostuksesta. Ehkä itselläsi on saman kaltainen kokemus? No, olimme nuoria ja minulla oli omat suunnitelmani, enkä halunnut tuolloin sitoutua avioliittoon. Nyt tässä iässä on tullut ymmärrystä omaan itseen, minkälainen oli nuorena. Näkökulma itseen on hyvin eri kuin silloin nuorena. Koen, että tunneasioissa ja varmaan muissakin sitä oli jotensakin pihalla kuin lumiukko ja nyt kun asiaa mietin, tuntuu etten osannut tehdä järkeviä ratkaisuja (nykypäivän elämänkokemuksesta käsin ajatellen). Nyt ajatellen, olen mielestäni ollut nuorena kypsymätön tunne-elämältäni ja varmaan jollakin tapaa tunnevammainen, johtuen lapsuuden kokemuksista. En osannut vastaanottaa rakkautta, enkä varmaan rakastaakaan. Torjuin ihmiset, joilla oli rakkautta ja hyvää jaettavanaan.Tuntuu kuin nyt vasta osaisi olla tuossa suhteessa. Hassuinta on, että tuntuu nyt, että elämä meni väärin, vinoon tuossa kohdin, kun meistä ei tullut paria. Turha on siihen alkaa takertumaan, mutta näin taidan kokea. Koen sen jollakin tapaa epäonnistuneena. Toinen kyllä sinnitteli pitkään suhteemme eteen, mutta luovutti lopulta. On todella pahan tuntuista herätä vasta nyt näkemään, että tässä iässä tämä ihminen olisi ainoa, jonka kanssa menisin vaikka naimisiin. No, kai tämä on osa jotain prosessia ja menee ohi. Tietysti olisi ihme, jos ko mies ottaisi yhteyttä, mutta epäilen että ajatus on kuin saippuakupla, poksahtanut jo. tietysti sellaista voi tapahtua, mutta tuskin tässä tapauksessa, epätodennäköistä.
Minua kiinnostaa, onko sinulla vastaavanlainen kokemus? Onko niin, että tämän ikäisenä sitä haaveilee mielummin vanhoista rakkauksista kuin uusista?Palasin vieläkin katsomaan tänne..En haluaisi painostaa mut jos voit niin kerro vielä siitä et mikä suunnitelma ajoi ohi,eikä vakiintuminen tuntunut nuorena sopivalta?Kaipuu nuoruuden mielittyyn palasi kuplana kuten sitä kuvasit..Sen ajan ja nykyisen ajan väliin mahtuu varmasti paljon ja kaikkea.
Pyyntöni on siis,kirjoittaisit aloitukseeni "onko rakkautta"Tarinasi.Ei ole tarvis käyttää edes samaa nimimerkkiä.
- Hyvä_näin
Itse olen 40 . En pystyisi ajattelemaankaan parisuhdetta, mutta suhde on elämän suola. Lyhyet yhdessäolopäivät ja -yöt kestää, kun yhteistä taloutta ei ole.
Ikä ei ole pelkästään rasite. Kun on saanut takkiinsa monta kertaa ja kunnolla eri asioissa, niin on ihmistuntemuskin kasvanut. Siten osaa pysyä erossa hankalimmista ihmisistä. Eli se ihminen, jota tapailee, on oikeasti hyvä tyyppi. Enpä jaksaisi olla parikymppinen ja sinisilmäinen uudelleen.
Jos törmää suhteissaan yhä suhteiden vuosien, ja vuosikymmenien jälkeen samoihin ongelmiin, kannattaa hakea ammattiapua. Toisen kyylääminen ei auta mitään. Joko pitää valita toisen tyyppisiä partnereita, tutkailla omaa luonnettaan (sairaalloinen mustasukkaisuus?) tai sitten vain hyväksyä, että toista ei voi omistaa ja että kaikki me olemme erehtyväisiä. - Vaikeaaseon
Olen yrittänyt suhdetta jo yli 8 vuotta. Kumppani on ihan hyvä ja kiva, seksi sujuu hyvin, mutta silti...ei vaan natsaa. Henkinen puoli ei toimi, mielenkiinnon kohteemme ja ajatusmaailmamme ovat erilaiset, ikäeroakin on.
Alkaa tuntua siltä, että vain nuorena solmitulla suhteella on mahdollisuus onnistua. Ensimmäisen kumppanini kanssa meillä meni hyvin myös henkisesti, mutta sitten tuli alkoholi kehiin, ja erosimme yli 20 v liiton jälkeen.- TotuudenTorveloinen
Ota rusinat pullasta niin kauan kuin niitä vielä on tarjolla eli vietätte yhdessä kiihkeätä seksielämää ja muut riennot teette omillanne. Mitään täydellistä kumpania ei ole olemassakaan, mutta hyvän seksin myötä säilyy nuorekkuus ja pilke silmässä!
- nuormieli
TotuudenTorveloinen kirjoitti:
Ota rusinat pullasta niin kauan kuin niitä vielä on tarjolla eli vietätte yhdessä kiihkeätä seksielämää ja muut riennot teette omillanne. Mitään täydellistä kumpania ei ole olemassakaan, mutta hyvän seksin myötä säilyy nuorekkuus ja pilke silmässä!
Minä olen erimieltä! ei pelkkä hyvä seksielämä ole ainut autuaaksi tekevä vaik se tärkeää onkin, rakkaus maustettuna hyvällä seksillä, siinä on sitä jotain, sielujen sinffoniaa, täydellistä ja humaavaa.
Aloitus oli "suhteen aloittaminen tällä iällä" juuri tällä iällä pitäisi panostaa suhteen laatuun ja sen kestävyyteen, useimmilla meillä on lapsia ja lastenlapsia miltäköhän se tuntuisi lapsenlapsista jos mummit ja vaarit vaihtaisi sitä kumppania jokatoinenvuosi siinä menisi jälkipolvilta usko rakkauteen ja sen kestävyyteen.
"Ota rusinat pullasta" minä haluan koko pullan en vain rusinoita. - il09
Et sinä silloin ainakaan itsellesi oikeaa kumppania löydä, jos pidät kiinni tästä nykyisestä. On valheellista elää suhteessa, jossa ei koe voivansa olla koko sydämellä.
- Vaikeaaseon
Sitähän tässä on yritetty, mutta kun sielukin kaipaa sitä kumppania...
- Mitäkä.mies
Yksin yrittäminen on kohtuuttoman raskasta pidemmän päälle.Liittyykö tuo epäsuhta siitä että muutumme kokoajan ja jos suunta ei olekkaan sama.Toinen kuuntelee hewyä ja toinen iskelmää.Toinen katselee mielellään tyyntä järven pintaa ja toinen särkee vesiskoottelilla peilipinnan ja hätistää sorsapoikueen toiselle järvelle.
Olen toivottoman huono vinkkaamaan,mitä pitäisi tehdä.
Miksi ajatukset eivät kohtaa vaikka periaatteessa kaikki on hyvin" On todennäköistä et silloin kun aloitte yhdessä elåmään,oli suuntakin sama ja piditte samoista asioista.
Auttaisiko siis paluu menneeseen?Johdata mies vanhaan nostalgiseen aikaan,paikkaan mistä kaikki alkoi ;)
Minuun toimisi ainakin.. - Vaikeaaseon
Meillä se alkoi seksistä. Pelkästä seksistä, eikä kumpikaan siitä ajatellut sen enempää kuin hyvää seksisuhdetta. Siitä sitten viikkojen ja kuukausien myötä kiintymys toiseen kasvoi molemmin puolin. Eli siihen ei voi palata, kun se puoli suhteestamme ei ole koskaan mihinkään hävinnytkään.
Ja elämme erillämme, emme yhdessä. Osin perhesyistä, osin juuri siksi, että ainakin minusta tuntuisi ahdistavalta asua saman katon alla, kun itse olen jo pitkään elellyt yksin. Ja paljolti myös sen vuoksi, ettei sitä yhteistä puhuttavaa arkisten juttujen ja huumorin lisäksi muuten löydy.
Eli hankala tilanne, ainakin minun kannaltani. Hän on hyvä mies ja hyvä ihminen. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole edes varma pidänkö hänestä. Aivan yksin olisi kuitenkin ikävä olla. Ja toista kumppania minun on turha edes haaveilla, jo nuorena olin pelkän ulkomuotoni vuoksi miesten hylkimä, nyt jo sitten ikä asettaa omat esteensä. - Mitäkä.mies
Vaikeaaseon kirjoitti:
Meillä se alkoi seksistä. Pelkästä seksistä, eikä kumpikaan siitä ajatellut sen enempää kuin hyvää seksisuhdetta. Siitä sitten viikkojen ja kuukausien myötä kiintymys toiseen kasvoi molemmin puolin. Eli siihen ei voi palata, kun se puoli suhteestamme ei ole koskaan mihinkään hävinnytkään.
Ja elämme erillämme, emme yhdessä. Osin perhesyistä, osin juuri siksi, että ainakin minusta tuntuisi ahdistavalta asua saman katon alla, kun itse olen jo pitkään elellyt yksin. Ja paljolti myös sen vuoksi, ettei sitä yhteistä puhuttavaa arkisten juttujen ja huumorin lisäksi muuten löydy.
Eli hankala tilanne, ainakin minun kannaltani. Hän on hyvä mies ja hyvä ihminen. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole edes varma pidänkö hänestä. Aivan yksin olisi kuitenkin ikävä olla. Ja toista kumppania minun on turha edes haaveilla, jo nuorena olin pelkän ulkomuotoni vuoksi miesten hylkimä, nyt jo sitten ikä asettaa omat esteensä.No siinä tapauksessa,sait mitä hait..Miesten hylkimä??Outo käsite,johon ei uskoa.Kaikille on sopiva pari olemassa ja on turhaa vedota ikään tai ulkomuotoon.Oikeastaan hyppäsittte vain yli rakkaus vaiheen ja siirryitte suoraan kumppanuuteen.Mitäs siitä kun saitte sen minkä halusitte.Eipä tarvi yksin olla kuitenkaan ja jos hyvä mies niin mikäettei voi noin jatkaa ja kun toinen potkaistaan pelilaudalta pois niin erosuru on helpompi,tai vasta silloin huomaa että olisko sittenkin ollut vähän rakkautta.
- Ympäristövituttaa
Ei niitä ongelmia kaadeta toisen niskaan käytetä kumppani jonain terapeuttina niin kuin monet kuvittelevat.
Pitää tervehdyttää itse itsensä ensin ennen kuin on valmis alkaa mihinkään suhteeseen. Ketään ei kiinnosta alkaa suhteeseen minkään ongelmiensa kanssa kieppuvan ihmisen kanssa. Minä kohtasin jo nuorena näitä ongelma pesäkkeitä jotka hakivat vain "terapeuttia" itselleen kun oli kaikki asiat sörssitty, lasta siitetty sinne sun tänne ja kaikki ihmissuhteet solmussa. Sanoin että selvitä omat ongelmasi ensin ennen kun olet valmis uuteen ett minä en miksikään terapeutiksi ala.
Olin jo yli kahdenkymmen kun sitten löysin miehen jolla ei ollut kakaroita jo siitettynä ja epäonnistuneita suhteita älyttömästi takanapäin kun ei lapsettomana minullakaan. Alkoi jo alle 25v tuntua epätoivoiselta löytyykö mistään mistään miestä jolle ei ole tehty elätettäviä ja jätetty moneen kertaan. Miksi ei katsota yhtään pidempään sujuuko se suhde vai ei kun ämmät ovat ihan heti paksuna ja kakara on pakko saada heti. Sen jälkeen kun on saatu haluamansa niin heitetään se siittäjä kiertoon ruikuttamaan pahaa oloonsa perse aukisena taas seuraavalle.
Tässä hetkisessä kierrätyskulttuurissa ja minä minä haluan heti ihan kaiken pitkät parisuhteet ovat harvinaisia ja mitään ongelmia ei haluta selvittää vaan lusikat jakoon heti. Naisella on niin helppoa alkaa yksinhuoltajaksi kun elintaso vain paranee entisestään ja se jätetty mies jää heikoille laskut vain tulee.
Halusin tasavertaisen kumppanin jossa olemme itsenäisiä mutta tarpeen tullen tuetaan ja autetaan mutta kumpikaan ei ole mikään terapeutti tai auttaja automaatti vain tyhmien harkitsemattomien tekojen impulssiivisuudesta johtuvien typeryyksien selvittäjänä. Kun meitä on kaksi itsenäistä yhdessä ja kumpikaan ei ole läheisriippuvainen niin me olemme pärjänneet jo 30v yhdessä ja meillä on aivan eri harrastuksetkin. Löysin täydellisen ihmisen rinnalleni joka ei tarvitse lapsia kuin en minäkään eikä suhde perustu toisesta ihmisestä hyötymiseen eikä hyväksikäyttöön. Inhoan kaikkea riitoja ja valtataisteluja ja pakko pätemistä niin että suhde olisi kuin työsuhde missä täytyy suorittaa tietyt asiat että saa palkkansa. Meillä on käyty kummankin ikäkriisit läpi ja selviydytty niistä ja ihminen muuttuu iän myötä, menee pahaan tai hyvään mutta ei saa koskaan olla liian ankara ja kun tuntee toisen niin hyvin niin tietää sen kaikki tunnetilat milloin missäkin tilaisuudessa niin osaa keventää.
Pitkässä parisuhteessa missä ei luovuteta itsekkyyden takia niin on kaikkein kasvattavinta ja omasta itsekkyydestään saa luopua osittain muttei ihan kokonaan. Kaikki epäonnistuneet sanovat ettei liikaan turvallisuuden tunteeseen pidä tuudittautua sillä se kolaus tulee pahempana mutta kun se kolaus tulee tai ei joka tapauksessa elämässä ihan kaikille vaikkapa sitten kuoleman muodossa viimeistään niin mikä ihmeen riski se on jos ei uskalla luottaa?
Silloin jos aloittaa liian vanhana suhteet tai vaihtaa niin on jo niin pinttynyt omiin tapoihinsa ettei millään pääse niistä totutuista eroon, siinä se vaara onkin. Se arki ei enää olekkaan yhtään mitään ihanaa hekumaa kun tulee vanhuuden vaivat eikä seksikään kiinnosta kuin joskus hyvin harvoin tai ei milloinkaan. Helvetin suttuista ja yököttävää puuhaa. Vaikkei olisi mitään sänky puuhia ollut enään pitkiin aikoihin niin se rakkaus pitää yhdessä kun rakastetaan ilman mitään vaatimuksia toiselta tyydyttää itseään.
Miehelleni tuli karmea stressi rakennusaikana ja meni kyvyt mutta ei se haitannut minua yhtään. Kun rakastan jotain ihmistä niin hoidan sen vaikka mitä tulisi. En varmasti lähde pois ja hae parempaa. Rakastan ihmistä, en sen suorituksia.
Naapurien kanssa on tullut hankaluuksia kun en voi sietää epä musikaallista melua kuten kiljuntaa tai rakkien räykyntää. Kun on kymmenittäin naapureita ja kaikilla kiljunta tramboliini pihassa niin on aika ihanaa nauttia luonnon äänistä ja työssään kun me saamme jo sen melu sie´tokyvyn täyteen niin ei enään vapaa- ajalla kiinnostaisi kuunnella luontoon kuulumattomilla äänillä.
Työssä kun huutaa koneet jaa sitten kun tuut kotio niin huutaa joku muu saatanan huuto kone kaiket vapaa päivät. Alkaa olla melu siedätys loppu jossain vaiheessa.- Kilometrionliikaa
Eih. Muuta maalle ...
- Yksinyksinäinen
Mahdotonta se onkin, sillä lähes kaikki tuon ikäiset naiset ovat niin mummoutuneet, niiden kaikki aika menee lastenlasten hoitamiseen, ovat jo luovuttaneet vaikka 50 naiset ovat ihanimmillaan upeita ladyjä. Nuoremmat ovat liian lapsellisia tän ikäiselle, eivät kiihoita millään tasolla, joten parasta olla yksin vaan ja kärsiä.
- 17-3
Itse en ole mummoutunut :) , eikä minulla ole (valitettavasti) lapsenlapsia, joita mielelläni katsoisin, kun kerta olen vielä terve ja toimiva viiskymppinen.
Itseäni harmittaa se, että miehet, joiden kanssa olen yrittänyt parisuhdetta, on elämänsä kanssa jotenkin hukassa. Vatvotaan niitä vanhoja asioita tai sitten ollaan otettu uudet asiat vatvottavaksi (mahdatteko ymmärtää mitä tarkoitan).
Itse yritän ottaa ne asiat vastaan, jotka eivät niitä mukavampia ole, mahdollisimman rehellisesti. Kyllä minäkin raivareita saan ja muutaman päivän niitä työstän, mutta en tee niistä "elämän tehtävääni" .
Minusta ei ole kenenkään terapeutuksi, mutta pidän silti itseäni hyvänä kuuntelijana ja yritän ymmärtää toisen murhetta ja surua. Mutta en jaksa katsoa miestä, joka kulkee elämänsä taakat hartioillaan ja aina sen näköisenä, kuin olisi kissa pissinyt suuhun. - Minijamaskara
Oletko "yksinäinen" ikinä kuullut että yleistäminen on typerää? Sinä et siis tunne minkään muunlaisia iäkkäitä naisia kuin mummoutuneita. Minä taas tunnen vain niitä muun laisia - itseni lisäksi.
- nuormieli
Miten niin lähes kaikki 60 kymppiset naiset mummoutuneita, päin vastoin nykyään useimmat 60 naiset ovat hyvinhoidettuja, hoikkia ja elämäniloisia daameja, ainakin minun ystäväpiirissäni, en allekirjoita tuota väittämääsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4282993Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1022334Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3552052Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1551913Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71787Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231217- 1581212
No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971156Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa711072Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite88937