Erähenkisyys - Treffi-ilmoitusten sisältö

Teillä oli mielenkiintoisia trehffi tarinoita. Ihan rupesi hymyilyttämään. Minä olen työ kuin vapaa ajat lukien ollut niin metsällä ja kalareissuilla pienestä pitäen. Parhaillaan noin 260 päivää vuodessa. Olet varmaan melkoinen tekijä alallasi sain sellasen mielikuvan.Kävin eilen testasin jään vahvuuden oli 6sm matalassa lahukassa. Talven ensimmäinen ahven soppa tuli.

Kaikki ei oo vissiin aatellu että akathi saattaa nykyään kulukea metässä, minun entinen tyttöystävä kyllä aena mäkätti että pittääkö sitä jatkuvasti siellä metällä ja kalalla ja millon missäkin kulukea siihen loppu se parisuhe

monta kertaa, kun olen etsinyt erähenkistä naista, on käynyt juuri noin kuin sinulle. se erähenkisyys on lapissa autolla kääntymistä tai siskon mökillä viikonloppua viettämistä. mukavaahan sekin mutta ei ihan sitä, mitä etsin. minun luontoliikkumiseen kuuluu kalastuksen ja patikoinnin lisäksi myös metsästys ja jahtikoirat. kasvatus ja koulutus. tuoreen lihan hakeminen metsästä on monelle ollut liikaa. en tiedä, ehkä se kaupasta haettuna on sopivampaa. olen jo lakannut etsimästä, tulee kohdalle, jos tulee. tai ei tule. jos näet jokivarresta savun nousevan niin poikkea tulille. mutta jos olet jo nuotiorouva, niin poiketkaa molemmat!

Hei, toi liite -henkinen usein juuri tarkoittaakin sitä, et sitä asiaa tykätään fiilistellä himassa sohvalla, katsoa kun muut tekee tai meinata tehdä - on kyse sitten seksistä tai juuri tuosta eräilystä. On erähenkisiä, on bi-henkisiä yms. mut mittää ei ikinä itse tehdä. Runkataan ehkä korkeintaan et oishan se kiva kun ois kanttia :D

Ollaan siis hengessä mukana,mut ei fyysisesti ;)

Lie kyseessä sama ilmiö kun naiset mainostavat olevansa pullantuoksuisia kotihengettäriä➡️Lidilin pullaa😆

Aika harva nainenhan oikeasti eräilyä harrastaa, siis sellaista että reppu mukaan ja pärjää esimerkiksi ilman autiotupia eräilemässä.

Kiva ois moinen kummajainen joskus kohdata, sais pitää minusta huolen😆

Voi jos olisi tuollainen ollut silloin tarjolla...

Onneksi ihan muilla perusteilla alkaneesta suhteesta lopulta paljastui nainen, joka pitää paljon retkistä, sienestämisestä, bongailusta ja luonnosta muuten vain. Eikä oltaisi ilman nettitreffejä koskaan tavattu. Kummallakaan ei ollut eräilystä mitään profiilissa, mutta ollaan oltu useamman kerran jo viikon vaelluksella. Käymme myös melomassa, pyöräilemässä ja päivän kävelyretkillä. Metsästys on jäänyt minulle, mökin ja sen pihan hoitaminen enemmän hänelle.

Tutustumisvaiheessa hän kertoi myös mielenkiintoisia kokemuksia muista nettimiehistä. Oli esitetty kovin luontoihmistä, mutta kahvitreffit Nuuksiossa oli ollut jokaiselle liikaa. Jopa käveleminen keskuspuistossa oli saatu torjutuksi jollain ihme perusteella.

harvassa on oikeat eränkävijä naiset. metsästyskoira puolella heitä joskus tapaa mutta ovat tulleet isän tai miehen matkassa. suhteen alussa naiset ehkä luonnossa viihtyvätkin mutta kun uutuuden viehätys on tammukkapurojen miljoonien sääskien tai tammipakkasten palelu kettupassissa mennyt, mieli palaa takaisin sisätiloihin. en minä siitä ketään syytä. olen minäkin naisen mieliksi käynyt oopperassa ja kerran jopa ortodoksien pääsiäisjumalanpalveluksessa. uskovainen en ole. enkä älyä oopperasta vieläkään hevon p....aa. ehkä minä sitten olen se Nuuskamuikkunen joka häviää kairaan reppunsa kanssa. yksin.

Tää olikin hauska ketju!

Kun olin Tinderissä ja treffipalstalla kerroin esittelyssä olevani luontoihminen. Patikointi ja retkeily ovat ykkösharrastukseni. Liikun siis luonnossa joka viikonloppu ja lomilla.

Ensitreffeille siis lähdettiin pienelle luontokävelylle. Miehet tuli nahkakenkineen paikalle ja jopa reilun tunnin pituinen kävely oli kauheen raskas. Heille ilmeisesti luontokävely oli kaupungin puisto päästä päähän. Miehet ihmettelivät mun kertomuksia riippumatossa yöpymisestä keskellä ei mitään, tuntemattomien polkujen tutkimista. En mä mikään Mc Gyveri ole omasta mielestäni. :D Ja treffeillä kertoivat olevansa teatteri-ihmisiä enemmän. Miksi hemmetissä tätä ei voinut sanoa ennen tapaamista?

Huomenna lumikenkävaellus. Löysin oman "erä-Jorman" seuraksi koko elämän vaellukselle, mutta huominen reissu tulee tehtyä yksin. Siinä on oma nautintonsa mennä omin päin. Hyvin erilaista.
Hauskoja juttuja tullut tänne ketjuun ja hyviä näkökulmia ja oivalluksia.

Hei kaikille keskustelijoille.. kerrankin järkevä aihe..
Aivan pakko kommentoida, kun löysin nykyisen kumppanini täältä. Eräileviä ihmisiä ollaan molemmat, metsästetään(molemmat, pienriista sekä suurriista), kalastetaan(myös minulla omat kalavehkeet, naisena) , mökkeillään(erä mökki, vailla mukavuuksia), samoillaan ja seikkaillaan. Käydään ulkona syömässä -tarkoittaa meillä evästelyä laavulla, vuokralammen rannalla. Toki välillä kaupungissakin käydään ulkona. Alueena koko pohjoinen, lappi ja muut pohjoismaat. 5 ja puoli vuotta siihen etsintään kului, mutta nyt on ollut onnea siitä saakka. Monet pettymykseen päättyneet treffit palkittiin isosti, opin jopa tanssimaan, kun oikea pari löytyi..
Uskokaa ihmiset siihen, että oikea kumppani tulee vastaan ennen pitkää. Älkää tyytykö vain jonkinlaiseen. Sen oikean tunnistaa siitä hymystä ja määrätietoisesta, hyvätapaisesta, ymmärtävästä ja sallivasta käytöksestä. Onnea matkaan kaikille!

on hienoa kun on löytynyt ihminen jonka kanssa askeleet passaa yhteen. enkä tarkoita vaan niitä tanssiaskeleita. meidät luontoliikkujat pitäisi jaotella eri tasoille niin kuin ajokorttiluokatkin niin se helpottaisi treffipalstoilla olevia! toiset kun ovat kuin intiaanit, asuen viikkoja kairoilla ja sieltä syötävänsä pyytävät ja toisessa päässä ne jotka kävelevät kylmälaukku kädessä autolle näkyvälle nuotiopaikalle. toiset ovat raskaan liikenteen ammattilaisia ja toisilla on mopokortti! (-;

naiset alkaa viihtyä mökillä ja kalassa vasta kun on kuuskymmentä mittarissa ja "parasta ennen" päiväys alkaa olla ummessa...(-; siihen saakka heitä kannattaa baareista etsiä... eipä silti, ei yksin olemisessakaan mitään vikaa ole, silloin on luonnossa luonnon kanssa kahden. kun liikkuu yksin niin liikkuu hiljempaa ja pääsee eläimiä näkemään enemmän.

Heh! Puhu kuitenkin vain itsestäsi.. naisiakin on monenlaisia. Erähenkisiä jo lapsesta, kun metsän keskellä on asuttu ja metsissä leikitty. Kaikella ystävyydellä ;)

Mä naisena tykkään luontoretkeillä, marjaataakin ja mökilläkin tykkään olla. Treffi-ilmoitukseen en niitävkuitenkaan laittaisi enkä varmaan yhteyksiä ottaisi mieheen, joka niitä mainostaisi treffi-ilmoituksessa. Ja miksi en? Yksinkertaisesti siitä syystä, että jos esim.mies mainostaa niitä niin yhdistän hänen olevan erakkomainen ja kaiken aikansa luonnon parissa viettävän ja sellaista en haluaisi enkä sellaiseen ite rupeaisi. Oma kokemus miehistä on, että ovat hyvin joustamattomia, esittävät ehkä suhteen alussa ottavan naosen tarpeet hyvin huomioon ja jopa esittävät kiinnostusta naisen asioista. Paskan marjat sanon minä, kun nainen on saatu koukkuun niin kiinnostuksen kohteet onkin ihan eri jutut, joustavuus missään asiassa on nolla. Eli no thanks. Pitää havaita miehen aidot kiinnostuksen kohteet.

Nojoo... mä olen tottunut yöpymään metissä ja vetimet ym sen mukaset jopa arkivaatteet sellasia ettei haittais mennä mettään muutamaks päiväks. Kalastus taas, siinä mä olen noiden muiden miesten tasolla. Mutta miks sitä ruokaa tarvis kun voi kuitenkin paastota 3-5 päivää kun on vaan juotavaa? Ja kyllä mua nainen saa opettaa kalastamaan, itsetunto kestää ihan hyvin. Notskin teko onnistuu märistäkin puista multa ja en tarvi ku retkikirveen. Viikon pärjäis kilon ruoilla repussa, säilykkeitä tms.

Enemmän tykkään kyllä nykyään käydä lenkkipolulla metässä ja on paljon muutakin tekemistä enkä ole erakko, mutta joo.

Osaan olla niin että itikat ja linnut rauhottuu mun lähellä, ja tulee tutkimaan joskus. Ihminen kun on kanssa eläin :) se tulee jokaiselta luonnostaan, ehkä joiltain helpommin, tiedä sit. Ois kiva tavata joku ihan missä mielessä vaan joka osais arvostaa kaikkee elämää, kärpästen ja nistien ym myös.

Minulla erähenkisyys on verissä, luonteessa ja elämäntavassa eikä se ole harrastus. Joillekin eräily puolestaan on harrastus.
Vaikuttais siltä että aiemmin hehkuttamani "eräjorma" onkin tällainen harrastaja. No minua tuo ei haittais, mutta häntä ilmeisesti haittaa se, että metsä, luonto ja luonnollisuus ovat minulle se ykkösasia. Se on elämäntapani ja luonteeni. Saas nähdä jatkuuko polku itsekseen omin päin... pohtii nuotioneiti

Olet tarttunut yhteen treffipalstojen isoon ongelmaan. Tuo on niin tyypillistä. Sama harrastus tai mielenkiinto yhdellä sanalla ilmaistuna on todella harhaanjohtavaa.

Moni kertoo olevansa liikunnallinen, mutta ei sitten olekaan sitä toisen mielestä. Yksi "liikunnallinen" käy kevyellä kävelyllä pari kertaa viikossa, toinen joka päivä. Mutta ei se määräkään aina yksin ratkaise, vaan myös laatu, eli tavoitteleeko peräti maksimaalisia rajojaan kilpailemalla tai muulla tavalla. Lähes kaikki naiset tuntuvat olevan kiinnostuneita tanssista. Yhdelle se tarkoittaa 2-3 kertaa lavatansseissa kesällä, osa näistä jopa paheksuu, jos joku haluaa kehittyä tanssijana ja käy kursseilla. Jotkut käyvät tansseissa viikottain, välillä lähes päivittäin, ympäri vuoden ja lisäksi käyvät jatkuvasti kursseilla, leireillä tai harjoituksissa, niitäkin ympäri vuoden, osa kilpaileekin.

Hyvät kanssadeittailijat, täsmentäkää harrastuksianne.

melko monimutkaiselta ja vaikealta tuntuu parisuhteen löytyminen luontoliikkujilla. jospa meidän eräilyn käyttövoima onkin krooninen ihmisiin tympääntyminen? olen ainakin itsessäni huomannut semmoistakin, alussa kun huomasin sen niin huolestuin hiukan mutta nyt tuntuu että näin on hyvä. en silti ole mikään umpimielinen kummajainen, en ainakaan vielä mutta tuntuu että kotileikit on leikitty.

kun tulee se oikea vastaan niin mieli muuttuu. kun kunnolla näpit palaa niin kestää toipua pikkuisen pitempään.
minä etsin kerran myös luonnossa ja kalassa viihtyvää naista. alussa näytti mukavalta, tavattiinkin, mutta hänellä oli niin monta rautaa tulessa että sekosi jo meidän "kokelaiden" kanssa. olisi pitänyt edes kirjanpitoa niin olisi itse pysynyt kärryillä kenen kanssa kulloinkin viestejä vaihteli.
kaitpa hän oli päättänyt vetää nuotalla niin ainakin saalis olisi varmempaa.
minun kohdalla kyllä kävi niin että luu jäi valkkaajan käteen.
mutta eipä mittään, nokka tuullta päin ja kohti uusia pettymyksiä!

näin on!
kyllä ne naisetkin sitten vanhempana viihtyy syksykylmällä lumisateessa siikoja perkkaamassa! :-D

Alkuvaiheessa nykyisen kumppanini kanssa viestitellessäni tuli kysyneeksi "pidätkö mökkeilystä?" Hämmästykseni oli suuri, kun vastaus oli lähes puolen A-nelosen analyysi siitä, mitä mökkeilyllä voidaan tarkoittaa. Skaala taisi olla alkaen piilopirtistä metsästämisestä ja päätyen mökkikylässä koko loman ajan humalassa örveltämiseen.

Tästä päästiin hyvin liikkeelle muihinkin aktiviteetteihin, ja juttua riitti. Ollaan nyt oltu yli kymmenen vuotta kimpassa ja naimisissakin jo vuosia.

Kiitos aloittajalle hauskojen kokemusten jakamisesta, kylläpä alkoikin hymyilyttää. Oli kyseessä mikä -henkisyys tai harrastus tahansa, en kyllä minäkään ymmärrä miksi ollaan niin naisen(tai miehen)kipeitä, että esitetään jotain muuta kuin ollaan. Ei se pitkälle vie! Parasta vaan jokaisen alusta asti etsiä sitä aidosti samanhenkistä ihmistä.

Minäkin olen eräilevä nainen. En kuljeskele juurikaan kansallispuistojen merkityillä reiteillä tai yövy autiotuvissa, vaan mitä alkeellisempi, sen parempi. Tykkään nukkua taivasalla keskellä ei mitään ja pärjään mainiosti ilman mukavuuksia. Minulle ei ole ongelma peseytyä pakkasessa pakissa lämmitetyn veden avulla tai perata kala. Metsästän ja retkeilen paljon, olen erittäin kiinnostunut selviytymistaidoista ja pyrin niitä kehittämään. Tykkään kaikesta luonnossa oleilusta. En kaihda raadantaa vaan olen myös kiinnostunut fyysisen olemiseni rajoista ja niiden ylittämisestä.

Tällä hetkellä työelämä syö kyllä liikaa aikaa ja voimia metsäiseltä puuhastelulta jota muuten tulisi varmaan tehtyä enemmän :/

Vaikeaa on löytää samanhenkistä kumppania, joka olisi myös älynlahjoiltaan samaa tasoa. Tykkään keskustella (mutta olla välillä myös hiljaa), joten en halua tuntea olevani yksin yhdessä.

Minullakin on tullut vastaan näitä miehiä, jotka kertovat rakastavansa luontoa yli kaiken, mutta:
a) yksi pelkäsi hämähäkkejä ja oikeasti huusi sellaisen nähdessään
b) toinen ei tuntenut edes tavallisimpia marja- tai puulajeja
c) kolmas piti kaloja "ällöinä"
d) neljäs ei voinut kuvitellakaan metsästävänsä, paasasi kuitenkin ekologisuudesta ja puputti tuotantolihaa hyvillä mielin.

Ei vaan jaksa näitä.

Vaikka meitsi metsässä viihtyy ulkoilemassa, niin en kyllä voi erähenkiseksi itseäni sanoa. Nuotion saan todennäköisesti syttymään jollain aikataululla ja melko varmasti osaan erottaa majavan supikoirasta.

Edelleen omaa metsänukkoa etsin. Sitä omaan pahkanuppiini sopivasti sointuvaa naavaparta vilkkusilmää, savun ja pihkan tuoksuista metsänkävijää.

Tässähän ois sulle erämies 61v. Löytyy niin onkivapaa, kuin tussariakin. Ja mikä sen kivempaa kun sammalmättäällä..

Kirjota: [email protected]

Kelpaisi eräilevä, patikoiva, mahdollisesti metsästäväkin, rehellinen pohjoissuomalainen, max 55-vuotias mies minullekin..

tein juuri pahkakuksan naiselleni lahjaksi.
nyt ei tarvitse muuta kuin löytää vielä se nainen, noita joka vie viimeisen kerran jalat alta. lopullisesti.
paljon onkin tullut etsiessä häntä, jälkiä. joskus olen jo luullut löytäväni mutta se oli vaan unta.
vielä minä hänelle nuotion yli kahvia kaatelen ja Nerudan runoja höpisen.
JJ

nyt minä vien ensiviikonloppuna tämän nais-suhteeni uudelle tasolle: metsälle miljoonien hirvikärpästen kera.
jos juttu kestää niin sitten se kestää mitä vaan.
jos naiseni jää maisemiin ja pyytää uudelleen mukaan niin minä rakastun! ;-D

Eipä oo tullut haettua kumppania eron jälkeen. Tuskin löytyy. Oon niin tavallinen. Marjastan ja sienestän. Luonnossa liikun kävellen kesät ja talvella hiihdellen. Jaksan kävellä ne luontopolut ja nuotion tehdä. Kalasta ja metsästä en. Riistaa syön mielelläni. Teltassa en oo nukkunut vuosiin. Pidän luonnosta, mutta oikeaeränkävijä en ole.

Täälläkin ilmoittautuu yksi metsissä kuljeksiva nainen. Ei ole tullut kaksilahkeista polulla vastaan, sitä oikiaa. Saisihan tuo jo vastaan astella.

kun on tullut tarvottua paljon ja alkaa tajuta että kilometrejä on paljon enemmän takana kuin edessä ja joskus miettii sitä viimeistäkin päivää niin meillä yksineläjillä ei jää maan päälle muuta kaivattavaa kuin aurinkoinen, kuura-aamuinen suomaisema ja kytevä ja tuoksuva tervasnuotio laavun edessä..