jolloin vasta aloittelin pyöräharrastusta. Ajoin joitakin kertoja 35km lenkkejä ja ensi kesänä ois tavoitteen ajaa 50kilometrin lenkki saapa nähdä onnistuuko tämmöinen rapakuntoinen amatööri kolmenvaihteen peruspyörällä moiseen.
Teen itselleni haasteen ensi kesäksi
seontavoite
3973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Matka ei "tapa", vaan vauhti...
Maantiepyörällä menisi noin puoli tuntia vähemmässsä ajassa. Peruspyörät on tarkoitetty muutaman kilometrin ajoihin.
Se puolituntia menee maantiepyörässä renkaiden paikkaamiseen/vaihtamiseen.
.Tampereella useampi seura tarjoaa palveluja .Helsingissä vain yksi.Ei diktatuuria.
Hyvälaatuinen maantiepyörän rengas vain puhkeaa huomattavasti harvemmin kuin huonolaatuinen hybridin rengas ja molemmissa menee suurin piirtein sama aika paikatessa. Jos maantiepyörässä käyttäätuubeja ja täyttämiseen kaasupatruunaa, on vaihto toki paljon nopeampi.
Moni ajaa peruspyörällä säännöllisesti kymmeniä kilometrejä päivässä. Se on vain asenteesta ja ajankäytöstä kiinni miten paljon peruspyörällä voi ajaa.
Peruspyörällä tai muulla rennommalla pyörällä ehtii/voi katsella paremmin ympärilleenkin.
Periaatteessa juuri noin, mutta ajettaessa tiellä on maantiepyörä mukavampi vaihtoehto, jolloin kilometrejä tulee enemmän. Enkä tarkoita mitään kisakireää kilpapyörää, vaan sellaista vähä leppoisammalla geometrialla olevaa.
Peruspyörän ajoasento on pysty, jolloin pano jakaantuu suoraan satulalle. Lisäksi peruspyörien satulat ovat yleensä liian leveitä pitkäaikaiseen istumiseen.
Maantiepyörän runkomateriaaleista alumiini on aina kova. Teräs on yleensä pehmeä ajettava. Kuidusta voidaan tehdä sekä hyvin suodattavia runkoja että kivirekiä. Titaanikin on kiva, mutta kallis runkomateriaali. Alla halpoja ja kohtuu arvokas vaihtoehto mukavista maantiepyöristä.
http://www.evanscycles.com/categories/bikes/road-bikes/f/steel#!Chainset Type=Compact!price_from=;price_to=2800;on_sale=;sort=asc;
http://www.specialized.com/fi/en/bikes/road/roubaix/roubaix-sl4-pro-disc-race-udi2
Maantiepyörässä painoa käsille ja haaraväliin sekä pää ylös nostettuna, miehiset varusteet ja niska/hartia ei kestä sellaista, valintani on fitnesspyörä.
Peffan puutumiseen auttaa, kun polkee välillä irti satulasta ja tarvittaessa (juoma)tauko.
Tuota, nyt ymmärrät geometrian väärin. Maantiepyörässä ajoasento kahvoilta on yleensä korkeampi kuin oikein säädetyn fitnesspyörän ja alaotteella taas alempi.
Yläotteella pitäisi pystyä jarruttamaan tuolla liikenteessä ja lisäkahvoja ei näe kuin cyclocrossareissa. Ja miksi pitää olla koukkutanko, jos aina ajaa yläotteella? Satulankaan ei tarvitse olla (liian) kapea, kun ajoasento on pystympi.
Niin ja fitnesspyörässäkin on säätö/kulman vaihto tangolle, itsellä säädetty lievään yläkulmaan oletuksena olevan lievän alakulman sijasta.
Nyt olet vähän jäljessä teknologian kehityksestä. Nykyaikaisilla kahvoilla voi jarruttaa sekä kahvoilta että alaotteelta.
Yhdessäkään hyvälaatuisessa fitnesspyörässä ei ole säädettävää stemmiä. Säädettävät stemmit ovat lähes poikkeuksetta veteliä ja siten epämielyttäviä ajaa.
Spessulla ja LOOK'lla on olemassa toimivat säätöstemmit, mutta Spessun säätöstemmiä en ole nähnyt missään ensiasennuksena ja LOOK on integroitu yhteen heidän kilpapyöristään (hinta kohtuu maltainen).
Stemmin säädöt tehdään vaihtamalla stemmiä. Niitä on saatavissa viiden millin pituuseroin eri kulmilla. Noita yhden ruuvin pikasäätöjä kannattaa välttää.
Juu ei ole kuin Bianchi ja kun se ei ole maksanut tuhansia, niin eihän se voi olla hyvälaatuinen. Mutta sen kulman on voinut vaihtaa, ilman kaupassa käyntiä, eikä se ole milleistä kiinni.
Yläotteella koukkusarvien kahvoissa, kuin kauan kestää käsien vaihtaminen vaakaosasta jarrulle ja paljon saa jarrutustehoa päältä puristamalla? Taitaa se ratkaiseva sekuntti tai kaksi mennä, mille ei ole varaa taajamassa.
Siis ajat tietysti kahvoilta, ei tangolta taajamassa. Ote kahvoilta on ylempänä kuin tanko. Moderneilla osilla varustettua pyörää voi jarruttaa alaotteelta ja kahvoilta. Jos välttämättä haluaa lisäjarrukahvat, niin toki nekin saa, mutta ovat kyllä aika turhat.
Kysymys kuului onko niissä jarruvoimaa yläotteella puristaessa?
Mutta edelleenkään ei ole tarvetta alaotteelle.
Modernisti muotoilluilla kahvoilla on jarruvoimaa sekä ylä- että alaotteella. Joskus 80-luvullahan tilanne oli toinen. Alaotettahan käytetään kilpapyöräilyssä kiihdytyksissä ja kovissa vauhdeissa. Pääosa vastuksestahan on ilmanvastusta yli kahden kympin nopeuksissa.
Harrastaja, jolla ei ole kilpailullisia tavoitteita, käyttää alaotetta lähinnä poljettaessa vastatuuleen, mutta ensimmäisenä vastatuulipäivänä oppii sitä arvostamaan. Droppitanko on yleensä paras valinta maantiellä käytettävään polkupyörään.
Aika yleinen ja järkevä ensimmäisen kesän haaste on ajaa joku yli sadan kilometrin pyörätapahtuma. USA:ssa puhutaan satamailisesta, joka on vähän vielä enemmän. Joten nostaisin tavoitetta.
Tavoitteen saavuttaminen on täysin mahdollista, kun aloittaa riittävän rauhallisesti. Kilometrien nostaminen järkevästi on oleellista. Itse käytin aikoinaan Pyöräilijän käsikirjan ensimmäistä suomennosta oppaana, kun aloittelin. Kirja on nykyisen painoksen kannesta huolimatta tarkoitettu juuri aloittelijoille:
http://www.readme.fi/product.php?&isbn=9789522201058
Syksyn tapahtumista mm. Tour de Helsinki sopii erinomaisesti aloittelijalle. Tapahtumassa on useita nopeusryhmiä, joista hitaimmat taittavat matkaa rauhallisesti, kärjen ajaessa todella kovaa.
Jos annettais hänen tehdä oman kuntonsa ja välineidensä tason mukainen tavoite, eikä aleta huutelee, että miten muut tekee. Jos hän nyt sanoi olevansa rapakuntoinen ja hänellä on kolmivaihteinen peruspyörä, niin ei hän nyt varmaan mitään tourin ajajien repäisyjä lähde tekee. Se on kolmivaihteisella pyörällä jo helvetin hyvin, että ajaa jonkun 30-50 kilsan matkan. Se on hyvää treeniä. Lisää vaa niitä 30-50 km lenkkejä sillä kolmivaihteisella, niin siitä kun siirtyy maantiepyörän satulaan, niin vetäisee pidemmänkin lenkin ilman ongelmia ja hyvään aikaan.
Näitähän on näitä massapsykooseja, jos harrastaa juoksua kuuluu juosta maratoni, jos pyöräilyä pitää pyöräillä 100km, NO KUN EI TARVI.
Jos on täysin epäsosiaalinen, niin voihan satasen fillaroida yksinkin, mutta se on helpompaa hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Reilu satanen on ihan hyvä sunnuntailenkki aloittelijallekin silloin tällöin.
Oleellista pyöräilyssä on, ettei tahkoa aina vain sitä samaa. Se ei kehitä kuntoa, mikä käsittääkseni oli aloittajan tavoite. Lyhyitä lenkkejä, pitkiä lenkkejä, matalalla sykkeellä, korkealla sykkeellä ja riittävästi lepopäiviä sekaan. Kilometrien nosto on tehtävä järkevästi. Liian nopea kilometrimäärän nosto vain rikkoo paikat.
Jonkinlainen treenipäiväkirjan pitäminen on suositeltavaa. Helpoiten se tapahtuu nykyään joko kännykällä tai sykemittarilla.
Mitä epäsosiaalista siinä on kesälomalla pyöräillä vaikkapa 60km toiseen kaupunkiin, mennä bisselle tai biitsille, ja illalla palata takaisin? Massatapahtumien ilmapiiri on monesti aika vittumainen. Ei siitä pysty nauttimaan, mutta ei se ole kunnon kilpailuakaan. Helpompi tuosta noin vaan pyörän selkään kotoa satasta polkemaan kuin hankkia ilmoittautumiset, järjestää itsensä lähtöpaikalle, miettiä tankkaukset, jonottaa bajamajaa, kuittailla muille pyöräilijöille heidän psykoosinsa säälittävyydestä? Kaikesta tekemisestä tarvii tehdä jotain seurantaprojektia.
Samaa mieltä ja voi valita koska itselle ja sään puolesta sopii, eikä kalenterista.
Itse en ole vielä tavannut massatapahtumaa, jonka ilmapiiri olisi vittumainen, toisaalta kokemusta on vain kolmesta isosta tapahtumasta Etelä-Suomessa: TdH, Mylly ja Pirkka. Kai sitten jossain muualla on epämielyttäviä tapahtumia? Aloittelijalle massatapahtumien toimivasta huollosta on selvää hyötyä, kun ajetaan ensimmäisiä pitkiä lenkkejä.
Tuollaiset yksin ajettavat lenkit kuuluvat minullakin toki ohjelmaan, mutta pidempiä ajan mielelläni seurassa, vaikka mikään huippuhyvä ryhmäajaja en olekaan. Ryhmäajon perusasiat kannattaa opetella ennakkoon ja mm. HEPO järjestää Pääkaupunkiseudulla keväisin lenkkejä, joilla opetetaan ryhmäajon perusteet.
https://www.hepo.fi/retket-ja-lenkit/kuntolenkit/ohjeita-ryhmassa-ajamiseen/
Suurin este on omassa päässä. On kaikenlaisia pelkoja ja luuloja, kun ei ole vielä kokemuksen tuomaa omakohtaista tietoa. Pari vuotta sitten rapakuntoisena ja todella ylipainoisena luulin että 50 km päivämatka on mahdoton kun kunto oli huono ja yksin oli selvittävä mistä tahansa tilanteesta. Lähdin sitä kuitenkin vahingossa ajamaan ja eipä se ollut edes paha silloin ensimmäisellä kerralla. Innostus ja ilo oli suuri kun 50 km meni helposti.
Nyt en ole rapakuntoinen, mutta yhtä ylipainoinen ja yli 100 km päivämatka ei ole mikään ongelma.
Eli 50 km on ihan hyvä tavoite pidemmän matkan pyöräilyyn tutustumiseen. Luultavasti heti kun rohkenet sen ajaa niin tavoite nousee huomattavasti.
Suurimpana innostuksen lähteenä ei voi pitää yhteislenkkejä ,koska pyrkivät muutamat "kuskit" pudottamaan sinut heti "suoraan vetoon".Kun mennään taukopaikalle katsotaan hölmistyneenä ,että "minne se kumitossu jäi,eihän me edes menty kovvoo".
Jos 70v ukko pyöräilee päivässä 230km, niin toi 50km ei ole matka eikä mikään. Eli kyllä sun pitäisi ainaki tavoitella 300km jotta siinä olisi jotain erikoista.
Juu eläkeiässä on yleensä päivä alkaa 5n aikaa ja päättyy joskus myöhään illalla, ei tule paha keskinopeus. Nuorempana ei ole välttämättä aikaa päivässä kovin paljon siihen käytettäväksi...
ei nuori aina töissä oo
Yleensä kuitenkin muutakin elämää kuin pyöräily...
Mitäs siinä rehvastelet! Aloittaja kertoi olevansa rapakuntoinen, niin kuin myös 70v, mutt sinä et. Miksi hänen tai mun kaltaiseni pitäis pystyä polkemaan jonnekin toiselle puolen Suomea? En mä näe moisessa mitään tavoiteltavaa. Eiköhän aloittelijalla oo ihan oman kuntonsa ja/tai edellytystensä mukaan asetettu tavoite, josta hän ihan itse pystyisi nauttimaan ilman sinuun tai muihin vertaamista. Nauti kunnostasi, jos tykkäät. Katsele vaikka peilistä!
Ihan peruspyörällä on mennyt 35km päivässä jo kymmenkunta vuotta. Sitten vapaa-aikoina joskus 50-100km kiekasuja, eikä tunnu missään. Ei tietenkään kieli poskella, eihän siitä nauti sitten enää. Välillä voi tottakai hiukkasen kiihytellä. Kunto on ihan kohtuullinen, kun autonkäyttö jäänyt minimiin.
mää ajelen vuodessa noin 8000km ja tykkään aina ajaa yksin ..ja pisimmät päiväajot ovat ollu 250km ..yli satasen reissua useinkin kesäisin joita runttaan vielä yli 30kmh keskarilla...mutta kuka tykkää mistäkin ..minä en tykkää ryhmäajoista...mutta pitkät lenkit maistuu
Tour de Helsinki ja Turussa ajettava Myllyn pyöräilyn Jätti Mylly ovat sopivia haasteita aloittelevalle pyöräilijälle, koska molemmat ajetaan syyskesällä.
http://www.tourdehelsinki.fi
http://www.gpsies.com/map.do;jsessionid=657FF2CAACE8B89BEEE6847D2C45CB27.fe1?fileId=cinsyjflmksfwgsr
Hyviä videoita aloittelevalle(kin) pyöräilijälle : https://www.youtube.com/channel/UCKmHOEIHQyakrhBQrf6z9Yg
Pitäisi 28" vanne hommata tour/cc pyörään. Onko se saksalainen MAVIC 317 tai vastaava hyvä? Alunperin pyörässä on aluvanne jostain 80/90 luvulta. Pitäisi tulla pinnojen kanssa kotiovelle jostain ulkomaisesta firmasta ehjä&suora vanne, vai vienkö vanhan jollekin ammattilaiselle suoristettavaksi?
Hintatietoja?
miksi vastaat tähän omalla täysin alkuperäisestä aiheesta poikkeavalla kysymykselläsi, sen sijaan että aloittaisit oman keskusteluketjusi?
sekoitat tätä keskustelua ja piilotat oman kysymyksesi.
Kyllä aloittaja onnistuu varmasti ajamaan 50 kilsaa päivä,en epäile yhtään.
Tässä välillä olleet keskustelijat vain eksyivät harhapoluille kun unohtivat aloittajan pointin.
Itse olen retkipyöräillyt leppoisalla vauhdilla yli 80 kilsaa päivässä 21 vaihteisella pyörällä.
Pidin välillä jopa piiiitkän lounastauon.
Kys päivämatkat riittävät retkipyöräilijälle mainiosti sillä retkipyöräily on mainio tapa tutustua paikkoihin kaupunkien ulkopuolella.
Ja mielenkiintoisia paikkoja löytyy paljon!
Joten helppoa on ajaa kolmivaihteisella moinen matka.
Muista pitää taukoja ettei paikat rasitu!
"...Muista pitää taukoja ettei paikat rasitu!"
Tuo on oleellinen asia. Kun ajaa pitkiä matkoja, pitää muistaa muutama juttu:
- kilometrien nosto maltillisessa tahdissa
- riittävän kapea satula ja tasapainoinen, riittävän matala ajoasento sekä
- kadenssi kohdilleen.