Sairastuin äkillisesti ja jouduin osastolle sairaalaan. Mies ei käynyt kertaakaan katsomassa tai kysynyt tarvitsisinko sinne mitään. Soitti kyllä muutaman kerran niitä näitä, mutta siinä kaikki. Tuntui niin kuin häntä ei olisi liikauttanut asia lainkaan. Eikö nyt yleensä parisuhteessa kuuluisi edes hieman katsoa toisen perään ja huolehtia, että mikä siellä mahtaa olla tilanne? Aika ihmeellistä tunnekylmyyttä. Mikäli asia olisi joskus toisinpäin, olisi minulla ainakin hätä ja haluaisin mennä katsomaan toisen vointia ja pystyykö sitä millään avulla helpottamaan. Ja vähän muutenkin, että miten siellä hoidetaan. Mutta eipä tuntunut miestä kiinnostavan, töitä vaan on kuulemma paljon ja luottaa, että siellä osataan. Eipä arvaa, miltä minusta mahtoi tuntua silloin. Mitä tästäkin miehenlogiikasta pitäisi ymmärtää? Sanoin kyllä jälkeen päin, että kävikö mielessä sellainen, että olisit tullut minun luo, mutta asia valui selvästi kuuroille korville.
Mies ei tullut sairaalaan kertaakaan
37
1529
Vastaukset
- oppeliini1
Olisit selvällä suomenkielellä pyytänyt tuomaan hedelmiä tai mitä tahaansa vierailutuntien aikana!!!!! Joka päivä sairaalassaoloaikanasi.
Tottakai se luotti että sinulla ei ole mitään hätää, jotkut ihmiset ovat hiukan tolloja mitä tulee hienotunteisuuteen ja muiden huomioonottamiseen. Niille täytyy vääntää oppia rautalangasta!
Tiedät nyt että sinun täytyy verbalisoida ajatuksesi, tuo mies selvästikään ei ole siitä fiksummasta päästä! - en-syyllistäisi
Minusta sinun kumppanisi toimi vain tavalla joka tuntui hänestä oikealle. Ehkä sairaalaan meno oli hänelle vastenmielistä, ainakin se on tyypillisin syy vältellä sinne menemistä. Hän kuitenkin hoiti työnsä ja kotinne sillä aikaa kun sinua hoidettiin sairaalassa, ja sekin on osallistumista, vaikka tuntuukin sinusta itsestäänselvyydeltä.
Ei hän ollut valinnassaan sen itsekkäämpi kuin sinäkään, odottaessasi automaattisesti hänen käyttäytyvän sinun toivomallasi tavalla.
Mutta keskustelemalla ne taustasyyt erinäiselle käyttytymisellekin selviää. Olet jo ilmaissut kumppanillesi olevasi loukkaantunut tai paheksuvasi hänen valintaansa, joten seuraavaksi te voisitte keskustella asiasta ihan ilman tunteiluakin. Kuulisitte toistemme ajatuksia ja oppisitte taas jotakin.- pieninainenpotilaana
Kyllä minä mietin tuotakin, että jos se itse pelkää sairaalaa niin... Ei se ole kyllä koskaan sellaisesta maininnut.. Eikä tuo nyt olisi ollut häpeä sanoa, että en sen takia kykene tulemaan. Aion kyllä jossain välissä tiedustella asiaa, että onko se näin (meillä eikä hänelle ole siis lapsia, että olisi joutunut olemaan missään synnytyksessäkään mukana). Sairaala-kokemus oli meidän tarinassa ensimmäinen laatuaan.
Voisi olla hyvä hetki istua alas ja jutella siitä, mitä jatkossa toinen toisiltanne tällaisissa tilanteissa toivotte. Ja kuinka muissa yllättävissä tilanteissa kommunikaatio saataisiin luistamaan paremmin.
- onhannäitä
Et ole yksin tilanteesi kanssa. Minulla kävi aivan samoin. Olin tosin yliopistollisessa keskussairaalassa 100 km päässä (4 pv) ja miehellä myös paljon töitä, eikä osaa oikein hyvin ajaa suurkaupungeissa... Mutta pisti kyllä ajattelemaan. Asiaa emme ole vielä käsitelleet kunnolla, mutta riidan yhteydessä pääsi lipsahtamaan asiasta katkera kommentti.
No meillä ehkä kyseessä jonkinlainen pohjimmainen luottamuspula (ainakin minun osaltani), josta tuo vain yksi esimerkki.- pieninainenpotilaana
Kyllä se jollain lailla satuttaa vaikkei siitä halua tehdä suurta numeroa. :( Kun olo on muutenkin huono ja heikko, niin outo käytös ei ainakaan sitä korjaa. Paranemiseen tarvii tukea, ihan vaan läsnäoloa ja hellyyttä. Voimia ja terveyttä Sinulle ja toivottavasti saatte asioita kuntoon.
- onhannäitä
Kiitos sinulle kauniista sanoista. Kyllä se satuttaa. Olin pitkään sinkkuna, ollut sairaalassa ennenkin ja ystävieni mielestä olen "sairastunut vahvuuteen", joten minua ei sairaalaympäristö tai mahdolliset toimenpiteet pelottaneet ja mieheni tietää sen. Ehkä esitän/esitin asiat aina siten, että "kyllä minä pärjään" - mikä ehkä on tottakin tai sitten olen vain turruttanut itseni - mutta siltikin... Mitä jos se sairaalareissu olisi jäänyt viimeiseksi, jos jotain vakavaa olisi todella seurannut? Kyllä kuoleman pelko siellä takaraivossa kuitenkin aina itselllä on ja miten toinen ei reagoi siihen mahdollisuuteen mitenkään? Jotenkin käsittämätöntä. Ja kuten toisessa vastauksessasi kommentoit, ihan käytännön asiat kuten hygieniatarvikkeet, puhtaita alushousuja, suihkutossut jne. olisivat tulleet tarpeen. No pieniä asioitahan nuo ovat :). Muut sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä, joten ei heistäkään vierailijoiksi olisi ollut.
Toivottasti sinä keskustelet miehesi kanssa asiasta ettei se jää kalvamaan suhdettanne. Mieleen jää helposti pieni katkeruuden siemen, joka syö luottamusta/uskoa siihen, että toinen on tukena ja turvana muissa tulevissa koitoksissa. Ja jos ei kunnon perusluottamusta ole, niin pysyykö sellainen suhde elossa?
- ikuinen-sinkku
Juuri tuollaisia miehiä naiset valitsee jotka eivät välitä naisesta yhtään.
- yunaG
Ehkei hän vain ymmärtänyt. Joskus toinen tarvitsee selkeitä ohjeita tyyliin: vierailuaika on huomenna klo 18, haluaisin jotain lukemista.
Ei miehistä suurin osa ymmärrä sanatonta viestintää ollenkaan.- pieninainenpotilaana
Kiitos kommenteista. Olen aloittaja. Olin viikon siellä, sairaalassa (matkaa kotiin alle 50 km). Itselle on jotenkin loogista, että siinä ajassa pitäisi toiselle edes ikävä tulla jos ei huoli/hätä. Ja HALU nähdä rakas ihminen. Miten se ei tule luonnostaan mieleen, miksi sitä pitää pyytää? Kaikista LUONNOLLISIN asia. Ensinnäkin sairaala pelottaa ja ahdistaa minuakin, lääkärit pelottaa, laitteet, toimenpiteet, ihan kaikki. Kyllä tutun ihmisen läsnäolo, tuomiset ja juttelu rauhoittaisi mieltä joksikin aikaa. En minä häntä sinne joka päivä olisi vaatinutkaan, olisi tullut edes kerran ja vaikka silittänyt kädestä...En minä tällaisia halua alkaa rautalangasta vääntämään, asioita, jotka varmasti jokainen tajuaa. Eikö nämä ole perusasioita? Tai, kai järjen pitää osata koputtaa sen verran, että kysyy, tarvitsetko jotain, voinko tuoda sinulle esim. vaatteita, hygieniatarvikkeita ym. tähdellistä? Mies paasaa puhelimessa vaan työasioitaan suu vaahdossa ja hirveä vauhti päällä.
- Etolekaanyksin
Minustakin outoa. Aivan varmasti olisin laillasi pahoillani. Sairaala voi kuitenkin olla pelottava paikka ja pelottavaa nähdä sinut sairaalan vaatteissa ja apua tarvitsevana. Näin minä itselleni asiaa yrittäisin selittää mielipahaani nieleskellen. Miten miehesi käyttäytyi kuin pääsit kotiin, saitko huolenpitoa?
- pieninainenpotilaana
Mies on ollut aika hiljainen. Töissä sillä on edelleenkin kiire, minä olen päivät yksin. Kyllä se on aina silloin tällöin kysynyt, että miten jaksat, mitä syöt, onko ollu kuumetta, mitä oot tehny. Mutta näyttää siltä, että hänellä on vaan hirveän kova vauhti mennä eteenpäin arkitouhuissa. Olen ollut enemmän hiljaa ja omissa oloissani ettei niiden töiden lisäksi aiheudu lisätaakkaa. Lienekö sitten säikähtänyt koko tätä episodia vai mikä on, vai onko se kaikista pahin eli joku nainen jossain. No en minä tuohon viimeiseen oikein jaksaisi uskoa, mutta ei hän hirveästi vieläkään läheisyyttä osoita.
- onhannäitä
"Lienekö sitten säikähtänyt koko tätä episodia... ei hän hirveästi vieläkään läheisyyttä osoita." Tuossa voi olla (yksi) selitys miehesi käytökseen. Samaa olen nimittäin ajatellut oman mieheni kohdalla, sillä 1/2 vuotta ennen tapaamistamme hänen äitinsä kuoli (mies asui äitinsä kanssa täällä maalla, sillä tämä ei olisi pärjännyt yksin vanhana ihmisenä ilman autoa jne.) ja viimeiset kuukaudet mies kävi päivittäin äitiänsä katsomassa paikallisella vuodeosastolla ja oli muun ajan töissä. Työskentely toiminee harhautuksena - kun tekee paljon töitä ei tarvitse ajatella tai käsitellä mitään muita vaikeita asioita. Äidin sairaus ja kuolema oli miehelleni varmaan kova ja traumaattinen asia, jota hän ei pystynyt käsittelemään. Ja nyt taas tavallaan samanlainen asia minun kohdallani; ambulanssilla 100 km päähän sairaalaan, jossa tutkimuksia ja mitä siellä voikaan paljastua? Taas pelottava paikka miehelle, joka ei osaa(?)/ei ole tottunut(?)/ei uskalla(?) käsitellä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Parempi/helpompi on tällöin tehdä sitä, mitä osaa ja mihin pystyy vaikuttamaan eli töitä. Ei tarvitse pysähtyä ja kohdata mitään pelottavaa, kuten ajatuksia tai sairautta, johon ei pysty vaikuttamaan. Eli pakenemisreaktio. Ja sitten tuo läheisyyden osoituksen puute voi olla pelkoa, joko sairautesi vuoksi tai sitä vastaan, että jos hän päästääkin sinut lähelle, niin entä jos sairastut taas tai jotain vielä pahempaa...
En tiedä, nämä ovat vai spekulaatioita ja kyökkipsykologiaa, mutta eikö ole jotenkin surullista, että/jos emme pysty keskustelemaan näistä ajatuksista miestemme kanssa vaan meidän täytyy turvautua ventovieraiden ihmisten kanssa käytävään keskusteluterapiaan täällä suomi24:n parisuhdepalstalla? No onneksi on edes tämä paikka, jossa voi purkautua. pieninainenpotilaana kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Olen aloittaja. Olin viikon siellä, sairaalassa (matkaa kotiin alle 50 km). Itselle on jotenkin loogista, että siinä ajassa pitäisi toiselle edes ikävä tulla jos ei huoli/hätä. Ja HALU nähdä rakas ihminen. Miten se ei tule luonnostaan mieleen, miksi sitä pitää pyytää? Kaikista LUONNOLLISIN asia. Ensinnäkin sairaala pelottaa ja ahdistaa minuakin, lääkärit pelottaa, laitteet, toimenpiteet, ihan kaikki. Kyllä tutun ihmisen läsnäolo, tuomiset ja juttelu rauhoittaisi mieltä joksikin aikaa. En minä häntä sinne joka päivä olisi vaatinutkaan, olisi tullut edes kerran ja vaikka silittänyt kädestä...En minä tällaisia halua alkaa rautalangasta vääntämään, asioita, jotka varmasti jokainen tajuaa. Eikö nämä ole perusasioita? Tai, kai järjen pitää osata koputtaa sen verran, että kysyy, tarvitsetko jotain, voinko tuoda sinulle esim. vaatteita, hygieniatarvikkeita ym. tähdellistä? Mies paasaa puhelimessa vaan työasioitaan suu vaahdossa ja hirveä vauhti päällä.
Sinulle nuo tietyt asiat ovat itsestäänselviä, kun taas miehelläsi voi lyödä tyhjää tuossa kohtaa. Tuolla alempana keeroin exästä, joka pankeni paikalta aina kun olin heikkona. Olen sairastellut paljon elämäni aikana, perussairaudet on sellaisia jotka vetää aika ajoin vuoteeseen ja pitää siellä.
Tulin lopputulokseen exän kanssa puhuessa, että hänellä ei ole ymmärrystä mitä tuossa kohdassa kuuluisi tehdä ja miten toimia. Oma avuttomuudentunne ajaa pakenemaan, eikä hakemaan vaihtoehtoja. Eikä hän monestikaan muutenkaan millään ymmärtänyt mistä edes puhun, kun puhuin tämänkaltaisista asioista joilla toinen pitäisi huomioida. Ottaa vastuuta toisistaan. Eri ihmisillä on erilaiset valmiudet ja "työkalut" työstää asioita. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, jos ei ole mistä ottaa.
Huolehtimista voi oppia ja opetella, pelkoja voi yrittää kohdata ja kasvaa niistä ulos. Meillä kävi niin ettei hän halunnut tai kyennyt edes yrittämään muuttaa mitään omassa toiminnassaan, mikä välillämme joskus hiersi. Jos taas suhteessa on olo, ettei toinen ole riittävästi läsnä, kykene, halua kyetä, halua yrittää muuttaa mitään alkaa aikalailla suhteelta karata pohja. Yksinpuhelua on turhaa jatkaa vuosikausia odotellen ihmettä.Tuli vielä mieleeni tuosta, kun kerroit että miehesi tekee hurjasti töitä. Että tämä exäni oli myös kova tekemään työtä, sanoisin jopa työnarkomaani ja työstä tulikin paikka paeta kaikkia vaikeita tunteita ja asioita. Sanoit ettei hän osoita sinulle juurikaan huomiota? Meillä oli niin, että mies ei tehnyt koskaan aloitetta läheisyyteen, ei halaamiseen, ei seksiin, ei mihinkään muuhunkaan intiimiin edes keskusteluun. No sellainen hän olis alusta saakka kyllä. Minä olin aloitteen tekijänä kaikessa. Minulle se oli kuitenkin ok, niin kauan kun sain vastakaikua omille yrityksilleni. Ei tietenkään aina tarvinut saada, mutta sen verran että tiesin hänen kuitenkin pitävän minusta. Eihän aina moodi ole sama molemmilla. Se on ok.
Halaaminen oli sellaista, että menein ovelle vastaan ja halasin, hän seisoi kuin tönkkö kädet suorana ja ei vastannut mitenkään siihen. Oli ilmeetön ja kuin jossain muualla. Oli kuitenkin ennen vastannut halaukseen halauksella. Sitten nopeasti taas jotain työtä ja tekemistä. Pois tilanteista.
Oisiko sun miehellä stressiä, ehkä tunteet viilenneet tms? Meillä tuli lopulta ero, kun elimme kumpikin saman katonalla mutta tehden ihan omia juttuja ja ilman läheisyyttä. Kyllästyin yksinpuheluun ja anelemaan huomiota, lopputulos olikin että mies totesi jotta parempi erota, olisi jossain kohdassa halunnut lyödä minua. Olin liian vaativa siihen nähden mitä hän pystyi tarjoamaan ja luultavasti se oli yksi syy loitontumiseen. Toiselle luonnolliset asiat voi toiselle olla luonnottomia. Silloin toisen odottamat asiat voivat olla liikaa.
Kannattaa jutella pian. :)
toivottavasti asiat selviää parhainpäin!
- HuhHuhsentään
Kyllä minusta kuulostaa aika törpöltä mieheltä. Kyllä rakastava mies on naisestaan huolissaan. Mun mies esimerkiksi tulee ruokatunnillaankin katsomaan vointiaini, vaikka mulla olisi ihan vain tavallinen flunssa. Keittää lämmintä juotavaa ja tuo ruokaa. Ja niin hyvät miehet tekee. Eli todellakin sulla on aihetta olla miehellesi vihainen.
- pieninainenpotilaana
Muista rakastaa miestäsi ja kiittää häntä (niin sinä varmaan teetkin, kuulostat onnelliselta). Kultakimpale.
- Valitustensyöveri
Typerä ämmä. Kuka vittu ajatuksia lukee jos et älyä itse sanoa turha vinkua. Propsit ukolle et viitti työ kiireiltää kattomaa akkaa psykiatriselle ku vetäny taas ranteet auki.
- fhdfhfdhdf
Voi kuule reppana. Itse en huomannut yhdessäkään kohtaa, että kyseessä olisi ollut itsariyritys. Vaikutat aggressiiviselta. Olet eksynyt väärälle palstalle. Itselläsi taitaa olla aivojen synapsit väärässä asennossa.
Saman tyyppinen juttu on yksi, joka minua kaduttaa entisessä liitossani, että en käynyt vaimoani katsomassa sairaalassa. Tunnen edelleen itseni tosi törpöksi.
Tosin kyse oli vain yhdestä yöstä ja meille oli tulossa vieraita, mutta silti.- eienäämahdollisuutta
Eikö vain jää vaivaamaan, totta.. Yksi yö voi olla viimeinen yö.
- pieninainenpotilaana
Olet kuitenkin miettinyt asiaa jälkeen päin. Sehän on hyvä asia. Olet asiaan herännyt kun se on kerta vaivannut. Jostain sinullekin on tullut luonnostaan tunne, että olisi pitänyt.. Varmasti tiedät tulevaisuudessa suhteessa, mitä tehdä jos tällainen tilanne tiellesi sattuu.
pieninainenpotilaana kirjoitti:
Olet kuitenkin miettinyt asiaa jälkeen päin. Sehän on hyvä asia. Olet asiaan herännyt kun se on kerta vaivannut. Jostain sinullekin on tullut luonnostaan tunne, että olisi pitänyt.. Varmasti tiedät tulevaisuudessa suhteessa, mitä tehdä jos tällainen tilanne tiellesi sattuu.
No olen miettinyt. Ja vaikka en enää exää haluaisikaan takaisin, tunnistan kyllä virheitä, joita olen tehnyt.
Sain kyllä "palautetta" asiasta exältä ja oikeassa hän oli.
- 40v-sinkkumies
On sulla ihana mies joka ei välitä hiukkaakaan sinusta.
- pieninainenpotilaana
Niinkö ajattelet? No kieltämättä on pistänyt pohtimaan (varsinkin tuon jälkeen), että mikä se onkaan se välittämisen taso nykyisin. Taidan olla sitten itsestäänselvyys. Sieltähän se kumminkin tulee kotiin takaisin aikanaan jne. Tiedän senkin, joo, että suhde arkipäiväistyy ajan saatossa, mutta ei se saisi tehdä sitä näin paljon.
Ihan kiva jutella tällä palstalla. Halusin kuulla toisten mielipiteitä, miten tällaisessa tilanteessa. Mitä miehet ajattelee, mitä naiset ajattelee asiasta. Eroaako se odotus toisistaan. Ainakin selvisi, että naiset odottavat mieheltä tietynlaista "huolenpitoa" aina. En ole ainoa! Minun mielestä se on sitä paitsi rakkautta mitä suurimmassa määrin kun tulee toisen luo kilometrien päästä, tuo ruokaa, kirjoja, osoittaa katseella ja puheella, että on huolestunut, halaa tms. En ikinä ikinä pystyisi jättämään toista muualle virumaan etten kiiruhtaisi paikalle. Minusta se kuuluu myös naiselle huolehtia puoliskostaan.
No kai tästä selvitään kunhan vain on terveys tallella. Muu tuntuu oikeastaan aika mitättömältä ja pieneltä nyt sen rinnalla, mutta vähän se kangertaa siellä taustalla. Tuntuu arvottomalta ja just siltä, että rakastaakohan se edes enää. Vaikeuksienhan pitäisi lujittaa suhdetta eikä niin, että mies liitelee pitkin maita ja mantuja ja minä keräilen palasia yksin kasaan. - onhannäitä
Minusta parisuhteessa pitäisi kummankin puolison pystyä saamaan ja antamaan "huolenpitoa", eikä ole väliä onko kyseessä perinteinen hetero- vai nykyaikana niin tredikäs sateenkaaripariskunta :). Tasanhan ei huolenpito tunnu kuitenkaan monesti menevän - minä olen selvästi meidän parisuhteessa "äiti", rooli joka minulla ehkä tulee luontaisesti, ja mies tottui liikaakin saamaan äitinsä huomiota ja hoivaa tämän elinaikana. Minä osaan ja pystyn hoivaamaan ja miehelle se on vaikeaa. Kai se ajatus on vain hyväksyttävä, sillä tasapuolista hoivaa, välittämistä ja huolenpitoa ei taida olla kuin romanttisissa rakkausromaaneissa?
- hdtydt
Noh. Mielestäni toisen jouduttua sairaalaan, puolison tehtävä ei ole "katsoa toisen perään" tai tarkkailla millaista hoitoa siellä sairaalassa saa. Vaan yksinkertaisesti ystävällinen muistaminen ja tsemppaus. Ilahduttaminen, sillä sairaalassa on tylsää.
En kuitenkaan tarkoita, että jos on sairaalassa esim. viikon, niin puolison täytyisi siellä käydä päivittäin viihdyttämässä. - Elesyöennee
Mitäs sitä ruikuttamaan ja sääliä anomaan. Nykyajan naiset ei huuda korkeintaan punttisalilla, tai ovat vailla jotain. Missäs ite oot kun ukkos sua joskus tarvitsee, puristeletko ylikypsiä tomatteja, perunoita lähikaupantiskillä.
- trollingtrollingtrolling
Mene trolli pois.
- Suomisinkkumies
Kun minun tyttöystävä oli sairaalassa niin kävin joka päivä siellä. Ollaan jo erottu mutta kävin kuitenkin katsomassa ja toin sille mitä se halusi. Terveys on kuitenkin se tärkein asia ja sitä haluaa kumppanin myös olevan terve aina ja itse ainakin kävin katsomassa aina.
- nainonnareet
Minulla oli kans eukko 6 viikkoa sairaalassa viime vuonna. Kävin joka ilta töiden jälkeen istumassa siellä seurana edes jonkin aikaa ja viikonloppuisin joko päivällä tai sitten illalla. Se sairaalassa olo ei todellakaan ole herkkua kenellekään, ja pieni vaihtelu virkistää.
Muutamat ystävät ja tututkin olivat hyviä käymään päiväsaikaan.
Itseasiassa se sairaalassa oloaika ei olekaan se pahin, vaan kotiutuminen, jos lähistöllä ei ole ketään, joka on päivällä kotona. Päivät on toiselle pitkiä, kun toinen puoliso on pitkän päivän töissä. - just-for-fun-
Miehes oli varmaan pettämässä sinua kun olit sairaalassa.
Kyllä sitä juuri silloin toista kaipaa ja tukea toiselta, kun on heikoimmillaan. Tiedän tuon tunteen miten loukkaa ja satuttaa, kun ihminen johon tukee ja turvaa välttelee juuri silloin kun kipeämmin hänen tukeaan ja apuaan kaipaa. Hänellä oli kuulema siitä kyse, että meni kipsiin eikä tiennyt miten toimisi ja miten auttaisi, joten päätti poistua paikalta eikä kohdata itselleen vaikeaa asiaa.
Se toistui aina kun olin kipeä ja vuoteenoma. Hän vetäytyi kauemmas ja tuli katsomaan jos vaatimalla vaadin. Se on vähän pelottavaa huomata, että kun olet heikkona toinen on valmis pakenemaan ja jättämään sinut yksin. Parisuhteelta kuitenkin odottaa toisen tukea, kun sitä itsekin on valmis antamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kannattaa jutella asioista avoimesti, ehkä selviää mistä on kyse.- hfhghghghghghgh
Ihmiset suhtautuvat hyvin eri lailla asioihin. Jos itse olisin sairaalassa, en todennäköisesti haluaisi sinne vieraita. Ihan senkin vuoksi, että sairaalasta voi myös saada kaiken maailman tauteja.
Siksi toiseksi jos joku on sairaalassa, en mielelläni sinne mene. Olen entinen työssäni sairastunut hoitaja. Olen jo täysin vieraantunut hoitotyöstä. Sairaalaympäristö tuo mieleeni muistoja, eikä hyviä. En sinne tarpeettomasti enää mene. Ymmärrän hyvin muitakin ihmisiä, jotka karttavat sairaaloita.
Miehesi rektio voi liittyä myös itsessään sairauteen. Hänellä on ehkä omia pelkoja sairautta, kuolemaa tai eroa kohtaan, joita hän ei pysty käsittelemään. Hän on kuitenkin kysynyt voinnistasi. Voi olla, että sinullakin on aikakäsitys muuttunut tällä hetkellä. Kun itse on kipeä ja toimeton, niin asioita katsoo eri näkökulmasta kuin parhaassa voimaintunnossaan ja työteliäänä vauhtihirmuna. Voi myös olla, että miehesi jotenkin uskoo, että omaisten ei ole toivottavaa tulla käymään sairaalassa. Ehkä hän on ollut hyvin terve aikuisena, ja hänellä itsellään on jokin varhaislapsuudesta oleva puolittain unohdettu kokemus, joka aiheuttaa sairaalakammoa. Mahdollisuuksia on monia. - tunteellinentunteellisel
Aloittajan kuvaama tilanne on todella epämiellyttävä. Kyllä se suhteeseen jollakintapaa vaikuttaa, jos toinen ei tuollaisella hetkellä voi olla toisen rinnalla. Asiaa voidaan selittää järkevyydellä tai sillä, että toinen ei ymmärrä miltä se toisesta tuntuu, mutta kuuluuko parisuhteen olla sellainen, että toiselle pitää aina rautalangasta vääntää miltä mikäkin asia tuntuu. Miksi sellainen ihminen ei voisi etsiä itsellensä myöskin hieman tunteettomampaa ihmistä. Tunteellinen ihminen kärsii tuollaisesta sitä paitsi miksi sitten itse pitäisi olla toisen tukena hänen myöhemmin vanhuudessaan sairastuessaan?
- niin.tai.näin
Kyseessä voi olla sellainenkin ihminen, joka ei vaan pysty käymään sairaalassa. Itse en ihan lukeudu sellaisiin, mutta muistan aina erään tapauksen nuoruudestani:
Kaveri oli sairaalassa murtuneen nilkan vuoksi. Mentiin katsomaan ja kuinka ollakaan, samassa huoneessa makasi mies vedossa, jonka päähän oli ruuvattu pultit ja nistä se vetonaru.
Meikäläiseltä taju pois saman tien, pyörryin siis näkemääni.
Ehkä vaan herkkä mies, haluaisin ainakin ajatella niin. - Anonyymi
Eropaperit valmiiksi,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p582382Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,731990Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul2081870- 561747
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41661Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41629Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11534Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51367Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta71321Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla11228