Wallhn........... onko tilanhoitaja ?

Paimen??

Lyhennys sanasta wallherden = paimen. Ei se nyt niin kumma juttu ollut, että rengistä tulee paimen, voi sitä isäntäkin pudota karjaa ohjailemaan. Lapsiakin käytettiin paimenina, mutta virallisesti he olivat liian heiveröisiä ja yleinen määräys oli käyttää aikuisia paimenina. Kyllä näitä kirkonkirjoista löytää runsaasti. Vaatimuksia paimeneksi pääsyyn en tunne.

.... niin, luultavasti sitä veronkiertoa on ollut 1700-luvulla niin idässä kuin lännessä. Olen nimittäin tutkinut myös itäistä sukujuuristoani, ja sielläpä niitä boolaagsmanneja on vähänväliä, niitä isäntiä ei löydy oikein mistään talosta, joita etsin. Mutta ajat olivat levottomia menneinä vuosisatoina. Ei mitään veroparatiiseja.... tämä suku, jotta tutkailin taannoin, päädyin paimenesta 1600-luvulle toistaiseksi, ja epäselvää on, oliko isäntä suomalaista vaiko ruotsalaista sukujuurta.
Ei mitenkään helppoa selvitellä, mutta mielenkiintoista, ja aina tulee jotakin jokseenkin uutta ja outoa mietittävää näissä sukujuurissa.

Joskus käy näinkin, tilanhoitajaksi luultu esi-isä olikin vain pahainen paimen.

Kun olen nyt tutkaillut näitä sukujuuriani Varsinais-Suomessa Loimaalla ja ympäristössä. Päässyt lähes 1500-luvulle.... ja matkan varrella todennut, että seutu ei olekaan ollut keskiajalla mitenkään korpiseutua, vaan jokseenkin vilkas ja kuohuva Ruotsi-Suomi. Isoäitini ja Isoisäni, jotka syntyivät 1800-luvun lopulla olivat hekin tottuneet vilkkaaseen kanssakäyntiin synnyinsijoillaan ja käyttivät hauskoja sanoja vielä minunkin lapsuudessani 1950-luvulla, niinkuin pesofati ja huuskaffel.
Olisinkin iloinen, jos löytyisi lisää sellaista kirjallisuutta elämänmenosta 1400-1700 luvuilta Varsinais-Suomessa. Niistä kuninkaiden elämäntavoista löytyy kyllä kaikenlaista ihmeteltävää. Mutta sitten kun sukujuurissa on runsaanlaisesti sotilaita ja joitakin arrend sitten myöhemmin yms. Alkaa kuva pikkuhiljaa koostua. Ja paimenetkin olivat tuiki tarpeellisia. Käsitykseni mukaan karja oli arvossaan, ja aitojen huolenpitokin tärkeää.
Elämänkirjoa.

Tavallisen ihmisen elämästä on nyt vuoden sisällä ilmestynyt kaksi hyvää kirjaa: Perttu Immosen Suomen rahvaan historia ja Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia. Suosittelen! Molempia saa kirjastosta.