Yasotan tarina

Tämä löytyy yhdestä vanhimmista sutrista ja on alkuperäiskielestä englanninkielen kautta suomenkielelle käännetty:


Kerran Gautama Buddha asui lähellä Savattia, Jetan metsässä, ja sinne tuli viisisataa munkkia joiden johtaja oli Yasoja. He pitivät kovaa meteliä tervehtiessään siellä asuvia munkkeja, ja järjestellessään kulhojaan ja kaapujaan.

Buddha sanoi Anandalle: "Keitä nämä ovat, jotka pitävät kovaa meteliä? Voisi luulla että joukko kalastajia lastaa kalojaan!"

"He ovat viisisataa munkkia ja johtajansa Yasoja, jotka tulivat vierailulle tavatakseen kunnioitetun opettajan. Nämä munkit pitävät kovaa meteliä tavaroitaan järjestellessään ja tervehtiessään täällä asuvia munkkeja."

"Ananda, käy kertomassa heille, että opettaja haluaa tavata arvoisat munkit."

"Kyllä, opettaja", sanoi Ananda ja meni kertomaan vierailijoille.

Saavuttuaan Buddhan luo, munkit osoittivat kunnioitusta ja asettuivat istumaan. Kun he olivat istuutuneet, Buddha sanoi: "Miksi pidätte niin kovaa meteliä, että teidän voisi luulla olevan joukko kalastajia kaloineen?"

Yasoja vastasi, "arvoisa herra, tässä on viisisataa munkkia, jotka tulivat tapaamaan hyvää opettajaa. Nämä munkit pitivät kovaa meteliä tervehtiessään täällä asuvia ja järjestellessään kulhojaan ja kaapujaan".

"Menkää pois, munkit. Teidän ei pidä olla seurassani."

"Selvä on, hyvä opettaja", he vastasivat. Noustuaan ylös, osoitettuaan kunnioitusta, kierrettyään Buddhan ympäri ja kerättyään tavaransa, he lähtivät kävelemään Vajjin suuntaan.

Ennenpitkää he saapuivat Vaggumuda-joelle, jonne he tekivät asumuksia puusta ja lehdistä. Siellä he myös kohtasivat sadekauden mietiskelyaikaa viettämässä olevia munkkeja ja kertoivat, että opettaja joka aina haluaa heidän parastaan ja on myötätuntoinen, lähetti heidät pois heidän omaksi hyödykseen, ja että heidän tulisi elää siten, että opettaja olisi tyytyväinen.

"Tehkäämme niin yhdessä", vastasivat munkit.

Joen rannalla asuessaan suojassa, rauhassa ja tarkkaavaisina he kaikki ymmärsivät kolme syvällistä viisautta.

Kun Gautama Buddha oli viettänyt tarpeeksi aikaa Savattissa, hän lähti kävelemään Vesalin suuntaan. Saavuttuaan sinne hän asettui asumaan suuressa metsässä olevaan temppeliin. Hän käytti mieltään, ja kun hänen mielensä oli kokonaan ympäröinyt Vaggumuda-joen rannalla asuvien munkkien mielet, hän sanoi Anandalle: "On aivankuin jotain kevyttä olisi ilmestynyt, aivan kuin jotain hienoa olisi ilmestynyt minulle, Ananda, tuossa suunnassa. Meneminen tuohon suuntaan, missä munkit ovat Vaggumuda-joen rannalla, ei olisi huono asia."

"Ananda, lähetä viestinviejä kertomaan heille, että opettaja haluaa nyt tavata arvoisat munkit".

Ananda meni erään munkin luokse ja sanoi: "Ystävä hyvä, mene Vaggumuda-joelle ja kerro siellä asuville munkeille, että opettaja haluaa tavata arvoisat munkit.

"Selvä on, ystävä", vastasi munkki ja niinkuin voimakas mies saattaisi ojentaa käsivartensa, tai koukistaa sen, munkki katosi temppelistä ja ilmestyi Vaggumuda-joen rannalla asuvien munkkien eteen.

Hän kertoi viestin joen varrella asuville munkeille, jotka vastasivat kutsuun myöntävästi. Munkit keräsivät kaapunsa ja kulhonsa, ja niinkuin voimakas mies saattaisi ojentaa käsivartensa, tai koukistaa sen, he katosivat Vaggumuda-joen rannalta ja ilmestyivät Vesalin metsätemppeliin, Buddhan eteen, joka istui syvässä meditaatiossa.

Munkit käsittivät hänen olevan syvässä meditaatiossa ja istuutuivat, asettuen itsekin meditoimaan.

Kun koitti keskiyö, Ananda nousi seisomaan, nosti kaavun olkapäälleen ja nostettuaan kätensä yhteen kunnioituksen osoitukseksi, sanoi Gautama Buddhalle: "Hyvä opettaja, yö on jo pitkällä ja nämä munkit ovat istuneet tässä kauan. Etkö tervehdi heitä?".

Buddha ei vastannut.

Aamuyön tullessa puoliväliin, Ananda nousi seisomaan, nosti kaavun olkapäälleen ja nostettuaan kätensä yhteen kunnioituksen osoitukseksi, sanoi Buddhalle: "Hyvä opettaja, yö on jo pitkällä ja nämä munkit ovat istuneet tässä kauan. Etkö tervehdi heitä?".

Siihenkään Buddha ei vastannut.

Kun aamu alkoi sarastaa ja yö kirkastui, Ananda nousi seisomaan, nosti kaavun olkapäälleen ja nostettuaan kätensä yhteen kunnioituksen osoitukseksi, sanoi Buddhalle: " Hyvä opettaja, yö on mennyt ja Aurinko nousee ja nämä munkit ovat istuneet tässä kauan aikaa. Etkö tervehdi heitä?".

Silloin Buddha tuli keskittyneestä tilastaan ja sanoi: "Jos tietäisit, Ananda, et sanoisi näistä munkeista noin. Minä ja nämä munkit olimme syvässä meditaatiossa, jota ei voi häiritä."

Sitten huomattuaan tilanteen merkityksen, hän sanoi: "Joka selvittää aistinautintojen kahleen ja pilkatuksi tulemisen ja tapetuksi tulemisen kahleet, sekä muut kahleet, ja joka on hievahtamaton kuin vuori, häntä eivät nautinto tai kipu voi liikuttaa.