Empatiasta

Onko niin että empatia on häviävä voimavara?
Viime viikolla uutisoitiin että telkkarin katselu vähentää empatian tunnetta. Siihen on helppo uskoa, jos näkee paljon karmeuksia, tylsistyykö ihminen?
Toisaalta, nykyisin dokkarit on suosiossa, ja voi tutustua vaikka mihin ilmiöön. Himosiivoajiin, shoppaajiin, transseksuaalisiin, ylipainoisiin jne... jos ymmärtää niiden ajatusmaailmaa, niin voisko se auttaa siinä empatiassakin?
Uutiset ja muu media on täynnä tragedioita.
Netissä empatiaa on ainakin vaikea pähkinä. Kun ei näe toista, voi heitellä melkein mitä vaan bittiavaruuteen.

276

2576

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nyt kun toi rakkaus juttu meni tiukaksi väännöksi niin mitä sit ymmärretään empatialla ?
      Jos omasta mielestään on hyvinkin myötätuntonen mut ei pätkääkään dikkaa sitä jenkiä jota median mukaan pitäis sääliä niin kuka on empaattinen?
      Ihan käytännön esimerkkinä annoin viime viikolla kolme panttitölkkiä mua huonommas asemas olevalle , tänään aterian hinnan veteraanille mut oliko se aitoa välittämistä vai ostinko rauhaa sielulleni?
      Taitaa olla parempi elää kuten ennenkin ja ei tämmösiä turhaan vatvo ,elämä on rajaton riemu.

      • "koti-kiusattu"

        Viisaasti kirjoitettu toveri.
        Empatiaa on ihan turhaa väkisin vaatia.
        Sitä saa jos ansaitsee.
        Onkohan tämä jo 10. aloitus viime-aikoina?

        H.


      • Jos ei voi noin muuten puhella empatiasta, niin entäs mitäs... Olen huomannut nyt kun työmatka välillä on pitkähkö, että liikenteessä empatiaa (vai onko se kohteliaisuutta) kortilla. Kunhan Minä saan ajaa Tässä, niin Ihan Samaa mitä te muut teette.
        Kumma kyllä, naiset ja taksikuskit ovat mun tiellä olleet ne itsekkäimmät. Ehkä mun tutkielma on vähän kesken vielä.


      • hmp.f kirjoitti:

        Jos ei voi noin muuten puhella empatiasta, niin entäs mitäs... Olen huomannut nyt kun työmatka välillä on pitkähkö, että liikenteessä empatiaa (vai onko se kohteliaisuutta) kortilla. Kunhan Minä saan ajaa Tässä, niin Ihan Samaa mitä te muut teette.
        Kumma kyllä, naiset ja taksikuskit ovat mun tiellä olleet ne itsekkäimmät. Ehkä mun tutkielma on vähän kesken vielä.

        Totta mooses ny myätätunnost ja toisen huomioon ottamisest voi kirjotella.
        Mä itte olen varmaan allerkinen kaikelle palstalla avautumiselle ,ain siin on joku vehnästelemässä.
        Nokakkain ku istutaan niin tilanne on toinen silloin katellaan mies eikä nuttu .
        Taksikuskit on aivan porsaita liikentees ja nuoret naiset ja pikkasen vanhemmatkin .
        kerron esimerkin tänäpäiväsest.
        Rekka mennä viuhtoi takaovet auki ja takana ajava nainen ei suostunu päästämään ohi ja ei itte menny lähemmäksi ,siin köröteltiin ja orottelin josko mitään tulee ajokaistalle.
        Liikennevalois sain vinkattu rekalle mikä vikana , nainen vaan mulkoili vihasena kun ajosuoritust häiritään .


      • koti-kiusattu kirjoitti:

        Totta mooses ny myätätunnost ja toisen huomioon ottamisest voi kirjotella.
        Mä itte olen varmaan allerkinen kaikelle palstalla avautumiselle ,ain siin on joku vehnästelemässä.
        Nokakkain ku istutaan niin tilanne on toinen silloin katellaan mies eikä nuttu .
        Taksikuskit on aivan porsaita liikentees ja nuoret naiset ja pikkasen vanhemmatkin .
        kerron esimerkin tänäpäiväsest.
        Rekka mennä viuhtoi takaovet auki ja takana ajava nainen ei suostunu päästämään ohi ja ei itte menny lähemmäksi ,siin köröteltiin ja orottelin josko mitään tulee ajokaistalle.
        Liikennevalois sain vinkattu rekalle mikä vikana , nainen vaan mulkoili vihasena kun ajosuoritust häiritään .

        Mua on aina kiehtonut ihmiset ja mitä tapahtuu minkäkin tähden. Joillekin se on rasittavaa, mä tajuan sen. Kotonakin on kivaa kun lapset alkaa nyt olla siinä iässä, että parhaamassa tapauksessa jopa vastaavat tällaisiin kyssäreihin :) aika yllättäviä juttuja tulee.
        Olishan se palvellut sitä naistakin, jos olisi vähän jotain kuskille vinkannut. Jotkut naiset on sitä mieltä, että heitä pitää vaan palvella, ei ole mennyt vielä sydämeen että tasa-arvo voi olla kaksipuolista. Jos täällä tahtoo tien yli, ja nainen on ratissa, niin siinäpä odotat että auto menee ohi.


      • Jososaa

        " Sitä saa jos ansaitsee. " EI !

        Sinussa joko on empatiaa tai sitten ei ole. Se ei tule sinuun ulkopuolelta tarpeen vaatiessa jos ei sitä sinussa ole olemassa, sisällä, sisällössä. Ymmärrystä, käsityskykyä, tajua, tietoa ... suurta sielua ja lämmintä sydäntä joilla kykenee sisäistämään toisten surut, murheet ja tuskat kuin omansa. Vähän kuin se ns. rakkauskin, mutta empatiseerata voi kaikkia ihmisiä, ei vain rakkaita.


      • siilimuori3
        Jososaa kirjoitti:

        " Sitä saa jos ansaitsee. " EI !

        Sinussa joko on empatiaa tai sitten ei ole. Se ei tule sinuun ulkopuolelta tarpeen vaatiessa jos ei sitä sinussa ole olemassa, sisällä, sisällössä. Ymmärrystä, käsityskykyä, tajua, tietoa ... suurta sielua ja lämmintä sydäntä joilla kykenee sisäistämään toisten surut, murheet ja tuskat kuin omansa. Vähän kuin se ns. rakkauskin, mutta empatiseerata voi kaikkia ihmisiä, ei vain rakkaita.

        Just nuin. Sitä joko on tai ei ole.


      • ent.siivoojaparka
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Totta mooses ny myätätunnost ja toisen huomioon ottamisest voi kirjotella.
        Mä itte olen varmaan allerkinen kaikelle palstalla avautumiselle ,ain siin on joku vehnästelemässä.
        Nokakkain ku istutaan niin tilanne on toinen silloin katellaan mies eikä nuttu .
        Taksikuskit on aivan porsaita liikentees ja nuoret naiset ja pikkasen vanhemmatkin .
        kerron esimerkin tänäpäiväsest.
        Rekka mennä viuhtoi takaovet auki ja takana ajava nainen ei suostunu päästämään ohi ja ei itte menny lähemmäksi ,siin köröteltiin ja orottelin josko mitään tulee ajokaistalle.
        Liikennevalois sain vinkattu rekalle mikä vikana , nainen vaan mulkoili vihasena kun ajosuoritust häiritään .

        Kyllä kai se niinkin on, että jos liikenteessä (ja muutenkin) alkaa liian empaattiseksi, niin ei eteenpäin pääse.
        Viime kesänä naurettiin vedet silmissä yhden harmaapartaisen ukkelin röyhkeydelle.
        Hän oli kääntymässä tuosta huoltikselta vasemmalle. Liikennettä oli kumpaankin suuntaan aika vilkkaasti. Hän työnsi valkoisen kaappiautonsa meidän eteen poikittain kaistalle, avasi jäätelön ja alkoi kaikessa rauhassa ihan pokkana sivuilleen vilkaisematta syödä mussuttamaan. Sai hän sillä tavalla viimein meitä vastaantulevista jonkun pysähtymään suu yhtä naurussa kuin meilläkin.
        Onhan se niin, että jos hän olisi kiltisti odottanut kummankin kaistan tyhjenemistä, niin ei siihen olisi ehkä yksi jäätelö riittänyt.


      • Jososaa kirjoitti:

        " Sitä saa jos ansaitsee. " EI !

        Sinussa joko on empatiaa tai sitten ei ole. Se ei tule sinuun ulkopuolelta tarpeen vaatiessa jos ei sitä sinussa ole olemassa, sisällä, sisällössä. Ymmärrystä, käsityskykyä, tajua, tietoa ... suurta sielua ja lämmintä sydäntä joilla kykenee sisäistämään toisten surut, murheet ja tuskat kuin omansa. Vähän kuin se ns. rakkauskin, mutta empatiseerata voi kaikkia ihmisiä, ei vain rakkaita.

        Kun noin jyrkästi sanot, että sitä joko on tai ei ole, oletko sitä mieltä ettei empatiataitojaan voi kehittää. Empatia ei ole kyky sehän on taito. Sillä on vahva riippuvuus itsetuntemukseen ja moraaliin.
        Uskon, että ihminen voi koko elämänsä ajan kehittää empatiataitojaan jos haluaa. Elämässä eteen tulevat tilanteet ja omakohtaiset kokemukset auttavat myös asettumaan toisen ihmisen asemaan.
        Ei se mikään geeneissä määrätty kohtalo ole.


      • rosaliiin kirjoitti:

        Kun noin jyrkästi sanot, että sitä joko on tai ei ole, oletko sitä mieltä ettei empatiataitojaan voi kehittää. Empatia ei ole kyky sehän on taito. Sillä on vahva riippuvuus itsetuntemukseen ja moraaliin.
        Uskon, että ihminen voi koko elämänsä ajan kehittää empatiataitojaan jos haluaa. Elämässä eteen tulevat tilanteet ja omakohtaiset kokemukset auttavat myös asettumaan toisen ihmisen asemaan.
        Ei se mikään geeneissä määrätty kohtalo ole.

        Uskon myös että empatiaa opetellaan, jos sitä pienenä saa tuntea, sen osaa. Jos sitä ei ole koskaan saanut, ei voi tietää miltä se tuntuu, ja miten se jaetaan eteenpäin. Että sinänsä sitä pitäisi tuhlata eikä pihtailla :)
        Ja silleen ymmärsin koti-kiusatunkin, että kohtelunsa ansaitsee. Hän ei sitä tuhlaa sellaiselle jolla ei ole tarvetta.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Uskon myös että empatiaa opetellaan, jos sitä pienenä saa tuntea, sen osaa. Jos sitä ei ole koskaan saanut, ei voi tietää miltä se tuntuu, ja miten se jaetaan eteenpäin. Että sinänsä sitä pitäisi tuhlata eikä pihtailla :)
        Ja silleen ymmärsin koti-kiusatunkin, että kohtelunsa ansaitsee. Hän ei sitä tuhlaa sellaiselle jolla ei ole tarvetta.

        Olen eri mieltä tuosta ett empatian tuntemiskyky on kokemuksesta kiinni. Tiedän ja tunnen paljon ihmisiä jotka tulevat surkeista lapsuudenkohtaloista ja heistä on kasvanut mitä suurisydämisempiä ja empaattisempia ihmisiä.Eli se mitä vaille itse ovat jääneet on kasvattanut heitä ihmisenä ymmärtämään toista ihmistä.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Olen eri mieltä tuosta ett empatian tuntemiskyky on kokemuksesta kiinni. Tiedän ja tunnen paljon ihmisiä jotka tulevat surkeista lapsuudenkohtaloista ja heistä on kasvanut mitä suurisydämisempiä ja empaattisempia ihmisiä.Eli se mitä vaille itse ovat jääneet on kasvattanut heitä ihmisenä ymmärtämään toista ihmistä.

        Jos esimerkiksi olen sairastanut syövän, minulla on kokemuksia siitä sairaudesta, elämästä syövän kanssa, tokihan vaikka en olisikaan muuten kovin empaattinen ihminen, minun on helpompi asettua toisen samaa sairautta kokevan ihmisen asemaan ja olla empaattinen häntä kohtaan. Pätee se muissakin tilanteissa, Voi negatiivisesta kokemuksestakin oppia ja löytää empaattisuutensa, niin kuin tuosa edellä kerroit.


      • hmp.f kirjoitti:

        Uskon myös että empatiaa opetellaan, jos sitä pienenä saa tuntea, sen osaa. Jos sitä ei ole koskaan saanut, ei voi tietää miltä se tuntuu, ja miten se jaetaan eteenpäin. Että sinänsä sitä pitäisi tuhlata eikä pihtailla :)
        Ja silleen ymmärsin koti-kiusatunkin, että kohtelunsa ansaitsee. Hän ei sitä tuhlaa sellaiselle jolla ei ole tarvetta.

        Lapsilla ja varsinkin nuorilla on empaattisuus joskus hukassa, jos ei lapsuudessaan ole saanut ja huomannut lähipiirissään empaattisuuta vaan esim kylmää kaltoin kohtelua. Draama on hyvä keino saada elämyksiä ja kokemuksia empatiasta, siinä voi turvallisesti ja valvotusti asettua toisen ihmisen asemaan ja havaita miltä tuntuu. Se on nuorelle joskus niin vaikeaa havaita miltä toisesta ihmisestä tuntuu, kun.... en jaksa uskoa, että empaattisuuden puute on välttämättä pahuutta tai ilkeyttä joskus se voi olla pelkkää ajattelemattomuutta.


      • siilimuori3
        rosaliiin kirjoitti:

        Jos esimerkiksi olen sairastanut syövän, minulla on kokemuksia siitä sairaudesta, elämästä syövän kanssa, tokihan vaikka en olisikaan muuten kovin empaattinen ihminen, minun on helpompi asettua toisen samaa sairautta kokevan ihmisen asemaan ja olla empaattinen häntä kohtaan. Pätee se muissakin tilanteissa, Voi negatiivisesta kokemuksestakin oppia ja löytää empaattisuutensa, niin kuin tuosa edellä kerroit.

        Juu näin.
        Kuitenkaan syöpä ei kirkasta kaikkia sairastuneita kokemaan empatiaa muita sairastuneita kohtaan. Toki siin mielesä et tietävät mitä toinen on kokenut mut se ei välttämättä sisällä empatiaa.


      • Läväytän itteäni tänne jatkeeksi.
        Olen ajatellut empatiasta niin, että jos sen saa kokea jossain muodossa lapsena, vaikka nähdä kuinka naapurin äitiä laastaroimassa omia lapsia, tai superhellän mummon tai jotain, niin silloin sen tajuaa ja oppii. Jos ei kukaan tarjoa sitä, ei omat vanhemmat eikä kukaan muukaan, siinä on oivat aineet persoonallisuushäiriölle.
        Mutta saattaahan sitä vikaa geeneissäkin olla. Joku syntyy erilaiseksi, psykopaatiksi tai jotain muuta kivaa.
        Siihenkin uskon, mitä Rosaliiin sanoi, että empaatittomuus usein on ajattelemattomuuttakin. Esim. kaikissa lapsissa on varmasti potentiaalista kiusaaja-ainesta, kaikki pystyvät siihen koska ei ole vielä kokemusta siitä, mikä tuntuu millekin.


      • Mielihyvänhykerrystä

        Empatiataitoja voi tietysti kehittää ja opetella aivan kuten kaikkia muitakin kykyjä. Mutta toisen asemaan eläytyminen ja samaistuminen ei silti kaikilta onnistu, siihen tarvitaan tietynlainen pohjavire tunteissa tai jossain sisältöelämässä. Kaikki eivät kykene myötäelämään, tuntemaan omissa nahoissaan miltä jostakusta toisesta tuntuu.

        Kaikki em. riippuu ehkä lapsuuskokemuksista, kasvatuksesta, ohjauksesta ... tai jopa geeneistä. Kuitenkin kaikesta siitä, mitä ja miten ihminen omassa elämässään asiat näkee ja kokee ja miten näkemys ja kokemus vie häntä eteenpäin, kasvattaa.

        Sympatiaahan voi toisille suoda vaikka ei niin empatiseeraamaan kykenisikään.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Juu näin.
        Kuitenkaan syöpä ei kirkasta kaikkia sairastuneita kokemaan empatiaa muita sairastuneita kohtaan. Toki siin mielesä et tietävät mitä toinen on kokenut mut se ei välttämättä sisällä empatiaa.

        No, otin tämän syövän vain esimerkiksi kokemuksesta.

        En ikimaailmassa anna periksi, etteikö jokainen ihminen voisi olla empaattinen,
        me lyödään niin helposti yhden ja vain yhden asian perusteella ihmisten otsiin leimoja.
        Luotan aina hyvään ihmisessä ja uskon, että jos ei voi olla empaattinen kaikille kaikissa asioissa niin jokaisella on jokin tunne, joka joskus välähtää empaattisuutena.
        Jos olen väärässä niin sitten olen mutta uskon näin.
        Tuli mieleen, että miten jos tapaan ihmisen, joka ei mielestäni ole tietyssä asiassa empaattinen voinko omalla toiminnallani tavallaan avata hänen silmiään, vai toteanko vain että onpas toope kun tuostakaan ei löytynyt tuon vertaa empaattisuutta. Kokeilisin varmaan, jututtaisin tyyppiä ja kyselisin miksi hän noin ajattelee ja käyttäytyy, miksi hän sanoi noin , miksi, miksi...


      • siilimuori3
        rosaliiin kirjoitti:

        No, otin tämän syövän vain esimerkiksi kokemuksesta.

        En ikimaailmassa anna periksi, etteikö jokainen ihminen voisi olla empaattinen,
        me lyödään niin helposti yhden ja vain yhden asian perusteella ihmisten otsiin leimoja.
        Luotan aina hyvään ihmisessä ja uskon, että jos ei voi olla empaattinen kaikille kaikissa asioissa niin jokaisella on jokin tunne, joka joskus välähtää empaattisuutena.
        Jos olen väärässä niin sitten olen mutta uskon näin.
        Tuli mieleen, että miten jos tapaan ihmisen, joka ei mielestäni ole tietyssä asiassa empaattinen voinko omalla toiminnallani tavallaan avata hänen silmiään, vai toteanko vain että onpas toope kun tuostakaan ei löytynyt tuon vertaa empaattisuutta. Kokeilisin varmaan, jututtaisin tyyppiä ja kyselisin miksi hän noin ajattelee ja käyttäytyy, miksi hän sanoi noin , miksi, miksi...

        Oletko koskaan tavannut ihnmistä jolla empatiakyky puuttuu täysin?


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Oletko koskaan tavannut ihnmistä jolla empatiakyky puuttuu täysin?

        Mä olen tavannut. Yksi nainen joka asui samassa talonyhtiössä kuin me. Tai en tiedä missä määrin se empatia puuttui, oli hänellä kolme lasta, joista nuorimmainen poika käytti häntä (äitiään) mennen tullen.
        Hän tuntui tosi mukavalta alkuun, otti heti kontaktia ja pyysi apua erilaisissa asioissa, ja mä autoin mielelläni asettumaan taloon. Autoin muuten tekeemään parit valituksetkin, kun tajusin vihdoin että ehkä kaikki tässä ei ole kuten pitäis olla.
        Kaikenlaisia kommervinkkejä mahtui väliin, mutta kerron vaan lopun. Hän keräsi naapurit kokoukseen selän takana, jossa oli tarkoitus tehdä yhtenäinen poliisi-ilmoitus minusta, ja ottaa lapset huostaan.
        Mä muutin sieltä pois, kun löysin unelmataloni. Hän on riidellyt nyt jopa korkeamassa oikeudessa taloyhtiötä vastaan, ja hävinnyt.


      • Mielihyvänhykerrystä kirjoitti:

        Empatiataitoja voi tietysti kehittää ja opetella aivan kuten kaikkia muitakin kykyjä. Mutta toisen asemaan eläytyminen ja samaistuminen ei silti kaikilta onnistu, siihen tarvitaan tietynlainen pohjavire tunteissa tai jossain sisältöelämässä. Kaikki eivät kykene myötäelämään, tuntemaan omissa nahoissaan miltä jostakusta toisesta tuntuu.

        Kaikki em. riippuu ehkä lapsuuskokemuksista, kasvatuksesta, ohjauksesta ... tai jopa geeneistä. Kuitenkin kaikesta siitä, mitä ja miten ihminen omassa elämässään asiat näkee ja kokee ja miten näkemys ja kokemus vie häntä eteenpäin, kasvattaa.

        Sympatiaahan voi toisille suoda vaikka ei niin empatiseeraamaan kykenisikään.

        Hyvin kiteytetty, ja nimenomaan se kasvaminen on hieno pointti.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Mä olen tavannut. Yksi nainen joka asui samassa talonyhtiössä kuin me. Tai en tiedä missä määrin se empatia puuttui, oli hänellä kolme lasta, joista nuorimmainen poika käytti häntä (äitiään) mennen tullen.
        Hän tuntui tosi mukavalta alkuun, otti heti kontaktia ja pyysi apua erilaisissa asioissa, ja mä autoin mielelläni asettumaan taloon. Autoin muuten tekeemään parit valituksetkin, kun tajusin vihdoin että ehkä kaikki tässä ei ole kuten pitäis olla.
        Kaikenlaisia kommervinkkejä mahtui väliin, mutta kerron vaan lopun. Hän keräsi naapurit kokoukseen selän takana, jossa oli tarkoitus tehdä yhtenäinen poliisi-ilmoitus minusta, ja ottaa lapset huostaan.
        Mä muutin sieltä pois, kun löysin unelmataloni. Hän on riidellyt nyt jopa korkeamassa oikeudessa taloyhtiötä vastaan, ja hävinnyt.

        Juu. Minä olen asunut sellaisen kanssa. En avaudu siitä enempää mutta on järkyttävää huomata mitä sellainen täysin toisen, jopa lapsen asemaan eläytymiskyvyttömyys voi saada ihmisessä aikaan. Ja kuinka paljon se hyvä pilaa.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Juu. Minä olen asunut sellaisen kanssa. En avaudu siitä enempää mutta on järkyttävää huomata mitä sellainen täysin toisen, jopa lapsen asemaan eläytymiskyvyttömyys voi saada ihmisessä aikaan. Ja kuinka paljon se hyvä pilaa.

        siis hyvää pilaa.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Juu. Minä olen asunut sellaisen kanssa. En avaudu siitä enempää mutta on järkyttävää huomata mitä sellainen täysin toisen, jopa lapsen asemaan eläytymiskyvyttömyys voi saada ihmisessä aikaan. Ja kuinka paljon se hyvä pilaa.

        Aika paha. Se erokin on mahtanut olla hirveä, nuo kun ei jätä taistelua hevillä kesken. Heitä ei niin vaan jätetä vaikka ei tunteitakaan enää olisi. Niitä pääsee välillä lööppeihinkin, kun taistelu viedään niin pitkälle että henki lähtee.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Aika paha. Se erokin on mahtanut olla hirveä, nuo kun ei jätä taistelua hevillä kesken. Heitä ei niin vaan jätetä vaikka ei tunteitakaan enää olisi. Niitä pääsee välillä lööppeihinkin, kun taistelu viedään niin pitkälle että henki lähtee.

        No näinpä. Tässä keississä kuitenkin kävi onnellisesti loppuin lopuksi. Keltään ei henki lähtenyt. Liian kauan sitä kuitenkin kesti. Mutta oppia ikä kaikki. Ois vissiin pitny olla hieman empatiakyvyttömämpi itsekin :).


    • apatiaa

      Rakastamiseen tarvitaan empatiaa, en tiedä kun senkin ketju poukkoilee ja vanhuskeskustelukin, ehkä alan katsomaan teeveetä.

      • siilimuori3

      • Psykoterapeutitar

        Niin se on empatiakin!


      • 1eero

        Joo nii poika sanoo tytölle kävisikö pienet pikakemiat ilman empatiaa.


      • Aivan oli vierasta minulle, joskus kaaauan olen tuntenut noin... :-)
        Hyvä linkki siilimuori3


      • siilimuori3
        1eero kirjoitti:

        Joo nii poika sanoo tytölle kävisikö pienet pikakemiat ilman empatiaa.

        Poijat on poikii. Luoja vähän hassutteli kun loi pojat :).


      • Rakastunut_aina_joskus

      • siilimuori3
        Rakastunut_aina_joskus kirjoitti:

        Kuinka kauan rakastuminen voi kestää ennen kuin siitä toipuu?

        Jaa-a. Riippunee tapauksesta. Jotkut saa elinikäisetkin vammat. Jotkut rakastuu kerran päivässä ja vanha loppuu kun uusi alkaa. Tai joillakin rakastuminen on jatkuva olotila, kohde vain vaihtuu.


      • Nopea-virustauti
        Rakastunut_aina_joskus kirjoitti:

        Kuinka kauan rakastuminen voi kestää ennen kuin siitä toipuu?

        Itämisaika tuolla viruksella on yhdestä päivästä kolmeen ja siitä toipuu yleensä viikossa kun pysyy petissä ja juo paljon :) Antibioottia ei tautiin ole. Toisella viikolla se on jo ohi ja arki astunut pirttiin.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Jaa-a. Riippunee tapauksesta. Jotkut saa elinikäisetkin vammat. Jotkut rakastuu kerran päivässä ja vanha loppuu kun uusi alkaa. Tai joillakin rakastuminen on jatkuva olotila, kohde vain vaihtuu.

        Vai elinikäiset vammat :D Kumpaa se tarkoittaa, että joutuu naimisiin tai sinkkuvuorelle?


      • Ei-piä-leikkii-tulella

        Niin, katsos palovammoja. Rakkaus voi polttaa. Pzips. Sormet kärähti. Pahinta jos pakara kärähtää ei voi oikein istua.


      • siilimuori3
        Nopea-virustauti kirjoitti:

        Itämisaika tuolla viruksella on yhdestä päivästä kolmeen ja siitä toipuu yleensä viikossa kun pysyy petissä ja juo paljon :) Antibioottia ei tautiin ole. Toisella viikolla se on jo ohi ja arki astunut pirttiin.

        Hah. Ja sen voi saada vain kerran niin kuin sikotaudin :).


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Vai elinikäiset vammat :D Kumpaa se tarkoittaa, että joutuu naimisiin tai sinkkuvuorelle?

        Nii tai niitä on kuula seosia onnettomiaki rakkauksia jotka ei millonkaa ratkea :D.se on varmaan sillon jollain öailla saavuttamaton.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Nii tai niitä on kuula seosia onnettomiaki rakkauksia jotka ei millonkaa ratkea :D.se on varmaan sillon jollain öailla saavuttamaton.

        Siis kuuluu olevan semmosia


      • siilimuori3
        Ei-piä-leikkii-tulella kirjoitti:

        Niin, katsos palovammoja. Rakkaus voi polttaa. Pzips. Sormet kärähti. Pahinta jos pakara kärähtää ei voi oikein istua.

        Nii ja ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön.


      • Ei-piä-leikkii-tulella kirjoitti:

        Niin, katsos palovammoja. Rakkaus voi polttaa. Pzips. Sormet kärähti. Pahinta jos pakara kärähtää ei voi oikein istua.

        Sitten tarvii hoitajan? Ja ollaan jo syöksykierteessä :)


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Nii ja ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön.

        Kuulostaa joltain sadomasokistiselta jutulta :))


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Kuulostaa joltain sadomasokistiselta jutulta :))

        Nii. Rakkaus onasokismia, siksi sitä pitää koittaa väöttää :):)


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Nii. Rakkaus onasokismia, siksi sitä pitää koittaa väöttää :):)

        Sori etukäteisyöttö. Siis masokismia ja välttää.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Nii. Rakkaus onasokismia, siksi sitä pitää koittaa väöttää :):)

        Mutta sä jouduit ansaan? :)) Tarviksä pelastajaa? Karautan heti täältä ethelästä mun paistinpannun kanssa vapauttamaan sut :D


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Mutta sä jouduit ansaan? :)) Tarviksä pelastajaa? Karautan heti täältä ethelästä mun paistinpannun kanssa vapauttamaan sut :D

        Ai mää vai :D. Ei siinä auta paistinpannut. Pieni masokismi tässä suhteessa on elämän suola ja pippuri :D.


      • sillon-ois-huonosti

        pää assii ettei o elon suola ja tippuri


      • siilimuori3
        sillon-ois-huonosti kirjoitti:

        pää assii ettei o elon suola ja tippuri

        Sinä sekoitat nyt kaksi eri asiaa. Tunteen ja teon ja niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Ai mää vai :D. Ei siinä auta paistinpannut. Pieni masokismi tässä suhteessa on elämän suola ja pippuri :D.

        Ai sää oot niitä tyttöjä :D


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Ai sää oot niitä tyttöjä :D

        Ai mitä tyttöjä ?


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Ai mitä tyttöjä ?

        Niitä sellaisia... nahkaan pukeutuneita :)) Ääh, kunhan louskutan leukoja, kiusaan vaan. Ei se mulle kuulu, vaikka sulla olisi mitä mieltymyksiä. Piiska-sellaisia :D


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Niitä sellaisia... nahkaan pukeutuneita :)) Ääh, kunhan louskutan leukoja, kiusaan vaan. Ei se mulle kuulu, vaikka sulla olisi mitä mieltymyksiä. Piiska-sellaisia :D

        Ai semmosta. Pullukka nahkapuvussa :D ja nahkaruoskat soi.


    • Symppaan.sua.komppaan

      Empatia. Sympatia. Teletappitia eiku telepatia. Kuppi teetä ja vanikkaa.
      Saattaa olla, että empatia on pikkuhiljaa katoava "kansantauti" ellei nuorison tunne-elämää saa balanssiin ja etteivät he eläisi niin pinnalla ja kiireellisesti ja htäisesti ja kaikkea. Kemiallista rakkautta he saattavat tuntea, sillai tunnekuohuna. Mutta asettuminen toisen ihmisen asemaan ja puolelle saattaa tuottaa vaikeuksia?
      Riippuu niin paljosta ja se kotikasvatus, kotikasvatus, malliesimerkit jne.
      Itse jos antautuisin telkkarin pauloihin saattaa olla että minusta tulisi sohvalla lojuva zombie. Ja ennen nukkumaan menoa olisi hirveä morkkis, että taas meni päivä, ilta, jopa viikonloppu hukkaan enkä saanut aikaan yhtikäs mitään.
      Täällä netissä pääsee pätemään ja "viisastumaan" he he :)

      • Tuo mun nuoriso pystyy katsomaan paljon pahempia ohjelmia kuin minä. Toisaalta ihan ookookin, ei sitä tartte ihan kaikkea skeidaa itseensä imaista. Yksi huolestuttava piirre on tuo Dudson-ilmiö, nauretaan vaan jos kaverille käy hassusti.
        Kuuluksää niihin jotka mittaavat oman arvonsa sillä, mitä saa aikaiseksi? Siinä ollaan sitten samanlaisia. Jos on tullut oltua hirveän ahkera, niin on pollea fiilis :)
        Kai tässä iässä pitää jo vähän viisas ollakin, näillä kilometreillä.


      • Symppaan.sua.komppaan

        Tottakai tahdon, siis mieluummin saada aikaan jotakin hyödyllistä kuin vaan olla elämää ja tappaa aikaa. Tosin tekemättä numeroa ja kehuja kerjäämättä. Mutta hyvää mieltä silti, fiilistä. Vastentahtoisia ei kannata puuhata:) Tekemisen meininkiä saa työkeikoilta ja mökkipuuhasteluissa silloin kun siellä käy. Tosin alkaa sielläkin puuhat vähetä kun alkaa olla "liian valmista" - ei hyvä. Osaan ollakin mutta telkkari on jäänyt meikän elämässä aikas syrjään.


      • Symppaan.sua.komppaan kirjoitti:

        Tottakai tahdon, siis mieluummin saada aikaan jotakin hyödyllistä kuin vaan olla elämää ja tappaa aikaa. Tosin tekemättä numeroa ja kehuja kerjäämättä. Mutta hyvää mieltä silti, fiilistä. Vastentahtoisia ei kannata puuhata:) Tekemisen meininkiä saa työkeikoilta ja mökkipuuhasteluissa silloin kun siellä käy. Tosin alkaa sielläkin puuhat vähetä kun alkaa olla "liian valmista" - ei hyvä. Osaan ollakin mutta telkkari on jäänyt meikän elämässä aikas syrjään.

        Se on kyllä totta, tekeminen on kuin parasta mielialalääkettä :) Mulla on ollut sellainen teoriakin, että nykyisin sairastetaan kaikkia masiksia ja burnoutteja koska ei tehdä itse enää mitään. Kaikki ostetaan valmiina, tai palveluna.


      • Symppaan-jne

        Niinpä, tajuamatta, että mielenterveyttä ei voi ostaa.


      • Symppaan-jne kirjoitti:

        Niinpä, tajuamatta, että mielenterveyttä ei voi ostaa.

        Just näin. Kun laittaa ittensä likoon eikä säästele, saa myös paljon. Liotetun minän :))


    • En usko, että empatia mihinkään häviää.
      Toisilla sitä on, ja toisilla taas ei, siis empatiaa.
      Nyt vaan enempi arvostetaan sellaiia, joilla sitä ei ole.
      Maailmassa on hyvin paljon erilaisia ihmisiä, turha sitä empatiaa on yrittää kaikille jakaa.
      Pysyttelee vaan omanlaisessaan seurassa, Jos siltä tuntuu, että empatialle on tarvetta, ja sitä pystyy järjellisellä tavalla antamaan/jakamaan, niin ei kai siinä mitään vahinkoa tule.
      Kyllä täällä netissäkin Hurmaava Humppi, ja joku muukin pitkä-aikainen tuttavuus aina empatiaa saa, jos sattuu huomaamaan, että se on sen empatian tarpeessa.

      • Luokituksia-monta-on

        Entä psykopatia, sitäkin löytyy ihmisissä ja narsismia.


      • Helpompaa tosiaan on, jos on tuntee toisen edes vähäsen.
        Sä kirjoitit että nyt arvostetaan enempi sitä ettei ole empatiaa. Näin sen itekin koen. Kova pitää olla, ja rehellinen. Niillä on arvoa. Eikä saa sitäkään näyttää, jos sattuu.


      • Luokituksia-monta-on kirjoitti:

        Entä psykopatia, sitäkin löytyy ihmisissä ja narsismia.

        Minä en psykopatiasta enkä narismista juurikaan tiedä mitään.
        Ja jos ei kohille satu, niin kannattaako moisilla ihmisen olomuodoilla päätään vaivata.


    • mimmimum-..mi

      Tulin tänään päivällä palstalle....ajattelin että nyt on hyvää aikaa...sitten soitti yksi ystävä....tunnin kuuntelu puhelu....matkoista.. kolme viikkoa espanjassa ja kaksi viikkoa kroatiassa....olinko vähäsen empaattinen kun mielenkiinnolla kuitenkin kuuntelin.....höh

      • 1eero

        Mulle soitti aamulla kaveri Kreetalta vähä vihneessä, hirveesti oli asiaa miten on hineetä aikani kuuntelin hiljaa, viimein onneksi lopetti lässytyksen enkä ollu yhtään kateellinen ilmoista sun muusta.


      • mimmimum-..mi

        Maailma on sillälailla pienentynyt....kuka soittelee mistäkin....ja matkan jälkeen on paljon kertomista...itsekin aikoinaan vähän euroopassa matkaillut.....mutta kumma kyllä yhtään ei oikeastaan tee mieli minnekään.... kuuntelee vaan sujuvasti lasten ja muiden matkakertomukset....


      • On varmaan ollut ihan hirvittävän rankkaa olla poissa kotoa koko tuon ajan :))


    • Liekö ollut empatiaa vai muuten ystävällisyyden ele, kun tänään vastaanotolla silmälääkärini painoi kätensä poskilleni ja sanoi: "tulet sitten heti jos näössä tapahtuu muutoksia", tarkkailla pitää useasti.

      • Lääkäreiltä ei hirveästi empatiaa varmaan tarvi odottaa. Jos menee flunssassa sinne, ja edellinen potilas on ollut syöpäsairas :/ Tosin on kivempi nykyisin kun ainakin meilläpäin saa oman lääkärin, jos hyvin (vaiko huonosti) käy, hän muistaa vähän edes naamaa tai jotain.


    • vatvominen

      Seuraava keskustelu käydään narsismista, luonteet käydään läpi kunnes palataan empatiaan.

      • Voisko joku jutella vesi-ilma-lämpöpumpuista?


      • Humpatia-heiluu

        Ei. Kyllä seuraava keskustelu on kompatiasta ja vastarannan kiiskeilystä.


      • kylmätotuus
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Voisko joku jutella vesi-ilma-lämpöpumpuista?

        Minä en ainakaan voi, koska en tiedä moisesta härvelistä yhtikäs mitään.

        Voisin keskustella vesirokosta, ilmavaivoista ja lämpöhalvauksesta. Kiinnostaako?

        Ai, että ei, no ei sitten.


      • kylmätotuus kirjoitti:

        Minä en ainakaan voi, koska en tiedä moisesta härvelistä yhtikäs mitään.

        Voisin keskustella vesirokosta, ilmavaivoista ja lämpöhalvauksesta. Kiinnostaako?

        Ai, että ei, no ei sitten.

        Ei kai teillä vielä niin lämmin ole, että se halvaannutta? Ilmalämpöpumppu saattais auttaa lämpöhalvaukseen :)


      • kylmätotuus
        hmp.f kirjoitti:

        Ei kai teillä vielä niin lämmin ole, että se halvaannutta? Ilmalämpöpumppu saattais auttaa lämpöhalvaukseen :)

        Auttaako se pumppu myös ilmavaivoihin ja vesirokkoon? Mitenkä se vaikuttaa hilseeseen ja kynsisieneen? Pöläyttääkö se hilseen ja itiöt taivaan tuuliin?

        Ei täällä vielä ole vaaraa saada lämpöhalvausta ja mikäli tuleva kesä on samanlainen kuin viime kesä, niin silloin tarvitaan lämpökerrastoa ja hellehattu saa pysytellä hattuhyllyssä.


      • kylmätotuus kirjoitti:

        Auttaako se pumppu myös ilmavaivoihin ja vesirokkoon? Mitenkä se vaikuttaa hilseeseen ja kynsisieneen? Pöläyttääkö se hilseen ja itiöt taivaan tuuliin?

        Ei täällä vielä ole vaaraa saada lämpöhalvausta ja mikäli tuleva kesä on samanlainen kuin viime kesä, niin silloin tarvitaan lämpökerrastoa ja hellehattu saa pysytellä hattuhyllyssä.

        Auttaa ainakin jonkin verran :)) Ilmavaivat ei haise kun tulee raitista ilmaa.
        Onko teillä vesirokkoa siellä?? Muistan että oli inhottava tauti.
        Saa nähdä minkälainen kesä tulee. Viime kesäkuu taisi olla aika kylmä, niin kuin edellisetkin vuodet. Tuntuu että mennään sitä kohti, että kesä siirtyy ainakin puolella kuukaudella eteenpäin, kun toisaalta elokuut on nykyisin niin ihanat. Jopa syyskuuhun pitkälle voi vielä viljellä.


    • ent.siivoojaparka

      Empatia on tympetiaa.
      Onhan niitä tällä palstallakin jatkuvan empatian kerjäläisiä.

      • Joo kuule. Just tuossa eilen bongasin viestin sieltä kiusaamisen mahdollistaja-ketjusta, jossa joku itki kun kieroutunut puolustaja kiusaa häntä :))


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Joo kuule. Just tuossa eilen bongasin viestin sieltä kiusaamisen mahdollistaja-ketjusta, jossa joku itki kun kieroutunut puolustaja kiusaa häntä :))

        Kuka itki.
        Älä luule liian suuria itsestäsi. Paljon saat vielä harjoitella saadaksesi minut itkemään.
        Näyt kerjäävän tuolla taas tympetiää, kun ressukka olet ollut masentunut. Monennenkohan kerran?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kuka itki.
        Älä luule liian suuria itsestäsi. Paljon saat vielä harjoitella saadaksesi minut itkemään.
        Näyt kerjäävän tuolla taas tympetiää, kun ressukka olet ollut masentunut. Monennenkohan kerran?

        Millainen elämä on sinusta tehnyt noin kovan?


      • jussi.l
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kuka itki.
        Älä luule liian suuria itsestäsi. Paljon saat vielä harjoitella saadaksesi minut itkemään.
        Näyt kerjäävän tuolla taas tympetiää, kun ressukka olet ollut masentunut. Monennenkohan kerran?

        Et ole saanut elämässäsi mitä olet halunnut, sinua ei ole kuunneltu. Koita ymmärtää että se ei ole palstalaisten vika.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kuka itki.
        Älä luule liian suuria itsestäsi. Paljon saat vielä harjoitella saadaksesi minut itkemään.
        Näyt kerjäävän tuolla taas tympetiää, kun ressukka olet ollut masentunut. Monennenkohan kerran?

        Onko silloin suuri jos saa toista itkemään? Minusta lähinnä pieni.
        Toinen kyssäri sulle. Onko se vaan muut kun kerjää symp/empatiaa jos kertoo mitä elämässä on tapahtunut? Sä vaan toteat mitä sulle on tapahtunut, muut kerjää.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Onko silloin suuri jos saa toista itkemään? Minusta lähinnä pieni.
        Toinen kyssäri sulle. Onko se vaan muut kun kerjää symp/empatiaa jos kertoo mitä elämässä on tapahtunut? Sä vaan toteat mitä sulle on tapahtunut, muut kerjää.

        Miksi sitten muuten nuo tuplahymiöt, kun kuvittelit varmana saaneesi minut itkemään, jos et tuntenut itseäsi suureksi?
        Muistatko enää itsekään, ketä tarkoitit puolustaa, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itsesi puolustajaksi? Nii, kenen puolustajaksi ja miksi? Minulle se ei selvinnyt koskaan, mutta hyvin olet sanut häntäjoukon mukaasi.
        M.O.T.


      • hothot-hot

        k.o.t k.o.t sanoi kana kun orrelta tippus


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Miksi sitten muuten nuo tuplahymiöt, kun kuvittelit varmana saaneesi minut itkemään, jos et tuntenut itseäsi suureksi?
        Muistatko enää itsekään, ketä tarkoitit puolustaa, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itsesi puolustajaksi? Nii, kenen puolustajaksi ja miksi? Minulle se ei selvinnyt koskaan, mutta hyvin olet sanut häntäjoukon mukaasi.
        M.O.T.

        Kyllä sinä ihan omilla kirjoituksillasi ja kannantotoillasi saat ainakin minun kommenttini aikaiseksi.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Miksi sitten muuten nuo tuplahymiöt, kun kuvittelit varmana saaneesi minut itkemään, jos et tuntenut itseäsi suureksi?
        Muistatko enää itsekään, ketä tarkoitit puolustaa, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itsesi puolustajaksi? Nii, kenen puolustajaksi ja miksi? Minulle se ei selvinnyt koskaan, mutta hyvin olet sanut häntäjoukon mukaasi.
        M.O.T.

        Jos laitan tuplahymiön, se on siksi että en ole sillä hetkellä suutuspäissäni, lähinnä huvittunut tai koetan huumorilla nähdä asiaa. Oliko tuo taas sädekehän kiillottamissa, saattoi ollakin ;)) (<-itseironiaa, kiillotus senkin jatkuu, huoksistaheijaa).
        Muistan ketä puolistin, miksi, ja missä ketjussa. En mä sitä tänne tuo, se keskustelu oli ja meni, eikä tämä avaus ollut sinuun kohdistunut millään tavalla. Sä haastat mun oikeudentajua, ja otetaan välillä sanallisesti yhteen, mutta en mä ajattele että sä olisit empaatiton. Sori, tympeetitön :) Jos aloitus liittyi mitenkään sinuun, niin lähinnä siksi että havahduin itteni kohdalla siitä mitä kirjoitit, että mä kiusaan sinua tahallani. Että onko netti tehnyt musta niin tunteettoman etten huomaa miten tallaan. Täällä kun on niin helppoa heittää mitä vaan kun ei näe toista.


      • enmilläänkeksi
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Miksi sitten muuten nuo tuplahymiöt, kun kuvittelit varmana saaneesi minut itkemään, jos et tuntenut itseäsi suureksi?
        Muistatko enää itsekään, ketä tarkoitit puolustaa, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itsesi puolustajaksi? Nii, kenen puolustajaksi ja miksi? Minulle se ei selvinnyt koskaan, mutta hyvin olet sanut häntäjoukon mukaasi.
        M.O.T.

        @ent.siivoojaparka
        Hellitä hetkeksi toisten moittiminen siitä, mitä itsekin teet.
        Muistatko, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itse rupesit puolustajaksi?
        Tuosta vaan, vailla mitään perusteita. En ole rekisteröinyt kenenkään käyttämiä nikkejä.
        Mistä moisen ajatuksen sait, että minä olisin niin tehnyt.
        Oli yllättävä ja raukkamainen veto. Kirjoitin silloin, että raukka olet ja toistan saman nyt.
        Pirullinen naikkonen, joka et tunne minua lainkaan.


      • ent.siivoojaparka
        enmilläänkeksi kirjoitti:

        @ent.siivoojaparka
        Hellitä hetkeksi toisten moittiminen siitä, mitä itsekin teet.
        Muistatko, kun leimasit minut kiusaajaksi ja itse rupesit puolustajaksi?
        Tuosta vaan, vailla mitään perusteita. En ole rekisteröinyt kenenkään käyttämiä nikkejä.
        Mistä moisen ajatuksen sait, että minä olisin niin tehnyt.
        Oli yllättävä ja raukkamainen veto. Kirjoitin silloin, että raukka olet ja toistan saman nyt.
        Pirullinen naikkonen, joka et tunne minua lainkaan.

        Näytäpä se kommentti, missä olen kirjoittanut olevani Puolustaja ison P:n kanssa . Ketäs minä puolustin? Ei hitto, pois se minusta, että sellaista roolia vetäisin tällä palstalla. Jokainen puolustakoon itse itseään, aikuiset ihmiset.
        Hmp.f:n mobbausryhmä näkyy saavan uusia jäseniä. Tervetuloa nyt kaikki muutkin kiusaamaan kiusaajaa. Kertokaa kaikki syntini. Mutta muistakaa heittää se empaattisen Puolustajan näyttelijänviitta harteillenne.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Kyllä sinä ihan omilla kirjoituksillasi ja kannantotoillasi saat ainakin minun kommenttini aikaiseksi.

        Muista se empaattisuus, siilimuori, empaattisuus ja positiivisuus. Muista roolisi.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Näytäpä se kommentti, missä olen kirjoittanut olevani Puolustaja ison P:n kanssa . Ketäs minä puolustin? Ei hitto, pois se minusta, että sellaista roolia vetäisin tällä palstalla. Jokainen puolustakoon itse itseään, aikuiset ihmiset.
        Hmp.f:n mobbausryhmä näkyy saavan uusia jäseniä. Tervetuloa nyt kaikki muutkin kiusaamaan kiusaajaa. Kertokaa kaikki syntini. Mutta muistakaa heittää se empaattisen Puolustajan näyttelijänviitta harteillenne.

        Minä olen kirjoittanut ett olen saanut sinusta kaikkien kirjoitustesi perusteella kovan ihmisen vaikutelman. Siihen en tarvitse ketään ryhmää vaan ihan oman intuitioni. Joten älä mitätöi kirjoitustani laittamalla minua ainakaan johonkin ryhmään kiitos.

        Onko hyökkäys paras puolustus?Jostainhan kovan mimmin roolisi johtuu, suojakilpit kenties?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Muista se empaattisuus, siilimuori, empaattisuus ja positiivisuus. Muista roolisi.

        Muistahan sinä että olet aikuinen ihminen. Sanelet toisille aika jyräävästi joten ota myös vastaan asiallinen palaute, jookosta?Tunnen kyllä empatiaa esim hmpäffää kohtaan, sanelet hänelle aika ilkeästi. esim siitä et hakee säälipisteitä kertomalla masennuksestaan. Minusta aika häijyä.
        Älä hätäänny voithan vielä muuttaa käytöstäsi/rooliasi.


      • enmilläänkeksi
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Näytäpä se kommentti, missä olen kirjoittanut olevani Puolustaja ison P:n kanssa . Ketäs minä puolustin? Ei hitto, pois se minusta, että sellaista roolia vetäisin tällä palstalla. Jokainen puolustakoon itse itseään, aikuiset ihmiset.
        Hmp.f:n mobbausryhmä näkyy saavan uusia jäseniä. Tervetuloa nyt kaikki muutkin kiusaamaan kiusaajaa. Kertokaa kaikki syntini. Mutta muistakaa heittää se empaattisen Puolustajan näyttelijänviitta harteillenne.

        Käskystä rouva ent.siivoojaparka etsin ja löysin sen keskustelun.
        Luin uudestaan ja siinä me kinastelemme jotain joutavanpäiväistä. Ehkäpä koit jääneesi alakynteen.

        Puolustaja-ent.siivoojaparka auttaa palstasiskojaan ☺
        minä-enmilläänkeksi kirjoitin 10.3.2016 19:35: Nyt näyttää tämän palstan kirjoittelu, josta minulla ei ole mitään tietoa (en ole tällä palstalla käynyt toviin) hinanneen sinut siihen suuntaan, että luuleskelet ja autat "apua tarvitsevia" palstasiskojasi, joiden mustanikki on rekisteröity kertomasi mukaan siniseksi.

        http://keskustelu.suomi24.fi/t/14172684/montako-rosvoa-kohtaat-kasvokkain-paivittain

        P.s. sinimikrokuitumoppi on ihan ok, mutten kuulu moppausryhmiin vaan aivan yksikseni moppailen. Kenenkään kanssa en ole täysin samaa mieltä koskaan vaan useimmiten aivan eri mieltä.


      • ent.siivoojaparka
        enmilläänkeksi kirjoitti:

        Käskystä rouva ent.siivoojaparka etsin ja löysin sen keskustelun.
        Luin uudestaan ja siinä me kinastelemme jotain joutavanpäiväistä. Ehkäpä koit jääneesi alakynteen.

        Puolustaja-ent.siivoojaparka auttaa palstasiskojaan ☺
        minä-enmilläänkeksi kirjoitin 10.3.2016 19:35: Nyt näyttää tämän palstan kirjoittelu, josta minulla ei ole mitään tietoa (en ole tällä palstalla käynyt toviin) hinanneen sinut siihen suuntaan, että luuleskelet ja autat "apua tarvitsevia" palstasiskojasi, joiden mustanikki on rekisteröity kertomasi mukaan siniseksi.

        http://keskustelu.suomi24.fi/t/14172684/montako-rosvoa-kohtaat-kasvokkain-paivittain

        P.s. sinimikrokuitumoppi on ihan ok, mutten kuulu moppausryhmiin vaan aivan yksikseni moppailen. Kenenkään kanssa en ole täysin samaa mieltä koskaan vaan useimmiten aivan eri mieltä.

        Olipa hyvä, että annoit ainakin linkin vaikka et sellaista kohtaa sieltä löytänytkään, että olisi sinua syyttänyt tai kertonut olevani jonkun Puolustaja.
        Tämä "piru" siis kirjoitti näin:
        """"Tämä nyt ei ole syytös, vaan ihan uteliaisuuttani kysyn.

        Muistan tuon aloittajan nikin kerran kehuneen hänellä olevan mahoton määrä rekattuja nikkejä.

        Sinäkö rekkasit mimmimum-min ja kesivän itsellesi?

        Jos se olit sinä, niin katsoitko itseäsi peilistä silmiin?""""
        Siis ihan uteliaisuuttani vaan kysyin sinulta nikkien keräilijältä ja sain siihen vastauksen ja sillä sökö.
        Miksi muuten tämä yksi nikeistäsi on "enmilläänkeksi", kun kuitenkin olet noin hyvä keksimään kaikenlaista paskaa toisen kirjoittamaksi vaikka sitä ei ole olemassakaan?


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Minä olen kirjoittanut ett olen saanut sinusta kaikkien kirjoitustesi perusteella kovan ihmisen vaikutelman. Siihen en tarvitse ketään ryhmää vaan ihan oman intuitioni. Joten älä mitätöi kirjoitustani laittamalla minua ainakaan johonkin ryhmään kiitos.

        Onko hyökkäys paras puolustus?Jostainhan kovan mimmin roolisi johtuu, suojakilpit kenties?

        Hyvin menee, siilimuori! Oikein loistavaa ja käsikirjoituksen mukaisesti!
        Et sitten vieläkään ymmärrä, mitä haluan teille havainnollistaa?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Hyvin menee, siilimuori! Oikein loistavaa ja käsikirjoituksen mukaisesti!
        Et sitten vieläkään ymmärrä, mitä haluan teille havainnollistaa?

        Minkä käsikirjoituksen. Onko sulla sellanenkin vai luulotautiko sinuunkin sitten loppuin lopuksi iski. Yritäs uudelleen havainnollistaa. Ei avaudu ei. Turhan suorasananen oot silti toisille ehkä aroissa asioissa.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Hyvin menee, siilimuori! Oikein loistavaa ja käsikirjoituksen mukaisesti!
        Et sitten vieläkään ymmärrä, mitä haluan teille havainnollistaa?

        Minä ymmärsin, sä saat sanoa pahasti, mutta et kestä että sinulle tehdään niin.
        Koetan tästä lähtien hellittää puolustamisintoani, täytyy keksiä joku muu lähestymistapa. Kasvun paikka ;)) tuostahan sä tykkäät, eks tykkääkin :)) vai ootko niin täynnä mun juttuja jo, että et saa huumoria tuosta vedettyä.
        Siilimuorille kiitos.


      • enmilläänkeksi
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Olipa hyvä, että annoit ainakin linkin vaikka et sellaista kohtaa sieltä löytänytkään, että olisi sinua syyttänyt tai kertonut olevani jonkun Puolustaja.
        Tämä "piru" siis kirjoitti näin:
        """"Tämä nyt ei ole syytös, vaan ihan uteliaisuuttani kysyn.

        Muistan tuon aloittajan nikin kerran kehuneen hänellä olevan mahoton määrä rekattuja nikkejä.

        Sinäkö rekkasit mimmimum-min ja kesivän itsellesi?

        Jos se olit sinä, niin katsoitko itseäsi peilistä silmiin?""""
        Siis ihan uteliaisuuttani vaan kysyin sinulta nikkien keräilijältä ja sain siihen vastauksen ja sillä sökö.
        Miksi muuten tämä yksi nikeistäsi on "enmilläänkeksi", kun kuitenkin olet noin hyvä keksimään kaikenlaista paskaa toisen kirjoittamaksi vaikka sitä ei ole olemassakaan?

        @ ent.siivoojaparka Sinähän se olet hyvä keksimään kaikenlaista paskaa toisen tekemäksi vaikka sitä ei ole olemassakaan!!!!!
        Etkö ollenkaan havaitse, miten itse toimit? Katso vaikkapa peiliin, jos et muuten huomaa omaa olemassaoloasi ja omia touhuamisiasi ☺
        P.s. en minäkään edes pyri olemaan sellainen kiltti joo-joo-nainen.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Jos laitan tuplahymiön, se on siksi että en ole sillä hetkellä suutuspäissäni, lähinnä huvittunut tai koetan huumorilla nähdä asiaa. Oliko tuo taas sädekehän kiillottamissa, saattoi ollakin ;)) (<-itseironiaa, kiillotus senkin jatkuu, huoksistaheijaa).
        Muistan ketä puolistin, miksi, ja missä ketjussa. En mä sitä tänne tuo, se keskustelu oli ja meni, eikä tämä avaus ollut sinuun kohdistunut millään tavalla. Sä haastat mun oikeudentajua, ja otetaan välillä sanallisesti yhteen, mutta en mä ajattele että sä olisit empaatiton. Sori, tympeetitön :) Jos aloitus liittyi mitenkään sinuun, niin lähinnä siksi että havahduin itteni kohdalla siitä mitä kirjoitit, että mä kiusaan sinua tahallani. Että onko netti tehnyt musta niin tunteettoman etten huomaa miten tallaan. Täällä kun on niin helppoa heittää mitä vaan kun ei näe toista.

        Täällä se alkaa tullakin ja ihan niitten empaattisten ihmisten omista näppäimistä, mistä kiusaamisessa yleensäkin on kysymys.
        Joku kukkahattutäti kulkee etsimässä puolustettavaa, että pääsee lööppeihin.
        Kuinkas sitten onnistaakin, että hän kuulee sivukorvalla jostain, kuinka esikouluikäinen uhkaa lyödä jotakin toista sanomalehdellä. Sanomalehdellä!!!! Lyödä???? Lyödä toista sanomalehdellä!!!! Voi herranjestas, tästähän tulee hyvä juttu ja vielä parempi, kun se uhkailtu poka on värillinen. Muutama johdatteleva kysymys siihen; "kiusataanko sinua, kiusataanko sinua siksi, kun olet musta?" "Jooooo".
        Hyvä, hyvä! Juttu faceen, siitä lehteen ja vielä mainintana, että Kukaan Muu, ei tehnyt mitään kuin Minä.
        Mitä tekee empaattiset ihmiset, jotka lukevat jutun? Hyökkäävät kiusaajien kimppuun: Minkälaisia piruja ne ovat jo heti pienenä. Tämä on loputtava tällainen kiusaaminen. Minkälaiset kotiolot, vanhemmat, lapsuus noilla piruilla on. Niitten on saatava maistaa omaa lääkettään ...
        Kukaan ei kysy, mitä piruuksia se värillinen poika kenties oli tehnyt, että oli "ansainnut" sakinhivutuksen.
        Palstan empaattiset:
        """Oli yllättävä ja raukkamainen veto. Kirjoitin silloin, että raukka olet ja toistan saman nyt.""""
        """Pirullinen naikkonen, joka et tunne minua lainkaan."""
        """Millainen elämä on sinusta tehnyt noin kovan?"""
        """Sanelet toisille aika jyräävästi joten ota myös vastaan asiallinen palaute, jookosta?"""
        """Minä ymmärsin, sä saat sanoa pahasti, mutta et kestä että sinulle tehdään niin."""
        Toisinsanoen, palsta empaattiset ovat yhtä mieltä siitä, että saat mitä olet tilannutkin. Voisiko kenellekään tulla mieleen (paitsi yhdelle muullekin kuin minulle sen tullut), että noissa lehtien kiusaamistapauksissa voisikin olla siinä kiusatussa itsessään se syy (niinkuin tässä tapauksessa minussa).


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Täällä se alkaa tullakin ja ihan niitten empaattisten ihmisten omista näppäimistä, mistä kiusaamisessa yleensäkin on kysymys.
        Joku kukkahattutäti kulkee etsimässä puolustettavaa, että pääsee lööppeihin.
        Kuinkas sitten onnistaakin, että hän kuulee sivukorvalla jostain, kuinka esikouluikäinen uhkaa lyödä jotakin toista sanomalehdellä. Sanomalehdellä!!!! Lyödä???? Lyödä toista sanomalehdellä!!!! Voi herranjestas, tästähän tulee hyvä juttu ja vielä parempi, kun se uhkailtu poka on värillinen. Muutama johdatteleva kysymys siihen; "kiusataanko sinua, kiusataanko sinua siksi, kun olet musta?" "Jooooo".
        Hyvä, hyvä! Juttu faceen, siitä lehteen ja vielä mainintana, että Kukaan Muu, ei tehnyt mitään kuin Minä.
        Mitä tekee empaattiset ihmiset, jotka lukevat jutun? Hyökkäävät kiusaajien kimppuun: Minkälaisia piruja ne ovat jo heti pienenä. Tämä on loputtava tällainen kiusaaminen. Minkälaiset kotiolot, vanhemmat, lapsuus noilla piruilla on. Niitten on saatava maistaa omaa lääkettään ...
        Kukaan ei kysy, mitä piruuksia se värillinen poika kenties oli tehnyt, että oli "ansainnut" sakinhivutuksen.
        Palstan empaattiset:
        """Oli yllättävä ja raukkamainen veto. Kirjoitin silloin, että raukka olet ja toistan saman nyt.""""
        """Pirullinen naikkonen, joka et tunne minua lainkaan."""
        """Millainen elämä on sinusta tehnyt noin kovan?"""
        """Sanelet toisille aika jyräävästi joten ota myös vastaan asiallinen palaute, jookosta?"""
        """Minä ymmärsin, sä saat sanoa pahasti, mutta et kestä että sinulle tehdään niin."""
        Toisinsanoen, palsta empaattiset ovat yhtä mieltä siitä, että saat mitä olet tilannutkin. Voisiko kenellekään tulla mieleen (paitsi yhdelle muullekin kuin minulle sen tullut), että noissa lehtien kiusaamistapauksissa voisikin olla siinä kiusatussa itsessään se syy (niinkuin tässä tapauksessa minussa).

        Mustavalkoiseksi meni taas. Mutta periaatteessa tajuan pointtisi.
        Jos sä kiusaat jotakuta, ja mä tulen hätiin ja rupean kiusaamaan sua, niin vaan tuplaan sitä kiusaamista.

        Miten tätä kiusaamisongelmaa sitten globaalisesti ratkaistaan? Kukaan ei kiusaa enää ketään, vaikka olisi aihettakin?


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mustavalkoiseksi meni taas. Mutta periaatteessa tajuan pointtisi.
        Jos sä kiusaat jotakuta, ja mä tulen hätiin ja rupean kiusaamaan sua, niin vaan tuplaan sitä kiusaamista.

        Miten tätä kiusaamisongelmaa sitten globaalisesti ratkaistaan? Kukaan ei kiusaa enää ketään, vaikka olisi aihettakin?

        Täällä.
        Ihan ensiksikin voisi olla etsimättä suurennuslasin kanssa kiusaamista sieltä, missä sitä ei oikeasti olekaan, yrittäisi olla tekemättä siitä vieläpä ongelmaa itselleen ja toisille.
        Voisi olla ottamatta kaikki mahdollinen keskinäinen suunsoitto kiusaamisena, sillä mitään vakavaahan se ei voi tällaisella palstalla olla pelkkien nimimerkkien kesken.
        Livenä.
        Olla tarttumatta kakaroitten pikkuriitoihin ja suurennella niitä kiusaamiseksi. Saahan sillä sellaisella tosin nimensä julkisuuteen, jos sellaista niin kovin kaipaa. Antaa lasten jo heti pienestä saakka oppia vapaasti itse puolustautumaan antaen niitten rauhassa mitellä keskenään, jos ei ihan ala päitä lentelemään.
        Kuulostaa vähänki liioitellulta, että vieras ihminen puuttuu väliin, kun esikouluikäinen kakara uhkailee lyödä toista sanomalehdellä. Aika pehmoinen ase kuitenkin, mutta voisihan siitä pieni paperihaava tulla, jos huolimattomasti osuu.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Täällä.
        Ihan ensiksikin voisi olla etsimättä suurennuslasin kanssa kiusaamista sieltä, missä sitä ei oikeasti olekaan, yrittäisi olla tekemättä siitä vieläpä ongelmaa itselleen ja toisille.
        Voisi olla ottamatta kaikki mahdollinen keskinäinen suunsoitto kiusaamisena, sillä mitään vakavaahan se ei voi tällaisella palstalla olla pelkkien nimimerkkien kesken.
        Livenä.
        Olla tarttumatta kakaroitten pikkuriitoihin ja suurennella niitä kiusaamiseksi. Saahan sillä sellaisella tosin nimensä julkisuuteen, jos sellaista niin kovin kaipaa. Antaa lasten jo heti pienestä saakka oppia vapaasti itse puolustautumaan antaen niitten rauhassa mitellä keskenään, jos ei ihan ala päitä lentelemään.
        Kuulostaa vähänki liioitellulta, että vieras ihminen puuttuu väliin, kun esikouluikäinen kakara uhkailee lyödä toista sanomalehdellä. Aika pehmoinen ase kuitenkin, mutta voisihan siitä pieni paperihaava tulla, jos huolimattomasti osuu.

        Jos ei kerta keskustelu täällä voi satuttaa ketään, niin.... mitä varten aloitit tämän keskustelun? Mulla ainakin tuntuu jos joku menee henkilökohtaisuuksiin. Se on totta, että nopeasti sen unohtaa kun vaan sulkee netin ja tekee jotain muuta. Mutta tunnoton ainakaan minä en ole. Ja vaikka täällä moni muukin sanoo kuten sinä, teot ja vastaukset puhuvat jotain muuta.
        Mun lapset oli ala-asteella tuollaisessa koulussa. Heillä ei kukaan kiusannut, ja lapset saivat vapaasti keskenään selvittää tai jättää selvittämättä riidat. Siitä tuli pahoja ongelmia, mm. meidän lapsille. Jouduin käyttämään siellä työaikaani muutaman päivän verran, ja huomasin silloin toisen pojan, jolla oli vielä suurempia ongelmia. Opettajat ei suostuneet tekemään mitään, lasten piti ite selvitä. Se poika koetti olla urhea ja silti aina mukana, antoi ymmärtää että ei tunnu missään. Hän on myös aikuisuuden kynnyksellä, kuten minunkin lapset, mutta on henkisesti saanut takkiinsa. Toivottavasti saavat hänet vielä kuntoon. Mutta lapsuuttaan taisi menettää, se ei ollut ihan sellainen kun pitäisi olla.
        Minusta lapsia pitää opettaa ja ohjata, näyttää mikä on oikein ja väärin. En ole vapaan kasvatuksen kannattaja, rajat ja säännöt luo turvaa, varsinkin isossa joukossa. Kotona varmaan toimii paremin.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Täällä se alkaa tullakin ja ihan niitten empaattisten ihmisten omista näppäimistä, mistä kiusaamisessa yleensäkin on kysymys.
        Joku kukkahattutäti kulkee etsimässä puolustettavaa, että pääsee lööppeihin.
        Kuinkas sitten onnistaakin, että hän kuulee sivukorvalla jostain, kuinka esikouluikäinen uhkaa lyödä jotakin toista sanomalehdellä. Sanomalehdellä!!!! Lyödä???? Lyödä toista sanomalehdellä!!!! Voi herranjestas, tästähän tulee hyvä juttu ja vielä parempi, kun se uhkailtu poka on värillinen. Muutama johdatteleva kysymys siihen; "kiusataanko sinua, kiusataanko sinua siksi, kun olet musta?" "Jooooo".
        Hyvä, hyvä! Juttu faceen, siitä lehteen ja vielä mainintana, että Kukaan Muu, ei tehnyt mitään kuin Minä.
        Mitä tekee empaattiset ihmiset, jotka lukevat jutun? Hyökkäävät kiusaajien kimppuun: Minkälaisia piruja ne ovat jo heti pienenä. Tämä on loputtava tällainen kiusaaminen. Minkälaiset kotiolot, vanhemmat, lapsuus noilla piruilla on. Niitten on saatava maistaa omaa lääkettään ...
        Kukaan ei kysy, mitä piruuksia se värillinen poika kenties oli tehnyt, että oli "ansainnut" sakinhivutuksen.
        Palstan empaattiset:
        """Oli yllättävä ja raukkamainen veto. Kirjoitin silloin, että raukka olet ja toistan saman nyt.""""
        """Pirullinen naikkonen, joka et tunne minua lainkaan."""
        """Millainen elämä on sinusta tehnyt noin kovan?"""
        """Sanelet toisille aika jyräävästi joten ota myös vastaan asiallinen palaute, jookosta?"""
        """Minä ymmärsin, sä saat sanoa pahasti, mutta et kestä että sinulle tehdään niin."""
        Toisinsanoen, palsta empaattiset ovat yhtä mieltä siitä, että saat mitä olet tilannutkin. Voisiko kenellekään tulla mieleen (paitsi yhdelle muullekin kuin minulle sen tullut), että noissa lehtien kiusaamistapauksissa voisikin olla siinä kiusatussa itsessään se syy (niinkuin tässä tapauksessa minussa).

        Monesti on vaikea nähdä/myöntää sitä malkaa omassa silmässä. Jos nakkelee täällä palautetta yhdessä sun toisesta siihen sävyyn, mikä jostain toisesta tuntuu julmalta, tulee kestää myös asiallinen palaute siitä. Jokaisella on oikeus kertoa miltä tuntuu, myös sun tekstis.

        Siis toistan, sinusta kirjoitustesi perusteella saa kovan naisen kuvan ja toistan vielä senkin että johtuneeko elämänhistoriastas vai mistä, onko kovuus kuori ja pinnan alla satutettu, sitäkään emme voi täällä tietää. Täällä kun näkyy vai kirjoitettu teksti. Hupainenkin osaat olla mutta joskus kommenttisi toisille menee kyllä pikkasen liiallisuuksiin. Minusta kun on asioita, mitä toisille nyt ei yksinkertaisesti sanota.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Monesti on vaikea nähdä/myöntää sitä malkaa omassa silmässä. Jos nakkelee täällä palautetta yhdessä sun toisesta siihen sävyyn, mikä jostain toisesta tuntuu julmalta, tulee kestää myös asiallinen palaute siitä. Jokaisella on oikeus kertoa miltä tuntuu, myös sun tekstis.

        Siis toistan, sinusta kirjoitustesi perusteella saa kovan naisen kuvan ja toistan vielä senkin että johtuneeko elämänhistoriastas vai mistä, onko kovuus kuori ja pinnan alla satutettu, sitäkään emme voi täällä tietää. Täällä kun näkyy vai kirjoitettu teksti. Hupainenkin osaat olla mutta joskus kommenttisi toisille menee kyllä pikkasen liiallisuuksiin. Minusta kun on asioita, mitä toisille nyt ei yksinkertaisesti sanota.

        Vielä tarkennan. Esimerkiksi jos joku on täällä kertonut masenuksestaan avoimesti, onko fiksua irvistellä hälle siitä et hakee säälipisteitä? Toinen samaan verratava on sellainen et sanoisit lapsettomuudesta kärsivälle et sinä se eti sitten ikinä ole onnistunut edes lasta saamaan.Ajattelemattomutta vai todellista halua olla mahdollisimman paha?


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Jos ei kerta keskustelu täällä voi satuttaa ketään, niin.... mitä varten aloitit tämän keskustelun? Mulla ainakin tuntuu jos joku menee henkilökohtaisuuksiin. Se on totta, että nopeasti sen unohtaa kun vaan sulkee netin ja tekee jotain muuta. Mutta tunnoton ainakaan minä en ole. Ja vaikka täällä moni muukin sanoo kuten sinä, teot ja vastaukset puhuvat jotain muuta.
        Mun lapset oli ala-asteella tuollaisessa koulussa. Heillä ei kukaan kiusannut, ja lapset saivat vapaasti keskenään selvittää tai jättää selvittämättä riidat. Siitä tuli pahoja ongelmia, mm. meidän lapsille. Jouduin käyttämään siellä työaikaani muutaman päivän verran, ja huomasin silloin toisen pojan, jolla oli vielä suurempia ongelmia. Opettajat ei suostuneet tekemään mitään, lasten piti ite selvitä. Se poika koetti olla urhea ja silti aina mukana, antoi ymmärtää että ei tunnu missään. Hän on myös aikuisuuden kynnyksellä, kuten minunkin lapset, mutta on henkisesti saanut takkiinsa. Toivottavasti saavat hänet vielä kuntoon. Mutta lapsuuttaan taisi menettää, se ei ollut ihan sellainen kun pitäisi olla.
        Minusta lapsia pitää opettaa ja ohjata, näyttää mikä on oikein ja väärin. En ole vapaan kasvatuksen kannattaja, rajat ja säännöt luo turvaa, varsinkin isossa joukossa. Kotona varmaan toimii paremin.

        Jos haluat välttää, ettei kukaan mene sinulle henkilökohtaisuuksiin, niin annapa olla kertomatta liian arkoja henkilökohtaisia asioitasi avoimella keskustelupalstalla ja keskustele vain aiheesta.
        Henkilökohtaisuuksiin? Täällähän tiedetään vain nikkisi, eikä henkilöllisyyttäsi.
        Jos itse jatkuvasti kerrot täällä masennuksestasi yhteydessä ja toisessa (suunnilleen kerran viikossa vedät sen esiin), niin etkö silloin halua koko maailman sen tietävän. Sehän on tavallaan niinkuin nikkisi tavaramerkki. Miksi sitä pitäisi olla hyss hyss hissun kissun kuin ei olisi tietävinään? Etenkin, kun se vielä vedetään esiin empatiaketjussa, niin väkisin siitä tulee tiettyjä ajatuksia mieleen.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Monesti on vaikea nähdä/myöntää sitä malkaa omassa silmässä. Jos nakkelee täällä palautetta yhdessä sun toisesta siihen sävyyn, mikä jostain toisesta tuntuu julmalta, tulee kestää myös asiallinen palaute siitä. Jokaisella on oikeus kertoa miltä tuntuu, myös sun tekstis.

        Siis toistan, sinusta kirjoitustesi perusteella saa kovan naisen kuvan ja toistan vielä senkin että johtuneeko elämänhistoriastas vai mistä, onko kovuus kuori ja pinnan alla satutettu, sitäkään emme voi täällä tietää. Täällä kun näkyy vai kirjoitettu teksti. Hupainenkin osaat olla mutta joskus kommenttisi toisille menee kyllä pikkasen liiallisuuksiin. Minusta kun on asioita, mitä toisille nyt ei yksinkertaisesti sanota.

        No avaudupa nyt ihan rohkeasti vaan ja myönnä se malka silmässäsi vaikka se olisi kuinka vaikeaa sinulle.
        Minun henkilökohtaisuuksiini saat mennä aivan vapaasti, niihin mitä olen tänne kirjoittanut, mutta jätä nuo typerät psykoanalyysisi minusta sinne minne ne kuuluvatkin, omaan mielikuvitusmaailmaasi.
        Huomaan, että et taaskaan tässä ketjussa ymmärtänyt sen haisevaa siitä, mihin tähtäsin, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta ja tyhmälle ei toisteta.
        Hmp.f sen ymmärsi lähinnä oikein, että kaikki ei ole aina niinkuin sivullisesta näyttää.
        Ps. Oman kertomasi mukaan olet "onnistunut" saamaan lapsia, miehiäkin, montakin. Vaikka tiedä sitten aina sinunkaan jutuistasi, kun pyörittelet niitä edestakaisin sinne tänne. Väliin kerrot töissäkäynnistäsi ja sitten vilautat, ettei täällä kukhaan voi tietää, käytkö sinä enää oikeasti töissä vaikka nikkisi takaa niin kirjoitatkin, että nyt tuli töihin lähtö.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Jos haluat välttää, ettei kukaan mene sinulle henkilökohtaisuuksiin, niin annapa olla kertomatta liian arkoja henkilökohtaisia asioitasi avoimella keskustelupalstalla ja keskustele vain aiheesta.
        Henkilökohtaisuuksiin? Täällähän tiedetään vain nikkisi, eikä henkilöllisyyttäsi.
        Jos itse jatkuvasti kerrot täällä masennuksestasi yhteydessä ja toisessa (suunnilleen kerran viikossa vedät sen esiin), niin etkö silloin halua koko maailman sen tietävän. Sehän on tavallaan niinkuin nikkisi tavaramerkki. Miksi sitä pitäisi olla hyss hyss hissun kissun kuin ei olisi tietävinään? Etenkin, kun se vielä vedetään esiin empatiaketjussa, niin väkisin siitä tulee tiettyjä ajatuksia mieleen.

        Mennä henkilökohtaisuuksiin tarkoittaa jotain muuta kuin tuota mitä kuvailit.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mennä henkilökohtaisuuksiin tarkoittaa jotain muuta kuin tuota mitä kuvailit.

        Ihan oikeasti, niin ei minulla ole hajuakaan siitä, mitä sillä henkilökohtaisuuksiin menemisellä täällä tarkoitetaan.
        Monethan täällä puhuvat sairauksistaan, vammoistaan, perheestään. Onko se henkilökohtaisuuksiin menemistä, jos joku toinen kirjoittaja niistä mainitsee myöhemmin? Miksi ei saisi, jos ne on itse tänne präntännyt?
        Olisiko sellainen sitten sitä henkilökohtaisuuksiin menemistä, jos toinen kertoo minkälaisen kuvan hän on saanut kirjoitusten perusteella toisesta kirjoittajasta? Minä sinusta? Taikka niinkuin vaikka siilimuori tuolla minusta? Pitäisiköhän minun nyt sitten ottaa häntä raivelista kiinni oikein kunnolla ja lyödä vaikka sanomalehdellä?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        No avaudupa nyt ihan rohkeasti vaan ja myönnä se malka silmässäsi vaikka se olisi kuinka vaikeaa sinulle.
        Minun henkilökohtaisuuksiini saat mennä aivan vapaasti, niihin mitä olen tänne kirjoittanut, mutta jätä nuo typerät psykoanalyysisi minusta sinne minne ne kuuluvatkin, omaan mielikuvitusmaailmaasi.
        Huomaan, että et taaskaan tässä ketjussa ymmärtänyt sen haisevaa siitä, mihin tähtäsin, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta ja tyhmälle ei toisteta.
        Hmp.f sen ymmärsi lähinnä oikein, että kaikki ei ole aina niinkuin sivullisesta näyttää.
        Ps. Oman kertomasi mukaan olet "onnistunut" saamaan lapsia, miehiäkin, montakin. Vaikka tiedä sitten aina sinunkaan jutuistasi, kun pyörittelet niitä edestakaisin sinne tänne. Väliin kerrot töissäkäynnistäsi ja sitten vilautat, ettei täällä kukhaan voi tietää, käytkö sinä enää oikeasti töissä vaikka nikkisi takaa niin kirjoitatkin, että nyt tuli töihin lähtö.

        Kun ei älyä niin ei älyä. Mitäpä tuosta.


    • töött

      Johtuuko empatian puute oikeastaan totaalisesta uupumuksesta
      - tai siitä että vihan alla ja sitä kokeneena elämänsä ajan todella jättää aika syvät haavat sekä mieleen että kehoonkin - sukupolvien ajan
      - jos shokkisena kaiken elämänsä elänyt - eihän se mitään "täysipäisyyttä" edusta
      - ei liioin riippuvuudet - turvattomuus - työttömyys - vakavat sairaudet, joihin ei aikanaan hoitoa ollut - köyhyys ja puute - rikollisuus ym
      - monet asiat kuitenkin paremmin kuin ennen - hankeen paleltuneita kerjäläisiä vähempi, ontuvan Eriksonin kuolemasta moni entisaikaan oli hyvillään - ei tarvinnut pilata enää rikkaiden näköaloja ja keskiaikain pyöveliporukoiden julkiset
      kansanhuvit noitienpolttamisineen ja mestauksineen nykyisin harvemmin tapahtuvia kuin ennen - toisenlaisia kriisistä toiseen tunnelmia suorastaan ryöppyinä tarjoaa media ja internet maailmanlaajuisena ilmiönä.
      Saiko koskaan olla väsynyt ja uupunut - aina vaan piti voimaantumassa eikä ihmisen mitään heikkouksia saanut olla edes olemassa sangen salamyhkäiseksi alati muuttuvassa maailmassa, jonka luonto arvaamaton, armoton ja julmakin.
      Jos itki maailman pahuutta - sanottiin lapsena ollessa halveksivasti että vain hiirille saunavettä vuotaa sun silmistä, niistä edes räkänokka nenäsi.

      • Totta, joka sana. Kiitos, tämä oli hieno kirjoitus.
        Kirjoitit että empatian puuten saattaa johtua uupumuksesta. Se on varmaankin niin, jos mietin sitä aikaa kun itse olin masentunut, ei mulle riittänyt enää tunteita ketään muuta kohtaan. Ei jaksanut tuntea enempää.


    • enmilläänkeksi

      Väittäisin, että lähimmäisen hätään osaa hyvin apua antaa sellainen, joka ei itse ole apua saanut vaikeassa elämäntilanteessa keneltäkään ihmiseltä - vain Jumalalle on epäilijä voinut lähettää hennon rukouksen. Sellainen ihminen tietää, miltä tuntuu jäädä hädässään aivan yksin.
      Varmaan joku apua saanut sitä tajuu myös antaa. Mutta en ole samaa mieltä Pave Maijasen kanssa, että: Jokainen
      On sellaisia itsekeskeisiä, jotka ottavat itsestäänselvyytenä apua vastaan, mutteivat itse katso aiheellisesksi auttaa muita.
      https://www.youtube.com/watch?v=jb9vUQWhMKY

      • Varmaankin totta, että Pave oli väärässä :) On ihmisiä jotka on vaan kädet ojossa.
        Onko silti väärin auttaa sellaisia? Ei minusta, jos kerta apua tarvitsevat. En mä ainakaan mun skitso-mutsia auttanut kiitosten takia, sitä oli ihan turha odottaa. Mutta pystyin nukkumaan paremmin, kun tiesin että olin voitavani tehnyt.
        Ja jos tähän yhdistää sen toisen ketjun kiusaamisesta, ja meidän keskustelu siellä, niin ehkä mä nyt paremmin tajua mitä hait... Että jos toinen koettaa vaan vetää omia etujaan ja pyytää apua vaikkei mitään hätää olekaan? Ymmärsinkö oikein?
        Ei se silti minusta pois ole jos autan. Se on hänen häpeänsä jos vedättää. Mutta moni on sun kanssa samaa mieltä, että on heikkoutta tavallaan, tulla vedätetyksi.


      • enmilläänkeksi
        hmp.f kirjoitti:

        Varmaankin totta, että Pave oli väärässä :) On ihmisiä jotka on vaan kädet ojossa.
        Onko silti väärin auttaa sellaisia? Ei minusta, jos kerta apua tarvitsevat. En mä ainakaan mun skitso-mutsia auttanut kiitosten takia, sitä oli ihan turha odottaa. Mutta pystyin nukkumaan paremmin, kun tiesin että olin voitavani tehnyt.
        Ja jos tähän yhdistää sen toisen ketjun kiusaamisesta, ja meidän keskustelu siellä, niin ehkä mä nyt paremmin tajua mitä hait... Että jos toinen koettaa vaan vetää omia etujaan ja pyytää apua vaikkei mitään hätää olekaan? Ymmärsinkö oikein?
        Ei se silti minusta pois ole jos autan. Se on hänen häpeänsä jos vedättää. Mutta moni on sun kanssa samaa mieltä, että on heikkoutta tavallaan, tulla vedätetyksi.

        @hmp.f "Että jos toinen koettaa vaan vetää omia etujaan ja pyytää apua vaikkei mitään hätää olekaan? Ymmärsinkö oikein?"
        Suunnilleen noin. On kaikilla avun pyytäjillä varmaankin omasta mielestään hätä ja eivät itse koe vedättävänsä vaan kokevat olevansa aidosti avun tarpeessa. Jonkinlaista sosiaalisuutta tuollainen pikku ongelmiensa kertoileminen, suurentelu ja avun pyytäminen on, ettei sinänsä mitään pahaa.
        He, joilla on suurin hätä, pitävät yleensä pienintä ääntä.


    • siilimuori3

      Ihmisten egoistinen itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys on tämänpäivän oikku ja ongelma . Empaattista ja hyväsydämistä ihmistä käytetään härskisit hyväksi jos ei pidä varaansa. Joten kannattaanee vetää rajat itsensä suojelemiseksi vai kuinka?Vetääkö empoaattinen ihminen läheisyyteensä tietyntyyppisiä ihmisiä?

      • kesi.vä

        Mä olen huomannut, että ihmiset yllättyvät, kun autan heitä jotenkin. Onko se sitten niin, että kohteliaat käytöstavat ja huomaavaisuus toisia kohtaan ovat myös häviämässä. Joillakin tuppaa olemaan se näkymätön reviirimuuri ympärillään ettei tohdita tarjotakaan apua.


      • siilimuori3
        kesi.vä kirjoitti:

        Mä olen huomannut, että ihmiset yllättyvät, kun autan heitä jotenkin. Onko se sitten niin, että kohteliaat käytöstavat ja huomaavaisuus toisia kohtaan ovat myös häviämässä. Joillakin tuppaa olemaan se näkymätön reviirimuuri ympärillään ettei tohdita tarjotakaan apua.

        Kyllä varman on noinkin että kohteliaisuus hyväsydämmisyys ja huomaavaisuus on katoava kansanperinne. Sen huomaa siitäkin kun moet myös nolostuvat jos heitä tarjoutuu auttamaan tai muutoin vain osoittaa huomaavaisuutta. On myös niin että hyväsydämmisyyttäsi saatetaan käyttää härskikis hyväksi jos et pidä varaasi. Tälain häikäilemättömyys ja hyvväsydämmisyys kohtaavat.


      • kesi.vä
        siilimuori3 kirjoitti:

        Kyllä varman on noinkin että kohteliaisuus hyväsydämmisyys ja huomaavaisuus on katoava kansanperinne. Sen huomaa siitäkin kun moet myös nolostuvat jos heitä tarjoutuu auttamaan tai muutoin vain osoittaa huomaavaisuutta. On myös niin että hyväsydämmisyyttäsi saatetaan käyttää härskikis hyväksi jos et pidä varaasi. Tälain häikäilemättömyys ja hyvväsydämmisyys kohtaavat.

        Kävin lukasemassa tuon toisen ketjun, jossa oli siitä bussitytöstä. Tuli mieleen viime syksyllä, kun olin töistä tulossa, istuin bussin etupenkissä ja tuli kaksi n. 8-9 vuotiasta poikaa kyytiin. Maksoivat rahalla. Toiselta puuttui 2 €. Bussikuski oli käännyttämässä sitä poikaa ulos. Mä maksoin sen pojan matkan. Hämärtyvä syysilta, mielestäni olisi ollut tavallaan heitteille jättö.

        Hyväsydämisyyden hyväksikäyttö on kuvottavaa.


      • kesi.vä kirjoitti:

        Kävin lukasemassa tuon toisen ketjun, jossa oli siitä bussitytöstä. Tuli mieleen viime syksyllä, kun olin töistä tulossa, istuin bussin etupenkissä ja tuli kaksi n. 8-9 vuotiasta poikaa kyytiin. Maksoivat rahalla. Toiselta puuttui 2 €. Bussikuski oli käännyttämässä sitä poikaa ulos. Mä maksoin sen pojan matkan. Hämärtyvä syysilta, mielestäni olisi ollut tavallaan heitteille jättö.

        Hyväsydämisyyden hyväksikäyttö on kuvottavaa.

        "kesi.vä"

        Miksi te keksitte näitä tarinoita jatkuvasti?
        Vältellen järkevyyttä viimeiseen asti.

        H.


      • kesi.vä kirjoitti:

        Kävin lukasemassa tuon toisen ketjun, jossa oli siitä bussitytöstä. Tuli mieleen viime syksyllä, kun olin töistä tulossa, istuin bussin etupenkissä ja tuli kaksi n. 8-9 vuotiasta poikaa kyytiin. Maksoivat rahalla. Toiselta puuttui 2 €. Bussikuski oli käännyttämässä sitä poikaa ulos. Mä maksoin sen pojan matkan. Hämärtyvä syysilta, mielestäni olisi ollut tavallaan heitteille jättö.

        Hyväsydämisyyden hyväksikäyttö on kuvottavaa.

        Minäkin kävin lukasemassa sen bussitytön jutun ja siitä jää päällimmäiseksi mieleen miten asioida yhdistellään ja syyt löydetään aina omasta agendasta.
        Kävinlukemassa myös tytön oman kertomuksen: käsittääkseni hänen paniikkihäiriökohtauksensa laukaisi pelko siitä miten hän pääsee kotiin jos yöbussi ei liiku eteenpäin (ei-loogista, mutta tyypillistä paniikkihäiriössä). Ei häntä rassannut ulkomaalaissyntyisten läsnäolo eikä hän kokenut sitä uhkaavaksi.

        Mikä kertomuksessa tuntuu tosi ilkeeltä oli se täydellinen empatian puute ja vihamielisyys nuorta kohtaan joka oli ahdingossa.

        Empatia ei katoa maailmasta, mutta juuri tällä hetkellä ratsastetaan kovilla arvoilla ja hyväsydämisyys koetaan monesti heikkoudeksi vaikka se tosiasiassa on suuri vahvuus.


      • kesi.vä
        hunksz kirjoitti:

        "kesi.vä"

        Miksi te keksitte näitä tarinoita jatkuvasti?
        Vältellen järkevyyttä viimeiseen asti.

        H.

        Voi voi sentään, eipä tarvitse keksiä juttuja. Katsos kun elää elämää niin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Suosittelisin Sinullekin, että tekisit joskus pienen kiertoajelun stadin busseilla. Pääsisit silleen elämän keskelle. Tämä kaikella ystävyydellä :)


      • siilimuori3
        kesi.vä kirjoitti:

        Kävin lukasemassa tuon toisen ketjun, jossa oli siitä bussitytöstä. Tuli mieleen viime syksyllä, kun olin töistä tulossa, istuin bussin etupenkissä ja tuli kaksi n. 8-9 vuotiasta poikaa kyytiin. Maksoivat rahalla. Toiselta puuttui 2 €. Bussikuski oli käännyttämässä sitä poikaa ulos. Mä maksoin sen pojan matkan. Hämärtyvä syysilta, mielestäni olisi ollut tavallaan heitteille jättö.

        Hyväsydämisyyden hyväksikäyttö on kuvottavaa.

        Hieno teko se pojan kotiin pääsyn mahdollistaminen. Minäkin olisin antanut tai maksanut pojan matkan.

        Meil päin täällä on kylillä sellanen alkoholisoitunut papparainen joka käsi ojossa pyytää et oliskos rouvalla antaa kolikkoa. Hänelle en anna koska tiedän et se menee kaljoitteluun. Hänellä on asunto ja ruoka, elämäntapa vain sellainen et kaljaan pitää saada rahat kerjäämällä.

        Oisko näin että hyväsydämisen on vaikea sanoa ei. Siihen pitää opetella. Sitten näkee kuka on todellinen rinnallakulkija.


      • kesi.vä
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minäkin kävin lukasemassa sen bussitytön jutun ja siitä jää päällimmäiseksi mieleen miten asioida yhdistellään ja syyt löydetään aina omasta agendasta.
        Kävinlukemassa myös tytön oman kertomuksen: käsittääkseni hänen paniikkihäiriökohtauksensa laukaisi pelko siitä miten hän pääsee kotiin jos yöbussi ei liiku eteenpäin (ei-loogista, mutta tyypillistä paniikkihäiriössä). Ei häntä rassannut ulkomaalaissyntyisten läsnäolo eikä hän kokenut sitä uhkaavaksi.

        Mikä kertomuksessa tuntuu tosi ilkeeltä oli se täydellinen empatian puute ja vihamielisyys nuorta kohtaan joka oli ahdingossa.

        Empatia ei katoa maailmasta, mutta juuri tällä hetkellä ratsastetaan kovilla arvoilla ja hyväsydämisyys koetaan monesti heikkoudeksi vaikka se tosiasiassa on suuri vahvuus.

        Samanlainen mielikuva tuli minullekin. Oli onni, että se pariskunta oli bussissa. Paniikkikohtaus voi olla tosi lamaannuttava ja kun siihen tulee ulkopuolisilta vielä ilkeilyä voi traumatisoida pahastikin.


      • siilimuori3
        hunksz kirjoitti:

        "kesi.vä"

        Miksi te keksitte näitä tarinoita jatkuvasti?
        Vältellen järkevyyttä viimeiseen asti.

        H.

        Ettet vain nyt projisoi omia höpinöitäsi toisten vioiksi ;).Vai nolostutaako jotenkin?


      • siilimuori3
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minäkin kävin lukasemassa sen bussitytön jutun ja siitä jää päällimmäiseksi mieleen miten asioida yhdistellään ja syyt löydetään aina omasta agendasta.
        Kävinlukemassa myös tytön oman kertomuksen: käsittääkseni hänen paniikkihäiriökohtauksensa laukaisi pelko siitä miten hän pääsee kotiin jos yöbussi ei liiku eteenpäin (ei-loogista, mutta tyypillistä paniikkihäiriössä). Ei häntä rassannut ulkomaalaissyntyisten läsnäolo eikä hän kokenut sitä uhkaavaksi.

        Mikä kertomuksessa tuntuu tosi ilkeeltä oli se täydellinen empatian puute ja vihamielisyys nuorta kohtaan joka oli ahdingossa.

        Empatia ei katoa maailmasta, mutta juuri tällä hetkellä ratsastetaan kovilla arvoilla ja hyväsydämisyys koetaan monesti heikkoudeksi vaikka se tosiasiassa on suuri vahvuus.

        "hyväsydämisyys koetaan monesti heikkoudeksi"
        Tuo on totta. Tänä päivänä saa olla kova ja vahva jos haluaa säilyttää hyväsydämisyytensä ja inhimillisyytensä.


      • kesi.vä kirjoitti:

        Voi voi sentään, eipä tarvitse keksiä juttuja. Katsos kun elää elämää niin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Suosittelisin Sinullekin, että tekisit joskus pienen kiertoajelun stadin busseilla. Pääsisit silleen elämän keskelle. Tämä kaikella ystävyydellä :)

        "kesi.vä"

        Pah!
        Lainatakseni erästä kommenttia, jaarituksenne on kuin korppiksen kirppu-tori.
        Täyttäisi venytyksineen ainakin kolme Kajaania.
        Itse asia loppunut jo ajat sitten.
        Ettei vaan olisikin tuo toverini mukana piilo-kirjaimin?

        yst.

        H.


      • kesi.vä
        hunksz kirjoitti:

        "kesi.vä"

        Pah!
        Lainatakseni erästä kommenttia, jaarituksenne on kuin korppiksen kirppu-tori.
        Täyttäisi venytyksineen ainakin kolme Kajaania.
        Itse asia loppunut jo ajat sitten.
        Ettei vaan olisikin tuo toverini mukana piilo-kirjaimin?

        yst.

        H.

        Relaas nyt. Mä saan vähän höpötellä pitkästä aikaa. Ensimmäinen lomapäiväni loppuelämäni lomasta. Niin, että eräänlaista tuuletusta tämä. Ja kyllä mä nakkelin kirjaimia Sinunkin aloitukseesi. Nämä ketjut ovat tosiaankin pitkiä, menee iso rupeama yhden ketjun lukemiseen. Ei aina jaksa kahlata ja sitten tökkää jotain joka on jo saman sanonut. So what!
        Ai niin, mä en käy kirppiksillä. Kohta menen päivällä ruokakauppaan. Luksusta se :)


      • ent.siivoojaparka
        kesi.vä kirjoitti:

        Relaas nyt. Mä saan vähän höpötellä pitkästä aikaa. Ensimmäinen lomapäiväni loppuelämäni lomasta. Niin, että eräänlaista tuuletusta tämä. Ja kyllä mä nakkelin kirjaimia Sinunkin aloitukseesi. Nämä ketjut ovat tosiaankin pitkiä, menee iso rupeama yhden ketjun lukemiseen. Ei aina jaksa kahlata ja sitten tökkää jotain joka on jo saman sanonut. So what!
        Ai niin, mä en käy kirppiksillä. Kohta menen päivällä ruokakauppaan. Luksusta se :)

        Et sitten mennytkään ongelle uusissa bikineissäsi niinkuin suunnittelit tehdä eläkkeelle jäätyäsi?


      • rompettori
        hunksz kirjoitti:

        "kesi.vä"

        Pah!
        Lainatakseni erästä kommenttia, jaarituksenne on kuin korppiksen kirppu-tori.
        Täyttäisi venytyksineen ainakin kolme Kajaania.
        Itse asia loppunut jo ajat sitten.
        Ettei vaan olisikin tuo toverini mukana piilo-kirjaimin?

        yst.

        H.

        On se. Jos ei tässä ketjussa niin jossain muussa.


      • kesi.vä
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Et sitten mennytkään ongelle uusissa bikineissäsi niinkuin suunnittelit tehdä eläkkeelle jäätyäsi?

        En vielä, mutta kävin kävelemässä ja ruokakaupassa. Ensi viikolla on lämpimää. Saatan saada isomman vesselin kaveriksi ongelle ja muutamaksi yöksi yökylään.


      • hunksz kirjoitti:

        "kesi.vä"

        Miksi te keksitte näitä tarinoita jatkuvasti?
        Vältellen järkevyyttä viimeiseen asti.

        H.

        Mikä on järkevä vastaus? Mitä me yritämme välttää?


      • kesi.vä kirjoitti:

        Relaas nyt. Mä saan vähän höpötellä pitkästä aikaa. Ensimmäinen lomapäiväni loppuelämäni lomasta. Niin, että eräänlaista tuuletusta tämä. Ja kyllä mä nakkelin kirjaimia Sinunkin aloitukseesi. Nämä ketjut ovat tosiaankin pitkiä, menee iso rupeama yhden ketjun lukemiseen. Ei aina jaksa kahlata ja sitten tökkää jotain joka on jo saman sanonut. So what!
        Ai niin, mä en käy kirppiksillä. Kohta menen päivällä ruokakauppaan. Luksusta se :)

        Onneksi olkoon kesi.vä! :)
        Täälläpäin bussikuski jopa kääntyi ja ajoi pari kilsaa takaisinpäin kun pieni tyttö vahingossa hukkasi mistä piti hypätä pois. Kuski sai pelkkää kiitosta ja kunniaa, oli hienosti tehty (sekin).
        Silloin ei ollut tuomitsevia ihmisiä kyydissä, ketään ei haitannut pieni lisä-aika. Ei ne bussit täällä ruuhka-Suomessa ajallaan ole koskaan kuitenkaan.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Onneksi olkoon kesi.vä! :)
        Täälläpäin bussikuski jopa kääntyi ja ajoi pari kilsaa takaisinpäin kun pieni tyttö vahingossa hukkasi mistä piti hypätä pois. Kuski sai pelkkää kiitosta ja kunniaa, oli hienosti tehty (sekin).
        Silloin ei ollut tuomitsevia ihmisiä kyydissä, ketään ei haitannut pieni lisä-aika. Ei ne bussit täällä ruuhka-Suomessa ajallaan ole koskaan kuitenkaan.

        Minä päästin äsken naapurin kissan ulos rappukäytävästä. Kävekin takaisinpäin alas kaksi kerrosta ihan sen takia.


      • minkä.takia

        Tul mieleen Kallen-Kallelan maalaus " AKKA ja kissa"


      • ent.siivoojaparka
        minkä.takia kirjoitti:

        Tul mieleen Kallen-Kallelan maalaus " AKKA ja kissa"

        Koska olen niin empaattinen, eläimiäkin kohtaan.
        Eikös tämä ole se sellainen ketju, missä kehutaan empaattisuudellaan. Näin minä sen näen.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Koska olen niin empaattinen, eläimiäkin kohtaan.
        Eikös tämä ole se sellainen ketju, missä kehutaan empaattisuudellaan. Näin minä sen näen.

        Osasit siis asettua kissan asemaan :D.


      • kesi.vä
        hmp.f kirjoitti:

        Onneksi olkoon kesi.vä! :)
        Täälläpäin bussikuski jopa kääntyi ja ajoi pari kilsaa takaisinpäin kun pieni tyttö vahingossa hukkasi mistä piti hypätä pois. Kuski sai pelkkää kiitosta ja kunniaa, oli hienosti tehty (sekin).
        Silloin ei ollut tuomitsevia ihmisiä kyydissä, ketään ei haitannut pieni lisä-aika. Ei ne bussit täällä ruuhka-Suomessa ajallaan ole koskaan kuitenkaan.

        Kiitos kiitos!
        Kyllä niitä pieniä tekoja näkee, kun silmät auki kävelee. Viimeisin omalle kohdalleni osunut hyvä teko oli, kun eräs ulkomaalainen rouva auttoi minulle repun selkään. Olin kaupassa ja pakannut repun täyteen ja jotenkin sotkin henkselit vai mitkä ne kannattin remmit onkaan nimeltään.


      • kesi.vä
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Minä päästin äsken naapurin kissan ulos rappukäytävästä. Kävekin takaisinpäin alas kaksi kerrosta ihan sen takia.

        Minä en kauppareissun jälkeen tohtinut enää ulos mennä. Meillä olisi tänään ollut pihan siivoustalkoot. Hyi minua, mutta pysyy tuo hyvä-paha balanssissaan.


      • kesi.vä
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Koska olen niin empaattinen, eläimiäkin kohtaan.
        Eikös tämä ole se sellainen ketju, missä kehutaan empaattisuudellaan. Näin minä sen näen.

        Oletko aivan varma, että se oli hyvä teko? Kissalle tietty, mutta entä omistajalle. Aamulla sitten suolet tiellä, kun jäänyt auton alle. Annat sitten empatiaa omistajalle, niin saa empatiaa molemmat.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Osasit siis asettua kissan asemaan :D.

        Jos et sinä, siilimuori (eläin itsekin), osaa asettua eläimen asemaan ja opi tuntemaan sen pisuhädän itsessäsi, niin älä edes havittele itsellesi koiraa.


      • ent.siivoojaparka
        kesi.vä kirjoitti:

        Oletko aivan varma, että se oli hyvä teko? Kissalle tietty, mutta entä omistajalle. Aamulla sitten suolet tiellä, kun jäänyt auton alle. Annat sitten empatiaa omistajalle, niin saa empatiaa molemmat.

        Ei Skorpan jää auton alle. Se on oppinut niin itsenäiseksi pennusta saakka, että se selviää kaikissa olosuhteissa. Ikänsä pyörinyt tässä pihoilla pyydystämässä hiiret ja rotat ja välillä käy rappukäytävässä pitämässä sadetta. Taitaa se yönseudut olla joskus kotonaankin. Ovea se ei jaksa itse aukaista kun haluaa ulos tai sisälle.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Ei Skorpan jää auton alle. Se on oppinut niin itsenäiseksi pennusta saakka, että se selviää kaikissa olosuhteissa. Ikänsä pyörinyt tässä pihoilla pyydystämässä hiiret ja rotat ja välillä käy rappukäytävässä pitämässä sadetta. Taitaa se yönseudut olla joskus kotonaankin. Ovea se ei jaksa itse aukaista kun haluaa ulos tai sisälle.

        Täälläpäin taajama-alueella kissat ei saa olla irti. Päättäjät haluaa itse pyydystää hiiret ja rotat ;)


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Jos et sinä, siilimuori (eläin itsekin), osaa asettua eläimen asemaan ja opi tuntemaan sen pisuhädän itsessäsi, niin älä edes havittele itsellesi koiraa.

        Toteamuksestanikos teit ihan ite sen päätöksen etten osaisi.
        Halusin toteamuksellani tuoda esille ettet sinäkään sentään ihan paatunut kovis ole ;D. Ja toisaalta se et päästit kissan ulos ei tarkoita sitä et empatiaa tuntisit van se et olet oppinu et kun kissi seisoo oven takana nokka kohti ovea, se todennäköisesti haluaa ulos.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Täälläpäin taajama-alueella kissat ei saa olla irti. Päättäjät haluaa itse pyydystää hiiret ja rotat ;)

        Meillä naapureiden kissa tulee meidän pihalle tarpeilleen. Aiemmassa asunnossa naapurin kissa tuli meidän takapihan keinuun kesäisin makoilemaan sillä seurauksella et kuopus sai astmakohtauksen ja jouduttiin viemään spiralle terveyskeskukseen. Ehkä siitä minulla on vastenmielisyys kissoja kohtaan. Ja kissanpissi haisee erinomaisen pahalta.

        Toisaalta jos olisin aikoinaan uskonut kissani antipatiaa senaikaista poikaystävääni kohtaan olisin säästynyt monelta :D. Kyllä kissat tietää.


      • kesi.vä
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Ei Skorpan jää auton alle. Se on oppinut niin itsenäiseksi pennusta saakka, että se selviää kaikissa olosuhteissa. Ikänsä pyörinyt tässä pihoilla pyydystämässä hiiret ja rotat ja välillä käy rappukäytävässä pitämässä sadetta. Taitaa se yönseudut olla joskus kotonaankin. Ovea se ei jaksa itse aukaista kun haluaa ulos tai sisälle.

        Tässä meidän pihapiirissä on tosi paljon oravia ja lintuja. En yhtäkään kissaa ole nähnyt. Ja luulisin, että siitä tulisi aika haloo, koska on pari hiekkalaatikkoa, jossa lapset leikkii.
        Tyttärelläni on kaksi kissan mötkälettä, ihania ovat.


      • ent.siivoojaparka
        kesi.vä kirjoitti:

        Tässä meidän pihapiirissä on tosi paljon oravia ja lintuja. En yhtäkään kissaa ole nähnyt. Ja luulisin, että siitä tulisi aika haloo, koska on pari hiekkalaatikkoa, jossa lapset leikkii.
        Tyttärelläni on kaksi kissan mötkälettä, ihania ovat.

        Meilläkään ei sääntöjen mukaan saisi olla ulko- ja rappukäytäväkissoja.
        Skorppan on poikkeus. En ole koskaan nähnyt se kiipeilevän linnunpesillä. Jos nyt joku pesästä putoaa melkein suuhun, niin tottakai se empaattisena pistelee sen poskiinsa, ettei jää kitumaan. Sellainenhan on luonnon laki. Kettu tai joku muu sen kuitenkin söisi. Noita räksiä alkaa mielestäni olla liikaa, että siinä mielessä se voisi vähän kiipeillä puissakin, niinkuin kissaeläinten kuuluu tehdä.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Meillä naapureiden kissa tulee meidän pihalle tarpeilleen. Aiemmassa asunnossa naapurin kissa tuli meidän takapihan keinuun kesäisin makoilemaan sillä seurauksella et kuopus sai astmakohtauksen ja jouduttiin viemään spiralle terveyskeskukseen. Ehkä siitä minulla on vastenmielisyys kissoja kohtaan. Ja kissanpissi haisee erinomaisen pahalta.

        Toisaalta jos olisin aikoinaan uskonut kissani antipatiaa senaikaista poikaystävääni kohtaan olisin säästynyt monelta :D. Kyllä kissat tietää.

        Kissat tykkää siisteistä vessoista, kuivista, joista ei tassuihin tule kuraa.
        Lannoitetta se vaan on. Kollikissojen merkkaus haisee eittämättä pahalle, mutta sekin lievenee kun kastroidaan.
        Hanki koira, meillä ainakin hauveli popsii ne pienet pallerot suuhunsa mitkä en ehdi siivoamaan. Samaan kitaan menee myös peuranjätökset. Joka ilta ne on tuolla tepastelemassa mun terassilla tähän aikaan vuodesta.


      • kesi.vä
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Meilläkään ei sääntöjen mukaan saisi olla ulko- ja rappukäytäväkissoja.
        Skorppan on poikkeus. En ole koskaan nähnyt se kiipeilevän linnunpesillä. Jos nyt joku pesästä putoaa melkein suuhun, niin tottakai se empaattisena pistelee sen poskiinsa, ettei jää kitumaan. Sellainenhan on luonnon laki. Kettu tai joku muu sen kuitenkin söisi. Noita räksiä alkaa mielestäni olla liikaa, että siinä mielessä se voisi vähän kiipeillä puissakin, niinkuin kissaeläinten kuuluu tehdä.

        Aika ajoin täällä Suomessa kohkataan kesäkissoista jotka on jätetty syksyn tullen luonnon armoille. Joskus olen nähnyt jonkun ulkoiluttavan kissaa hihnan päässä. Noita oravia on aikalailla ja olen huomannut, että joku heittelee niille pähkinöitä sun muuta tuonne puiden alle. Että eiköhän täällä rottia ja hiiriäkin jossain vilistele.


      • kesi.vä kirjoitti:

        Aika ajoin täällä Suomessa kohkataan kesäkissoista jotka on jätetty syksyn tullen luonnon armoille. Joskus olen nähnyt jonkun ulkoiluttavan kissaa hihnan päässä. Noita oravia on aikalailla ja olen huomannut, että joku heittelee niille pähkinöitä sun muuta tuonne puiden alle. Että eiköhän täällä rottia ja hiiriäkin jossain vilistele.

        Saattaa sitten olla pöllöjäkin, ja city-kettuja.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Saattaa sitten olla pöllöjäkin, ja city-kettuja.

        Alkanut näköjään vilistelemään sellaisiakin eläimiä, mitä lapsena kuvitteli olevan vain satukirjoissa. No verokarhut ne piti todellisina.
        Pikkuveljeni kertoi viime viikolla nähneensä karhun ihan meidän kotitalon pihalta käsin. Oli hakenut kiikarin varmistaakseen, ettei näe väärin ja soittanut riistanhoitajalle (?vildvårdare?) , jotka olivat käyneet tarkistamassa jäljet ja todenneet, että karhuhan se oli ollut. On niistä tullut kesyjä.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Alkanut näköjään vilistelemään sellaisiakin eläimiä, mitä lapsena kuvitteli olevan vain satukirjoissa. No verokarhut ne piti todellisina.
        Pikkuveljeni kertoi viime viikolla nähneensä karhun ihan meidän kotitalon pihalta käsin. Oli hakenut kiikarin varmistaakseen, ettei näe väärin ja soittanut riistanhoitajalle (?vildvårdare?) , jotka olivat käyneet tarkistamassa jäljet ja todenneet, että karhuhan se oli ollut. On niistä tullut kesyjä.

        Hui, karhuja pelkään (myös ;)), meidän ruuhka-Suomen metsissä on suht lähelle meitä laskettu aikoinaan 6 vakituista asujaa, vaikka harvemmin kukaan niitä näkee. Ei niistä taideta puhuakaan kovin paljon. Susia on talvisin, ja kun tänne muutin, edellinen omistaja vannoi että tässä pihassa oli käynyt peräti ahma. Olivat tarkistaneet metsänhoitopiiristä, joka sanoi että niitä on Nuuksion puistoon istutettu, ja sieltä vaeltavat suht pitkiäkin matkoja. Peuroja ja kauriita alkaa olla vähän liikaakin, ja metsästysseurat ottaa mieluiten vähän isompaa lihaa.
        Meilläkin on peuroja lähes joka ilta omasta takaa. Mikä kylläkin tuo punkkejakin.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Hui, karhuja pelkään (myös ;)), meidän ruuhka-Suomen metsissä on suht lähelle meitä laskettu aikoinaan 6 vakituista asujaa, vaikka harvemmin kukaan niitä näkee. Ei niistä taideta puhuakaan kovin paljon. Susia on talvisin, ja kun tänne muutin, edellinen omistaja vannoi että tässä pihassa oli käynyt peräti ahma. Olivat tarkistaneet metsänhoitopiiristä, joka sanoi että niitä on Nuuksion puistoon istutettu, ja sieltä vaeltavat suht pitkiäkin matkoja. Peuroja ja kauriita alkaa olla vähän liikaakin, ja metsästysseurat ottaa mieluiten vähän isompaa lihaa.
        Meilläkin on peuroja lähes joka ilta omasta takaa. Mikä kylläkin tuo punkkejakin.

        En minäkään välittäisi joutua sylipainiin karhun kanssa.
        Pikkuveljeltä kysyi pari vuotta sitten, kun kertoi nähneensä kauempana metsässä ämpärillisen höyryävää karhunkakkaa, että eikö häntä nyt pelota kulkea siellä metsissä sienestämässä ja marjastamassa.
        Hän heitti minua sillä tyypillisellä sovinistin katseellaan, millä blondin typeriin kysymyksiin vastataan ja sanoi olevansa tosi ylpeä, jos pääsee karhun raadeltavaksi. On kuulemma niin paljon ylevämpi kuolema kuin kuolla viskinsä aiheuttamaan maksakirroosiin, piipunpolttonsa seurauksiin tai liikenneonnettomuudessa...
        Toivottavasti hän huomaa laittaa hoitotestamenttiinsa maininnan siitä millä tavalla haluaa kuolla, jos se eutanasia joskus hyväksytään, ellei sitä ennen hänen toiveensa toteudu.


    • miten.jaksatte

      Empatiaa tulee olemaan ilman jonninjoutavaa selittelyä koska ihminen ajatteleva yksilö.

      • Kiitos kysymästä, hyvin jaksan :)
        Oikeastaan aloitus koski sitä, että onko omaan empatiaan tullut muutoksia? Vaikuttaako netti ja media jotenkin tylsistyvästi siihen? Miten sulla on mennyt tämän osalta?
        Ite huomaan että mun kyky asettua toisen asemaan on kärsinyt inflaatiota. Netissä kirjoittelen välillä ajattelemattomasti, punaisen ristin mainokset ei saa enää sydäntä nyrpistymään, jne.


      • siilimuori3

        Ajattelu ei takaa empatiaa.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Ajattelu ei takaa empatiaa.

        Eikä sanat.
        En usko ollenkaan sellaisen ihmisen olevan empaattisempi kuin muutkaan, joka sitä empaattisuuttaan mainostaa suureen ääneen.
        Samoin, kun en usko alkuunkaan sellaisen ihmisen olevan muita rakastavampi, joka hokee kaiken aikaa, rakastan, rakastan, rakastan...
        Kysymys lähinnä jonkunlaisesta itsesuggestiosta.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Eikä sanat.
        En usko ollenkaan sellaisen ihmisen olevan empaattisempi kuin muutkaan, joka sitä empaattisuuttaan mainostaa suureen ääneen.
        Samoin, kun en usko alkuunkaan sellaisen ihmisen olevan muita rakastavampi, joka hokee kaiken aikaa, rakastan, rakastan, rakastan...
        Kysymys lähinnä jonkunlaisesta itsesuggestiosta.

        Mielenkiintoista, kuuletkos esimerkiksi täällä ääniä ;)?


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kuuletkos esimerkiksi täällä ääniä ;)?

        Siellä?
        Miten minä siellä? Minkäslaisia ääniä siellä sitten kuuluu?


      • Joka-ainoaanauravaasuuta

        On sellainen tango kuin Rakastan, rakastan, rakastan (Marita Taavitsainen). Siinä on ihan helskutin hyvä sanoma siinä laulussa.


    • enmilläänkeksi

      Onko empatia läpeensä hyvä juttu? Mitä enemmän empatiaa, sitä parempi ihminen? - ja maailma pelastuu!

      • siilimuori3

        Millä sitä empatiaa mitataan?
        Pärjätäkseen vuorovakutuksessa toisten ihmisten kanssa ihminen tarvitsee edes jonkinasteista empatiakykyä.


      • Joo! Just noin :D
        Onhan se niinkin, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Että jos paskaa tulee eteen, niin voi siitä jotain oppiakin.
        Luulisin ite kuitenkin niin, että mitä positiivisempi mieli on, sitä laadukkaampaa on elämäkin. Ja hyvänä se pysyy silleen, kun osaa asettua toisen pöksyihin. Raamatun yksi kauneimmista sanomista - tee toiselle mitä haluat itsellesi tekevän. Ei varmaan mene sanasta sanaan just noin, mutta kuitenkin...
        Mutta sellainen on ärsyttävä, jos koko ajan pitää kulkea tuntosarvet ulkona, että mitähän tuo nyt jos mä teen ja sanon näin.


      • enmilläänkeksi

        Hyvä se on meidän pullasorsien lässyttää empatiasta, kun on ruokaa yllin kyllin ja vain lihominen ongelmana,. On lämmin koti ja autolla pääsee.
        Hyi, jos tästä palstasta tulisi empaattinen, romanttinen siirappi. Ei empattisena itseään pitävä tai muutaman kaverinsa mielestä empaattinen ihminen ole välttämättä mikään enkeli aina ja jokaiselle. Hän voi olla vaikka kuinka itsekäs ja paha ihminen. Selkeä väittely/riitely on rehellisempää ja riitelyketjuista tulee aina pitkiä.
        Tieteellistä tutkimusta:
        Tällainen uusi tutkimus, joka sivuaa aihetta http://www.academia.edu/19764499/Beyond_Silence._A_Cross-Cultural_Comparison_between_Finnish_Quietude_and_Japanese_Tranquility

        Mutta paremmin aiheeseen osuu kulttuuriantropologi H.Valge: The Finnish Mind-kirja
        http://nordicrpg.fi/piiritystila/fiction/uralia-the-finnish-mind/
        Minun suomennos ☺
        Valge näkee niin kutsutun sosiaalisen etääntymisen liikkeellepanevana voimana suomalaisessa kulttuurissa. Hän lähtee siitä, että suomalaiselle kulttuurille voi antaa historiallisia selviytymisselityksiä
        Arktinen ympäristö voi olla tappava paimentolaiskansoille. jotka liikkuvat ympäriinsä porolaumojensa kanssa alla äärimmäisen vaikean sään armoilla. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää koko heimon selviytymisen kannalta, että ihmiset poistavat kaikki mahdolliset henkilökohtaiset tunteet tai riidat ja ehdoitta taistelevat yhteistyössä luonnonvoimia vastaan.
        Sosiaalinen etääntyminen kehitettiin keinona rajoittaa omien henkilökohtaisten tunteiden vaikutust koko sosiaaliseen rakenteeseen. Tämän seurauksena kaikkien julkisten (tai monissa tapauksissa jopa yksityisten) tunteiden osoittamisesta tuli tabu. Suomessa herkkyys sosiaaliseen etäisyyteen on niin suuri, että koko elämäntapa on rakennettu sen ympärille.
        Kuten kuka tahansa vierailija pohjoisilla alueilla voi todistaa, suomalaisilta puuttuu keskustelukulttuuri - .toisin kuin uralilaisissa tai Keski-Euroopan kulttuureissa. Ankarissa olosuhteissa, jotka paimentolaissuomalainen kohtasi päivittäin, selviytyminen vaati, että jokaisen lausutun sanan toiset innokkaasti kuuntelivat ja että viestintä koostui vain siitä, mikä oli ehdottoman välttämätöntä. Vaikka siis sääolosuhteita, matkareittejä ja väliaikaisten suojien rakentamista ehkä on käsitelty yksityiskohtaisesti, niin ei ollut tilaa huomautuksille ilman välitöntä käytäntöön soveltamisa. Henkilökohtaisista tunteiste ei saanut keskustella.
        Vielä nykyäänkin suomalainen pyrkii pitämään sisällään eikä keskustele henkilökohtaisesta elämästään. Tunteista puhumista ei nähdä sosiaalisesti hyväksyttävänä. Vain hyvin tarpeellisen saa lausua. Kun suomalainen vastaanottaa lahjan, hän hyvin lyhyesti kiittää lahjan antajaa, mutta ei odoteta suomalaisen sanovan, pitääkö hän lahjasta vai ei. Tämäntyyppisen toiminnan keskieurooppalaiset näkevät usein epäkohteliaisuutena. Suomalainen harvoin hymyilee tai nauraa, ja tästä syystä sivistyneemmät, hienostuneemmat kansat pitävät häntä vihamielisena.
        Kun henkilökohtaiset tunteet ovat tabu ja niiden ilmaisu on kielletty, niin niistä tulee keskeisiä suomalaisen psyyken taustalle. Tarvitaan ilmaisukeino, jolla purkaa tukahdutettuja tunteita. Sopiva keinon tarjoaa viinan juominen. Jo vanhin tutkimus Suomen kansanperinteestä mainitsee suurta festivaaleja ukonvakka jossa "vahvaa viinaa ja olivat juovuksissa ja naiset, sekä naimatttomat että naimisissa olevat, harrastivat häpeällistä käyttäytymistä".
        Jokainen, joka on ollut kyseenalainen kunnia osallistumasta suomalainen juominen osapuoli voi sanoa, että yleensä hiljainen ja introvertti suomalainen voi yhtäkkiä muuttua erittäin kovaäänisekti ja hyökkääväksi. Juominen tarjoaa karnevalistisen tilaisuuden, jossa sosiaalisen käyttäytymisen tavalliset säännöt poistetaan ja sosiaalinen välimatka on unohdetaan, ja jossa on hyväksyttävää tuoda esiin henkilökohtaisia tunteita.


      • siilimuori3
        enmilläänkeksi kirjoitti:

        Hyvä se on meidän pullasorsien lässyttää empatiasta, kun on ruokaa yllin kyllin ja vain lihominen ongelmana,. On lämmin koti ja autolla pääsee.
        Hyi, jos tästä palstasta tulisi empaattinen, romanttinen siirappi. Ei empattisena itseään pitävä tai muutaman kaverinsa mielestä empaattinen ihminen ole välttämättä mikään enkeli aina ja jokaiselle. Hän voi olla vaikka kuinka itsekäs ja paha ihminen. Selkeä väittely/riitely on rehellisempää ja riitelyketjuista tulee aina pitkiä.
        Tieteellistä tutkimusta:
        Tällainen uusi tutkimus, joka sivuaa aihetta http://www.academia.edu/19764499/Beyond_Silence._A_Cross-Cultural_Comparison_between_Finnish_Quietude_and_Japanese_Tranquility

        Mutta paremmin aiheeseen osuu kulttuuriantropologi H.Valge: The Finnish Mind-kirja
        http://nordicrpg.fi/piiritystila/fiction/uralia-the-finnish-mind/
        Minun suomennos ☺
        Valge näkee niin kutsutun sosiaalisen etääntymisen liikkeellepanevana voimana suomalaisessa kulttuurissa. Hän lähtee siitä, että suomalaiselle kulttuurille voi antaa historiallisia selviytymisselityksiä
        Arktinen ympäristö voi olla tappava paimentolaiskansoille. jotka liikkuvat ympäriinsä porolaumojensa kanssa alla äärimmäisen vaikean sään armoilla. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää koko heimon selviytymisen kannalta, että ihmiset poistavat kaikki mahdolliset henkilökohtaiset tunteet tai riidat ja ehdoitta taistelevat yhteistyössä luonnonvoimia vastaan.
        Sosiaalinen etääntyminen kehitettiin keinona rajoittaa omien henkilökohtaisten tunteiden vaikutust koko sosiaaliseen rakenteeseen. Tämän seurauksena kaikkien julkisten (tai monissa tapauksissa jopa yksityisten) tunteiden osoittamisesta tuli tabu. Suomessa herkkyys sosiaaliseen etäisyyteen on niin suuri, että koko elämäntapa on rakennettu sen ympärille.
        Kuten kuka tahansa vierailija pohjoisilla alueilla voi todistaa, suomalaisilta puuttuu keskustelukulttuuri - .toisin kuin uralilaisissa tai Keski-Euroopan kulttuureissa. Ankarissa olosuhteissa, jotka paimentolaissuomalainen kohtasi päivittäin, selviytyminen vaati, että jokaisen lausutun sanan toiset innokkaasti kuuntelivat ja että viestintä koostui vain siitä, mikä oli ehdottoman välttämätöntä. Vaikka siis sääolosuhteita, matkareittejä ja väliaikaisten suojien rakentamista ehkä on käsitelty yksityiskohtaisesti, niin ei ollut tilaa huomautuksille ilman välitöntä käytäntöön soveltamisa. Henkilökohtaisista tunteiste ei saanut keskustella.
        Vielä nykyäänkin suomalainen pyrkii pitämään sisällään eikä keskustele henkilökohtaisesta elämästään. Tunteista puhumista ei nähdä sosiaalisesti hyväksyttävänä. Vain hyvin tarpeellisen saa lausua. Kun suomalainen vastaanottaa lahjan, hän hyvin lyhyesti kiittää lahjan antajaa, mutta ei odoteta suomalaisen sanovan, pitääkö hän lahjasta vai ei. Tämäntyyppisen toiminnan keskieurooppalaiset näkevät usein epäkohteliaisuutena. Suomalainen harvoin hymyilee tai nauraa, ja tästä syystä sivistyneemmät, hienostuneemmat kansat pitävät häntä vihamielisena.
        Kun henkilökohtaiset tunteet ovat tabu ja niiden ilmaisu on kielletty, niin niistä tulee keskeisiä suomalaisen psyyken taustalle. Tarvitaan ilmaisukeino, jolla purkaa tukahdutettuja tunteita. Sopiva keinon tarjoaa viinan juominen. Jo vanhin tutkimus Suomen kansanperinteestä mainitsee suurta festivaaleja ukonvakka jossa "vahvaa viinaa ja olivat juovuksissa ja naiset, sekä naimatttomat että naimisissa olevat, harrastivat häpeällistä käyttäytymistä".
        Jokainen, joka on ollut kyseenalainen kunnia osallistumasta suomalainen juominen osapuoli voi sanoa, että yleensä hiljainen ja introvertti suomalainen voi yhtäkkiä muuttua erittäin kovaäänisekti ja hyökkääväksi. Juominen tarjoaa karnevalistisen tilaisuuden, jossa sosiaalisen käyttäytymisen tavalliset säännöt poistetaan ja sosiaalinen välimatka on unohdetaan, ja jossa on hyväksyttävää tuoda esiin henkilökohtaisia tunteita.

        google kääntäjä ja sitä pikkasen paranneltu vai?
        korppis? :DD


      • enmilläänkeksi
        siilimuori3 kirjoitti:

        google kääntäjä ja sitä pikkasen paranneltu vai?
        korppis? :DD

        Joo google kääntäjällä itseäni varten aikoitaan hutaisin ja nyt sitten parantelin alkuperäisen englanninkielisen avulla. Osaan kyllä englannin kieltä aika hyvin.
        Miksi kysyt?
        Ja mitä tekee korppis-sana kommentissasi :P


      • enmilläänkeksi
        siilimuori3 kirjoitti:

        google kääntäjä ja sitä pikkasen paranneltu vai?
        korppis? :DD

        Koitapas google-kääntäjällä kääntää! Tuleeko tuollainen kuin mun edellä oleva.
        Viimeiseen kappaleeseen jäi epähuomiossa kökköä käännöstä.


      • siilimuori3
        enmilläänkeksi kirjoitti:

        Koitapas google-kääntäjällä kääntää! Tuleeko tuollainen kuin mun edellä oleva.
        Viimeiseen kappaleeseen jäi epähuomiossa kökköä käännöstä.

        joo oon kokkeillu :). Kun en muutoin ymmärtäny.


      • enmilläänkeksi kirjoitti:

        Hyvä se on meidän pullasorsien lässyttää empatiasta, kun on ruokaa yllin kyllin ja vain lihominen ongelmana,. On lämmin koti ja autolla pääsee.
        Hyi, jos tästä palstasta tulisi empaattinen, romanttinen siirappi. Ei empattisena itseään pitävä tai muutaman kaverinsa mielestä empaattinen ihminen ole välttämättä mikään enkeli aina ja jokaiselle. Hän voi olla vaikka kuinka itsekäs ja paha ihminen. Selkeä väittely/riitely on rehellisempää ja riitelyketjuista tulee aina pitkiä.
        Tieteellistä tutkimusta:
        Tällainen uusi tutkimus, joka sivuaa aihetta http://www.academia.edu/19764499/Beyond_Silence._A_Cross-Cultural_Comparison_between_Finnish_Quietude_and_Japanese_Tranquility

        Mutta paremmin aiheeseen osuu kulttuuriantropologi H.Valge: The Finnish Mind-kirja
        http://nordicrpg.fi/piiritystila/fiction/uralia-the-finnish-mind/
        Minun suomennos ☺
        Valge näkee niin kutsutun sosiaalisen etääntymisen liikkeellepanevana voimana suomalaisessa kulttuurissa. Hän lähtee siitä, että suomalaiselle kulttuurille voi antaa historiallisia selviytymisselityksiä
        Arktinen ympäristö voi olla tappava paimentolaiskansoille. jotka liikkuvat ympäriinsä porolaumojensa kanssa alla äärimmäisen vaikean sään armoilla. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää koko heimon selviytymisen kannalta, että ihmiset poistavat kaikki mahdolliset henkilökohtaiset tunteet tai riidat ja ehdoitta taistelevat yhteistyössä luonnonvoimia vastaan.
        Sosiaalinen etääntyminen kehitettiin keinona rajoittaa omien henkilökohtaisten tunteiden vaikutust koko sosiaaliseen rakenteeseen. Tämän seurauksena kaikkien julkisten (tai monissa tapauksissa jopa yksityisten) tunteiden osoittamisesta tuli tabu. Suomessa herkkyys sosiaaliseen etäisyyteen on niin suuri, että koko elämäntapa on rakennettu sen ympärille.
        Kuten kuka tahansa vierailija pohjoisilla alueilla voi todistaa, suomalaisilta puuttuu keskustelukulttuuri - .toisin kuin uralilaisissa tai Keski-Euroopan kulttuureissa. Ankarissa olosuhteissa, jotka paimentolaissuomalainen kohtasi päivittäin, selviytyminen vaati, että jokaisen lausutun sanan toiset innokkaasti kuuntelivat ja että viestintä koostui vain siitä, mikä oli ehdottoman välttämätöntä. Vaikka siis sääolosuhteita, matkareittejä ja väliaikaisten suojien rakentamista ehkä on käsitelty yksityiskohtaisesti, niin ei ollut tilaa huomautuksille ilman välitöntä käytäntöön soveltamisa. Henkilökohtaisista tunteiste ei saanut keskustella.
        Vielä nykyäänkin suomalainen pyrkii pitämään sisällään eikä keskustele henkilökohtaisesta elämästään. Tunteista puhumista ei nähdä sosiaalisesti hyväksyttävänä. Vain hyvin tarpeellisen saa lausua. Kun suomalainen vastaanottaa lahjan, hän hyvin lyhyesti kiittää lahjan antajaa, mutta ei odoteta suomalaisen sanovan, pitääkö hän lahjasta vai ei. Tämäntyyppisen toiminnan keskieurooppalaiset näkevät usein epäkohteliaisuutena. Suomalainen harvoin hymyilee tai nauraa, ja tästä syystä sivistyneemmät, hienostuneemmat kansat pitävät häntä vihamielisena.
        Kun henkilökohtaiset tunteet ovat tabu ja niiden ilmaisu on kielletty, niin niistä tulee keskeisiä suomalaisen psyyken taustalle. Tarvitaan ilmaisukeino, jolla purkaa tukahdutettuja tunteita. Sopiva keinon tarjoaa viinan juominen. Jo vanhin tutkimus Suomen kansanperinteestä mainitsee suurta festivaaleja ukonvakka jossa "vahvaa viinaa ja olivat juovuksissa ja naiset, sekä naimatttomat että naimisissa olevat, harrastivat häpeällistä käyttäytymistä".
        Jokainen, joka on ollut kyseenalainen kunnia osallistumasta suomalainen juominen osapuoli voi sanoa, että yleensä hiljainen ja introvertti suomalainen voi yhtäkkiä muuttua erittäin kovaäänisekti ja hyökkääväksi. Juominen tarjoaa karnevalistisen tilaisuuden, jossa sosiaalisen käyttäytymisen tavalliset säännöt poistetaan ja sosiaalinen välimatka on unohdetaan, ja jossa on hyväksyttävää tuoda esiin henkilökohtaisia tunteita.

        Tuo oli mielenkiintoista! Pitää perehtyä tuohoon Beyonce eiku Beyond Silenceen :) Vaikka kaikki ei tykkää kaivamisesta ja asioiden vääntämisestä, niin minusta ne tuo ymmärrystä ja sisäistä rauhaa itsensä kanssa. Sitten kun tajuaa asioita, näkee yhteyden, on helpompaa antaa anteeksi sekä itselleen että toiselle.
        Mulla ei ole romantiikkaa ja siirappiakaan mitään vastaan. Vähän peräänkuuluttaisin keskustelutaitoa Suomalaisissa (jonka puuttuminen sun hieno käännös myös käsitti). Voiko olla niin, että koska niin vähän on tunteista puhuttu, enemmän tehty töitä hiki hatussa, niin kaikki mitä sanotaan otetaan niin henkilökohtaisesti? On erittäin vaikeaa keskustella yhtään mistään, ilman että joku menee henkilökohtaisuuksiin ja hyökkää toisen persoonaa kohtaan. Samoin on erittäin vaikeeta sanoa että sori, en tarkoittanut noin.
        Olen samaa mieltä googlekäännöksistäkin, just eilen pistin translaattorin töihin kun en osaa ranskaa, ja mitä sanotte tällaisesta konvehdista:
        "raikas laminotu hänen musta mekko"
        "under hänen valkoinen mekko tiikeri kätkee suklaa sydän"
        "tumma suklaa 54% vahvuus kutuvapautuspainiketta tunne aiheuttama tuoretta minttua Infusoituna tuorejuusto"
        Hyvän työn olet tehnyt, enmilläänkeksi.


      • enmilläänkeksi
        siilimuori3 kirjoitti:

        joo oon kokkeillu :). Kun en muutoin ymmärtäny.

        Mitäs se korppis-sana teki kommentissasi????
        En ole korppis enkä korpikirjailijalle sukuakaan.29


      • enmilläänkeksi
        hmp.f kirjoitti:

        Tuo oli mielenkiintoista! Pitää perehtyä tuohoon Beyonce eiku Beyond Silenceen :) Vaikka kaikki ei tykkää kaivamisesta ja asioiden vääntämisestä, niin minusta ne tuo ymmärrystä ja sisäistä rauhaa itsensä kanssa. Sitten kun tajuaa asioita, näkee yhteyden, on helpompaa antaa anteeksi sekä itselleen että toiselle.
        Mulla ei ole romantiikkaa ja siirappiakaan mitään vastaan. Vähän peräänkuuluttaisin keskustelutaitoa Suomalaisissa (jonka puuttuminen sun hieno käännös myös käsitti). Voiko olla niin, että koska niin vähän on tunteista puhuttu, enemmän tehty töitä hiki hatussa, niin kaikki mitä sanotaan otetaan niin henkilökohtaisesti? On erittäin vaikeaa keskustella yhtään mistään, ilman että joku menee henkilökohtaisuuksiin ja hyökkää toisen persoonaa kohtaan. Samoin on erittäin vaikeeta sanoa että sori, en tarkoittanut noin.
        Olen samaa mieltä googlekäännöksistäkin, just eilen pistin translaattorin töihin kun en osaa ranskaa, ja mitä sanotte tällaisesta konvehdista:
        "raikas laminotu hänen musta mekko"
        "under hänen valkoinen mekko tiikeri kätkee suklaa sydän"
        "tumma suklaa 54% vahvuus kutuvapautuspainiketta tunne aiheuttama tuoretta minttua Infusoituna tuorejuusto"
        Hyvän työn olet tehnyt, enmilläänkeksi.

        @hmp.f
        Ehdottomasti kannattaa tutustua Diana Petkovan tutkimukseen - on varsin uusi tutkimus. Kuten varmaan huomasit, sen voit downloadata. Olen tutustunut siihen jokin aika sitten.
        Beyond Silence. A Cross-Cultural Comparison between Finnish 'Quietude" and Japanese 'Tranquility'.
        Hiljaisuutta käytetään sekä japanilaisessa että suomalaisessa kommunikaatiossa mutta hiukan eri lailla. Olen lukenut japanilaisia kirjoja ja niissä on hauskaa, kun hiljaisuus-sana kirjoitetaan näkyviin silloin, kun hiljaisuudella kommunikoidaan. Suomalaisissa käännöksissäkin hiljaisuus-sana on näkyvissä.
        Hyvä me, suomalaiset ja japanilaiset!


    • omatunto.ko

      Niin, ja töissä ollessa varastaa työnantajan aikaa jos cattailee koneella.

      • siilimuori3

        Joo. Eikö ole jännä et monikaan työnantaja ei kiellä työntekijöiden omaa älypuhelimen käyttöä työaikana. Jos minä olisin työnantaja, kieltäisin ja rajoitaisin sen taukoihin. Tauoillakaan ei enää jutella työkaverin kanssa vaan tuijotellaan älypuhelinta.


      • No cattia kanssa. Onko sulla kirjattuna jossain kuka on töissä/vapaalla/eläkkeellä?


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        No cattia kanssa. Onko sulla kirjattuna jossain kuka on töissä/vapaalla/eläkkeellä?

        On hällä. Hän tietää meistä kaikista kaiken ja vastailee ja arvottaa sen perusteella.
        Tuntee varmaan sillain itsensä paremmaksi ihmiseksi.


      • tuntoko.oma
        siilimuori3 kirjoitti:

        On hällä. Hän tietää meistä kaikista kaiken ja vastailee ja arvottaa sen perusteella.
        Tuntee varmaan sillain itsensä paremmaksi ihmiseksi.

        Omiin kertomuksiisi tukeudun. Sama tuo minulle.


      • siilimuori3
        tuntoko.oma kirjoitti:

        Omiin kertomuksiisi tukeudun. Sama tuo minulle.

        Olenko kertonut sättäileväni työajalla? Jos olen, osoita missä? Varmaan sinulla sitten dokumentit lyödä pöytään siitä. Sitä paitsi, mistä tällä saitilla voit tietää että ylipäätään olen missään töissä. En uskoisi muidenkaan täällä itsestään "avautuneiden" kertomuksiin realitystään ;).

        Laittaisin sinun täällä esittämäsi "faktat" samaan luokkaan sen kanssa kun joku täällä kertoi minun täällä yöllä olleen päissään ja kertovani meneväni aamuvuoroon töihin. Ensinnäkin a. minä nukun öisin. B. En ole koskaan päissään koksa terveydentilani ei kestä sitä. Senkin olen täällä kertonut mutta sitähän sinun kaltaisessi mustamaalaajat eivät tietenkään tuo esille vai kuinka.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        No cattia kanssa. Onko sulla kirjattuna jossain kuka on töissä/vapaalla/eläkkeellä?

        Jokaisen oman kertoman mukaanhan täällä asioita tiedetään.
        Et muutes ole muistanut mainita, saitko jo potkut jatkuvan tällä palstalla roikkumisen takia, kun kaiket arkipäivää täällä ...
        Työikäinen ainakin olet ja joskus töistäsikin kertoillut.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Jokaisen oman kertoman mukaanhan täällä asioita tiedetään.
        Et muutes ole muistanut mainita, saitko jo potkut jatkuvan tällä palstalla roikkumisen takia, kun kaiket arkipäivää täällä ...
        Työikäinen ainakin olet ja joskus töistäsikin kertoillut.

        Mitämitä, iskikö yllättäin empatiapuuska? ;))


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mitämitä, iskikö yllättäin empatiapuuska? ;))

        En minä ole mitään muuta koskaan ollutkaan.
        Tunnen suurta myötätuntoa puolestasi, jos menetit (tai olet menettämässä) työpaikkasi palstariippuvuutesi takia.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        En minä ole mitään muuta koskaan ollutkaan.
        Tunnen suurta myötätuntoa puolestasi, jos menetit (tai olet menettämässä) työpaikkasi palstariippuvuutesi takia.

        Enkä minä koskaan niin väittänytkään, ettet olisi empaattinen. Muistaakseni joskus sanonut ihan toisinpäin.
        Vähänks oon surussain, kun en kuitenkaan niiiin tärkeä ole sulle, että olisit pannut merkille miten mä käyn täällä, tai edes ne päivät kun poissa :/ Et sä mikään kunnon stalkkaaja taida ollakaan.


    • Pikä ketju, ilman sanoja niinkuin yleensä 24 sanoja ilman järkeä.

      Olen ymmärtäväinen.


      Ehkä en ymmrällä Teidän kieltä.

      • ent.siivoojaparka

        Onhan tässä sanoja, paljonkin.
        Sanoja voi kirjoittaa paljon sanomatta silti yhtään mitään. Sellaista sormiharjoittelua, ettei pääse vanhat sormet ihan jäykistymään.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Onhan tässä sanoja, paljonkin.
        Sanoja voi kirjoittaa paljon sanomatta silti yhtään mitään. Sellaista sormiharjoittelua, ettei pääse vanhat sormet ihan jäykistymään.

        Ack kuin sie nii viisas, ei sanoi ja järki sanoi ei järkii. Kekkonen ja tappaja Venäjällä kuka mahtoi olla,,,,da, da, en muista-- näin järki apinalla!!!!


      • Mahtuu se järki ja sydän samaan ihmiseenkin.
        Itse asiassa tässä ketjussa ei kovin paljon käsitelty sitä, mistä aloituksen tein - onko oma empatia alentunut median myötä. Ei se nyt sinänsä haittaa, ettei se ollut pääaihe, ihmiset puhuu mistä on tarve puhua.
        Kiitos kaikille osallistujille, mielenkiintoisasta ja kiivaasta keskustelusta.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Mahtuu se järki ja sydän samaan ihmiseenkin.
        Itse asiassa tässä ketjussa ei kovin paljon käsitelty sitä, mistä aloituksen tein - onko oma empatia alentunut median myötä. Ei se nyt sinänsä haittaa, ettei se ollut pääaihe, ihmiset puhuu mistä on tarve puhua.
        Kiitos kaikille osallistujille, mielenkiintoisasta ja kiivaasta keskustelusta.

        Jos oma empatiakykyni on alentunut, media ei ole siihen syypää yksin. Pää-asiallinen syyllinen on liika tarjonta, jota tulee ovista ja ikkunoista :). Yhteen pieneen ihmiseen kun ei enmpäänsä mahdu.


      • kesi.vä

        Mun empatiankykyni on lisääntynyt käytännössä. Eli nyt kun on aikaa enempi, niin katson josko jotain voin auttaa. No jaa, ehkä se kohteliasta käytöstä :)
        Mä luulen, että median käyttöni vähenee päivä päivältä ja oma elämäni vie mukanaan.


      • Joo, elämäntilanne on varmaan yksi tärkeä tekijä. Kiireisenäkään ei oikein kerkee tuntea mitään muuta kuin kaipuuta tyynylle :)


      • ent.siivoojaparka
        kesi.vä kirjoitti:

        Mun empatiankykyni on lisääntynyt käytännössä. Eli nyt kun on aikaa enempi, niin katson josko jotain voin auttaa. No jaa, ehkä se kohteliasta käytöstä :)
        Mä luulen, että median käyttöni vähenee päivä päivältä ja oma elämäni vie mukanaan.

        Vähän surullista, että sitä auttamishaluakin on alettu käyttämään väärin.
        Ei ole kerta ja kaksi, kun auttavaiset nuoret ovat tarjoutuneet auttamaan mummoa ostosten kantamisessa ihan kotia asti. Voi miten ihania nuoria mummon mielestä, kunnes huomaa, että häntä on siinä samalla autettu pääsemään lompakostaan, pankkikortistaan ja mahdollisesti vielä kotona olevista pikku arvoesineistään.
        Toinen auttavaisten oikein poliisin peräänkuuluttama monen hengen jengi toimii läikäyttämällä vahingossa jotain hienon herrasmiehen takille. Tietysti he empaattisena ja anteeksipyydellen haluavat puhdistaa takin. Siinä sitten puhdistavat takin oikein kunnolla taskujenpohjia myöten. Herrasmies kiittelee kohteliaasti empaattisia auttajiaan, kunnes huomaa vasta myöhemmin, kuinka puhtaaksi takki tuli.
        Sitten on niitäkin, jotka tarvitsevat apua. Kyselevät tietä jonnekin ja näyttävät karttaa toisen nenän alla. Siinä, kun toinen tiiraile sitä karttaa ja keskittyy neuvomaan tietä, niin toinen tyhjentää laukusta tai repusta mitä sieltä nyt havitteleekin, ojentaa kolmannelle, joka häipyy vikkelästi nurkan taakse odottelemaan kavereitaan.


      • Korppis1
        hmp.f kirjoitti:

        Mahtuu se järki ja sydän samaan ihmiseenkin.
        Itse asiassa tässä ketjussa ei kovin paljon käsitelty sitä, mistä aloituksen tein - onko oma empatia alentunut median myötä. Ei se nyt sinänsä haittaa, ettei se ollut pääaihe, ihmiset puhuu mistä on tarve puhua.
        Kiitos kaikille osallistujille, mielenkiintoisasta ja kiivaasta keskustelusta.

        Media ei ole vaikuttanut "vähäiseen" empatiankykyyni. Tilannetajuni on kohillaan.

        Empatia-termin kanssa kantsii olla varovainen kun arvioi omaa empatiakykyään.

        Se on kuin rakkaus-keisissäkin kyseenalaista. Rakkaus on osalle meistä ihmisten välillä syntyvä tunne ja toisille rakkauden syli on avoin kaikelle esim. kukille ja mehiläisille muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.

        Tänään jouduin kolmeen erilaiseen kohtaamiseen, joissa yhdessä tarvitsin malttia, toisessa empatiaa ja kolmannessa sympatiaa.


      • Korppis1 kirjoitti:

        Media ei ole vaikuttanut "vähäiseen" empatiankykyyni. Tilannetajuni on kohillaan.

        Empatia-termin kanssa kantsii olla varovainen kun arvioi omaa empatiakykyään.

        Se on kuin rakkaus-keisissäkin kyseenalaista. Rakkaus on osalle meistä ihmisten välillä syntyvä tunne ja toisille rakkauden syli on avoin kaikelle esim. kukille ja mehiläisille muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.

        Tänään jouduin kolmeen erilaiseen kohtaamiseen, joissa yhdessä tarvitsin malttia, toisessa empatiaa ja kolmannessa sympatiaa.

        Meinasitko että pitää olla varovainen jotta ei sattuttaisi itsensä? Vai miten liität varovaisuuden tähän?
        Sinänsä sekin on mielenkiintoinen kanta, koska empaattisuus taitaa vähentyä sen mukaan mitä saa nekkuunsa? Kylmettää ittensä, ikään kuin.
        Silti avoimuus ja lämpö ei minusta ole koskaan väärin, ja parhaimmillaan se avaa ovia hienoihin tilaisuuksiin.


      • Korppis1

        Tietopläjäys empatiasta.

        Empatialla tarkoitetaan tunteen siirtymistä tai tarttumista toiseen. Empaattinen ihminen kykenee myötäelämään toisen tunteessa.


        Toisaalta psykologia ei ole pystynyt tarjoamaan yksiselitteistä määritelmää empatialle.

        Perinteisesti empatialla tarkoitetaan eläytymistä, myötäelämistä eli ymmärtävää eläytymistä toisen tunteisiin.

        Joidenkin tutkijoiden mukaan myötäeläminen selittyy ehdollistumisreaktion kautta.

        Toisten mielestä eläytyessään yksilön automaattinen jäljittelyrefleksi aktivoituu.

        Tämä refleksi on ollut tärkeä sosiaalisuuden rakentajana.

        Monet kansankiihottajat ovat kyenneet siirtämään suhteellisen helposti omat tunteensa kuulijoihin.

        Myös lasten keskuudessa tunteet siirtyvät kohtuullisen helposti ja nopeasti.

        Empaattinen henkilö samaistuu tilapäisesti kohteeseensa ja jää tunteen valtaan, mutta pian etäännyttää itsensä kohteesta ja tilanteesta.

        Lähde: opinnot.internetix


      • korppis1
        hmp.f kirjoitti:

        Meinasitko että pitää olla varovainen jotta ei sattuttaisi itsensä? Vai miten liität varovaisuuden tähän?
        Sinänsä sekin on mielenkiintoinen kanta, koska empaattisuus taitaa vähentyä sen mukaan mitä saa nekkuunsa? Kylmettää ittensä, ikään kuin.
        Silti avoimuus ja lämpö ei minusta ole koskaan väärin, ja parhaimmillaan se avaa ovia hienoihin tilaisuuksiin.

        Lue kommenttini ajatuksella ja yritä ymmärtää. Voi taivahan talikynttilät, "meinasitko, että pitää olla varovainen, että ei satuttaisi itseään,,,joopati joo.


      • korppis1 kirjoitti:

        Lue kommenttini ajatuksella ja yritä ymmärtää. Voi taivahan talikynttilät, "meinasitko, että pitää olla varovainen, että ei satuttaisi itseään,,,joopati joo.

        No hei, enmä mikään ajatustenlukija ole. Mutta nuo taivahan talikynttilät sopii ihan kivasti mun hyvin kiillotetun sädekehän kanssa :) Miettinytkin tässä, että pitääks nunnaksi ruveta.


      • Korppis1
        hmp.f kirjoitti:

        No hei, enmä mikään ajatustenlukija ole. Mutta nuo taivahan talikynttilät sopii ihan kivasti mun hyvin kiillotetun sädekehän kanssa :) Miettinytkin tässä, että pitääks nunnaksi ruveta.

        Voihan vihta, en ajatellut sinua kun kommentoin empatiasta vaan kirjoitin kuten demeter yleisesti ; ((

        Vappua ; )


      • Korppis1 kirjoitti:

        Voihan vihta, en ajatellut sinua kun kommentoin empatiasta vaan kirjoitin kuten demeter yleisesti ; ((

        Vappua ; )

        Et sinäkään näköjään ajatustenlukija ole. En ajatellut että empatia-kirjoituksesi oli kohdistettu minuun. Tartuin lähinnä noihin kynttilöihin, sun huudahdukseen kun mä tollo en ymmärtänyt.
        Oikein hyvää vappua korpeen. Täällä on ihana sää, aurinko paistaa ja kissa itsensä siinä. Lämpöasteita melkein 10.


      • hmp.f kirjoitti:

        Et sinäkään näköjään ajatustenlukija ole. En ajatellut että empatia-kirjoituksesi oli kohdistettu minuun. Tartuin lähinnä noihin kynttilöihin, sun huudahdukseen kun mä tollo en ymmärtänyt.
        Oikein hyvää vappua korpeen. Täällä on ihana sää, aurinko paistaa ja kissa itsensä siinä. Lämpöasteita melkein 10.

        Sanomani oli lyhykäisyydessään, että emme me voi arvioida omaa empatiakykyämme. Joka päivä kohtaamme haasteita, koemme erilaisia tunnetiloja.

        Eilen illalla Petze ehdotti, josko vierailisimme Krakovassa ja siellä Auschwitzin leireillä. Ok, sanoin Krakova voisi kiinnostaa minua ja jos menemme sinne saat aivan itesseis vierailla vankileireille. Mina istun keskustan terassilla ja ihaillen vanhaa arkkitehtuuria sillä aikaa kun sinä itket sodan aikaisia hirmutekoja.

        Onko empaattinen jos hakeutuu tunnekuohua aiheuttaviin tilanteihin?
        Onko empaatiton jos välttää tunnekuohuja aiheuttavia tilanteita?

        Ei, ei, vain sattumia elämän sopassa.

        Eiköhän se ole niin, että tänä päivänä tiedonkulku on hektistä, joten ihmiset niin nuoret kuin vanhatkin ovat turtuneet pahuuteen.


      • Kovakuorineneiturtunut

        Ei empaattisuus ainakaan sitä tarkoita, että järkeä ei voisi käyttää aiheissa ja asiossa. Toiset ihmiset tahtovat tutustua paikkoihin ilman tunnekuohuja, nähdä omin silmin kuuluisia kohteita ja kokea ehkä fyysisesti historian havinaa.

        Eikä sekään empatiasta tai sen puutteesta kerro mitään, että pelkää tunteita nostattavia ja kiihottavia tilanteita ja / tai paikkoja. Mutta se kertoo empatiattomuudesta, että kuvittelee kaikkien ihmisten muuttuneen turtuneiksi ja tunnottomiksi sen takia että mediat paasaavat maailman ikävimpiä tapahtumia kaiken aikaa ja kybällä.

        Nykypäivän sotimiset ja terroriteot ovat samanlaisia "sattumia elämän sopassa" kuin historian sodatkin jos kerran sodista niin ajattelee. Eivät ne tavallisista ihmisistä pahoja tee, vallanhimoiset seniilit sedät valtioitten johdoissa ovat eri asia.


      • korppis kirjoitti:

        Sanomani oli lyhykäisyydessään, että emme me voi arvioida omaa empatiakykyämme. Joka päivä kohtaamme haasteita, koemme erilaisia tunnetiloja.

        Eilen illalla Petze ehdotti, josko vierailisimme Krakovassa ja siellä Auschwitzin leireillä. Ok, sanoin Krakova voisi kiinnostaa minua ja jos menemme sinne saat aivan itesseis vierailla vankileireille. Mina istun keskustan terassilla ja ihaillen vanhaa arkkitehtuuria sillä aikaa kun sinä itket sodan aikaisia hirmutekoja.

        Onko empaattinen jos hakeutuu tunnekuohua aiheuttaviin tilanteihin?
        Onko empaatiton jos välttää tunnekuohuja aiheuttavia tilanteita?

        Ei, ei, vain sattumia elämän sopassa.

        Eiköhän se ole niin, että tänä päivänä tiedonkulku on hektistä, joten ihmiset niin nuoret kuin vanhatkin ovat turtuneet pahuuteen.

        Ei tuo mistä kerroit, mun mielestä puntaroi kykyä tuntea empatiaa, vaan herkkyyden määrästä. Ja ehkä erilaisista intresseistä. Eurooppalaisena ja Saksan naapurimaalaisena hänellä voi olla ihan erilaiset tarpeet käydä siellä toteamassa historiaansa kuin suomalaisella.
        Ehkä sitä omaa empaattisuutta vähän kuitenkin aina kaunistelee, siinä voit olla oikeassa. Ja voi olla vaikeaa huomata jos se pitkällä aikavälillä alenee. Onko silti niinkään huonoakaan välillä pysähtyä ja miettiä että kuka olin, minkä matkan kuljin, ja mitä minusta tuli?


      • Kovakuorineneiturtunut kirjoitti:

        Ei empaattisuus ainakaan sitä tarkoita, että järkeä ei voisi käyttää aiheissa ja asiossa. Toiset ihmiset tahtovat tutustua paikkoihin ilman tunnekuohuja, nähdä omin silmin kuuluisia kohteita ja kokea ehkä fyysisesti historian havinaa.

        Eikä sekään empatiasta tai sen puutteesta kerro mitään, että pelkää tunteita nostattavia ja kiihottavia tilanteita ja / tai paikkoja. Mutta se kertoo empatiattomuudesta, että kuvittelee kaikkien ihmisten muuttuneen turtuneiksi ja tunnottomiksi sen takia että mediat paasaavat maailman ikävimpiä tapahtumia kaiken aikaa ja kybällä.

        Nykypäivän sotimiset ja terroriteot ovat samanlaisia "sattumia elämän sopassa" kuin historian sodatkin jos kerran sodista niin ajattelee. Eivät ne tavallisista ihmisistä pahoja tee, vallanhimoiset seniilit sedät valtioitten johdoissa ovat eri asia.

        Ei kai tässä kukaan olekaan (siteeraan sua) "kuvittellut kaikkien ihmisten muuttuneen turtuneiksi ja tunnottomiksi sen takia että mediat paasaavat maailman ikävimpiä tapahtumia kaiken aikaa ja kybällä."?
        Itse olin aikoinaan huolestunut nettipeleistä, kun nuoriso itse ruudun kautta "tappaa" toisen. Itekin pystyn nykyisin katsomaan paljon raaempia ohjelmia kuin esim. 10 vuotta sitten. Netissä välillä unohdan että "puhun" toiselle ihmisille, että hänelläkin on tunteita. Tuo oli mun napani. Onko mun kykyni tuntea empatiaa vähentynyt? Vaikea sanoa. On ehkä vähän.
        Onko nyky-nuorisolla alentunut kyky jos vertaa meidän/teidän nuoruuteen? Vai kasvattaako media vaan varovaisuutta ja järkeä?


      • Lapsi-aikuinen-erijutut

        Minä olen huolestunut vieläkin ja aina vain siitä, että jo lapset tappavat niin paljon ruudun kautta pelimaailmassa. On tasan kaksi eri asiaa jos aikuinen ja jo edes jonkinlaisen käsityskyvyn elämästä ja maailmasta kaikkine tapahtumineen ja tarkoituksineen ymmärtävä katsoo raakuuksia kuin sellainen, joka ei tajua niistä eikä oikein paljon mistään muustakaan vielä mitään.

        Itse en katso raakuuksia lainkaan eivätkä toimintaelokuvatkaan jaksa kiinnostaa niiden köyhän sisällön takia. Eikä siksi että niissä useimmiten tapahtuu asioita joita oikeassa elämässä ei voi tapahtua. Kun lapselle näytetään tällaisia, miten hänelle käy? Mitään empatian nimistä ei ikinä edes ala ...


    • Empatian kyky joko on ihmisellä tai sitä on rajoitetusti tai ei ole kykyä tuntea empatiaa.
      Ei se ole kadonnut ja se, että ammatit joissa se on oleellinen osa työssä pärjäämisessä sitä myös on.
      Nyt luodaan yleistä - negaation, kylmyyden, kyynisyyden - ilmapiiriä kun isoja asioita muuttamassa lähialueiden lisäksi hyvin laajojen alueiden ihmisten elämää.
      Huomioitavaksi yleisesti - löytyy tekijöitä niin kotihoitoon kuin kriisialueille ym ym
      eli tekijöillä on oikeasti empatian kykyä.

      • Sua ei haittaa väkivaltaisten ohjelmien raakuus telkkarissa? Että ihmiset tottuu niihin ja lakkaa järkyttymästä? Peyton Placea pidettiin ainakin meillä hirveänä ohjelmana, moraalisesti rappeutuvana :) Olisiko se tänä päivänä?

        Olet ihan oikeassa, empatiaa löytyy. Olen samaa mieltä.
        Mutta jos on niin kuin sanoit, että luodaan kylmää ilmapiiriä, niin eikö se tarkoita sitä että se empatia vähenee?


      • siilimuori3

        Tuo onkin mielenkiintoinen pointti: onko kaikilla auttamistyöhön haluavilla/ryhtyvillä lähtökohtana empatia ja onko kaikilla siihen työhön osallistuvilla empatiakykyä?


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Tuo onkin mielenkiintoinen pointti: onko kaikilla auttamistyöhön haluavilla/ryhtyvillä lähtökohtana empatia ja onko kaikilla siihen työhön osallistuvilla empatiakykyä?

        Auttaahan toiset palkastakin. Oli ammatti mikä tahansa, niin aina löytyy ihmisiä jotka ovat valinneet väärin.


      • Tottakai häiritsee ja huolestuttaa terrori ja välinpitämättömyys sekä lähenevät uhkakuvat,. Kyse on kuitenkin ihan eri toimijoista ja järjestöistä, ammattialoista ja tekemisen etiikasta. Meillä sosiaalitoimesta mikrotasolla ja makrotasolla esim YK, lääkärit ilman rajoja, SPR ym. Painotan edelleen, että täytyy nähdä kokonaisuus ja sen toimivuus.
        ps. upeasti lähenee kesä - lämmintä, aurinkoista.......


      • hmp.f kirjoitti:

        Auttaahan toiset palkastakin. Oli ammatti mikä tahansa, niin aina löytyy ihmisiä jotka ovat valinneet väärin.

        Jouduin Vappau aattona tilanteeseen, jossa järkeni ja empatiakykyni mitattiin. Autoimme Petzen kanssa alkoholin vuoksi pulaan joutunutta naista.

        Kävelimme kotiin noin yhdeksän jälkeen musiikkiclubilta kun huomasimme edellämme oudosti kävelevän lapsenomaisen naisen. Hän kääntyi, lähti takaisin kohti meitä. Näin kuinka hänen tasapainonsa alkoi pettämään ja hän rojahti suoraan eteemme lyöden päänsä asfalttiin.

        Koko kehoni tunsi tuon kaatumisen tuskan. Toisen asemaan asettuminen, kipua tuntien, mutta samalla järki pyysi auttamaan. Pystyi olemaan rauhallinen. Nostimme naisen pystyyn. Hän oli hyvin avuttoman näköinen ja katsoi suurilla silmillään tuskaisen näköisenä meihin.

        Kysyin minne olet menossa. Hän vastasi käsilaukkuni jäi ravintolaan, minun on haettava se. Tajusimme, että hän ei pysty enää kävelemään joten sanoin hänelle. Istu sinä Petzen kanssa tähän penkille, minä haen sinun käsilaukkusi. Menin ravintolaan, kuvailin naisen ja kysyin baarimikolta, missä nainen oli istunut. Hän näytti pöydän, jossa istui viiden hengen seurua. Yksi tuoli oli tyhjä ja sen käsinojalla oli laukku. Kerroin kohtaamastani naisesta pöytäseurueelle ja he ojensivat laukun minulle.

        Lähdin takaisin, sillä välin nainen oli surrut Petzen kainalossa laukkuaan ja pelännyt, että se on varastettu. Petze oli lohduttanuthäntä, Mandi on määrätietoinen nainen, hän kyllä löytää laukkusi.

        Kun palasin laukun kanssa nainen näki jo kaukaa minut ja hymyili kiitollisena hän oli helpottunut ja kiitteli koko kotimatkan.

        Koska tajusimme, että nainen ei pääse yksin kotiin. Lähdimme viemään häntä. Hän käveli välissämme omituisesti oikealle kallistuneena. Vastaan tulleitten ilmeet voitte vain kuvitella. Sinä viedään väsynyttä Vapun viettäjää.

        Nainen alkoi kertomaan itsestään. Hän oli ollut syystalvesta lonkkaleikkauksessa, hänelle oli laitettu tekonivel. Kun jututimme häntä, hän oli hyvin selkeä, ehkä ei niinkään kovassa humalatilassa vaan vammansa takia ja alkoholin vuoksi kykenemätön hallitsemaan kehoaan.

        Elin täysin naisen tunteissa tiesin, että en missään nimessä voisi juoda alkoholia kuin lasin pari nyt kun olen selkävammainen.

        Veimme naisen kotiin asti. Hänellä oli kaunis koti, ei hän ollut laitapuolen kulkija. Hänellä oli kauniit silmät ja hyvä iho, hän oli kuin haavoittunut lintu.

        Olimme tehneet mitä meidän piti tehdä ja olimme onnellisia, naisen kutsui meitä enkeleiksi.

        Kun empatiasta on kyse, sitä on vaikea itse itsessään huomata muutoin kuin kokemuksella. Vappaujuttu auttoi minua tajuamaan kuinka syvällisesti pystyn menemään toisen ihmien asemaan. Ja eikös se sitä ole se empatia.

        Ammattiauttajat omaavat empatiaa ja järkeä sekä kykyä erottaa ne toisistaan.


      • korpikirjailija kirjoitti:

        Jouduin Vappau aattona tilanteeseen, jossa järkeni ja empatiakykyni mitattiin. Autoimme Petzen kanssa alkoholin vuoksi pulaan joutunutta naista.

        Kävelimme kotiin noin yhdeksän jälkeen musiikkiclubilta kun huomasimme edellämme oudosti kävelevän lapsenomaisen naisen. Hän kääntyi, lähti takaisin kohti meitä. Näin kuinka hänen tasapainonsa alkoi pettämään ja hän rojahti suoraan eteemme lyöden päänsä asfalttiin.

        Koko kehoni tunsi tuon kaatumisen tuskan. Toisen asemaan asettuminen, kipua tuntien, mutta samalla järki pyysi auttamaan. Pystyi olemaan rauhallinen. Nostimme naisen pystyyn. Hän oli hyvin avuttoman näköinen ja katsoi suurilla silmillään tuskaisen näköisenä meihin.

        Kysyin minne olet menossa. Hän vastasi käsilaukkuni jäi ravintolaan, minun on haettava se. Tajusimme, että hän ei pysty enää kävelemään joten sanoin hänelle. Istu sinä Petzen kanssa tähän penkille, minä haen sinun käsilaukkusi. Menin ravintolaan, kuvailin naisen ja kysyin baarimikolta, missä nainen oli istunut. Hän näytti pöydän, jossa istui viiden hengen seurua. Yksi tuoli oli tyhjä ja sen käsinojalla oli laukku. Kerroin kohtaamastani naisesta pöytäseurueelle ja he ojensivat laukun minulle.

        Lähdin takaisin, sillä välin nainen oli surrut Petzen kainalossa laukkuaan ja pelännyt, että se on varastettu. Petze oli lohduttanuthäntä, Mandi on määrätietoinen nainen, hän kyllä löytää laukkusi.

        Kun palasin laukun kanssa nainen näki jo kaukaa minut ja hymyili kiitollisena hän oli helpottunut ja kiitteli koko kotimatkan.

        Koska tajusimme, että nainen ei pääse yksin kotiin. Lähdimme viemään häntä. Hän käveli välissämme omituisesti oikealle kallistuneena. Vastaan tulleitten ilmeet voitte vain kuvitella. Sinä viedään väsynyttä Vapun viettäjää.

        Nainen alkoi kertomaan itsestään. Hän oli ollut syystalvesta lonkkaleikkauksessa, hänelle oli laitettu tekonivel. Kun jututimme häntä, hän oli hyvin selkeä, ehkä ei niinkään kovassa humalatilassa vaan vammansa takia ja alkoholin vuoksi kykenemätön hallitsemaan kehoaan.

        Elin täysin naisen tunteissa tiesin, että en missään nimessä voisi juoda alkoholia kuin lasin pari nyt kun olen selkävammainen.

        Veimme naisen kotiin asti. Hänellä oli kaunis koti, ei hän ollut laitapuolen kulkija. Hänellä oli kauniit silmät ja hyvä iho, hän oli kuin haavoittunut lintu.

        Olimme tehneet mitä meidän piti tehdä ja olimme onnellisia, naisen kutsui meitä enkeleiksi.

        Kun empatiasta on kyse, sitä on vaikea itse itsessään huomata muutoin kuin kokemuksella. Vappaujuttu auttoi minua tajuamaan kuinka syvällisesti pystyn menemään toisen ihmien asemaan. Ja eikös se sitä ole se empatia.

        Ammattiauttajat omaavat empatiaa ja järkeä sekä kykyä erottaa ne toisistaan.

        "korpikirjailija"

        Jumpe!

        Ihan kuin katsoisi poliisi-teeveetä.
        Sinulle sitä sattuu ja tapahtuu aina...
        -
        Tapahtuipa kerran niin, että parkki-paikkani yksi auto ei enää jaksanut.
        Melkein kyynelehtien omistajansa tuli luokseni.
        Anovasti katsoen hän aneli sähköä.
        - Autonikin on jo vanha.
        - Iskarit vetelevät viimeisiään, Akku halgeaa..
        Jätin välittömästi kiireiset kauppa-asiani omien onniensa nojaan, ja ajoin autoni
        naapurin auto-raukan viereen.
        Kaapelimme sopivat toisilleen ja auto käynnistyi.
        Rintaani syttyi lämmin tunne, samaan-aikaan kun naapurin auton lamput
        kirkastuivat.
        -
        Väännettäskös hömpää 300. asti?

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "korpikirjailija"

        Jumpe!

        Ihan kuin katsoisi poliisi-teeveetä.
        Sinulle sitä sattuu ja tapahtuu aina...
        -
        Tapahtuipa kerran niin, että parkki-paikkani yksi auto ei enää jaksanut.
        Melkein kyynelehtien omistajansa tuli luokseni.
        Anovasti katsoen hän aneli sähköä.
        - Autonikin on jo vanha.
        - Iskarit vetelevät viimeisiään, Akku halgeaa..
        Jätin välittömästi kiireiset kauppa-asiani omien onniensa nojaan, ja ajoin autoni
        naapurin auto-raukan viereen.
        Kaapelimme sopivat toisilleen ja auto käynnistyi.
        Rintaani syttyi lämmin tunne, samaan-aikaan kun naapurin auton lamput
        kirkastuivat.
        -
        Väännettäskös hömpää 300. asti?

        H.

        "Väännettäskös hömpää 300. asti?"
        Kiitos avusta.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Auttaahan toiset palkastakin. Oli ammatti mikä tahansa, niin aina löytyy ihmisiä jotka ovat valinneet väärin.

        Miten ihmisenä mittaisit empsatiakykyäsi hakeutuessasi hoito- ja hoivatyöhön?


      • kesi.vä
        korpikirjailija kirjoitti:

        Jouduin Vappau aattona tilanteeseen, jossa järkeni ja empatiakykyni mitattiin. Autoimme Petzen kanssa alkoholin vuoksi pulaan joutunutta naista.

        Kävelimme kotiin noin yhdeksän jälkeen musiikkiclubilta kun huomasimme edellämme oudosti kävelevän lapsenomaisen naisen. Hän kääntyi, lähti takaisin kohti meitä. Näin kuinka hänen tasapainonsa alkoi pettämään ja hän rojahti suoraan eteemme lyöden päänsä asfalttiin.

        Koko kehoni tunsi tuon kaatumisen tuskan. Toisen asemaan asettuminen, kipua tuntien, mutta samalla järki pyysi auttamaan. Pystyi olemaan rauhallinen. Nostimme naisen pystyyn. Hän oli hyvin avuttoman näköinen ja katsoi suurilla silmillään tuskaisen näköisenä meihin.

        Kysyin minne olet menossa. Hän vastasi käsilaukkuni jäi ravintolaan, minun on haettava se. Tajusimme, että hän ei pysty enää kävelemään joten sanoin hänelle. Istu sinä Petzen kanssa tähän penkille, minä haen sinun käsilaukkusi. Menin ravintolaan, kuvailin naisen ja kysyin baarimikolta, missä nainen oli istunut. Hän näytti pöydän, jossa istui viiden hengen seurua. Yksi tuoli oli tyhjä ja sen käsinojalla oli laukku. Kerroin kohtaamastani naisesta pöytäseurueelle ja he ojensivat laukun minulle.

        Lähdin takaisin, sillä välin nainen oli surrut Petzen kainalossa laukkuaan ja pelännyt, että se on varastettu. Petze oli lohduttanuthäntä, Mandi on määrätietoinen nainen, hän kyllä löytää laukkusi.

        Kun palasin laukun kanssa nainen näki jo kaukaa minut ja hymyili kiitollisena hän oli helpottunut ja kiitteli koko kotimatkan.

        Koska tajusimme, että nainen ei pääse yksin kotiin. Lähdimme viemään häntä. Hän käveli välissämme omituisesti oikealle kallistuneena. Vastaan tulleitten ilmeet voitte vain kuvitella. Sinä viedään väsynyttä Vapun viettäjää.

        Nainen alkoi kertomaan itsestään. Hän oli ollut syystalvesta lonkkaleikkauksessa, hänelle oli laitettu tekonivel. Kun jututimme häntä, hän oli hyvin selkeä, ehkä ei niinkään kovassa humalatilassa vaan vammansa takia ja alkoholin vuoksi kykenemätön hallitsemaan kehoaan.

        Elin täysin naisen tunteissa tiesin, että en missään nimessä voisi juoda alkoholia kuin lasin pari nyt kun olen selkävammainen.

        Veimme naisen kotiin asti. Hänellä oli kaunis koti, ei hän ollut laitapuolen kulkija. Hänellä oli kauniit silmät ja hyvä iho, hän oli kuin haavoittunut lintu.

        Olimme tehneet mitä meidän piti tehdä ja olimme onnellisia, naisen kutsui meitä enkeleiksi.

        Kun empatiasta on kyse, sitä on vaikea itse itsessään huomata muutoin kuin kokemuksella. Vappaujuttu auttoi minua tajuamaan kuinka syvällisesti pystyn menemään toisen ihmien asemaan. Ja eikös se sitä ole se empatia.

        Ammattiauttajat omaavat empatiaa ja järkeä sekä kykyä erottaa ne toisistaan.

        Naisella oli onni, kun kohtasi teidät. Entäpä jos olisi kohdannut toisen avutonta tilaa hyväksikäyttäjiä.
        P.S. Piristävä kuva.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Miten ihmisenä mittaisit empsatiakykyäsi hakeutuessasi hoito- ja hoivatyöhön?

        Samalla tavalla kuin muillakin työmarkkina-aloilla mitataan työhön soveltuvuutta. Koeajalla, ja potkimalla huitsiin sellaisia jotka eivät sovi.


      • Korppis1
        hmp.f kirjoitti:

        Samalla tavalla kuin muillakin työmarkkina-aloilla mitataan työhön soveltuvuutta. Koeajalla, ja potkimalla huitsiin sellaisia jotka eivät sovi.

        Aina jo kuuskytluvulla oppilaitosten pääsykokeissa tehtiin erilaisia psykologisia testejä, joiden perusteella oppilaat valittiin kuhunkin koulutusohjelmaan.

        Seitkytluvulla kun olin itse tarjoilijakoulutuksessa eräs oppilas sai kympin kaikista teoriaosioistaan. Kuitenkin hän ei osannut laittaa pellavaliinaa ravintolanpöytään oikein. Hän joutui lopettamaan. On olemassa käytännön ihmisiä ja teorioihin keskittyneitä.

        Kun itse koulutin nuoria aikuisia ravintola-alalle, työharjoittelu paljasti kuka sopii alalle. Myös mikä olisi se oikea ravintolatyyppi (tanssi-, ruoka- vai pubiravintola) mihin opiskelija parhaiten sopisi. Työharjoittelun jälkeen oli kahden keskiset keskustelut, joissa opiskelija kertoi työharjoittelun onnistumiset ja pettymykset. Itse kiersin harjoittelupaikkoja ja keskustelin työnantajien kanssa.

        Omien lasten kanssa voin sanoa, että esikoinen on omalla alalla, jonka hän valitsi jo pienenä poikana. On huvittava katsoa videoita, joita hän teki kaksitoista vuotiaana niissä oli selkeä toimittajan ote ; )

        Kuopus tekee ruumiillista työtä ja bodaa, mutta jatkoopiskelut pyörivät päässä. Hän lie kuin äitinsä, joka aloitti tosissaan opiskelut 25-vuotiaana.


      • Niin samaa mieltä tästä. Lisäksi mikään testi ei kerro onko ihminen laiska tai nysvä, eikä se aina kerro onko kykyä suunnitella tai organisoida.
        Joskus alalle pyrkivällä voi olla ihan väärä ja romantisoitunut kuva tulevasta ammatistaan, eikä kestäkään niitä huonoja puolia mitkä tulee esiin vasta koeaikana.
        Se on suuri helpotus kun lapset löytää oman alansa. Vaikka onhan se elämä ihan tasapainoista missä tahansa ammatissa, ite olen elävä esimerkki siitä. Mutta jos on unelmia, ja niitä pystyy saavuttamaan, niin mikäs sen parempi.


    • siilimuori3

      Vaatiiko ihmisten auttamistyö empatiaa ollakseen tyydyttävää?

      • korppis1

        Mitähän sinäkin riepu taas yrität?


      • Muutenkinvoiauttaa

        Ei ehkä välttämättä jos on rautainen ammattitaito, hyvät käytöstavat ja jonkinmoinen taito ymmärtää ihmisiä ongelmineen. Nykyajan hoitoalan ihmiset esim. eivät enää tee työtään sydämellään tai sydänverellään. Ammatti on ammatti ja sydän kuuluu jonnekin muualle.


      • Siilimuori, sun kysymys on ehkä vähän... outo?
        Totta kai empatia kuuluu hoitotyöhön. Miten voi auttaa toista jos ei tajua mistä kenkä puristaa? Tietty järkikin saa olla mukana.


      • siilimuori3
        Muutenkinvoiauttaa kirjoitti:

        Ei ehkä välttämättä jos on rautainen ammattitaito, hyvät käytöstavat ja jonkinmoinen taito ymmärtää ihmisiä ongelmineen. Nykyajan hoitoalan ihmiset esim. eivät enää tee työtään sydämellään tai sydänverellään. Ammatti on ammatti ja sydän kuuluu jonnekin muualle.

        No näinpä. Tuota kohtaan ollaan jo menossa. Mekaaninen ammattitaitoinen auttamistyö ilman sen kummempia empatioita. Tehdään se mikä on tehtävä ja tuneet heitetään nurkkaan. Empatia ja lohduttaminen ulkoistetaan jollekin muulle.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Siilimuori, sun kysymys on ehkä vähän... outo?
        Totta kai empatia kuuluu hoitotyöhön. Miten voi auttaa toista jos ei tajua mistä kenkä puristaa? Tietty järkikin saa olla mukana.

        Mitennii outo, mitenniin tottakai? Hoitajakin on ihminen ja ihminen on muuttunut minäkeskeisemmäksi ja yksilöllisyyttä korostavammaksi. Voihan tajuta sairautta ja kengänpuristusta tuntemata silti emptiaa. Tekee vaan ne temput mitä on käypähoitosuosituksissa ja hoitoprotokolloissa määritetty ilman sen kummempia tunteiluja ja toisen asemaan asettumista.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Mitennii outo, mitenniin tottakai? Hoitajakin on ihminen ja ihminen on muuttunut minäkeskeisemmäksi ja yksilöllisyyttä korostavammaksi. Voihan tajuta sairautta ja kengänpuristusta tuntemata silti emptiaa. Tekee vaan ne temput mitä on käypähoitosuosituksissa ja hoitoprotokolloissa määritetty ilman sen kummempia tunteiluja ja toisen asemaan asettumista.

        Kyllä hoitoalalla on jo nyt" hoitorobotteja" ja lisää tulee sitä mukaa kuin henkilöstön tarve kasvaa sillä alalla.
        Kaikilla vain ei ole sitä jotain, mitä sillä alalla työskenteleviltä odottaisi.
        Väärin tyrkyttää työttömiä hoitajakoulutukseen, elleivät he itse tunne sitä haaveammatikseen.


      • siilimuori3
        korppis1 kirjoitti:

        Mitähän sinäkin riepu taas yrität?

        Jos ei osaa kommnetoida aloituksen aihetta ja siten ottaa osaa keskuksteluun kannattaisiko pysyä ihan omissa blogeissa?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kyllä hoitoalalla on jo nyt" hoitorobotteja" ja lisää tulee sitä mukaa kuin henkilöstön tarve kasvaa sillä alalla.
        Kaikilla vain ei ole sitä jotain, mitä sillä alalla työskenteleviltä odottaisi.
        Väärin tyrkyttää työttömiä hoitajakoulutukseen, elleivät he itse tunne sitä haaveammatikseen.

        Mitä odottaisit alalla työskenteliviltä ja miten työnantajana varmistaisit että palkkaamallasi työntekijällä on tämä tavoitetava ominaisuus? Ja pysyy?


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Mitä odottaisit alalla työskenteliviltä ja miten työnantajana varmistaisit että palkkaamallasi työntekijällä on tämä tavoitetava ominaisuus? Ja pysyy?

        Odottaisin ainakin sellaisessa ammatissa, missä on oltava niinkin lähikontaktissa toiseen ihmiseen kuin hoitaja on potilaaseen, että hänestä huokuisi työstään pitämisen tunne, eikä sellainen, että hänet on työnvälityksestä väkipakolla järjestetty siihen työhön.
        Kyllä sen huomaa hoitajan ilmeistä ja asenteesta, kuka siinä työssä on vain pelkän palkan takia, kun ei muutakaan valintaa ole ollut työn suhteen.
        Työnantaja nyt varmaan katsoo etupäässä papereita, että on tälle kurssinsa annettu ja jos henkilöstöstä on pulaa, niin tuskin siinä paljon valikoidaan parasta päältä. Otetaan mitä satutaan saamaan halvimmalla.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Odottaisin ainakin sellaisessa ammatissa, missä on oltava niinkin lähikontaktissa toiseen ihmiseen kuin hoitaja on potilaaseen, että hänestä huokuisi työstään pitämisen tunne, eikä sellainen, että hänet on työnvälityksestä väkipakolla järjestetty siihen työhön.
        Kyllä sen huomaa hoitajan ilmeistä ja asenteesta, kuka siinä työssä on vain pelkän palkan takia, kun ei muutakaan valintaa ole ollut työn suhteen.
        Työnantaja nyt varmaan katsoo etupäässä papereita, että on tälle kurssinsa annettu ja jos henkilöstöstä on pulaa, niin tuskin siinä paljon valikoidaan parasta päältä. Otetaan mitä satutaan saamaan halvimmalla.

        Arveletkos että tänä päivänä työnantajalla on työntekijän valintakriteereissä ensimmäisenä empatiakyky ja jos niin miten se on mitattavissa, osoitettavissa?


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Arveletkos että tänä päivänä työnantajalla on työntekijän valintakriteereissä ensimmäisenä empatiakyky ja jos niin miten se on mitattavissa, osoitettavissa?

        Tarkoitan, että jo työnvälityksen pitäisi ottaa huomioon tyrkyttäessään työttömiä väkipakolla hoitajakoulutukseen, että se on sellaista työtä, mitä tehdään omasta halustaan eikä pelkästään siksi, että päästään pois työttömyyskortistosta ja laiskan maineesta.
        Enkös justiinsa sinulle kirjoittanut, että
        """"Työnantaja nyt varmaan katsoo etupäässä papereita, että on tälle kurssinsa annettu ja jos henkilöstöstä on pulaa, niin tuskin siinä paljon valikoidaan parasta päältä. Otetaan mitä satutaan saamaan halvimmalla.""""
        Mitäs utelet samaa asiaa uudestaan?


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Tarkoitan, että jo työnvälityksen pitäisi ottaa huomioon tyrkyttäessään työttömiä väkipakolla hoitajakoulutukseen, että se on sellaista työtä, mitä tehdään omasta halustaan eikä pelkästään siksi, että päästään pois työttömyyskortistosta ja laiskan maineesta.
        Enkös justiinsa sinulle kirjoittanut, että
        """"Työnantaja nyt varmaan katsoo etupäässä papereita, että on tälle kurssinsa annettu ja jos henkilöstöstä on pulaa, niin tuskin siinä paljon valikoidaan parasta päältä. Otetaan mitä satutaan saamaan halvimmalla.""""
        Mitäs utelet samaa asiaa uudestaan?

        Tarkoitan vaan että ei kannata odottaa epärealistista. Työnvälitys ei välitä empatiahöpinöistä, suurin tarve on saada työllisyystilastoja kauniimmaksi survomalla työnhakijoita kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin sopi tai ei.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Tarkoitan vaan että ei kannata odottaa epärealistista. Työnvälitys ei välitä empatiahöpinöistä, suurin tarve on saada työllisyystilastoja kauniimmaksi survomalla työnhakijoita kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin sopi tai ei.

        Niinpä. Sitä minäkin juuri tarkoitin.
        Ja pahemmaksi menee, kun alalle aletaan väkipakolla kouluttamaan niitä muutenkin vaikeasti työllistettäviä, mikä houkuttelee työnantajan palkkaamaan halpaa työvoimaa, kun hoitotarve lisääntyy samalla.
        Sen huomaa jo nytkin hoitajista, kenet on tyrkytetty siihen ja kuka on omasta halustaan siinä työssä.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Niinpä. Sitä minäkin juuri tarkoitin.
        Ja pahemmaksi menee, kun alalle aletaan väkipakolla kouluttamaan niitä muutenkin vaikeasti työllistettäviä, mikä houkuttelee työnantajan palkkaamaan halpaa työvoimaa, kun hoitotarve lisääntyy samalla.
        Sen huomaa jo nytkin hoitajista, kenet on tyrkytetty siihen ja kuka on omasta halustaan siinä työssä.

        Oma halu hoitotyöhön tänä päivänä voi olla se että alalla on töitä ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksia. Uskon että hoito/hoiva-ala tänä päivänä ei ole enää kutsumusammatti niin kuin joskus Florencen aikaan. Silti asiakkaan tulee voida odottaa asiallista ja asianmukaista kohtelua. Hoitajalta vaaditaan taas paineensietokykyä ja työskentelykykyä omien eettisten periaatteiden vastaisesti. Siinä sitä onkin empatiaa myös itseä kohtaan :).


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Oma halu hoitotyöhön tänä päivänä voi olla se että alalla on töitä ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksia. Uskon että hoito/hoiva-ala tänä päivänä ei ole enää kutsumusammatti niin kuin joskus Florencen aikaan. Silti asiakkaan tulee voida odottaa asiallista ja asianmukaista kohtelua. Hoitajalta vaaditaan taas paineensietokykyä ja työskentelykykyä omien eettisten periaatteiden vastaisesti. Siinä sitä onkin empatiaa myös itseä kohtaan :).

        Kumpaan veisit mieluummin lastasi tai lapsenlasta hoidettavaksi, sellaisen josta tiedät että osaa asettua lapsen tunnekykyyn, vai jollekin joka vaan hoitaa vamman pois?


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Kumpaan veisit mieluummin lastasi tai lapsenlasta hoidettavaksi, sellaisen josta tiedät että osaa asettua lapsen tunnekykyyn, vai jollekin joka vaan hoitaa vamman pois?

        No eikös tuohon vastaus ole itsestäänselvyys mutta mikä on monesti todellisuus. Ei eletä nyt satumaailmassa vaan ihan realityssä kuitenkin. Lööppejä kun lukee voisi kuvitella että siellä ja täällä kukkii mepatiakyvyttömiä hirviöhoitajia.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        No eikös tuohon vastaus ole itsestäänselvyys mutta mikä on monesti todellisuus. Ei eletä nyt satumaailmassa vaan ihan realityssä kuitenkin. Lööppejä kun lukee voisi kuvitella että siellä ja täällä kukkii mepatiakyvyttömiä hirviöhoitajia.

        tai jos nyt kuitenkin empatiakyvyttömiä.


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Jos ei osaa kommnetoida aloituksen aihetta ja siten ottaa osaa keskuksteluun kannattaisiko pysyä ihan omissa blogeissa?

        Kantsiskohan sinunkin pysyä omassa ikäryhmässäsi pohtimassa empatia käsitettä.

        Tiedän miltä tuntuu olla empaattinen ja järkevä eroittaen tunteet toisistaa.

        Tunteella ei pysty vakavassa tositilanteessa auttamaan.

        Kun selvisimme lastemme kanssa lento-onnettomuudesta minua johti järki pelastusoperaation aikana ja niin kauan kun olin kahden lapseni kanssa lentokentän terminaalissa turvassa. Sitten oli tunteiden vuoro, silloin tapahtui henkinen lyyhistyminen. Ou my god, entä jos jne....

        Jos käytökseni olisi ollut päinvastainen en tiedä olisinko voinut auttaa edes omia lapsiani.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        No eikös tuohon vastaus ole itsestäänselvyys mutta mikä on monesti todellisuus. Ei eletä nyt satumaailmassa vaan ihan realityssä kuitenkin. Lööppejä kun lukee voisi kuvitella että siellä ja täällä kukkii mepatiakyvyttömiä hirviöhoitajia.

        Eihän me muut voida tietenkään vaikuttaa siihen kuka tekee mitäkin töitä. Paitsi työnantaja voisi karsia epäsopivat pois, ja suosia heitä joilla on näkemystä ja tuntumaa hommaan, jotka oikeasti soveltuvat. Nykyisin ei taida toteutua ihan näin.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Eihän me muut voida tietenkään vaikuttaa siihen kuka tekee mitäkin töitä. Paitsi työnantaja voisi karsia epäsopivat pois, ja suosia heitä joilla on näkemystä ja tuntumaa hommaan, jotka oikeasti soveltuvat. Nykyisin ei taida toteutua ihan näin.

        Juup. Taitaa monissa paikoin nykyisin olla niin päin että työnantajan näkökulmasta ei ole mitään merkitystä sillä kuka hoitaa sydämmellä ta empaattisesti muuta kuin siinä määrin et entistä pienemmällä porukalla saadaan entistä isompi potilas/vanhusmäärä hoidettua ja se on hyvä hoitaja joka sopeutuu, sietää painetta, suostuu tuplavuoroihin ja tulee vapailta töihin. Siinä sitä on hyvän hoitajan kroiteerit tänä päivänä. Tietenkin räikeisiin ylilyönteihin puututaan mut muutoin hoitotyön eettisyys on rappeutunut.


      • siilimuori3
        Korppis1 kirjoitti:

        Kantsiskohan sinunkin pysyä omassa ikäryhmässäsi pohtimassa empatia käsitettä.

        Tiedän miltä tuntuu olla empaattinen ja järkevä eroittaen tunteet toisistaa.

        Tunteella ei pysty vakavassa tositilanteessa auttamaan.

        Kun selvisimme lastemme kanssa lento-onnettomuudesta minua johti järki pelastusoperaation aikana ja niin kauan kun olin kahden lapseni kanssa lentokentän terminaalissa turvassa. Sitten oli tunteiden vuoro, silloin tapahtui henkinen lyyhistyminen. Ou my god, entä jos jne....

        Jos käytökseni olisi ollut päinvastainen en tiedä olisinko voinut auttaa edes omia lapsiani.

        Onneksi sinä muuttanet kohta seitenkymppisiin rähisemään.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Onneksi sinä muuttanet kohta seitenkymppisiin rähisemään.

        Sitä paitsi et kai tosissasi luule että empatia ja järkevyys eivät toimi samassa paketissa?


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Sitä paitsi et kai tosissasi luule että empatia ja järkevyys eivät toimi samassa paketissa?

        Minusta alkaa tuntumaan, että olet kykenemätön ymmärtämään tekstejäni. Etkä ymmärrä tai halua ymmärtää lukemaasi. Teet kysymyksiä jotka ovat outoja kuten

        "Vaatiiko ihmisten auttamistyö empatiaa ollakseen tyydyttävää?"

        Sitähän emme kukaan voi etukäteen sanoa siirrymmekö seuraavaksi seuraaviin ikätyhmiin. Moni minua nuorempi on jo siirtynyt tuonpuoleiseen.


      • Tuli vielä tässä mieleen, että huonoin tapa saada toista tuntemaan empatiaa ja näkemään asiat omalta kantilta, on ruveta riitelemään.
        Niin, arvatkaa vaan mistä tiedän ;) itekin tainnut joskus sanoa pahasti.


      • siilimuori3
        Korppis1 kirjoitti:

        Minusta alkaa tuntumaan, että olet kykenemätön ymmärtämään tekstejäni. Etkä ymmärrä tai halua ymmärtää lukemaasi. Teet kysymyksiä jotka ovat outoja kuten

        "Vaatiiko ihmisten auttamistyö empatiaa ollakseen tyydyttävää?"

        Sitähän emme kukaan voi etukäteen sanoa siirrymmekö seuraavaksi seuraaviin ikätyhmiin. Moni minua nuorempi on jo siirtynyt tuonpuoleiseen.

        Ehkä on viisainta että emme kommentoi toisillemme. Antipatiat on molemminpuoleiset.Siitä ei tarvinne koko palstan kärsiä.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Tuli vielä tässä mieleen, että huonoin tapa saada toista tuntemaan empatiaa ja näkemään asiat omalta kantilta, on ruveta riitelemään.
        Niin, arvatkaa vaan mistä tiedän ;) itekin tainnut joskus sanoa pahasti.

        Tuo on totta. Jos aloittaa kommentin iskulla vyön alle, voi olla varma että empatiaa ei heru :).


      • Korppis1
        hmp.f kirjoitti:

        Tuli vielä tässä mieleen, että huonoin tapa saada toista tuntemaan empatiaa ja näkemään asiat omalta kantilta, on ruveta riitelemään.
        Niin, arvatkaa vaan mistä tiedän ;) itekin tainnut joskus sanoa pahasti.

        Siilimuori kirjoitti.
        "Sitä paitsi et kai tosissasi luule että empatia ja järkevyys eivät toimi samassa paketissa?"

        -Kommentti osoittaa, että henkilö ei kykene sisäistämään tekstejäni tai ei ymmärrä niitä.

        Siilimuori kirjoitti.
        "Jos ei osaa kommentoida aloituksen aihetta ja siten ottaa osaa keskuksteluun kannattaisiko pysyä ihan omissa blogeissa?"

        -Osoittaa, että henkilö kuvittelee olevansa keskustelun empatian asiantuntija, sanokoon muut mitä hyvänsä, hän ei ymmärrä muiden kirjoituksia koska ei perehdy niihin ajatuksella"

        -Kun keskustelutaito loppuu, tulee kehoitus.

        Siilimuori kirjoitti.
        "Onneksi sinä muuttanet kohta seitenkymppisiin RÄHISEMÄÄN"

        -Ihmettelin sitä kyssäriä, jota sinäkin ihmettelit ja sana"riepu" tekstissäni, lukitsi hänen aivonsa asentoon off.

        No, Lusiina pysyy Lusinana.


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Tuo on totta. Jos aloittaa kommentin iskulla vyön alle, voi olla varma että empatiaa ei heru :).

        Sinä aloitit "enmilläänkeksi" kommentointiin halveksimalla häntä minuna.

        Johon sait vastauksen

        Miksi kysyt?

        Ja mitä tekee korppis-sana kommentissasi :P

        Niin sattuuhan sitä virhearviointeja jos keskustelun timmellyksessä unohtaa mitä on aijemmin kirjoitellut.

        Itse aloitin keskustelun empatiasta myöhään. Vasta kun sisäistin asian, otin kantaa. Luin määritelmän empatiasta, mietin ja mutustelin. Vappu kokemuksesta sisäistin itsessäni olevan empatiaa, ihan oikeesti.


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Ehkä on viisainta että emme kommentoi toisillemme. Antipatiat on molemminpuoleiset.Siitä ei tarvinne koko palstan kärsiä.

        Uskon, että palstalaiset eivät kärsi ; )

        Katsos jo kiusaamisketjussa tuli kaikille selväksi kiusaamisen hiljainen hyväksyntä.


      • siilimuori3
        Korppis1 kirjoitti:

        Uskon, että palstalaiset eivät kärsi ; )

        Katsos jo kiusaamisketjussa tuli kaikille selväksi kiusaamisen hiljainen hyväksyntä.

        Juu. Ilmianto mennyt ylläpidolle. Suljehan suusi minulle.


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Juu. Ilmianto mennyt ylläpidolle. Suljehan suusi minulle.

        Onneksi ei häviä mitään jälkipolville korvaamatonta ; ) Teet oikeastaan minulle palveluksen kun pyydät kommenttini poistoon, sainpahan irrotella pilvisen päivän aamuna. Mutta nyt ulkohommiin. Sinä olet huono häviäjä. Koeta miettiä, sitä, että
        elämme Suomessa ja kaikilla on sananvapaus. Tosin sinä et hyväksy sitä.


      • siilimuori3
        Korppis1 kirjoitti:

        Onneksi ei häviä mitään jälkipolville korvaamatonta ; ) Teet oikeastaan minulle palveluksen kun pyydät kommenttini poistoon, sainpahan irrotella pilvisen päivän aamuna. Mutta nyt ulkohommiin. Sinä olet huono häviäjä. Koeta miettiä, sitä, että
        elämme Suomessa ja kaikilla on sananvapaus. Tosin sinä et hyväksy sitä.

        Sananvapaus on mielestäni ihan eri asia kuin ilkeys, pahansuopuus ja pahuus. Ja minusta sinusta löytyy näitä kaikkia.


      • Korppis1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Sananvapaus on mielestäni ihan eri asia kuin ilkeys, pahansuopuus ja pahuus. Ja minusta sinusta löytyy näitä kaikkia.

        Onneksi minulla on erilaisia ihmiselle kuuluvia ominaisuuksia. Noiden negatiivisten ominaisuuksien lisäksi omaan myös hyviä ominaisuuksia, mutta miksipä niitä rupeaisin listaamaan. Äitini tiesi, että en sorru ihmisten jalkoihin voimakkaan luonteeni vuoksi.

        Tottakait tiesit, että Ihmisessä asuu pahuus, sinussakin ja kaikissa muissakin.

        Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään.

        Kiitos mielenkiintoisesta aamuistunnosta. ; D


      • siilimuori3
        Korppis1 kirjoitti:

        Onneksi minulla on erilaisia ihmiselle kuuluvia ominaisuuksia. Noiden negatiivisten ominaisuuksien lisäksi omaan myös hyviä ominaisuuksia, mutta miksipä niitä rupeaisin listaamaan. Äitini tiesi, että en sorru ihmisten jalkoihin voimakkaan luonteeni vuoksi.

        Tottakait tiesit, että Ihmisessä asuu pahuus, sinussakin ja kaikissa muissakin.

        Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään.

        Kiitos mielenkiintoisesta aamuistunnosta. ; D

        Sori, me painimme eri sarjoissa. Sinulla on sinun istuntosi, toivottavsti tuli hyvä kakka.

        Jalkoihin ei tarvitse sortua mutta se ei tarkoita empatian puutetta ja toisten ihmisten polkemista noihin niin kuin aiheeseen palatakseni.Selainen käytös ei ole hyve ja siinä juuri on meidän erommme sen asian näkemisessä.


      • Syränkuuluumuualle

        Sellainen ihminen, varsinkin fyysisesti ja henkisesti raskaassa hoitotyössä, joka tekee ja käyttää tunteitaan liiaksi työnsä tekemiseen, palaa loppuun ja sairastuu ennen aikojaan. Tunteitten käyttämättömyys ei tietenkään tarkoita sitä, ettei käyttäisi sen verran empaattisia tunnelmia, että ymmärtää hoidettaviensa osan ja ongelmat. Hyvä hoitaja ei kuitenkaan 'tunnelmoi' niillä ja ota niitä omikseen, koska se ei ole hyvän hoitajan merkki. Sattuneesta syystä, ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä, ihan sama.


      • korppis1
        Syränkuuluumuualle kirjoitti:

        Sellainen ihminen, varsinkin fyysisesti ja henkisesti raskaassa hoitotyössä, joka tekee ja käyttää tunteitaan liiaksi työnsä tekemiseen, palaa loppuun ja sairastuu ennen aikojaan. Tunteitten käyttämättömyys ei tietenkään tarkoita sitä, ettei käyttäisi sen verran empaattisia tunnelmia, että ymmärtää hoidettaviensa osan ja ongelmat. Hyvä hoitaja ei kuitenkaan 'tunnelmoi' niillä ja ota niitä omikseen, koska se ei ole hyvän hoitajan merkki. Sattuneesta syystä, ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä, ihan sama.

        Koska kirjoitit monikossa, olen toki asian täysin ymmärtänyt ja siitä yrittänyt luennoida. Empatia/järki tai järki/empatia.


      • ent.siivoojaparka
        Syränkuuluumuualle kirjoitti:

        Sellainen ihminen, varsinkin fyysisesti ja henkisesti raskaassa hoitotyössä, joka tekee ja käyttää tunteitaan liiaksi työnsä tekemiseen, palaa loppuun ja sairastuu ennen aikojaan. Tunteitten käyttämättömyys ei tietenkään tarkoita sitä, ettei käyttäisi sen verran empaattisia tunnelmia, että ymmärtää hoidettaviensa osan ja ongelmat. Hyvä hoitaja ei kuitenkaan 'tunnelmoi' niillä ja ota niitä omikseen, koska se ei ole hyvän hoitajan merkki. Sattuneesta syystä, ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä, ihan sama.

        Ymmärrän.
        Ei se ole yliherkän työtä nähdä jatkuvasti sairaita ja kuolemaa työssään, jos ei sitä osaa karistaa pois vapaa-aikanaan.
        Ei siihen varmaan auta pitemmän päälle vaikka kuinka yrittäisi suggestoida itseään positiiviseen ajatteluun. Hermot näkyy olevan pinnalla siilimuorillakin. Taitaisi olla pienen retriitin paikka.


      • siilimuori3
        Syränkuuluumuualle kirjoitti:

        Sellainen ihminen, varsinkin fyysisesti ja henkisesti raskaassa hoitotyössä, joka tekee ja käyttää tunteitaan liiaksi työnsä tekemiseen, palaa loppuun ja sairastuu ennen aikojaan. Tunteitten käyttämättömyys ei tietenkään tarkoita sitä, ettei käyttäisi sen verran empaattisia tunnelmia, että ymmärtää hoidettaviensa osan ja ongelmat. Hyvä hoitaja ei kuitenkaan 'tunnelmoi' niillä ja ota niitä omikseen, koska se ei ole hyvän hoitajan merkki. Sattuneesta syystä, ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä, ihan sama.

        Komppan teitin.


    • eppu2

      Empatia on lisääntymässä, hiljaisesti. Suurempaa meteliä vain kaikkialla pitävät ne, jotka kyynärpäätaktiikalla etenevät.
      Kohtaamiset elämässä avartavat ihmisen ymmärrystä ja mielessä muutos tapahtuu sitä välttämättä itse edes havaitsematta, koska aikaväli voi olla pitkäkin.
      Itse olen ollut huomaavinani nuoremmissa sukupolvissa kykyä, suoraan tuntea toisten tunteita.
      Empatiahan on kykyä asettua toisen asemaan, suoraan tunteminen on askel eteenpäin.
      Näin sen näkisin.
      Itseeni eivät vaikuta netti, en edes paljon käytä. En ole kovin altis vaikutteille yleensäkään.

      • Eihän elämä ole enää sitä mitä ennen. Oli vain kotimaan uutiset, jotain vähän rajantuoltapuolen. Oman pitäjän lehti, perheen ja naapureiden asiat. Tärkeitä kaikki siinä lintukodossa. Verrattuna tämäpäivä, uutiset kertovat koko maapallosta, kaikkein surkeimmat asiat, hyvästä puhutaan niukasti. Epävarmuus, turvattomuus, viestit kurjuudesta, ei ihme jos empatiaa ei ihmisistä heru. Ihmiset muuttuvat, eikä ole ihme tällä menolla. Minä en halua tietää kaikesta koska en voi kuitenkaan vaikuttaa asioihin, ahdistun vain. Empatiaa riittää vain lähipiirille.


    • eppu2

      Mediatoimittajat linjaavat; vihapuhetta, mustamaalausta, uhkailua, ja henkistä väkivaltaa on virheellistä perustella sananvapaudella.
      Tilannearvio on mielestäni tärkeä sana. Kumpi tulee ensin empatia vai nopea toiminta.
      Jos joudut onnettomuustilanteeseen, pitää kyetä toimimaan nopeasti, täsmällisesti, tunnereaktio tulee myöhemmin. (niinkuin korppiksella)
      Kiireetöntä tilannetta voi lähestyä empatian kannalta.
      Tärkeää on myös ihmistuntemus, joku voi jopa kiusaantua liiasta empatiasta, kun toinen tuntee aina vajavaisuutta.
      Järkiperäinen toiminta ja empatia pitäisi olla aina työkalupakissa, käyttäen niitä tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen tai peräkkäin.

      • siilimuori3

        Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?

        Onko tässä nyt sekoitettu kaksi eri asiaa. Se että annatko tunteen vaikuttaa toimintaan esimerkiksi tilanteessa jossa tarvitaan nopeaa toimintaa. Onko tuo tunne empatia vai järkytys? Minusta empatiasta ei ole tuossa kohden kyse. Empatiakyky on tai ei ole ja jos on se on aina läsnä. Ja se ei estä toimintaa missään tilanteessa.


      • eppu2
        siilimuori3 kirjoitti:

        Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?

        Sanoin, että AINA on työkalupakissa.
        Pinnalla se mitä kipeämmin milläkin hetkellä tarvitaan.
        Onnettomuustilanteessa esim. voit tuntea koko ajan empatiaa, mutta järjen ja kokemuksen sanelema toiminta on päällimmäisenä.
        Kun akuutti tilanne on ohi voi osoittaa empaattisuutensa.
        Ei ammatti-ihminen ehdi kiperässä tilanteessa omia järkytyksiä noteeraamaan.
        Sen aika on myöhemmin.
        Enkä kyllä mitään sellaista sanonut, että empatia estäisi toimintaa tai päinvastoinkaan.


      • silimuori3
        eppu2 kirjoitti:

        Sanoin, että AINA on työkalupakissa.
        Pinnalla se mitä kipeämmin milläkin hetkellä tarvitaan.
        Onnettomuustilanteessa esim. voit tuntea koko ajan empatiaa, mutta järjen ja kokemuksen sanelema toiminta on päällimmäisenä.
        Kun akuutti tilanne on ohi voi osoittaa empaattisuutensa.
        Ei ammatti-ihminen ehdi kiperässä tilanteessa omia järkytyksiä noteeraamaan.
        Sen aika on myöhemmin.
        Enkä kyllä mitään sellaista sanonut, että empatia estäisi toimintaa tai päinvastoinkaan.

        Etkös näin kirjoittanut:
        "Järkiperäinen toiminta ja empatia pitäisi olla aina työkalupakissa, käyttäen niitä tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen tai peräkkäin".

        Johon minä et:
        "Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?"

        Siis voiko empatian panna johonkin pakkiin jolloin se EI ole käytössä? Ja pitääkö se erikseen osittaa siis ottaa osoitus käyttöön? Minä näkisin et se empatia on aina läsnä niissä järkyttävissäkin tilanteissa, se on minun mielestäni sellanen perusvire.

        Järkitoimet estävää tunnekuohua en trkoittanut sillä se on mielstäni eri asia kuin empatia.


      • silimuori3 kirjoitti:

        Etkös näin kirjoittanut:
        "Järkiperäinen toiminta ja empatia pitäisi olla aina työkalupakissa, käyttäen niitä tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen tai peräkkäin".

        Johon minä et:
        "Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?"

        Siis voiko empatian panna johonkin pakkiin jolloin se EI ole käytössä? Ja pitääkö se erikseen osittaa siis ottaa osoitus käyttöön? Minä näkisin et se empatia on aina läsnä niissä järkyttävissäkin tilanteissa, se on minun mielestäni sellanen perusvire.

        Järkitoimet estävää tunnekuohua en trkoittanut sillä se on mielstäni eri asia kuin empatia.

        Mä kuvittelisin sen niin, että järki ja tunne kulkee sama matkaa, mutta välillä toinen etuilee :) Mun mielestä ne ei sulje toinen toisiaan pois.
        Empaattisuus tulee lähinnä siitä, että sallii itsensä tuntea. Ja jos se on haitallista, sitä ei sallita.
        Tässä ollaan jo lähellä aloituksen aihetta :)) Jos jatkuvasti joutuu kieltämään sen tunteen itseltään, lakkaako tuntemasta?


      • eppu2
        silimuori3 kirjoitti:

        Etkös näin kirjoittanut:
        "Järkiperäinen toiminta ja empatia pitäisi olla aina työkalupakissa, käyttäen niitä tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen tai peräkkäin".

        Johon minä et:
        "Onko empatia tai järkiperäinen toiminta sellainen ominaisuus jonka voi sulkea pois päältä ja ottaa käyttöön vain tarvittaessa?"

        Siis voiko empatian panna johonkin pakkiin jolloin se EI ole käytössä? Ja pitääkö se erikseen osittaa siis ottaa osoitus käyttöön? Minä näkisin et se empatia on aina läsnä niissä järkyttävissäkin tilanteissa, se on minun mielestäni sellanen perusvire.

        Järkitoimet estävää tunnekuohua en trkoittanut sillä se on mielstäni eri asia kuin empatia.

        Työkalupakki oli kuvainnollinen ilmaisu.
        Edelleen on molemmat asiat läsnä.
        No eihän nyt järki ole sama asia kun empaattisuus tietenkään.
        Ihminenhän toimii sillä tavalla, että tulos olisi vähintäin tyydyttävä, eri tilanteissa nousee pintaan eri asiat.
        Ei nauru ja itkukaan ole järjen asioita, mutta harvoin ne ovat pinnassa yhtäaikaa.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Mä kuvittelisin sen niin, että järki ja tunne kulkee sama matkaa, mutta välillä toinen etuilee :) Mun mielestä ne ei sulje toinen toisiaan pois.
        Empaattisuus tulee lähinnä siitä, että sallii itsensä tuntea. Ja jos se on haitallista, sitä ei sallita.
        Tässä ollaan jo lähellä aloituksen aihetta :)) Jos jatkuvasti joutuu kieltämään sen tunteen itseltään, lakkaako tuntemasta?

        Nuin minäkin ajattelen.
        Toisaalta milloin empaattisuu on haitallista. Silloinko os se liikaa sotkee järjen äänen :)?


      • siilimuori3
        eppu2 kirjoitti:

        Työkalupakki oli kuvainnollinen ilmaisu.
        Edelleen on molemmat asiat läsnä.
        No eihän nyt järki ole sama asia kun empaattisuus tietenkään.
        Ihminenhän toimii sillä tavalla, että tulos olisi vähintäin tyydyttävä, eri tilanteissa nousee pintaan eri asiat.
        Ei nauru ja itkukaan ole järjen asioita, mutta harvoin ne ovat pinnassa yhtäaikaa.

        Nyt ymmärretään toistemme sanomaa.
        Toisaalta ilosta voi itkeä :).


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Nuin minäkin ajattelen.
        Toisaalta milloin empaattisuu on haitallista. Silloinko os se liikaa sotkee järjen äänen :)?

        No esim. jos jossain erämaassa joutuisi amputoimaan jonkun toisen raajaa. Kyllä mulle tulisi empatia vastaan.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        No esim. jos jossain erämaassa joutuisi amputoimaan jonkun toisen raajaa. Kyllä mulle tulisi empatia vastaan.

        No tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Mulla riitelis empatia sillain tuos kohdas et jos en amputoi, hän kuolee siihen et en tee sitä, jos amputoin, hänellä on kovat tuskat mut niin on amputoimattomanakin :).Eli jäljelle jää valita sen amputoinnin ja amputoimattomuuden välillä, yhtälailla voi kokea sen sattuvan. Mut sitten jos miettii et amputoimalla kuitenkin lisätään sen ihmisen selviytymismahdollisuuksia.


      • eppu2 kirjoitti:

        Työkalupakki oli kuvainnollinen ilmaisu.
        Edelleen on molemmat asiat läsnä.
        No eihän nyt järki ole sama asia kun empaattisuus tietenkään.
        Ihminenhän toimii sillä tavalla, että tulos olisi vähintäin tyydyttävä, eri tilanteissa nousee pintaan eri asiat.
        Ei nauru ja itkukaan ole järjen asioita, mutta harvoin ne ovat pinnassa yhtäaikaa.

        "eppu2"

        Tuossa alempana kirjoitin miten empatia esti minua toimimasta :)
        -
        En nyt haluaisi alkaa eritellä.
        Mutta tällainen "jankuti hölmöti-tuku-tuku-mää-mää" venytys-aloitukset eivät
        oikein iske.
        Luulisi typeryyksillään venyttäjiä jo hävettävän.
        Minua ainakin hävettäisi.
        En laske sinua noihin jankun...taji typer...

        H.


      • eppu2
        hunksz kirjoitti:

        "eppu2"

        Tuossa alempana kirjoitin miten empatia esti minua toimimasta :)
        -
        En nyt haluaisi alkaa eritellä.
        Mutta tällainen "jankuti hölmöti-tuku-tuku-mää-mää" venytys-aloitukset eivät
        oikein iske.
        Luulisi typeryyksillään venyttäjiä jo hävettävän.
        Minua ainakin hävettäisi.
        En laske sinua noihin jankun...taji typer...

        H.

        Katsoin tuon alemman kommenttisi, Sinullahan tuo ´hali´ toimi ihan oikeaan aikaan.
        Ketju oli yli 200, kun koneen aukaisin, mutta ajattelin, että tuohon minulla olisi ehkä sanottavaa.
        Ketjujen venumiseen on mielestäni ainakin kaksi syytä. Joko se on monia kiinnostava, että asiaa tulee tai kommentoijien ´aaltopituus´ ei tavoita , silloin voi syntyä vaikutus jankutista.
        No jaa, voihan sitä joku ihan piruuttaankin.


      • siilimuori3
        hunksz kirjoitti:

        "eppu2"

        Tuossa alempana kirjoitin miten empatia esti minua toimimasta :)
        -
        En nyt haluaisi alkaa eritellä.
        Mutta tällainen "jankuti hölmöti-tuku-tuku-mää-mää" venytys-aloitukset eivät
        oikein iske.
        Luulisi typeryyksillään venyttäjiä jo hävettävän.
        Minua ainakin hävettäisi.
        En laske sinua noihin jankun...taji typer...

        H.

        Yhtykää ketjun aihetta syväluotaavat sielunkumppanit hunksz ja korppis. Te kivasti täydennätte toisianne.


      • siilimuori3
        siilimuori3 kirjoitti:

        Yhtykää ketjun aihetta syväluotaavat sielunkumppanit hunksz ja korppis. Te kivasti täydennätte toisianne.

        Ja ottakaa siivooja vielä kolmen kimppaan :D. Kolme karjua sitten.


    • Nuorena minulla oli luistimet, joiden kärki oli kovetettua pahvia.
      Vuosien varrella tuo pahvinen kärki, oikean-puoleisessa luistemessä pehmeni.
      Suoraan siihen opsui kovasta lämäristä kiekko.
      Silmissäni melkein musteni.
      Varvas musteni ihan oikeesti.
      Meinasin antaa laukaisijaa turpaan.
      Olisin antanutkin mutta sen hali esti sen.
      Korppis?
      Oliskos sinulla jotain kauno-luistelua vaikka?
      300. venytys on vielä kaukana.
      H.

      • korppis1

        Hunksi@ paljonko on vielä vajaa?

        No, palasin mökiltä. Saunamökin takkahuone on nyt siivottu ; ) Katselin pelolla jäälauttoja, ne tulivat järven selältä kohti niemeäni. Onneksi tuuli kääntyi ja ne pakenivat takaisin. En muista juuri samanlaista kevättä siis tällaista, että vesi on niin korkealla, että jäälautoista on uhkaa niemeläisten laitureille.

        Laitoin laituriolohuoneen sieväksi jo Vapuksi, jospa se kestäisi jäiden paineet.
        Nyt poskia polttaa, kyllä ulkoilma on terveellistä ja raukaisevaa. Ajatella jos istuisin koko päivän koneella siinä menisi sekaisin järki ja empatian kykyni.

        No, onneksi jankutijankuti ymmärsi vihdoin mitä aijemmin yritin selittää, mutta vasta kun eppu asian rautalankaa vääntäen selvensi. Kakki ja pissakin tulee melko usein eri aikaan, mutta ovat kytköksissä toisiinsa.


      • Korppis1
        korppis1 kirjoitti:

        Hunksi@ paljonko on vielä vajaa?

        No, palasin mökiltä. Saunamökin takkahuone on nyt siivottu ; ) Katselin pelolla jäälauttoja, ne tulivat järven selältä kohti niemeäni. Onneksi tuuli kääntyi ja ne pakenivat takaisin. En muista juuri samanlaista kevättä siis tällaista, että vesi on niin korkealla, että jäälautoista on uhkaa niemeläisten laitureille.

        Laitoin laituriolohuoneen sieväksi jo Vapuksi, jospa se kestäisi jäiden paineet.
        Nyt poskia polttaa, kyllä ulkoilma on terveellistä ja raukaisevaa. Ajatella jos istuisin koko päivän koneella siinä menisi sekaisin järki ja empatian kykyni.

        No, onneksi jankutijankuti ymmärsi vihdoin mitä aijemmin yritin selittää, mutta vasta kun eppu asian rautalankaa vääntäen selvensi. Kakki ja pissakin tulee melko usein eri aikaan, mutta ovat kytköksissä toisiinsa.

        Hunksi@ Unohdin, että luistelin kilpaa nuoruudessa. Olin pikaluistelija, no käsittelihän tuo edellinen kommenttini jäätä, mutta ei luistelua.

        Kaunoluistimilla olin viimeksi joskus 1995. Pelattiin naapurin isännän ja talon lasten kanssa jäkistä.


    • jännitys-tiivistyy-

      Lukematta ketjua kerron ajatuksen,
      --- tässä ei enää empatiaa paljoo tunne,
      ku kreikka on taaaaaaasss
      miljaardeja vailla,
      kreikan velkatakka vaan kasvaa ja kasvaa,
      se pitää koko eurooppaa pilkkanaan,
      pitää itsestään selvyytenä että me koko muu eurooppa elätetään ja maksetaan sen ylellinen elämä ikuisesti,
      EI KÄY SANON MÄ
      nyt britanniassa on äänestys eroaako se kokonaan eurosta,
      se voi olla nyt hyvin mahdollista kun kreikka ON TAAS rahaa vailla,
      voi olla että briannia on lopullisesti nyt suivaantunu kreikan touhuihin,
      jos niin käy,
      silloin alkaa koko EU alueen rakoilu,
      suomi muitten mukana,
      vaikka suomen miljardööri johtaja pistää hantiin
      kun niittenki rahaa häviää taivaan tuuliin,
      niitten omien töppäilyjen seurauksena,
      ja nyt pitäisi koko suomen kansan osallistua niitten omia tekemiä idioottimaisia vahinkoja korvaamaan,
      SE EI KÄY sanon MÄ.

      • ei-muuta-sanottavaa

        Kyllä ny euroopan omistajien naama venyy vielä piiiiitkäksi ,
        empatiasta, sympatiasta ei tietookaan
        ku kreikka taas kinuu rahaa suomenki kustanuksella,
        ei muuta kuin potkut kreikalle lopullisesti,
        suomelle siinä samalla,
        suomi on samassa jamassa jo nyt,
        veitsi kurkulla,
        tähän on tultu ku viisaus ja äly on puuttunu päättäjiltä liian pitkään,
        asiat on nyt niin sekasi solmussa ettei siitä ota enää pirukaan selvää kuinka euroopan asioita pitäisi oikeesti hoitaa ja johtaa,
        Soini on jo hiljaa kuin kusisukassa,


    • kurpkurp

      Niin empatiasta on vain pieni loraus jolloin "hyveenne" muuttuukin narsismiksi, pakkomielteeksi elää toisten puolesta, eikä niin, että siinä empatiassa te eläisitte ihan sitä omanlaista elämää, tässä käy niin, että joko se on tyhmyyttä tahi epäempaattisuutta elää toisen elämätä,kun ei sittenkään osaa kuunnella toista ihmistä vaan rypee siinä omassa hyveessään niin syvällä,ettei näe muutakuin oman nokkansa.

      • tapelkaa-naiset

        ,"kun ei sittenkään osaa kuunnella toista ihmistä vaan rypee siinä omassa hyveessään niin syvällä,ettei näe muutakuin oman nokkansa".

        Ketju on oivallinen esimerkki empatiasta, jota kaikki tuntuvat tuntevan, mutta kuinka on mahdollista että "sisko siskoa" vastaan käydään tuollaista sanasotaa? Tyypillistä myös naisille tuo, että sinähän sanoit/kirjoitit sitä ja nyt kirjoitat tätä ja ne vielä kopioidaan varmuuden vuoksi, jotka toistetaan täällä? Kaiken huipuksi vedetään toisen kirjoittajan entiset nikit, että itse saisi vain päteä, vaikka onkin esiintynyt miehenä itse?

        Eikö saa mieltänsä muuttaa, tai oikaista sanomaansa? Ilmaista sanomaansa toisin sanoin, joka on ymmärretty väärin kirjoittajan mielestä, mutta ei ,ei, siihen ei edes sympatia, eikä empatia riitä.


      • siilimuori3
        tapelkaa-naiset kirjoitti:

        ,"kun ei sittenkään osaa kuunnella toista ihmistä vaan rypee siinä omassa hyveessään niin syvällä,ettei näe muutakuin oman nokkansa".

        Ketju on oivallinen esimerkki empatiasta, jota kaikki tuntuvat tuntevan, mutta kuinka on mahdollista että "sisko siskoa" vastaan käydään tuollaista sanasotaa? Tyypillistä myös naisille tuo, että sinähän sanoit/kirjoitit sitä ja nyt kirjoitat tätä ja ne vielä kopioidaan varmuuden vuoksi, jotka toistetaan täällä? Kaiken huipuksi vedetään toisen kirjoittajan entiset nikit, että itse saisi vain päteä, vaikka onkin esiintynyt miehenä itse?

        Eikö saa mieltänsä muuttaa, tai oikaista sanomaansa? Ilmaista sanomaansa toisin sanoin, joka on ymmärretty väärin kirjoittajan mielestä, mutta ei ,ei, siihen ei edes sympatia, eikä empatia riitä.

        Joillekin täällä kirjoittaminen on "kilpailu" vrt "huono häviäjä" ;).


      • kurpkurp
        tapelkaa-naiset kirjoitti:

        ,"kun ei sittenkään osaa kuunnella toista ihmistä vaan rypee siinä omassa hyveessään niin syvällä,ettei näe muutakuin oman nokkansa".

        Ketju on oivallinen esimerkki empatiasta, jota kaikki tuntuvat tuntevan, mutta kuinka on mahdollista että "sisko siskoa" vastaan käydään tuollaista sanasotaa? Tyypillistä myös naisille tuo, että sinähän sanoit/kirjoitit sitä ja nyt kirjoitat tätä ja ne vielä kopioidaan varmuuden vuoksi, jotka toistetaan täällä? Kaiken huipuksi vedetään toisen kirjoittajan entiset nikit, että itse saisi vain päteä, vaikka onkin esiintynyt miehenä itse?

        Eikö saa mieltänsä muuttaa, tai oikaista sanomaansa? Ilmaista sanomaansa toisin sanoin, joka on ymmärretty väärin kirjoittajan mielestä, mutta ei ,ei, siihen ei edes sympatia, eikä empatia riitä.

        Kuten sanoin, tässä on käynyt niin, että empatia on muuttunut narsismiksi joillakin jotka eivät kiinnosta minun alkaa edes seurata, eikä sillä edes ole merkitystä, tuntemattomia ihmisiähän he, mutta kun aletaan luulemaan, että muiden pitää manipuloitua heidän kaltaisikseen, eikä niin, että toinen osapuoli olisi kiinnostunut tutustumaan. Narsistihan ei ole kiinnostunut muutakuin itsestään, kertoo omista uroteoistaan, muut ovat vain käyttöesineitä "joiden pitää haluta elää samalla lain, kuin narsisti, eikä niinpäin, että narsisti tutustuisi ja sopeutuisi myös toisenkin ihmisen olemukseen.

        No tuo manipulointi on mediassakin nykyään aivan solkenaan suvaitsemattomasti käyttäytyviä pitää suvaita, sitä manipuloidaan normaalina, vaikkei oikein tajuta, että siinä lopulta käy niin, ettei media enää kiinnosta, koska se ei enää ole asiallista, ei normaalia. Joku älypää kokee, että ihmiset haluavat nojatuoleissaan katsella tv.stä mitenkä hänelle tuntemattomat ihmiset kisailevat, juopottelevat, huoraavat tai pettävät omia kumppaneitaan ja, että sellainen on normaalia, no narsistille toki onkin joka ei välitä tutustua kohteisiinsa vaan ne ovat vain ihankuin kaikki tässä maailmassa vain heitä viihdyttämässä. Otetaan uusi uhri jos edellinen ei palvele täydellisesti. Tai tv,stä tulee deittisarja jossa monta naista suutelee samaa miestä joka todellisuudessa on todella nolo ja säälittävä jo ajatuksenakin ja juuri tätä trendiä, että huoraava mies olisi normaali mies tai toisinkinpäin. Tällä narsismilla ihmiskunta kulutetaan loppuun.


    • Tuosta yleisestä mielipiteen muodostumisesta, se tapahtuu kuin varkain ja tapahtui esim Hitlerin astuessa kansallissosialismin nimissä johtoon Saksassa. Kunnon saksalaisetkin hylkäsivät hyviä juutalaisystäviä ja pitivät sitä oikeana toimintana.
      Kun asiaa pohtii ihan eri näkökulmasta, voikin ajatella, että oli pakko toimia kuin kaikki muutkin tai joutui itse vaikeuksiin, eikö.........
      Empatiaa tunsivat silloinkin ihmiset vastarintaliikkeissä, pelon ilmapiirissä..

      Meillä media pitää huolen pudotuspeliä nostamalla eduskunnan lipsahdukset ykkösuutisiksi. Kenen etu on kun jauhetaan ikäänkuin nöyryyttäen, eli empaiaa ei takuulla saa tikun nokassa kulloinkin oleva.
      Varsinaiset päätökset ovat kuin haittaohjelmia, media luo mielikuvia päättäjistä ja leima on ja pysyy kuin stigma.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      74
      7834
    2. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      58
      3223
    3. Mikä ihme sai sut käyttäytymään

      Niin helvetin törkeästi mua kohtaan, jos kerta olet ihastunut?
      Ikävä
      37
      2526
    4. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      15
      2146
    5. Osuuspankki Kuhmo!

      Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto
      Kuhmo
      35
      2084
    6. Voi helvetti

      Mihin olet mut ajanut.
      Ikävä
      23
      2030
    7. Tiedät etten tiedä

      Mitä pitäisi tehdä.
      Ikävä
      13
      1897
    8. Rakkaalleni!

      Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus
      Tunteet
      15
      1683
    9. Työttömyys kasvaa

      Onneksi persujen kannatus ei kasva.
      Perussuomalaiset
      60
      1633
    10. hyvää yötä.

      toivottavasti sulla oli kiva jouluaatto. 🤍
      Ikävä
      18
      1599
    Aihe