Niin se maailma muuttuu ??????????

Thaikuissa maistelin öljyssä friteerattuja heinäsirkkoja, rapeita ja hyviä olivat.
Ei heinäsirkat ole sen vastenmielisempiä kuin etanat tai simpukat. Ennemmin syön heinäsirkan kuin etanan.

YÖK! Ei onnistu. Hmpfilaiset kuolee sukupuuttoon.

Mutta on ne ruokailutottumukset pikkuhiljaa muuttuneet, nuorena olin sitä mieltä että ruoka on välttämätön paha. Söin koska vaihtoehto oli vielä tylsempi. Se on vissiin aikuistumisen merkki se, kun ruoka saa yhä suurempaa osaa elämästä. Gourmé tarkoittaa keski-ikäinen.

Minä eilen joutessani alloin silmäilemään postilaatikosta haettuja ruokakauppojen mainoslehtiä jotka ovat täynnä mitä monimutkaisimpia ohjeita ja trendejä sesongin mukaan. Joskus saatan tehdä helpon version jostain näistä uusista ohjeista, vaihtelun vuoksi ja koska ne ainaiset tavanomaiset kotiruuat alkaa rasittamaan. (Meillä tosin harrastetaan aika paljon crossoveria; poika laittaa lounaitaan lähinnä kauko-idän tuotteista, minun iltaruoka on suomalaista/ruotsalaista/kolumbialaista/amerikkalaista kotiruokaa) Ruuanlaitosta kiinnostuneena haluan kokeilla uusia ohjeita mutta näissä nykyajan ruokaohjeissa ostoslistakin on niin pitkä ja erikoinen että minun tarvii lukea ihan pari kertaa että olen tajunnut mistä on kysymys.
Voi niitä aikoja kun mentiin kyläkauppaan ja ostettiin paketti makarooneja.
Jos menit ja kysyit oliko teillä minkä sortin pastaa niin kauppias katsoi sinua hölmistyneenä.

Syökö vegaani Sirkkaa?
Humpsissa on aavistus totuutta.
Samaa ainesta on myös Palomassa.
Sirkkoja syödään yleisemmin vasta sitten, kun muu ruoka alkaa loppua.
Sirkkojen jälkeen siirrytään Leville.
Minä syön lihoja, juureksia ja vihanneksia.
Heinät pakastettuja.
Kalaakin Marevanin sallimissa rajoissa.
Kaikki SF, paitsi Norjan Lohi.
Lapsenikaan, n.40V. eivät diivaile sapuskoillaan.
-
Etanoita ja muuta SF-riistaa olen syönyt, ihan on jees.
-
Eli, ei se maailma muutu vielä vuosi-satoihin.

H.

Jotakuinkin jokainen suomalainen voi itse valita, mitä haluaa syödä.
Heinäsirkkoja voisin maistaa ihan mielelläni, mutta niitä ei ole ollut minulle toistaiseksi tarjolla.

Katselin juuri eilen lähimarketin kalatiskillä monenlaisia mielenkiintoisia meren eläviä, tiikerirapuja, veitsi- ym. simpukoita ym. Etanoita myytiin pakasteena valmiissa paistopakkauksissa, maistevoilla päällystetyissä kuorissaan. - (Pesin kauniit kuoret ruokailun jälkeen, ja mietin, mitä hauskaa niistä voisi askarrella.) Aikaisemmin etanoita myytiin vain säilykepurkeissa ja ne piti paistaa keraamisissa etanapannuissa uunissa.

- - -

Yllätyin, kun näin kaupassa myytävän kirkkaassa muovirasiassa 10 kappaleen erissä pieniä sarviorvokkeja noin 2,50 € /pakkaus. Orvokkeja olen laittanut itsekin koristeeksi ruoka-annokseen tai eväsleipien päälle. Ovat kauniita, eivätkä maistu yhtään hassummalta.

En minäkään ole koskaan diivaillut syömisilläni, mutta olen aina mielelläni kokeillut uusia makuelämyksiä. Olin jo lapsuudenkodissani oppinut suhtautumaan ruokiin ennakkoluulottomasti, joten ei ole koskaan tarvinnut hävetä eikä kärsiä edes ulkomailla paikallisia erikoisuuksia liiketuttavien kanssa syötäessä.

Grillimakkara tai joku lenkkimakkaran pätkä olisi minusta paaaaaljon ötököitä kammottavampi ja ainakin hiilisen tummaksi grillattuna todella paljon epäterveellisempi ja vaarallisempi vaihtoehto.

Uunissa paahdettuja isopeppuisia(eteläamerikkalainen alalaji) muurahaisia olen maistanut ja joo, ei mitään erityistä makua, popcornilta maistuivat tai jos käytetty uudelleen öljyä.
Heinäsirkkoja? Sanotaan nyt vaikka että jos ruokalistalla olisi jotain muita vaihtoehtoja....mieluummin jotain muuta. Vaikka jotain vegaaniruokaa sitten. Tai ruisleipää ja makkaraa, lasi maitoa kiitos, anteexi maalaisuuteni....
Periaatteessa olen ennakkoluuloton ja tottunut maistelemaan sapuskoita eri puolilta maailmaa. Kaikesta ei tietenkään tykkää ja siinä ei sitten eksotiikkaa pelaa mitään roolia: en kauheesti välitä mitään sisäelimistä tehtyjä sörsseleitä, paitsi kananmaksaa ja naudan kieltä jotka hyvin laitettuina ovat gourmet herkkuja.
Kaikesta high tech, cross over, superfood tendeistä piittaamatta olen enemmän rehellisen, maukkaan, laadukkaan etelä-eurooppalaisen kotiruuan ystävä: ranskalainen maalaisruioka, samoin espanjalainen ja italialainen, alusta loppuun omassa keittiössä ja mahdollisimman tuoreista ja lähellä tuoteistu raaka-aineista rakkaudella ja ajan kanssa laitettua, kauniisti katettu pöytä, anteliaat tuoksut ja värit, hyvä pöytäviini, raikas vesi pöytäjuomana, juustot ja hedelmät...Provence, Galicia. Toscana.