Pääsin itse eläkkeelle juuri, mutta vaimoni on edelleen työelämässä. Hän on ollut työelämässä jo 37 vuotta, josta pari äitiyslomaa. Hän on niin kyllästynyt työssä käyntiin, johtuen jatkuvista yt-neuvotteluista ja työntekijöiden vähentämisestä. Työtehtäviä ei enää ehdi tehdä kunnolla. Työilmapiiri on jo hälläväliä tyyliä.
Lisäksi tukielinsairaus vaatii jatkuvaa särkylääkkeiden syöntiä, jotta voi yleensä käydä töissä.
Itse saan kokea hänen stressaantumisensa työpäivien jälkeen ja jo ennen työhön menemistä. Hänen pahantuulisuutensa alkaa jo työpäivää edeltävänä päivänä.
Hän on jotenkin kateellinen minulle, koska olen pois jo työelämästä. Asiasta saan kuulla päivittäin. Koen sen välillä jotenkin vastenmielisenä.
Toivoisin niin hänen pääsevän myös eläkkeelle, mutta on vielä sen verran nuori, että
jokunen vuosi hänen täytyisi jatkaa työelämässä.
Onko muita, joilla on sama tilanne?
Stessaantunut puoliso
77
661
Vastaukset
- EpäitsekkyysOnLahja
Jospa yrittäisit ilahduttaa vaimoasi hemmottelemalla häntä. Valmistaisivat aamiaisen valmiiksi,
hieroisit häntä hellästi eri paikoista,
kysyisit, miten voisit auttaa häntä jaksamaan,
siivoaisit kotiinne ja valmistaisit teille ihan yllättäen juhlapäivällisen kauniisti katettuun ruokapöytään,
veisit vaimosi viikonloppumatkalle, teatteriin, elokuviin, kylään, kutsuille.
Voisit myös kysyä vaimoltasi, mikä häntä piristäisi, onko hänellä pieniä unelmia?
Olisiko teillä varaa siihen, että vaimosi lopettaisi työt ja siirtyisi varhais- (tai ehkä osa-aika-) eläkkeelle?
Alkaisit aina välillä ajatella vaimoasi etkä aina vaan itseäsi!!!- expimot
Lässyn lässyn.
Kyllä minä stressin ymmärrän, mutta pitäisikö urakkansa tehneen eläkeläisen syyllistämisestä vielä palkita hellällä hieronnalla tai pikku unelmien toteuttamisella?
Asiallinen aloitus johon kioskirompsuja ahminut mummu tulee luettelemaan päiväuniaan. - Blaaaaah
Ja tämä uhrivaimo vois myös katsoa peiliin. Ok, toinen on jo eläkkeellä, ei se ole kuitenkaan hänen syynsä, että vaimonsa joutuu käymään edelleen töissä. Nalkutus nalkutusta. Ja vielä pitäis selkää hieroa Ahahahaa. Get a way from me you bitch.
Hrat expimot ja Blaaaah, ei muuta kuin viimeinen kainalosauva muijalta pois vaan, vähän vähemmän yöunta ja lisää kotihommia, niin että romahtaa täysin ja pääsee ennenaikaiselle eläkkeelle.
Miehekästä toimintaa. Niinku, että pitäisi vielä tukea, tai antaa itsestään jotta toisella olisi parempi tai edes siedettävämpi olo, herrajestas.......EpäitsekkyysOnLahja, me ollaan varmaan samaa romaania luettu, kun tuo näytti niin hyvältä mun silmissä :)
Stressi saattaa tehdä keholle pahojakin jälkiä, fyysisisäkin. On autoimmuuni-sairauksia jotka voi putkahtaa pidempiaikaisen stressin jälkeen, syöpä, masennus...... Vaimonsa (okei, tehdään myönnytys, lyödään pöytään myös "miehensä") tukeminen saattaa olla kuin laittaisi rahaa pankkiin. Tyytyväinen ja rakastettu vaimo antaa yleensä aika hyvä korkoa. Eihän kaikki tietenkään.- omakohtainen-kokemus-
expimot kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Kyllä minä stressin ymmärrän, mutta pitäisikö urakkansa tehneen eläkeläisen syyllistämisestä vielä palkita hellällä hieronnalla tai pikku unelmien toteuttamisella?
Asiallinen aloitus johon kioskirompsuja ahminut mummu tulee luettelemaan päiväuniaan.Kyllä se on vaan niin että kannattaa helliä työssäkäyvää puolisoa,
että mieli pysyisi hyvänä ja jaksavaisena,
sillä kokemuksesta tiedän,
mikään ei ole niin arvokasta kuin yhteinen vanhuus suhteelisen terveenä,
oma vanha aviopuolison on maailman rakkain ihanin ihminen kaikista kriisivaiheita huolimatta avioelämän aikana,
oma aviopuoliso on suurin onni ihmisen elämässä,
sitä kannattaa vaalia,
sen alotuksen tekijä tulee vielä huomamaan,
vaikka ehkä nyt jokin nyppii ja kyrsii,
se menee kummasti ohi,
jostain syystä oma aviopuoliso lopulta on kaikkein rakkain, sen tuntee alitajunnassaan jos on itselleen täysin rehellinen,
kanntaa olla aina itselleen rehellinen kaikissa tunneasioissa,
se palkitaan lopulta,
ja yhteinen vanhuus on ihana juttu,
rakastakaa toisianne, - expimot
hmp.f kirjoitti:
Hrat expimot ja Blaaaah, ei muuta kuin viimeinen kainalosauva muijalta pois vaan, vähän vähemmän yöunta ja lisää kotihommia, niin että romahtaa täysin ja pääsee ennenaikaiselle eläkkeelle.
Miehekästä toimintaa. Niinku, että pitäisi vielä tukea, tai antaa itsestään jotta toisella olisi parempi tai edes siedettävämpi olo, herrajestas.......Ei mitään sauvoja pois vaan loogista ajattelua kehiin.
Mistä sinä ja muut kommentoijat päättelette ettei aloittaja auta ja tue vaimoaan?
Ainakin tuon naurettavan kommentin "Alkaisit aina välillä ajatella vaimoasi etkä aina vaan itseäsi!!!" kirjoittaja tuomitsi aloittajan suoraan itsekkääksi laiskuriksi.
Auttaa ja tukea pitää, mutta että kiukutteluun ja äksyilyyn tulisi vastata "hieromalla hellästi eri paikoista ja toteuttamalla pieniä unelmia"... ei luoja mitä siirappia! Yöks. expimot kirjoitti:
Ei mitään sauvoja pois vaan loogista ajattelua kehiin.
Mistä sinä ja muut kommentoijat päättelette ettei aloittaja auta ja tue vaimoaan?
Ainakin tuon naurettavan kommentin "Alkaisit aina välillä ajatella vaimoasi etkä aina vaan itseäsi!!!" kirjoittaja tuomitsi aloittajan suoraan itsekkääksi laiskuriksi.
Auttaa ja tukea pitää, mutta että kiukutteluun ja äksyilyyn tulisi vastata "hieromalla hellästi eri paikoista ja toteuttamalla pieniä unelmia"... ei luoja mitä siirappia! Yöks.Siinä olet oikeassa, että ei se syyllistäminen auta.
Millä tavalla sä auttaisit loogisesti vaimoa?- expimot
hmp.f kirjoitti:
Siinä olet oikeassa, että ei se syyllistäminen auta.
Millä tavalla sä auttaisit loogisesti vaimoa?Logiikkaa kaipasin aloittajan tekstin tulkitsemiseen ja päätelmien tekoon, mutta onhan se hyvä toimia loogisesti myös joka päiväisessä elämässä.
No.. esimerkiksi joutuessani tarpeettoman kiukuttelun kohteeksi, en ryntää varaamaan kylpylälomaa kiitokseksi. Hellä hierontakin on hyvin epätodennäköinen seuraus. - ihmetyttää
expimot kirjoitti:
Ei mitään sauvoja pois vaan loogista ajattelua kehiin.
Mistä sinä ja muut kommentoijat päättelette ettei aloittaja auta ja tue vaimoaan?
Ainakin tuon naurettavan kommentin "Alkaisit aina välillä ajatella vaimoasi etkä aina vaan itseäsi!!!" kirjoittaja tuomitsi aloittajan suoraan itsekkääksi laiskuriksi.
Auttaa ja tukea pitää, mutta että kiukutteluun ja äksyilyyn tulisi vastata "hieromalla hellästi eri paikoista ja toteuttamalla pieniä unelmia"... ei luoja mitä siirappia! Yöks.miten sinä, bessie ja eppu tiedätte aina muita paremmin mitä aloittaja on tarkoittanut?
expimot kirjoitti:
Logiikkaa kaipasin aloittajan tekstin tulkitsemiseen ja päätelmien tekoon, mutta onhan se hyvä toimia loogisesti myös joka päiväisessä elämässä.
No.. esimerkiksi joutuessani tarpeettoman kiukuttelun kohteeksi, en ryntää varaamaan kylpylälomaa kiitokseksi. Hellä hierontakin on hyvin epätodennäköinen seuraus.Tuo on varmaan ihan normaali reaktio, että kiukuttelu laannutetaan torjumalla. Yleensä sellainen johtaa vielä kiristyneimpiin väleihin, ja vuoden päästä kumpikaan ei enää muista mistä kina alkoi, ja ollaan jo matkalla kohti eroa.
ihmetyttää kirjoitti:
miten sinä, bessie ja eppu tiedätte aina muita paremmin mitä aloittaja on tarkoittanut?
Tuo on epäreilua, enkä ole ollenkaan samaa mieltä sun kanssa. Saahan ne sanoa mielipiteensä?
- expimot
hmp.f kirjoitti:
Tuo on epäreilua, enkä ole ollenkaan samaa mieltä sun kanssa. Saahan ne sanoa mielipiteensä?
Ihmiset kokevat lukemansa eri tavoin.
Ensimmäinen kommentoija lähti heti negatiivisen kautta ja sätti aloittajaa itsekkääksi tomppeliksi.
Minä taas näin vaimonsa jaksamisesta huolestuneen miehen, joka asiallisesti kertoi asiasta ja kysyi onko hänellä kohtalotovereita.
En väitä tietäväni mitä aloittaja tarkoitti, mutta väitän että kirjoituksessa ei millään tavalla annettu ymmärtää että vaimo jäisi ilman siippansa tukea tai tulisi laiminlyödyksi, niin kuin täällä jotkut näköjään automaattisesti olettavat.
- hytinäx1
Voisko vaimosi mennä työterveyslääkärille ja pyytää sairaslomaa? Tai jos tekee nyt kokopäivätyötä niin lyhentää työaikaansa ja olla vain neljä päivää viikosta töissä. Tai sitten ottaa kesälomansa lyhyinä jaksoina, hänelle on varmaan karttunut aika paljon kesälomapäiviä ja voisi ottaa vaikka kahden viikon yhtenäisen loman ja loput viikon lomina siroteltuna ympäri vuoden. Tai lyhentää työaikaansa sekä ottaa päivä viikossa kesälomaa,(esim pidennetty viikonloppu ja tehdä töitä ti,ke ja to) näin ei taloutenne kovin paljoa kärsisi ja hänkin jaksaisi loput vuodet paremmin työelämässä niin kauan kuin irtisanotaan.
Tai jos teillä on omaisuutta mitä realisoida ja vaimo pääsisi pois työelämästä.- Pahamieli
On vaimoni ollut ajoittain sairaslomalla ja hän tekee jo osa-aikaista työpäivää. Syksyllä hän on menossa tekonivelleikkaukseen, joten se tuo joka tapauksessa sairaslomaa. Työvuorot ovat niin kirjavia, että samanlaista työpäivää saa etsiä.
Työnantaja on yksityinen, joten lomaa ei ole kuin se vakio 5vk/v.
Itse tunnen tavallaan 'sääliä' hänen puolestaan, koska itse en kärsi noista tukielinsairauksista. Hänellä seisomatyö. - hytinäx1
Kunhan vaimosi on käynyt läpi leikkauksen ja sen jälkeisen sairasloman ja kuntoutuksen, niin voihan hän sitten alkaa juttelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista ja -ajoista.
- Pahamieli
hytinäx1 kirjoitti:
Kunhan vaimosi on käynyt läpi leikkauksen ja sen jälkeisen sairasloman ja kuntoutuksen, niin voihan hän sitten alkaa juttelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista ja -ajoista.
Olet mielestäni vähän hyväuskoinen. Vaimoni työpaikalla voi toki neuvotella, mutta turha uneksiakaan mistään paremmista ehdoista. Tälläkin hetkellä eräälle työntekijälle työterveyslääkäri on ehdottanut sairauden takia kevennettyä työaikaa, mutta hälle määrätään kuitenkin täyttä työpäivää eli 8 tuntia.
- hytinäx1
Ellei vaimosi jaksa olla sellaisessa paikassa töissä kuntoutuksen jälkeen, niin aivan sama vaikka hän irtisanoo itsensä, ellei häntä irtisanota. Siitähän tietenkin tulee karenssia kun ilmottautuu työttömäksi, mutta kaataako se talouttanne?
Jos vaimosi on ammattiliitossa niin ehkä hän voisi saada neuvoja tulevaisuuden suunnitelmiinsa heidänkin kauttaan ja apua neuvotteluihin työnantajan kanssa. Pahamieli kirjoitti:
Olet mielestäni vähän hyväuskoinen. Vaimoni työpaikalla voi toki neuvotella, mutta turha uneksiakaan mistään paremmista ehdoista. Tälläkin hetkellä eräälle työntekijälle työterveyslääkäri on ehdottanut sairauden takia kevennettyä työaikaa, mutta hälle määrätään kuitenkin täyttä työpäivää eli 8 tuntia.
Tuo on totta että työpaikkojen mahdollisuudet oustaa työntekijän ikäntyessä ovat usein vain suunnitelmissa, visioissa ja strategioissa. Käytäntö on toinen.
- YÖKmitenKuvottaTyyppi
Joopa-joo ja mies ei voi edes kuvitella tekevänsä jotain vaimoa ilahduttaakseen.
En ole mummu, mutta olen ehtinyt opiskella yhtä sun toista. Olen myös valmentanut fiksuja ihmisiä parantamaan omaansa ja läheistensä elämän laatua.
Aloittaja on ilmeisesti tehnyt jo hommansa ja odottaa päässeensä viettämään loppuelämänsä täysihoidossa.
Oikea näiden palstojen "Tosimies"-tyyppi. Ei tosimies muista välitä, kunhan tulee itse passatuksi!!!
Älykäs, fiksu, koulutettu tai itseoppinut, menestynyt aikuinen mies osaa ottaa myös muita ihmisiä huomioon. Hän nauttii, kun voi ilahduttaa omia rakkaitaan.
Aloittaja ei varmaan ole koskaan ottamaan muita ihmisiä huomioon. Hän tuijottaa vain omaa napaansa ja vaatii kaikkea hyvää vain itselleen.- expimot
"Alkaisit aina välillä ajatella vaimoasi etkä aina vaan itseäsi!!!"
Ei kuulosta elämäntaitovalmentajan käsikirjasta reväistyltä.
"YÖKmitenKuvottaTyyppi" - Ihmissuhdeopen nimimerkki?
Niinhän sitä sanotaan, että ne jotka ei osaa, alkaa opettaa.
Oletkos sanonut sille eukolles että koet hänen kiukkunsa ja kateutensa vastenmielisenä. Kerrot että sinua tympii kuunnella ja sietää sellaista mihin itse et ole syypää. Yhessä sitten voisitte miettiä mitä asialle voisi tehdä.
Eläköityminen on suuri elämänmuutos jo ajankäytön kannalta ja voi aiheuttaa pelkoa vanhuuden ajasta- kuoleman lähestymisestä, kun läheisiä ja omaisia kuolee. Aivan varmasti se näkyy sekä henkisessä, että fyysisessä olemuksessa ja on ehdottomasti ymmärrettävää.
Eläke tulee ja auttaa taloudessa, mutta kuinka täyttää työajan jättämän tyhjiö on, mielestäni, asia jota kannattaa miettiä jo ennen kuin työt on tehty.
Lonkkaleikkaus ei ole maata kaatava operaatio vaan auttaa kipuihin ja mahdollistaa liikkumisen paremmin.
Aloittajalle voisi tietysti neuvoksi antaa vihjeen, joka voi palvella molempia, joko hän pohtii heidän yhteisen tulevaisuuden mielekkääksi tekemistä tai vain omaansa ja hakee eroa- tämä on *karkeasti sanottu, mutta niin *isot *arvot *pelissä kuitenkin loppuelämä nyt edessä.kawe kirjoitti:
Eläköityminen on suuri elämänmuutos jo ajankäytön kannalta ja voi aiheuttaa pelkoa vanhuuden ajasta- kuoleman lähestymisestä, kun läheisiä ja omaisia kuolee. Aivan varmasti se näkyy sekä henkisessä, että fyysisessä olemuksessa ja on ehdottomasti ymmärrettävää.
Eläke tulee ja auttaa taloudessa, mutta kuinka täyttää työajan jättämän tyhjiö on, mielestäni, asia jota kannattaa miettiä jo ennen kuin työt on tehty.
Lonkkaleikkaus ei ole maata kaatava operaatio vaan auttaa kipuihin ja mahdollistaa liikkumisen paremmin.
Aloittajalle voisi tietysti neuvoksi antaa vihjeen, joka voi palvella molempia, joko hän pohtii heidän yhteisen tulevaisuuden mielekkääksi tekemistä tai vain omaansa ja hakee eroa- tämä on *karkeasti sanottu, mutta niin *isot *arvot *pelissä kuitenkin loppuelämä nyt edessä.No eikös aloittajan voima juuri kadehti miehensä eläköitymistä eli siis haluaisi itsekin eläkeelle. En nähnyt että hän tai aloittajakaan pelkää eläkkeelle jäämistä tai kokee sitä mitenkään ahdistavana vaan tavoittelemisen arvoisena. Toisaalta minä en ole yhdistänyt eläkeelle jäämistä kuolemaan tai vanhuuteen. Ja minusta aloittajankaan ei tarvitse kestää pulisonsa kiukuttelua. Ja jos kokee sen vastenmielisenä niin se pitä sanoa ääneen.
Jos ei tuossa aloittajan parisuhteessa ole muuta ongelmaa, mielestäni ero ei ole se ensimmäinen vaihtoehto.siilimuori4 kirjoitti:
No eikös aloittajan voima juuri kadehti miehensä eläköitymistä eli siis haluaisi itsekin eläkeelle. En nähnyt että hän tai aloittajakaan pelkää eläkkeelle jäämistä tai kokee sitä mitenkään ahdistavana vaan tavoittelemisen arvoisena. Toisaalta minä en ole yhdistänyt eläkeelle jäämistä kuolemaan tai vanhuuteen. Ja minusta aloittajankaan ei tarvitse kestää pulisonsa kiukuttelua. Ja jos kokee sen vastenmielisenä niin se pitä sanoa ääneen.
Jos ei tuossa aloittajan parisuhteessa ole muuta ongelmaa, mielestäni ero ei ole se ensimmäinen vaihtoehto.ei voima vaan vaimo
- anna-periksi-
kawe kirjoitti:
Eläköityminen on suuri elämänmuutos jo ajankäytön kannalta ja voi aiheuttaa pelkoa vanhuuden ajasta- kuoleman lähestymisestä, kun läheisiä ja omaisia kuolee. Aivan varmasti se näkyy sekä henkisessä, että fyysisessä olemuksessa ja on ehdottomasti ymmärrettävää.
Eläke tulee ja auttaa taloudessa, mutta kuinka täyttää työajan jättämän tyhjiö on, mielestäni, asia jota kannattaa miettiä jo ennen kuin työt on tehty.
Lonkkaleikkaus ei ole maata kaatava operaatio vaan auttaa kipuihin ja mahdollistaa liikkumisen paremmin.
Aloittajalle voisi tietysti neuvoksi antaa vihjeen, joka voi palvella molempia, joko hän pohtii heidän yhteisen tulevaisuuden mielekkääksi tekemistä tai vain omaansa ja hakee eroa- tämä on *karkeasti sanottu, mutta niin *isot *arvot *pelissä kuitenkin loppuelämä nyt edessä.ERO vanhana on maailman tyhmin teko,
siitä kärsii eniten itse se joka ottaa eron,
kannattaa harkita kauan,
mieluummin alkaa itseään muuttaa niin ettei puolio kyllästy sinuun itseesi,
seki ihme voi nimittäin tapahtua
jos eläkkeele jääny ei osaa ottaa sitä mahdollisuutta ajoissa huomioon,
neuvo on,
anna periksi, muuta itseäsi, mieti kuinka voit auttaa vaimoasi,
siitä saat kaikkein eniten mielihyvää itse, kun huomaat että vaimosi ehkä on toipumassa ja jaksaa taas,
- VainEhdotus
mitäs jos häippäisit ulkomaille vaimosi jaloista pyörimästä muutamaksi viikoksi / kuukaudeksi talvella - vaikkapa Thaimaa tai Malesia jossa edullista ..
- matkailuavartaakaikkia
olen samaa mieltä. ota kuulee oikein ommoo lommoo ja lähde vähän kattelemaan muailmaa, sitä muutkin miehet tekkee, kyllä loppuu vaimon marmatus, kun palaat kotiin. kyllä täytyy ajatella itseäänkin,kun olet elämäsi töitä tehnyt.vaimosi ei missäään tapauksessa ole vakavasti sairas ja siitä hänen pitäisi muistaa kiittää joka päivä.nivelvaivat ovat niin yleisiä,eikä niistä henki lähde.
- kesi.vä
Ettei vaimosi olisi sairastunut työuupumukseen? "Kuulostaa" vähän siltä näin maallikon korviin.
- kesi.vä
siilimuori4 kirjoitti:
Uupumusdiagnoosilla ei saa sairaslomaa.
Eikö enää burnoutista saa saikkua? Sehän voi pahimmillaan johtaa vakavaankin masennukseen. Ilmeisesti pitää olla joku päälle päin näkyvä vamma :(
kesi.vä kirjoitti:
Eikö enää burnoutista saa saikkua? Sehän voi pahimmillaan johtaa vakavaankin masennukseen. Ilmeisesti pitää olla joku päälle päin näkyvä vamma :(
Onko siitä milloinkaan saanut?Aina on pitönyt olla rinnalla esim, masennusdg. Sehän se hullua onkin et se minkä työssäjaksamattomuus aiheuttaa, ei oikeuta sairaslomaan.
- kesi.vä
siilimuori4 kirjoitti:
Onko siitä milloinkaan saanut?Aina on pitönyt olla rinnalla esim, masennusdg. Sehän se hullua onkin et se minkä työssäjaksamattomuus aiheuttaa, ei oikeuta sairaslomaan.
Niin ja sitten tulee loppupeleissä aina kalliimmaksi, kun uupunut alkaa oirehtia fyysisesti tai masentuu ja joutuukin sitten pitkälle saikulle. Jotenkin olin kuvitellut, että loppuunpalamisesta olisi saanut saikkua, ehkä se oli unta.
kesi.vä kirjoitti:
Niin ja sitten tulee loppupeleissä aina kalliimmaksi, kun uupunut alkaa oirehtia fyysisesti tai masentuu ja joutuukin sitten pitkälle saikulle. Jotenkin olin kuvitellut, että loppuunpalamisesta olisi saanut saikkua, ehkä se oli unta.
Kyllä siitä saa jos lääkäri kirjoittaa rinnalle sen masennusdg:n, käsittääkseni muutoin ei.
- flegmaatti
Oma ratkaisumme. Pienipalkkaisen vaimon hyviä puolia.
Kun tavoitin suunnitellusti putken pään 57v niin vaimoni, 52v, oli määrä lopettaa työssä käyminen. Pientä epäröintiä niin minä kävelin hänen työnantajansa puheille ja kehoitin irtisanomaan vaimoni. Heppu nikotteli mutta myöntyi sillä ehdolla, että vaimoni allekirjoittaa kyseisen kauppaketjun keskushallinnon lähettämän paperin.
Odottamaton katalysaattori tuli kuvaan ja varmisti päätöksen.
Kertaakaan emme ole katuneet päätöstämme näiden 17 vuoden aikana.
Nyt se fanaattinen penkkiurheilija seuraa kisoja. Itse seuraan suomalaisten suoritukset ja osan loppukilpailuista.
Ketään ei voi pitää töissä väkisin. Kyse on vain siitä mihin tärkeysjärjestykseen asiansa asettaa ja mitä odottaa tulevaisuudeltaan. - pikkuvinkki
Kannattaisikohan nyt huolehtia vaimosta ja helpottaa hänen työtaakkaansa kotona, ehkä vanhempana tulet tarvitsemaan hänen huolenpitoaan jos oma terveytesi pettää.
- eppu2
Vaimollasi on paha olla ja niin siinä yleensä käy, että sen läheisemmän ihmisen niskaan se sitten purkautuu.
Mielestäni ainoa asiallinen ja mahdollisesti hedelmää kantava tapa on, että istutte alas ja juttelette.
Tai kirjoittakaa paperille ja- elämässänne. Katsokaa sitten mitä - olisi tehtävissä.
Jos vaan kumpikin kerää itseensä tyytymättömyyttä, jokainen voi arvata lopputuloksen.
Tarttukaa asioihin, ennen kuin solmu on liian kireä.Samaa mieltä. Jos puolin ja toisin arvostusta löytyy ei kummankaan tarvitse sietää pahantullisuutta ja kateutta sellaisesta asiasta mihin itse ei voi vaikuttaa juurikaan. Molemmilla on oikeus nauttia siitä tilanteestaan missä juuri nyt on. Miksi miehen pitäisi alkaa lepyttelemään kateellista pahantuulista vaimoaan? En ymmärrä. Tuntuisi että ongelma on yhteinen ja yhdessä mietittäisiin miten tilannetta voitaisiin helpottaa eli keinona on keskustelu kuten Eppu sanoikin. Hemmotellahan voi puolin ja toisin.
- Geometric
Eläkkeellä olen minäkin, ja vaimoni vielä töissä. Ei mitään ongelmia. Aamulla kuskaan muorin töihin, ja päivällä hoitelen kaikki jokapäiväiset asiat; kaupassa käynnit, silloin tällöin ruoan laiton, kukkien kastelu, pyykinpesu ja joskus jopa siivoan. Ei se ole niin vaikeaa. Iltapäivällä taas haen kaikkensa antaneen työläismummun autokyydillä kotiin, eikä tuo ainakaan ääneen valita eikä vaikuta kateelliselta.
- esimerkillistä
Olet todella ihana mies. Toivottavasti sinun tavalla suhtautuvia miehiä löytyisi enemmän ja maailmassa olisi onnellisuutta enemmän.
- Pahamieli
Lähes samalla tavalla toimin itsekin. Teen ruoan vaimollekin, jos se hänen työvuorojensa suhteen on järkevää. Teen niitä kotihommia, joita osaan.
Toivoin juuri tällaisen laista 'kohtalotoverin' tekstiä. En alkuperäisessä viestissäni niinkään pyytänyt ohjeita, joita on tullut laidasta laitaan aina avioerosta lähtien.
Aion kestää vaimoni pahantuulisuuden, koska tiedän, mistä se johtuu. - eppu2
Pahamieli kirjoitti:
Lähes samalla tavalla toimin itsekin. Teen ruoan vaimollekin, jos se hänen työvuorojensa suhteen on järkevää. Teen niitä kotihommia, joita osaan.
Toivoin juuri tällaisen laista 'kohtalotoverin' tekstiä. En alkuperäisessä viestissäni niinkään pyytänyt ohjeita, joita on tullut laidasta laitaan aina avioerosta lähtien.
Aion kestää vaimoni pahantuulisuuden, koska tiedän, mistä se johtuu.Aikomuksesi on hyvä, mutta kun ja jos se jatkuu kuukaudesta toiseen se voi ruveta rassaamaan, niin ettei ensin huomaakaan.
- Pahamieli
Voisitko selventää, mitä tekstilläsi tarkoitat? Mikä jatkuu kuukaudesta toiseen?
- eppu2
Pahamieli kirjoitti:
Voisitko selventää, mitä tekstilläsi tarkoitat? Mikä jatkuu kuukaudesta toiseen?
Aloituksessa kerrot miten vaimo on pahantuulinen ja kateellinen eläkkeellä olostasi ja huomauttelee asiasta joka päivä.
Sitä tarkoitin, että vaikka asiat saattavat näyttää pieniltäkin, toistuessaan pitkän aikaa ne voivat ruveta rassaamaan. - ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Aloituksessa kerrot miten vaimo on pahantuulinen ja kateellinen eläkkeellä olostasi ja huomauttelee asiasta joka päivä.
Sitä tarkoitin, että vaikka asiat saattavat näyttää pieniltäkin, toistuessaan pitkän aikaa ne voivat ruveta rassaamaan.Minä taas luulen, että kun samaa kuulee joka päivä, niin siihen korva tottuu, eikä siitä enää viitsi välittää.
- myötäelämää
Itselläni oli sama tilanne kun mies oli eläkkeellä ollut jo vuosia ennen kuin minä jouduin eläkkeelle. Jouduin laittamaan ruokaa ja siivoamaan kotia tultuani työstä ja mies oli kiukkuinen nälissään, kun ruoan laittaja joutui viipymään työssä.
Tosin itselläni oli vaikea sopeutua kotiin, koska työyhteisöni oli aivan ihana .
lopulta kuitenkin sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin ja harmonia löytyy.
Olemme nauttineet yhdessä tekemisestä. Nykyisin jopa yhteinen ruokailu on juhlahetki.
Toivon sinulta ymmärrystä vaimoasi kohtaan, sillä nykyinen työelämä on sangen vaativaa ja rasittavaa nuoremmillekin, saati vanhemmalle naiselle. Kuten aina sanotaankin, lopussa kiitos seisoo, niin tässäkin asiassa. - tukkatäynnä
Täällä meillä makoilee myös kaikkeen tyytymätön eläkeläinen, mitään muuta ei hän päivän aikana tee kuin tissuttelee kaljaa ja surffaa netissä, illat valittaa kaikesta.
Minulla vielä kaksi vuotta työikää, saa nähdä kuinka sitten käy kun itsekkin jään eläkkeelle eikä kotihommatkaan kuulu minulle enää, sillä olenhan sitten ansaitulla eläkkeellä niin kuin hänkin. Taidan nostaa kytkintä ennen kun hukumme jaskaan.- quando
Olen samaa mieltä siitä, että eläköityminen on tietyn stressin aiheuttaja. Ajankäyttö muuttuu ja vanhuus edessä, sen voi myös elää mielekkäästi, vaatii rahaa, terveyttä ja avioliitossa toisen huomioimisen, helppoa jos hiffaa jujun.
- 7268
quando kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että eläköityminen on tietyn stressin aiheuttaja. Ajankäyttö muuttuu ja vanhuus edessä, sen voi myös elää mielekkäästi, vaatii rahaa, terveyttä ja avioliitossa toisen huomioimisen, helppoa jos hiffaa jujun.
Eläköityminen stressin aiheuttajana? Kenellä on, kenellä ei!
Työn stressaava vaikutus loppuu joten helpompaa on!
Ei vaadi sen kummemmin rahaa kuin tavallinen elämä muutenkaan. Kuluthan pienenevät!
Terveyttä? Se on suhteellinen käsite. Tuskin monikaan enää eläkeiässä kinkkaa tai hyppää tasajalkaa, ainakaan pitkälle. Kenellä on vaivoja enemmän. Kenellä vähemmän. Kyse on vain niiden rajoittavuudesta.
Toisen huomoon ottaminen? Eiköhän tuohon ole jo totuttu tähän vaiheeseen tultaessa. - kesi.vä
7268 kirjoitti:
Eläköityminen stressin aiheuttajana? Kenellä on, kenellä ei!
Työn stressaava vaikutus loppuu joten helpompaa on!
Ei vaadi sen kummemmin rahaa kuin tavallinen elämä muutenkaan. Kuluthan pienenevät!
Terveyttä? Se on suhteellinen käsite. Tuskin monikaan enää eläkeiässä kinkkaa tai hyppää tasajalkaa, ainakaan pitkälle. Kenellä on vaivoja enemmän. Kenellä vähemmän. Kyse on vain niiden rajoittavuudesta.
Toisen huomoon ottaminen? Eiköhän tuohon ole jo totuttu tähän vaiheeseen tultaessa.Nyt on pakko kysyä ...eläkeiässä KINKKAA tai hyppää tasajalkaa... että mitä tarkoitit kinkkaamisella? Muistui mieleeni lapsuudesta, että jotkut kinkkasivat kun ajoivat pyörällä. Satula taisi olla liian ylhäällä ja joutui viruttamaan kannikoitaan puolelta toiselle.
- 7268
kesi.vä kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä ...eläkeiässä KINKKAA tai hyppää tasajalkaa... että mitä tarkoitit kinkkaamisella? Muistui mieleeni lapsuudesta, että jotkut kinkkasivat kun ajoivat pyörällä. Satula taisi olla liian ylhäällä ja joutui viruttamaan kannikoitaan puolelta toiselle.
Kinkkaus = edetä yhdellä ja samalla jalalla hyppien vaakatasossa tai rappuja ylös päin.
- kesi.vä
7268 kirjoitti:
Kinkkaus = edetä yhdellä ja samalla jalalla hyppien vaakatasossa tai rappuja ylös päin.
Kiitos tiedosta! Sitäkin ehdin miettiä, että olisiko ollut, kun lapset ajalivat miestenpyörillä sillälailla tangon välistä.
- eppu2
7268 kirjoitti:
Kinkkaus = edetä yhdellä ja samalla jalalla hyppien vaakatasossa tai rappuja ylös päin.
Tuo sana, oli minullekin aivan uusi, en ole koskaan kuullutkaan.
7268 kirjoitti:
Kinkkaus = edetä yhdellä ja samalla jalalla hyppien vaakatasossa tai rappuja ylös päin.
Kinkata, känkätä ja konkata. Samaa tarkoittanee eri alueilla.
- ihan.outoa
Stessaantunut???
- Parempaa.etsin
Kyllä - jos itse olet kotona voit hyvinkin tehdä vaimosi päivästä hieman helpomman siivoamalla, laittamalla ruokaa jne. että hänen stressinsä hieman laskee. Työ ja koko elämä käy mielekkäämmäksi kun sitä jaksaa paremmin tehdä. Väsynyt ei jaksa edes huomioida toista.
Minun on pitänyt jaksaa AINA tehdä työn päälle herralle kotityöt ja ruoka seuraavalle päivälle valmiiksi, että hän voi sen lämmittää jos itse olen työssä. Kouluttautua en olisi saanut, siitä sain kuulla ja kaiken hän käänsi oman stressini piikkiin vaikka itse ei tikkuakaan ristiin kotona laittanut yhteiseksi hyväksi. Tiedän että on miehiä jotka jeesaa vaimoa että he voi keskittyä omaankin uraansa.
Rahaa perheeseen piti tulla ja opiskelut suoritin työn ohessa. Tänä päivänä ajattelen miehen käytöksen olevan pyrkimystä hallita kaikessa vaimoa. En pidä sitä terveenä.
Nyt kun hän on eläkkeellä ja minä työssä, kotona tapahdu ei niin mitään! Edes roskapussia ei saa viedyksi ulos jos siitä ei erikseen mainitse!
Huutoa ja kohtauksia riittää jos jotakin sanoo jonka mahdollisesti herra ottaa henkilökohtaisesti itseensä kohdistuvana, vaikka kysymys on vain tarpeesta puhua asioista. Minkäänlaista arvostelua ei kestetä. Hermot näyttää olevan hajalla pienestäkin ja normaalin asioista puhumisenkin herra ottaa vittuiluna. Luuleeko mies olevansa kuningas kun jää eläkkeelle?
Kauanko luulet naisen tätä kestävän ja katselevan? Parempiakin naista kunnioittavia miehiä on jotka tekee yhdessä. Miehiä jotka auttaa kotitöissä ja osaa naista huomioida ja hemmotellakin joskus. Naiselta kysytään joustamista kaikessa, miehen työtä on pitänyt kunnioittaa ja väsynyttä armahtaa. Mikä helvetti joitakin miehiä oikein vaivaa, narsismiko?- bessie-
Ota rauhallisesti, "Parempaa.etsin"
Jospa aloitus on fiktiota? Aloittajahan voi olla vaikkapa naispuolinen leski tai vanhapiikakin ei sen puoleen.
Aika hölmöä ottaa noin tosissaan... bessie- kirjoitti:
Ota rauhallisesti, "Parempaa.etsin"
Jospa aloitus on fiktiota? Aloittajahan voi olla vaikkapa naispuolinen leski tai vanhapiikakin ei sen puoleen.
Aika hölmöä ottaa noin tosissaan..."bessie-"
Oikeassa olet.
Eivät nämä tällaiset aloitukset oikeita ole.
Päästä-keksittyjä huttuja vain.
Osa saattaa olla maksettua mainos-vedätystä, mutta suurin osa on sellaisten ihmisten keksintöä, jotka haluavat päästä esiintymään.
Tai haluavat purkaa kateuttaan keksityillä kummin-kaimoilla.
H.
- entinenmiäs
Ei ole sama tilanne, mutta päinvastainen, oikeastaan vielä pahempi. Vaimo ei ole eläkkeellä, on käytännössä työkyvytön vaikka Kelan mielestä työkykyinen. Tulisivat vaan meille kotiin katsomaan ja miettimään uudelleen mielipidettään. Työkkärin ja lääkäreiden mielestä tuosta ei enää työelämään ole mutta he ovatkin hänet nähneet, Kela nähnyt vain papereissa.
Itse myös hyvin stressaantunut, paitsi työn takia (työpaikan koko olemassaolo jo vuosia uhattuna, väliin liikaa töitä ja väliin liian vähän töitä, lomautuksia), myös kotiasioiden takia. Koko huusholli omalla vastuulla, missä vielä normaalihuushollia enemmän pakollisia asioita hoidettavana, puolison hoito vielä päälle.
Aloituksestasi ei selviä esim. kotitöiden hoito, parisuhteen tila, voiko niillä asioilla olla tekemistä puolison pahantuulisuuden kanssa. Oman kokemukseni perusteella voisin vain neuvoa, että jättäisit kotioloissa mahdollisimman vähän stressin aiheita puolisollesi, sinulla kun on aikaa (ja kykyä?) kotiasiat hoitaa. Anna puolisosi levätä vapaa-aikana, hemmottele, ole läsnä tai anna hänen olla rauhassa, tarpeen mukaan, kuuntele, ymmärrä. Se jokunen vuosi menee nopeasti ja sitten, ehkä, helpottaa.- Pahamieli
Neuvosi ovat ihan hyviä. Onhan mulla aikaa, vaikken terveyden suhteen OK olekaan.
Tilanteeni on varmaan sinun tilanteesesi verrattuna aivan vähäpätöinen. Huomaan, että olet kokenut kovia, en edes osaa kuvitella asioita noin päin kuten sulla. Toivon sulle jaksamista ja hyvää loppukesää. - entinenmiäs
Kenenkään tilanne ei ole vähäpätöinen siksi, että jonkun toisen tilanne ehkä on vielä huonompi.
Hyvää loppukesää myös itsellesi ja vaimollesi. Varmaan se hoidettavan asennoituminen ja sairauden laatu vaikuttaa myös puolison jaksamiseen. Sinähän kuulostat käytännössä olevan omaishoitaja. Ota tarpeen mukaan apua vastaan ennen kuin uuvut itse.
- entinenmiäs
siilimuori4 kirjoitti:
Varmaan se hoidettavan asennoituminen ja sairauden laatu vaikuttaa myös puolison jaksamiseen. Sinähän kuulostat käytännössä olevan omaishoitaja. Ota tarpeen mukaan apua vastaan ennen kuin uuvut itse.
Ihan varmasti vaikuttaa, varsinkin se asennoituminen.
Omaishoitaja, käytännössä kyllä. Avusta en toki kieltäytyisi. Kyselty on, kotisairaanhoitokäynti kerran viikossa vaan ei se minua juurikaan auta. entinenmiäs kirjoitti:
Ihan varmasti vaikuttaa, varsinkin se asennoituminen.
Omaishoitaja, käytännössä kyllä. Avusta en toki kieltäytyisi. Kyselty on, kotisairaanhoitokäynti kerran viikossa vaan ei se minua juurikaan auta.Mitä se kotihoito kerran viikossa käynnillään tekee tai minkälaista olisi apu mitä tarvitset?
- entinenmiäs
siilimuori4 kirjoitti:
Mitä se kotihoito kerran viikossa käynnillään tekee tai minkälaista olisi apu mitä tarvitset?
Jos nyt en kuitenkaan alkaisi enempää selvittää, kun kyseessä on toisenkin asiat.
Vaimon hoito ei aikaani vie kuin 15 - 20 minuuttia joka aamu, se ei ole ongelma. Ongelma on se, että aika ei riitä kaikkeen muuhun, kuitenkin omaakin aikaa pitää olla. Ja jos sitä ei muuten jää, se tulee otettua yöunista, eikä sekään ole hyvä.
Joku voisi sanoa, että jätä pihahommelit ja vaikka siivous vähemmälle. En jätä, ne pihahommelit on myös se henkireikä, jota tarvitsen. Haluan kasvattaa omia vihanneksia ja juureksia ym. syötäväksi, kukkia silmän iloksi ja haluan, että piha on edes jotenkin katseen kestävä. Haluan myös, että asunto on siisti. Tunnen perheen, jossa siivous on lähes unohdettu kun vaimo omaishoitaja. Voisin pahoin sellaisen sotkun keskellä.
No, kun reilun kolme vuotta jaksaisi, niin aikaa olisi enemmän. Jos vaan työpaikka säilyy ja oma terveys kestää. - Siilimuori3
entinenmiäs kirjoitti:
Jos nyt en kuitenkaan alkaisi enempää selvittää, kun kyseessä on toisenkin asiat.
Vaimon hoito ei aikaani vie kuin 15 - 20 minuuttia joka aamu, se ei ole ongelma. Ongelma on se, että aika ei riitä kaikkeen muuhun, kuitenkin omaakin aikaa pitää olla. Ja jos sitä ei muuten jää, se tulee otettua yöunista, eikä sekään ole hyvä.
Joku voisi sanoa, että jätä pihahommelit ja vaikka siivous vähemmälle. En jätä, ne pihahommelit on myös se henkireikä, jota tarvitsen. Haluan kasvattaa omia vihanneksia ja juureksia ym. syötäväksi, kukkia silmän iloksi ja haluan, että piha on edes jotenkin katseen kestävä. Haluan myös, että asunto on siisti. Tunnen perheen, jossa siivous on lähes unohdettu kun vaimo omaishoitaja. Voisin pahoin sellaisen sotkun keskellä.
No, kun reilun kolme vuotta jaksaisi, niin aikaa olisi enemmän. Jos vaan työpaikka säilyy ja oma terveys kestää.Aivan. Pdä kiinni niistä asioista mstä itse nautit.ja saat voimaa kaikkeen muuhun.
- vammautukaatekin
On joo. Lainsäädännöstä piittaamatta on pyritty tulemaan yhtaikaa.
- Kuokkija54v
Helpotus tilanteeseen saattaa tulla sairasloman myötä; saikkuava 60v on listan kärjessä yt:ssa eli irtisanominen ei kaukana ole. Jos hän päättää itse irtisanoutua, kolmisen kuukautta pitää elää jotenkin (sinun eläkkeelläsi) ja sitten hän saa ansiosidonnaista, jos kuuluu kassaan. Onko tuo 3kk taloudellisesti siedettävissä?
Hienoa, että teet osaamiasi kotohommia. Opettele lisää! Ei sopanteko niin vaikeaa ole, netistä ohjeita, jos ei keittokirjaa ole!
Ite jäin työttömäksi 50v eli edessä olisi pitänyt olla 15v työtä. Siippa käy työssä ja on diabetes, verenp. ym. ongelmaa. Eli kohtuullisen terveenä pitää katsella toisen sairastamista ja työssäkäyntiä. Yritä keskustella vaimosi kanssa, ettet jaksa olla likasankona ainakaan pitkään, vuosikausia. Mutta yhdessä yritetään, kun se silloin joskus niin sovittiin ja luvattiin papin edessäkin.
Olisiko aikuistuneista lapsista tai muusta lähipiiristä mitään apua? - flegmaatti
Onkohan epistä? Vaihtelevat eläkeperusteet!
Perusterveellä vaimollani ilmeni yhden sortin verisyöpä 52-vuotisena. Hoito joillakin myrkyillä ja systostaatti piikeillä. Sivuoireita. Toisen sairasloman aikana KELAn henkilö kehoitti hakemaan eläkettä joka myönnettiin parin kuukauden sisällä.
Minä jäin putkeen samaan aikaan.
Ensimmäisen vuoden jälkeen piikit muutettiin kapseleiksi ja sivuoireet katosivat.
Nyt on ihminen elänyt oireetonta sairaseläkeläisen elämää 14 vuotta. Kuukauden välein kontrollit ja tarvittaessa lääkityksen säätö.
Tuo aikataulutus on ainoa haitta ja elämäämme säätelevä tekijä.
Kotisairaanhoidosta yksi kokemus.
Kun minut kotiutettiin ensimmäisen syöpäleikkauksen jälkeen kutsuimme kotisairaanhotajan suorittamaan avanneaukon paskapussin pohjan kunnostuksen ja pussin vaihdon. Tai ainakin opastamaan vaimoni siihen.
Kaksi hoitsua tuli. Tytöt kauhistelivat tehtävää. Kumpikaan ei ollut tehnyt vastaavaa joten sovimme hoitavamme sen itse.
Aukkohan muuttui muodoltaa ja jokainen kerta pohja täytyi muotoilla ja valmistella sen hetken tilanteen mukaan.
Vaimoni hoiti tehtävän tarvittavat 3kk.
Kerran vaimoni kieltäytyi avustamasta. Kun suoleni pullahti ulos avanneaukosta hän ei suostunut painamaan sitä takaisin. Poilin kandilekurikin kieltäytyi ja passitti minut keskussairaalaan. Sinne ajaessani turvavyö painoi suolen takaisin. Keskussairaalan päivystävä lekuri tarkisti tilanteen mutta tunaroi pussin takaisinlaitossa siten, että jäljet näkyivät lattialla. Sekin täytyi korjata itse!
Pussin poiston jälkeiset päivät kotona olivatkin sen luontoisia, ettei niitä kannata kuvata tässä yhteydessä.
Tuon ensimmäisen 3kk:n alkuvaiheessa vaimoni osallistui ruuan valmistukseen ja alkuviikkoina teki jopa ruokaostokset ja kantoi kauppakassit.
Siivouksessakin meni useita viikkoja ennen kuin ryhdyin siirtelemään huonekaluja.Teksteistä - kommenteista päätellen, tälle aloitukselle oli tarve koska monilla on ongelmia tai solmuja kertynyt pitkien avioliittojen aikana. Iän karttuessa ns. kremppoja tulee useimmille.
Vanhana eroaminen on henkilökohtainen asia aivan samalla lailla, kuin nuorena. Tietysti rajoitteet asettavat omat pohtimiset , tosin selvittävä, kun jätetään.
Kun ihmiset rakastuvat, tällä iällä, he ovat oikeastaan samassa tilanteessa, kun aivan nuorina, vuosikymmenten avioliittojen tasaisuudesta herättyään yhtäkkiä elämän nautintoihin vielä kerran. Jokainen sen kokenut tai sen takia jätetty ihmettelee rakastumisen sokaisevaa voimaa, Jos ja kun pettymys tulee, se on kuin kapakkaillan jälkeinen herätyskellon räminä, huomaa olevansa yksin - siis välit jokapuolelle katkottu...........- sitä-saa-mitä-tilaa
kawe kirjoitti:
Teksteistä - kommenteista päätellen, tälle aloitukselle oli tarve koska monilla on ongelmia tai solmuja kertynyt pitkien avioliittojen aikana. Iän karttuessa ns. kremppoja tulee useimmille.
Vanhana eroaminen on henkilökohtainen asia aivan samalla lailla, kuin nuorena. Tietysti rajoitteet asettavat omat pohtimiset , tosin selvittävä, kun jätetään.
Kun ihmiset rakastuvat, tällä iällä, he ovat oikeastaan samassa tilanteessa, kun aivan nuorina, vuosikymmenten avioliittojen tasaisuudesta herättyään yhtäkkiä elämän nautintoihin vielä kerran. Jokainen sen kokenut tai sen takia jätetty ihmettelee rakastumisen sokaisevaa voimaa, Jos ja kun pettymys tulee, se on kuin kapakkaillan jälkeinen herätyskellon räminä, huomaa olevansa yksin - siis välit jokapuolelle katkottu...........Vanhana rikottu avioliitto ja uuden puolison löytäneelle tulee kammottava herääminen huuman mentyä ohi,
kummasti alkaa vanha puoliso tulla mieleen ja ihanat ruuat ja huolenpito,
uusi tuntuu karmeelta tyhmältä pettymykseltä,
ihmetelee vain mikä ihme pään sekotti,
että teki niin sokopäisen ratkasun, heh,
uuden tavat ja tottumukset on aivan karseeta hyväksyä,
juuu,
vanha koira ku ei uusia temppuja lopulta opi,
vanhat tavat vanha puoliso alkaaki tuntua aivan ihanalta, tuntuu aina vaan paremmalta ja paremmalta,
mutta sitten tuleeki uusi ongelma, huoliiko vanha enään takasi, harva enään huolii, koska on loukattu liian usein ja liian pahoin,
joten lopulta nämä huru-ukot jää aivan yksin loppu ijäkseen kuolemaan,
se on sitä ihmisen maanpäällistä helvettiä,
koska ihminen on tyhmä olento, - loukkuunjäänyt
Toiveajattelua,
tuttavapiirissäni on useapikin myöhäisen keski-iän liitto,
hyvin näyttää toimivan.
Paljon parempaa palvelua saavat kuin minä,
varmaankin paljon enemmän kuin edes osasivat tilata. - rakaa-totuutta-
loukkuunjäänyt kirjoitti:
Toiveajattelua,
tuttavapiirissäni on useapikin myöhäisen keski-iän liitto,
hyvin näyttää toimivan.
Paljon parempaa palvelua saavat kuin minä,
varmaankin paljon enemmän kuin edes osasivat tilata.höpön höpö,
ootahan ku niille arki tulee ja ensi huuma katoaa,
kyllä tulee katkerat tunteet pintaan ja entinen totuttu ihana nuoruuden rakkus tulee kummasti mieleen ja haiku palata takasi,
jos entinen enää huolisi takasi,
se onki jo toinen juttu,
tämä on koettu enemmän kuin arvaatkaa todeksi,
ei kumpanni vaihtamalla parane,
yleensä pahenee,
jos ei itseään ihminen muuta parempaan suunta
niin mikään ei vanha muutu paremmaksi,
tämä on TOSI, - flegmaatti
kawe kirjoitti:
Teksteistä - kommenteista päätellen, tälle aloitukselle oli tarve koska monilla on ongelmia tai solmuja kertynyt pitkien avioliittojen aikana. Iän karttuessa ns. kremppoja tulee useimmille.
Vanhana eroaminen on henkilökohtainen asia aivan samalla lailla, kuin nuorena. Tietysti rajoitteet asettavat omat pohtimiset , tosin selvittävä, kun jätetään.
Kun ihmiset rakastuvat, tällä iällä, he ovat oikeastaan samassa tilanteessa, kun aivan nuorina, vuosikymmenten avioliittojen tasaisuudesta herättyään yhtäkkiä elämän nautintoihin vielä kerran. Jokainen sen kokenut tai sen takia jätetty ihmettelee rakastumisen sokaisevaa voimaa, Jos ja kun pettymys tulee, se on kuin kapakkaillan jälkeinen herätyskellon räminä, huomaa olevansa yksin - siis välit jokapuolelle katkottu...........Ero tavalla tai toisella. Eron tai kuoleman kautta. Reilu 10 vuotta sitten, kun tulevaisuus näytti vähintäänkin epävarmalta, pohdimme vaimoni kanssa tilannetta leskeytymisen jälkeen.
Sanoin silloin, ja olen edelleenkin sitä mieltä, etten voi kuvitella asettuvani asumaan uuden naisen kanssa. En viitsisi yrittää mukauttaa omia oikkujani toisen tapoihin ja toiveisiin enkä voisi odottaa sitä toiseltakaan.
Vaimoni oli omalta osaltaan samaa mieltä.
Näin ollen nautitaan näistä yhteiselon päivistä niin kauan kuin näitä riittää.
- ontoivoa
Tahtoisin sanoa teille, jotka koette olevanne eriarvoisia kotitöissänne. Oletteko koskaan puhuneet asioista ihan suoraan, mutta ystävällisessä hengessä?
Minulla on tapana kysyä mieheltä tekisikö hän minulle jonkin tärkeän esineen/tehtävän jota en itse osaa. Kun mies sitten pähkäilee ja onnistuukin tehtävän suorittamaan, annan hänelle suoran tunnustuksen ja sanon tekelettä tosi ihanaksi ja tarpeelliseksi (kuten se onkin). Tie toisen sydämeen on yleensä avattu ja toinen tuntee itsensä arvostetuksi ja tarpeelliseksi. Yleensä muutkin kotityöt ovat hoituneet hyvässä hengessä kun muistaa toisen arvostamisen ja yksilöllisyyden.
Eläkepäivistä tulee nauttia. Katsella luonnon ihmeitä ja elää ilman aikatauluja.
Kun toinen on vielä työssä ja toinen eläkkeellä, on ensiarvoisen tärkeää vaatia eläkeläiseltä aktiivisuutta kotona, mutta senkin voi tehdä ystävyydellä ja tunnustuksia antamalla. Jos eläkeläinen on alkoholisoitunut, tai masentunut eläkepäivinään, tarvitaan ammatillista apua, mutta ei riitaa ja lisää mollaamista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1741578
- 1261501
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1191442Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska81147- 74983
Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv276950- 223932
- 86873
Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä77823Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli147814