koen olevani vääränlainen

Minä rakastan miestäni ja mielestäni hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen luomi, jokainen arpi, jokainen ryppy jne... Hän on juuri sellainen kuin haluan. Exissäni ei ole ollut yhtäkään asiaa, mitä haluaisin nykyiseeni. En edes unelmissa halua mitään sellaista, mitä mieheni ei ole. Minun mielestäni sitä rakkaus on.

Olet harvinaisuus. Useimmat meistä, niin miehistä kun naisistakin, joutuvat koko ajan elämään sen tilanteen kanssa että se toinen ei tunnu täydelliseltä vaan puutteelliselta. Meille sen sietäminen, että kumppani ei olekaan täydellinen on aivan yhtä helppoa ja luontaista kun sinulle on pitää jokaista pientäkin asiaa kumppanissasi ihanana ja täydellisenä.

Ymmärrän aloittajaa. Minullakin on taipumus nähdä kumppanini kaikintavoin hyvin täydellisenä. Yleensä ottaenkin olen sellainen luonne, etten hirveän helposti huomaa epäkohtia ja kiinnitän helpommin huomiota kaikkeen hyvään. Mekin kriiseiltiin samasta asiasta pitkän aikaa aluksi, hän ei nähnyt minua yhtä täydellisenä kuin minä hänet. Tämä sai minulle hyvin epävarman olon, turhaan. Nykyään ymmärrän, että meillä kaikilla on erilaisia tapoja rakastaa ja nähdä ja kokea se suhde sekä kumppani, eikä se toisen tapa ole yhtään sen huonompi tai väärempi kuin omanikaan. En usko, että hän minua sen vähempää rakastaa, vaikka ei minua täydellisenä ikinä ole nähnytkään, en enää. Hän on vain sen luonteinen, että kiinnittää herkemmin huomiota epäkohtiin, mitä minä, ei sen ihmeempää. Ei se rakkauteen tai sen määrään liity mitenkään.
Ja maku voi myös muuten muuttua. Itse tykkäsin ennen tätä suhdetta monta vuotta ulkonäöllisesti blondeista, muodokkaista ja hyvin laitetusita tytöistä, kunnes tapasin nykyisen kumppanini. Hän on pienikokoinen, tumma, eikä laittaudu mitenkään hirveästi, enemmänkin luonnonkaunis. Olin hulluna hänen ulkonäköönsä tapaamispäivästä lähtien ja olen edelleen. En tiedä miten siinä niin kävi, mutta makuni muuttui jotenkin tai sitten en aiemmin tiennyt mistä tykkään. Tällähetkellä hän on mielestäni kaikkein kaunein nainen ja vaikka mimmonen laitettu, muodokas blondi tulis vastaan ni ei kiinnostais tippaakaan.

=D Minä olen 35v. Koominen sattuma! Mutta ei kiitos, toivottavasti miehesi ei etsi minua. Pöljä mies sinulla ollut. Miksi mies on suhteessa, jos ei rakasta sitä mitä on, sellaisena kuin on?

Kuten jo aiemmin kirjoitin, minulla ei ole mitään "unelmien miestä", jota en ole saanut. Minun unelmieni mies on juuri se mies, jonka kanssa elän. Juuri sellaisena kuin hän on. En koskaan haaveile yhtään treenatummasta, erinäköisestä tms. Minä haluaisin, että mies ajattelisi samalla tavalla minusta. En ymmärrä sinun kaltaisia ihmisiä, joita tuntuu olevan puolet porukasta, joiden mielestä on ihan ok, jos haavekumppani on jotakin muuta kuin oma puoliso.

Minä lopetan tämän suhteen. Mahdollisesti se on elämäni pahin virhe, koska tulen ikävöimään rakastani aina. Mies ei missään nimessä halua erota, lapsille asia on kova pala yms. Mutta minä en enää jaksa tuntea, että toinen ei rakasta niin paljoa kuin minä. Yksin on helpompaa. Ehkä itsetuntoni on vain niin huono, etten kykene parisuhteeseen. Tiedän hyvin olevani tämän asian takia raskas kumppani. Ketään toistakaan miestä en halua, joten kyse ei ole nyt siitä, että itse hakisin jotain parempaa. Mutta kun olen yksin, itsetuntoni on parempi kuin parisuhteessa.

En ole halukas muuttamaan käsitystäni siitä, mitä rakkaus on. Minä koen, ettei mies rakasta minua, vaikka sanookin rakastavansa. Hän kohtelee minua ystävällisesti ja kohteliaasti, on yrittänyt auttaa minua yms, vaikka onkin huono puhumaan. Minä olen pohjaton kaivo, joka ei tyydy mihinkään. Ja niin tulee aina olemaan.

Mitään sellaista en mieheltä ole koskaan vaatinut, mitä en itse olisi hänelle tarjonnut. Se onkin ainoa asia, josta voin olla ylpeä itsestäni. Toivon että hän pääsee erosta hyvin yli, ja saa paremman elämän ilman minua.

Minäkin uskon että itsetuntoni kanssa pärjään paremmin, kunhan joskus vuoden päästä pystyy taas ikävältä hengittämään. Kyllä, minä siis lopetan parisuhteen, joka on kaikin puolin muuten erinomainen. Mutta jossa en koe olevani miehen silmissä ylivertainen ja ainutlaatuinen. Joku varmasti pitää minua hulluna.

Hyvä, noin se pitää tehdä. Oma exäni on 48 v, lyhyt, kalju, keskivartalolihava, alkoholisoitunut, työtön ja ulosotossa. Toivottavasti tienne kohtaavat niin hän saa mitä haluaa.

Minä ymmärrän sinua, olen itsekkin samankaltaisessa tilanteessa, en saa tarpeeksi huomiota mieheltäni, olen aina tuntenut olevani toisella sijalla mieheni elämässä vaikka mitä tekisin, kaikkeni olen tehnyt hänen puolestaan ja kuulen vaan olevani liian vaativa. Hyvästi!

aloittajaAA kirjoitti:

Kuten jo aiemmin kirjoitin, minulla ei ole mitään "unelmien miestä", jota en ole saanut. Minun unelmieni mies on juuri se mies, jonka kanssa elän. Juuri sellaisena kuin hän on. En koskaan haaveile yhtään treenatummasta, erinäköisestä tms. Minä haluaisin, että mies ajattelisi samalla tavalla minusta. En ymmärrä sinun kaltaisia ihmisiä, joita tuntuu olevan puolet porukasta, joiden mielestä on ihan ok, jos haavekumppani on jotakin muuta kuin oma puoliso.

Minä lopetan tämän suhteen. Mahdollisesti se on elämäni pahin virhe, koska tulen ikävöimään rakastani aina. Mies ei missään nimessä halua erota, lapsille asia on kova pala yms. Mutta minä en enää jaksa tuntea, että toinen ei rakasta niin paljoa kuin minä. Yksin on helpompaa. Ehkä itsetuntoni on vain niin huono, etten kykene parisuhteeseen. Tiedän hyvin olevani tämän asian takia raskas kumppani. Ketään toistakaan miestä en halua, joten kyse ei ole nyt siitä, että itse hakisin jotain parempaa. Mutta kun olen yksin, itsetuntoni on parempi kuin parisuhteessa.

En ole halukas muuttamaan käsitystäni siitä, mitä rakkaus on. Minä koen, ettei mies rakasta minua, vaikka sanookin rakastavansa. Hän kohtelee minua ystävällisesti ja kohteliaasti, on yrittänyt auttaa minua yms, vaikka onkin huono puhumaan. Minä olen pohjaton kaivo, joka ei tyydy mihinkään. Ja niin tulee aina olemaan.

Mitään sellaista en mieheltä ole koskaan vaatinut, mitä en itse olisi hänelle tarjonnut. Se onkin ainoa asia, josta voin olla ylpeä itsestäni. Toivon että hän pääsee erosta hyvin yli, ja saa paremman elämän ilman minua.

Minäkin uskon että itsetuntoni kanssa pärjään paremmin, kunhan joskus vuoden päästä pystyy taas ikävältä hengittämään. Kyllä, minä siis lopetan parisuhteen, joka on kaikin puolin muuten erinomainen. Mutta jossa en koe olevani miehen silmissä ylivertainen ja ainutlaatuinen. Joku varmasti pitää minua hulluna.

Lue lisää

Hakeudu ennemmin terapiaan, koska ongelmasi tuntuvat olevan enemmän henkilökohtaisia minäkuvaan liittyviä ongelmia kun parisuhteesi ongelmia. Jos et käsittele niitä, tulet olemaan ongelmissasi myös liiton päätyttyä, ja pahimmassa tapauksessa ajaudut sellaiseen suhteeseen missä oikeasti kärsit huonosta kumppanista.

aloittajaAA kirjoitti:

Kuten jo aiemmin kirjoitin, minulla ei ole mitään "unelmien miestä", jota en ole saanut. Minun unelmieni mies on juuri se mies, jonka kanssa elän. Juuri sellaisena kuin hän on. En koskaan haaveile yhtään treenatummasta, erinäköisestä tms. Minä haluaisin, että mies ajattelisi samalla tavalla minusta. En ymmärrä sinun kaltaisia ihmisiä, joita tuntuu olevan puolet porukasta, joiden mielestä on ihan ok, jos haavekumppani on jotakin muuta kuin oma puoliso.

Minä lopetan tämän suhteen. Mahdollisesti se on elämäni pahin virhe, koska tulen ikävöimään rakastani aina. Mies ei missään nimessä halua erota, lapsille asia on kova pala yms. Mutta minä en enää jaksa tuntea, että toinen ei rakasta niin paljoa kuin minä. Yksin on helpompaa. Ehkä itsetuntoni on vain niin huono, etten kykene parisuhteeseen. Tiedän hyvin olevani tämän asian takia raskas kumppani. Ketään toistakaan miestä en halua, joten kyse ei ole nyt siitä, että itse hakisin jotain parempaa. Mutta kun olen yksin, itsetuntoni on parempi kuin parisuhteessa.

En ole halukas muuttamaan käsitystäni siitä, mitä rakkaus on. Minä koen, ettei mies rakasta minua, vaikka sanookin rakastavansa. Hän kohtelee minua ystävällisesti ja kohteliaasti, on yrittänyt auttaa minua yms, vaikka onkin huono puhumaan. Minä olen pohjaton kaivo, joka ei tyydy mihinkään. Ja niin tulee aina olemaan.

Mitään sellaista en mieheltä ole koskaan vaatinut, mitä en itse olisi hänelle tarjonnut. Se onkin ainoa asia, josta voin olla ylpeä itsestäni. Toivon että hän pääsee erosta hyvin yli, ja saa paremman elämän ilman minua.

Minäkin uskon että itsetuntoni kanssa pärjään paremmin, kunhan joskus vuoden päästä pystyy taas ikävältä hengittämään. Kyllä, minä siis lopetan parisuhteen, joka on kaikin puolin muuten erinomainen. Mutta jossa en koe olevani miehen silmissä ylivertainen ja ainutlaatuinen. Joku varmasti pitää minua hulluna.

Lue lisää

"Mutta jossa en koe olevani miehen silmissä ylivertainen ja ainutlaatuinen."

Ajattelitko että jos ne lapsesi eivät joka hetki pidä sinua ylivertaisena ja ainutlaatuisena, jätä heidätkin? Vai koskeeko tämä palvontavaatimus vain miestäsi?

Tämä koskee vain parisuhdetta. Kaikki muut ihmissuhteeni perustan eri asioille.

Oli muuten hauska nyt jälkikäteen lukea tätä aloitusta, jonka kirjoitin huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Antaa vähän näkökulmaa, kun ei kirjoittele itkiessään.😉

Emme ole eronneet, ja tämän kirjoitukseni jälkeen ei ole aiheesta ollut edes erimielisyyksiä tms. Edelleen itsetuntoni on surkea, mutta yritän parantaa sitä. Mieheni auttaa omien kykyjensä mukaan. Katsotaan miten paljon saadaan korjattua. Muilta osinhan meidän suhde on valtavan hyvä.

"Tämä koskee vain parisuhdetta. Kaikki muut ihmissuhteeni perustan eri asioille."

Ehkäpä juuri tässä sinulla olisi parantamisen varaa. Miehesi on ihan samanlainen erehtyväinen ihminen kuin kaikki muutkin. Et voi asettaa hänelle mitään ylivoimaisia vaatimuksia rakastamisesta tai rakkauden osoittamisesta. Rakkautta saadaan jos saadaan mutta ei koskaan vaadita.

"Itse mietin myös sitä että koen olevani vääränlainen miehelleni. Olen sporttinen ja timmi, keskikokoiset rinnat, vaalea. Sen sijaan mieheni tykkää tummista, rehevistä ja tulisista naisista. Olen miettinyt suhteen lopettamista koska tiedän etten koskaan olisi hänen unelmiensa veroinen :("

Tajuat kai aikuisena ihmisenä että unelmat ja oikea elämä eivät ole sama asia? Minulla on paljon unelmia jotka ovat ihan erilaisia kuin nykyinen hyvin tavallinen ja arkinen elämäni. Mutta silti se tavallinen arkinen elämä on minusta oikein hyvää ja antoisaa. Puolisoni ei ole täydellinen mutta silti minulle se rakkain ihminen maailmassa. Hän ei ole objektiivisesti ajatellen maailman seksikkäin nainen mutta kun rakastelen hänen kanssaan niin se ei haittaa pätkän vertaa koska kaikki muu mitä välillämme on korvaa ne "puutteet" monikertaisesti. Enkä itsekään luonnollisestikaan ole mikään täydellinen mies vaan hyvin tavallinen joten tajuan että päiväunet ovat yksi asia ja oikea elämä toinen asia. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä mitä minulla on enkä oikeasti haikaile mitään muuta. Ehkäpä sinäkin voisit vähitellen tajuta että ihmiset voivat olla oikeasti onnellisia myös silloin kun elämä ja se puoliso eivät ole kaikin puolin täydellisiä?

"Olen sporttinen ja timmi, keskikokoiset rinnat, vaalea. Sen sijaan mieheni tykkää tummista, rehevistä ja tulisista naisista. "

So fuckin what???!!! Ota sinäkin järki ja itsetunto käteen. Ajattele. Minäkin olen läpi elämäni pitänyt vaaleista pitkätukkaisista miehistä. Mutta parisuhde on TÄYSIN ERI ASIA! En mene kimppaan miehen hiusten pituuden tai värin kanssa! Vaan miehen itsensä kanssa.

Monimutka kirjoitti:

"Itse mietin myös sitä että koen olevani vääränlainen miehelleni. Olen sporttinen ja timmi, keskikokoiset rinnat, vaalea. Sen sijaan mieheni tykkää tummista, rehevistä ja tulisista naisista. Olen miettinyt suhteen lopettamista koska tiedän etten koskaan olisi hänen unelmiensa veroinen :("

Tajuat kai aikuisena ihmisenä että unelmat ja oikea elämä eivät ole sama asia? Minulla on paljon unelmia jotka ovat ihan erilaisia kuin nykyinen hyvin tavallinen ja arkinen elämäni. Mutta silti se tavallinen arkinen elämä on minusta oikein hyvää ja antoisaa. Puolisoni ei ole täydellinen mutta silti minulle se rakkain ihminen maailmassa. Hän ei ole objektiivisesti ajatellen maailman seksikkäin nainen mutta kun rakastelen hänen kanssaan niin se ei haittaa pätkän vertaa koska kaikki muu mitä välillämme on korvaa ne "puutteet" monikertaisesti. Enkä itsekään luonnollisestikaan ole mikään täydellinen mies vaan hyvin tavallinen joten tajuan että päiväunet ovat yksi asia ja oikea elämä toinen asia. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä mitä minulla on enkä oikeasti haikaile mitään muuta. Ehkäpä sinäkin voisit vähitellen tajuta että ihmiset voivat olla oikeasti onnellisia myös silloin kun elämä ja se puoliso eivät ole kaikin puolin täydellisiä?

Lue lisää

Minä ymmärrän että osa ihmisistä ajattelee näin. Ja tämä osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän sitä osaa ihmisistä, joiden ihan oman subjektiivisen mielipiteen mukaan se oma rakas todellakin on maailman kaunein/komein, seksikkäin... Näkemys jakaa ihmisiä. Vaikea ymmärtää, että jos kerran rakastaa, niin eikö se oma rakas olekaan unelmien upein? Osalle taas on vaikea käsittää, että miksi pitäisi olla... Niinpä, ihmiset on erilaisia.