Kerron miksi jumala sallii pahat asiat.

Jos muutat mielesi, en leikkaa tärkeinä pitämiltäsi asioilta kurkkuja.
Veikkaan että suostuisit muuttamaan mielesi.
Mitään vapaata tahtoa ei ole.

Vapaata tahtoa ei ole menetyksiä pelkäävällä.

>>Tällöin usein puhutaan ihmeestä (esim. äiti joka pelastaa auton alle jääneen lapsensa nostamalla auton lapsen päältä)<<

Ehkä tuollainen on mahdollista, mutta voi olla niinkin, että apua on tullut enkeleiltä ja/tai henkioppailta.

Tämä video oli paljon esillä vuonna 2014 ja tuossa ilmeisesti on kyse jonkinlaisesta ihmeestä, jossa on mukana jokin "yliluonnollinen" voima:

https://www.youtube.com/watch?v=mdHekAwiufo

Kuulehan, setä! Ajatuksesi on täysin epälooginen, sillä jos olisi sellainen jumala joka määrää kaiken, niin edes pieninkään mahdollinen vapaa tahto "muilla" olisi täysin mahdoton. Jos olisi tällainen vielä niin monien uskovien uskomusten mukainen kaikesta määräävä jumalolento, niin me ihmisetkin olisimme vain sätkynukkeja hänen leikkiessään ihmisillä. Sellainen jumalkäsitys on mielestäni pakanauskonojen yleinen mielikuva pelottavasta superolennosta jota pitää palvoa ja lepytellä (ja uskoa oikealla tavalla tai muuten se heittää ikuiseen kärsimykseen...miksi kun itse määräsi kunkin teot ja uskomiset???).
Se jumaluus, johon uskon, on tietoisuutta ja voimaa (molemmat ei-materiaalisia), silti itsessään absoluutti, ja siis kaikkiallinen joka suhteessa. Jos siis suomme tällaiselle voimalle ja viisaudelle täyden vapaan tahdon (tahto tulee tietoisuudesta/viisaudesta ja voimasta, jonka pystymme vain "tuntemaan"), niin myös kaikella muulla (kuten myös me ihmiset) täytyy olla sellainen ainakin jossain määrin, sillä kuulummehan mekin tuohon "kaikkialliseen" jossa ei siis voi olla mitään "ulkopuolista". Ja näin ollen, jos vähänkään alamme tajuta omaa asemaamme "kaikkiallisuudessa" = jumaluudessa (en nyt kirjoita isoilla kirjaimilla, jotta emme mieltäisi tätä käsitettä meistä erilliseksi olennoksi), niin mekin, koko maailmankaikkeuden mukana olemme ilmentämässä tätä jumalallista itseämme mitä moninaisimmissa muodoissa ja kokemuksissa kukin oman suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti.
Koska siis tahdonvoimamme on suhteellista eli se riippuu tietoisuudestamme, mutta se mitä ilmennänne ja siis vedämme puoleemme kokemuksina riippuu mielestämme , sillä se on vain aivokapasiteettimme mukaista ja siis yleensä heikkoa.
Tämä vajavainen mielemme on se jarru, joka pitää jumalallisen vapaan tahtomme päällä jarruja, jotta emme lopettaisi suutuspäissämme tätä kaiken kokemisen "leikkiä" kesken tai tuhoaisi koko systeemiä. Jokaikinen kokemuksemme kuitenkin kasvattaa tietoisuuttamme ja valaisee sitä mielessämme eli ymmärryksemme kaiken ykseydestä kasvaa. Näin mielen valta vähenee samassa suhteessa....ja tahdonvoimamme kasvaa (puoleensavetämisen laki= luomisen laki) mutta joka tapauksessa aina suhteessa voiman laatuun eli Rakkauteen, sillä Rakkaus on tuo puoleensa vetävä voima ja kaikkien fysiikankin "voimien" alkuperä!

>>Se jumaluus, johon uskon, on tietoisuutta ja voimaa (molemmat ei-materiaalisia), silti itsessään absoluutti, ja siis kaikkiallinen joka suhteessa. Jos siis suomme tällaiselle voimalle ja viisaudelle täyden vapaan tahdon (tahto tulee tietoisuudesta/viisaudesta ja voimasta, jonka pystymme vain "tuntemaan"), niin myös kaikella muulla (kuten myös me ihmiset) täytyy olla sellainen ainakin jossain määrin, sillä kuulummehan mekin tuohon "kaikkialliseen" jossa ei siis voi olla mitään "ulkopuolista". Ja näin ollen, jos vähänkään alamme tajuta omaa asemaamme "kaikkiallisuudessa" = jumaluudessa (en nyt kirjoita isoilla kirjaimilla, jotta emme mieltäisi tätä käsitettä meistä erilliseksi olennoksi), niin mekin, koko maailmankaikkeuden mukana olemme ilmentämässä tätä jumalallista itseämme mitä moninaisimmissa muodoissa ja kokemuksissa kukin oman suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti<<

Mielestäni on hieman liian epämääräistä puhua "kaikkiallisesta jumaluudesta, viisaudesta ja voimasta, jonka osia me kaikki olemme", koska Jumala selvästikin
on myös jotain paljon konkreettisempaa.

Kristinopin mukaan "Jumala on sydämessämme (sisimmässämme) Henkenä"...ja
tuon ajatuksen itse hyväksyn ihan kirjaimellisena totuutena, vaikka en ihan kaikkea kristillisissä opetuksissakaan hyväksy. Jumalallinen Henki ei ole kokonaan erillinen ihmisestä, mutta se ei ole henkilökohtainen sielumme, vaan jonkinlainen ylisielu (= Henki), joka valvoo ja tarkkailee...ja joskus ohjaakin (Jumalan puhe selittyy joskus noin ja joskus yhteytenä Enkeleihin ja muihin Taivaan olentoihin).

Kun ihminen tulee tietoiseksi Hengestään ja hyväksyy asian, niin hänen uskonsa vahvistuu ja saa rationaalisen perustan ja selityksen; Ihmisessä on siis Jumalan
osa, joka ei kuitenkaan ole oma sielu (sielu on useimmissa tapauksissa vasta kasvamassa jumaluuteen, eli sille tasolle, joka taivaspalvelijoilta vaaditaan).

hffg.hgffg kirjoitti:

>>Se jumaluus, johon uskon, on tietoisuutta ja voimaa (molemmat ei-materiaalisia), silti itsessään absoluutti, ja siis kaikkiallinen joka suhteessa. Jos siis suomme tällaiselle voimalle ja viisaudelle täyden vapaan tahdon (tahto tulee tietoisuudesta/viisaudesta ja voimasta, jonka pystymme vain "tuntemaan"), niin myös kaikella muulla (kuten myös me ihmiset) täytyy olla sellainen ainakin jossain määrin, sillä kuulummehan mekin tuohon "kaikkialliseen" jossa ei siis voi olla mitään "ulkopuolista". Ja näin ollen, jos vähänkään alamme tajuta omaa asemaamme "kaikkiallisuudessa" = jumaluudessa (en nyt kirjoita isoilla kirjaimilla, jotta emme mieltäisi tätä käsitettä meistä erilliseksi olennoksi), niin mekin, koko maailmankaikkeuden mukana olemme ilmentämässä tätä jumalallista itseämme mitä moninaisimmissa muodoissa ja kokemuksissa kukin oman suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti<<

Mielestäni on hieman liian epämääräistä puhua "kaikkiallisesta jumaluudesta, viisaudesta ja voimasta, jonka osia me kaikki olemme", koska Jumala selvästikin
on myös jotain paljon konkreettisempaa.

Kristinopin mukaan "Jumala on sydämessämme (sisimmässämme) Henkenä"...ja
tuon ajatuksen itse hyväksyn ihan kirjaimellisena totuutena, vaikka en ihan kaikkea kristillisissä opetuksissakaan hyväksy. Jumalallinen Henki ei ole kokonaan erillinen ihmisestä, mutta se ei ole henkilökohtainen sielumme, vaan jonkinlainen ylisielu (= Henki), joka valvoo ja tarkkailee...ja joskus ohjaakin (Jumalan puhe selittyy joskus noin ja joskus yhteytenä Enkeleihin ja muihin Taivaan olentoihin).

Kun ihminen tulee tietoiseksi Hengestään ja hyväksyy asian, niin hänen uskonsa vahvistuu ja saa rationaalisen perustan ja selityksen; Ihmisessä on siis Jumalan
osa, joka ei kuitenkaan ole oma sielu (sielu on useimmissa tapauksissa vasta kasvamassa jumaluuteen, eli sille tasolle, joka taivaspalvelijoilta vaaditaan).

Lue lisää

Eli, vastuu on sielulla - vapaan tahdon lain mukaisesti - mutta Henki (Jumalan suora edustaja) voi antaa ohjeita ja vihjeitä. Niitä ei kuitenkaan aina välttämättä saa heti pyytämällä, eikä rukoilemallakaan.

hffg.hgffg kirjoitti:

>>Se jumaluus, johon uskon, on tietoisuutta ja voimaa (molemmat ei-materiaalisia), silti itsessään absoluutti, ja siis kaikkiallinen joka suhteessa. Jos siis suomme tällaiselle voimalle ja viisaudelle täyden vapaan tahdon (tahto tulee tietoisuudesta/viisaudesta ja voimasta, jonka pystymme vain "tuntemaan"), niin myös kaikella muulla (kuten myös me ihmiset) täytyy olla sellainen ainakin jossain määrin, sillä kuulummehan mekin tuohon "kaikkialliseen" jossa ei siis voi olla mitään "ulkopuolista". Ja näin ollen, jos vähänkään alamme tajuta omaa asemaamme "kaikkiallisuudessa" = jumaluudessa (en nyt kirjoita isoilla kirjaimilla, jotta emme mieltäisi tätä käsitettä meistä erilliseksi olennoksi), niin mekin, koko maailmankaikkeuden mukana olemme ilmentämässä tätä jumalallista itseämme mitä moninaisimmissa muodoissa ja kokemuksissa kukin oman suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti<<

Mielestäni on hieman liian epämääräistä puhua "kaikkiallisesta jumaluudesta, viisaudesta ja voimasta, jonka osia me kaikki olemme", koska Jumala selvästikin
on myös jotain paljon konkreettisempaa.

Kristinopin mukaan "Jumala on sydämessämme (sisimmässämme) Henkenä"...ja
tuon ajatuksen itse hyväksyn ihan kirjaimellisena totuutena, vaikka en ihan kaikkea kristillisissä opetuksissakaan hyväksy. Jumalallinen Henki ei ole kokonaan erillinen ihmisestä, mutta se ei ole henkilökohtainen sielumme, vaan jonkinlainen ylisielu (= Henki), joka valvoo ja tarkkailee...ja joskus ohjaakin (Jumalan puhe selittyy joskus noin ja joskus yhteytenä Enkeleihin ja muihin Taivaan olentoihin).

Kun ihminen tulee tietoiseksi Hengestään ja hyväksyy asian, niin hänen uskonsa vahvistuu ja saa rationaalisen perustan ja selityksen; Ihmisessä on siis Jumalan
osa, joka ei kuitenkaan ole oma sielu (sielu on useimmissa tapauksissa vasta kasvamassa jumaluuteen, eli sille tasolle, joka taivaspalvelijoilta vaaditaan).

Lue lisää

Tuo totuus "jumalallisesta itsestämme" on olennainen osa Teosofiaa ja New Agea, mutta monet kristityt - ja muutkaan uskovat - eivät ole sitä sisäistäneet, vaikka se Raamatussakin sanotaan.

hgfh.gfh kirjoitti:

Tuo totuus "jumalallisesta itsestämme" on olennainen osa Teosofiaa ja New Agea, mutta monet kristityt - ja muutkaan uskovat - eivät ole sitä sisäistäneet, vaikka se Raamatussakin sanotaan.

Lue lisää

Luultavasti, kun hengellisyys ja uskonnollisuus ottaa seuraavan suuren positiivisen askeleen eteenpäin, niin se liittyy jumalakuvan ja ihmiskuvan tarkentamiseen. Se yhdistää uskontoja ja ihmisiä...päinvastoin kuin nykymeno, joka luo enimmäkseen vain ristiriitoja ja epätervettä kilpailua.

ghfg.hfhf kirjoitti:

Luultavasti, kun hengellisyys ja uskonnollisuus ottaa seuraavan suuren positiivisen askeleen eteenpäin, niin se liittyy jumalakuvan ja ihmiskuvan tarkentamiseen. Se yhdistää uskontoja ja ihmisiä...päinvastoin kuin nykymeno, joka luo enimmäkseen vain ristiriitoja ja epätervettä kilpailua.

Lue lisää

Nämä asiat ovat monimutkaisia ja vaikeita, mutta "Jumalan" voi ehkä nähdä kokonaisuutena seuraavalla tavalla ahtaimmista tulkinnoista poiketen:

1)Kaikkiallinen voima, absoluutti ja alkulähde.
2)Taivasvoimat palvelijoineen.
3)Sisäinen Jumala sielun taustalla.

Brina kirjoitti:

Kuulehan, setä! Ajatuksesi on täysin epälooginen, sillä jos olisi sellainen jumala joka määrää kaiken, niin edes pieninkään mahdollinen vapaa tahto "muilla" olisi täysin mahdoton. Jos olisi tällainen vielä niin monien uskovien uskomusten mukainen kaikesta määräävä jumalolento, niin me ihmisetkin olisimme vain sätkynukkeja hänen leikkiessään ihmisillä. Sellainen jumalkäsitys on mielestäni pakanauskonojen yleinen mielikuva pelottavasta superolennosta jota pitää palvoa ja lepytellä (ja uskoa oikealla tavalla tai muuten se heittää ikuiseen kärsimykseen...miksi kun itse määräsi kunkin teot ja uskomiset???).
Se jumaluus, johon uskon, on tietoisuutta ja voimaa (molemmat ei-materiaalisia), silti itsessään absoluutti, ja siis kaikkiallinen joka suhteessa. Jos siis suomme tällaiselle voimalle ja viisaudelle täyden vapaan tahdon (tahto tulee tietoisuudesta/viisaudesta ja voimasta, jonka pystymme vain "tuntemaan"), niin myös kaikella muulla (kuten myös me ihmiset) täytyy olla sellainen ainakin jossain määrin, sillä kuulummehan mekin tuohon "kaikkialliseen" jossa ei siis voi olla mitään "ulkopuolista". Ja näin ollen, jos vähänkään alamme tajuta omaa asemaamme "kaikkiallisuudessa" = jumaluudessa (en nyt kirjoita isoilla kirjaimilla, jotta emme mieltäisi tätä käsitettä meistä erilliseksi olennoksi), niin mekin, koko maailmankaikkeuden mukana olemme ilmentämässä tätä jumalallista itseämme mitä moninaisimmissa muodoissa ja kokemuksissa kukin oman suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti.
Koska siis tahdonvoimamme on suhteellista eli se riippuu tietoisuudestamme, mutta se mitä ilmennänne ja siis vedämme puoleemme kokemuksina riippuu mielestämme , sillä se on vain aivokapasiteettimme mukaista ja siis yleensä heikkoa.
Tämä vajavainen mielemme on se jarru, joka pitää jumalallisen vapaan tahtomme päällä jarruja, jotta emme lopettaisi suutuspäissämme tätä kaiken kokemisen "leikkiä" kesken tai tuhoaisi koko systeemiä. Jokaikinen kokemuksemme kuitenkin kasvattaa tietoisuuttamme ja valaisee sitä mielessämme eli ymmärryksemme kaiken ykseydestä kasvaa. Näin mielen valta vähenee samassa suhteessa....ja tahdonvoimamme kasvaa (puoleensavetämisen laki= luomisen laki) mutta joka tapauksessa aina suhteessa voiman laatuun eli Rakkauteen, sillä Rakkaus on tuo puoleensa vetävä voima ja kaikkien fysiikankin "voimien" alkuperä!

Lue lisää

Kyllä Raamatussa kerrotaan Jumalasta, jota ilman ei voida MITÄÄN tehdä, Joh 15.

Olet aivan oikeassa siinä, että ilman Jumalaa emme voi olla/tehdä mitään, sillä Jumala on kaikki mitä on; "hänestä me olemme ja hänessä elämme"....mitään ei voi olla Jumalan ulkopuolella. Jokainen voi tietenkin päättää omassa mielessään sen, miten uskoo tuon em. Voiman ja Viisauden, jota kutsumme Jumalaksi, vaikuttavan omassa elämässään eli mikä on kunkin mielestä järkevää ja loogista.
Omasta näkökannastani meillä kaikilla olevaisilla on "tehtävä" kokea kaikkea (mitä Jumalassa ON) eli tehdä tunnetuksi kaikkea sitä mikä on vielä tuntematonta ja samalla löytää tiemme takaisin alkulähteeseemme eli Henkeen jonka saimme "alussa", koska vain unohtamalla jumalallisen perintömme voimme kokea aidosti elämän tarjoamia eri mahdollisuuksia. Meille annettiin ihmisen kehitystasolle saavuttuamme tietoisuus itsestä (suhteellinen niin kuin vapaa valintakin ) sekä harkintakyky ja siis sen mukaan voimme itse tehdä valintoja - niin erehdyksiä kuin saavutuksiakin - ja jotka sitten kasvattavat meidän itsekunkin tietoisuutta kenellä nopeammin, kenellä se vaatii todella lukuisia elämiä....(ajalla ei ole väliä).
En siis näe mitään järkeä siinä, että meidät olisi ensin luotu olevaisiksi ja sitten meitä ohjaisi koko ajan tuo tekijäolento ilman, että meillä itsellämme olisi mitään mahtia edes vähäisempiin toimintoihin....ja tuo mahtiolento lopulta päättäisi ketkä pääsevät ikuiseen iloon ja ketkä heitetään "tulijärveen"., vaikka itse oli ohjaamassa jokaisen tekosia, mutta jokainen uskoo niin kuin uskoo!
Nyt tähän loppuun pitää lisätä se tärkeä asia, että meille annetun vapaan valinnan mukaan voimme milloin tahansa valita jumalallisen ohjauksen niin ajatuksiimme kuin tekoihimme.... Tällaisia ihmisiä, joita heidän mielensä ei enää hallitse, vaan he sielunsa kautta toimivat Jumalallisen Hengen ohjauksessa on aina ollut ja on tänäkin päivänä; he ovat ihmiskunnan mestareita tai kristustietoisuuden omaavia opettajia, mutta yleensä he toimivat hiljaisuudessa tuomatta itseään esille vaikuttaen vain tietoisuutensa kautta....

Kerron vain esimerkin, joka ehkä valaisee suhteellista vapaa tahtoamme.
Oletetaan, että maailmankaikkeus on supertietokonepeli jossa on loputtomasti eri mahdollisuuksia edetä mihin suuntaan tahansa. Jokainen pelaaja pääsee peliin mukaan ottamalla kolmiulotteislasit päähänsä ja unohtaa kaiken entisen. Jokainen pelaaja lähtee kokemaan pelin suomaa seikkailua samasta pisteestä, mutta ketään ei pakoteta valitsemaan samoja reittejä, vaan jokainen saa valita omat askeleensa ja seikkailunsa, mutta aina seuraten loogisesti omien valintojensa seurauksia (taaksepäin ei pääse) askel askeleelta. Mitä pitemmälle kukin pääsee pelissänsä, sen enemmän hän on oppinut valitsemaan tietoisesti itselleen parhaita valintoja eikä enää hypi satunnaisesti puoleen tai toiseen kuin pelin alussa. Siis hän on oppinut pelin sääntöjä ja kulkua yhä lisää edetessään omien valintojensa mukaisesti...ja lopulta hän tajuaa sen, että hän itse luo koko ajan sitä omaa "reittiään"ja on siis pelinsä luoja Alkuluojan kanssa yhdessä....(eteenpäin jokainen voi kuvitella ;)

Siis se joka "teki/loi pelin", antoi siihen kaikki mahdollisuudet ja valinnat, joten pelaajalle jäi vapaus edetä siinä omien kykyjensä ja suhteellisen vapaan tahtonsa mukaisesti (suhteellinen vapaa tahto = mitä alkeellisempi tietoisuus, sen vähempi vapaata tahtoa, mitä suurempi tietoisuus, sen laajempi vapaa tahto. Jumala ei "tahdo" meistä mitään, koska Jumala on Kaikki-Yksi-Absoluutti, mutta "loi pelin", jossa voi olla muutakin...ja mekin olemme siis siksi olemassa).

Vaan kun tuo kaikkitietävä jumala tietää jokaisen pelaajan jokaisen liikkeen ja valinnan etukäteen. Ei elämä ole mitään pokemon peliä.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että kaikkitietävä Jumala tietää kaiken aina tässä hetkessä eli ajattomassa ikuisuudessaan ....siis jumalatietoisuudessa ei ole etukäteen tapahtuvia asioista eikä myöskään menneisyyttä, vaan on ikuinen NYT. Aikakäsitys on vain meille fyysisessä maailmassa oleville...Siis jos Jumala tietää aikeeni (uskon niin, sillä "Tietoisuus" on yksi, yhteinen, kaikkiallinen ja kaiken alkusyy, ja jokaisella meistä on oma osansa siitä), niin tietenkin se ilmenee myös kaikkiallisessa Jumalallisessa Tietoisuudessa juuri samalla hetkellä kuin itse sen tiedostan, ei etukäteen (ennen, etukäteen, jälkeen ovat aikaan liittyviä käsitteitä); totuus on, että emme ole erillään jumaluudesta, kukaan eikä mikään voi olla....muutenhan Jumala ei olisi kaikkiallinen, kaikkitietävä, absoluutti!

pokemon_go_go kirjoitti:

Vaan kun tuo kaikkitietävä jumala tietää jokaisen pelaajan jokaisen liikkeen ja valinnan etukäteen. Ei elämä ole mitään pokemon peliä.

Mutta mitä jos Jumalaa ei vaan kiinnosta? Tai jos Jumala ei olekaan ihan kaiken suhteen kaikkitietävä? Tai jos sillä ei ole mitään väliä, koska kaikki tiet eivät viekään Roomaan, vaan Jumalan luo.

Brina tuo esille monen elämän mallin, joka on kai edes jollain tavalla järkevä ja mielekäs ihmisjärjelle. Voi toki olla, että missään ei ole mitään järkeä, vaan järkikin on vain ihmismielen synnyttämä illuusio. Ihminen kun ajattelee kaiken, ainakin jollain tasolla järjellään.

Vapaata tahtoa, joka on yhden elämän kannalta ajateltuna todellakin suhteellinen, voi lähestyä siten, että mitäs jos elämiä onkin monia, jolloin suhteellisuus hieman muuttuu. Ei se absoluuttiseksi muutu, mutta pitää sisällään kuitenkin lopulta kaikki valinnat, niiden järjestys vain hieman vaihtelee, tosin siinäkin on selvää priorisointia.

Voidaan ajatella, että mitä enemmän suunnilleen yhtä hyviä valintoja, sitä vaikeampi valinta. Vähemmällä tiedolla on luetettava enemmän intuitioon, mutta silloin edetään myös yrityksen ja erehdyksen kautta. Valintaan alkaa vähitellen sekoittumaan myös uskomuksien aiheuttamaa pelkoa, joka estää valintoja. Mitä pidemmälle etenemme, sitä enemmän alamme harkita valintojamme ja pohtia niiden seurauksia. Teemme mitä haluamme, mutta emme tee kuitenkaan enää mitä tahansa, kuten vielä alussa. Joskus olosuhteet voivat myös olla niin äärimmäiset, että teemme valinnan pikaistuksessamme, vaikka olisimmekin jo muuten riittävän taitavia valitsemaan paremmin. Ympäristön ja yhteisön paineet voivat myös aiheuttaa valintoihimme. Vaikka olisimme maailman viisaimpia, niin maailman tyhmimpien seurassa me luultavasti taantuisimme heidän tasollemme. Seura on siis tärkeää valintojemme kannalta.

Hiton hankala juttu siiis, mutta jos päämääränä on kaiken mahdollisen valitseminen ja läpikäyminen usean eri elämän aikana, niin eihän siinä oikeastaan ole isompaa ongelmaa. Samme siis valita miten tahansa ja oppia valinnan kautta. Kehittyä viisaammaksi ja mahdollisimman paljon tietäväksi olennoksi. Eräänlainen roolipeli siis. Moni nuori ihminen pelaa tietokoneroolipelejä tuntikausia päivässä, mikä sekin todistaa sen, miten kiehtova asia on kyseessä. Vaikka kyse on pelkästä virtuaalihahmosta, niin silti ihminen jaksaa jopa vuosia tahkoa näitä pelejä yhtä haltioituneena. Ei näiden pelien ideat ole tyhjästä syntyneet, vaan ne voivat hyvinkin peilata todellisuutta mikä on todellisenkin elämän takana.

Jos nyt leikitään ajatuksella siitä mitä ns. uskovat höpisevät pelastuksesta ja muusta sellaisesta, niin silloinhan Jumalan olisi ehkä ollut parempi luoda olentoja, jotka eivät omaa vapaata tahtoa. Samanlaisia tahdottomia klooneja siis. Näin he eivät voisi tehdä ns. huonoa valintaa ja joutua siksi helvettiin. Tosin tässä on se erikoinen asia, mikä kyllä toimii, jos vähän miettii. Ihmistä ei nimittän voikaan tuomita pelkän valinnan perusteella, vaan sen motiivin perusteella, joka oli valinnan takana, sekä tietenkin olosuhteet, ennen tekoa ja teon hetkellä. Lisäksi, jos henkilö osoittaa aitoa katumusta eli ymmärtää tekonsa ja syvemmät syyt tekonsa taustalla. Ei Jumalan tarvitse siis oikeastaan kuin tietää ihan samat asiat kuin ihminenkin. Jumala tietenkin tietää ne absoluuttisen tarkasti. Se mikä ratkaisee onkin ihmisen oma oivallus valinnastaan. Siitä seuraa sitten armahdus, ihminen armahtaa itse itsensä, koska on oivaltanut ja ymmärtänyt koko jutun juuri sellaisena kuin se on. Jumalan onkin helppo sitten vain nyökätä vastaukseksi siihen.

Tuossa jo ylempänä yritin selittää, että Jumalassa ei ole aikaa. Siis ei voi olla myöskään ennakolta tietämistä! Jumala on kaikkitietoinen siksi, että tietoisuutensa on ääretön, loputon, määrittelemätön...mutta me ihmiset ym maailmankaikkeuden olevaiset olemme määrittelemässä tätä jumaltietoisuutta omien kokemustemme kautta suhteellisen, mutta koko ajan kasvavan vapaan tahtomme tahdissa. Uskon tämän olevan se "suunnitelma" tai "teonsana" joka sai alkunsa valonvälähdyksena olemattomuudessa....ja edelleenkin kaikki on vain valoa sen lukuisilla taajuuksilla...ja jota mekin "elämme" kuin neliulotteista elokuvaa ja jota pidämme ainoana todellisuutena!

Brina kirjoitti:

Tuossa jo ylempänä yritin selittää, että Jumalassa ei ole aikaa. Siis ei voi olla myöskään ennakolta tietämistä! Jumala on kaikkitietoinen siksi, että tietoisuutensa on ääretön, loputon, määrittelemätön...mutta me ihmiset ym maailmankaikkeuden olevaiset olemme määrittelemässä tätä jumaltietoisuutta omien kokemustemme kautta suhteellisen, mutta koko ajan kasvavan vapaan tahtomme tahdissa. Uskon tämän olevan se "suunnitelma" tai "teonsana" joka sai alkunsa valonvälähdyksena olemattomuudessa....ja edelleenkin kaikki on vain valoa sen lukuisilla taajuuksilla...ja jota mekin "elämme" kuin neliulotteista elokuvaa ja jota pidämme ainoana todellisuutena!

Lue lisää

Kuka sinulle on tuon kaiken kertonut? Vai ihanko itse keksinyt? Eikö ole melko epätoivoista yrittää määritellä jumalan suhdetta aikaan? Raamattu kertoo jumalan luoneen maailmankaikkeuden kuudessa päivässä. Kuinka pitkä oli yksi päivä? 24h? 12kk? 1000.000.000. miljardia vuotta? Kuusi ikuisuutta? Kuinka kauan jlan lepo seitsemäntenä päivänä kesti. Kuinka pitkä on helvettiin tuomitun ihmisen piina? Jos syntisäkki on tehnyt pahuuksia 80 vuoden aikana, niin onko ikuisuus oikea tuomio tästä? Ja vastaavasti kauhea on ajatus myös ikuisesta elämästä niille, jotka elivät "synnittömän" elämän.

"Kuka sinulle on tuon kaiken kertonut? Vai ihanko itse keksinyt?"

Totuuden etsijän tie yksinäinen ja pitkä, mutta sen löytäminen vaatii uskallusta etsiä tietoa kaikkialta niin tieteen kuin eri uskonnollisten ja henkisten näkemysten piiristä eikä vain katsoa yhtä kirjaa (kuten esim. raamatun vanhaa testamenttia, jonka tarinoiden historiasta ja kääntämisistä, oikeammin tulkkaamisista, löytyy lukuisia, valaisevia ja mielenkiintoisia tutkimuksia) ja uskoa sokeasti yhteen "totuuteen"... ja uskaltaen luottaa omiin tuntemuksiinsa siitä, mikä tuntuu oikealta.

"Eikö ole melko epätoivoista yrittää määritellä jumalan suhdetta aikaan?"

Mahdotontahan se on, koska Jumalassa ei ole aikaa; se on vain meillä ja sekin suhteellista!

"Kuusi ikuisuutta?"

Vanhaan testamenttiin on käännetty sana "aioni" tarkoittaa erittäin pitkää aikaa, ei siis ikuisuutta! Voimme kuvitella "jumalan päivän pituudeksi aioni, mutta ei sitä voi määritellä oman aikakäsityksemme mukaisesti.
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Aioni_(geologia)

Muihin kysymyksiisi vastaan vain, että mielestäni ikuinen tuomio helvettiin on kokonaisuudessaan suurin vale, mitä uskontoihin on ympätty.

Unohdetaan se sana "ikuinen", koska sen kohdalla pitäisi olla "ajaton", sillä ikuisuudessa ei voi olla alkua eikä loppua eli se on rajaton ja siis ajaton. Vieläkö "ajaton" elämä (ei aikaan sidottua) kauhistuttaa, siis mahdollisuus kokea kaikkea mahdollista ei vaan tämän maapallon rajoituksissa tai kuvitelemassamme "taivaassa", vaan mitä kaikkea vielä tuntematon maailmankaikkeus voi tarjota....ottaen huomioon sen, että olemassaolo ei ole sidottu tähän kehoon, vaan sielu-henki-olevaiseen, joka on todellinen itse...ajaton ja siksi "ikuinen", ilman alkua ja loppua....kuten Jumala on...kaltainen, "peilikuva" kuitenkin?

Tämän keskustelun lopuksi haluan huomauttaa, että en tahdo kääntää kenenkään päätä omista uskomuksistaan, mutta koska kysytään, niin vastaan vain omien näkemyksieni mukaisesti. En kuulu mihinkään uskontoon enkä tiettyyn näkemykseen, vaan olen oman tieni kulkija :)

>>Aika on ihmismielen keksintö,(mielikuva) ja mahdollistaa kuvitelman erillisyydestä, minä, sinä, mennyt, tuleva, nuori, vanha jne. Jumaluudessa, ikuisuudessa kaikki on ajatonta ykseyttä. Ikuisuus on nyt <<

Ei tuota "ajatonta ikuisuutta" voi suoraan soveltaa ajallisuuden maailmoihin. Aika on hyvin, hyvin todellista tässä maailmassamme, vaikka kuinka ymmärtäisimme ajatontakin tilaa ja ikuisuutta.

hfg.hfgh kirjoitti:

>>Aika on ihmismielen keksintö,(mielikuva) ja mahdollistaa kuvitelman erillisyydestä, minä, sinä, mennyt, tuleva, nuori, vanha jne. Jumaluudessa, ikuisuudessa kaikki on ajatonta ykseyttä. Ikuisuus on nyt <<

Ei tuota "ajatonta ikuisuutta" voi suoraan soveltaa ajallisuuden maailmoihin. Aika on hyvin, hyvin todellista tässä maailmassamme, vaikka kuinka ymmärtäisimme ajatontakin tilaa ja ikuisuutta.

Lue lisää

Juuri näin ja kuitenkaan mitään ei tapahdu huomenna eikä eilen. Kaikki tapahtuminen on ainoastaan nyt. Kukaan ei ole elossa eilen ja kukaan ei tiedä onko joku elossa huomenna.
Mielikuvia kaikki....