Jotenkin vielä naisena tämä tuntuu miljoona kertaa nolommalta. 28 vuotiaana sitä yleensä ollaan hyvässä tilanteessa, on ystäviä, perhettä, töitä, lapsia... Minulla ei ole mitään näistä.
Olen joo näennäisesti kiinni yhteiskunnassa ja mukana joissakin "arvostettavissa" jutuissa. Moni ei varmaan uskoisi, että en puhu päivän aikana kuin kaupan kassalle.
Olisi kiva, kun olisi ihmisiä ympärillä, tai edes yksi.
Ihminen Tampereelta
Sellainenkokemustäällä
7