Sääntöjä hallitsijoille

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä toteamus yllä mainitusta kirjasta, koskien avustusohjelmia(NGO = non-govermental organisations).

"The most sensible criterion for assessing aid’s effectiveness asks not how much money is spent or even how many wells are dug, schools built, or
villages electrified, but rather how many people are helped. NGOs count how much money they spend to evaluate their efficacy, but this is a flawed
criterion. It encourages charities to help the easiest to reach and the more visible cases while ignoring the difficult and harder to reach people who might
well be those in greatest need. Counting the number of people helped also encourages agencies to undertake work that the government would have
otherwise done on its own. Remember that NGOs are most successful at providing basic public goods like primary education and basic health care—
services even autocrats want. When aid funds are used to substitute for government spending, then few, maybe even no one, has actually been helped
unless the government uses the freed-up money for other projects of benefit to the general population. Of course, they don’t. They use the money to shore
up their political position and the loyalty of their essential backers."

Mikäli kiinnostaa, ja suosittelen lukiemaan, niin kydseinen kirja on luettavissa alla olevassa linkissä.
http://www.burmalibrary.org/docs13/The_Dictators_Handbook.pdf

pete_pjn kirjoitti:

Mikäli kiinnostaa, ja suosittelen lukiemaan, niin kydseinen kirja on luettavissa alla olevassa linkissä.
http://www.burmalibrary.org/docs13/The_Dictators_Handbook.pdf

Lue lisää

Nämä asiat ovat itseänikin askarruttaneet jo muutamia vuosia. Mutta onko nykyään enää demokratiaa oikein missään? Onko se edes paras malli nykymuodossaan? Ei tunnu kyllä diktatuurikaan toimiva..hmm..paljon pähkäiltävää.

Mitä tulee noihin avustusoperaatioihin, niin se on tullut toivottavasti kaikille selväksi, että valtiolliset toimijat ja toisaalta myös YK käytännössä vain haaskaavat rahaa ja resursseja. Ainoastaan hyvin pienet julkisen rahan operaatiot onnistuvat.

Taustalla on se, että mitä isompi organisaatio, ja mitä löysemmin on rahaa jaossa, sitä todennäköisemmin rahaa valuu korruptioon, rikollisille ja jopa petoksiin projektien eri vaiheissa. Apua tarvitsevat eivät juurikaan apua saa, ainakaan isot ihmisryhmät.

Pienempien budjettien toimijat ovat mukana hommissa sydämellään, eivät bisneksen takia. Siksi heidän projekteissaan on hyötysuhde suurempi.

On turhauttavaa, että auttamistyöstä ja kehitysavusta on tullut iso bisnes.

Nämä systeemit pitäisi uudistaa ihan totaalisesti. Autettavat valtiot pitäisi velvoittaa tarjoamaan kaikille lapsilleen ilmainen peruskoulu ja kouluruokailu.

Köyhien valtioiden ihmiset pitäisi saada sitoutumaan syntyvyydensäännöstelyyn. Jos ei muulla keinoilla, niin vaikka sitten IMF:n kautta rahoitettaisiin eläkejärjestelmä alkuun noihin maihin (koska vanhuudenturvaksi niitä lapsia tehdään 10/perhe) Näistä toimista lähtisi iso muutos alkuun.

Kaikenlaiset muut projektit (infrahankkeet, terveydenhuollon parannukset, valtionhallinnon siivoaminen jne.) olisi parasta hoitaa niin, että luotaisiin tiettyjen maiden välille tiiviit auttaja-autettava-suhteet. Vähän kuin siirtomaavaltaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan sitä...Vaan ihan asiallista käytännön apua. Tiiviiden suhteiden avulla myös rahallisesti auttavat kokisivat saavansa rahoilleen vastinetta. Nythän ihmiset lahjoittavat rahaa, ja samat ongelmat silti pysyvät tai jopa kasvavat (60 vuotta kehitysapua, ja ainoa mikä saadaan kasvuun on köyhien valtioiden väkimäärä, hah).

Toimintaa valvottaisiin ja rahoitettaisiin valtion taholta ihan kuin muitakin "kolmannen sektorin" hankkeita. Sanoin kolmannen sektorin, koska niitäkin hankkeita toteutetaan sekä palkatun että vapaaehtoisen työvoiman avulla...Varsinaisesta bisneksestä haaveilevat pitäisi pullauttaa kisasta kokonaan ulos, ja toteuttaa hommeleita valtioiden omistamien yhtiöiden kautta. Ihan vain siksi, että vuosikymmenten saatossa on käynyt selväksi, ettei varsinainen bisnes ja kehitysyhteistyö toimi samassa yhtälössä kunnolla. Ei autettavien, eikä varsinkaan kehitystyön rahoittajien kannalta.

Tämä hyödyttäisi myös kehittyneempien maiden ihmisiä, kun voitaisiin työllistää mielekkäisiin projekteihin ihmisiä, jotka muutoin ehkä joutuisivat olemaan työttöminä länsimaissa...eikä suinkaan pidä väheksyä tässä hommassa länsimaiden maahanmuuttajia, heillä kun on kulttuurista tietämystä.

Kun saataisiin selkeät ja realistiset päämäärät ja ihmiset sitoutumaan niihin, niin onnistumiset tuottaisivat positiivista kierrettä.

Sitten olisi OIKEALLE bisneksellekin sijaa, kun kehitysmaiden asiat olisivat perustasoltaan kunnossa, ja sitä kautta myös näiden maiden hallitukset olisivat vähemmän korrupton saastuttamia.

erika-täti kirjoitti:

Nämä asiat ovat itseänikin askarruttaneet jo muutamia vuosia. Mutta onko nykyään enää demokratiaa oikein missään? Onko se edes paras malli nykymuodossaan? Ei tunnu kyllä diktatuurikaan toimiva..hmm..paljon pähkäiltävää.

Mitä tulee noihin avustusoperaatioihin, niin se on tullut toivottavasti kaikille selväksi, että valtiolliset toimijat ja toisaalta myös YK käytännössä vain haaskaavat rahaa ja resursseja. Ainoastaan hyvin pienet julkisen rahan operaatiot onnistuvat.

Taustalla on se, että mitä isompi organisaatio, ja mitä löysemmin on rahaa jaossa, sitä todennäköisemmin rahaa valuu korruptioon, rikollisille ja jopa petoksiin projektien eri vaiheissa. Apua tarvitsevat eivät juurikaan apua saa, ainakaan isot ihmisryhmät.

Pienempien budjettien toimijat ovat mukana hommissa sydämellään, eivät bisneksen takia. Siksi heidän projekteissaan on hyötysuhde suurempi.

On turhauttavaa, että auttamistyöstä ja kehitysavusta on tullut iso bisnes.

Nämä systeemit pitäisi uudistaa ihan totaalisesti. Autettavat valtiot pitäisi velvoittaa tarjoamaan kaikille lapsilleen ilmainen peruskoulu ja kouluruokailu.

Köyhien valtioiden ihmiset pitäisi saada sitoutumaan syntyvyydensäännöstelyyn. Jos ei muulla keinoilla, niin vaikka sitten IMF:n kautta rahoitettaisiin eläkejärjestelmä alkuun noihin maihin (koska vanhuudenturvaksi niitä lapsia tehdään 10/perhe) Näistä toimista lähtisi iso muutos alkuun.

Kaikenlaiset muut projektit (infrahankkeet, terveydenhuollon parannukset, valtionhallinnon siivoaminen jne.) olisi parasta hoitaa niin, että luotaisiin tiettyjen maiden välille tiiviit auttaja-autettava-suhteet. Vähän kuin siirtomaavaltaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan sitä...Vaan ihan asiallista käytännön apua. Tiiviiden suhteiden avulla myös rahallisesti auttavat kokisivat saavansa rahoilleen vastinetta. Nythän ihmiset lahjoittavat rahaa, ja samat ongelmat silti pysyvät tai jopa kasvavat (60 vuotta kehitysapua, ja ainoa mikä saadaan kasvuun on köyhien valtioiden väkimäärä, hah).

Toimintaa valvottaisiin ja rahoitettaisiin valtion taholta ihan kuin muitakin "kolmannen sektorin" hankkeita. Sanoin kolmannen sektorin, koska niitäkin hankkeita toteutetaan sekä palkatun että vapaaehtoisen työvoiman avulla...Varsinaisesta bisneksestä haaveilevat pitäisi pullauttaa kisasta kokonaan ulos, ja toteuttaa hommeleita valtioiden omistamien yhtiöiden kautta. Ihan vain siksi, että vuosikymmenten saatossa on käynyt selväksi, ettei varsinainen bisnes ja kehitysyhteistyö toimi samassa yhtälössä kunnolla. Ei autettavien, eikä varsinkaan kehitystyön rahoittajien kannalta.

Tämä hyödyttäisi myös kehittyneempien maiden ihmisiä, kun voitaisiin työllistää mielekkäisiin projekteihin ihmisiä, jotka muutoin ehkä joutuisivat olemaan työttöminä länsimaissa...eikä suinkaan pidä väheksyä tässä hommassa länsimaiden maahanmuuttajia, heillä kun on kulttuurista tietämystä.

Kun saataisiin selkeät ja realistiset päämäärät ja ihmiset sitoutumaan niihin, niin onnistumiset tuottaisivat positiivista kierrettä.

Sitten olisi OIKEALLE bisneksellekin sijaa, kun kehitysmaiden asiat olisivat perustasoltaan kunnossa, ja sitä kautta myös näiden maiden hallitukset olisivat vähemmän korrupton saastuttamia.

Lue lisää

Mitä tulee noihin pienempiin toimijoihin avustustyössä, niin tuo intohimo auttaa on varmasti lähempänä sydäntä ja konkreettisesti perille saapuvan avun osuus voipi olla suurempi kuin muissa muodoissa.

Pitää kuitenkin muistaa, että hyväsydämisyydellä ja aidolla auttamishalulla on myös kääntöpuolensa avustusta saavissa maissa, riippuen siitä millaista apua ollaan antamassa. Pienetkään toimijat eivät ole tae avun saapumisesta perille, sillä kohde maan valtiojohto voi yhtälailla takavarikoida myös pienten toimijoiden avustukset. Ja usein tämä on näiden diktaattorien etujen mukaistakin.

Kaikki missä liikkuu isot summat rahaa on bisnestä ja hyödykkeet liikkuu puolin jos toisin, vaikka olisi kyse kehitysavusta.

Silmiä aukaiseva oli seuraa osio:
"The truth is, foreign aid deals have a logic of their own. Aid is decidedly not given primarily to alleviate poverty or misery; it is given to make the
constituents in donor states better off. Aid’s failure to eliminate poverty has not been a result of donors giving too little money to help the world’s poor.
Rather, the right amount of aid is given to achieve its purpose—improving the welfare of the donor’s constituents so that they want to reelect their
incumbent leadership. Likewise, aid is not given to the wrong people, that is, to governments that steal it rather than to local entrepreneurs or charities that
will use it wisely. Yes, it is true that a lot of aid is given to corrupt governments but that is by design, not by accident or out of ignorance. Rather, aid is
given to thieving governments exactly because they will sell out their people for their own political security. Donors will give them that security in exchange
fo
r policies that make donors more secure too by improving the welfare of their own constituents.
The fact is, aid does a little bit of good in the world and vastly more harm. Unless and until it is restructured, aid will continue to be a force for evil with
negative consequences—moreover it will continue to be promoted by well-meaning citizens who in making themselves feel good are blinded to the harm
they are inflicting on many poor people who deserve a better lot in life.
Let’s be clear, democrats act as if they care about the welfare of their people because they need their support. They are not helping out of the
goodness of their hearts, and their concern extends only as far as their own people—the ones from whom they need a lot of supporters. Democrats
cannot greatly enrich their essential backers by handing out cash. There are simply too many people who need rewarding. Democrats need to deliver the
public policies their coalition wants.
Autocrats, on the other hand, can richly reward their limited number of essential backers by disbursing cash. Money, which good governance suggests
should be spent on public goods for the masses, can instead more usefully (from the autocrat’s perspective) be handed out as rewards to supporters.
And since private goods generate such concentrated benefits to the people who matter (and a good leader never forgets that who matters is all that
matters), autocrats forsake the public policy goals of the people. It is not that they necessarily care less about the people’s welfare than do democrats; it
is just that promoting the people’s interest jeopardizes their hold on power. Remember the story of Julius Caesar!
Herein lies the basis for making foreign aid deals. Each side has something to give that the other side holds dear. A democrat wants policies his
people like, and the autocrat wants cash to pay off his coalition.
"


Ja kuten tuossa linkkaamassani kirjassa todetaan:
"Democrats deliver what the people want. Because they have to stand for election and reelection, democrats are impatient. They have a short time
horizon. For them, the long run is the next election, not their country’s performance over the next twenty years. However, as long as we the people want cheap gasoline and an abundance of markets in which to dump agricultural products, and we want that more than we want to see genuine development in poor countries, then our leaders are going to carry out our wishes. If they don’t, why they’ll be replaced with someone who will. That’s what democracy is all about—government of, by, and for the people at home.

Aid is a tool for buying influence and policy. Unless we the people really value development and are willing to make meaningful sacrifices towards those
ends then aid will continue to fail in its stated goals."

erika-täti kirjoitti:

Nämä asiat ovat itseänikin askarruttaneet jo muutamia vuosia. Mutta onko nykyään enää demokratiaa oikein missään? Onko se edes paras malli nykymuodossaan? Ei tunnu kyllä diktatuurikaan toimiva..hmm..paljon pähkäiltävää.

Mitä tulee noihin avustusoperaatioihin, niin se on tullut toivottavasti kaikille selväksi, että valtiolliset toimijat ja toisaalta myös YK käytännössä vain haaskaavat rahaa ja resursseja. Ainoastaan hyvin pienet julkisen rahan operaatiot onnistuvat.

Taustalla on se, että mitä isompi organisaatio, ja mitä löysemmin on rahaa jaossa, sitä todennäköisemmin rahaa valuu korruptioon, rikollisille ja jopa petoksiin projektien eri vaiheissa. Apua tarvitsevat eivät juurikaan apua saa, ainakaan isot ihmisryhmät.

Pienempien budjettien toimijat ovat mukana hommissa sydämellään, eivät bisneksen takia. Siksi heidän projekteissaan on hyötysuhde suurempi.

On turhauttavaa, että auttamistyöstä ja kehitysavusta on tullut iso bisnes.

Nämä systeemit pitäisi uudistaa ihan totaalisesti. Autettavat valtiot pitäisi velvoittaa tarjoamaan kaikille lapsilleen ilmainen peruskoulu ja kouluruokailu.

Köyhien valtioiden ihmiset pitäisi saada sitoutumaan syntyvyydensäännöstelyyn. Jos ei muulla keinoilla, niin vaikka sitten IMF:n kautta rahoitettaisiin eläkejärjestelmä alkuun noihin maihin (koska vanhuudenturvaksi niitä lapsia tehdään 10/perhe) Näistä toimista lähtisi iso muutos alkuun.

Kaikenlaiset muut projektit (infrahankkeet, terveydenhuollon parannukset, valtionhallinnon siivoaminen jne.) olisi parasta hoitaa niin, että luotaisiin tiettyjen maiden välille tiiviit auttaja-autettava-suhteet. Vähän kuin siirtomaavaltaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan sitä...Vaan ihan asiallista käytännön apua. Tiiviiden suhteiden avulla myös rahallisesti auttavat kokisivat saavansa rahoilleen vastinetta. Nythän ihmiset lahjoittavat rahaa, ja samat ongelmat silti pysyvät tai jopa kasvavat (60 vuotta kehitysapua, ja ainoa mikä saadaan kasvuun on köyhien valtioiden väkimäärä, hah).

Toimintaa valvottaisiin ja rahoitettaisiin valtion taholta ihan kuin muitakin "kolmannen sektorin" hankkeita. Sanoin kolmannen sektorin, koska niitäkin hankkeita toteutetaan sekä palkatun että vapaaehtoisen työvoiman avulla...Varsinaisesta bisneksestä haaveilevat pitäisi pullauttaa kisasta kokonaan ulos, ja toteuttaa hommeleita valtioiden omistamien yhtiöiden kautta. Ihan vain siksi, että vuosikymmenten saatossa on käynyt selväksi, ettei varsinainen bisnes ja kehitysyhteistyö toimi samassa yhtälössä kunnolla. Ei autettavien, eikä varsinkaan kehitystyön rahoittajien kannalta.

Tämä hyödyttäisi myös kehittyneempien maiden ihmisiä, kun voitaisiin työllistää mielekkäisiin projekteihin ihmisiä, jotka muutoin ehkä joutuisivat olemaan työttöminä länsimaissa...eikä suinkaan pidä väheksyä tässä hommassa länsimaiden maahanmuuttajia, heillä kun on kulttuurista tietämystä.

Kun saataisiin selkeät ja realistiset päämäärät ja ihmiset sitoutumaan niihin, niin onnistumiset tuottaisivat positiivista kierrettä.

Sitten olisi OIKEALLE bisneksellekin sijaa, kun kehitysmaiden asiat olisivat perustasoltaan kunnossa, ja sitä kautta myös näiden maiden hallitukset olisivat vähemmän korrupton saastuttamia.

Lue lisää

Tuo syntyvyyyden säännöstely ja siihen liittämäsi asiat olisivat kyllä iso harppaus eteenpäin, kunhan edellytykset tälle olisi olemassa ettei päädytä yhdenlapsen politiikkaan jossa taloudelliset ja lainsäädännölliset realiteetit tarkoittavat sitä että suositaan toista sukupuolta enemmän kuin toista.

Syntyvyyden sääntely myös edellyttää toimivaa terveydenhuoltoa, osaltaan myös korkeammin koulutettua väestöä ja jokseenkin vakaita oloja, jotta kuolleisuus ei lähde nousuun.
Harmittavasti jos valtio on enemmän diktartuuriin kallistuva, niin koulutettu, ajatteleva, liikkuva kansa on uhka valtaeliitille.

erika-täti kirjoitti:

Nämä asiat ovat itseänikin askarruttaneet jo muutamia vuosia. Mutta onko nykyään enää demokratiaa oikein missään? Onko se edes paras malli nykymuodossaan? Ei tunnu kyllä diktatuurikaan toimiva..hmm..paljon pähkäiltävää.

Mitä tulee noihin avustusoperaatioihin, niin se on tullut toivottavasti kaikille selväksi, että valtiolliset toimijat ja toisaalta myös YK käytännössä vain haaskaavat rahaa ja resursseja. Ainoastaan hyvin pienet julkisen rahan operaatiot onnistuvat.

Taustalla on se, että mitä isompi organisaatio, ja mitä löysemmin on rahaa jaossa, sitä todennäköisemmin rahaa valuu korruptioon, rikollisille ja jopa petoksiin projektien eri vaiheissa. Apua tarvitsevat eivät juurikaan apua saa, ainakaan isot ihmisryhmät.

Pienempien budjettien toimijat ovat mukana hommissa sydämellään, eivät bisneksen takia. Siksi heidän projekteissaan on hyötysuhde suurempi.

On turhauttavaa, että auttamistyöstä ja kehitysavusta on tullut iso bisnes.

Nämä systeemit pitäisi uudistaa ihan totaalisesti. Autettavat valtiot pitäisi velvoittaa tarjoamaan kaikille lapsilleen ilmainen peruskoulu ja kouluruokailu.

Köyhien valtioiden ihmiset pitäisi saada sitoutumaan syntyvyydensäännöstelyyn. Jos ei muulla keinoilla, niin vaikka sitten IMF:n kautta rahoitettaisiin eläkejärjestelmä alkuun noihin maihin (koska vanhuudenturvaksi niitä lapsia tehdään 10/perhe) Näistä toimista lähtisi iso muutos alkuun.

Kaikenlaiset muut projektit (infrahankkeet, terveydenhuollon parannukset, valtionhallinnon siivoaminen jne.) olisi parasta hoitaa niin, että luotaisiin tiettyjen maiden välille tiiviit auttaja-autettava-suhteet. Vähän kuin siirtomaavaltaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan sitä...Vaan ihan asiallista käytännön apua. Tiiviiden suhteiden avulla myös rahallisesti auttavat kokisivat saavansa rahoilleen vastinetta. Nythän ihmiset lahjoittavat rahaa, ja samat ongelmat silti pysyvät tai jopa kasvavat (60 vuotta kehitysapua, ja ainoa mikä saadaan kasvuun on köyhien valtioiden väkimäärä, hah).

Toimintaa valvottaisiin ja rahoitettaisiin valtion taholta ihan kuin muitakin "kolmannen sektorin" hankkeita. Sanoin kolmannen sektorin, koska niitäkin hankkeita toteutetaan sekä palkatun että vapaaehtoisen työvoiman avulla...Varsinaisesta bisneksestä haaveilevat pitäisi pullauttaa kisasta kokonaan ulos, ja toteuttaa hommeleita valtioiden omistamien yhtiöiden kautta. Ihan vain siksi, että vuosikymmenten saatossa on käynyt selväksi, ettei varsinainen bisnes ja kehitysyhteistyö toimi samassa yhtälössä kunnolla. Ei autettavien, eikä varsinkaan kehitystyön rahoittajien kannalta.

Tämä hyödyttäisi myös kehittyneempien maiden ihmisiä, kun voitaisiin työllistää mielekkäisiin projekteihin ihmisiä, jotka muutoin ehkä joutuisivat olemaan työttöminä länsimaissa...eikä suinkaan pidä väheksyä tässä hommassa länsimaiden maahanmuuttajia, heillä kun on kulttuurista tietämystä.

Kun saataisiin selkeät ja realistiset päämäärät ja ihmiset sitoutumaan niihin, niin onnistumiset tuottaisivat positiivista kierrettä.

Sitten olisi OIKEALLE bisneksellekin sijaa, kun kehitysmaiden asiat olisivat perustasoltaan kunnossa, ja sitä kautta myös näiden maiden hallitukset olisivat vähemmän korrupton saastuttamia.

Lue lisää

Tuon linkkaamani kirjan kappale: 7 - Foreign Aid ja sitä seuraavat kappaleet on erityisen mielenkiintoista, joskin synkkää luettavaa.

pete_pjn kirjoitti:

Mitä tulee noihin pienempiin toimijoihin avustustyössä, niin tuo intohimo auttaa on varmasti lähempänä sydäntä ja konkreettisesti perille saapuvan avun osuus voipi olla suurempi kuin muissa muodoissa.

Pitää kuitenkin muistaa, että hyväsydämisyydellä ja aidolla auttamishalulla on myös kääntöpuolensa avustusta saavissa maissa, riippuen siitä millaista apua ollaan antamassa. Pienetkään toimijat eivät ole tae avun saapumisesta perille, sillä kohde maan valtiojohto voi yhtälailla takavarikoida myös pienten toimijoiden avustukset. Ja usein tämä on näiden diktaattorien etujen mukaistakin.

Kaikki missä liikkuu isot summat rahaa on bisnestä ja hyödykkeet liikkuu puolin jos toisin, vaikka olisi kyse kehitysavusta.

Silmiä aukaiseva oli seuraa osio:
"The truth is, foreign aid deals have a logic of their own. Aid is decidedly not given primarily to alleviate poverty or misery; it is given to make the
constituents in donor states better off. Aid’s failure to eliminate poverty has not been a result of donors giving too little money to help the world’s poor.
Rather, the right amount of aid is given to achieve its purpose—improving the welfare of the donor’s constituents so that they want to reelect their
incumbent leadership. Likewise, aid is not given to the wrong people, that is, to governments that steal it rather than to local entrepreneurs or charities that
will use it wisely. Yes, it is true that a lot of aid is given to corrupt governments but that is by design, not by accident or out of ignorance. Rather, aid is
given to thieving governments exactly because they will sell out their people for their own political security. Donors will give them that security in exchange
fo
r policies that make donors more secure too by improving the welfare of their own constituents.
The fact is, aid does a little bit of good in the world and vastly more harm. Unless and until it is restructured, aid will continue to be a force for evil with
negative consequences—moreover it will continue to be promoted by well-meaning citizens who in making themselves feel good are blinded to the harm
they are inflicting on many poor people who deserve a better lot in life.
Let’s be clear, democrats act as if they care about the welfare of their people because they need their support. They are not helping out of the
goodness of their hearts, and their concern extends only as far as their own people—the ones from whom they need a lot of supporters. Democrats
cannot greatly enrich their essential backers by handing out cash. There are simply too many people who need rewarding. Democrats need to deliver the
public policies their coalition wants.
Autocrats, on the other hand, can richly reward their limited number of essential backers by disbursing cash. Money, which good governance suggests
should be spent on public goods for the masses, can instead more usefully (from the autocrat’s perspective) be handed out as rewards to supporters.
And since private goods generate such concentrated benefits to the people who matter (and a good leader never forgets that who matters is all that
matters), autocrats forsake the public policy goals of the people. It is not that they necessarily care less about the people’s welfare than do democrats; it
is just that promoting the people’s interest jeopardizes their hold on power. Remember the story of Julius Caesar!
Herein lies the basis for making foreign aid deals. Each side has something to give that the other side holds dear. A democrat wants policies his
people like, and the autocrat wants cash to pay off his coalition.
"


Ja kuten tuossa linkkaamassani kirjassa todetaan:
"Democrats deliver what the people want. Because they have to stand for election and reelection, democrats are impatient. They have a short time
horizon. For them, the long run is the next election, not their country’s performance over the next twenty years. However, as long as we the people want cheap gasoline and an abundance of markets in which to dump agricultural products, and we want that more than we want to see genuine development in poor countries, then our leaders are going to carry out our wishes. If they don’t, why they’ll be replaced with someone who will. That’s what democracy is all about—government of, by, and for the people at home.

Aid is a tool for buying influence and policy. Unless we the people really value development and are willing to make meaningful sacrifices towards those
ends then aid will continue to fail in its stated goals."

Lue lisää

Juu, auttaminen on kaksisuuntainen tie. Eikä pitäisi väkisin mennä auttamaan. Mutta toisaalta kehittyneemmillä maillakin pitäisi sitten olla sananvaltaa, kun parempaa elämää etsivät lähtevät kansainvaellukselle...että jos ei apu lähtömaissa kelpaa, niin miksi pitäisi olla velvollisuus auttaa vaeltajia?

Tulipa mieleeni Ugandan tapaus, kun muistelin pienten järjestöjen onnistumisia. Ugandallahan on hirveän verinen ja väkivaltainen lähihistoria, jossa Idi Amin hallitsi kuten kuka tahansa hirmuvaltias, paranoidisesti ja pelkoa kylväen.

Suomalainen lääkäri Riitta Kujala työskenteli Ugandassa melkein 30 vuotta ja sai mielestäni uskomattoman paljon muutosta aikaan pienellä budjetilla. Ensiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja myöhemmin jonkun naisten solidaarisuusjärjestön tms. avustamana.

Olen käsittänyt, että minibudjettikin oli välillä vaakalaudalla, ja toisaalta välillä löytyi aina virkamihehiä jotka olisivat olleet lahjuksia vailla..Mutta kun ei ollut rahaa lahjoa, niin siihen joutuivat sitten tyytymään..Mutta joka tapauksessa välillä toimintaa yritettiin estää, ja kaikenlaisia ikäviä kampanjoitakin järjestettiin...Myös sen vuoksi, että kaikki miehet eivät aluksi hyväksyneet Kujalan opetuksia perhesuunnittelusta ja seksistä. Mutta asenteet muuttuvat, miehilläkin. Varsinkin sitten, kun miehetkin huomasivat, kuinka elämänlaatu ja sitä kautta koko pereen hyvinvointi parani..Voi olla vaikea suomalaisen ymmärtää, että niinkin itsestäänselvä asia kuin naisten seksuaalinen halukkuus on joillekin miehille muualla maailmassa ihan tuntematon käsite.. Perusasioista on Kujala saanut työnsä aloittaa, kun miesten käsitys naisista on ollut se, että naista voi polkaista aina kun miehellä sattuu seisomaan...monella muulla voisi loppua usko ja hermot jo alkumetreillä...

En nyt äkkiä kuukkeloiden löytänyt ihan koko tarinaa netistä, mutta tässä on et-lehden juttua. Jutussa ei kyllä kerota paljonkaan Riitta Kujalan aikaansaannoksista, kunhan raapaistaan pintaa:

http://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/ugandalainen_kata_ja_suomalainen_riitta_nimittely_lesboiksi_ahdisti

Vahva tahto auttaa, kärsivällisyys ja sitkeys, sekä hieman hyvää tuuriakin. Niistä on Riitta Kujalan onnistuminen Ugandassa muodostunut. Ja sanon ihan vilpittömästi, että lääkäri Kujala on todellinen sankari, joita maailma tarvitsisi lisää.

Toisaalta Kujalan esimerkki todistaa sen, kuinka pienissä ympyröissä tosiaankin saadaan aikaan suurin teho irti. Opetus ja valistus kasvattavat seuraavista sukupolvista fiksumpia ja terveempiä, ja loppujen lopuksi koko kansakunta hyötyy hyvin monilla tavoin!

Ugandassa on muuten nykyään lapsilla "rokotuspassi", eli kouluun pääsemisen edelletys on se, että lapsi on mukana rokotusohjelmassa. Taikauskoinen kansa tarvitsee tiukan hallituksen, joka uskaltaa ottaa joskus kovatkin keinot käyttöön...Aika radikaali juttu, mutta toimii!

Jos ajatellaan maapallon ihmisten elämää 50 tai sadan vuoden päähän, niin ainoa keino estää katastrofi ihmiskunnassa on opetus ja valistus, joka toimii siltä pohjalta että liiallinen ahneus (korruptio ja rahanahneus) karsitaan hommasta pois. Siksi nämä nykysysteemit, siis isot järjestöt pitäisikin organisoida uudelleen. Mieluiten pilkkoa.

Afrikassa olisi myös sellaisia maita, joista kannattaisi ottaa oppia: esim. Mosambikissa on osattu hoitaa asiat kansakuntana hienosti ja yhteen hiileen puhaltaen. Siellä ei korruptio ja nepotismi jyrää heikoimpia alleen, vaan johdossa on olleet suht koht viisaat ihmiset.

Täytyy lukea tuo linkkaamasi kirja oikein ajan kanssa. Avustustyön karmeat epäkohdat ovat itselleni kyllä tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Aikoinaan nuorena ylioppilaana tutkiskelin hieman tarkemmin Maailmanpankin ja muutenkin YK:n muutamaa projektia, ihan uteliaisuudesta..Järkyttyähän siinä sai, ja siitä se ihmettely sitten alkoi, että kuka tätä maailmaa oikein johtaakaan...ja mitkä ovat milloinkin auttamisen motiivit..ja onko auttaminen joskus "auttamista"....YK:n operaatioissa on ollut joskus ihan törkeä sotilaallinen/poliittinen motiivi (jopa teitä rakennettu viidakkoon "avustamisena", vaikka kaikki voivat ymmärtää että teitä viidakkoon tarvitaan vain sotakalustolle).

Olen kyllä sitä mieltä, että valistusta ja opetusta pitäisi tarjota myös länsimaissa. Kun kansalaiset olisivat valppaita ja tietoisia asioista, ei helppoheikit ja poliittiset onkijat pääsisi sotkemaan myrkkyään näihin asioihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaisi vilpittömästi sekä auttaa, että ratkaista maailman ongelmia rauhanomaisin keinoin.

Mutta tässä päästään taas asiaan, jonka olen sanonut useita kertoja: KESKUSTELU auttamisen vaihtoehdoista tuntuu olevan mahdotonta. Oikeana auttamisena nähdään vain kansainvaellusten suosiminen, eikä YK:ta saa kritisoida. Keisarilla ei ole vaatteita! Autetaan niin kovin hurskaina promillen sadasosaa maailman köyhistä, jotka ovat onnistuneet vaeltamaan länsimaihin. Ja samaan aikaan maailman köyhimpiin maihin syntyy joka vuosi tuplasti sen verran uusia köyhiä.

pete_pjn kirjoitti:

Tuon linkkaamani kirjan kappale: 7 - Foreign Aid ja sitä seuraavat kappaleet on erityisen mielenkiintoista, joskin synkkää luettavaa.

Eräs seikka pulpahti vielä mieleeni avustamisesta..

Terrorismi ja köyhyys liitetään usein yhteen. Niin tai näin, kaikki terroristit eivät ole köyhyyttä kokeneet. Mutta köyhistä oloista saadaan kyllä napattua ihmisiä terroristeiksi. Vasta tuli dokkarikin YLEnannosta, Pakistanin punainen moskeija. En sitä kovin tarkkaan katsonut, koska tarina oli tuttu jo entuudestaan, ja toisaalta koulun johtajan valheet (joita dokkarintekijä ei edes yrittänyt haastaa) oksettivat. Puheet oli kyllä niin puhdasoppista taqqiyaa kuin olla ja saattaa.

Joka tapauksessa: kun puhutaan terrorismintorjunnasta ja siihen käytetään valtavasti rahaa ja vaivaa, niin mikä siinä on niin mahdottoman ylivoimaista, että esim. Pakistaninkaan kaltaiseen maahan ei saada luotua kunnollista, valtion tarjoamaa ilmaista peruskoulua?

Koraanikouluissa ei opeteta mitään oppiaineita kunnolla, ei edes uskontoa. Nyt joku muslimi tietysti suuttuu.. Ihan sama, uskallan sanoa tietäväni mistä puhun, ja saan mielipiteelleni vahvistuksen myös ihmiseltä, joka on opiskellut sekä islamia että islamilaista lakia islamilaisen maan _yliopistossa_, ja saanut näistä tutkinnon. Hän kutsuu itse tutkintoaan hölynpölyksi.

Koraanikoulut lakkaisivat olemasta, kun lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus laittaa lapsensa oikeaan kouluun.

Ilmainen kouluruoka, ilmainen opetus ja ilmaiset oppikirjat olisivat halvinta terrorismintorjuntaa, ja hyödyttäisivät myös tulevia sukupolvia. Miksi muslimimaista niin moni ei kykene tarjoamaan kansalaisilleen oikeastaan yhtään mitään, ei edes peruskoulutusta? Rahaa on kyllä aseisiin ja sotimiseen, niin Pakistanissa kuin muuallakin...

Mitä tulee kouluhyökkäyksiin, niin läppäriprojektit kehiin ja etäopetusta pahimpien aikojen sattuessa! Ettei kenenkään lapsen tarvitsisi lopettaa koulunkäyntiä kokonaan terroristi-iskun pelossa.

erika-täti kirjoitti:

Eräs seikka pulpahti vielä mieleeni avustamisesta..

Terrorismi ja köyhyys liitetään usein yhteen. Niin tai näin, kaikki terroristit eivät ole köyhyyttä kokeneet. Mutta köyhistä oloista saadaan kyllä napattua ihmisiä terroristeiksi. Vasta tuli dokkarikin YLEnannosta, Pakistanin punainen moskeija. En sitä kovin tarkkaan katsonut, koska tarina oli tuttu jo entuudestaan, ja toisaalta koulun johtajan valheet (joita dokkarintekijä ei edes yrittänyt haastaa) oksettivat. Puheet oli kyllä niin puhdasoppista taqqiyaa kuin olla ja saattaa.

Joka tapauksessa: kun puhutaan terrorismintorjunnasta ja siihen käytetään valtavasti rahaa ja vaivaa, niin mikä siinä on niin mahdottoman ylivoimaista, että esim. Pakistaninkaan kaltaiseen maahan ei saada luotua kunnollista, valtion tarjoamaa ilmaista peruskoulua?

Koraanikouluissa ei opeteta mitään oppiaineita kunnolla, ei edes uskontoa. Nyt joku muslimi tietysti suuttuu.. Ihan sama, uskallan sanoa tietäväni mistä puhun, ja saan mielipiteelleni vahvistuksen myös ihmiseltä, joka on opiskellut sekä islamia että islamilaista lakia islamilaisen maan _yliopistossa_, ja saanut näistä tutkinnon. Hän kutsuu itse tutkintoaan hölynpölyksi.

Koraanikoulut lakkaisivat olemasta, kun lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus laittaa lapsensa oikeaan kouluun.

Ilmainen kouluruoka, ilmainen opetus ja ilmaiset oppikirjat olisivat halvinta terrorismintorjuntaa, ja hyödyttäisivät myös tulevia sukupolvia. Miksi muslimimaista niin moni ei kykene tarjoamaan kansalaisilleen oikeastaan yhtään mitään, ei edes peruskoulutusta? Rahaa on kyllä aseisiin ja sotimiseen, niin Pakistanissa kuin muuallakin...

Mitä tulee kouluhyökkäyksiin, niin läppäriprojektit kehiin ja etäopetusta pahimpien aikojen sattuessa! Ettei kenenkään lapsen tarvitsisi lopettaa koulunkäyntiä kokonaan terroristi-iskun pelossa.

Lue lisää

"kun puhutaan terrorismintorjunnasta ja siihen käytetään valtavasti rahaa ja vaivaa, niin mikä siinä on niin mahdottoman ylivoimaista, että esim. Pakistaninkaan kaltaiseen maahan ei saada luotua kunnollista, valtion tarjoamaa ilmaista peruskoulua?"

Ma vähän epäilen, että tausta syynää tässä on yksinkertainen oman edun ajattelu.

On taloudelliseti, etenkin lyhyellä aikavälillä, huomattavasti parempi olla tekevinään jotain, mutta huolimattomasti, ja saada näitä miljoonia ja mirjardeja avustuksiana, kuin oikeasti tehdä asialle jotain. Olipa sitten kyse nälänhädästä, terrorisminvastaisesta toiminnasta, koulutuksetam yms...

Diktatuureissa ja niissä demokratioissa jotka ovat enemmän diktatuuriin kallellaan, on johtavan eliitin etujen mukaista epäonnistua ja pyytää/saada apua, kuin oikeasti korjata epäkohtia ja tilanteita. Ja mitä kovempi hätä kansalaisilla, niin sitä avokätisemmin länsimaalaisissa valtioissa(demokratioissa) ihmiset syytävät rahaa ja vaivaa asian korjaamiseen.

pete_pjn kirjoitti:

"kun puhutaan terrorismintorjunnasta ja siihen käytetään valtavasti rahaa ja vaivaa, niin mikä siinä on niin mahdottoman ylivoimaista, että esim. Pakistaninkaan kaltaiseen maahan ei saada luotua kunnollista, valtion tarjoamaa ilmaista peruskoulua?"

Ma vähän epäilen, että tausta syynää tässä on yksinkertainen oman edun ajattelu.

On taloudelliseti, etenkin lyhyellä aikavälillä, huomattavasti parempi olla tekevinään jotain, mutta huolimattomasti, ja saada näitä miljoonia ja mirjardeja avustuksiana, kuin oikeasti tehdä asialle jotain. Olipa sitten kyse nälänhädästä, terrorisminvastaisesta toiminnasta, koulutuksetam yms...

Diktatuureissa ja niissä demokratioissa jotka ovat enemmän diktatuuriin kallellaan, on johtavan eliitin etujen mukaista epäonnistua ja pyytää/saada apua, kuin oikeasti korjata epäkohtia ja tilanteita. Ja mitä kovempi hätä kansalaisilla, niin sitä avokätisemmin länsimaalaisissa valtioissa(demokratioissa) ihmiset syytävät rahaa ja vaivaa asian korjaamiseen.

Lue lisää

Ja länsimaissa, poliittikoiden keskuudessa, tällaisen humanitäärisen auttamisen puolustaminen tuo politikoille(riippuen äänestäjien yleisestä asenteesta kehitysapuun) lisää ääniä ja näin mahdollisesti toistuvia jatkokausia poliittisessa virassa.

Eli humanitäärisen avun, kehitysavun ja muun vastaavanlaisen avun tukeminen on poliittisesti kannattavaa, siitä huolimatta että tiedettäisiin sen olevan tehotonta.

erika-täti kirjoitti:

Juu, auttaminen on kaksisuuntainen tie. Eikä pitäisi väkisin mennä auttamaan. Mutta toisaalta kehittyneemmillä maillakin pitäisi sitten olla sananvaltaa, kun parempaa elämää etsivät lähtevät kansainvaellukselle...että jos ei apu lähtömaissa kelpaa, niin miksi pitäisi olla velvollisuus auttaa vaeltajia?

Tulipa mieleeni Ugandan tapaus, kun muistelin pienten järjestöjen onnistumisia. Ugandallahan on hirveän verinen ja väkivaltainen lähihistoria, jossa Idi Amin hallitsi kuten kuka tahansa hirmuvaltias, paranoidisesti ja pelkoa kylväen.

Suomalainen lääkäri Riitta Kujala työskenteli Ugandassa melkein 30 vuotta ja sai mielestäni uskomattoman paljon muutosta aikaan pienellä budjetilla. Ensiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja myöhemmin jonkun naisten solidaarisuusjärjestön tms. avustamana.

Olen käsittänyt, että minibudjettikin oli välillä vaakalaudalla, ja toisaalta välillä löytyi aina virkamihehiä jotka olisivat olleet lahjuksia vailla..Mutta kun ei ollut rahaa lahjoa, niin siihen joutuivat sitten tyytymään..Mutta joka tapauksessa välillä toimintaa yritettiin estää, ja kaikenlaisia ikäviä kampanjoitakin järjestettiin...Myös sen vuoksi, että kaikki miehet eivät aluksi hyväksyneet Kujalan opetuksia perhesuunnittelusta ja seksistä. Mutta asenteet muuttuvat, miehilläkin. Varsinkin sitten, kun miehetkin huomasivat, kuinka elämänlaatu ja sitä kautta koko pereen hyvinvointi parani..Voi olla vaikea suomalaisen ymmärtää, että niinkin itsestäänselvä asia kuin naisten seksuaalinen halukkuus on joillekin miehille muualla maailmassa ihan tuntematon käsite.. Perusasioista on Kujala saanut työnsä aloittaa, kun miesten käsitys naisista on ollut se, että naista voi polkaista aina kun miehellä sattuu seisomaan...monella muulla voisi loppua usko ja hermot jo alkumetreillä...

En nyt äkkiä kuukkeloiden löytänyt ihan koko tarinaa netistä, mutta tässä on et-lehden juttua. Jutussa ei kyllä kerota paljonkaan Riitta Kujalan aikaansaannoksista, kunhan raapaistaan pintaa:

http://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/ugandalainen_kata_ja_suomalainen_riitta_nimittely_lesboiksi_ahdisti

Vahva tahto auttaa, kärsivällisyys ja sitkeys, sekä hieman hyvää tuuriakin. Niistä on Riitta Kujalan onnistuminen Ugandassa muodostunut. Ja sanon ihan vilpittömästi, että lääkäri Kujala on todellinen sankari, joita maailma tarvitsisi lisää.

Toisaalta Kujalan esimerkki todistaa sen, kuinka pienissä ympyröissä tosiaankin saadaan aikaan suurin teho irti. Opetus ja valistus kasvattavat seuraavista sukupolvista fiksumpia ja terveempiä, ja loppujen lopuksi koko kansakunta hyötyy hyvin monilla tavoin!

Ugandassa on muuten nykyään lapsilla "rokotuspassi", eli kouluun pääsemisen edelletys on se, että lapsi on mukana rokotusohjelmassa. Taikauskoinen kansa tarvitsee tiukan hallituksen, joka uskaltaa ottaa joskus kovatkin keinot käyttöön...Aika radikaali juttu, mutta toimii!

Jos ajatellaan maapallon ihmisten elämää 50 tai sadan vuoden päähän, niin ainoa keino estää katastrofi ihmiskunnassa on opetus ja valistus, joka toimii siltä pohjalta että liiallinen ahneus (korruptio ja rahanahneus) karsitaan hommasta pois. Siksi nämä nykysysteemit, siis isot järjestöt pitäisikin organisoida uudelleen. Mieluiten pilkkoa.

Afrikassa olisi myös sellaisia maita, joista kannattaisi ottaa oppia: esim. Mosambikissa on osattu hoitaa asiat kansakuntana hienosti ja yhteen hiileen puhaltaen. Siellä ei korruptio ja nepotismi jyrää heikoimpia alleen, vaan johdossa on olleet suht koht viisaat ihmiset.

Täytyy lukea tuo linkkaamasi kirja oikein ajan kanssa. Avustustyön karmeat epäkohdat ovat itselleni kyllä tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Aikoinaan nuorena ylioppilaana tutkiskelin hieman tarkemmin Maailmanpankin ja muutenkin YK:n muutamaa projektia, ihan uteliaisuudesta..Järkyttyähän siinä sai, ja siitä se ihmettely sitten alkoi, että kuka tätä maailmaa oikein johtaakaan...ja mitkä ovat milloinkin auttamisen motiivit..ja onko auttaminen joskus "auttamista"....YK:n operaatioissa on ollut joskus ihan törkeä sotilaallinen/poliittinen motiivi (jopa teitä rakennettu viidakkoon "avustamisena", vaikka kaikki voivat ymmärtää että teitä viidakkoon tarvitaan vain sotakalustolle).

Olen kyllä sitä mieltä, että valistusta ja opetusta pitäisi tarjota myös länsimaissa. Kun kansalaiset olisivat valppaita ja tietoisia asioista, ei helppoheikit ja poliittiset onkijat pääsisi sotkemaan myrkkyään näihin asioihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaisi vilpittömästi sekä auttaa, että ratkaista maailman ongelmia rauhanomaisin keinoin.

Mutta tässä päästään taas asiaan, jonka olen sanonut useita kertoja: KESKUSTELU auttamisen vaihtoehdoista tuntuu olevan mahdotonta. Oikeana auttamisena nähdään vain kansainvaellusten suosiminen, eikä YK:ta saa kritisoida. Keisarilla ei ole vaatteita! Autetaan niin kovin hurskaina promillen sadasosaa maailman köyhistä, jotka ovat onnistuneet vaeltamaan länsimaihin. Ja samaan aikaan maailman köyhimpiin maihin syntyy joka vuosi tuplasti sen verran uusia köyhiä.

Lue lisää

Pitääpi lukaista ja tutustua tarkemmin.

Itseäini huvitti, että eilen mäni nukkumaan meno aika pitkään yöhön, kun sitä jotenkin uppoutui lueskelemaan tuota kirjaa, kirjassa viitteenä olevia lähteitä sekä esimerkiksi EU:n maataloustuki ja tuontitariffeista, Tullin tilastoja ulkomaankaupasta etenkin köyhempiin maihin.

Varsinkin tämä lause herätti kiinnostukseni. "In fact, careful analysis shows that even the seemingly generous Scandinavians give aid in exchange for policy concessions rather than for altruistic reasons. They particularly like to use aid to gain trade concessions and prosocialist ideologies in recipient regimes."

Linkkinä kirjassa tälle annnettiin tämä paperi:
http://web.stanford.edu/class/polisci243b/readings/v0002023.pdf

Jossa tutkittiin Ruotsin avustuksia ja todettiin osaltaan suraavaa.
"Two results strongly question the conventional wisdom concerning Swedish aid policies and require further discussion.
First, the statistical analysis rejected official Swedish rationales that the humanitarian need of recipient states served as the guiding principle of Swedish aid policies. Neither a country's standard of caloric intake nor its level of life expectancy influenced Swedish aid calculations. Observers have generally accepted official government statements that Swedish aid was driven by humanitarian concerns in part because Sweden's government from the 1930s to 1991 (except for a brief period from 1976 to 1982) was dominated by the highly progressive Social Democratic Party, which in turn reflected the progressive nature of Swedish political culture more generally. As demonstrated by the statistical analysis, however, the progressive nature of Swedish political culture ensured first and foremost that ideologically progressive regimes were favored by the Swedish political elite. In addition, the financial constraints imposed by the limited size of Sweden's economy ensured that these efforts would be focused in Southern Africa. "

erika-täti kirjoitti:

Juu, auttaminen on kaksisuuntainen tie. Eikä pitäisi väkisin mennä auttamaan. Mutta toisaalta kehittyneemmillä maillakin pitäisi sitten olla sananvaltaa, kun parempaa elämää etsivät lähtevät kansainvaellukselle...että jos ei apu lähtömaissa kelpaa, niin miksi pitäisi olla velvollisuus auttaa vaeltajia?

Tulipa mieleeni Ugandan tapaus, kun muistelin pienten järjestöjen onnistumisia. Ugandallahan on hirveän verinen ja väkivaltainen lähihistoria, jossa Idi Amin hallitsi kuten kuka tahansa hirmuvaltias, paranoidisesti ja pelkoa kylväen.

Suomalainen lääkäri Riitta Kujala työskenteli Ugandassa melkein 30 vuotta ja sai mielestäni uskomattoman paljon muutosta aikaan pienellä budjetilla. Ensiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja myöhemmin jonkun naisten solidaarisuusjärjestön tms. avustamana.

Olen käsittänyt, että minibudjettikin oli välillä vaakalaudalla, ja toisaalta välillä löytyi aina virkamihehiä jotka olisivat olleet lahjuksia vailla..Mutta kun ei ollut rahaa lahjoa, niin siihen joutuivat sitten tyytymään..Mutta joka tapauksessa välillä toimintaa yritettiin estää, ja kaikenlaisia ikäviä kampanjoitakin järjestettiin...Myös sen vuoksi, että kaikki miehet eivät aluksi hyväksyneet Kujalan opetuksia perhesuunnittelusta ja seksistä. Mutta asenteet muuttuvat, miehilläkin. Varsinkin sitten, kun miehetkin huomasivat, kuinka elämänlaatu ja sitä kautta koko pereen hyvinvointi parani..Voi olla vaikea suomalaisen ymmärtää, että niinkin itsestäänselvä asia kuin naisten seksuaalinen halukkuus on joillekin miehille muualla maailmassa ihan tuntematon käsite.. Perusasioista on Kujala saanut työnsä aloittaa, kun miesten käsitys naisista on ollut se, että naista voi polkaista aina kun miehellä sattuu seisomaan...monella muulla voisi loppua usko ja hermot jo alkumetreillä...

En nyt äkkiä kuukkeloiden löytänyt ihan koko tarinaa netistä, mutta tässä on et-lehden juttua. Jutussa ei kyllä kerota paljonkaan Riitta Kujalan aikaansaannoksista, kunhan raapaistaan pintaa:

http://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/ugandalainen_kata_ja_suomalainen_riitta_nimittely_lesboiksi_ahdisti

Vahva tahto auttaa, kärsivällisyys ja sitkeys, sekä hieman hyvää tuuriakin. Niistä on Riitta Kujalan onnistuminen Ugandassa muodostunut. Ja sanon ihan vilpittömästi, että lääkäri Kujala on todellinen sankari, joita maailma tarvitsisi lisää.

Toisaalta Kujalan esimerkki todistaa sen, kuinka pienissä ympyröissä tosiaankin saadaan aikaan suurin teho irti. Opetus ja valistus kasvattavat seuraavista sukupolvista fiksumpia ja terveempiä, ja loppujen lopuksi koko kansakunta hyötyy hyvin monilla tavoin!

Ugandassa on muuten nykyään lapsilla "rokotuspassi", eli kouluun pääsemisen edelletys on se, että lapsi on mukana rokotusohjelmassa. Taikauskoinen kansa tarvitsee tiukan hallituksen, joka uskaltaa ottaa joskus kovatkin keinot käyttöön...Aika radikaali juttu, mutta toimii!

Jos ajatellaan maapallon ihmisten elämää 50 tai sadan vuoden päähän, niin ainoa keino estää katastrofi ihmiskunnassa on opetus ja valistus, joka toimii siltä pohjalta että liiallinen ahneus (korruptio ja rahanahneus) karsitaan hommasta pois. Siksi nämä nykysysteemit, siis isot järjestöt pitäisikin organisoida uudelleen. Mieluiten pilkkoa.

Afrikassa olisi myös sellaisia maita, joista kannattaisi ottaa oppia: esim. Mosambikissa on osattu hoitaa asiat kansakuntana hienosti ja yhteen hiileen puhaltaen. Siellä ei korruptio ja nepotismi jyrää heikoimpia alleen, vaan johdossa on olleet suht koht viisaat ihmiset.

Täytyy lukea tuo linkkaamasi kirja oikein ajan kanssa. Avustustyön karmeat epäkohdat ovat itselleni kyllä tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Aikoinaan nuorena ylioppilaana tutkiskelin hieman tarkemmin Maailmanpankin ja muutenkin YK:n muutamaa projektia, ihan uteliaisuudesta..Järkyttyähän siinä sai, ja siitä se ihmettely sitten alkoi, että kuka tätä maailmaa oikein johtaakaan...ja mitkä ovat milloinkin auttamisen motiivit..ja onko auttaminen joskus "auttamista"....YK:n operaatioissa on ollut joskus ihan törkeä sotilaallinen/poliittinen motiivi (jopa teitä rakennettu viidakkoon "avustamisena", vaikka kaikki voivat ymmärtää että teitä viidakkoon tarvitaan vain sotakalustolle).

Olen kyllä sitä mieltä, että valistusta ja opetusta pitäisi tarjota myös länsimaissa. Kun kansalaiset olisivat valppaita ja tietoisia asioista, ei helppoheikit ja poliittiset onkijat pääsisi sotkemaan myrkkyään näihin asioihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaisi vilpittömästi sekä auttaa, että ratkaista maailman ongelmia rauhanomaisin keinoin.

Mutta tässä päästään taas asiaan, jonka olen sanonut useita kertoja: KESKUSTELU auttamisen vaihtoehdoista tuntuu olevan mahdotonta. Oikeana auttamisena nähdään vain kansainvaellusten suosiminen, eikä YK:ta saa kritisoida. Keisarilla ei ole vaatteita! Autetaan niin kovin hurskaina promillen sadasosaa maailman köyhistä, jotka ovat onnistuneet vaeltamaan länsimaihin. Ja samaan aikaan maailman köyhimpiin maihin syntyy joka vuosi tuplasti sen verran uusia köyhiä.

Lue lisää

Uumoilisin että tehokkaimmin onnistuvat juuri tuollaiset perhesuunittelu, seksivalistus ja muut valistustoimet. Tämä siksi, että tietoa ja ajatuksia ei voi tuostavain riistää ja kaapata itselleen, sekä myydä eteenpäin.

pete_pjn kirjoitti:

Ja länsimaissa, poliittikoiden keskuudessa, tällaisen humanitäärisen auttamisen puolustaminen tuo politikoille(riippuen äänestäjien yleisestä asenteesta kehitysapuun) lisää ääniä ja näin mahdollisesti toistuvia jatkokausia poliittisessa virassa.

Eli humanitäärisen avun, kehitysavun ja muun vastaavanlaisen avun tukeminen on poliittisesti kannattavaa, siitä huolimatta että tiedettäisiin sen olevan tehotonta.

Lue lisää

Joo, ja siis monissa tapauksissa kehitysapu on ollut suorastaan haitallista, ei pelkästään tehotonta.

Tarkoitan tällä sitä, että ongelmia ei ole ratkaistu, vaan vain siirretty. Ja sitten samat ongelmat tulevat uudestaan esiin seuraavalla vuosikymmenellä isompina, ja sitten seuraavalla jne.

Esimerkiksi holtiton väestönkasvu. Koko elämäni ajan on säännöllisin väliajoin ollut nälänhätä samoilla alueilla maailmassa. Ihmeellisesti näiden maailman nälkäisimpien maiden väestö on paikoin 7-kertaistunut, tai 8-kertaistunut. Kerrassaan mykäksi vetää väestökehitystaulukot. Ilman (huonosti suunniteltua)kehitysapua noissakaan maissa ei olisi NYKYÄÄN nälkäongelmaa, ainakaan yhtä isoa.

Tämä on jonkun mielestä julmasti sanottu. Mutta tämä on kuitenkin ikävä totuus.

Sitten on olemassa yhä enemmän järjestöjä, jotka ovat olevinaan kehitysapua. Haitin tapaus oli hyvä esimerkki tästä iljettävästä ilmiöstä, jossa rahaa kerätään kärsiville, joille ei sitten annetakaan oikein mitään apua (jälkikäteen löytyy milloin mikäkin tekosyy ja selitys näiltä rosvoilta).

Suomessa on vaiettu myös Clinton-säätiön sotkuista, jotka alkavat paljastua..Bill Clinton keräsi yli miljardi dollaria Clinton-säätiöön kouluprojektilla. Tarkoitus oli rakentaa Intiaan koulurakennuksia, ja aloittaa niissä opetustoiminta.

Nyt kävikin ilmi, että Bill on siirtänyt yli 900 miljoonaa dollaria omalle tililleen, ja Intian kouluprojektiin on ohjattu muistaakseni 53 miljoonaa dollaria. 53 miljoonaa dollaria on jo iso raha, mutta ihmeen vähän sillä rahalla on saatu ---> taisi suurin osa potista mennä intialaisille rötösherroille.

Summa summarum; kehitysyhteistyöprojektit ovat todistetusti ja hyvin usein häikäilemätöntä rahanahneutta ja rosvoamista. Ja oikeastaan mitä vain rikollisuutta liittyy näihin epärehellisiin toimijoihin, ilmeisesti vain mielikuvitus on rajana. (Haitissa on ainakin ollut myös lapsikauppaa todistetusti, ja tulipa mieleeni nyt että Clintonit hääräilivät sielläkin.)

Olisi hyvä, että mediassa käsiteltäisiin näitä asioita rohkeasti ja rehellisesti.

Miksi ei? Siksi että media tottelee rahoittajiaan, eikä tuo esille taustavaikuttajien/rahoittajien kannalta epämieluisia faktoja. En tiedä, kuinka moni edes ymmärtää, minkälainen vyyhti on media-rahoittajat-kokonaisuus. En minäkään siitä varmaan ymmärrä kuin murto-osan. Mutta esim. BBC -eli brittien "kansallinen" mediajätti ei ole brittien rahoittama, vaan sitä rahoittaa monet ulkomaiset tahot. Ikävä kyllä myös esim. saudien kuningasperhe. Tämä vaikuttaa uutisointiin.

Toisaalta saudeilla ja muilla öljyvaltioilla on isoja omistuksia myös ns. länsimaisissa pankeissa....pankkikriisien tappiot on toistaiseksi sosialisoitu veronmaksajien harteille Amerikassa ja Euroopassa...mutta nyt kun Euroopassa laitetaan moiselle käytännölle aiheellisesti stoppia, niin tietyt isot öljyvaltiot uhkaavat luopua omistajuudestaan (mm. Deutsche Bankiä on jo eräs iso öljyvaltio-omistaja uhannut, omistaa vajaa 30% osakekannasta).

No, kun valtamedia ja politiikka on samojen epärehellisten pelaajien käsissä, niin ainoaksi toivoksi maailman taviksille köyhille jää internet ja taloudellisesti riippumaton media. Ei ole mikään sattuma, että sitä yritetään vaientaa myös muualla kuin täällä Suomessa. Mutta tässä kohtaa eliitti iskee kirveensä kiveen: sosiaalisen median voima on liian iso, eikä mikään palkattu sometrolliarmeija kykene peittelemään kaikkia isojen toimijoiden lehmänkauppoja ja rötöstelyjä.

Eikö ole ihmeellistä, että "sanavapauden ja ihmisoikeuksien" puolella oleva länsimaalainen valtamedia ei pahemmin arvostele tietovuotajien, kuten Edward Snowdenin tuomiota? Nythän eräät poliitikot vaativat Snowdenn teloittamista, eikä siitäkään kukaan älähdä valtamediassa...Julian Assange on käytännössä vankina Equadorin lähetystössä..hmm..Vapaa Länsi...

Samaan aikaan media rummuttaa Putinin hallinnon rikoksista toimittajia ja toisinajattelijoita kohtaan. Putin on tapattanut toimittajia, se lienee varmaa. Mutta miten se poikkeaa totuudenpuhujien vainoamisesta länsimaissa? Ei mitenkään, minun mielestäni. (Ja onpa tässä amerikkalaisia poliittisia avustajia/toimittajia kuollut viime vuosina, ja hyvin epäselvissä olosuhteissa..eräs tapaus julistettiin itsemurhaksi, vaikka ihmistä oli ammuttu takaraivoon...Trumpin kampanjan taloudellinen suunnittelija ja johtaja kuoli myös epäselvissä olosuhteissa muutama kk sitten, sattui olemaan sisäpiiriläinen jota Hillary inhosi...EIPÄ UUTISOITU...hmm..)

Media myös jaksaa repiä otsikoita Venäjän rikollisesta toiminnasta Syyriassa..Jopa pääministerimme jappasteli asiasta medialle hetki sitten.

Kummasti näiltä päättäjiltä unohtuu amerikkalaisten sotatoimet Syyriassa. Nimittäin ne ovat todella laittomia: ensinnäkin sotatoimiin pitäisi olla kongressin hyväksyntä (sitä ei ole, koska Obama ohitti omavaltaisesti kongressin ja rikkoi näin lakia) ja toiseksi amerikkalaisilla ei ole Syyrian laillisen hallinnon suostumusta tulla alueelleen sotimaan (Venäjällä on).

Vähän OT, mutta ei kuitenkaan...

erika-täti kirjoitti:

Joo, ja siis monissa tapauksissa kehitysapu on ollut suorastaan haitallista, ei pelkästään tehotonta.

Tarkoitan tällä sitä, että ongelmia ei ole ratkaistu, vaan vain siirretty. Ja sitten samat ongelmat tulevat uudestaan esiin seuraavalla vuosikymmenellä isompina, ja sitten seuraavalla jne.

Esimerkiksi holtiton väestönkasvu. Koko elämäni ajan on säännöllisin väliajoin ollut nälänhätä samoilla alueilla maailmassa. Ihmeellisesti näiden maailman nälkäisimpien maiden väestö on paikoin 7-kertaistunut, tai 8-kertaistunut. Kerrassaan mykäksi vetää väestökehitystaulukot. Ilman (huonosti suunniteltua)kehitysapua noissakaan maissa ei olisi NYKYÄÄN nälkäongelmaa, ainakaan yhtä isoa.

Tämä on jonkun mielestä julmasti sanottu. Mutta tämä on kuitenkin ikävä totuus.

Sitten on olemassa yhä enemmän järjestöjä, jotka ovat olevinaan kehitysapua. Haitin tapaus oli hyvä esimerkki tästä iljettävästä ilmiöstä, jossa rahaa kerätään kärsiville, joille ei sitten annetakaan oikein mitään apua (jälkikäteen löytyy milloin mikäkin tekosyy ja selitys näiltä rosvoilta).

Suomessa on vaiettu myös Clinton-säätiön sotkuista, jotka alkavat paljastua..Bill Clinton keräsi yli miljardi dollaria Clinton-säätiöön kouluprojektilla. Tarkoitus oli rakentaa Intiaan koulurakennuksia, ja aloittaa niissä opetustoiminta.

Nyt kävikin ilmi, että Bill on siirtänyt yli 900 miljoonaa dollaria omalle tililleen, ja Intian kouluprojektiin on ohjattu muistaakseni 53 miljoonaa dollaria. 53 miljoonaa dollaria on jo iso raha, mutta ihmeen vähän sillä rahalla on saatu ---> taisi suurin osa potista mennä intialaisille rötösherroille.

Summa summarum; kehitysyhteistyöprojektit ovat todistetusti ja hyvin usein häikäilemätöntä rahanahneutta ja rosvoamista. Ja oikeastaan mitä vain rikollisuutta liittyy näihin epärehellisiin toimijoihin, ilmeisesti vain mielikuvitus on rajana. (Haitissa on ainakin ollut myös lapsikauppaa todistetusti, ja tulipa mieleeni nyt että Clintonit hääräilivät sielläkin.)

Olisi hyvä, että mediassa käsiteltäisiin näitä asioita rohkeasti ja rehellisesti.

Miksi ei? Siksi että media tottelee rahoittajiaan, eikä tuo esille taustavaikuttajien/rahoittajien kannalta epämieluisia faktoja. En tiedä, kuinka moni edes ymmärtää, minkälainen vyyhti on media-rahoittajat-kokonaisuus. En minäkään siitä varmaan ymmärrä kuin murto-osan. Mutta esim. BBC -eli brittien "kansallinen" mediajätti ei ole brittien rahoittama, vaan sitä rahoittaa monet ulkomaiset tahot. Ikävä kyllä myös esim. saudien kuningasperhe. Tämä vaikuttaa uutisointiin.

Toisaalta saudeilla ja muilla öljyvaltioilla on isoja omistuksia myös ns. länsimaisissa pankeissa....pankkikriisien tappiot on toistaiseksi sosialisoitu veronmaksajien harteille Amerikassa ja Euroopassa...mutta nyt kun Euroopassa laitetaan moiselle käytännölle aiheellisesti stoppia, niin tietyt isot öljyvaltiot uhkaavat luopua omistajuudestaan (mm. Deutsche Bankiä on jo eräs iso öljyvaltio-omistaja uhannut, omistaa vajaa 30% osakekannasta).

No, kun valtamedia ja politiikka on samojen epärehellisten pelaajien käsissä, niin ainoaksi toivoksi maailman taviksille köyhille jää internet ja taloudellisesti riippumaton media. Ei ole mikään sattuma, että sitä yritetään vaientaa myös muualla kuin täällä Suomessa. Mutta tässä kohtaa eliitti iskee kirveensä kiveen: sosiaalisen median voima on liian iso, eikä mikään palkattu sometrolliarmeija kykene peittelemään kaikkia isojen toimijoiden lehmänkauppoja ja rötöstelyjä.

Eikö ole ihmeellistä, että "sanavapauden ja ihmisoikeuksien" puolella oleva länsimaalainen valtamedia ei pahemmin arvostele tietovuotajien, kuten Edward Snowdenin tuomiota? Nythän eräät poliitikot vaativat Snowdenn teloittamista, eikä siitäkään kukaan älähdä valtamediassa...Julian Assange on käytännössä vankina Equadorin lähetystössä..hmm..Vapaa Länsi...

Samaan aikaan media rummuttaa Putinin hallinnon rikoksista toimittajia ja toisinajattelijoita kohtaan. Putin on tapattanut toimittajia, se lienee varmaa. Mutta miten se poikkeaa totuudenpuhujien vainoamisesta länsimaissa? Ei mitenkään, minun mielestäni. (Ja onpa tässä amerikkalaisia poliittisia avustajia/toimittajia kuollut viime vuosina, ja hyvin epäselvissä olosuhteissa..eräs tapaus julistettiin itsemurhaksi, vaikka ihmistä oli ammuttu takaraivoon...Trumpin kampanjan taloudellinen suunnittelija ja johtaja kuoli myös epäselvissä olosuhteissa muutama kk sitten, sattui olemaan sisäpiiriläinen jota Hillary inhosi...EIPÄ UUTISOITU...hmm..)

Media myös jaksaa repiä otsikoita Venäjän rikollisesta toiminnasta Syyriassa..Jopa pääministerimme jappasteli asiasta medialle hetki sitten.

Kummasti näiltä päättäjiltä unohtuu amerikkalaisten sotatoimet Syyriassa. Nimittäin ne ovat todella laittomia: ensinnäkin sotatoimiin pitäisi olla kongressin hyväksyntä (sitä ei ole, koska Obama ohitti omavaltaisesti kongressin ja rikkoi näin lakia) ja toiseksi amerikkalaisilla ei ole Syyrian laillisen hallinnon suostumusta tulla alueelleen sotimaan (Venäjällä on).

Vähän OT, mutta ei kuitenkaan...

Lue lisää

Loppui tila.

Joo, eli sitä piti sanomani, että demokratia
(tai näennäisdemokratia/maailmanlaajuinen plutokratia) ja diktatuurit ovat tulossa tiensä päähän.Elämme erikoista aikaa. Tulossa on jotain muuta näiden tilalle, eikä kukaan osaa tarkasti sanoa mitä. Ehkä uudenlaista kansanvaltaa? Vanhaan kaupunkivaltio-malliin perustuvaan malliin rakennettua hallintoa? Se on kuitenkin selvää, että valtatyhjiöt täyttyvät aina, ja valtarakenteet muuttuvat kun isot massat niin päättävät.

Pohjois-Koreassa on diktatuuri siinä perinteisimmässä ja puhtaimmassa muodossaan vielä olemassa. Kaatuuhan se jossain vaiheessa, veikkaan että vuosikymmenen sisällä.

Totalitarismia on kuitenkin maailman monessa valtiossa. Valtioissa on isoja eroja keskenään, mutta yhteistä niille on se, että niissä on jonkin verran kuitenkin liikkumavaraa ja jopa mielipiteen vapauttakin sentään olemassa. Ja sisäinen paine kasautuu ja kasvattaa ihmisten vapauksia pikku hiljaa.

Itselleni on ollut yllätys, kuinka suuri sanavapaus on nykyään esim. islamistisissa valtioissa. TV-ohjelmissa pääsevät ääneen uudistuksia vaativat ihmiset, jopa hienovaraisella (ovelalla) tavalla islaminvastaiset ihmiset. Professorit, mutta myös kansanedustajat ja toimittajat pääsevät kritisoimaan hyvin vapaasti yhteiskuntajärjestelmiä ja sättivätpä he suoraan takapajuista kansaakin. Sotimisen syistäkin he puhuvat, ja mielestäni rehellisemmin ja monipuolisemmin kuin puhuvat päät lännessä...Tietysti ihmisen tausta vaikuttaa kenet päästetään eetteriin, ja myöskin sukupuoli. Mutta edistystä kuitenkin.

Kiina on oma erikoinen tapauksensa maailman valtoiden joukossa. Kiina on myös niin iso, että kukaan ei sitä voi sivuuttaa.

Ja sitten on EU, USA, Kanada ja Australia.

EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa, koska mitään kunnollista perustaa ei ole koskaan ollut olemassa. Voisin listata tähän toistakymmentä syytä, miksi EU on ollut alusta saakka tuomittu epäonnistumaan. Mutta jätänpä väliin, jotta ei taas lopu tila.

Länsimaiden demokratia on kriisissä, ja siihen on syynä todellisen demokratian puute.

Poliitikkoja ohjailevat lobbarit, ja sitä parempi lobbari, mitä enemmän lobbarilla on rahaa. Demokratia siis ohitetaan rahalla, näin yksinkertaistaen sanottuna.

Suurimpia glabaaleja "lobbareita" ovat maailman suurimmat mediatalot. Nämä ohjailevat ihmisten ajattelua, monikin luottaen vanhaan maineeseensa laadukkaana uutisten tuottajana. Maailma on muuttunut, ja isot mediat (tv-kanavat, lehdet, radiot) ovat suhmuroinnistaan huolimatta häviöllä. Heidän uskottavuutensa on uskomattoman pieneksi, suorastaan olemattomaksi kutistunut. Jokainen ajatteleva ihminen tarkistaa uutiset monista lähteistä, eikä voi enää luottaa entisiin lähteisiinsä (eikä sokesti muihinkaan). Se on isojen medioiden oma vika: ovat vääristelleet ja jopa valehdelleet ihan liian monta kertaa.


Muutoksia on tulossa. Euroopassa on aiemminkin väkijoukot uskaltaneet palauttaa valtaa kansalle, kun valtakoneisto on tarpeeksi etääntynyt kansasta. Niin tulee käymään nytkin, heiluri heilahtaa toiseen suuntaan ihan kohta, nyt ollaan ääriasennossa.

Ainoa paha puoli tässä on se, että politiikan-rahan-vallan -kolmikantaan on sotkettu länsimaissa vielä uskonnolliset ulottuvuudet. Tai oikeammin sanottuna soppaan on päästetty toimijaksi poliittis-uskonnollinen IDEOLOGIA, jonka päämäärä on muiden aatteiden alasajo.

Tässä on kyllä tapahtunut laskuvirhe sekä vannoutuneilla islamisteilla että Soros&co:lla...nimittäin sen koommin islamin maailmanvalloitus kuin Soros&co NWO:kaan ei tule onnistumaan.

Soros&co:n ajatuksena lienee ollut, että länsimaiset ihmiset ja muslimit ryhtyisivät laajoihin paikallisiin taistoihin keskenään (asein), ja täten saataisiin kaaos käyntiin, ja sitä kautta poikkeustilalait ja armeijakoneistot kaduille --->ihmisillä ei olisi aikaa tutkia, mitä päättäjät päättävät tehdä keskenään...Ainakaan lännessä.

Soros&co on aliarvioinut ihmisten älyn, erityisesti ihmismassojen kollektiivisen älyn voiman.

Sivistyksestä en nyt puhu, koska sivistys lähtee meistä kaikista hyvin helposti pois, kun perustarpeista tulee kiistaa. Eikä länsimaissakaan sivistynyttä sakkia kovin paljon edes ole :) En tiedä, pitäisikö ollakaan...

PS. Ruotsissa on toimittu iät ja ajat hyvin kaksinaamaisesti auttamisen suhteen. Ja tavalliset svenssonit on syyllistetty häpeämään omaa hyvinvointiaan. Siksi maahan on ollut helppo ajaa sisään tämä monikulttuurisuushapatus, joska on tuonut ruotsalaiseen yhteiskuntaan paljon pahoinvointia...Kukaan ei voi kiistää väkivaltatilastoja, eli sitten kielletäänkin tekijöiden profilointi etnisyyden mukaan!

Poliitikot jaksavat sielläkin kohkata "ääriliikeistä", joilla he tarkoittavat ruotsalaisia isänmaallisia järjestöjä. Eivät kuitenkaan kohkaa shariapartioista, jotka ovat yhteiskuntajärjestelmälle paljon vaarallisempia ääriliikkeitä missä tahansa länsimaassa kuin yksikään ns.isänmaallinen kerho. Mutta sama meiniki on myös Saksassa ja Britanniassa...islamistien väkivalta on vaan niin paljon parempaa...

erika-täti kirjoitti:

Loppui tila.

Joo, eli sitä piti sanomani, että demokratia
(tai näennäisdemokratia/maailmanlaajuinen plutokratia) ja diktatuurit ovat tulossa tiensä päähän.Elämme erikoista aikaa. Tulossa on jotain muuta näiden tilalle, eikä kukaan osaa tarkasti sanoa mitä. Ehkä uudenlaista kansanvaltaa? Vanhaan kaupunkivaltio-malliin perustuvaan malliin rakennettua hallintoa? Se on kuitenkin selvää, että valtatyhjiöt täyttyvät aina, ja valtarakenteet muuttuvat kun isot massat niin päättävät.

Pohjois-Koreassa on diktatuuri siinä perinteisimmässä ja puhtaimmassa muodossaan vielä olemassa. Kaatuuhan se jossain vaiheessa, veikkaan että vuosikymmenen sisällä.

Totalitarismia on kuitenkin maailman monessa valtiossa. Valtioissa on isoja eroja keskenään, mutta yhteistä niille on se, että niissä on jonkin verran kuitenkin liikkumavaraa ja jopa mielipiteen vapauttakin sentään olemassa. Ja sisäinen paine kasautuu ja kasvattaa ihmisten vapauksia pikku hiljaa.

Itselleni on ollut yllätys, kuinka suuri sanavapaus on nykyään esim. islamistisissa valtioissa. TV-ohjelmissa pääsevät ääneen uudistuksia vaativat ihmiset, jopa hienovaraisella (ovelalla) tavalla islaminvastaiset ihmiset. Professorit, mutta myös kansanedustajat ja toimittajat pääsevät kritisoimaan hyvin vapaasti yhteiskuntajärjestelmiä ja sättivätpä he suoraan takapajuista kansaakin. Sotimisen syistäkin he puhuvat, ja mielestäni rehellisemmin ja monipuolisemmin kuin puhuvat päät lännessä...Tietysti ihmisen tausta vaikuttaa kenet päästetään eetteriin, ja myöskin sukupuoli. Mutta edistystä kuitenkin.

Kiina on oma erikoinen tapauksensa maailman valtoiden joukossa. Kiina on myös niin iso, että kukaan ei sitä voi sivuuttaa.

Ja sitten on EU, USA, Kanada ja Australia.

EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa, koska mitään kunnollista perustaa ei ole koskaan ollut olemassa. Voisin listata tähän toistakymmentä syytä, miksi EU on ollut alusta saakka tuomittu epäonnistumaan. Mutta jätänpä väliin, jotta ei taas lopu tila.

Länsimaiden demokratia on kriisissä, ja siihen on syynä todellisen demokratian puute.

Poliitikkoja ohjailevat lobbarit, ja sitä parempi lobbari, mitä enemmän lobbarilla on rahaa. Demokratia siis ohitetaan rahalla, näin yksinkertaistaen sanottuna.

Suurimpia glabaaleja "lobbareita" ovat maailman suurimmat mediatalot. Nämä ohjailevat ihmisten ajattelua, monikin luottaen vanhaan maineeseensa laadukkaana uutisten tuottajana. Maailma on muuttunut, ja isot mediat (tv-kanavat, lehdet, radiot) ovat suhmuroinnistaan huolimatta häviöllä. Heidän uskottavuutensa on uskomattoman pieneksi, suorastaan olemattomaksi kutistunut. Jokainen ajatteleva ihminen tarkistaa uutiset monista lähteistä, eikä voi enää luottaa entisiin lähteisiinsä (eikä sokesti muihinkaan). Se on isojen medioiden oma vika: ovat vääristelleet ja jopa valehdelleet ihan liian monta kertaa.


Muutoksia on tulossa. Euroopassa on aiemminkin väkijoukot uskaltaneet palauttaa valtaa kansalle, kun valtakoneisto on tarpeeksi etääntynyt kansasta. Niin tulee käymään nytkin, heiluri heilahtaa toiseen suuntaan ihan kohta, nyt ollaan ääriasennossa.

Ainoa paha puoli tässä on se, että politiikan-rahan-vallan -kolmikantaan on sotkettu länsimaissa vielä uskonnolliset ulottuvuudet. Tai oikeammin sanottuna soppaan on päästetty toimijaksi poliittis-uskonnollinen IDEOLOGIA, jonka päämäärä on muiden aatteiden alasajo.

Tässä on kyllä tapahtunut laskuvirhe sekä vannoutuneilla islamisteilla että Soros&co:lla...nimittäin sen koommin islamin maailmanvalloitus kuin Soros&co NWO:kaan ei tule onnistumaan.

Soros&co:n ajatuksena lienee ollut, että länsimaiset ihmiset ja muslimit ryhtyisivät laajoihin paikallisiin taistoihin keskenään (asein), ja täten saataisiin kaaos käyntiin, ja sitä kautta poikkeustilalait ja armeijakoneistot kaduille --->ihmisillä ei olisi aikaa tutkia, mitä päättäjät päättävät tehdä keskenään...Ainakaan lännessä.

Soros&co on aliarvioinut ihmisten älyn, erityisesti ihmismassojen kollektiivisen älyn voiman.

Sivistyksestä en nyt puhu, koska sivistys lähtee meistä kaikista hyvin helposti pois, kun perustarpeista tulee kiistaa. Eikä länsimaissakaan sivistynyttä sakkia kovin paljon edes ole :) En tiedä, pitäisikö ollakaan...

PS. Ruotsissa on toimittu iät ja ajat hyvin kaksinaamaisesti auttamisen suhteen. Ja tavalliset svenssonit on syyllistetty häpeämään omaa hyvinvointiaan. Siksi maahan on ollut helppo ajaa sisään tämä monikulttuurisuushapatus, joska on tuonut ruotsalaiseen yhteiskuntaan paljon pahoinvointia...Kukaan ei voi kiistää väkivaltatilastoja, eli sitten kielletäänkin tekijöiden profilointi etnisyyden mukaan!

Poliitikot jaksavat sielläkin kohkata "ääriliikeistä", joilla he tarkoittavat ruotsalaisia isänmaallisia järjestöjä. Eivät kuitenkaan kohkaa shariapartioista, jotka ovat yhteiskuntajärjestelmälle paljon vaarallisempia ääriliikkeitä missä tahansa länsimaassa kuin yksikään ns.isänmaallinen kerho. Mutta sama meiniki on myös Saksassa ja Britanniassa...islamistien väkivalta on vaan niin paljon parempaa...

Lue lisää

Yksi asia vielä:

Demokratiavaje länsimaissa johtuu osittain myös siitä, että vallan kolmikanta ei toteudu vailla kytköksiä eri tahoihin.

Demokratiassa lainsäätäminen, toimeenpanovalta ja tuomiovalta pitäisi pitää tiukasti omissa lokeroissaan. Länsimaissa näillä osasilla on enemmän tai vähemmän liian läheisiä kytköksiä. Varsinkin tuomiovalta pitäisi olla täysin politiikan piireistä vapaiden ihmisten hallussa. Ja tuomiovaltaa pitäisi olla valvomassa yhtä lailla riippumaton taho, jonka jäsenet vaihtuisivat randomisti.

Amerikassa tämä oikeuslaitoksen politisoituminen on näkynyt, ja näkyy nykyäänkin kaikkein räikeimmin. (Nyt siellä yrittävät demokraatit saada Obamaa nimittämään korkeimman oikeuden tuomariksi (kun edellinen kuoli) demokraattien suosikin...ohi lakisääteisen järjestyksen..aivan käsittämätöntä "demokratiaa". Häviävät vaalit ---> eivät hyväksy tulosta ---> yllyttävät presidenttiä laittomuuksiin (vaikka tuo pressa onkin rikkonut lakia kausiensa aikana useamman kerran, mutta silti..)

erika-täti kirjoitti:

Loppui tila.

Joo, eli sitä piti sanomani, että demokratia
(tai näennäisdemokratia/maailmanlaajuinen plutokratia) ja diktatuurit ovat tulossa tiensä päähän.Elämme erikoista aikaa. Tulossa on jotain muuta näiden tilalle, eikä kukaan osaa tarkasti sanoa mitä. Ehkä uudenlaista kansanvaltaa? Vanhaan kaupunkivaltio-malliin perustuvaan malliin rakennettua hallintoa? Se on kuitenkin selvää, että valtatyhjiöt täyttyvät aina, ja valtarakenteet muuttuvat kun isot massat niin päättävät.

Pohjois-Koreassa on diktatuuri siinä perinteisimmässä ja puhtaimmassa muodossaan vielä olemassa. Kaatuuhan se jossain vaiheessa, veikkaan että vuosikymmenen sisällä.

Totalitarismia on kuitenkin maailman monessa valtiossa. Valtioissa on isoja eroja keskenään, mutta yhteistä niille on se, että niissä on jonkin verran kuitenkin liikkumavaraa ja jopa mielipiteen vapauttakin sentään olemassa. Ja sisäinen paine kasautuu ja kasvattaa ihmisten vapauksia pikku hiljaa.

Itselleni on ollut yllätys, kuinka suuri sanavapaus on nykyään esim. islamistisissa valtioissa. TV-ohjelmissa pääsevät ääneen uudistuksia vaativat ihmiset, jopa hienovaraisella (ovelalla) tavalla islaminvastaiset ihmiset. Professorit, mutta myös kansanedustajat ja toimittajat pääsevät kritisoimaan hyvin vapaasti yhteiskuntajärjestelmiä ja sättivätpä he suoraan takapajuista kansaakin. Sotimisen syistäkin he puhuvat, ja mielestäni rehellisemmin ja monipuolisemmin kuin puhuvat päät lännessä...Tietysti ihmisen tausta vaikuttaa kenet päästetään eetteriin, ja myöskin sukupuoli. Mutta edistystä kuitenkin.

Kiina on oma erikoinen tapauksensa maailman valtoiden joukossa. Kiina on myös niin iso, että kukaan ei sitä voi sivuuttaa.

Ja sitten on EU, USA, Kanada ja Australia.

EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa, koska mitään kunnollista perustaa ei ole koskaan ollut olemassa. Voisin listata tähän toistakymmentä syytä, miksi EU on ollut alusta saakka tuomittu epäonnistumaan. Mutta jätänpä väliin, jotta ei taas lopu tila.

Länsimaiden demokratia on kriisissä, ja siihen on syynä todellisen demokratian puute.

Poliitikkoja ohjailevat lobbarit, ja sitä parempi lobbari, mitä enemmän lobbarilla on rahaa. Demokratia siis ohitetaan rahalla, näin yksinkertaistaen sanottuna.

Suurimpia glabaaleja "lobbareita" ovat maailman suurimmat mediatalot. Nämä ohjailevat ihmisten ajattelua, monikin luottaen vanhaan maineeseensa laadukkaana uutisten tuottajana. Maailma on muuttunut, ja isot mediat (tv-kanavat, lehdet, radiot) ovat suhmuroinnistaan huolimatta häviöllä. Heidän uskottavuutensa on uskomattoman pieneksi, suorastaan olemattomaksi kutistunut. Jokainen ajatteleva ihminen tarkistaa uutiset monista lähteistä, eikä voi enää luottaa entisiin lähteisiinsä (eikä sokesti muihinkaan). Se on isojen medioiden oma vika: ovat vääristelleet ja jopa valehdelleet ihan liian monta kertaa.


Muutoksia on tulossa. Euroopassa on aiemminkin väkijoukot uskaltaneet palauttaa valtaa kansalle, kun valtakoneisto on tarpeeksi etääntynyt kansasta. Niin tulee käymään nytkin, heiluri heilahtaa toiseen suuntaan ihan kohta, nyt ollaan ääriasennossa.

Ainoa paha puoli tässä on se, että politiikan-rahan-vallan -kolmikantaan on sotkettu länsimaissa vielä uskonnolliset ulottuvuudet. Tai oikeammin sanottuna soppaan on päästetty toimijaksi poliittis-uskonnollinen IDEOLOGIA, jonka päämäärä on muiden aatteiden alasajo.

Tässä on kyllä tapahtunut laskuvirhe sekä vannoutuneilla islamisteilla että Soros&co:lla...nimittäin sen koommin islamin maailmanvalloitus kuin Soros&co NWO:kaan ei tule onnistumaan.

Soros&co:n ajatuksena lienee ollut, että länsimaiset ihmiset ja muslimit ryhtyisivät laajoihin paikallisiin taistoihin keskenään (asein), ja täten saataisiin kaaos käyntiin, ja sitä kautta poikkeustilalait ja armeijakoneistot kaduille --->ihmisillä ei olisi aikaa tutkia, mitä päättäjät päättävät tehdä keskenään...Ainakaan lännessä.

Soros&co on aliarvioinut ihmisten älyn, erityisesti ihmismassojen kollektiivisen älyn voiman.

Sivistyksestä en nyt puhu, koska sivistys lähtee meistä kaikista hyvin helposti pois, kun perustarpeista tulee kiistaa. Eikä länsimaissakaan sivistynyttä sakkia kovin paljon edes ole :) En tiedä, pitäisikö ollakaan...

PS. Ruotsissa on toimittu iät ja ajat hyvin kaksinaamaisesti auttamisen suhteen. Ja tavalliset svenssonit on syyllistetty häpeämään omaa hyvinvointiaan. Siksi maahan on ollut helppo ajaa sisään tämä monikulttuurisuushapatus, joska on tuonut ruotsalaiseen yhteiskuntaan paljon pahoinvointia...Kukaan ei voi kiistää väkivaltatilastoja, eli sitten kielletäänkin tekijöiden profilointi etnisyyden mukaan!

Poliitikot jaksavat sielläkin kohkata "ääriliikeistä", joilla he tarkoittavat ruotsalaisia isänmaallisia järjestöjä. Eivät kuitenkaan kohkaa shariapartioista, jotka ovat yhteiskuntajärjestelmälle paljon vaarallisempia ääriliikkeitä missä tahansa länsimaassa kuin yksikään ns.isänmaallinen kerho. Mutta sama meiniki on myös Saksassa ja Britanniassa...islamistien väkivalta on vaan niin paljon parempaa...

Lue lisää

Heh vai että tila loppui kesken. :)

Harvemmin kieltämättä tällä palstalla, sinä aikana kun olen tätä selaillut, on näin pitkiä postauksia ollut. Mielenkiintoisia ajatuksia.

Tuota kaupunki valtiomallia ja lähempää kansanvaltaa taikka muuta kohtaan olen skeptinen, kuin nykyisiäkin malleja kohtaa. Perustavasti siitä syystä, että kaikki valtiomuodot ja yhteiskunta jätjestykset perustuvat valtaan ja vallan käyttöön. Ja tuon AP:n linkin mukaisesti täysin samat lainalaisuudet pätevät kaikissa vallankäytön muodoissa, niin pienissä kuin suurissa. Ja jotta ylipäätään voit muuttaa jotain asiaa, niin sinulla täytyy olla valtaa toteuttaa se. Joko sinulle suotua valtaa taikka suoraa valtaa(aseellinen, fyysinen).

Saman olen itseasiassa huomannut kun olen seuraillut netistä lähi-idän uutisia.

Henkilökohtaisesti poliittisiin ja muihin maailman sekä kotimaan tilanteisiin miulla on aika välinpitämätön suhtautuminen. Tyyliin "mielenkiintoinen ja omituinen ilmiö/uutinen, mutta en jaksa välittää asiasta".

"Tai oikeammin sanottuna soppaan on päästetty toimijaksi poliittis-uskonnollinen IDEOLOGIA, jonka päämäärä on muiden aatteiden alasajo."

Tästä miulle tuli mieleen Frank Herberti:n Dyyni sarjassa ollut lausahdus:
"When religion and politics ride in the same cart, the whirlwind follows."
Tuosta kirjasarjasta löytyy monia muitakin ajatuksia herättäviä aksioomia ja lausahduksia. Muutenkin mielenkiintoinen tarina, joka tosin muuttuu tarinankerronnallisistasyistä tylsäksi neljännen kirjan kohdalla.

erika-täti kirjoitti:

Yksi asia vielä:

Demokratiavaje länsimaissa johtuu osittain myös siitä, että vallan kolmikanta ei toteudu vailla kytköksiä eri tahoihin.

Demokratiassa lainsäätäminen, toimeenpanovalta ja tuomiovalta pitäisi pitää tiukasti omissa lokeroissaan. Länsimaissa näillä osasilla on enemmän tai vähemmän liian läheisiä kytköksiä. Varsinkin tuomiovalta pitäisi olla täysin politiikan piireistä vapaiden ihmisten hallussa. Ja tuomiovaltaa pitäisi olla valvomassa yhtä lailla riippumaton taho, jonka jäsenet vaihtuisivat randomisti.

Amerikassa tämä oikeuslaitoksen politisoituminen on näkynyt, ja näkyy nykyäänkin kaikkein räikeimmin. (Nyt siellä yrittävät demokraatit saada Obamaa nimittämään korkeimman oikeuden tuomariksi (kun edellinen kuoli) demokraattien suosikin...ohi lakisääteisen järjestyksen..aivan käsittämätöntä "demokratiaa". Häviävät vaalit ---> eivät hyväksy tulosta ---> yllyttävät presidenttiä laittomuuksiin (vaikka tuo pressa onkin rikkonut lakia kausiensa aikana useamman kerran, mutta silti..)

Lue lisää

Mitä mie ymmärrän jenkkien pressan vaaleista niin vaikka kansa on äänestänyt vaaleissa, niin ei presidenttiä äänestä kansa vaan valitsijamiehet (N#500 tai jotain). Ja näiden valitsijamiehet äänestävät vasta joulukuussa.
https://youtu.be/OUS9mM8Xbbw?list=PL9936C719FF689E7D

pete_pjn kirjoitti:

Mitä mie ymmärrän jenkkien pressan vaaleista niin vaikka kansa on äänestänyt vaaleissa, niin ei presidenttiä äänestä kansa vaan valitsijamiehet (N#500 tai jotain). Ja näiden valitsijamiehet äänestävät vasta joulukuussa.
https://youtu.be/OUS9mM8Xbbw?list=PL9936C719FF689E7D

Lue lisää

Ja mikäli on uskominen tämän podcastin kertomaan tilanteeseen, niin tilanne valitsijamiesten osalta mänee oudommaksi vielä.

Tuossa edellisessä videossa mainittiin, että valitsijamiehet valitaan osavaltion puolueen toimesta. Joka on himpun omituista, sillä poliittinen puolue valitsee henkilön joka loppupeleissä äänestää presidentistä.

Tämän podcastin mukaan, jotkin osavaltiot äänestävät suoralla kansanäänestyksellä valitsijamiehistä kun taas toisissa valitsijamieheksi pääsee tarpeeksi suurella rahalahjoituksella poliittiselle puolueelle,joka silloin on vallassa, taikka lahjana jostain merkittävästä saavutuksesta yms..

https://youtu.be/8Hj96rvdRzw

pete_pjn kirjoitti:

Ja mikäli on uskominen tämän podcastin kertomaan tilanteeseen, niin tilanne valitsijamiesten osalta mänee oudommaksi vielä.

Tuossa edellisessä videossa mainittiin, että valitsijamiehet valitaan osavaltion puolueen toimesta. Joka on himpun omituista, sillä poliittinen puolue valitsee henkilön joka loppupeleissä äänestää presidentistä.

Tämän podcastin mukaan, jotkin osavaltiot äänestävät suoralla kansanäänestyksellä valitsijamiehistä kun taas toisissa valitsijamieheksi pääsee tarpeeksi suurella rahalahjoituksella poliittiselle puolueelle,joka silloin on vallassa, taikka lahjana jostain merkittävästä saavutuksesta yms..

https://youtu.be/8Hj96rvdRzw

Lue lisää

Sekavathan nuo systeemit ovat. Ja tosiaan valitsijamiehet valitsevat presidentin.

Presidenttisopassa on hyvin paljon siivottavaa:

- toimimattomat äänestyskoneet
*Miksi niitä ei ole poistettu jo aikoja sitten käytöstä, kun ne eivät ole
toimineet yksissäkään vaaleissa kunnolla? Kaikki tietävät vastauksen,
mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen...

- puolueellinen uutisointi (kautta maailman)
*ei ole ollut vaikea tietää, ketä maailman eliitti kannattaa...totuus unohtuu
kun lähdetään tälle linjalle...median pitäisi olla vallan vahtikoira, mutta
se onkin vallan puudeli...osin tästä syystä vaaliväittelyistä tulee
nokitteluja, joissa todellinen asia unohtuu käsitellä

- rikokset rekisteröinnissä
* kuolleita rekisteröity äänestäjiksi
* ihmisiä kuljeteltu osavaltiosta toiseen rekisteröitymään, eli jotkut
äänestävät useita kertoja
* rekiströintilipukkeita tuhottu tahallaan

Näistä rikoksista on todistusaineisoa, jota kukaan ei voi kieltää. Miksi vaalien kulun annettii jatkua? Kuinka vaikeaa on maailman teknologisesti johtavimman valtion luoda it-järjestelmä, jossa jokainen kansalainen on järkevästi ja aukottomasti rekisteröitynä? Sehän olisi hyödyksi myös muissa asioissa kuin vaaleissa. Erikseen rekisteröityminen äänestäjäksi on demokratian vastainen vaatimus, kaikki eivät siihen edes kykene. Samaten vangeilla ja muilla laitoksissa elävillä tulisi olla äänioikeus oikeassa demokratiassa.

Kun rikokset ja rötökset tiedetään, niin miten aidossa demokratiassa homman annetaan jatkua vaaleihin asti?

(ja jätän tässä nyt käsittelemättä NewYorkin poliisin tutkimukset erään pitserian, erään saaren, ja eräiden ihmisten suhteen, jotka alkoivat jo yli vuosi sitten, ja joiden vuoksi kotietsintöjäkin on tehty ja materiaalia rikoksista löydetty...ja Hillaryn rikollisen valehtelun USEAAN otteeseen, kun hän on ollut kongressin kuultavana Benghasin suurlähetystön verilöylyn ja sähköpostiensa vuoksi)

Homma jatkui, ja media leimasi (ja leimaa edelleen) Trumpin mahdottoman isoksi populistiksi..ahhahahahahah.

Minä en ole koskaan ollut Trumpin fani, ja olen sen verran seurannut maailman uutisia tätä ennenkin, että tiedän minkälainen niljake Trump osaa halutessaan olla. Mulla minulle on näistä vaaleista jäänyt kuva, että Trump on pienempi niljake ja rehellisempi kuin Clintonit.

Onpa se populismi valtava ase! Miksi siis maailman isoimmat mediat eivät ryhdy populisteiksi ja kerro asioita niinkuin ne ovat? Siksi, koska totuus (siis se likimain totuus, ei absoluuttinen) on nykyään suurinta populismia, ja totuutta eivät suurimmat mediat kestä. Eivätkä näköjään myöskään "vääriä äänestystuloksia". Vieläkö joku haluaa uskoa nykymuotoisen demokratian toimivan?

Tämä meininki on juuri sitä mistä isävainaani aikoinaan puhui ja varoitti: raha puhuu, omatunto vaikenee.

Kyllä minä niin suuresti lakkaisin pahoittamasta mieltäni, kun Bilderberg-Atte-Jääskeläinen ja Bilderberg-Hesari eräänä kauniina päivänä kertoisivat asioista puolueettomasti, sillain aidosti journalistisin ottein. Saattaisi työhyvinvointikin noissa lafkoissa kasva kohisten (on muuten valtion laitoksissa kirjattu lakiin, Atelle tiedoksi).

Se päivä koittaa varmaan sitten, kun maailmaan on saatu yksi hallitus ja yksi uskonto. Huoh. Siihen mennessä minut on mestattu vääräuskoisena agitaattorina, ja varmaan Putin-trollinakin (Obaman hallinto on ostanut 30 000 GILJOTIINIA, ihan oikeasti. WTF? Mutta totta se on. 30 000 giljotiinia.).

Tuossa ei ole mitään "creepy" mitä videolla sanotaan.

Todellinen creepy-tilanne tulee sitten, kun joku alkaa tosisssaan uskoa moista moskaa.

Molemmat aivopuoliskot toimivat toisiaan varten ja toistensa avuksi, ilman muita ulkopuolisia motiiveja.

Ei kannata edes katsoa moisia videoita, varsinkin jos on menossa nukkumaan ja on epävarma omasta maailmankuvastaan.. Ja jos ei muu karkota, niin tietynlainen ääni ja aksentti amerikkalaisissa videoissa on sellainen yhdistelmä, että sille pitäisi tehdä heti oharit...

Minulla jäi kristinuskonnon osallisuus näihin systeemeihin käsittelemättä, koska se oli omasta mielestäni liian suuri. Jopa nykyinen aivokirurgia perustuu kristillisiin arvoihin ja maailmankatsomukseen.Yllättääkö?

Nyt pois moiset paskavideot, ja huomenna on uusi päivä.