Henkisesti yksin avioliitossa

Avioliiton ei kuulu haihduttaa yksilön omaa persoonaa ja vastuuta omasta elämästä, kyllä sunkin pitäisi kyetä huolehtimaan omista tarpeistasi.

Avauksestasi sain käsityksen että miehesi on välinpitämätön suhteesi, se on huonompi juttu. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta...

Ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin on monenlaisia. Jotkut tykkää ja haluaa jakaa kaikki asiat puolisonsa kanssa. Haluaa kertoa omat asiansa ja haluaa kuulla puolisonsa asiat.
Itselleni ei ole sellainen puoliso valikoitunut, kuten ei sinullekaan.

En osaa sanoa, onko sellainen tavallista vai harvinaista. On meitä avioliitossa yksinäisiä ainakin kaksi :)

Pitkässä liitossa kehittyy paljon tottumuksia ja itsestäänselvyyksinäkin pidettyjä rutiineja, joita on työlästä alkaa muuttamaan jotenkin yhtäkkiä ja tietoisesti. Yleensä silloin ihminen ajautuu kriisiin.
Kriisi edeltää muutosta.

Sinulla on oikeus haluta muutosta omaan elämääsi, mutta koska olet aviopuoliso ja vanhempi, sinun elämäsi koskettaa myös muita ihmisiä. Siitä kannattaisi alkaa keskustelemaan, muutoksesta, jota sinä yksilönä kaipaat mutta jonka osaltaan mahdollistavat myös sinun perheesi jäneset – silloin, kun he ymmärtävät mistä on kysymys.

Lue tuolta lisää, jos kiinnostaa:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/

Hei Hymyttömyys

Kerrot liitostasi, jossa läheisyyden ja tunneyhteyden sijaan on kasvanut liian suuri erillisyyden ja yksinäisyyden kuilu. Kuilun yli ei ole helppoa siltaa rakentaa. Mietin, voisitteko etsiä sillanrakennustyökaluja terapiasta? Lopputulosta ei voi tietää etukäteen, mutta jos mitään muutoksia ei tehdä, kaikki jatkuu ennallaan ja hymyttömyytesi jatkuu.
Monet parit kokevat kaltaistasi etääntymistä. Jotkut selviävät ja löytävät uuden sitoutumisen. Jotkut eroavat. Meistä jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään, missä , miten ja kenen kanssa sen viettää. Millaista toivot elämäsi olevan vaikkapa vuoden päästä? Millaista olisi, jos et kokisikaan enää yksinäisyyttä liitossasi vaan voisit kokea emotionaalista yhteyttä? Miten saisit hymyn kasvoillesi takaisin? Mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voit jo tänään ottaa, jotta se toteutuisi?


Merja-diakoni

Olet 20 vuotta ihmetellyt miksi ette keskustele keskenänne. Aika pitkä aika ihmetellä.

Sanot että mies oli milloin missäkin pitkiä aikoja... ei kai nyt milloin missäkin??

Ensinnäkin olette yhdessä valinneet sellaisen elämän, että sinä hoidat kodin, lapset ja teet kotona päätökset. Minusta tämä on todella järkevää, koska, no, sinähän olet kotona. Et käy töissä, etkä opiskele. Miehesi huolehtii rahan tienaamisesta ja työssä käymisestä.
Se ettei miehesi ilmeisesti ole ollut lastensa kanssa kotona ollessaan, on teidän kahden valinta. Ilmeisesti miehelläsi ei ole lastensa elämässä ollut mitään muuta roolia kuin rahan tuoja, mutta täytyy muistaa, että tämäkin on ollut sinun ja miehesi tekemä valinta.

Ja vaikka ette olisi yllämainittuja käytäntöjä sopineetkaan, noin te olette toimineet arjessa ilmeisesti hyvin pitkään, ja silloin siitä on tullut hyväksyttävä käytäntö. Kotiin jäämisesi on teiltä kuitenkin tietoinen valinta. Jokainen tajuaa miten 10-20 vuotta kotona hyvin pienillä tuloilla vaikuttaa esim. eläkekertymään ja CV:hen.

Tuollaisen jälkeen, hyvin harva puoliso jaksaa vatuloida edes takaisin, tekisikö se parisuhteen toinen osapuoli noin, näin vai jollakin kolmannella tavalla.
Mies tekee päätöksiä oman uransa suhteen ja odottaa että sinä teet päätökset itseäsi koskevissa asioissa.
Sinunkin pitää päättää itseäsi koskevista asioista itsenäisesti, esim. aiotko olla jatkossakin pitkäaikaistyötön vai menetkö opiskelemaan vaikkapa uuteen ammattiin.

Se vaan on niin, ettei yhteistä säveltä ole välttämättä alussakaan. Olin yli kaksikymmentäviisivuotta avioliitossa, joka ei olisi koskaan toiminut "omana perheenä", mutta kommuunissa eläen jatkui niinkin pitkään. Tiesin kuitenkin naimisiin mennessäni, etten eläisi koskaan kyseisen tyypin kanssa kahdestaan. Heti hain eron, kun näytti uhkaavasti siltä, että jäisimme kahden.

En osaisi kuvitellakaan, että kodissani asuisi joku muukin ja olisi kiinni, kuin iilimato. Jatkuvasti joutuisi ottamaan toisen huomioon. Ei sovi minulle!

Seuraavaksi ala sitten johtamaan omaa elämääsi. Eli näytä närhen munat sille.

Meillä on melko tarkalleen sama kuvio kuin teillä. Vaimo hakee vastakaikunsa monilta ystäviltään sekä lapsiltamme, jotka ovat jo aikuisia.

usein mies katsoo oikeudekseen pitää toista naista ja onhan sillä aikaa kun vaimo hoitaa kodin, lapset ym.

Sinähän selkeä narsisti olet jos et rakkaudesta mennyt naimisiin. Eli olet toiselta vienyt 20 vuotta turhaan? Kunhan nyt sinulla itselläsi on hyvin asiat sekä on tärkein syy mennä naimisiin? Eiköhän kuitenkin rakkaus ole se yhteen menemisen syy. Muutoin olet kyllä narsisti jos muulla syyllä menit avioon toisen kanssa. Näin se vain on. Et näe itseäsi kuinka narsisti olet kun vain oma hyvinvointi on taattu. Toisen huijaamistahan tuo on ja todella rankkaa!