Tämä on varmaan arka aihe ?
Puhutaan koko ajan vapaaehtoisesta omaishoidosta tai omaisen hoidosta.
Osalla se voi olla sitä, mutta voi olla myös pakko/umpikuja, tai muuttua siksi hoidettavan tilan huonotessa, koska muuten omainen jää heitteille tässä yhteiskunnassa.
Hoitopaikkoja ei ole tai ei saa kuin vasta terminaalivaiheessa.
Kuinka moni hoitaa vapaaehtoisesti omaisensa ja kuinka moni ylikorostuneesta velvollisuudentunteesta tai siksi, ettei muutakaan voi ?
Miten suojata henkisesti itseään ja löytää voimia jaksamiseen ?
Vapaaehtoinen omaishoito vai umpikuja/arka aihe
erilaisiatotuuksia
24
3377
Vastaukset
- hiphoppi
Umpikuja on mun tilanne. Olen niin loppu että mua motivoi enää ylikorostunut syyllisyydentunne, joka tulis jos en hoitais läheistäni.
tunnen silti empatiaa läheistäni kohtaan ja olen surullinen siitä miten on käynyt.
toivon häne saavan hoitopaikan ennenkuin itse kuolen, ehkä välimmekin sitten paranis vielä. kuka häntä sitten hoitaisi, jos mua ei ole kun ei tähänkään asti ole muuta hoitajaa tai paikkaa laitoksesta saanut.
Päätin olla armollinen itselleni. En leiki enää sekunda-äiti-teresaa. - Ennuskirja
Syyllisyydentunne onkin varmaan joku maailman luomisessa ihmiseen iskostettu tunne siltä varalta, että Suomessa tullaan ulkoistamaan joskus vuonna 2000 sairaitten ikääntyneitten hoito omaisille !
"Ja katso, niin tapahtui !" - kypsä-
Itse en alun perinkään ole halunnut puolisoni omaishoitajaksi, minut velvoitettiin siihen kunnan puolesta koska olimme naimisissa. Kukaan ei kysynyt haluanko ja jaksanko.
Nyt kymmenen vuoden jälkeen, avioliitto tunteeton ja karikolla, henkiset voimavarat loppu ja motivaatio jatkaa täysin maassa. Pakko koska ei ole hoitopaikka.
Omaishoito on velvollisuus eikä oikeus.- sukulainen
Antaako laki tosiaankin mahdollisuuden pakottaa omaishoitajaksi ?!
Ihmisellähän on Suomessa itsemäärämisoikeus, jopa sillä hoidettavalla, joka "syö" sinulta voimasi ja elämäsi !
Mikä ihmeen kunta sellainen on ? - elatusvelv-
sukulainen kirjoitti:
Antaako laki tosiaankin mahdollisuuden pakottaa omaishoitajaksi ?!
Ihmisellähän on Suomessa itsemäärämisoikeus, jopa sillä hoidettavalla, joka "syö" sinulta voimasi ja elämäsi !
Mikä ihmeen kunta sellainen on ?Siinäpä se tulikin. Kiteytit asian hienosti. "Ihmisellähän on Suomessa itsemäärämisoikeus, jopa sillä hoidettavalla, joka "syö" sinulta voimasi ja elämäsi !"
Se on juuri tämä hoidettava, jolla se itsemääräämisoikeus on, hoitajan oikeudet tulevat vasta sen jälkeen, jos tulevat. Hoidettavan ei ole pakko mennä laitoshoitoon, inttervallihoitoon, lääkäriin, muistihoitajalle, ottaa lääkkeitä, jos ei itse tahdo.
Et voi jättää hoidettavaa puolisoasi hoitamatta ja yksin koska silloin olet jättänyt hänet heitteelle.
Pelkkä avioliittolakikin velvoittaa jotain.
Velvoitteista ei pääse kuin ottamalla ero. - sydämestä
Omaistaan ei koskaan saisi hoitaa velvollisuudesta tai syyllisyyden tunteesta, silloin siinä ei tee hyvää, ei itselleen eikä hoidettavalle. Omaisen hoitaminen pitäisi lähteä omasta halusta ja sydämestä. Hoidin itse äitiäni yli 6 vuotta, ja vaikka asuin toisessa maassa ja työskentelin siellä, tein päätöksen muuttaa äitini luokse ja pitää hänestä huolta loppuun asti. Ihania vuosia ne olivat, mutta tottahan toki myös aika ajoittain raskaita. Ymmärrän kyllä, jos hoitopaikkaa ei löydy ja vanhus ei pärjää kotona, niin silloin ehkä tulee se tunne, että on "pakko" hoitaa ihan vain velvollisuuden tunteesta. En toki toivo tuota kenellekään, sillä jos auttaminen ei lähde sydämestä, siinä ei ole mitään virkaa. Ihminen tekee silloin täysin itseään vastaan, enkä usko että hoidettavallakaan on hyvä olla tuollaisissa energioissa. Mutta siihenhän tämä yhteiskunta on menossa: omaiset tavallaan "pakotetaan" hoitamaan. Ja mikä taloudellinen voitto se onkaan tälle yhteiskunnalle. Suomessa on noin 60 000 omaishoitajaa (ehkä tänä päivänä vieläkin useampi) ja se merkitsee miljardien eurojen voittoa vuodessa tälle valtiolle! Ajatelkaa, mistä summista on kyse!
- Armollisuuttakehiin
On se aika arka aihe onko omaishoito pakkoa vai ei.
Vapaaehtoisesti yleensä, hyvästä sydämestäänhäni hmiset alkaa. Ensin se ei tunnu pakolta, kun tilanne on kohtuullinen.
Hoidettavan terveyden huonontuessa, hoitajan voimien hiipuessa ja elämänpiirin pienentyessä se alkaa tuntua pakolta.
Hoitajankin pitäisi saada voimia jostain.
Harva pystyy itselleenkään tunnustamaan että se on pakko.
Monella (vanhempiensa) hoitajalla on oma perhe, jonka kanssa toivoisi enemmän yhteistä aikaa.
Eräässä ketjussa täällä syyllistettiin voimakkaasti niitä, jotka ei halua enää olla omaishoitajia koska eivät jaksa kertakaikkiaan ! On huono siis ihminen, jos ei jaksa.
"Mikä se semmoinen ihminen on joka ei omaistaan hoida loppuun asti?", kysyi yksikin kirjoittaja. Siis syyllistetään vaikeassa asemassa olevia ihmisiä !
Jokaisella on oma rajansa. Katkeaa se kamelinkin selkä.
Ei syyllistettäisi muita, jos joku toinen ei jaksa, on äärirajoilla ! - exlibris
Ei kukaan tartte toisten syyllistämisiä todellakaan.
Moni tulee jo hoidettavansa syyllistämäksi ihan tarpeeksi ! - Zukrah
Älkää syyllistykö:
Se ei tarkoita, etteikö rakastaisi vanhempiaan, vaikka ei jaksaisi hoitaa heitä tai se tuntuisi pakolta.- myös.muita
Aina ei ole kyse vanhemmista. Hoidettava voi olla myös puoliso tai lapsi...Miten selitänt vaikkapa nuorelle vammautuneelle puolisolle, ettei jaksa hoitaa häntä ja hänen olisi parempi laitoshoidossa? Myös hoidettava voi syyllistää,...tarpeen tullen he voivat olla todella julmia henkisesti hoitajalleen.
- Depressiossa
Vanhenemisen tuska voi olla olla hoitajallakin. Elämä menee ohi.
Omat vanhempani viettivät mukavia eläkepäiviä vuosikausia, matkustelivatkin jonkun verran.
Itse jäin eläkkeelle suoraan heitä hoitamaan.
Satuin haikailemaan ohimennen:
"Olispa kiva päästä vaikka viikoksi edes Mallorcalle !"
Sain ihmettelevän ja omat haluni kyseenalaistavan ja tyrmäävän vastauksen:
"Miksi sinä sinne menisit ?! Sinähän olit siellä jo kerran!!"
Joo, 80-luvulla.
Ei tartte haluta enää mitään.
Elämä menee ohi. Omaishoitaja tekee arvokasta työtä säästäen yhteiskunnan varoja valtavasti. Valitettavasti se ei näy poliitikkojen toiminnassa eikä päätöksissä millään tavalla. Sama on myös sos/ter asioista päättävien tahojen kanssa. Omaiset painostetaan hoitamaan kotona jopa liiankin huonokuntoisia sairaita ihmisiä erittäin pienellä korvauksella. Korvausperusteet muuttuvat jatkuvasti ja siitä saatu korvaus voi jopa pienentyä vaikka työn ja hoidon määrä kasvaa. Tämä väistämättä johtaa omaishoitajien uupumiseen, pahimmassa tapauksessa sairastumiseen. Lain mukaan omaishoitajilla on oikeus saada vapaapäiviä, kotiapua sekä mahdollisuus saada intervalli hoitojaksoja. Niitä valitettavasti ei kuitenkaan tarjota automaattisesti vaan ne pitää osata ja uskaltaa vaatia.
Eräs rouva lähestyi minua sähköpostin kautta ja kertoi olevansa aivan lopussa. Koki myös jääneestä yksin raskaan hoidettavansa kanssa ilman mitään mahdollisuutta saada ulkopuolista apua. Kehoitin rouvaa kylmästi unohtamaan omat tunteensa ja ajatuksensa ja menemään kotihoidon ohjaajan juttusille ja vaatimaan kaikki ne avut mihin hän kokee tarvitsevansa. Rouva oli empinyt asiaa ja kysyi entä jos se tyrmätään kuitenkin. Kehoitin olemaan rohkea, s huutamaan vaikka naama punaisena että se on lain edellyttämää ja viime kädessä uhkaa vaikka avioerolla jolloin hoidettava puoliso jää väkisin kunnan hoidettavaksi kun hän pakkaa tavaransa (lapset asuvat kaukana). Rouva oli viimein rohkaistunut ja saanut ajan kotihoidon esimiehelle. Sieltä oli tullut ohjaaja ja yksi työntekijä kotikäynnille arvioimaan perheen tilannetta. Se oli johtanut siihen loppujen lopuksi että kotihoito käy säännöllisesti miestä hoitamassa alkuun 1x päivässä ja kerran viikossa kylvetysapu. Mahdollisuus päästä myös palvelukeskukseen saunaan. Lisäksi intervalli jakso on tulossa lähitulevaisuudessa.
Kannattaa siis hyvissä ajoin alkaa vaatimalla vaatia lain edellyttämiä palveluita ja apua kotiin ennenkuin itse täysin uupuu tai sairastuu.
Jokaisessa kunnassa on kotihoidon keskus. Se on ensisijainen paikka mistä kannattaa aloittaa avun pyytäminen. Jos itse et pääse kotoa lähtemään sinne, pyydä ja vaadi sieltä kotiin arviointi käyntiä. Arvionti käynti tulee suorittaa määräajassa sen pyytämisestä (muistaakseni tuo aika on max 3viikon sisällä). Uskalla rohkeasti kertoa oma ja avustettavan tilanne ja tarpeet. Kerro rohkeasti myös ne ongelmat joita kohtaat päivittäin (esim jos avustettava kieltäytyy toistuvasti lääkkeen ottamisesta, kylvetyksestä, aggressiivisuudesta, yms) Asioiden piilottelu ei auta yhtään, ainoa vaihtoehto on uskaltaa ottaa kaikki ongelmat heti alussa esille. Uskalla rohkeasti myös kysyä miten nopeasti apua kotiin on mahdollista saada. Vaadi myös intervalli jakso hyvissä ajoin, sinäkin tarvitset lepoa ja lomaa ja omaa aikaa. Kun apua kotiin alkaa tulemaan niin sitä voi vaatia lisää heti kun tilanne avustettavan tai itsesi voinnissa muuttuu radikaalisti.
Isoissa kaupungeissa voi olla myös keskitetty vanhuspalveluiden palvelupiste. Se on matalan kynnyksen paikka, sinne voi ottaa yhteyttä aina kun kokee olevansa avun tai neuvonnan tarpeessa. Sieltä asia yleensä lähtee suoraan rullaamaan oikeaan paikkaan tai ainakin pystytään ohjaamaan asiakas oikealle henkilölle. Siis myös omaishoitajalla on oikeus saada apua ja neuvontaa kaikissa asioissa.- minun.kokemus
Mutta nyt unohdit yhden tärkeän jutun. Hoidettavan itsemääräämisoikeuden. Häntä ei voi viedä inttervallihoitoon, jos hän ei itse sitä halua. Jos hän ei halua suihkuun kotipalvelun henkilön kanssa tai ei halua lähteä saunaan palvelukeskukseen, häntä ei voida tähän pakottaa.
Unohdit myös toisen asian. Nämä kaikki mainnitsemasi palvelut ovat maksullisia. Miten 760 euron takuueläkkeellä oleva hoidettava pystyy maksamaan nämä kaikki kotipalveluhoidot ym.? Mistä tulee raha inttervallihoitoihin? Vai annetaanko suoraan ulosottomiehelle...
Jos tuo pieni takuueläke ei riitä hoidettavan menoihin, lääkkeisiin, hoitotarvikkeisiin ruokaan ym. asumiskustannuksiin, on se hoitaja joka viime kädessä maksaa kaiken. Eli Hoitaja maksaa kaiken lystin 300-400 euron omaishoidontukipalkkiostaan, jos itse ei jaksa tehdä.
Ota huomioon, että meitä omaishoitajia on paljon myös syrjäseuduilla, jossa palveluihin on kymmeniä kilometrejä matkaa. Kaikki omaishoitajat ja hoidettavat eivät asu missään taajama-alueilla vuokralla. Niillä jotka elääkituuttavat pienellä eläkkeellään syrjäseutujen korvessa omassa mökissään, ei ole mitään mahdollisuuksia saada eläkkeensaajan asumistukea tai toimeentulotukea, jos omistaa mökkinsä.
Ennen kun omaishoidontuen päätöstä annetaan, käy vanhuspalveluhenkilö, jopa kaksi asiakkaan kotona kotikäynnillä. Täytetään erilaisia kaavakkeita ja haastatellaan molempia.
Itselläni on tälläkin kertaa henkilökohtainen kokemus. Viime elokuussa soitin paikkakuntamme senjorineuvolaan ja selitin huoleni ja pyysin hoidettavalleni aikaa terveystarkastukseen. Luvattiin järjestää kiireesti. Joulun alla soitin uudelleen...mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Pariviikkoa sitten otin oman terveydenhoitajani kanssa asian puheeksi, hän ihmetteli miksi en ole ennemmin pyytänyt apua. Kerroin, että olin. Hän laittoi viestin senjorineuvolaan sekä soittopyynnön.
Vieläkään ei ole tapahtunut mitään.
Olen todennut sen ennenkin. Siihen saakka kun omaishoitosopimus saadaan kirjoitettua kaikki toimii mallikkaasti, mutta kun päätökset ja sopimukset ovat voimassa millään ei ole mitään väliä. Ja hyvähän niin, koska hoidettava ei vie kallista yhteiskunnan hoitopaikkaa eikä rasita terveyspalveluita kun on omaishoitajan rasitteena ja vastuulla. - kysymysx
No niin "hoitsukundi" tai tietävät.
Voiko saada omaishoidontukea, jos asuu eri paikassa kuin hoidettava? Eli jos asumme naapureina rivitalossa tai paritalossa, mutta eri talouksissa? - Kansalaisadressi
KELAko se on se taho, joka tuohon antaisi oikean vastauksen ?
Huolehdin vanhemmistani, joitten kanssa en asu ja jotka eivät itsenäisesti pärjää.
Aikoinaan kysyin omaishoidontuesta, ja muistaakseni vastaus silloin oli, että on asuttava samassa taloudessa. En saisi omaishoidontukea.
"Raamit" ja säännöt tuelle kuulostivat niin elämää rajoittavilta, että en sitä sitten halunnutkaan, päätin jatkaa ilman omaishoidontukea mieluummin.
Minulla oli se mahdollisuus, elämäni ei ollut kiinni siitä rahasta, vaikka ei sitä liikaa ole koskaan ollut. Nyt vielä vähemmän, kun jäin eläkkeelle.
Monet tarvitsevat sen rahan ehdottomasti. On erilaisia elämäntilanteita.
Omaishoidon tuki vain on naurettavan pieni, se on hyväsydämisten ihmisten hyväksikäyttöä se pilkkapalkka, joka säästää valtiolle miljardeja.
Jos siitä olisi jotain hyötyä, lähtisin Arkadianmäelle mieltä osoittamaan, mutta kun ei hyödytä.
Kansalaisadressi eduskunnan käsiteltäväksi omaishoitajien puolesta ?
Olisiko ideaa ?
Lisää liksaa, lisää apua kotiin keventämään fyysistä ja psyykkistä kuormitusta.
Hoidettavalle "ihana pakkohoitolomaviikko" kylpylässä tms.
Olen niin "sika", että joskus haluaisin itse olla rauhassa kotona yksikseni.
Nauttia kotioloista kaikessa rauhassa, rentoutua, tai kutsua vaikka pari vierasta ja viettää iloisen illan seurustellen, tarjota aperitiivin, simppeliä, mutta hyvää ruokaa,
ja ehkä tarjota lasillisen pari hyvää ruokaviiniäkin.
En aina haluaisi pois kotoa vapaapäivälle, jotka ovat harvinaisia.
Olenko kelvoton syntinen vai onko omaishoitajalla ihmisarvo ? Kansalaisadressi kirjoitti:
KELAko se on se taho, joka tuohon antaisi oikean vastauksen ?
Huolehdin vanhemmistani, joitten kanssa en asu ja jotka eivät itsenäisesti pärjää.
Aikoinaan kysyin omaishoidontuesta, ja muistaakseni vastaus silloin oli, että on asuttava samassa taloudessa. En saisi omaishoidontukea.
"Raamit" ja säännöt tuelle kuulostivat niin elämää rajoittavilta, että en sitä sitten halunnutkaan, päätin jatkaa ilman omaishoidontukea mieluummin.
Minulla oli se mahdollisuus, elämäni ei ollut kiinni siitä rahasta, vaikka ei sitä liikaa ole koskaan ollut. Nyt vielä vähemmän, kun jäin eläkkeelle.
Monet tarvitsevat sen rahan ehdottomasti. On erilaisia elämäntilanteita.
Omaishoidon tuki vain on naurettavan pieni, se on hyväsydämisten ihmisten hyväksikäyttöä se pilkkapalkka, joka säästää valtiolle miljardeja.
Jos siitä olisi jotain hyötyä, lähtisin Arkadianmäelle mieltä osoittamaan, mutta kun ei hyödytä.
Kansalaisadressi eduskunnan käsiteltäväksi omaishoitajien puolesta ?
Olisiko ideaa ?
Lisää liksaa, lisää apua kotiin keventämään fyysistä ja psyykkistä kuormitusta.
Hoidettavalle "ihana pakkohoitolomaviikko" kylpylässä tms.
Olen niin "sika", että joskus haluaisin itse olla rauhassa kotona yksikseni.
Nauttia kotioloista kaikessa rauhassa, rentoutua, tai kutsua vaikka pari vierasta ja viettää iloisen illan seurustellen, tarjota aperitiivin, simppeliä, mutta hyvää ruokaa,
ja ehkä tarjota lasillisen pari hyvää ruokaviiniäkin.
En aina haluaisi pois kotoa vapaapäivälle, jotka ovat harvinaisia.
Olenko kelvoton syntinen vai onko omaishoitajalla ihmisarvo ?Kunnan sosiaalitoimisto on ensisijainen paikka mistä kysyä neuvoa. Kela.fi sivuilla on tarkasti määritetty ohjeet ja perusteet omaishoidon tukeen. Siellä ei missään kohtaa mainita että täytyy asua hoidettavan kanssa samassa taloudessa. Omaishoitaja voi siis asuu eri taloudessa kunhan hänellä on mahdollisuus ja velvollisuus huolehtia riittävästi hoidettavan tarpeellisista avuista. Esim. turvapuhelin voidaan kytkeä niin että se hälyttää aina omaishoitajalle. Tiedän omakohtaisesti monia tapauksia joissa hoitaja ja hoidettava asuvat erillään mutta kuitenkin suht lähistöllä esim.kerrostalon eri rapuissa tai maaseudulla eri talossa mutta samassa pihapiirissä. Tiedän myös että joissain kunnissa yritetään soveltaa ohjeita omalla tavallaan (esim. just vaaditaan asumista saman katon alla). Hoidettavia on monen kuntoisia, osa pärjää esim fyysisesti hyvin mutta pää heittää jo tai päinvastoin. Avun tarve on ratkaiseva tekijä aina. Tiedän myös tyttären joka hoitaa iäkästä isäänsä mutta silti käy vuorotyössä kodin ulkopuolella. Hän on oikeutettu pienimpään omaishoidon tukeen koska iäkäs pappa kuitenkin jotenkin pärjää ne ajat yksin kun tytär on töissä.
Jos sosiaalitoimisto epää tuen saannin voit sanoa suoraan että tiedät ettei Kelan ohjeistus vaadi samassa taloudessa asumista. Se väite on täysin heidän oma tulkintansa eikä sille ole mitään perusteita. Nykyinen tekniikka on niin hyvä ja luotettava että hoitaja voi asua erillään hoidettavasta ja käy hoidettavan luona säännöllisesti ja myös tarvittaessa jos tulee esim.turvapuhelin hälytys. Ulko-oviin saa hälyttimen joka piippaa hoitajan kännykässä heti kun sitä yrittää avata. Myös paljon muita teknisiä apujuttuja on kehitetty turvaamaan yksin asuvien turvallista asumista ja pärjäämistä.
Valitettavasti omaishoidon tuki on pieni korvaus ja jos hoitaja on itse esim eläkkeellä hän ei saa eläkekertymää enää. Myöskään työttömänä oleva omaishoitaja ei voi saada sekä työttömyyskorvausta että omaishoidon tukea. Kannattaa siis tarkkaan laskea mikä itselleen on taloudellisesti kannattavinta, vaikka tietenkään kaikkea ei voi eikä saa mitata rahassa. Eikä satunnaisesti saatavat vapaapäivät juuri paljon helpota omaa jaksamista. Itse olen ihmetellyt tätä asiaa jo 10v eikä kukaan poliittinen taho ota asiaa sydämen asiaksi hoitaa korvaus ja muut etuudet ajan mukaiseksi.
Et ole mikään omahyväinen"sika" jos nautit kotona olosta, se on sinun oikeus. Vapaapäivä hoitamisesta on tavallaan ansaittu ja se on ihan sinun asiasi miten haluat sen viettää. Älä turhaan tunne syyllisyyttä sen takia.- siinäseon
minun.kokemus kirjoitti:
Mutta nyt unohdit yhden tärkeän jutun. Hoidettavan itsemääräämisoikeuden. Häntä ei voi viedä inttervallihoitoon, jos hän ei itse sitä halua. Jos hän ei halua suihkuun kotipalvelun henkilön kanssa tai ei halua lähteä saunaan palvelukeskukseen, häntä ei voida tähän pakottaa.
Unohdit myös toisen asian. Nämä kaikki mainnitsemasi palvelut ovat maksullisia. Miten 760 euron takuueläkkeellä oleva hoidettava pystyy maksamaan nämä kaikki kotipalveluhoidot ym.? Mistä tulee raha inttervallihoitoihin? Vai annetaanko suoraan ulosottomiehelle...
Jos tuo pieni takuueläke ei riitä hoidettavan menoihin, lääkkeisiin, hoitotarvikkeisiin ruokaan ym. asumiskustannuksiin, on se hoitaja joka viime kädessä maksaa kaiken. Eli Hoitaja maksaa kaiken lystin 300-400 euron omaishoidontukipalkkiostaan, jos itse ei jaksa tehdä.
Ota huomioon, että meitä omaishoitajia on paljon myös syrjäseuduilla, jossa palveluihin on kymmeniä kilometrejä matkaa. Kaikki omaishoitajat ja hoidettavat eivät asu missään taajama-alueilla vuokralla. Niillä jotka elääkituuttavat pienellä eläkkeellään syrjäseutujen korvessa omassa mökissään, ei ole mitään mahdollisuuksia saada eläkkeensaajan asumistukea tai toimeentulotukea, jos omistaa mökkinsä.
Ennen kun omaishoidontuen päätöstä annetaan, käy vanhuspalveluhenkilö, jopa kaksi asiakkaan kotona kotikäynnillä. Täytetään erilaisia kaavakkeita ja haastatellaan molempia.
Itselläni on tälläkin kertaa henkilökohtainen kokemus. Viime elokuussa soitin paikkakuntamme senjorineuvolaan ja selitin huoleni ja pyysin hoidettavalleni aikaa terveystarkastukseen. Luvattiin järjestää kiireesti. Joulun alla soitin uudelleen...mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Pariviikkoa sitten otin oman terveydenhoitajani kanssa asian puheeksi, hän ihmetteli miksi en ole ennemmin pyytänyt apua. Kerroin, että olin. Hän laittoi viestin senjorineuvolaan sekä soittopyynnön.
Vieläkään ei ole tapahtunut mitään.
Olen todennut sen ennenkin. Siihen saakka kun omaishoitosopimus saadaan kirjoitettua kaikki toimii mallikkaasti, mutta kun päätökset ja sopimukset ovat voimassa millään ei ole mitään väliä. Ja hyvähän niin, koska hoidettava ei vie kallista yhteiskunnan hoitopaikkaa eikä rasita terveyspalveluita kun on omaishoitajan rasitteena ja vastuulla.Minun.kokemus nimimerkille ja muillekin syrjäseudulla asuville:
Miten siellä syrjäseudulla pysyy oma pää terveenä ?
Ei se pysy täällä kaupungissakaan. Ihmisiä on (ulkona) paljon,
mutta ketään ei pysty tapaamaan. ystävät on jo jääneet. Tilaisuutta ja aikaa ei ole. Palvelut on yhtä nihkeässä kuin syrjäseudulla.
Toki lyhyet matkat sentään helpottaa.
Yksinäisyys on yksi pahimmista masennustekijöistä.
Ihminen tarvitsee sosiaalista elämää edes joskus pysyäkseen mieleltään terveenä.
Partsilla käy varpusia ja tinttejä. Ne on mun ainoat ystävät.
Käyn myös sanomassa "päivää ja kiitos" lähi-Alepan kassalla kerran viikossa.
Siinä se. siinäseon kirjoitti:
Minun.kokemus nimimerkille ja muillekin syrjäseudulla asuville:
Miten siellä syrjäseudulla pysyy oma pää terveenä ?
Ei se pysy täällä kaupungissakaan. Ihmisiä on (ulkona) paljon,
mutta ketään ei pysty tapaamaan. ystävät on jo jääneet. Tilaisuutta ja aikaa ei ole. Palvelut on yhtä nihkeässä kuin syrjäseudulla.
Toki lyhyet matkat sentään helpottaa.
Yksinäisyys on yksi pahimmista masennustekijöistä.
Ihminen tarvitsee sosiaalista elämää edes joskus pysyäkseen mieleltään terveenä.
Partsilla käy varpusia ja tinttejä. Ne on mun ainoat ystävät.
Käyn myös sanomassa "päivää ja kiitos" lähi-Alepan kassalla kerran viikossa.
Siinä se.Omaishoitaja on sopimuksen mukaan sitoutunut tiettyyn hoivan määrään ja hoidettavan tilanteesta riippuen kuinka sitovaa tuo hoitaminen on. Juuri tuon sitovuuden vastapainoksi on tarkoitettu ne vapaapäivät. Se vapaa-aika on nimenomaan tarkoitettu omaistaan hoitavan rentoutumiseen ja voimien keräämiseen. Kukaan ei kyttää miten sen vapaan käyttää. Voit siis hyvällä omallatunnolla lähteä matkalle, tavata ystäviä, käydä teatterissa tai tanssimassa, olla vaan kotona ja saunoa ja ottaa hieman viiniä tai ihan miten vaan haluat sen käyttää. Se on sinun omaa aikaasi ja uskalla rohkeasti nauttia siitä.
Olen tavannut muutaman kerran ulkomaan matkoilla erään rouvan joka oli Alzheimer miehensä omaishoitaja. 2 kertaa vuodessa hän lähti matkalle yksin koska koki että jos olisi vain kotona hän koko ajan kuitenkin miettisi miten miehensä pärjää intervalli paikassa. Matkalla hän pystyi rentoutumaan kunnolla ja koki että se todellakin auttoi keräämään voimia. Nyt hänen miehensä on jo poistunut keskuudestamme ja rouva itsekin sairastellut viime vuosina. Pidämme kuitenkin edelleen yhteyttä.
Tiedän myös omaishoitajan joka laittaa puolisonsa muutaman päivän ajaksi hoitopaikkaan ja itse kutsuu ystäviä kotiinsa, laittavat ruokaa, saunovat, ottavat hiukan viiniä ja seurustelevat kuten ystävät muutenkin normaalisti tekisivät. Se hetki on hänelle tärkeä sosiaalinen tilanne joka ei välttämättä onnistu kun puoliso on kotona ja tarvitsee suht paljon apua jo.
Tärkeintä on että uskaltaa irrottautua normaalista päivärytmistä, antaa aikaa itselleen ja myös saada sosiaalisen elämän pysymään vireänä. Valitettavasti moni erakoituu helposti hoitotyönsä myötä eivätkä jaksa joko fyysisesti tai henkisesti enää tehdä mitään vapaapäivinään. Erakoitumista pitäisi kuitenkin ehkäistä jo hyvissä ajoin, lähteä vaikka elokuviin tai teatteriin. Sosiaalisten kontaktien ylläpito on välttämätöntä, jos olet täysin erakoitunut kaikesta kodin ulkopuolisesta elämästä ajat valitettavasti itsesi loppuun ennenaikaisesti.
omaishoitaja saa korvauksen (valitettavasti pienen sellaisen) tekemästään hoito/hoivatyöstä. Se on hoitavalla omaiselle "palkkio tekemästään työstä. Kotihoidon palvelut jotka ovat toki aina maksullisia, lasku perustuu asiakkaan (eli hoidettavan) tulojen perusteella. KELAsta voidaan anoa tukea (esim toimeentulotuki tahi muita mahdollisia tukimuotoja), niistä KELAn täytyy antaa neuvoja kun vain kysytään. Toki omaisuus otetaan myös huomioon eli jos hoidettavalla on suht hyvä omaisuus, sitä voidaan vaatia tarvittaessa realisoimaan (esim. metsätila, osakesalkku, kesämökki tms). Siksi kannattaa tehdä paperit perillisiä kohtaan kuntoon hyvissä ajoin, esim. ennakkoperuina siirtää niitä pois. Omaisuutta voidaan siirtää myös puolison nimiin keskinäisellä sopimuksella. Nämä asiat kannattaa tehdä ajoissa heti kun esim muistiongelma tms on hiukan havaittavissa, mikäli teet ne liian myöhään eli Alzheimer tms . on jo diagnosoitu, silloin katsotaan ettei asiakas ole ollut oikeustoimikelpoinen eli päättämään omaisuutensa kohtalosta. Näistä asioista kannattaa siis neuvotella kaikkien perillisten kesken. Tiedän omasta suvustani tapauksen jossa iäkäs huonokuntoinen leskipappa asuu yksin kotonaan maaseudulla, hän on hoitokuluja kattaakseen joutunut myymään metsää koska eläke ei riitä niitä kattamaan. Mutta hän on valmis niin tekemään, koska kuitenkin haluaa asua kotona mahdollisimman loppuun saakka. Koska järki kuitenkin pelaa, hän voi omaisuudellaan tehdä mitä haluaa.
Laki on kaikille sama, mutta sen toteuttaminen on kyseenalaista ainakin saamani palautteen perusteella. Kunnat välttelevät vähän tahallaan kertomasta kaikkia mahdollisia tukimuotoja ja apuja joihin omaishoitaja on oikeutettu. Sama on intervallijaksojen suhteen (koskaan "ei löydy" sopivaa vapaata paikkaa), vaikka jakso on ollut tiedossa esim. useita kuukausia ennen sovittua ajankohtaa. Tuolloin kotihoidon tulee järjestää vaikka kunnan ostopalveluna yksityiseltä palveluntuottajalta tarvittava apu kotiin jakson ajaksi jonka omainen on esim. matkoilla (siis mikäli kotihoidossa ei ole resursseja siihen antaa). Lisäksi aina vedotaan resurssipulaan (siis hoitajapulaan) jos hoidon tarve lisääntyy. Se ei kuitenkaan ole omaishoitajan murhe, kunnalla on VELVOLLISUUS järjestää nämä avut kun avun tarve on todellinen ja tiedossa. Sinä joka ihmettelet, ettei vieläkään ole tultu tekemään arviointikäyntiä, soita nyt heti tänään ja vaadi sitä vaatimalla. Jos ensimmäisestä yhteydenotosta on jo 3kk, on lain märittelemä enimmäisaika jo ylitetty. Uhkaa vaikka valituksen tekemisellä lääninhallituksen sos-ter.jaostoon tai oikeustoimilla. Sano että olet tietoinen sinun oikeuksistasi ja valitettavasti tässä lain määrittelemä enimmäisaika 3kk on jo ylitetty. Sano myös että terveydenhoitaja oli kovasti ihmetellyt asiaa kun kerroit eli asia on jo muidenkin tahojen tiedossa ja tarvittaessa oikeustoimissa siis löytyy todistajia asialle. Kuulostaa kovalle, mutta joskus pitää olla kylmä ja itsekäs jotta asiat saadaan etenemään.
Omaishoitaja voi myös asua muualla, esim. eri taloudessa, se ei aina edellytä samassa taloudessa asumista. Kaikki riippuu hoidettavan tilanteesta eli oletko oikeutettu muuten saamaan omaishoidon tukea. Eri taloudessa asuva omaishoitaja saa yleensä kuitenkin pienimmän korvauksen, koska katsotaan, että hoidettava kuitenkin pärjää itsenäisesti tiettyjä aikoja (esim. yön yli ja/tai osittain päivälläkin). Omaishoidon tuen saamisen edellytyksistä saa tietoa esim. Googlesta haet hakusanalla omaishoidon tuen saamisen edellytykset tai pelkkä hakusana omaishoidon tuki. Omaishoitaja voi myös asua kotona hoidettavan kanssa, mutta voi silti käydä kodin ulkopuolella omassa työssä ja sen ohessa hoitaa vanhuksen silloin kun on paikalla. Toki se vaatii omia järjestelyjä ja keinoja, mutta on mahdollista.- yxomaishoitaja
En kaikkea jaksanut lukea mutta omaishoitajaksi ei mikään taho voi pakottaa koska omaishoitajuus vaatii sopimuksen joka pitää allekirjoittaa. Toki omaishoitajuuteen voidaan painostaa kiristämällä ja uhkailemalla.
Omaishoitajuus on monesti pakon sanelemaa "vapaaehtoista" velvollisuutta. Henkisesti heikot ei siinä hommassa pärjää. Huonompi homma vain että se henkinen jaksaminen vähenee ajan kanssa tuossa hommassa. Vakavasti itsekin mietin että josko sitä pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle omaishoitajan työn rappeuttamisen vuoksi. Tuskinpa...- näinhän.se.on
Joulun aikoihin tuli Omaishoidon toimintaohje siinä sanotaan
"Arvioinnissa otetaan huomioon perheen tavanomaiset sisäiset vastuut, kuten aviopuolisoiden tavanomainen toistensa auttaminen tai lasten tavanomainen vanhempien auttaminen".
Miten tämän nyt pitäisi käsittää?
- vikavalintako
Olen joutunut osa omaishoitajaksi vähän kuin pakosta, eli anopinkokelaan hoitajaksi, avomieheni lunastaessa kotitalonsa perikunnalta, jossa asui ja tulee asumaan iäkäs äiti. Vuoden harasin vastaan asuen yksin mutta järkisyistä eli korkeiden asuinkulujen muutin perässä. Ja toki halusin jatkaa yhteiseloa avokkini kanssa. Anoppini toki on ihana ihminen, siis liiankin kiltti eikä sano rehellistä mielipidettään, jo sekin on yksi syy miksi on alkanut tökkimään. Nyt kun hoitotarve sitten yhtäkkiä lisääntyi, on tasapaino-ongelmat, insuliinin pistämis ongelmat kun ei näe, mutta edelleen itsepintaisesti "pistin jo itse", wc-ongelmat (pitkin hampain vaippa). Muisti on alkanut pätkiä jne. Siis hoidan tai siis olosuhteiden pakosta joudun osallistumaan anoppini hoitoon siinä missä avokkinikin. Avokkini ei ole virallisesti vielä omaishoitaja, siis sopimusta ei ole vielä tehty. Molemmat olemme pitkät päivät poissa töissä, arkipäivinä käy kaksi kertaa kotihoito. Kantona kaskessa on vielä anopin ja neljän sisaren elämänkatsomus ja sisarusten täydellinen ymmärtämättömyys siitä miten sitovaa anopin hoito on jo nyt. Katsotaan kuin vaaleanpunaisten lasien läpi että "eihän se äiti vielä niin paljon hoitoa tarvitse" Yksi suri rahanmenoa jonka kotipalvelu aiheuttaa....siis menetettyjä perintörahojako? Vastuttettiin turvaranneketta että ei äiti semmoista tarvitse!!!!??? Käsittämätöntä! Tässä sitten podetaan välillä täydellistä ketutusta! Omapa oli valintani, ja kyllähän minun elämäni tulee edullisemmaksi, avokkini maksaa lähes kaiken, siis laskut. Toki tuon "pötyäpöytään" omalta osaltani, sen minkä pienipalkkaisena yksityisyrittäjänä jäljelle jää. Ja on tonttia missä möyriä ja laittaa puutarhaa jne. Siinäkin tosin on se että kun tekisi mieli uudistaa esim. istutuksia, "se puska on joku " siskon kummin kaima" aikoinaan lahjoittanut....siis suomennettuna siihen ei saisi koskea! Eli tuliko tehtyä väärä valinta? Samat vaiheet olen käynyt jo oman äitini kanssa läpi joten mitään uutta tässä ei ole, eli tavallaan kyllä tiesinkin mitä tuleman pitää. Ehkä kuitenkin suurin riesa on se arvostamisen ja tuen puute mitä muut asianosaiset tilannetta kohtaan osoittavat, heistä ei siis halukasta omaishoitajaa löytynyt, mahdollisuuksia olisi ollut mutta ei halua. Avokilleni nostan hattua siitä että otti tämän (taakanko?) harteilleen, mutta itselläni on yhä edelleen se tunne että toiseen suuntaan kumarrettiin ja minä jäin sen pyllistämisen puolelle! Tämä on vähän risti riitaista edelleen. En silti halua muuttaa erilleen vaikka pahoina hetkinä kun kuuntelee kinastelua kuka pisti ja mitä pisti ja miten pisti, niin tekisi mieli ottaa jalat alleen. Mutta näillä ilmeisesti mennään. Avokkini selkeä mielipide on että ei tämä tilanne kauan tällaisena jatku, jos kunto taantuu tätä tahtia emme voi kovin pitkään hoitaa anoppia kotona. Itse en ajattele näin, tätä voi jatkua vielä vuosikausia ja se kyllä arveluttaa jaksanko? Arvostan toki sitä että ikäihminen saa asua kotona niin pitkään kuin mahdollista mutta kaiken pitäisi sujua kaikkien osapuolten kesken sulassa sovussa ja yhteisymmärrryksessä, jo itse hoitotyö on niin raskasta että ei siis tarvita vastarannankiiskejä ja besserwissereitä sanomaan mitä ja miten ja hoidosta maksettavien kulujen kritisoimista ja suremista! Hoitaisivat itse jos raha on tärkeämpää! Hyvä asia pilataan aivan toisarvoisilla asioillla!
- Epätoivoinenkin
Olen sydäntautinen,enkä jaksa hoitaa pahankurista ,kiukkuista miestäni (dementia),joka saa raivokohtauksia joka asiasta.Mitään normaalia elämääei enää ole.Eläkettä hän saa 1300e ja yhteinen koti meillä on.Kuka tietää onko pakko myydä koti ,että saan hänet jonotuksen jälkeen palvelutaloon vai joudunko minä omasta suuremmasta eläkkeestä kustantamaan hänen hoitonsa.Milloin pääsee kunnallisen palvelutaloon ja entä jos pakoitetaan yksityiselle.Joudummeko myymään kotimme ,jos hän pääsee vain yksityiseen.Entä jos otan eron. Vastatkaa ,kuka on ollut vastaavassa tilanteessa. Näin en enää jaksa,joko ero tai mies hoitokotiin.
- hoitohäkissämyös
nimimerkille "Epätoivoinenkin" ! Voi sinua ressua, sympatiani sinulle, vaikea on tilanteesi ! Haluan edes jotain vastata sinulle koska olet ahdingossa tilanteesi kanssa, vaikka sosiaalitoimisto lienee se paikka, mistä saat oikeat vastaukset. Kunnassasi on sosiaalitoimisto, joskohan kysyisit sieltä kuka vastaa sellaisesta tilanteesta, kun ei jaksa enää omaistaan hoitaa ja kuka vastaa miten taloudellinen vastuu jakautuu.
Jos se ei ole oikea osoite, kysy mikä laitos vastauksia ja neuvoja antaa ! Tiedonhankinta pitää jostain aloittaa ! Vaikka "hakuammunnalla" !
Käsitykseni on, että palvelutalomaksu otetaan vain palvelutalossa asuvalta. Jotakuinkin 85% eläkkeestä.
Yksityiselle ei voi pakottaa, aniharvalla on niihin varaakaan. Yksityisissä palvelutaloissa kuukausi kaikkineen (asuminen, ruoka, siivous) maksaa ainakin pääkaupunkiseudulla noin 4000-5000€.
Käykö kotihoito apunasi ? Koska olet sydäntautinen ja miehesi sairas, voisitkohan pyytää sosiaalitoimistosta, että kotihoito kävisi kartoittamassa teillä kotona tilanteenne.
Näin toimittiin vanhempieni kanssa. Päästiin alkuun. Kotihoito alkoi käydä apuna ja kotihoito arvioi myös palvelutalotarvetta, ympärivuorokautisen hoivan tarvetta.
Vaikeaa kiukkuista geriatrista ihmistä ei pysty hoitamaan 24 tuntia vuorokaudessa sairastumatta itse ja sinähän olet jo valmiiksi sairas.
Toivottavasti luet tämän ! Pääsiäisen jälkeen voi alkaa soitella apua tilanteeseen.
Tartu heti asiaan, joutuu ehkä kuitenkin odottelemaan, ennekuin mitään tapahtuu.
Kotihoidon käynnin voi saada kohtuuajassa, palvetaloihin on yleensä vaikea päästä, kun ei tilaa eikä kunnilla rahaa.
Kotihoidon saamisessa määrää tarve. Ei tulot. Kotihoitokin maksaa vähän, mutta maksu määräytyy käyntikertojen mukaan. Kotihoitokin on suuri apu joissain asioissa ja he tarkkailevat tilannetta jatkon suhteen aina käydessään !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)312160Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu71856- 151331
- 81220
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211195- 121117
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51071- 71025
- 61014
- 12997