Tanssikurssit

Väärin. Siellä ei ole sataa vaan 20 äänekästä jotka sanoo miten tanssia ja minkä kokoonpanon keikalla on soveliasta käydä. Näitä samoja poliiseja on kyllä kaikilla paikkakunnilla jossa tanssikursseja yleensä on, samat parikymmentä kussakin. Minullekin on sanottu, että miksi ihmeessä menet sen ja sen bändin keikalle, eivät kuulemma ole kunnollinen tanssibändi, on liian humppaa. liian pitkiä spiikkejä, liian rock. Vain viisi bändiä on sallittu. Ihmetellään samaan tyyliin kuin uskovaiset ihmettelevät joskus tansseissa käyntiä.

Kaikkia kouluissa ja tanssikursseilla saatuja oppeja ihminen ei elämässä usein tarvi, mutta jos kohtaa monipuolisia tanssiinhurahtaneita ystäviä voi taidoista nauttia. Kaikki ei osaa nauttia tanssista täysillä ja oikeesti, sillä tämä on vastapainoa synkälle elämälle. Jätetään murheet kotiin , kun tanssimme toisille.

Vaikea sanoa mitään noista keskusteluista, kun ei taida kuka tahansa päästä lukemaan.

Käsittääkseni tanssin ilo ja parin huomioiminen ei ole kiinni siitä kuinka paljon on kursseja käynyt.

Harva niitä kaikkia opetettuja kuvioita (niitä voi joissakin lajeissa olla takana jopa 100-200) lavoilla käyttää ja varsinkin, jos toinen ei niitä suosiolla seuraa. Ongelmia tietysti esiintyy, jos viejä tai seuraaja ei hallitse rooliaan. Periaatteessa kaikkea hyvin vietyä pitäisi pystyä seuraamaan, jos lajinomaiset tekniikat ovat hallussa.

Hyvät tanssiasennot ja lajinomaiset tekniikat omaksuneet voivat paremmin tanssia tuntemattomienkin kanssa. Luomuille kehittynee helpommin omaperäisempiä ja ehkä vähemmän lajinomaisia tapoja. Toki hekin saattavat tanssia hyvin keskenään ja osa paljon kursseja käyneidenkin kanssa. Itse en mitenkään yritä selvittää enkä aina arvaa kuka on kurssitettu ja kuka ei, nautin kaikkien kanssa, jotka soputuvat omaksumiini tapoihin. Kurssituskaan ei tee tanssijoista samanlaisia. Sitä on jopa vaikea selittää miksi tanssi jonkun kanssa menee hyvin tai jopa päinvastoin, usein se kuitenkin selviää jo ensiaskelista.

Joskus kursseilla on paljon hauskempaa kuin tansseissa.

Oppimisen haittapuolena voi olla kiinnostuksen väheneminen perusetenemiseen ja kuvioihin. Loppujen lopuksi aika harvat osaavat viedä tai seurata kiitettävästi. Tanssiminen on ymmärrettävä jatkuvaksi oppimisesksi. Turhan moni uskoo tanssivansa hyvin ja "oikein". Mutta nauttiminen on aina sallittua.

Tanssi.
Sen osaaminen ja oppimin on aivan sama kuin millä tahansa "lajilla"
Jos ei ole lahjoja, kehitys pysöhtyy.

Otetaan jalkapallo, tai pitsinnypläys. (onko se yhdyssana?)
Jos ei ole lahjoja, ei kannata toivoo itseltään paljoa.

Ei minustakaan tullut jääkiekko-sankaria. Vaikka 12vuotta annoin 6 päivänä joka viikko 4-8 tuntia aikaa ja äärettömän määrän hikee.
Lahjoja on. Vaan yksikin osa-alue ei toimi. Koko homman vois lopettaa.

Ei sillä. Hyvä harrastus on jääkiekko, kuin tanssikin.
Sitä vaan. Paremmaksi voi tulla kovalla harjoituksella. Ei välttämättä hyväksi.

Lahjattomat treenaa.

Oman tanssihistorian perusteella voi sanoa, että tietty luontainen lahjakkuus antaa kyllä eväät, mutta jos sitä ei hyödynnä suunnitelmallisella harjoittelulla, niin aika nopeasti päätyy semmoiseen suvantovaiheeseen, jossa on kohtuullisen mukava tanssittaja aika monelle, mutta ei mitään sen kummempaa. Ja samaan aikaan menee molemmin puolin ohitse näitä alussa taapertaneita viejiä, joista kurssien, harjoittelun ja ahkeran lavatanssimisen myötä kehittyy osa nopeammin osa hitaammin. Löytyy tietysti jokunen, joka ei julmetusta kurssimahdollisuuksista huolimatta tunnu kehittyvän oikein mihinkään.

Kyllähän tähän lajiin pätevät ihan ne samat liikunnalliset lainalaisuudet kuin mihin tahansa muuhunkin. Jonkin verran lisämaustetta tuo musiikin tulkinnan merkitys, joka ilmeisesti on aika tärkeä ominaisuus, etenkin jos daami ylipäänsä sen asian noteeraa. Ja toisaalta on sitten aina huomiotava, että kyseessä on paritanssi eli kokonaisuuden muodostaa kahden yksilön yhteinen "suoritus", jossa tekniikan lisäksi mukana enemmän tai vähemmän tunnetta ja sitä epämääräistä kemiaa, puoleensa vetävyyttä tai hylkivyyttä. Ja eikö se kuitenkin ole ihan hyvä, että jokainen viejä ja seuraaja on omalla persoonallisella tavallaan hieman erilainen ja haasteellinen. Aika tylsää voisi olla tanssia illasta toiseen saman koulukunnan kurssiakatemian käyneiden kloonien kanssa.

Ja ruikuti ruikuti......pakkoko niissä facen porukoissa on roikkua jos ei tyyli miellytä.....minäkin olen yli 40 vuotta käynyt tanssimassa ja olen facessakin, mutta ei ole tullut mieleenkään liittyä siihen tanssiporukkaan......riittää kun nään niitä huitojia lavoilla

Tanssissa on vielä paljon muutakin kuin fyysinen lahjakkuus, siinä mielessä eroaa tavan urheiluista. Tarvitaan musikaalisuutta, siinä vielä omana alueenaan rytmitaju. Ja sitten se musikaalisuuden ja rytmin siirtäminen kroppaan joka ei onnistu hyvin kuin osalta hyvistä muusikoistakaan. Vai mitä sanotte te muutamat minunkin tuntemat muusikot jotka ovat oikeasti yrittäneet opetella tanssimaan? Sitten vielä näiden päälle musiikin vaihtelun seuraaminen kappaleen sisällä ja sen kaiken siirtäminen tanssipariin puolin ja toisin.

Miksi täysipainoisena harrastuksena juuri tanssi koetaan pahana asiana. Tanssin harrastajia fanaattisempia harrastusaloja on lukematon määrä, mutta niitä pidetään kuitenkin enemmän luonnollisina asioina kuin tanssia.

Kuin tanssi.net keskustelupalsta vuosia sitten. Olisko samat henkilöt siellä nyt?

Ei se tanssi ole niin tärkeää vaan ne jatkot , etkot

"...nuijitaan aina henkilöt joilla on muutakin elämää, kuin tanssi..."
Vanhan sanonnan mukaan emme halua rangaista muita yhtä kovasti mistään muusta, kuin mielenkiinnon puutteesta.

Miksi Törmänen esittelee persettään oman tanssikurssinsa mainoksessa ?