Vesilinnun kansat

Liitän vielä tuon maalauksen Leda ja joutsen, joka on inspiroinnut niin monia kuvaajia 🐍

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b0/Musée_Picardie_Beaux-arts_08.jpg

Tintit tuntevat vakituisen ruokkijansa. Muistan, kuinka isäni syötti pikkulintuja kesämökillään saaressa. Jos hän oli useamman päivän poissa, tulivat tintit kuistin reunalle motkottamaan. Ja kun hän tarjosi niille muruja, saattoivat tulla kädestä ottamaan.

Jopas´aiheen keksit, sillä nykyisin ja näin varsinkin keväisin muistan lapsuuskotini siellä Saimaan vesistön rannalla, kapeassa niemessä syväväylän tuntumassa.

Muuttolinnut tuli sinne ensimmäisenä joukolla, koska salmessa oli sellainen virtapaikka, joka suli hyvin aikaisin. Toisella puolella niemeä oli sellainen luhta-alue, jossa vesilinnut pesivät. Vahinko heille, jotka ei sitä virtapaikkaa tienneet, niin minunkin aikaan sinne ainakin kolme hukkui, kun ajoivat sulaan. Nyt koko tila on Luonnonsuojelualuetta.

Pahin moka kävi minulle/meille, kun meillä oli telttaperävaunu ja "viisaana" kesälomalla parkkeerasimme sen sinne rannalle, missä linnut pesi. Voi sitä lintujen rääkymistä DD jo kolmelta aamulla.. Pakko sieltä oli muuttaa takaisin aitan mukavaan rauhaan, mihin ei niin selvästi kuulunut lintujen konsertti.

Espoossa syötimme lintuja ja oravia, jotka todellakin tulivat kädestä syömään. On joku valokuvakin, kun oravanpoikaset kiipeilevät syliini ja voin kertoa, että ei kivalle tuntunut niiden kynnet paljailla säärilläni.

Yhden kevään sain myös seurata makkarin ikkunasta oravaperheen touhuja, koska pesä oli puussa, josta näin ulos. Muuhun en nähnytkään, koska makoilin kotona kallovedosta toipumassa. Taisi olla se sama oravapoikue, jota syöttelin sitten ulkona.

Olen minä nuorena kiipeillyt puihin räkätin pesiä etsimässä (tuhoamassa)ja munia keräilin puhaltaen ne tyhjiksi, mutta muistan sellaistakin, että jotain sorsan/telkän munia meillä syötiinkin, koska kanat eivät munineet tarpeeksi.

Minä, jos´kuka olen ollut aina luontoa lähellä lapsuudesta saakka, jopa karhun jäljet nähnyt ja läheltä liippasi, että en sitä sutta nähnyt, joka tällä seudulla jolkotteli ja Espoossakin oli vain 3 km päässä pellolla ollut.

Espoon Rödskogin koulun uutta opettajaakin oli tyttäreni (aikuinen) opastanut luonnontieteen tunneille, että tarvitsee mennä tuohon lähimetsään,. niin voit karhun näyttää luonnossa, koska silloinkin siellä karhu liikkui.

Vanhempieni hautakivellä istuu kaksi pronssilintua, kuin kottaraiset heidän rakkaasta rantakoivikostaan. Myös pääskyjä kaipaan lapsuuskotini pihapiiristä. Monen kansan mytologiassa on sielulintuja, joihin ihmisen sielu siirtyy. Ne ovat viestintuojia , lohduttajia. Linnut ovat täydellisen kauniita muodoiltaan ja liikkeiltään , niiden jokainen höyhen ja sulka äärimmäisen tarkoituksenmukainen . Kauneimmista löytämistäni höyhenistä olen tehnyt unisieppareita, kehässä ne suodattavat lasten unista pahan.

Oma sielulintuni voisi olla mustarastas. Niitä talvehtiikin lähiympäristössä, olen oppinut tarjoamaan niille mieleistä ruokaa. Meilläon YYA-sopimus, ne saavat syödä talviruokaa ja omeniani ja ja mieleisiään marjoja palkaksi tuholaistorjunnastaan ja ihanista konserteistaan. Mustarastaan laulu liittyy niin moneen keväiseen ja kesäiseen juhlahetkeen ja toteutuneeseen unelmaan, se tulee soimaan sydämen lauluna aina.

Tunnen erityistä sympatiaa myös meriharakkaa kohtaan. Se on pirteän oranssinokkainen -suurikokoinenkin se tuulenhalkaisija - kovaääninen mustavalkea kahlaaja. Se pitää kovaa ääntä, mennä touhottaa puuhakkaana hiukan etukenossa , ei voi olla pahantuulinen sen tavatessaan. Ensimmäiset haahkat ovat jo saapuneet, kevät on pian täällä ja tuo suurenmoiset konsertit iloksemme.

Niii vesilinnut eritoten se sattuu tässä jäitten lähtöä odotellen, vietän kesän järven rannalla kuin niin lukemattomat kesät tähän asti. Kiireetöntä luontoa tarkkaillen saimaan suvessa, lepotuolissa on rattoisa istua, ostin tulevaksi kesäksi kaukoputken jalustalla ni voip tähyillä vähän kauemmaksi tarvittaessa ja kamera käden ulottuvilla, joo o on tässä ooteltu ei ennee kovin kauan ai ai kyllä kevät on parasta-aikaa ai ai voi voi kyllä se siitä.
Tämä näin etukäteen täytän 70 vuotta tässä ei kovin kauaa ennee.

Pikkulintu liinahäntä läpi seinän lentelevi--mikä se on?

Tuo arvoitus kansakoulun lukukirjasta tuli ensimmäisenä mieleen linnuista.

Lintulaskentaa pidän pihassani ja lintujen kalmisto on puutarhassani,
Kalmisto sai alkunsa löytäessäni kuolleen varpusen lumesta. Pistin sen pakastimeeni
odottamaan aikaa jolloin sopivat hautajaisvieraat tulevat vierailulle.
Nämä sopivat eli lapset tulivat aikanaan ja hautajaisrituaalit toimitettiin arvokkaasti.
Varpuspolonen pakastimessa herätti hieman närää kämppäkaverini taholta, sillä
hän kuvitteli mielessään minun pakastavan suurempiakin eläimiä kuten kulkukoiria tms.