Eihän helvetti ole ikuinen? En jaksaisi enää elää.

Valheesi ei hetkauta.

Juurikin niin!

Ätmi vastailee itselleen!

Täytyi käyttää koira iltalenkillä, mutta nyt kun se on tehty, niin jatkan vielä vähän tuota edellistä, sillä kirjoituksessasi on niin paljon tutun oloista asiaa.

Eli ei minulla ole mitään ratkaisua sinun ongelmiisi, sillä samanlaisten asioiden kanssa painiskelen itsekin, mutta joitakin asioita olen päättänyt elämässäni. Yksi niistä on se, että minun ei tarvitse olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee aina vaan kurja olo. Ei vaikka olisivat sukulaisia tai uskonystäviä. Minä olen jo sen verran vanha, että saan päättää itse, kenen kanssa seurustelen. Joten yritä sinäkin löytää sellaisia ihmisiä elämääsi, jotka eivät ainoastaan kuluta elämänvoimiasi, vaan joilta myös saat jotain positiivista. Äläkä anna syyllistää itseäsi. Keneltäkään ei voi vaatia enempää kuin mitä hän jaksaa. Jos olet väsynyt, niin lepää, äläkä kanna syyllisyyttä tekemättömistä asioista. Kyllä se tulee sitten vielä sekin päivä, kun jaksaa taas tehdä.

Toinen asia on se, että uskalla elää. Elämätön elämä on pahinta, mutta virheiden pelosta moni uskova ei uskalla tehdä yhtään mitään. Ovat eläviä zombeja. Kuitenkin virheistäänkin voi aina oppia jotain uutta. Jos sinulla ei kerran ole mitään menetettävää, niin tee jotain sellaista, mitä et ole aikaisemmin uskaltanut tehdä tai toteuta jokin unelmasi. Jumala ei ole mikään tyranni, joka kyttää jokaista meidän pienintäkin virhettämme, jotta pääsisi rankaisemaan. Ja jos on, niin sellaista Jumalaa ei tarvitse palvella.

Yksi aivan ratkaiseva asia minun kohdallani, mikä on auttanut, on se, että olen ymmärtänyt Raamatusta, että me olemme hedelmättömiä. Se tuntuu varmaan aivan hassulta, että tämmöinen asia on positiivinen, mutta niin se vain on. Ei ole enää mitään puristavaa pantaa pään ympärillä, että tarvitsisi hampaat irvessä itse yrittää toteuttaa Jumalan tahtoa, vaan Jumalan tahto toteutuu aivan meistä riippumatta. Meidän tehtäväksi jää vaan levätä ja luottaa Jumalan lupauksiin. Aivan kuten Aabraham ja Saara luottivat. Ensin he epäuskossa yrittivät itse omassa lihassaan toteuttaa Jumalan lupausta, kun turvautuivat orjattareen saadakseen Jumalan lupaaman lapsen, mutta se ei ollut se lapsi, jonka Jumala oli luvannut. Vasta kun he itse olivat täysin hedelmättömiä ja heille oli ihan mahdotonta itse toteuttaa Jumalan lupausta, he saivat sen luvatun lapsen. Se oli Jumalan teko ja ihme.

Odotetaan mekin vain sitä ihmettä ja luotetaan siihen, että Jumala toteuttaa lupauksensa. Ainakaan minä en pysty muuta tekemään, enkä halua ainakaan vielä luovuttaa. Toivottavasti et sinäkään.

Voimia Sinulle!
kerettiläinen

Kiitos kun yrität auttaa. En ole välttämättä enää masentunut, tai en tiedä, en välitä määrittelystä. On vain tarvinnut jaksaa liikaa liian kauan eikä meinaa olla voimia. Eikö masennuskin ole monesti merkki siitä että ihmiselle on tapahtunut pahoja asioita ja on vaikeita olosuhteita, joihin mieli aivan luonnollisesti reagoi? Ruokavaliolla ja liikunnalla voi tehdä hyvää tai pahaa itselleen, mutta sillä ei korjata kaikkia vaikeita elämänolosuhteita, jotka masennuksen ovat aiheuttaneet.

Kaikista vaikeinta on ehkä se, että koen ettei Jumala välitä minusta. Se tekee elämän kokonaisuudessaan tarkoituksettomaksi.

antakaa_lepo kirjoitti:

Kiitos kun yrität auttaa. En ole välttämättä enää masentunut, tai en tiedä, en välitä määrittelystä. On vain tarvinnut jaksaa liikaa liian kauan eikä meinaa olla voimia. Eikö masennuskin ole monesti merkki siitä että ihmiselle on tapahtunut pahoja asioita ja on vaikeita olosuhteita, joihin mieli aivan luonnollisesti reagoi? Ruokavaliolla ja liikunnalla voi tehdä hyvää tai pahaa itselleen, mutta sillä ei korjata kaikkia vaikeita elämänolosuhteita, jotka masennuksen ovat aiheuttaneet.

Kaikista vaikeinta on ehkä se, että koen ettei Jumala välitä minusta. Se tekee elämän kokonaisuudessaan tarkoituksettomaksi.

Lue lisää

Kyllä ihminen voi kärsiä elämässään vastoinkäymisiä, joista psyyke romahtaa.
Liika on liikaa tässäkin asiassa. Kuitenkin pitkäkestoinen stressi ja siitä aiheutunut masennus on tässä usein tavallinen. Tietenkin myös iloisten hyvien asioiden puuttuminen elämässä, että ihmisen suru on voitolla._ __

Hyvinvointivaltioissa ihmiset ovat kärsineet lähinnä rakkauden puutteesta paljolti.

t. jarinhotelli

Mutta miten voi rakastaa jos ensin ei ole itse kokenut rakkautta? Eikä se rakkaus pitäisi ensin saada jostakin minuun?

antakaa_lepo kirjoitti:

Mutta miten voi rakastaa jos ensin ei ole itse kokenut rakkautta? Eikä se rakkaus pitäisi ensin saada jostakin minuun?

Jos tarkoitat, että et ole kokenut rakkautta, niin se ei poista sitä mahdollisuutta, että joku ei voisi rakastaa sinua. Jumala rakastaa sinua vaikket tuntisi mitään sisälläsi. Jumalan rakkautta taas sinä et voisi itse tuntea vaikka olisit tervekin. Ethän sinä voi tuntea äitisi tai isäsikään rakkautta vaikka heidät tuotaisiin sinun tietämättäsi vireiseen huoneeseen. Toisen rakkautta sinua kohtaan ei pysty aisteilla tuntemaan. Sen voi vain nähdä toisten ihmisten teoista ja kirjan kansilta. Ja silloin kun sinulla on tunteet hukassa, niin et pysty silloin tuntemaan omia tunteitasi etkä pysty tuntemaan rakkauden tunnettakaan.

Se, että jos tunnet Jumalan hylänneen sinut, se voi johtua siitä, että olet eristäytynyt seurakunnasta tai muista ihmisistä. Useimmiten Jumala toimii toisten ihmisten kautta. Jos et ole tekemisissä ihmisten kanssa, niin et voi saada heidän hyväksyntäänsä, apuaan, rakkauden tekojaan etkä muutakaan, mistä voisit havaita Jumalan rakkauden.

Luonto usein rauhoittaa mieltäni ja tuo hyvää oloa ja tunnetta mutta ei silloin kun olen kunnolla masentunut. Luonnossa näkisi Jumalan kätten teot merkkinä hänen ihmeellisyydestään mutta minusta ei tunnu miltään metsässä tai saaristossa tai niityllä oleskelu kun tunteet ovat hukassa. Kyse on jälleen siitä, että Jumalan rakkautta ei pysty tuntemaan mutta sen näkee luonnossa, ihmisten hyvissä teoissa ja kirjojen kansilla.

Tilanteeseesi ei ole helppoa ratkaisua mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sinuakin saataisi vielä kuntoon. Onko sinulle muuten koitettu varmasti kaikki hoitovaihtoehdot, mitä uupumukseen tai masennukseen on tarjolla? Entä onko sinulta tutkittu ja suljettu kaikki sellaiset sairaudet pois, jotka voivat aikaan saada uupumusta?

Tällaisia sairauksia voivat masennuksen lisäksi olla mm B12-vitamiinin puutos, testosteronin puutos, lisämunuaisen hormonituotannon ongelmat, kilpirauhasen hormonituotannon ongelmat, diabetes, mastosytoosi, tulehdukselliset suolistosairaudet, krooninen väsymysoireyhtymä, joihinkin neurologisiin tiloihin liittyvät uupumukset, keliakia, laktoosi-intoleranssi, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymishäiriöt ja fibromyalgia.

toinen_uupunut kirjoitti:

Jos tarkoitat, että et ole kokenut rakkautta, niin se ei poista sitä mahdollisuutta, että joku ei voisi rakastaa sinua. Jumala rakastaa sinua vaikket tuntisi mitään sisälläsi. Jumalan rakkautta taas sinä et voisi itse tuntea vaikka olisit tervekin. Ethän sinä voi tuntea äitisi tai isäsikään rakkautta vaikka heidät tuotaisiin sinun tietämättäsi vireiseen huoneeseen. Toisen rakkautta sinua kohtaan ei pysty aisteilla tuntemaan. Sen voi vain nähdä toisten ihmisten teoista ja kirjan kansilta. Ja silloin kun sinulla on tunteet hukassa, niin et pysty silloin tuntemaan omia tunteitasi etkä pysty tuntemaan rakkauden tunnettakaan.

Se, että jos tunnet Jumalan hylänneen sinut, se voi johtua siitä, että olet eristäytynyt seurakunnasta tai muista ihmisistä. Useimmiten Jumala toimii toisten ihmisten kautta. Jos et ole tekemisissä ihmisten kanssa, niin et voi saada heidän hyväksyntäänsä, apuaan, rakkauden tekojaan etkä muutakaan, mistä voisit havaita Jumalan rakkauden.

Luonto usein rauhoittaa mieltäni ja tuo hyvää oloa ja tunnetta mutta ei silloin kun olen kunnolla masentunut. Luonnossa näkisi Jumalan kätten teot merkkinä hänen ihmeellisyydestään mutta minusta ei tunnu miltään metsässä tai saaristossa tai niityllä oleskelu kun tunteet ovat hukassa. Kyse on jälleen siitä, että Jumalan rakkautta ei pysty tuntemaan mutta sen näkee luonnossa, ihmisten hyvissä teoissa ja kirjojen kansilla.

Tilanteeseesi ei ole helppoa ratkaisua mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sinuakin saataisi vielä kuntoon. Onko sinulle muuten koitettu varmasti kaikki hoitovaihtoehdot, mitä uupumukseen tai masennukseen on tarjolla? Entä onko sinulta tutkittu ja suljettu kaikki sellaiset sairaudet pois, jotka voivat aikaan saada uupumusta?

Tällaisia sairauksia voivat masennuksen lisäksi olla mm B12-vitamiinin puutos, testosteronin puutos, lisämunuaisen hormonituotannon ongelmat, kilpirauhasen hormonituotannon ongelmat, diabetes, mastosytoosi, tulehdukselliset suolistosairaudet, krooninen väsymysoireyhtymä, joihinkin neurologisiin tiloihin liittyvät uupumukset, keliakia, laktoosi-intoleranssi, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymishäiriöt ja fibromyalgia.

Lue lisää

Kyllä mielestäni rakkauden voi aistia.

Hei, kiitos vastauksesta. Mulla ei ole mahdollisuuksia selvittää mikä kaikki terveydessäni on pielessä, ei ole tosiaan rahaa, eikä terveyskeskuksissa lähdetä varmasti laajoihin tutkimuksiin koska olen mielenterveyspotilas.

Tuo rakkausasia on monimutkainen. Näen sen vähän toisin kuin uskovat yleensä. Minusta rakkaus joka tulee ihmisten kautta, se ei ole varsinaisesti Jumalan rakkautta minua kohtaan, vaan se on vain ihmisten ystävällisyyttä, joka mahdollisesti kyllä kumpuaa heidän luottavaisesta jumalasuhteestaan ja myötätunnosta lähimmäisiä kohtaan. Minustakin se hehkui joskus aikoinaan. Niin kuin kaikki muukin, kaikki toivo. Se perustui siihen uskoon että Jumala pitää minusta huolen ja järjestää asiat. Nykyään ajattelen että kaikki se usko oli omaa uskottelua. Niin kauan kun kykenin uskomaan Jumalan hyvyyteen ja luottamaan huolenpitoon ja rakkauteen, sitä jaksoi henkisestikin paremmin. Siinä vaiheessa kun alkoi tuntua ettei uskomuksilleni ole kokemusteni perusteella konkreettista vastinetta, kaikki se murentui. Koin että uskon voima on siinä, että sillä ihminen kaikissa olosuhteissa suggeroi itsensä jaksamaan, että kaikki on mukamas hyvin, vaikkei olisikaan. Onhan se hyvä että se auttaa ihmisiä jaksamaan. Se on elämänvoima. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa nähdä asian kuten minä näen, ei oikein enää osaa itseään alkaa uudelleen suggeroida siihen. Varmaan ei pitäisi edes kirjoittaa tätä, etten aja ketään toista näihin ajatuksiin. :/ Kun ei koe Jumalasta mitään konkreettista, ei ole saanut rauhaa, iloa eikä vapautta, ei armolahjoja, vaan huonoja elämänkokemuksia, niin ei ole sellaista kaunista mihin tarttua. On vain turvattomuus ja toivottomuus. Ihan sama juttu kuin jos joku kertoisi tässä rakastavansa minua, mutta ei koskaan osoittaisi sitä teoissa minulle. Ne sanat eivät enää merkitsisi lopulta mitään kun niille ei olisi todellista vastinetta. Niin, sanovat että antaahan Hän synnit anteeksi. Kyllä kyllä. Mutta haluanko Hänen luokseen ikuisesti elämään, jos Hän ei osoita rakkautta millään muulla tavalla? Eläminen on tyhjänpäiväistä tällaisenaan, jos ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Tuntuu ilkeältä sanoa näin, mutta en halua viettää ikuisuutta laulamalla halleluujaa päivästä toiseen. En taida pysyä enää aiheessakaan... Noh...

Sanottakoon että tunnen monia uskovia ihmisiä niin omasta kuin muistakin seurakunnista. Tiedän että heidän keskellään saan kokea ystävällisyyttä, pidän heistä ihmisinä. Mutta se ei itsessään muuta minun elämääni tästä kummemmaksi vaikka välillä kävisin toisten kanssa hengailemassa jossain ja syömässä grillimakkaraa.

Ja on surullista, että tässä minä jauhan itsestäni. Sinäkin olet uupunut, enkä osaa sanoa mitään lohduttavaa. Parasta mitä keksisin tähän on tarjota sinulle palanen suklaata, se lohduttaa edes makuhermoja hetkisen, jos ei muuta.

antakaa_lepo kirjoitti:

Hei, kiitos vastauksesta. Mulla ei ole mahdollisuuksia selvittää mikä kaikki terveydessäni on pielessä, ei ole tosiaan rahaa, eikä terveyskeskuksissa lähdetä varmasti laajoihin tutkimuksiin koska olen mielenterveyspotilas.

Tuo rakkausasia on monimutkainen. Näen sen vähän toisin kuin uskovat yleensä. Minusta rakkaus joka tulee ihmisten kautta, se ei ole varsinaisesti Jumalan rakkautta minua kohtaan, vaan se on vain ihmisten ystävällisyyttä, joka mahdollisesti kyllä kumpuaa heidän luottavaisesta jumalasuhteestaan ja myötätunnosta lähimmäisiä kohtaan. Minustakin se hehkui joskus aikoinaan. Niin kuin kaikki muukin, kaikki toivo. Se perustui siihen uskoon että Jumala pitää minusta huolen ja järjestää asiat. Nykyään ajattelen että kaikki se usko oli omaa uskottelua. Niin kauan kun kykenin uskomaan Jumalan hyvyyteen ja luottamaan huolenpitoon ja rakkauteen, sitä jaksoi henkisestikin paremmin. Siinä vaiheessa kun alkoi tuntua ettei uskomuksilleni ole kokemusteni perusteella konkreettista vastinetta, kaikki se murentui. Koin että uskon voima on siinä, että sillä ihminen kaikissa olosuhteissa suggeroi itsensä jaksamaan, että kaikki on mukamas hyvin, vaikkei olisikaan. Onhan se hyvä että se auttaa ihmisiä jaksamaan. Se on elämänvoima. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa nähdä asian kuten minä näen, ei oikein enää osaa itseään alkaa uudelleen suggeroida siihen. Varmaan ei pitäisi edes kirjoittaa tätä, etten aja ketään toista näihin ajatuksiin. :/ Kun ei koe Jumalasta mitään konkreettista, ei ole saanut rauhaa, iloa eikä vapautta, ei armolahjoja, vaan huonoja elämänkokemuksia, niin ei ole sellaista kaunista mihin tarttua. On vain turvattomuus ja toivottomuus. Ihan sama juttu kuin jos joku kertoisi tässä rakastavansa minua, mutta ei koskaan osoittaisi sitä teoissa minulle. Ne sanat eivät enää merkitsisi lopulta mitään kun niille ei olisi todellista vastinetta. Niin, sanovat että antaahan Hän synnit anteeksi. Kyllä kyllä. Mutta haluanko Hänen luokseen ikuisesti elämään, jos Hän ei osoita rakkautta millään muulla tavalla? Eläminen on tyhjänpäiväistä tällaisenaan, jos ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Tuntuu ilkeältä sanoa näin, mutta en halua viettää ikuisuutta laulamalla halleluujaa päivästä toiseen. En taida pysyä enää aiheessakaan... Noh...

Sanottakoon että tunnen monia uskovia ihmisiä niin omasta kuin muistakin seurakunnista. Tiedän että heidän keskellään saan kokea ystävällisyyttä, pidän heistä ihmisinä. Mutta se ei itsessään muuta minun elämääni tästä kummemmaksi vaikka välillä kävisin toisten kanssa hengailemassa jossain ja syömässä grillimakkaraa.

Ja on surullista, että tässä minä jauhan itsestäni. Sinäkin olet uupunut, enkä osaa sanoa mitään lohduttavaa. Parasta mitä keksisin tähän on tarjota sinulle palanen suklaata, se lohduttaa edes makuhermoja hetkisen, jos ei muuta.

Lue lisää

Älä ole surullinen siitä, että saat kertoa sisintäsi toiselle uupuneelle. Vertaistuella on oloa helpottava vaikutus.

Sanoit että: "kun ei koe Jumalasta mitään kongreettista, ei ole saanut rauhaa iloa eikä vapautta..." Meillä ihmisillä on tapana niin kovin helposti unohtaa, mitä hyvää Jumala on jo tehnyt meidän elämässämme. Oletko pitänyt päiväkirjaa rukousvastauksista? Tai kirjoittanut sähköposteissasi jollekin Jumalan huolenpidosta joskus? Niitä lukemalla saisit toivoa. Jos et ole, niin muistele mitä kaikkea Jumala on tehnyt sinun hyväksesi joskus aiemmin. Joskus on niin, että Jumala tuntuu olevan hiljaa. Silloin voit löytää toivoa Raamatuata, jos omia muistiinpanoja ei löydy mistään.

Jos Jumala tuntuu olevan hiljaa, olen havainnut, että silloin minun on aika levätä ja odottaa. Tuo aika kannattaa käyttää hyväkseen ja toipua, jos mahdollista.

Ole rohkea ja luja! Vielä koittaa aika, jolloin elämäsi on helpompaa. Asunnon vaihto voi helpottaa oloasi. Se helpotti ainakin minun elämääni kun pääsin eroon melusta ja hajuista, joille minä olen yliherkkä.

Alä kirjoittele paskaa! Jeesustelija! jeesus ei anna tai ota mitään, koska sellaista sälliä ei ole olemassakaan. Kaikki puheet Jeesuksesta ovat rahanahneiden kirkkokuntien paskajorinoita.

Eikö terapeutti sitten ole ammattiauttaja? Korjaan, kaksi terapeuttia. Mikä olisi se ammattilainen joka vielä voi auttaa?

Jos ihmiselle ei annettaisi enempää kuin tämä jaksaa kantaa, ei olisi itsemurhia ja muita vielä pahempia tragedioita joista sitten luemme lehdistä. Meillä on vaan erilaisia tarinoita, toisilla ne ovat raskaampia. Mutta juu, tiedän että tarkoitat hyvää. Yleensä ihmiset tarkoittavat.

Pysy.asiasssa kirjoitti:

Alä kirjoittele paskaa! Jeesustelija! jeesus ei anna tai ota mitään, koska sellaista sälliä ei ole olemassakaan. Kaikki puheet Jeesuksesta ovat rahanahneiden kirkkokuntien paskajorinoita.

Lue lisää

Valheesi ei hetkauta.

antakaa_lepo kirjoitti:

Eikö terapeutti sitten ole ammattiauttaja? Korjaan, kaksi terapeuttia. Mikä olisi se ammattilainen joka vielä voi auttaa?

Jos ihmiselle ei annettaisi enempää kuin tämä jaksaa kantaa, ei olisi itsemurhia ja muita vielä pahempia tragedioita joista sitten luemme lehdistä. Meillä on vaan erilaisia tarinoita, toisilla ne ovat raskaampia. Mutta juu, tiedän että tarkoitat hyvää. Yleensä ihmiset tarkoittavat.

Lue lisää

>>Eikö terapeutti sitten ole ammattiauttaja? Korjaan, kaksi terapeuttia. Mikä olisi se ammattilainen joka vielä voi auttaa?>>

On ehdottomasti. Etkö ole ollut tyytyväinen näihin terapeutteihisi? Terapiaa ei saisi lopettaa ennen kuin on siinä kunnossa, että jaksaa yksinkin. Terapeutit ovat ammattiauttajia, ja heidät on koulutettu siihen. Heitä suosittelen. Ehdottomasti. Ota mahdollisimman pian yhteyttä siihen terapeuttiin, jonka kanssa olet asiasta viimeksi keskustellut. Hän tietää jo taustasi, joten sinun ei hänelle enää tarvitse kertoa kaikkea alusta lähtien.

>>Jos ihmiselle ei annettaisi enempää kuin tämä jaksaa kantaa, ei olisi itsemurhia ja muita vielä pahempia tragedioita joista sitten luemme lehdistä. Meillä on vaan erilaisia tarinoita, toisilla ne ovat raskaampia. Mutta juu, tiedän että tarkoitat hyvää. Yleensä ihmiset tarkoittavat. >>

Näinhän se on. Anteeksi, mutta luulen kuitenkin, että ihmiset yrittävät itse kantaa taakkansa, kun heillä olisi mahdollisuus jättää kaikki Jeesukselle. Mutta tämä on vain sanan helinää. Muista kuitenkin, että Jeesus rakastaa sinua!

Pysy.asiasssa kirjoitti:

Alä kirjoittele paskaa! Jeesustelija! jeesus ei anna tai ota mitään, koska sellaista sälliä ei ole olemassakaan. Kaikki puheet Jeesuksesta ovat rahanahneiden kirkkokuntien paskajorinoita.

Lue lisää

Älä viitsi.

"Jeesus ei anna kenellekään enempää kannettavaa...." Tuo lause on turhinta, mitä vakavasti sairaalle voi kukaan sanoa. Ensinnäkään se ei ole Jeesus, joka täällä maapallolla kenellekään mitään kannettavaa antaa. Kaikki koettelemukset ja sairaudet johtuvat synnin seurauksista maapallolla. Jumala ei myöskään ole koettelemustemme sallija. Mikään mikä on Saatanasta ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Jos joku sairastuu sen tähden, että hänen ympärillään oleva maailma ei ole yhteensopiva tämän ihmisen kanssa, niin onko se Jumalan vika? Jos jonkun elimistö menee liiallisen stressin, kolhujen, rasituksen, ympäristön saasteisuuden tai geenivirheen takia sairaaksi, niin onko Jeesus silloin syyllinen? Jos joku syntinen ihminen haluaa omasta vapaasta tahdostaan, jonka Jumala on hänelle luonut, tehdä jotakin pahaa ja sen seurauksena joku toinen kärsii, niin Jeesustako voidaan siitä syyttää? Jumala tai Jeesus ei ole se, joka antaisi kenellekään yhtään enempää kannettavaa kuin tämä jaksaisi kantaa.

"Antakaa_lepo", minä olen taistellut juuri noiden ajatusten kanssa, joista kerrot. Minulla on ollut jo vuosia vaikea uupumus. Ja olen myös rukoillut kuoleman korjaavan itseni...monesti. Vaikka et koekaan olevasi masentunut, kirjoituksesi kyllä kertoo, että olet. On tärkeää ymmärtää, että nuo ajatukset, että et tunne rakkautta, voivat johtua myös siitä, että mikään muukaan ei enää tunnu hyvältä. Siitä, että elimistösi ei tuota hyvään oloon tarvittavia hormoneita. Silloin on mahdotonta tuntea rakkauttakaan. Sitä ei kannata kuitenkaan pelästyä. Se on vain hyväksyttävä asiana, joka on tämänhetkinen olotilasi. Tiedän, että tämä on karua kuultavaa mutta kun ymmärrät sen, että tunteesi ovat latistuneita tai jopa kadonneita, niin ymmärrät, että sinulta ei kukaan voi vaatia rakkauden tunteita Jumalaa kohtaan. Ethän sinäkään vaadi niitä itseltäsi. Rakkautta ei voi suorittaa.

Sinun ei tarvitse koittaa kehitellä mitään rakkauden tunnetta Jumalaasi kohtaa, sillä rakkaus on Jumalalta meille päin tuleva asia. Saamme sen lahjaksi samoin kuin saamme lahjaksi uskonkin ja armon. Minun uupumukseeni ja masennukseeni eivät ole auttaneet mitkään hoidot, mitä erikoissairaanhoidossa on minulle koitettu. Olisin todennäköisesti ottanut hengen itseltäni, jos en olisi ollut uskovainen. Sen verran vaikeita kokemuksia tämä saraus on tuonut mukanaan. Olen jotenkin jaksanut kun tarrannut kiinni Jumalan lupauksiin. Olen huomannut, että vaikka asiani on kuinka huonosti, minulla on sentään lämmin asunto, ruokaa ja vaatteet.

Kun on oikein uupunut, ei jaksa yrittää tehdä asioita, jotka toisivat merkiystä elämään ja kun on masentunut, ei edes löydä enää merkitystä asioista. Ymmärrän tilannettasi. Minulla ei ole antaa vastausta tähän asiaan, koska kärsin samasta ongelmasta mutta on sentään toivo siitä, että koska aina ei ole ollut asiat näin huonosti, niin ne voivat joskus tulevaisuudessakin olla vielä paremmin.

Kerroit, että Jumala tuntuu ahdistavalta johtuen kummallisista kristillisistä opeista. Mietin, että mikä saa sinut ajattelemaan, että Jumala olisi kylmä? Sekö, että sinä joudut kärsimään niin paljon? Sekö, että maailmassa on niin paljon kärsimystä? Jumala ei ole aiheuttanut sitä kärsimystä, kuten edellä kirjoitin. Luojamme on antanut meille vapaan tahdon. Kun joku käyttää tuota vapaata tahtoa väärin aiheuttaen kärsimyksiä muille, niin miksi Jumala olisi siihen syyllinen? Ajatteletko, että Jumalan pitäisi parantaa juuri sinut kun mahdollisesti olet sitä pyytänyt. Olisiko mahdollista, että jotta et sairastuisi samaan tilaasi uudestaan, paras tie parantua saattaisikin olla juuri tuo tie, millä sinä nyt olet. Ehkä sinun on muututtava kokemuksiesi kautta, jotta todella muutut niin, että et enää uudelleen sairastu.

Jumala ei ole luvannut antaa meille uskoville helpompaa elämää kuin kenellekään muullekaan mutta häneen turvautumalla ja luottamalla elämämme voi olla stressittömämpää.

Haluaisin mielelläni keskustella kanssasi siitä, että mitä nuo kummalliset kristilliset opit ovat? Raamattu kun on yksinkertainen mutta ihmiset ovat tehneet siitä vaikean. Monet noista kummallisista opeista on ihmisten keksimiä.

Yksi-usko kirjoitti: «Muista, että Jeesus ei anna kenellekään enempää kannettavaa, kuin itse kukin jaksaa kantaa.»

Tuo tuntuu varmasti loukkaavalta monista, jotka oikeasti sortuvat taakkojensa alle. Tyhjä hokema.

antakaa_lepo kirjoitti:

Eikö terapeutti sitten ole ammattiauttaja? Korjaan, kaksi terapeuttia. Mikä olisi se ammattilainen joka vielä voi auttaa?

Jos ihmiselle ei annettaisi enempää kuin tämä jaksaa kantaa, ei olisi itsemurhia ja muita vielä pahempia tragedioita joista sitten luemme lehdistä. Meillä on vaan erilaisia tarinoita, toisilla ne ovat raskaampia. Mutta juu, tiedän että tarkoitat hyvää. Yleensä ihmiset tarkoittavat.

Lue lisää

Kaikki terapeutit eivät välttämättä sovi kaikille. Kaikki terapiatkaan eivät välttämättä auta kaikkia. Ja aika on paras parantaja.

Kysyit, että mikä olisi se ammattilainen, kenen puoleen kääntyä. Oletko terapiassa yksityisellä puolella vai kunnallisella? Aluksi voisit yrittää päästä erikoissairaanhoidon piiriin joko yksityiselle taikka julkisen puolen aikuispsykiatrian poliklinikalle. Jos psykiatrilta loppuu keinot, voisit pyytää lähetettä jatkotutkimuksiin elimellisten eli orgaanisten sairauksien poissulkemiseksi tai sitten ihan vain toiselle psykiatrille. Heitäkin on hyviä ja huonoja. On elimellisisä sairauksia, jotka aiheuttavat uupumusta, kuten jo toisessa vastauksessani kerroinkin. Itse pyysin psykiatrian polin psykiatrilta lähetteen psykiatriselle osastolle aivojen transkraniaalisen magneettistimulaation hoitoarviointia varten. Tuo magneettihoito ei auttanut minua mutta kun kerran pääsin ensin osastolle arvioitavaksi, otettiin minulta hurja määrä verikokeita ja testejä, joiden avulla suljettiin pois orgaanisien sairauksien mahdollisuus. Voisitko ajatella pyytää päästä lisätutkimuksiin esim tätä kautta?

v.aari kirjoitti:

Yksi-usko kirjoitti: «Muista, että Jeesus ei anna kenellekään enempää kannettavaa, kuin itse kukin jaksaa kantaa.»

Tuo tuntuu varmasti loukkaavalta monista, jotka oikeasti sortuvat taakkojensa alle. Tyhjä hokema.

Lue lisää

>>Tuo tuntuu varmasti loukkaavalta monista, jotka oikeasti sortuvat taakkojensa alle. Tyhjä hokema. >>

Niinhän se voi olla. Jos huomasit, niin suosittelin ammattiauttajaa, ja olen sitä mieltä, että aloittajan pitää mennä ammattilaisen kanssa keskustelemaan.

Kuitenkin minä itse olen kaikissa ahdistuksissani 'roikkunut Jeesuksessa'. Olen vedonnut Jeesukseen ja siihen, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Se on minut aina auttanut eteen päin. Minun 100 % turvani ja apuni on Jeesus ja vain Jeesus. Jeesus yksin tietää meidän murheemme ja meitä kaikkein parhaiten ymmärtää. Tämän sanon aivan omasta kokemuksestani. Mutta niin kuin huomasit, en antanut tällaista ohjetta aloittajalle. Toisaalta sellainen, joka puhuu aikeistaan, selviää niistä (kuten aloittaja).

toinen_uupunut kirjoitti:

Kaikki terapeutit eivät välttämättä sovi kaikille. Kaikki terapiatkaan eivät välttämättä auta kaikkia. Ja aika on paras parantaja.

Kysyit, että mikä olisi se ammattilainen, kenen puoleen kääntyä. Oletko terapiassa yksityisellä puolella vai kunnallisella? Aluksi voisit yrittää päästä erikoissairaanhoidon piiriin joko yksityiselle taikka julkisen puolen aikuispsykiatrian poliklinikalle. Jos psykiatrilta loppuu keinot, voisit pyytää lähetettä jatkotutkimuksiin elimellisten eli orgaanisten sairauksien poissulkemiseksi tai sitten ihan vain toiselle psykiatrille. Heitäkin on hyviä ja huonoja. On elimellisisä sairauksia, jotka aiheuttavat uupumusta, kuten jo toisessa vastauksessani kerroinkin. Itse pyysin psykiatrian polin psykiatrilta lähetteen psykiatriselle osastolle aivojen transkraniaalisen magneettistimulaation hoitoarviointia varten. Tuo magneettihoito ei auttanut minua mutta kun kerran pääsin ensin osastolle arvioitavaksi, otettiin minulta hurja määrä verikokeita ja testejä, joiden avulla suljettiin pois orgaanisien sairauksien mahdollisuus. Voisitko ajatella pyytää päästä lisätutkimuksiin esim tätä kautta?

Lue lisää

Jatkaisin vielä, että psykiarisilta osastoilta voi saada hoitoja, joitka ovat joillekin hyvinkin tehokkaita ja joita muualta ei saa. Sieltä voi saada mm sähköhoitoa, aivojen transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa, matala-annoksista ketamiinihoitoa. Lisäksi osastot hallitsevat paremmin depressiolääkkeiden yhdistelmähoidot kuin monet psykiatrit. Kun tuollainen yhdistelmähoito lisätään esim aivojen magneettihoitoon, hoitotulokset ovat vieläkin parempia.

Mutta jos kyseessä on krooninen väsymysoireyhtymä tai jokin orgaaninen uupumusen aiheuttaja, noista hoidosta on sinulle todennäköisesti vain haittaa, koska niissä käynti voi lisätä uupumusta ja koska ne eivät auta suoraan pelkkään uupumukseen. Kroonisen väsymysoireyhtymän sairastajat voivat saada psykoterapiasta tai depressiolääkkeistä apua vain silloin kun heillä on uupumuksen lisäksi masennus. Jos haluat lisätietoa kroonisesta väsymysoireyhtymästä, tässä linkki hyvälle keskustelupalstalle, joka sisältåä muutakin tietoa uupumuksesta.

http://cfs.gehennom.org/foorumi/

toinen_uupunut kirjoitti:

"Jeesus ei anna kenellekään enempää kannettavaa...." Tuo lause on turhinta, mitä vakavasti sairaalle voi kukaan sanoa. Ensinnäkään se ei ole Jeesus, joka täällä maapallolla kenellekään mitään kannettavaa antaa. Kaikki koettelemukset ja sairaudet johtuvat synnin seurauksista maapallolla. Jumala ei myöskään ole koettelemustemme sallija. Mikään mikä on Saatanasta ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Jos joku sairastuu sen tähden, että hänen ympärillään oleva maailma ei ole yhteensopiva tämän ihmisen kanssa, niin onko se Jumalan vika? Jos jonkun elimistö menee liiallisen stressin, kolhujen, rasituksen, ympäristön saasteisuuden tai geenivirheen takia sairaaksi, niin onko Jeesus silloin syyllinen? Jos joku syntinen ihminen haluaa omasta vapaasta tahdostaan, jonka Jumala on hänelle luonut, tehdä jotakin pahaa ja sen seurauksena joku toinen kärsii, niin Jeesustako voidaan siitä syyttää? Jumala tai Jeesus ei ole se, joka antaisi kenellekään yhtään enempää kannettavaa kuin tämä jaksaisi kantaa.

"Antakaa_lepo", minä olen taistellut juuri noiden ajatusten kanssa, joista kerrot. Minulla on ollut jo vuosia vaikea uupumus. Ja olen myös rukoillut kuoleman korjaavan itseni...monesti. Vaikka et koekaan olevasi masentunut, kirjoituksesi kyllä kertoo, että olet. On tärkeää ymmärtää, että nuo ajatukset, että et tunne rakkautta, voivat johtua myös siitä, että mikään muukaan ei enää tunnu hyvältä. Siitä, että elimistösi ei tuota hyvään oloon tarvittavia hormoneita. Silloin on mahdotonta tuntea rakkauttakaan. Sitä ei kannata kuitenkaan pelästyä. Se on vain hyväksyttävä asiana, joka on tämänhetkinen olotilasi. Tiedän, että tämä on karua kuultavaa mutta kun ymmärrät sen, että tunteesi ovat latistuneita tai jopa kadonneita, niin ymmärrät, että sinulta ei kukaan voi vaatia rakkauden tunteita Jumalaa kohtaan. Ethän sinäkään vaadi niitä itseltäsi. Rakkautta ei voi suorittaa.

Sinun ei tarvitse koittaa kehitellä mitään rakkauden tunnetta Jumalaasi kohtaa, sillä rakkaus on Jumalalta meille päin tuleva asia. Saamme sen lahjaksi samoin kuin saamme lahjaksi uskonkin ja armon. Minun uupumukseeni ja masennukseeni eivät ole auttaneet mitkään hoidot, mitä erikoissairaanhoidossa on minulle koitettu. Olisin todennäköisesti ottanut hengen itseltäni, jos en olisi ollut uskovainen. Sen verran vaikeita kokemuksia tämä saraus on tuonut mukanaan. Olen jotenkin jaksanut kun tarrannut kiinni Jumalan lupauksiin. Olen huomannut, että vaikka asiani on kuinka huonosti, minulla on sentään lämmin asunto, ruokaa ja vaatteet.

Kun on oikein uupunut, ei jaksa yrittää tehdä asioita, jotka toisivat merkiystä elämään ja kun on masentunut, ei edes löydä enää merkitystä asioista. Ymmärrän tilannettasi. Minulla ei ole antaa vastausta tähän asiaan, koska kärsin samasta ongelmasta mutta on sentään toivo siitä, että koska aina ei ole ollut asiat näin huonosti, niin ne voivat joskus tulevaisuudessakin olla vielä paremmin.

Kerroit, että Jumala tuntuu ahdistavalta johtuen kummallisista kristillisistä opeista. Mietin, että mikä saa sinut ajattelemaan, että Jumala olisi kylmä? Sekö, että sinä joudut kärsimään niin paljon? Sekö, että maailmassa on niin paljon kärsimystä? Jumala ei ole aiheuttanut sitä kärsimystä, kuten edellä kirjoitin. Luojamme on antanut meille vapaan tahdon. Kun joku käyttää tuota vapaata tahtoa väärin aiheuttaen kärsimyksiä muille, niin miksi Jumala olisi siihen syyllinen? Ajatteletko, että Jumalan pitäisi parantaa juuri sinut kun mahdollisesti olet sitä pyytänyt. Olisiko mahdollista, että jotta et sairastuisi samaan tilaasi uudestaan, paras tie parantua saattaisikin olla juuri tuo tie, millä sinä nyt olet. Ehkä sinun on muututtava kokemuksiesi kautta, jotta todella muutut niin, että et enää uudelleen sairastu.

Jumala ei ole luvannut antaa meille uskoville helpompaa elämää kuin kenellekään muullekaan mutta häneen turvautumalla ja luottamalla elämämme voi olla stressittömämpää.

Haluaisin mielelläni keskustella kanssasi siitä, että mitä nuo kummalliset kristilliset opit ovat? Raamattu kun on yksinkertainen mutta ihmiset ovat tehneet siitä vaikean. Monet noista kummallisista opeista on ihmisten keksimiä.

Lue lisää

Sinulla tuli paljon asiaa siinä. Hmm... Kokemus Jumalan kylmyydestä nousee siitä että koen että Hän on välinpitämätön minua kohtaan. En koe että rukouksiani kuullaan (niin, siihen toki voi olla monia syitä). Olen kokenut niin pahoja asioita. En saa lohdutusta. Ihan oma alueensa on sitten kaikki se kärsimys mitä maailmassa on. On vaikea käsittää että Jumala antaa tämmöisen hulluuden täällä tapahtua. Toki tiedän ajatuksen ihmisten vapaasta tahdosta jne. Mutta tämä kärsimyksen määrä täällä on ylitsevuotavaa. Ihmettelen miten ihmiset ylipäänsä jaksavat täällä, mutta onneksi kaikki eivät ole niin heikkoa tekoa kuin minä, ja jaksavat ihmeen paljon. Mutta onko se sen arvoista lopulta, kestää kestää vaan? Se pistää miettimään elämän mielekkyyttä ylipäänsä. Ei ole todellakaan Raamatussakaan luvattu helppoa elämää. Olenkin taipuvainen (heh, ymmärrettävästi) näkemään elämän pitkittyneenä kärsimyksenä, jonne meidät tuodaan vasten tahtoamme. Siis Jumala tuo, tietäen samalla että suurin osa meistä joutuu sinne helvettiin vielä tämä maallisen kärsimyksen päätteeksi. Ihmettelenkin miksi Hän antaa vielä uusien ihmisten syntyä tietäen tämän. En voi käsittää tämän asian oikeudenmukaisuutta. Noh, minulla on paljon kummallisia ajatuksia, joita ei kaikkia viitsi jaarittaa tässä, menisi niin mahdottoman laajaksi tämä.

Ne kummalliset kristilliset opit. Noh, ei minulla ole eritellä mitään oppeja tässä. Jotenkin aikojen saatossa olen vaan sisäistänyt tämän käsityksen, että Jumala siunaa niitä jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Mikä on siis ihan ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun elämäsi kärsimykset pitkittyvät, vaikka tunnetkin Jobin tarinan, joudut ajattelemaan että et selkeästi ole riittävän hyvä ihminen Jumalasi edessä, koska Hän ei auta sinua. Tai jos et itse ajattele, niin kyllä joku muu sinua kehottaa tekemään parannusta. Jumala on kääntänyt sinulle selkäsi, koska olet synneissäsi. Ja olen todellakin synneissäni, koska en jaksa enää yrittää olla mahdollisimman täydellinen. Minulla ei ole enää voimia. Tuntui että olen mieleltäni neuroottinen, jos rupean ajattelemaan kaikkea vääryyttä mitä minussa ehkä on, menen pian aivan sekaisin, sillä en saa niihin asioihin parannusta. Eikä Jumala niitä vain poista minusta jos pyydän. Olen siis luovuttanut. On niin monia voimia vieviä asioita ollut hoidettavana tässä aikojen mittaan, että en enää tiedä mitä jaksan. Nytkin olisi tuossa hoidettavaa virallista asiaa, enkä tiedä miten selviän. Yritän jotain ja jos se ei onnistu niin lyön ehkä sitten vaan hanskat naulaan sen kanssa, koska en vaan jaksa venyä enempää.

Olen ollut sekä kunnallisen puolen, että Kelan tukemassa yksityisessä terapiassa. Nämä edustivat erilaisia terapiamuotoja. Ongelmani ei ole pelkkä masennus, vaan olen monipuolisesti pakko-oireinen ja laajasti turvaton ihminen. Elämäni on yhtä huolta, pelkoa ja stressiä. Pakko-oireisuus on ilmeisesti vaikeaa hoitaa, varsinkaan kun terapeutilla ei ole asiantuntemusta asiaan. Pelkkä arki kaikkine askareineen on raskasta, koska en uskalla kunnolla laittaa edes ruokaa, mutta jotenkin tässä mennään. Ei vaan jaksaisi enää pyörittää tätä turhaa palettia kun elämä on pelkkää vaarojen väistelyä. Ja ei, se ei ole järjen asia. Nyt on kohta ihmisiä kertomassa tässä että ei ole mitään pelättävää. Mutta se ei tapahtu niin, pakko-oireilu ei ole järjen asia eikä poistu sillä että ns. ottaa itseään niskasta. Tähän liittynee menneisyyden vaikeita kokemuksia jotka oireilun ovat kaiketi laukaisseet. Ja vaikka näitä asioita on jauhettu terapiassa, niin tässä yhä ollaan. Ilmeisesti vuosikausien stressi on aiheuttanut sen että myös kroppa on sairastunut, iho oireilee ja sitä pitää hoitaa monin eri voitein, mikä rasittaa ja vie voimia yhä lisää. Kierre, kierre. Mutta siis ei ole tarkoitus valittaa tässä, meillä ihmisillä vaan on erilaisia ongelmia joiden kanssa mennään.

Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, jossa ei ole kosteusvaurioita, ei häiritseviä naapureita (olen hyvin ääniherkkä enkä pysty nukkumaan jos kuuluu yhtään mitään, enkä voi käyttää korvatulppia kuin hyvin satunnaisesti koska ne aiheuttavat ihottuman korviin, enkä osaa nukkua kuulosuojainten kanssa). Ja olisi kiva jos ei tarvitsisi marinoitua naapureiden tupakansavussa koko ajan. Mutta siinä on niin kovin paljon toiveita, että jostain joutuu varmasti tinkimään. No mutta, oikeastaan ei pitänyt kirjoittaa näitä tähän, lähti vaan ajatus laukkaamaan. Olisi kai lähdettävä päivän töille.

antakaa_lepo kirjoitti:

Sinulla tuli paljon asiaa siinä. Hmm... Kokemus Jumalan kylmyydestä nousee siitä että koen että Hän on välinpitämätön minua kohtaan. En koe että rukouksiani kuullaan (niin, siihen toki voi olla monia syitä). Olen kokenut niin pahoja asioita. En saa lohdutusta. Ihan oma alueensa on sitten kaikki se kärsimys mitä maailmassa on. On vaikea käsittää että Jumala antaa tämmöisen hulluuden täällä tapahtua. Toki tiedän ajatuksen ihmisten vapaasta tahdosta jne. Mutta tämä kärsimyksen määrä täällä on ylitsevuotavaa. Ihmettelen miten ihmiset ylipäänsä jaksavat täällä, mutta onneksi kaikki eivät ole niin heikkoa tekoa kuin minä, ja jaksavat ihmeen paljon. Mutta onko se sen arvoista lopulta, kestää kestää vaan? Se pistää miettimään elämän mielekkyyttä ylipäänsä. Ei ole todellakaan Raamatussakaan luvattu helppoa elämää. Olenkin taipuvainen (heh, ymmärrettävästi) näkemään elämän pitkittyneenä kärsimyksenä, jonne meidät tuodaan vasten tahtoamme. Siis Jumala tuo, tietäen samalla että suurin osa meistä joutuu sinne helvettiin vielä tämä maallisen kärsimyksen päätteeksi. Ihmettelenkin miksi Hän antaa vielä uusien ihmisten syntyä tietäen tämän. En voi käsittää tämän asian oikeudenmukaisuutta. Noh, minulla on paljon kummallisia ajatuksia, joita ei kaikkia viitsi jaarittaa tässä, menisi niin mahdottoman laajaksi tämä.

Ne kummalliset kristilliset opit. Noh, ei minulla ole eritellä mitään oppeja tässä. Jotenkin aikojen saatossa olen vaan sisäistänyt tämän käsityksen, että Jumala siunaa niitä jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Mikä on siis ihan ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun elämäsi kärsimykset pitkittyvät, vaikka tunnetkin Jobin tarinan, joudut ajattelemaan että et selkeästi ole riittävän hyvä ihminen Jumalasi edessä, koska Hän ei auta sinua. Tai jos et itse ajattele, niin kyllä joku muu sinua kehottaa tekemään parannusta. Jumala on kääntänyt sinulle selkäsi, koska olet synneissäsi. Ja olen todellakin synneissäni, koska en jaksa enää yrittää olla mahdollisimman täydellinen. Minulla ei ole enää voimia. Tuntui että olen mieleltäni neuroottinen, jos rupean ajattelemaan kaikkea vääryyttä mitä minussa ehkä on, menen pian aivan sekaisin, sillä en saa niihin asioihin parannusta. Eikä Jumala niitä vain poista minusta jos pyydän. Olen siis luovuttanut. On niin monia voimia vieviä asioita ollut hoidettavana tässä aikojen mittaan, että en enää tiedä mitä jaksan. Nytkin olisi tuossa hoidettavaa virallista asiaa, enkä tiedä miten selviän. Yritän jotain ja jos se ei onnistu niin lyön ehkä sitten vaan hanskat naulaan sen kanssa, koska en vaan jaksa venyä enempää.

Olen ollut sekä kunnallisen puolen, että Kelan tukemassa yksityisessä terapiassa. Nämä edustivat erilaisia terapiamuotoja. Ongelmani ei ole pelkkä masennus, vaan olen monipuolisesti pakko-oireinen ja laajasti turvaton ihminen. Elämäni on yhtä huolta, pelkoa ja stressiä. Pakko-oireisuus on ilmeisesti vaikeaa hoitaa, varsinkaan kun terapeutilla ei ole asiantuntemusta asiaan. Pelkkä arki kaikkine askareineen on raskasta, koska en uskalla kunnolla laittaa edes ruokaa, mutta jotenkin tässä mennään. Ei vaan jaksaisi enää pyörittää tätä turhaa palettia kun elämä on pelkkää vaarojen väistelyä. Ja ei, se ei ole järjen asia. Nyt on kohta ihmisiä kertomassa tässä että ei ole mitään pelättävää. Mutta se ei tapahtu niin, pakko-oireilu ei ole järjen asia eikä poistu sillä että ns. ottaa itseään niskasta. Tähän liittynee menneisyyden vaikeita kokemuksia jotka oireilun ovat kaiketi laukaisseet. Ja vaikka näitä asioita on jauhettu terapiassa, niin tässä yhä ollaan. Ilmeisesti vuosikausien stressi on aiheuttanut sen että myös kroppa on sairastunut, iho oireilee ja sitä pitää hoitaa monin eri voitein, mikä rasittaa ja vie voimia yhä lisää. Kierre, kierre. Mutta siis ei ole tarkoitus valittaa tässä, meillä ihmisillä vaan on erilaisia ongelmia joiden kanssa mennään.

Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, jossa ei ole kosteusvaurioita, ei häiritseviä naapureita (olen hyvin ääniherkkä enkä pysty nukkumaan jos kuuluu yhtään mitään, enkä voi käyttää korvatulppia kuin hyvin satunnaisesti koska ne aiheuttavat ihottuman korviin, enkä osaa nukkua kuulosuojainten kanssa). Ja olisi kiva jos ei tarvitsisi marinoitua naapureiden tupakansavussa koko ajan. Mutta siinä on niin kovin paljon toiveita, että jostain joutuu varmasti tinkimään. No mutta, oikeastaan ei pitänyt kirjoittaa näitä tähän, lähti vaan ajatus laukkaamaan. Olisi kai lähdettävä päivän töille.

Lue lisää

>> Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, <<

Minä olen melkoisen samanlaisessa tilanteessa, paitsi, että minulla on kohtuullisen hyvä ja edullinen asunto sekä luonnonkaunis ja rauhallinen ympäristö. Täältä saattaa hyvällä onnella löytää myös hyvän ja edullisen vuokra-asunnon.

Voisin auttaa sinua muutossa, edellyttäen, ettet asu hirvittävän kaukana, enkä itse ole huonossa kunnossa silloin tai muutoin ole muita isoja ongelmia tai esteitä.

Olen muuttanut elämässäni niin monta kertaa ja auttanut muita muuttamisessa, ettei se tunnu enää niin ylivoimaiselta jutulta. Aina siitä on selvinnyt jotenkin. Voin auttaa pakkaamisessa, tavaroiden kantamisessa, siivoamisessa ja pakettiauton ajamisessa. Kuorma-autokorttia ei ole. Taloudellisesti en pysty auttamaan, koska olen itsekin melkoisen köyhä.

Yhteydenpito järjestyy siten, että otat itsellesi rekisteröidyn nimimerkin ja lähetät minulle postia Suomi24 postilaatikkoon. Annan sinulle osoitteen siihen, mikäli haluat apuani.

Terveisin kerettiläinen

antakaa_lepo kirjoitti:

Sinulla tuli paljon asiaa siinä. Hmm... Kokemus Jumalan kylmyydestä nousee siitä että koen että Hän on välinpitämätön minua kohtaan. En koe että rukouksiani kuullaan (niin, siihen toki voi olla monia syitä). Olen kokenut niin pahoja asioita. En saa lohdutusta. Ihan oma alueensa on sitten kaikki se kärsimys mitä maailmassa on. On vaikea käsittää että Jumala antaa tämmöisen hulluuden täällä tapahtua. Toki tiedän ajatuksen ihmisten vapaasta tahdosta jne. Mutta tämä kärsimyksen määrä täällä on ylitsevuotavaa. Ihmettelen miten ihmiset ylipäänsä jaksavat täällä, mutta onneksi kaikki eivät ole niin heikkoa tekoa kuin minä, ja jaksavat ihmeen paljon. Mutta onko se sen arvoista lopulta, kestää kestää vaan? Se pistää miettimään elämän mielekkyyttä ylipäänsä. Ei ole todellakaan Raamatussakaan luvattu helppoa elämää. Olenkin taipuvainen (heh, ymmärrettävästi) näkemään elämän pitkittyneenä kärsimyksenä, jonne meidät tuodaan vasten tahtoamme. Siis Jumala tuo, tietäen samalla että suurin osa meistä joutuu sinne helvettiin vielä tämä maallisen kärsimyksen päätteeksi. Ihmettelenkin miksi Hän antaa vielä uusien ihmisten syntyä tietäen tämän. En voi käsittää tämän asian oikeudenmukaisuutta. Noh, minulla on paljon kummallisia ajatuksia, joita ei kaikkia viitsi jaarittaa tässä, menisi niin mahdottoman laajaksi tämä.

Ne kummalliset kristilliset opit. Noh, ei minulla ole eritellä mitään oppeja tässä. Jotenkin aikojen saatossa olen vaan sisäistänyt tämän käsityksen, että Jumala siunaa niitä jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Mikä on siis ihan ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun elämäsi kärsimykset pitkittyvät, vaikka tunnetkin Jobin tarinan, joudut ajattelemaan että et selkeästi ole riittävän hyvä ihminen Jumalasi edessä, koska Hän ei auta sinua. Tai jos et itse ajattele, niin kyllä joku muu sinua kehottaa tekemään parannusta. Jumala on kääntänyt sinulle selkäsi, koska olet synneissäsi. Ja olen todellakin synneissäni, koska en jaksa enää yrittää olla mahdollisimman täydellinen. Minulla ei ole enää voimia. Tuntui että olen mieleltäni neuroottinen, jos rupean ajattelemaan kaikkea vääryyttä mitä minussa ehkä on, menen pian aivan sekaisin, sillä en saa niihin asioihin parannusta. Eikä Jumala niitä vain poista minusta jos pyydän. Olen siis luovuttanut. On niin monia voimia vieviä asioita ollut hoidettavana tässä aikojen mittaan, että en enää tiedä mitä jaksan. Nytkin olisi tuossa hoidettavaa virallista asiaa, enkä tiedä miten selviän. Yritän jotain ja jos se ei onnistu niin lyön ehkä sitten vaan hanskat naulaan sen kanssa, koska en vaan jaksa venyä enempää.

Olen ollut sekä kunnallisen puolen, että Kelan tukemassa yksityisessä terapiassa. Nämä edustivat erilaisia terapiamuotoja. Ongelmani ei ole pelkkä masennus, vaan olen monipuolisesti pakko-oireinen ja laajasti turvaton ihminen. Elämäni on yhtä huolta, pelkoa ja stressiä. Pakko-oireisuus on ilmeisesti vaikeaa hoitaa, varsinkaan kun terapeutilla ei ole asiantuntemusta asiaan. Pelkkä arki kaikkine askareineen on raskasta, koska en uskalla kunnolla laittaa edes ruokaa, mutta jotenkin tässä mennään. Ei vaan jaksaisi enää pyörittää tätä turhaa palettia kun elämä on pelkkää vaarojen väistelyä. Ja ei, se ei ole järjen asia. Nyt on kohta ihmisiä kertomassa tässä että ei ole mitään pelättävää. Mutta se ei tapahtu niin, pakko-oireilu ei ole järjen asia eikä poistu sillä että ns. ottaa itseään niskasta. Tähän liittynee menneisyyden vaikeita kokemuksia jotka oireilun ovat kaiketi laukaisseet. Ja vaikka näitä asioita on jauhettu terapiassa, niin tässä yhä ollaan. Ilmeisesti vuosikausien stressi on aiheuttanut sen että myös kroppa on sairastunut, iho oireilee ja sitä pitää hoitaa monin eri voitein, mikä rasittaa ja vie voimia yhä lisää. Kierre, kierre. Mutta siis ei ole tarkoitus valittaa tässä, meillä ihmisillä vaan on erilaisia ongelmia joiden kanssa mennään.

Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, jossa ei ole kosteusvaurioita, ei häiritseviä naapureita (olen hyvin ääniherkkä enkä pysty nukkumaan jos kuuluu yhtään mitään, enkä voi käyttää korvatulppia kuin hyvin satunnaisesti koska ne aiheuttavat ihottuman korviin, enkä osaa nukkua kuulosuojainten kanssa). Ja olisi kiva jos ei tarvitsisi marinoitua naapureiden tupakansavussa koko ajan. Mutta siinä on niin kovin paljon toiveita, että jostain joutuu varmasti tinkimään. No mutta, oikeastaan ei pitänyt kirjoittaa näitä tähän, lähti vaan ajatus laukkaamaan. Olisi kai lähdettävä päivän töille.

Lue lisää

Olen itse kokenut, että Jumalan välinpitämättömyys tai huolenpito ovat asioita, jotka muuttuvat lähinnä minun mielessäni. Jumala on vakio. Silloin kun sain pitkän masennusjakson jälkeen rukouspalvelun jälkeen onnellisuuden ja ilon tunteet takaisin, tuntui Jumalan rakkaus erityisen suurelta. Tuotamiloa ja onnellisuutta riitti kuukausiksi janolotila oli lähes hurmoksellinen mutta tasaantui sitten mukavaan tyyneyteen ja rauhaan. Kun ilo oli suuri, tuntui, että haluan rakastaa kaikkia ja roiskuttelin rakkauttani ympärilleni. Moni sai siitä osansa ja Pyhä Henki sai käyttää minua työkalunaan niin, että huomasin jälkeen päin, kuinka tekstiviestini ja sähköpostini olivat olleet joillekin ihmisille avuksi ja toisille ne tulivat rukousvastauksina ja rohkaisun sanoina. Uupumus toki väheni mutta voimavarat sinällään olivat ehkä 30% terveen voimavaroista. Tuona aikana tuntui, että Jumalasta tuli tosi läheinen. Kaikki isommat ja pienemmätkin asiat tuntuivat Jumalan johdatukselta. Monet pienetkin päivän tapahtumat olivat pieniä ihmeitä minulle. Täydellinen välinpitämättömyyden vastakohta.

Sitten, kun myöhemmin jouduin työkokeiluun ja rasitus vei loputkin voimani ja masennuksesta tuli vakavaa, hävisivät positiiviset tunteet ja elämästä tuli kaikin puolin vaikeaa ja surullusta. En tuntenut enää Jumalan olevan läheinen. Hän tuntui olevan hiljaa. Näytti siltä, että hän ei kuule rukouksia. Pienetkään jokapäiväiset asiat eivät enää liikuttaneet minua. Eikä tuosta mielentilasta olla paljoa noustu yllspäin mutta hieman sentään. Tuona aikana olen saanut muistutusta siitä, että Jumala pitää huolta kun luen vanhoja päiväkirjamerkintöjäni hänen huolenpidostaan. Paljon rukousvastauksia, paljon huolenpitoa, jota nyt ei tunnu löytyvän mistään.

Pelkäsin tuon aiemman masennusepisodin aikana, että menetän uskoni kun Jumalaa ei tunnu löytyvän mistään. Huomasin kuitenkin, että vaikka en ollut tuntenut hänen rakkauttaan ja Pyhän Hengen läsnäoloa pitkiin aikoihin, palasivat ne kuitenkin masennuksen helpottaessa ja usko oli vahvistunut entisestään. Ne tulivat esille kun positiiviset tunteetkin alkoivat palata. Tosin usko ei ole mikään tunnetila. Raamatun mukaan se on luottamusta siihen, mitä toivotaan. Mutta masentuneena tuo luottamus tulevaisuuteen on kadoksissa. Se vaikuttaa myös uskon ja Jumalan kokemiseen.

Ihmettelet, miten ylipäänsä ihmiset jaksavat ja ihmettelet kärsimyksen määrää. Niitä ihmettelen minäkin mutta se on tosiaan ihmisestä kiinni, miten tätä tilannetta arvioi ja miten sen kokee. Masentuneena en meinaa kestää paitsi omaa syntisyyttäni, en myöskään maailman pahuutta. Kun masennus helpottaa, Jumalaan turvaaminen ja hänen rauhansa tuovat lohtua ja positiiviset tunteet poistavat epätoivoa ja silloin maailma ei olekaan enää niin paha paikka asua, vaikka maailmassa itsessään ei olekaan mikään muuttunut; vain minussa on. En silti voi ymmärtää itsekään, että miksi Jumala ei toimi kärsivien hyväksi kun niin moni hänen lapsistaan kärsii niin paljon. On paljon, mitä minä en ymmärrä ja tämäkin asia jää niiden asioiden joukkoon joita en tajua ja johon saamme vastauksen sitten kun Jeesusu saapuu.

antakaa_lepo kirjoitti:

Sinulla tuli paljon asiaa siinä. Hmm... Kokemus Jumalan kylmyydestä nousee siitä että koen että Hän on välinpitämätön minua kohtaan. En koe että rukouksiani kuullaan (niin, siihen toki voi olla monia syitä). Olen kokenut niin pahoja asioita. En saa lohdutusta. Ihan oma alueensa on sitten kaikki se kärsimys mitä maailmassa on. On vaikea käsittää että Jumala antaa tämmöisen hulluuden täällä tapahtua. Toki tiedän ajatuksen ihmisten vapaasta tahdosta jne. Mutta tämä kärsimyksen määrä täällä on ylitsevuotavaa. Ihmettelen miten ihmiset ylipäänsä jaksavat täällä, mutta onneksi kaikki eivät ole niin heikkoa tekoa kuin minä, ja jaksavat ihmeen paljon. Mutta onko se sen arvoista lopulta, kestää kestää vaan? Se pistää miettimään elämän mielekkyyttä ylipäänsä. Ei ole todellakaan Raamatussakaan luvattu helppoa elämää. Olenkin taipuvainen (heh, ymmärrettävästi) näkemään elämän pitkittyneenä kärsimyksenä, jonne meidät tuodaan vasten tahtoamme. Siis Jumala tuo, tietäen samalla että suurin osa meistä joutuu sinne helvettiin vielä tämä maallisen kärsimyksen päätteeksi. Ihmettelenkin miksi Hän antaa vielä uusien ihmisten syntyä tietäen tämän. En voi käsittää tämän asian oikeudenmukaisuutta. Noh, minulla on paljon kummallisia ajatuksia, joita ei kaikkia viitsi jaarittaa tässä, menisi niin mahdottoman laajaksi tämä.

Ne kummalliset kristilliset opit. Noh, ei minulla ole eritellä mitään oppeja tässä. Jotenkin aikojen saatossa olen vaan sisäistänyt tämän käsityksen, että Jumala siunaa niitä jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Mikä on siis ihan ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun elämäsi kärsimykset pitkittyvät, vaikka tunnetkin Jobin tarinan, joudut ajattelemaan että et selkeästi ole riittävän hyvä ihminen Jumalasi edessä, koska Hän ei auta sinua. Tai jos et itse ajattele, niin kyllä joku muu sinua kehottaa tekemään parannusta. Jumala on kääntänyt sinulle selkäsi, koska olet synneissäsi. Ja olen todellakin synneissäni, koska en jaksa enää yrittää olla mahdollisimman täydellinen. Minulla ei ole enää voimia. Tuntui että olen mieleltäni neuroottinen, jos rupean ajattelemaan kaikkea vääryyttä mitä minussa ehkä on, menen pian aivan sekaisin, sillä en saa niihin asioihin parannusta. Eikä Jumala niitä vain poista minusta jos pyydän. Olen siis luovuttanut. On niin monia voimia vieviä asioita ollut hoidettavana tässä aikojen mittaan, että en enää tiedä mitä jaksan. Nytkin olisi tuossa hoidettavaa virallista asiaa, enkä tiedä miten selviän. Yritän jotain ja jos se ei onnistu niin lyön ehkä sitten vaan hanskat naulaan sen kanssa, koska en vaan jaksa venyä enempää.

Olen ollut sekä kunnallisen puolen, että Kelan tukemassa yksityisessä terapiassa. Nämä edustivat erilaisia terapiamuotoja. Ongelmani ei ole pelkkä masennus, vaan olen monipuolisesti pakko-oireinen ja laajasti turvaton ihminen. Elämäni on yhtä huolta, pelkoa ja stressiä. Pakko-oireisuus on ilmeisesti vaikeaa hoitaa, varsinkaan kun terapeutilla ei ole asiantuntemusta asiaan. Pelkkä arki kaikkine askareineen on raskasta, koska en uskalla kunnolla laittaa edes ruokaa, mutta jotenkin tässä mennään. Ei vaan jaksaisi enää pyörittää tätä turhaa palettia kun elämä on pelkkää vaarojen väistelyä. Ja ei, se ei ole järjen asia. Nyt on kohta ihmisiä kertomassa tässä että ei ole mitään pelättävää. Mutta se ei tapahtu niin, pakko-oireilu ei ole järjen asia eikä poistu sillä että ns. ottaa itseään niskasta. Tähän liittynee menneisyyden vaikeita kokemuksia jotka oireilun ovat kaiketi laukaisseet. Ja vaikka näitä asioita on jauhettu terapiassa, niin tässä yhä ollaan. Ilmeisesti vuosikausien stressi on aiheuttanut sen että myös kroppa on sairastunut, iho oireilee ja sitä pitää hoitaa monin eri voitein, mikä rasittaa ja vie voimia yhä lisää. Kierre, kierre. Mutta siis ei ole tarkoitus valittaa tässä, meillä ihmisillä vaan on erilaisia ongelmia joiden kanssa mennään.

Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, jossa ei ole kosteusvaurioita, ei häiritseviä naapureita (olen hyvin ääniherkkä enkä pysty nukkumaan jos kuuluu yhtään mitään, enkä voi käyttää korvatulppia kuin hyvin satunnaisesti koska ne aiheuttavat ihottuman korviin, enkä osaa nukkua kuulosuojainten kanssa). Ja olisi kiva jos ei tarvitsisi marinoitua naapureiden tupakansavussa koko ajan. Mutta siinä on niin kovin paljon toiveita, että jostain joutuu varmasti tinkimään. No mutta, oikeastaan ei pitänyt kirjoittaa näitä tähän, lähti vaan ajatus laukkaamaan. Olisi kai lähdettävä päivän töille.

Lue lisää

Tuo ajatuksesi, että kun et ole jaksanut olla täydellinen, niin et ansaitse Jumalan siunauksia tai huolenpitoa on kyllä moniin melko syvästi juurtunut ajatus. Periluterilainen ja katolilaisuudestakin peräisin oleva mutta ei millään tavalla raamatunmukainen. Sinun syntisyytesi, kuten kaikkien muidenkin ihmisten, on niin suuri, että ilman Jeesusta me kaikki joutuisimme kadotukseen. Meidän parhaatkin hyvät tekomme ovat kaikessa pienuudessaan aivan mitättömiä Jumalan rakkauden rinnalla. Meidän hyvät tekomme ovat kuin herneen kokoisia, jos Jumala on rakkaudeltaan kuin aurinko.

Mutta sillä ei ole merkitystä Jumalan silmissä silloin kun olemme uskossa. Jumala ei näe meidän syntisyyttämme vaan hän katsoo meihin Jeesuksen ristinkuoleman kautta, joka tekee meistä puhtaita hänen silmissään. Siksi sinun turhilla pyristelyilläsi olla täydellinen tai edes vain hyvä Jumalan silmissä, ei ole mitään merkitystä. Mikään mitä me teemme ei saa Jumalaa rakastamaan meitä enemmän. Mikään, mitä me teemme ei saa häntä hyväksymään meitä paremmin. Hän rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme. Sinä olet täydellinen Jumalan silmissä! Mieti vaikka Abrahamia. Hän teki paljon virheitä ja syntiä Jumalan silmissä ja toistuvasti samoja syntejä ja silti Jumala sanoi hänestä, että hän oli Jumalalle mieleen. Elia, jolla oli suuri usko ja hän teki paljon ihmeitä, Paavali sanoo, että hän oli aivan kuten me. Syntinen ja Jumalan rakastama. Jumalalle kelvollinen. Jumalan siunauksia ei oteta pois syntisiltä ihmisiltä. Jokainen ihmine on syntinen. Kaikki ihmiset lankeavat. Uskovan erottaa maallisista ihmisistä siitä, että kun hän kaatuu, nostaa hän katseensa Jeesukseen ja nousee taas ylös. Kun hän nostaa katseensa Jeesukseen ja pyytää virheitään anteeksi, on hänen syntinsä pois pyyhitty.

antakaa_lepo kirjoitti:

Sinulla tuli paljon asiaa siinä. Hmm... Kokemus Jumalan kylmyydestä nousee siitä että koen että Hän on välinpitämätön minua kohtaan. En koe että rukouksiani kuullaan (niin, siihen toki voi olla monia syitä). Olen kokenut niin pahoja asioita. En saa lohdutusta. Ihan oma alueensa on sitten kaikki se kärsimys mitä maailmassa on. On vaikea käsittää että Jumala antaa tämmöisen hulluuden täällä tapahtua. Toki tiedän ajatuksen ihmisten vapaasta tahdosta jne. Mutta tämä kärsimyksen määrä täällä on ylitsevuotavaa. Ihmettelen miten ihmiset ylipäänsä jaksavat täällä, mutta onneksi kaikki eivät ole niin heikkoa tekoa kuin minä, ja jaksavat ihmeen paljon. Mutta onko se sen arvoista lopulta, kestää kestää vaan? Se pistää miettimään elämän mielekkyyttä ylipäänsä. Ei ole todellakaan Raamatussakaan luvattu helppoa elämää. Olenkin taipuvainen (heh, ymmärrettävästi) näkemään elämän pitkittyneenä kärsimyksenä, jonne meidät tuodaan vasten tahtoamme. Siis Jumala tuo, tietäen samalla että suurin osa meistä joutuu sinne helvettiin vielä tämä maallisen kärsimyksen päätteeksi. Ihmettelenkin miksi Hän antaa vielä uusien ihmisten syntyä tietäen tämän. En voi käsittää tämän asian oikeudenmukaisuutta. Noh, minulla on paljon kummallisia ajatuksia, joita ei kaikkia viitsi jaarittaa tässä, menisi niin mahdottoman laajaksi tämä.

Ne kummalliset kristilliset opit. Noh, ei minulla ole eritellä mitään oppeja tässä. Jotenkin aikojen saatossa olen vaan sisäistänyt tämän käsityksen, että Jumala siunaa niitä jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Mikä on siis ihan ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun elämäsi kärsimykset pitkittyvät, vaikka tunnetkin Jobin tarinan, joudut ajattelemaan että et selkeästi ole riittävän hyvä ihminen Jumalasi edessä, koska Hän ei auta sinua. Tai jos et itse ajattele, niin kyllä joku muu sinua kehottaa tekemään parannusta. Jumala on kääntänyt sinulle selkäsi, koska olet synneissäsi. Ja olen todellakin synneissäni, koska en jaksa enää yrittää olla mahdollisimman täydellinen. Minulla ei ole enää voimia. Tuntui että olen mieleltäni neuroottinen, jos rupean ajattelemaan kaikkea vääryyttä mitä minussa ehkä on, menen pian aivan sekaisin, sillä en saa niihin asioihin parannusta. Eikä Jumala niitä vain poista minusta jos pyydän. Olen siis luovuttanut. On niin monia voimia vieviä asioita ollut hoidettavana tässä aikojen mittaan, että en enää tiedä mitä jaksan. Nytkin olisi tuossa hoidettavaa virallista asiaa, enkä tiedä miten selviän. Yritän jotain ja jos se ei onnistu niin lyön ehkä sitten vaan hanskat naulaan sen kanssa, koska en vaan jaksa venyä enempää.

Olen ollut sekä kunnallisen puolen, että Kelan tukemassa yksityisessä terapiassa. Nämä edustivat erilaisia terapiamuotoja. Ongelmani ei ole pelkkä masennus, vaan olen monipuolisesti pakko-oireinen ja laajasti turvaton ihminen. Elämäni on yhtä huolta, pelkoa ja stressiä. Pakko-oireisuus on ilmeisesti vaikeaa hoitaa, varsinkaan kun terapeutilla ei ole asiantuntemusta asiaan. Pelkkä arki kaikkine askareineen on raskasta, koska en uskalla kunnolla laittaa edes ruokaa, mutta jotenkin tässä mennään. Ei vaan jaksaisi enää pyörittää tätä turhaa palettia kun elämä on pelkkää vaarojen väistelyä. Ja ei, se ei ole järjen asia. Nyt on kohta ihmisiä kertomassa tässä että ei ole mitään pelättävää. Mutta se ei tapahtu niin, pakko-oireilu ei ole järjen asia eikä poistu sillä että ns. ottaa itseään niskasta. Tähän liittynee menneisyyden vaikeita kokemuksia jotka oireilun ovat kaiketi laukaisseet. Ja vaikka näitä asioita on jauhettu terapiassa, niin tässä yhä ollaan. Ilmeisesti vuosikausien stressi on aiheuttanut sen että myös kroppa on sairastunut, iho oireilee ja sitä pitää hoitaa monin eri voitein, mikä rasittaa ja vie voimia yhä lisää. Kierre, kierre. Mutta siis ei ole tarkoitus valittaa tässä, meillä ihmisillä vaan on erilaisia ongelmia joiden kanssa mennään.

Minulla on sairaus, köyhyys, työelämästä syrjäytyminen, varmaankaan ei tulevaisuutta siis kummoista enää. Kun ei ole rahaa, ei voi valita asuinpaikakseen sellaista jossa olisi hyvä olla. Eli elinympäristökin stressaa jatkuvasti. Niin monia asioita, joita ei ole voimaa enää purkaa.

Tässä puolentoista vuoden sisään olisi muutettava pois tästä asunnosta missä nykyisin olen. Olen jo nyt uupunut ajatuksesta. Mistä saisin kodin joka on sellainen mihin minulla on varaa, jossa ei ole kosteusvaurioita, ei häiritseviä naapureita (olen hyvin ääniherkkä enkä pysty nukkumaan jos kuuluu yhtään mitään, enkä voi käyttää korvatulppia kuin hyvin satunnaisesti koska ne aiheuttavat ihottuman korviin, enkä osaa nukkua kuulosuojainten kanssa). Ja olisi kiva jos ei tarvitsisi marinoitua naapureiden tupakansavussa koko ajan. Mutta siinä on niin kovin paljon toiveita, että jostain joutuu varmasti tinkimään. No mutta, oikeastaan ei pitänyt kirjoittaa näitä tähän, lähti vaan ajatus laukkaamaan. Olisi kai lähdettävä päivän töille.

Lue lisää

Tuo pakko-oireisuus on jotenkin tuttua minulle. Sitä tulee minulle kun ahdistus kasvaa vaikeaksi liian pitkäaikaisen fyysisen suorittamisen tai liiallisen aivojen kuormittuminen jälkeen. Sikäli varmaan erilainen kuin sinulla. Mutta ne oireet eivät todellakaan mene minnekään käskemällä. Siitäkin on kokemuksia kun terapeutit eivät osaa tehdä oireille/sairaudelle mitään.

Pitkäkestoinen stressi tosiaan aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Itselläni on kognitiivisia ongelmia ja stressinsieto on madaltunut muutenkin. Joillakin stressi muuttaa immuunijärjestelmää ja hermoston toimintaa. Toisilla juurikin ihoa. Ja joillakin oireita voidaan helpottaa ruokavaliolla, jossa on mahdollisimman vähän salisylaatteja ja amiineita (failsafe diet eli RPAH elimination diet). Iho-ongelmiin useat ovat saaneet avun Enzema-diet ruokavaliosta. Yksi ystäväni, jolla oli paha atooppinen ihottuma, pääsi oireistaan juuri tuolla Enzema-diet ruokavaliolla.

Tuo on tuota tyypillistä ateistin liirumlaarumia. Ei Jumalaa, ei toivoa.

Toivo löytyy vain ja ainoastaan Jeesuksen yhteydestä. Ei mistään muualta.

häpeä.sulle kirjoitti:

Tuo on tuota tyypillistä ateistin liirumlaarumia. Ei Jumalaa, ei toivoa.

Toivo löytyy vain ja ainoastaan Jeesuksen yhteydestä. Ei mistään muualta.

Minä olen kyllä adventistina saanut toivoa elämääni monesta muustakin asiasta kuin Jumalasta: siitä, kun joku lupaa minulle jatkossa apua, työpaikan, koulutuspaikan, löydän uuden harrastuksen, joka antaa sisältöä elämääni, ym.

V.aari kirjoitti: ”Jos saat mahdollisuuden, lohduta ja rohkaise toisia kärsiviä. Heitä kyllä riittää. Pieni myötätunnon ilmaisu, ilo ja ystävällisyys tekevät ihmeitä. Samalla saat itse hoitoa.”

Tämän neuvo toimii. Omina raastavimpina hetkinäni olenkin ajatellut niin, että jos kukaan ei kykene auttamaan minua ja jos en itsekään kykene auttamaan itseäni, ainoa jäljelle jäävä auttamisen vaihtoehto on se, että minä autan muita.

Ei tarvitse olla mitään erityistä annettavaa. Jos tiedät kokemuksesta, miten vaikeata elämä voi olla, sinulla on poikkeuksellisen herkät tuntosarvet aistimaan myös toisten ahdistusta. Riittää, että osoitat myötätuntoa toiselle elävälle olennolle jollain pienellä, mutta konkreettisella tavalla.

Jos koet elämäsi mahdottoman vaikeaksi, sinulla siis ON annettavaa ja jopa sellaista annettavaa, jonka määrä ja laatu vain kasvaa jakaessasi siitä jollekin toiselle: vanhukselle, sairaalle, lapselle, hylätylle eläimelle tai kenelle tahansa, jonka huomaat uupuvan elämän tiellä.

Kokeile ja voimaannu!

poeekana kirjoitti:

Minä olen kyllä adventistina saanut toivoa elämääni monesta muustakin asiasta kuin Jumalasta: siitä, kun joku lupaa minulle jatkossa apua, työpaikan, koulutuspaikan, löydän uuden harrastuksen, joka antaa sisältöä elämääni, ym.

Lue lisää

Ja minä olen saanut apua myös ateistilta...jopa enemmän kuin useimmilta uskovaisilta...Se riippuu ihan siitä, mihin apua tarvitset.

Jos kyse on uskonasioista, niin ei varmaankaan kannata kääntyä ateistin puoleen, mutta jos kyse on jostain muusta, niin silloin kuka tahansa tai mikä tahansa voi auttaa sinua.

Eli se riippuu myös ihmisestä, jolta apua haet. Eivät uskovaiset välttämättä aina ole niitä kaikkein parhaimpia auttajia, varsinkaan silloin, jos kaikkea katsotaan vain oman lahkon vääristävien linssien läpi. Saattaa jopa olla, että he vain pahentavat asiaa.

Asiat eivät siis aina ole niin musta-valkoisia ja yksinkertaisia.

häpeä.sulle kirjoitti:

Tuo on tuota tyypillistä ateistin liirumlaarumia. Ei Jumalaa, ei toivoa.

Toivo löytyy vain ja ainoastaan Jeesuksen yhteydestä. Ei mistään muualta.

Todellisuus on tarjolla tässä, heti ja nyt.

Kuvitelmiin pakeneminen ja tulevaisuudessa eläminen "toivossa" ovat myrkkyä.

Toivo ei ole muuta kuin toiselta suunnalta katsottua pelkoa.

https://www.theguardian.com/society/2016/dec/01/magic-mushroom-ingredient-psilocybin-can-lift-depression-studies-show

Taikasienet lääkkeenä masennukseen, sama pätee happoon! :-)

On eri asia kertoa niiden auttavan kuin yllyttää niiden käyttöön....

kovistelija kirjoitti:

On eri asia kertoa niiden auttavan kuin yllyttää niiden käyttöön....

Oletko sekaisin? Kirjoittaja on masentunut, lääke auttaa, totta helvetissä kehotan kokeilemaan!!! Valvotut olosuhteet eli mukava huone ja pari kaveria vahtimassa, että kaikki sujuu hyvin... aloittaja, ota vähän happoa tai sieniä....!!!

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Oletko sekaisin? Kirjoittaja on masentunut, lääke auttaa, totta helvetissä kehotan kokeilemaan!!! Valvotut olosuhteet eli mukava huone ja pari kaveria vahtimassa, että kaikki sujuu hyvin... aloittaja, ota vähän happoa tai sieniä....!!!

Lue lisää

Niin juuri. Siitä syystä sinut sensuroitiin. Aivosi on vissiin pehmenneet kun et edes tajua yllyttäväsi rikokseen...

kovistelija kirjoitti:

Niin juuri. Siitä syystä sinut sensuroitiin. Aivosi on vissiin pehmenneet kun et edes tajua yllyttäväsi rikokseen...

Lakia saa ihan vapaasti rikkoa kun ei vahingoita muita. Kannabiksen, hapon ja sienien käyttö on "rikos", jossa ei ole uhreja. Siispä niitä saa vapaasti käyttää, viis siitä mitä laki sanoo.

Aloittaja on vaarassa kuolla. Kumpihan on parempi, se, että hän tappaa itsensä vai syö kuivattuja sieniä?????

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Lakia saa ihan vapaasti rikkoa kun ei vahingoita muita. Kannabiksen, hapon ja sienien käyttö on "rikos", jossa ei ole uhreja. Siispä niitä saa vapaasti käyttää, viis siitä mitä laki sanoo.

Aloittaja on vaarassa kuolla. Kumpihan on parempi, se, että hän tappaa itsensä vai syö kuivattuja sieniä?????

Lue lisää

Kovistelija = Kerettiläinen. Sama hullu kyseessä.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Kovistelija = Kerettiläinen. Sama hullu kyseessä.

No kuule, jos tarkoitat minua "kerettiläistä", joka kirjoitan tällä nimimerkillä, niin voin sanoa, että tässä ketjussa kirjoitan ainoastaan omalla nimimerkilläni.

Joten tuo "kovistelija" on kyllä ihan joku muu kuin minä, mutta samaa mieltä hänen kanssaan.

kerettiläinen- kirjoitti:

No kuule, jos tarkoitat minua "kerettiläistä", joka kirjoitan tällä nimimerkillä, niin voin sanoa, että tässä ketjussa kirjoitan ainoastaan omalla nimimerkilläni.

Joten tuo "kovistelija" on kyllä ihan joku muu kuin minä, mutta samaa mieltä hänen kanssaan.

Lue lisää

Olette siis yhtä hulluja. Masentunut saisi mielestänne ennemmin tehdä itsemurhan kuin syödä kuivattuja sieniä saadakseen apua, koska Suomen laki kieltää taikasienien syömisen. Uskovaiset ovat todellakin.... perseapinoita! :-)

Ei voi kuin pudistella päätään tällaisten typerysten edessä.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Olette siis yhtä hulluja. Masentunut saisi mielestänne ennemmin tehdä itsemurhan kuin syödä kuivattuja sieniä saadakseen apua, koska Suomen laki kieltää taikasienien syömisen. Uskovaiset ovat todellakin.... perseapinoita! :-)

Ei voi kuin pudistella päätään tällaisten typerysten edessä.

Lue lisää

>>Uskovaiset ovat todellakin.... perseapinoita! :-)

Ei voi kuin pudistella päätään tällaisten typerysten edessä. <<

Ei ole ilmaantunut vielä yhtäkään ateistia, joka olisi ilmaissut olevansa samaa mieltä kanssasi noiden sinun neuvojesi suhteen.

Ovatko hekin siis perseapinoita ja typeryksiä?

kerettiläinen- kirjoitti:

>>Uskovaiset ovat todellakin.... perseapinoita! :-)

Ei voi kuin pudistella päätään tällaisten typerysten edessä. <<

Ei ole ilmaantunut vielä yhtäkään ateistia, joka olisi ilmaissut olevansa samaa mieltä kanssasi noiden sinun neuvojesi suhteen.

Ovatko hekin siis perseapinoita ja typeryksiä?

Lue lisää

Lakien noudattaminen sokeasti on perseapinoiden hommaa, oli ateisti tai uskovainen.

Natsit säätivät aikanaan Saksassa paljon juutalaisia vainoavia lakeja. Fiksut ihmiset kuitenkin esimerkiksi piilottelivat juutalaisia kodeissaan vaikka se olikin laitonta. Samaan tapaan kaikki lääkehoitoa vastustavat ovat perseapinoita ihan vakaumuksestaan riippumatta. Vain vakavasti mielisairaat perseapinat kieltävät taikasienien syömisen johonkin lapselliseen lakipykälään vedoten.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Lakien noudattaminen sokeasti on perseapinoiden hommaa, oli ateisti tai uskovainen.

Natsit säätivät aikanaan Saksassa paljon juutalaisia vainoavia lakeja. Fiksut ihmiset kuitenkin esimerkiksi piilottelivat juutalaisia kodeissaan vaikka se olikin laitonta. Samaan tapaan kaikki lääkehoitoa vastustavat ovat perseapinoita ihan vakaumuksestaan riippumatta. Vain vakavasti mielisairaat perseapinat kieltävät taikasienien syömisen johonkin lapselliseen lakipykälään vedoten.

Lue lisää

>> Natsit säätivät aikanaan Saksassa paljon juutalaisia vainoavia lakeja. Fiksut ihmiset kuitenkin esimerkiksi piilottelivat juutalaisia kodeissaan vaikka se olikin laitonta. <<

Sinäkin varmasti sitten piilottelisit kodissasi adventisteja tai muita uskovaisia, jos säädettäisiin heitä vainoavia lakeja...vai olisitko ensimmäisenä ilmiantamassa...?

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Natsit säätivät aikanaan Saksassa paljon juutalaisia vainoavia lakeja. Fiksut ihmiset kuitenkin esimerkiksi piilottelivat juutalaisia kodeissaan vaikka se olikin laitonta. <<

Sinäkin varmasti sitten piilottelisit kodissasi adventisteja tai muita uskovaisia, jos säädettäisiin heitä vainoavia lakeja...vai olisitko ensimmäisenä ilmiantamassa...?

Lue lisää

Kannatan uskonnon eliminointia koulutuksen, sivistyksen ja kannabiksen avulla. En kannata vainoa. Tämä ei enää kuulu ketjuun aiheeseen ollenkaan.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Kannatan uskonnon eliminointia koulutuksen, sivistyksen ja kannabiksen avulla. En kannata vainoa. Tämä ei enää kuulu ketjuun aiheeseen ollenkaan.

Kylläpäs sinä nyt kannat huolta ketjun aiheessa pysymisestä, vaikka normaalisti sinua ei häiritse yhtään se, että itse kirjoittelet aivan koko palstan aihepiiriin kuulumattomia juttuja.

Mutta oikeassa olet siinä, ettei tämä kuulu ketjun aihepiiriin, joten siirrytäänpä sitten pois tästä ketjusta seuraavaan ketjuun.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14842981/kysymys-iloiselle_naurajaalle

kerettiläinen- kirjoitti:

Kylläpäs sinä nyt kannat huolta ketjun aiheessa pysymisestä, vaikka normaalisti sinua ei häiritse yhtään se, että itse kirjoittelet aivan koko palstan aihepiiriin kuulumattomia juttuja.

Mutta oikeassa olet siinä, ettei tämä kuulu ketjun aihepiiriin, joten siirrytäänpä sitten pois tästä ketjusta seuraavaan ketjuun.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14842981/kysymys-iloiselle_naurajaalle

Lue lisää

Linkkisi ei toimi, koska paskajuttusi on poistettu asiattomina. Olet tosi luuseri ja Alex Kasin manttelinperijä palstalla. :-))))

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Linkkisi ei toimi, koska paskajuttusi on poistettu asiattomina. Olet tosi luuseri ja Alex Kasin manttelinperijä palstalla. :-))))

Kysymys oli eettisen pohdinnan kannalta mielenkiintoinen. En ymmärrä, millä perusteella avaus on poistettu. Ei siinä ainakaan mitään sopimatonta ollut.

Kuka täällä oikein toimii sheriffinä?

Minusta nämä suorat henkilöön käyvät rumat haukkumiset voisi pikemminkin nakata bittisankoon.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Linkkisi ei toimi, koska paskajuttusi on poistettu asiattomina. Olet tosi luuseri ja Alex Kasin manttelinperijä palstalla. :-))))

Joo, on tämä ihme juttu, että millä perusteella minun aloitukseni poistettiin, mutta sinä saat vapaasti tehdä törkyaloituksia ja ketjuja huumeista ja seksistä...???

Taisitkin itse olla se, joka poistatti sen...säälittävä raukkis...?

Minä siirsin vastineeni sinun kirjoitukseesi toiseen ketjuun huomaavaisuudesta tämän ketjun aloittajaa kohtaan, enkä minä ole poistattanut yhtään sinun ketjuasi tai kirjoitustasi, vaikka aihetta olisi kyllä ollut monta kertaa, joten kukahan tässä luuseri on...?

Mutta tuollaisia te raukat huumehörhöt olette...selkärangattomia paskiaisia...

kerettiläinen- kirjoitti:

Joo, on tämä ihme juttu, että millä perusteella minun aloitukseni poistettiin, mutta sinä saat vapaasti tehdä törkyaloituksia ja ketjuja huumeista ja seksistä...???

Taisitkin itse olla se, joka poistatti sen...säälittävä raukkis...?

Minä siirsin vastineeni sinun kirjoitukseesi toiseen ketjuun huomaavaisuudesta tämän ketjun aloittajaa kohtaan, enkä minä ole poistattanut yhtään sinun ketjuasi tai kirjoitustasi, vaikka aihetta olisi kyllä ollut monta kertaa, joten kukahan tässä luuseri on...?

Mutta tuollaisia te raukat huumehörhöt olette...selkärangattomia paskiaisia...

Lue lisää

Kuules, luuseri, minä en ole KOSKAAN ilmiantanut yhtäkään kirjoitusta asiattomana MILLÄÄN keskustelupalstalla. Uskon sananvapauteen, senkin estoinen sekopäinen luuseri!!!

>> Jo yksi trippi voi muuttaa persoonallisuutta paremmaksi. <<

Ja sinähän olet siitä erinomainen esimerkki...

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Jo yksi trippi voi muuttaa persoonallisuutta paremmaksi. <<

Ja sinähän olet siitä erinomainen esimerkki...

Joku kusipää poistaa täältä asiallisia avauksia, minunkin juttuni poistettiin. Adventistit ovat kyllä täysiä idiootteja. :-) Totuus pelottaa aivo-orjia hehehehehe

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Joku kusipää poistaa täältä asiallisia avauksia, minunkin juttuni poistettiin. Adventistit ovat kyllä täysiä idiootteja. :-) Totuus pelottaa aivo-orjia hehehehehe

Ensinnäkin täytyy pyytää anteeksi tämän ketjun aloittajalta, että me iloisen naurajan kanssa omalta osaltamme pilasimme tätä ketjua ala-arvoisilla kommenteillamme, mutta toivon, ettet anna sen häiritä, vaan keskityt noihin viisaampiin kirjoituksiin.

Ja iloiselta naurajalta haluaisin kysyä, että mitä syytä adventisteilla tai muilla uskoville olisi ollut poistaa aloitustani, sillä kai se olisi ollut mielenkiintoista heidänkin kannaltaan kuulla, mitä sinä vastaat kysymykseeni, koska kaikki uskovat kuitenkin niitä vainoja odottavat?

Epäilenkin, että se oli joku noista sinua peesaavista ja törkyjä kirjoittelevista ateisteista, esim tämä joka halventavasti kirjoittelee vaihevuosista kärsivistä punakaulaisista ja nalkuttavista ämmistä...

Teillä ateisteilla on mielestäni paljon enemmän motiiveja poistaa teidän kannaltanne kiusalliset kysymykset kuin uskovilla.

kerettiläinen- kirjoitti:

Ensinnäkin täytyy pyytää anteeksi tämän ketjun aloittajalta, että me iloisen naurajan kanssa omalta osaltamme pilasimme tätä ketjua ala-arvoisilla kommenteillamme, mutta toivon, ettet anna sen häiritä, vaan keskityt noihin viisaampiin kirjoituksiin.

Ja iloiselta naurajalta haluaisin kysyä, että mitä syytä adventisteilla tai muilla uskoville olisi ollut poistaa aloitustani, sillä kai se olisi ollut mielenkiintoista heidänkin kannaltaan kuulla, mitä sinä vastaat kysymykseeni, koska kaikki uskovat kuitenkin niitä vainoja odottavat?

Epäilenkin, että se oli joku noista sinua peesaavista ja törkyjä kirjoittelevista ateisteista, esim tämä joka halventavasti kirjoittelee vaihevuosista kärsivistä punakaulaisista ja nalkuttavista ämmistä...

Teillä ateisteilla on mielestäni paljon enemmän motiiveja poistaa teidän kannaltanne kiusalliset kysymykset kuin uskovilla.

Lue lisää

Mistä minä tiedän kuka sen aloituksen poistatti? En ole nähnyt koko vitun juttus lainkaan! Mutta minunkin juttuni poistettiin ja syyllisiä olivat adventistit... Juttuni oli selkeä, asiallinen ja loogisesti argumentoitu. Kerroin siinä näkemästäni LSD-dokumenttiohjelmasta, jossa mainittiin LSD:n ja sienien toimivan lääkkeenä kamalaan sairauteen nimeltä "cluster headache", mutta jotkut hullut eivät ottaneet lääkettä, koska se oli laitonta....!!!!!

>> Täältä apu ei löydy. <<

Mistä sinä voit sen tietää?

Apu voi tulla ihan mistä vaan ja vertaistuki on monesti se kaikkein paras apu. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi ja helpottaa suuresti, jos löytyy edes yksi ihminen, joka ymmärtää sinua ilman, että joudut rautalangasta asioita vääntämään.

Ja vaikka ei uskoisi Jumalaankaan, niin jo se, että voi kokea jotain henkistä yhteyttä toisiin ihmisiin on usein parasta lääkettä. Liian moni ihminen kärsii yksinäisyydestä tänä päivänä, eikä se johdu yksinomaan siitä, etteikö olisi ihmisiä ympärillä, vaan siitä, ettei löydy ihmisiä, jotka ymmärtäisivät...tai edes haluaisivat ymmärtää.

Monille on niin tärkeätä varjella niitä omia kulissejaan, ettei voi kohdata lähimmäisiään ilman naamareita ja olla heille kuin ihminen ihmiselle. Aivan liian usein ihmiset ovat susia toisilleen, jopa itseään hyvänä pitävät ihmiset...vai pitäisikö paremminkin sanoa, että varsinkin sellaiset...

kerettiläinen- kirjoitti:

>> Täältä apu ei löydy. <<

Mistä sinä voit sen tietää?

Apu voi tulla ihan mistä vaan ja vertaistuki on monesti se kaikkein paras apu. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi ja helpottaa suuresti, jos löytyy edes yksi ihminen, joka ymmärtää sinua ilman, että joudut rautalangasta asioita vääntämään.

Ja vaikka ei uskoisi Jumalaankaan, niin jo se, että voi kokea jotain henkistä yhteyttä toisiin ihmisiin on usein parasta lääkettä. Liian moni ihminen kärsii yksinäisyydestä tänä päivänä, eikä se johdu yksinomaan siitä, etteikö olisi ihmisiä ympärillä, vaan siitä, ettei löydy ihmisiä, jotka ymmärtäisivät...tai edes haluaisivat ymmärtää.

Monille on niin tärkeätä varjella niitä omia kulissejaan, ettei voi kohdata lähimmäisiään ilman naamareita ja olla heille kuin ihminen ihmiselle. Aivan liian usein ihmiset ovat susia toisilleen, jopa itseään hyvänä pitävät ihmiset...vai pitäisikö paremminkin sanoa, että varsinkin sellaiset...

Lue lisää

Jos ihminen alkaa itsemurhaa hautoa, meidän amatöörien kannattaa Suomi24:llä olla hyvin hiljaa. Yleensä ottaen jo ajatus siitä, että täällä olevia anonyymejä tyyppejä alkaisi jotenkin kuunnella, on lähinnä mieletön.

Surullinen asia tietenkin on se, jos m,uita ei ole. Joka tapauksessa, kyllä terveydenhuollon ammattilaiset ovat se taho, josta apua kannattaa etsiä.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Jos ihminen alkaa itsemurhaa hautoa, meidän amatöörien kannattaa Suomi24:llä olla hyvin hiljaa. Yleensä ottaen jo ajatus siitä, että täällä olevia anonyymejä tyyppejä alkaisi jotenkin kuunnella, on lähinnä mieletön.

Surullinen asia tietenkin on se, jos m,uita ei ole. Joka tapauksessa, kyllä terveydenhuollon ammattilaiset ovat se taho, josta apua kannattaa etsiä.

Lue lisää

>> Jos ihminen alkaa itsemurhaa hautoa, meidän amatöörien kannattaa Suomi24:llä olla hyvin hiljaa. <<

Ja miksi ihmeessä..?

Eikö tämäkin, että näin moni ihminen vastaa hänelle ja yrittää tarjota apuaan, osoita, että hänestäkin välitetään ja kannetaan huolta?

Eikä se silti mitenkään estä häntä hakemasta sitä ammattiapuakin...

Ihmeellistä kommenttia.

Te ette ensiksikään tiedä avaajasta yhtään mitään muuta kuin vain sen, minkä hän on täällä kertonut. Ottaen huomioon sen, miten järkyttävälle tasolle tämä keskustelu Suomi24:llä on pudonnut, lähes mikä vain on mahdollista. Täällä on nykyisin täysin mahdotonta tieteeä, kuka milläkin mielellä liikkeellä on.

Toisekseen, ainakin minä miellän ihmiskontaktit joksikin muuksi kuin siksi, mitä Suomi24 tarjoaa. Kuten jo sanoin, asiat ovat huonosti, mikäli todellista ihmiskontaktia ei ole. Avaaja ei myöskään ainakaan minusta vaikuta täysin tasapainottomassa tilassa olevalta. Jos hän haluaa itse kommentoida jotenkin ajatustani ammattiavusta, eiköhän hän kommenttinsa esittäne?

InhottavaRealisti kirjoitti:

Ihmeellistä kommenttia.

Te ette ensiksikään tiedä avaajasta yhtään mitään muuta kuin vain sen, minkä hän on täällä kertonut. Ottaen huomioon sen, miten järkyttävälle tasolle tämä keskustelu Suomi24:llä on pudonnut, lähes mikä vain on mahdollista. Täällä on nykyisin täysin mahdotonta tieteeä, kuka milläkin mielellä liikkeellä on.

Toisekseen, ainakin minä miellän ihmiskontaktit joksikin muuksi kuin siksi, mitä Suomi24 tarjoaa. Kuten jo sanoin, asiat ovat huonosti, mikäli todellista ihmiskontaktia ei ole. Avaaja ei myöskään ainakaan minusta vaikuta täysin tasapainottomassa tilassa olevalta. Jos hän haluaa itse kommentoida jotenkin ajatustani ammattiavusta, eiköhän hän kommenttinsa esittäne?

Lue lisää

Niin,sinäkin osallistut ihan samalla tavalla kuin muutkin neuvojen antamiseen. .. Voin kertoa itsekin useita sairauksia sairastaneena,että kyllä tålläisestäkin vertaisavusta voi olla apua.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Ihmeellistä kommenttia.

Te ette ensiksikään tiedä avaajasta yhtään mitään muuta kuin vain sen, minkä hän on täällä kertonut. Ottaen huomioon sen, miten järkyttävälle tasolle tämä keskustelu Suomi24:llä on pudonnut, lähes mikä vain on mahdollista. Täällä on nykyisin täysin mahdotonta tieteeä, kuka milläkin mielellä liikkeellä on.

Toisekseen, ainakin minä miellän ihmiskontaktit joksikin muuksi kuin siksi, mitä Suomi24 tarjoaa. Kuten jo sanoin, asiat ovat huonosti, mikäli todellista ihmiskontaktia ei ole. Avaaja ei myöskään ainakaan minusta vaikuta täysin tasapainottomassa tilassa olevalta. Jos hän haluaa itse kommentoida jotenkin ajatustani ammattiavusta, eiköhän hän kommenttinsa esittäne?

Lue lisää

Täällä saa nimimerkin takana kirjoittaviin ihmisiin ihan todellisen kontaktin. Vaikka keskimääräinen kirjoitusten laatu olisi huono, puhumattakaan heikoimmasta ja sensaationhaluisia kiinnostavimmasta osuudesta, täällä on myös ihan hyvää asiaa.

Nämä kontaktit ovat sikäli aivan samassa asemassa kuin yhteisessä tilassa nähden ja kuullen tavatut ihmiset, että kaikenlaiset kommentit, neuvot ja tuen yritykset on otettava vastaan kriittisesti ja vastuu niiden noudattamisesta ja uskomisesta on vastaanottajalla.

Jopa ammattilaisten ohjeet kannattaa ottaa pikku varauksella. Varsinkin psykoterapian alalla on lukuisia keskenään riiteleviä koulukuntia ja kaikki eivät mitenkään voi olla oikeassa, saati sopivia jollekulle tietylle ongelmistaan kärsivälle ihmiselle.

Mutta koska halveksit tämän palstan kontakteja, uskon toki, että olet itse liikkeellä nimimerkkisi kanssa aika kevyin eväin. En siksi ota juttujasi kovin vakavasti. Itsepä tätä kerjäsit.

v.aari kirjoitti:

Täällä saa nimimerkin takana kirjoittaviin ihmisiin ihan todellisen kontaktin. Vaikka keskimääräinen kirjoitusten laatu olisi huono, puhumattakaan heikoimmasta ja sensaationhaluisia kiinnostavimmasta osuudesta, täällä on myös ihan hyvää asiaa.

Nämä kontaktit ovat sikäli aivan samassa asemassa kuin yhteisessä tilassa nähden ja kuullen tavatut ihmiset, että kaikenlaiset kommentit, neuvot ja tuen yritykset on otettava vastaan kriittisesti ja vastuu niiden noudattamisesta ja uskomisesta on vastaanottajalla.

Jopa ammattilaisten ohjeet kannattaa ottaa pikku varauksella. Varsinkin psykoterapian alalla on lukuisia keskenään riiteleviä koulukuntia ja kaikki eivät mitenkään voi olla oikeassa, saati sopivia jollekulle tietylle ongelmistaan kärsivälle ihmiselle.

Mutta koska halveksit tämän palstan kontakteja, uskon toki, että olet itse liikkeellä nimimerkkisi kanssa aika kevyin eväin. En siksi ota juttujasi kovin vakavasti. Itsepä tätä kerjäsit.

Lue lisää

Täällä saa luonnollisesti jokainen ottaa niin minun kuin kaikkien muidenkin tekstit aivan miten haluaa. Kiitoksia isällisestä ohjeistuksesta. Se on aina tarpeen.

Hienoa. Jälleen yksi todiste psykedeelien eheyttävästä voimasta.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Hienoa. Jälleen yksi todiste psykedeelien eheyttävästä voimasta.

Iloinen nauraja keskustelee itsensä kanssa...

Loinen_nauraja kirjoitti:

Iloinen nauraja keskustelee itsensä kanssa...

Niinhän sinä harhoissasi KUVITTELET kun KARU TOTUUS ei sovi ahtaaseen maailmankuvaasi, jonka poliitikot ja pastorit ovat sinulle pakkosyöttäneet. :-)

Täh...?? Mitä ihmettä sinä horiset? Onko sulla aivot pehmenneet?

loinen_nauraja kirjoitti:

Täh...?? Mitä ihmettä sinä horiset? Onko sulla aivot pehmenneet?

Niin, sinä harhoissasi KUVITTELET, että keskustelen itseni kanssa vaikka nimimerkki Apu.Sienistä EI OLE minun!!! Olet todella harhainen ja hidasälyinen.

Huomaan kyllä, että et pysty samaistumaan masentuneen/uupuneen elämään tai kokemuksiin mutta se ei tee niistä masentuneelle yhtään sen epätodellisempia, uskot sinä niihin tai et. Uupunut ei pysty valitsemaan sitä, miten hänen elimistönsä on uupumuksessa rikki. Kun uupumus on vaikea ja kestänyt pitkään, se voi gaikuttaa suoliston toimintaan. Suolisto vastaa omalta osaltaan mielihyvähormonien tuotannosta. Se voi vaikuttaa myös kortisolituotantoon. Se voi vaikuttaa testosteronin tuotantoon niin miehillä kuin naisilla. Näiden hormonien heilahtelun normaali seuraus on masennus ja uupumus. Riippuen sairastunesta uupumus voi vaikuttaa koko hermoston toimintaan ja koko elimistö voi olla sekaisin. Silloin ihminen ei itse päätä, mitä hänen aivoissaan liikkuu. Itsetuhoiset ajatukset eivät ole uskovaisuudesta tai luonteenpiirteistä kiinni. Kun elimistö on tarpeeksi rikki, nämä ajatukset ovat lähinnä seuraus, jolta monet eivät voi välttyä.

Tuo sinun ehdotuksesi uskovalle siitä, että "kannattaisi harkita olisiko etsintä paikallaan" on niin turha. Sama kuin koittaisit potkia masentunutta persillle ja sanoisit, että ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja rupea terveeksi. Jos jollakin on jalka poikki, niin tuleeko se sillä kuntoon, että sanotaan sille, että koita nyt parantua siitä? Masennus on todellinen sairaus eikä se parane sillä, että sitä käskytetään. Etsintä sinällään voi olla paikallaan mutta MINKÄ etsintä? Ehkä parempi olisi miettiä sitä, jaksaisiko tutkia Raamattua mutta uupuneelle sekin voi olla liian raskasta.

Kirjoittaja sanoo, että hän ei tunne Jumalan rakkautta, niin ei se rakkauden tunteminen käynnisty sillä, että sitä käskyttää. "Tuon puolen kohtaaminen", kuten asian ilmaiset on mahdotonta jos ei tunne positiivisia tunteita. Mitä piiskaat polvillaan olevaa? Kannustus toimisi paremmin.

Kiitos teille molemmille. :) En itse asiassa kokenut rbarbin tekstiä piiskaavaksi. Yleiseksi tunnelmaksi tästä koko keskusteluketjusta tuli kyllä se, että mulla ei ole mitään toivoa nousta täältä, koska minulla ei ole voimia selvittää mikä kaikki terveydessäni on ehkä pielessä. Ei ole myöskään rahaa tutkimuksiin, olen köyhä, olen juuri pääsemässä velkajärjestelyyn vanhojen opintolainojen kanssa. Ei ole rahaa syytää lääkäreille, terveyskeskuslääkärit tuskin lähtevät järjestelmällisesti tutkimaan kaikkia mahdollisia asioita joita minulla voi olla pielessä. Varsinkin kun olen pakko-oireinen, joten minua pidetään todennäköisesti mielipuolena (eivätkä siis varsinaisesti väärässä olekaan).

antakaa_lepo kirjoitti:

Kiitos teille molemmille. :) En itse asiassa kokenut rbarbin tekstiä piiskaavaksi. Yleiseksi tunnelmaksi tästä koko keskusteluketjusta tuli kyllä se, että mulla ei ole mitään toivoa nousta täältä, koska minulla ei ole voimia selvittää mikä kaikki terveydessäni on ehkä pielessä. Ei ole myöskään rahaa tutkimuksiin, olen köyhä, olen juuri pääsemässä velkajärjestelyyn vanhojen opintolainojen kanssa. Ei ole rahaa syytää lääkäreille, terveyskeskuslääkärit tuskin lähtevät järjestelmällisesti tutkimaan kaikkia mahdollisia asioita joita minulla voi olla pielessä. Varsinkin kun olen pakko-oireinen, joten minua pidetään todennäköisesti mielipuolena (eivätkä siis varsinaisesti väärässä olekaan).

Lue lisää

Mutta vaikkei rahaa olekaan, niin terveyskeskuslääkörin kautta pitäisi päästä erikoissairaanhoitoon, jos oireet eivät ole kolmen kuukauden päästä lähteneet paranemaan. Tämä tosin edellyttää sitä, että syöt masennuslääkkeitä sen 3 kk ajan. Siellä erikoissairaanhoidossa osataan paljon paremmin nämä asiat kuin terveyskeskuksessa.

antakaa_lepo kirjoitti:

Kiitos teille molemmille. :) En itse asiassa kokenut rbarbin tekstiä piiskaavaksi. Yleiseksi tunnelmaksi tästä koko keskusteluketjusta tuli kyllä se, että mulla ei ole mitään toivoa nousta täältä, koska minulla ei ole voimia selvittää mikä kaikki terveydessäni on ehkä pielessä. Ei ole myöskään rahaa tutkimuksiin, olen köyhä, olen juuri pääsemässä velkajärjestelyyn vanhojen opintolainojen kanssa. Ei ole rahaa syytää lääkäreille, terveyskeskuslääkärit tuskin lähtevät järjestelmällisesti tutkimaan kaikkia mahdollisia asioita joita minulla voi olla pielessä. Varsinkin kun olen pakko-oireinen, joten minua pidetään todennäköisesti mielipuolena (eivätkä siis varsinaisesti väärässä olekaan).

Lue lisää

Luin kaikki kommenttisi. Huomaan, että meillä on paljon samantyyppisiä ajatuksia. Vastaan myöhemmin paremmin kun jaksan taas. Nyt on uupumus kova.

Oletko muuten syönyt D-vitamiinia? Tiedän monia, joiden masennus on helpottanut (ainakin jonkin verran) kun he ovat saaneet riittävästi säännöllisesti D-vitamiinia. Jos sinulla ei ole sairauksia, jotka rajoittavat D-vitamiinin syömistä, niin sopiva päivittäisannos voisi olla 100 mikrogrammaa per päivä. Jos et ole lainkaan syönyt D-vitamiinia, sinun pitäisi tuolla annostuksella huomata helpotusta jo alle kuukaudessa. Annostusta voi pienentää 50 mikrogrammaa heinä-syyskuuksi, jos liikkuu auringossa T-paidassa aurinkoisina päivinä. Minulla masennus helpottaa sen verran, että selvästi huomaan sen jo 50 mikrogrammalla päivässä.

Jumalien palveleminen ja lahkojen piirissä oleminen altistaa mielisairauksille ja sitä kautta myös itsetuhoisille ajatuksille. Tästä on lukuisia esimerkkejä mm. adventtikirkon piirissä Suomessa.

Mistä sinä tuon olet keksinyt? Raamattu sanoo ihan selvästi Ilmestyskirjassa, että lopuksi kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen eikä kuolemaa ole enää oleva.

>>Yksittäinen kirkkokunta ei päätä Raamatun tulkinnasta, ei sinun kirkkosi, eikä adventtikirkkokaan. >>

Adventisteilla on vain niin Raamatunmukainen tulkinta.

Yksi-usko kirjoitti:

>>Yksittäinen kirkkokunta ei päätä Raamatun tulkinnasta, ei sinun kirkkosi, eikä adventtikirkkokaan. >>

Adventisteilla on vain niin Raamatunmukainen tulkinta.

Lue lisää

Niin, minkähän Raamatun mukainen? Alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä ei ole ollut välimerkkejä eikä isoja kirjaimia. Ensin katolilaiset ovat kääntäneet alkutekstiä oman uskomuksensa mukaisesti ja laittaneet tekstin näyttämään siltä, että Pyhä Henki olisi persoona. Sitten tämän käännöksen perusteella onkin ollut jo helpompi perustella pakanaoppia kolminaisuudesta. Sitten jotkut ovat vielä oikein lisänneetkin Raamattuun tekstin: kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Tuo Pyhä Henki-maininta siis puuttuu varhaisimmasta tekstistä.

Adventistit perustelevat sielun kuolevaisuutta mm sillä lauseella, mitä toinen ryöväreistä kysyi ja mihin Jeesus vastasi: minä sanon sinulle tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa. Molemmat käännökset ovat oikein mutta tästä saa pilkun paikalla väännettyä kaksi toisistaan täysi päinvastaista teologista tulkintaa. Esimerkkejä on muitakin.

Niin minkä Raamatun mukainen tulkinta? Ei ainakaan alkutekstin mukainen.

olepa_tarkkana kirjoitti:

Niin, minkähän Raamatun mukainen? Alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä ei ole ollut välimerkkejä eikä isoja kirjaimia. Ensin katolilaiset ovat kääntäneet alkutekstiä oman uskomuksensa mukaisesti ja laittaneet tekstin näyttämään siltä, että Pyhä Henki olisi persoona. Sitten tämän käännöksen perusteella onkin ollut jo helpompi perustella pakanaoppia kolminaisuudesta. Sitten jotkut ovat vielä oikein lisänneetkin Raamattuun tekstin: kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Tuo Pyhä Henki-maininta siis puuttuu varhaisimmasta tekstistä.

Adventistit perustelevat sielun kuolevaisuutta mm sillä lauseella, mitä toinen ryöväreistä kysyi ja mihin Jeesus vastasi: minä sanon sinulle tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa. Molemmat käännökset ovat oikein mutta tästä saa pilkun paikalla väännettyä kaksi toisistaan täysi päinvastaista teologista tulkintaa. Esimerkkejä on muitakin.

Niin minkä Raamatun mukainen tulkinta? Ei ainakaan alkutekstin mukainen.

Lue lisää

"Adventistit perustelevat sielun kuolevaisuutta mm sillä lauseella, mitä toinen ryöväreistä kysyi ja mihin Jeesus vastasi: "

Jla sanoi, että jos rikotte käskyäni, tulette kuolemaan.
Mutta Paholainen esitti valheen; Ette suinkaan kuole.
Kumpaa uskoa? Jlaa vai Paholaista?

1Ms2:16Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, 17mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

1Ms3:4Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;

Jeesuksen mukaan ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: kadotus, ikuinen kuolema tai Jlan armolahjana ikuinen elämän.
Paavalin opetus oli myäs yhdenmukainen Jeesuksen kanssa.

Joh3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi eli joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Rm6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

>>Maailma olis Paratiisi, jos uskontoja rikollisine piruineen ei olis. >>

Ei nyt sentään. Maailma ei olisi paratiisi ilman uskontoa. Jotkut uskonnot eivät opeta Raamatun oppia, joten ne eivät ole esimerkkejä oikeasta uskosta. Noitaroviot eivät kuvaa uskoa lainkaan. Päinvastoin. Ne jos mitkä ovat paholaisen työtä. Kirkot polttaessaan toisinajatteljoita roviolla eivät ole toimineet Jeesuksen hengen mukaan vaan sielunvihollisen hengen mukaan.

>>Kun taivas ei vastaa niin ei>>

Taivas on kuitenkin niin monelle vastannut ja vastaa edelleenkin.

Mikäs purjehduksessa on vikana? Jeesuskin harrasti sitä.

Missäs noin lukee? Ei ainakaan Raamatussa!

Anonyymi kirjoitti:

Missäs noin lukee? Ei ainakaan Raamatussa!

Itsemurha = murha.

Lue Ilmestyskirjasta, miten murhaajille käy.

Valheesi ei hetkauta.

Ätmin uhoa, jatkuvaa uhoa, tarvii varmaan psyniatrista osastohoitoa!

Voi sinua ihmisraukkaa, kun et tajua omaa parastasi.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sinua ihmisraukkaa, kun et tajua omaa parastasi.

Jos minä olen ihmisraukka, niin sinä et ole edes sitä. Olet aivottomaksi uskonlahkojen valtaapitävien toimesta tehty ihmistä muistuttava rauniokasa, jota ihmiseksi ei voida nimittää.
Jumalhulluus on hulluuden pahin muoto.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minä olen ihmisraukka, niin sinä et ole edes sitä. Olet aivottomaksi uskonlahkojen valtaapitävien toimesta tehty ihmistä muistuttava rauniokasa, jota ihmiseksi ei voida nimittää.
Jumalhulluus on hulluuden pahin muoto.

Lue lisää

Suosittelen sulle terapiaa. Tuo ei ole tervettä.

Sana AION esiintyy muun muassa seuraavissa jakeissa. Tarkoittaako se ikuisuutta? Paremminkin maailmaa, maailmanaikaa.

Matt.12:32 ei tässä eikä tulevassa MAAILMANAJASSA
Matt 13:22 tämän MAAILMAN huolet
Matt.13:39 elonkorjuu on MAAILMAN loppu
Matt 13:40 niin tapahtuu MAAILMAN lopussa
Matt. 13:49 samoin käy MAAILMAN lopussa
Matt.24:3 mikä on merkkinä sinun tulostasi, ja tämän MAAILMAN lopusta
Matt. 28:20 kaikki päivät MAAILMAN loppuun asti
Mark.4:19 tämän MAAILMAN huolet
Mark.10:30 tulevassa AJASSA iankaikkisen elämän
Luuk.1:70 niinkuin hän IKIAJOISTA asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla
Luuk.16:8 tämän MAAILMAN lapset
Luuk.18:30 tulevassa MAAILMASSA ikuisen elämän
Luuk.20:34 tässä MAAILMASSA otetaan vaimo
Luuk.20:35 tulevassa MAAILMASSA ne, jotka on
katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi
Joh.9:32 IKIPÄIVÄNÄ ei ole kuultu