hallituksen esitys

Vanhat järjestynumerothan on tarkoitus poistaa, jollain siirtymäajalla. Toivottavasti koko esitys kaatuu, tälläisenä ei ole asukkaalle tulossa mitään parannusta, jotain puuhailu kerhoja jossa saa mielipiteitä ilmaista.

No mutta ei toivota koko esityksen kaatumista, sillä onhan siellä hyviä uudistuksia mm. että jatkossa olisi esim. vain yksi jonotusnumero taloutta ja asunnon hakijaa kohden!
Kun vaihdellen on ollut useampiinkin mahdollisuus, on tullut esiin?
Myöskin jonkun asteinen aikaraja tulisi asettaa, niille jonottajille joiden kohdalla ei ole tapahtunut vuosiin mitään - kuten esim. 10-vuotta ja vanhemmat jonottajat numeroineen, olisi uusittava ja päivitettävä jonotusoikeutensa ja esitetyn tarpeen mukaan!

Samoin asukkaiden esitetyt oikeudet aso-asunnon ja kiinteistönsä hallintoon ja päätäntään vahvistuivat ja laajenisivat.
Ja monia muita etuuksia on esitetty, mutta jos aso-hallintoa yhtiökohtaisesti hallinnoivan tahon eli isännöinnin valtuuksien laajentamista on vaikea nähdä esitetyssä muodossaan.

Yms. -joten toivottavaa olisi myös asukkaiden mielipiteitä kuultaisiin lisää, vaikka nytkin on mahdollista lähettää asuntoministeriöön kannanottoja?

Yhdellä vuoden määräaikaisilla järjestysnumeroilla asunnon saaminen on ihan lottoamista, koko numeron voisi yhtähyvin lopettaa, kun pitäisi tietää vuotta ennen milloin joku kohde on tulossa hakoon että pääsee hyville sijoille. Taitaa mennä asunnot suhteilla jatkossa.

En kyllä näe että tuo laki mitenkään merkittävästi tuo asukkaille lisää aitoja oikeuksia, isännöitsijää ei kuitenkaan saa vaihtaa. Joku päästeee jotain isännöitsijän esittämää huoltoyhtiöitä hyväksymään parhaimmillaan.

Kuulehan " xyzzy"; työnnä se vanha numerosi tai numerosarjasi, sanonko minne!?

Jos lakia uusitaan kokonaisvaltaisemmaksi ja samalla koko aso-jonotussysteemiä, ei siitä kannata huolestua jos sen myötä taataan tasaveroisempi jonotuskäytäntö myös lyhyemmällä aikavälillä, jossa myös uudet ja siten todellisemmat asunnontarvitsijat hyötyvät!
Vanha käytäntö antaa lähinnä parhaat mahdollisuudet numeroidensa panttaajille sen "parhaan ja oikean" asunnon löytymisen kanssa pelaamisen muiden kustannuksella, ja täällä vielä jopa kerskutaan asialla kenellä on vanhimmat ja pienemmät jonotusnumerot yms. haikailua sen parhaan elämänsä aso-tilaisuuden kohtaamiseen!
Eihän voi olla ns. vanhemmilla jonotusnumeroiden ehkä jopa useampien haltijoilla on mitään todellista tarvetta edes saada asuntoa, jos kymmenen jopa 15 -vuotta jne. ovat odottaneet uutta kivaa ja hyvää kohdetta parhailla paikoilla!

Hei, kun siellä lakiesityksessä puhutaan asumisoikeusyhdistyksistä ja sitten on kuitenkin myös näitä aso osakeyhtiöitä kuten Haso niin kertoisko joku miten nämä tässä uudessa laissa eroaa toisistaan. Mikä muuttuu riippuen onko asumisoikeusyhdistys vai joku muu. Koska itse asun Hasossa tällä hetkellä ja vaikka 2000 luvun alkupuolella rakennettu niin alkaa olla kohta kaikenlaista korjattavaa ja pieni pelko miten tämä uusi laki vaikuttaa nyt siis Hasoon joka on osakeyhtiö eikä asumisoikeusyhdistys.

Onko esim. ptjp:llä asiasta tietoa meille jaettavaksi.

epätietoinen.asoasukas kirjoitti:

Hei, kun siellä lakiesityksessä puhutaan asumisoikeusyhdistyksistä ja sitten on kuitenkin myös näitä aso osakeyhtiöitä kuten Haso niin kertoisko joku miten nämä tässä uudessa laissa eroaa toisistaan. Mikä muuttuu riippuen onko asumisoikeusyhdistys vai joku muu. Koska itse asun Hasossa tällä hetkellä ja vaikka 2000 luvun alkupuolella rakennettu niin alkaa olla kohta kaikenlaista korjattavaa ja pieni pelko miten tämä uusi laki vaikuttaa nyt siis Hasoon joka on osakeyhtiö eikä asumisoikeusyhdistys.

Onko esim. ptjp:llä asiasta tietoa meille jaettavaksi.

Lue lisää

Voiko olla?! Etkö osaa erottaa asukkaiden luomaa aso-yhdistystä joka vapaa muodostettavissa oleva "asian harrastajaryhmä" tms., kun aso-yhtiö on tietenkin se ja ne asuntotuotantoa ja hankkeita toteuttavat eli rakentavat ja niiden hallintoa ylläpitäviä omistajatahoja, kuten nyt Helsingin kaupungin aso-yhtiö eli Haso Oy, ym. valtakunnan tasolla tai paikallisemmin toimivat yhtiöt!

Yhtiö on usein osakaspohjainen rakennuttaja, tai kokonaan kunnallinen hanke siinä muodossa, tai yksityisempi liiketoimintaa harjoittava yritysmuotoinen.
Yhdistys jos on taas toisenlaista toimintaa, joka sekin voi toki koota yhteen yhteisestä rakentamisesta kiinnostuneen ryhmän ja toteuttaa omanlaisensa rakennushankkeen yms.!
Vertaa vaikkapa H:gin Jätkäsaaren Jallukka muusikoiden omana hankkeena yhdessä kaupungin ja rahoittajien kanssa toteutettu asuin kiinteistö eli asumisenyhteisö.

"2000-luvulla on syntynyt jälleen esimerkkejä urbaanista yhteisöllisestä asumisesta, uutena ilmiönä yhteisöt senioriasumiseen liittyen. Myös uudet pienimuotoiset ryhmärakentamiskohteet, joissa asukasryhmä rakennuttaa yhdessä asuntoryhmän, toteuttavat joskus yhteisöasumisen periaatteita."

Kts /vertaa = Yhteisöllisen rakentamisen painopiste siirtyi erilaisten ekokylien rakentamiseen
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/03/14/yhteisollinen-asuminen-suomessa-yha-harvinaista

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asumisoikeusasunto

epätietoinen.asoasukas kirjoitti:

Hei, kun siellä lakiesityksessä puhutaan asumisoikeusyhdistyksistä ja sitten on kuitenkin myös näitä aso osakeyhtiöitä kuten Haso niin kertoisko joku miten nämä tässä uudessa laissa eroaa toisistaan. Mikä muuttuu riippuen onko asumisoikeusyhdistys vai joku muu. Koska itse asun Hasossa tällä hetkellä ja vaikka 2000 luvun alkupuolella rakennettu niin alkaa olla kohta kaikenlaista korjattavaa ja pieni pelko miten tämä uusi laki vaikuttaa nyt siis Hasoon joka on osakeyhtiö eikä asumisoikeusyhdistys.

Onko esim. ptjp:llä asiasta tietoa meille jaettavaksi.

Lue lisää

Helsingin kaupungin omistamaa HASO:a ei uusi laki - tulipa siitä nyt lopulta tarkalleen millainen hyvänsä - ei juuri hetkauta muuta kuin asukasvalinnan muutosten osalta (josta oli lausunnoissa niin monenlaista ja osin ristiriitaistakin kritiikkiä, että saapa nyt nähdä miten ministeriö ne ottaa huomioon - jos ottaa). Lakiluonnoksen kuumin perunahan on ollut kysymys mahdollisuudesta jatkossa muuttaa syistä tai toisista alikäytölle jääneitä yksittäisiä aso-kohteita osake- tahi vuokrataloiksi. Kroonisen asuntopulan Helsingissähän ei ole moiseen mitään tarvetta - kaikkein vähiten edullisimpien vastikkeiden HASO:lla, jonka asuntojen käyttöaste on jo pitkään ollut yli 99%:ia.

Ja mitä asumisoikeusyhdistyksiin tulee, niin sehän on tosiaan ollut jo aso-järjestelmän alusta asti toinen mahdollinen asojen hallintamuoto (Helsingissä tällä hetkellä toimivat asumisoikeusyhdistykset, ks: http://helas.fi ja http://www.suomenomakoti.fi ). Uusi laki ei ole tuomassa tähän mitään muutosta. Sikäli mikäli asukasvalinta kuitenkin siirtyisi täysin itse aso-yhtiöille ja -yhdistyksille, niin sitä voi kukin tietysti tykönään miettiä, että voisiko siinä tilanteessa asukasvalintoihin alkaa (ehkä vaivihkaa jopa täysin laittominkin tavoin) vaikuttaa sekin, minkäsorttisesta asotoimijasta on kussakin tapauksessa kyse - ja yhtiöiden kohdalla varsinkin sitten ehkä jopa sekin minkälaisen tahon omistamasta aso-yhtiöstä on kyse.

Kiitos ptjp! Asumisoikeus tuli ruotsista jossa ei siis muita olekaan kuin asumisoikeusyhdistyksiä ja asukkaat ovat tällöin myös rakennusten omistajia. Meillä suomessa kuitenkin jo alkuvaiheessa meni homma vikuralleen kun tehtiin asumisyhtiöitä jotka periaatteessa omistaa rakennukset vaikka asukkaat ne osin maksavat ja loput rakennuskulut tulee verovaroilla Arasta. Ja tämä ns. yleishyödyllisyys ei ole toteutunut kuin pienessä määrin. Nyt kun vanhimmat aso rakennukset alkavat olla remonttien tarpeessa ollaan tekemässä lakia uusiksi.

Tämä oli lähtökohta kirjoitukselleni. Hason omistaa Helsingin kaupunki mutta muuttuuko tilanne huonompaan suuntaan. Nyt kun lakia ollaan uudistamassa (enkä siihen ole niin perusteellisesti tutustunut) pelkään pahinta kun asioista päättää kaupungin hallituksessa henkilöt puoluetaustansa mukaan ja nyt tuntuu olevan tämä kunnallisten palvelujen yhtiöittäminen ja sijoittajien kumartelu muodissa. Jos pahimmat painajaiset kävisivät toteen niin luulen, että alan suunnitella asumisoikeusyhdistysten aso-asuntojen suuntaan katselemista. Niitä ei vain ole tarjolla kuin hitunen näihin asoyhtiöihin verrattuna.

Laitan vielä alle tekstin vuonna 2008 esitetystä MOT ohjelman käsikirjoituksesta Asumisoikeusasunnot - suuri puhallus (itse ohjelma on jo poistettu). Koko kirjoitus ei mahtunut mutta löytyy netistä.

Asumisoikeusasunnot - suuri puhallus: käsikirjoitus
Julkaistu 21.11.2008 - 14:29. Päivitetty 17.06.2014 - 08:52

Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus

MOT- tunnus

Eric Hällström: ”… kävimme siinä perheen kanssa kuopan äärellä katsomassa, että tuohon se meidän talomme nyt sitten nousee ja ja suurin odotuksin sinne silloin muutettiin. Mutta ei mennyt pitkäänkään kun sitten huomattiin, että mikä on pelin henki ja meidäthän oli sitten jo valmiiks näköjään suunniteltu pelkiksi vuokraorjiksi ja lypsylehmiksi siihen järjestelmään."

Saija Kyllönen: ”No se on ollut edullista, sitten siinä on voinut harrastaa järjestötoimintaa ohessa ja saada hirveän hyvät naapurit, että hyvin oon viihtyny”.

Juonto: Kaksi niin erilaista kokemusta, että on vaikea uskoa puheen olevan samasta asiasta, asumisoikeusjärjestelmästä. Mutta lähemmässä tarkastelussa käy ilmi, että asumisoikeusväki on jaettu Suomessa kahteen kerrokseen, jotka eroavat toisistaan kuin yö päivästä.

Otsikko: Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus

Suuren laman alla 1990 Suomeen tuotiin kovalla tohinalla asumisoikeuksia, kolmanneksi vaihtoehdoksi vuokra- ja omistusasumiselle.

Tv-uutiset 11.12.1989:

"Omistus- ja vuokra-asunnon välimuodosta haetaan helpotusta varsinkin nuorten entisestään pahentuneeseen asuntopulaan. Ruotsin mallin mukaiseen asumisoikeusasuntoon pääsisi 10 %:n omalla osuudella. Asunnot jaettaisiin jonotuksen perusteella."

Juonto: Läpi puoluekentän oltiin innostuneita uudesta kohtuuhintaisesta ja demokraattisesta asumisen mallista. Siitä oli saatu hyviä kokemuksia muista pohjoismaista. Omaan asuntoon pikkuauton hinnalla, sanottiin.

Håkan Nordman: ”Me suhtauduimme myönteisesti useasta syystä, mutta me tunsimme melko hyvin Ruotsin bostadsrätterna eli asumisoikeudet ja se oli niin kuin ihannemallina meidän asenteessa tähän kysymykseen”.

MOT: ”Ja mikä on tyypillistä tälle ruotsalaiselle tai pohjoismaiselle mallille ?

Håkan Nordman: ”No nämä asunnot omistaa itse asiassa taloudellinen yhdistys, minkä jäseniä asukkaat ovat ja tällä tavalla asukkaat ovat mukana hallinnoimassa, päättämässä omista asumisoloista, ympäristöstä, asuntojen talon kunnosta, taloudesta ja niin edelleen, eli tämä edustaa demokratiaa parhaimmillaan.”

Juonto: Jotkut kansanedustajat näkivät asumisoikeudessa myös mahdollisuuden uuteen, yhteisölliseen elämäntapaan:

Riitta Myller: ”Nimenomaan siitä, että asukkaat hallinnoisivat itse näitten asumisoikeusyhdistysten kautta näitä taloyhtiöitä, ja että se olisi enemmänkin kuin pelkkää asumista. Että se olis niin kuin enemmän tämmöinen, niin kuin ihmisillä olis mahdollisuus valita elämänmuotonsa myöskin sitä kautta.”

Sulo Aittoniemi: ”Silloin tavoiteltiin selkeästi asukasyhdistyspohjaa ja minä muistan, että tässä oli oikein sellainen kotiseutuhenki vallalla, kun tätä asiaa käsiteltiin ja siitä eduskunnassa puhuttiin. Jokainen tunsi, että nyt ollaan saamassa köyhille ihmisille jotakin sellaista, jonka he tuntevat itse omistavansa niin kuin oman asunnon, vaikkakin vaan osaomistuksella”.

Juonto: Myös hanketta suunnitelleet virkamiehet uskoivat valmistelevansa aitoa, demokraattista asumisoikeusjärjestelmää. Asuntohallituksen silloinen pääjohtaja Olavi Syrjänen johti asiaa selvittänyttä työryhmää.

Olavi Syrjänen: ”No, me tavoittelimme sellaista kansainvälisten esimerkkien Pohjoismaiden ja Kanadan esimerkkien mukaista osuuskunta- taikka yhdistystyyppistä ratkaisua. Lähinnä siinä oli osuuskuntamalli tavoitteena". jatkuu..

Jatko..

Juonto: Mutta toisin kävi. Kun laki asumisoikeusasunnoista lopulta putkahti ulos lainsäädäntökoneistosta, oli syntynyt puhtaasti suomalainen vuokra-asumisen versio. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen enempää pohjoismaisen mallin kuin yhdistysomistuksenkaan kanssa.

Eric Hällström: ” 99 % näistä suomalaisista ASO-asukkaista asuu näissä suurten rakennuttajayhtiöiden omistamissa kohteissa, joissa meillä on vain vuokralaisen status ja se malli on huono siitä syystä, että meillä asukkailla ei ole mahdollisuus käytännöllisesti katsoen ollenkaan vaikuttaa tärkeimpiin asioihin”.

Juonto: Kansanedustajatkaan tuskin tarkoin ymmärsivät, millaisen järjestelmän he olivat saaneet aikaan. Väärää mielikuvaa oli omiaan luomaan se, että lakiesityksen yleisperusteissa tiuhaan ja painokkaasti vedottiin pohjoismaiseen, yhdistyspohjaisen esikuvaan. Silti esityksen pykälistä rakentui laki, jossa asumisoikeustalot annettiin suurten rakennuttajayhtiöiden omistukseen ja hallintaan.

Håkan Nordman: ”Tämä on yllätys, että näin kävi ja näin totaalisesti , ja nyt kai tilanne on se, että rakennuttajat omistavat nämä asunnot ja ovat tavallaan melko edullisesti valtion rahoilla, tuella ja osittain myös näiden asukkaiden rahoituksella päässeet omistajiksi”.

Juonto: Lain tultua voimaan kentän otti haltuunsa joukko tuttuja ns. yleishyödyllisiä rakennuttajayhtiöitä, joille on myönnetty erioikeus saada valtion asuntolainaa: etunenässä Sato, YH-Rakennuttajat, VVO ja Tarveasunnot.

Rahaa ne eivät sijoittaneet taloihin penniäkään. Asukkaat maksoivat omana pääomanaan 15 prosenttia rakennuskustannuksista ja loput rahoituksesta tuli lainana valtiolta. Senkin asukkaat maksavat vastikkeissaan viimeistä senttiä myöten.

Kansanedustaja Sulo Aittoniemi varoitteli eduskuntaa antamasta aso-järjestelmää yleishyödyllisten rakennuttajien käsiin. Keskusrikospoliisin rikostutkijana hän oli selvittänyt useita yleishyödylliseen rakentamiseen liittyneitä korruptiotapauksia.

Sulo Aittoniemi: ”Tätä yleishyödyllistä rakennuttajajärjestöä, järjestöllä tarkoitettiin lähinnä niitä sellaisia rakennuttajajärjestöjä, jotka olivat lähellä, enemmän tai vähemmän lähellä poliittisia puolueita. Siis tämäntyyppisiä systeemejä, jotka rakensivat yleensä asuntohallituksen rahoituksella vuokra-asuntoja ja tämäntyyppisiä arava-asuntoja, tällaisia. Mutta se yleishyödyllisyys niiden osalta, niin se on tuuleen puhallettu asia, niillä ei ole mitään yleishyödyllistä tarkoitusta niillä. Se oli täysin sellainen vale-sana, tämä yleishyödyllisyys. Se oli yksityishyödyllisyyttä. Ne olivat perheyhtiöitä, jotka olivat sidoksissa poliittisiin ryhmittymiin, joiden asioita ja raha-asioita sitten myöskin ajoivat”.

MOT: Mutta mistä lopulta johtui, että kun tilattiin pohjoismainen asumisoikeusmalli, niin saatiin jotain aivan muuta, lähinnä kynnysrahallisia vuokrataloja ?

Riitta Myller: ”No uskon, että siinä on ne samat pohjavirtaukset, jotka ylipäätänsä suomalaisessa asuntopolitiikassa on aina ollu. Eli se ei oo kauhean asukaslähtöistä, et se on rakennuttaja- ja rakennusyhtiölähtöistä”.

Olavi Syrjänen: ”Siinä loppuvalmistelussa olivat mukana rakennuttajien edustajat, jotka ilmeisesti vaikuttivat merkittävästi siihen, että siihen tuli tällainen omistaja väliin ja sillä tavoin se ei ollut sellainen kuin mitä me silloin tavoittelimme”.

Sulo Aittoniemi: ”...ja mikä huvittavinta on, kun katsoo nyt sitten sellaisia muistioita, joita on laadittu tämän asian tiimoilta, niin näkee sen kauhistuttavan tosiasian, että niin lainsäädäntövalmistelua ministeriössä kuin myöskin eduskunnan toimintaa on hämätty täysin joko tällaisella lobbauksella … (100%) hiljaa kääntämään tätä lainsäädäntöä siihen suuntaan, että se tuhoaa ajatuksen asumisyhdistyksistä, mutta pitää voimassa nämä poliittiset rakennuttajayhtiöt, nimenomaan tässä rakentamismuodossa.”

Juonto: 90-luvun alussa talouslaman merkit olivat jo ilmassa, ja rakennuttajayhtiöt näkivät uuden aso-järjestelmän niille heitetyksi pelastusrenkaaksi. Omistusasuntojen kauppa oli pysähtynyt kuin seinään, pankeista ei enää saanut lainaa, muuten kuin tappavalla korolla.

Riitta Myller: ”Kysymys oli ennen kaikkea suhdannepolitiikasta, Eli siitä, että silloin oltiin joko tulossa tai oltiin jo syvässä lamassa, ja silloin piti käyttää niitä keinoja, mitä oli käytettävissä, että pystyttiin työllisyyttä ees pikkuisen korjaamaan.

Håkan Nordman: ”Oli tarvetta elvyttää rakennustoimintaa, vuokra-asuntoja tarvittiin lisää. Rakennusfirmoilla, rakennuttajilla oli vaikeuksia rahoituksen kanssa, että tarvittiin valtion tukea, osittain valtion rahoitusta ja sitten yksityisten pääomaa”.

Juonto: Asumisoikeusasukkaiden yhdistystä johtava Eric Hällström kävi selvittämässä asiaa eduskunnassa:

jatkuu..

puhallushan.se.olikin kirjoitti:

Kiitos ptjp! Asumisoikeus tuli ruotsista jossa ei siis muita olekaan kuin asumisoikeusyhdistyksiä ja asukkaat ovat tällöin myös rakennusten omistajia. Meillä suomessa kuitenkin jo alkuvaiheessa meni homma vikuralleen kun tehtiin asumisyhtiöitä jotka periaatteessa omistaa rakennukset vaikka asukkaat ne osin maksavat ja loput rakennuskulut tulee verovaroilla Arasta. Ja tämä ns. yleishyödyllisyys ei ole toteutunut kuin pienessä määrin. Nyt kun vanhimmat aso rakennukset alkavat olla remonttien tarpeessa ollaan tekemässä lakia uusiksi.

Tämä oli lähtökohta kirjoitukselleni. Hason omistaa Helsingin kaupunki mutta muuttuuko tilanne huonompaan suuntaan. Nyt kun lakia ollaan uudistamassa (enkä siihen ole niin perusteellisesti tutustunut) pelkään pahinta kun asioista päättää kaupungin hallituksessa henkilöt puoluetaustansa mukaan ja nyt tuntuu olevan tämä kunnallisten palvelujen yhtiöittäminen ja sijoittajien kumartelu muodissa. Jos pahimmat painajaiset kävisivät toteen niin luulen, että alan suunnitella asumisoikeusyhdistysten aso-asuntojen suuntaan katselemista. Niitä ei vain ole tarjolla kuin hitunen näihin asoyhtiöihin verrattuna.

Laitan vielä alle tekstin vuonna 2008 esitetystä MOT ohjelman käsikirjoituksesta Asumisoikeusasunnot - suuri puhallus (itse ohjelma on jo poistettu). Koko kirjoitus ei mahtunut mutta löytyy netistä.

Asumisoikeusasunnot - suuri puhallus: käsikirjoitus
Julkaistu 21.11.2008 - 14:29. Päivitetty 17.06.2014 - 08:52

Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus

MOT- tunnus

Eric Hällström: ”… kävimme siinä perheen kanssa kuopan äärellä katsomassa, että tuohon se meidän talomme nyt sitten nousee ja ja suurin odotuksin sinne silloin muutettiin. Mutta ei mennyt pitkäänkään kun sitten huomattiin, että mikä on pelin henki ja meidäthän oli sitten jo valmiiks näköjään suunniteltu pelkiksi vuokraorjiksi ja lypsylehmiksi siihen järjestelmään."

Saija Kyllönen: ”No se on ollut edullista, sitten siinä on voinut harrastaa järjestötoimintaa ohessa ja saada hirveän hyvät naapurit, että hyvin oon viihtyny”.

Juonto: Kaksi niin erilaista kokemusta, että on vaikea uskoa puheen olevan samasta asiasta, asumisoikeusjärjestelmästä. Mutta lähemmässä tarkastelussa käy ilmi, että asumisoikeusväki on jaettu Suomessa kahteen kerrokseen, jotka eroavat toisistaan kuin yö päivästä.

Otsikko: Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus

Suuren laman alla 1990 Suomeen tuotiin kovalla tohinalla asumisoikeuksia, kolmanneksi vaihtoehdoksi vuokra- ja omistusasumiselle.

Tv-uutiset 11.12.1989:

"Omistus- ja vuokra-asunnon välimuodosta haetaan helpotusta varsinkin nuorten entisestään pahentuneeseen asuntopulaan. Ruotsin mallin mukaiseen asumisoikeusasuntoon pääsisi 10 %:n omalla osuudella. Asunnot jaettaisiin jonotuksen perusteella."

Juonto: Läpi puoluekentän oltiin innostuneita uudesta kohtuuhintaisesta ja demokraattisesta asumisen mallista. Siitä oli saatu hyviä kokemuksia muista pohjoismaista. Omaan asuntoon pikkuauton hinnalla, sanottiin.

Håkan Nordman: ”Me suhtauduimme myönteisesti useasta syystä, mutta me tunsimme melko hyvin Ruotsin bostadsrätterna eli asumisoikeudet ja se oli niin kuin ihannemallina meidän asenteessa tähän kysymykseen”.

MOT: ”Ja mikä on tyypillistä tälle ruotsalaiselle tai pohjoismaiselle mallille ?

Håkan Nordman: ”No nämä asunnot omistaa itse asiassa taloudellinen yhdistys, minkä jäseniä asukkaat ovat ja tällä tavalla asukkaat ovat mukana hallinnoimassa, päättämässä omista asumisoloista, ympäristöstä, asuntojen talon kunnosta, taloudesta ja niin edelleen, eli tämä edustaa demokratiaa parhaimmillaan.”

Juonto: Jotkut kansanedustajat näkivät asumisoikeudessa myös mahdollisuuden uuteen, yhteisölliseen elämäntapaan:

Riitta Myller: ”Nimenomaan siitä, että asukkaat hallinnoisivat itse näitten asumisoikeusyhdistysten kautta näitä taloyhtiöitä, ja että se olisi enemmänkin kuin pelkkää asumista. Että se olis niin kuin enemmän tämmöinen, niin kuin ihmisillä olis mahdollisuus valita elämänmuotonsa myöskin sitä kautta.”

Sulo Aittoniemi: ”Silloin tavoiteltiin selkeästi asukasyhdistyspohjaa ja minä muistan, että tässä oli oikein sellainen kotiseutuhenki vallalla, kun tätä asiaa käsiteltiin ja siitä eduskunnassa puhuttiin. Jokainen tunsi, että nyt ollaan saamassa köyhille ihmisille jotakin sellaista, jonka he tuntevat itse omistavansa niin kuin oman asunnon, vaikkakin vaan osaomistuksella”.

Juonto: Myös hanketta suunnitelleet virkamiehet uskoivat valmistelevansa aitoa, demokraattista asumisoikeusjärjestelmää. Asuntohallituksen silloinen pääjohtaja Olavi Syrjänen johti asiaa selvittänyttä työryhmää.

Olavi Syrjänen: ”No, me tavoittelimme sellaista kansainvälisten esimerkkien Pohjoismaiden ja Kanadan esimerkkien mukaista osuuskunta- taikka yhdistystyyppistä ratkaisua. Lähinnä siinä oli osuuskuntamalli tavoitteena". jatkuu..

Lue lisää

HASO on kyllä niin nyt kuin jatkossakin Helsingissä asukkaiden kannalta monessakin suhteessa ylivoimainen asotoimija. Kun sen kaikki kohteet ovat täällä Helsingissä, niin sen ei tarvitse täällä periä kiskurivastikkeita voidakseen ristisubventoida vähäisemmän kysynnän alueilla sijaitsevia kohteita - kuten Asuntosäätiö, Avain ja TA joutuvat tekemään. Toisaalta jos vertaillaan HASO:a puolestaan paikallisiin asumisoikeusyhdistyksiin, niin isona ja vieläpä kaupungin omistamana toimijana HASO:n talous on paljon vakaammalla pohjalla kuin mikä on tilanne pienten asumisoikeusyhdistyksien kohdalla. Paikallisesti isona toimijana HASO pystyy myös ostovoimansa avulla solmimaan pieniä toimijoita edullisempia huolto-, siivous-, kodinkonetoimitus-, remontti- yms. diilejä. Ja HASO:n erittäin pieni asukasvaihtuvuus on lisäksi sekin omiaan osaltaan pitämään huoneistojen remonttikulut sangen pieninä.

Näkisinkin HASO:n olevan niin vahvassa positiivisessa kehässä, että se tulee kyllä selviämään paikoin jo alkaneesta suurempien remonttien haasteestakin hyvin - ja muihin niin paikallisiin kuin valtakunnallisiin asokilpailijoihin verrattuna jopa erityisen hyvin.

Asumisoikeus määritellään enemmän vuokra-asumiseksi kuin edes osa-omitusasumiseksi mutta tämä asunto-osuuskunta olisi enemmän omistusasumista. Ympäristöministeriön sivuilta löytyy ihan kattava aran ylijohtajan Hannu Rossilahden tekemä selvitys. Yritin sitä tuossa lueskella mutta on niin pitkä että menee koko asian selkiinnyttämisessä ehkä muutama päivä. Sinänsä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tässä tiivistetty kuvaus.

"Selvityksessään Rossilahti esittää uutta valtion tukemaa asunto-osuuskuntamallia, joka lisäisi kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa pieni- ja keskituloisille kotitalouksille ja edistäisi ihmisten omatoimista asumisen järjestämistä. Asunto-osuuskunta voisi tuoda vaihtoehdon perinteisille vuokra- ja omistusasumisen malleille. Se sopisi erityisesti sellaisille asukkaille, joille asunto ei ole varsinaisesti sijoitus, vaan tavoitteena on löytää omaan elämäntilanteeseen sopiva asunto. Malli soveltuisi erityisesti lapsiperheiden ja senioreiden asumistarpeisiin, ja siinä olisi keskeistä asukkaiden suuri vaikutusvalta ja asumisen yhteisöllisyys.

Asunto-osuuskunta olisi omistusmuotoista asumista. Selvityksessä ehdotetaan, että osuuskunnat voisivat olla kuntakohtaisia ja kunnat voisivat olla aktiivisia asunto-osuuskuntien perustajia. Asukkaat voisivat omistaa osuuskunnan suoraan, tai osuuskunta voisi omistaa sen jäsenille tarkoitettuja asunto-osakeyhtiöitä.

Osuuskunnan asukkaiksi voisivat hakea sellaiset ihmiset, jotka eivät tulojensa ja varallisuutensa puolesta kykene hankkimaan markkinaehtoista asuntoa. Asukkaat maksaisivat osuuspääomana vähintään 10 prosenttia kohteen hankinta-arvosta. Loppuosa katettaisiin kahdella eri lainalla: kohteessa olisi rahoituslaitoksen antamaa kiinteistövakuudellista ensisijaislainaa 30–45 prosenttia ja valtion täytetakaamaa lainaa 40–60 prosenttia hankinta-arvosta. ARA hyväksyisi hankkeiden rakentamis- ja muut kustannukset ja hyväksyisi hankkeet tuen piiriin.

Asukkaiden asumisaikana maksamat käyttövastikkeet määräytyisivät kulujen mukaan, eikä kuluja voisi tasata osuuskunnan eri kohteiden kesken. Koska asukkaat päättäisivät osuuskunnan toiminnasta, heillä olisi intressi pitää asumiskustannukset minimissä eikä erityistä vastikkeiden kohtuullisuuden valvontaa tarvittaisi. Kun asukas muuttaisi pois osuuskunta-asunnosta, hän saisi osuutensa myynnistä vain maksamansa osuuspääoman indeksillä korotettuna sekä tietyn kohtuullisena pidettävän tuoton. ARA valvoisi tämän enimmäishintasäännön noudattamista.

Kun talon rakentamiseen otettu valtion takaama laina olisi maksettu pois, osuuskunta ja talo toimisivat samoin rahoituksellisin edellytyksin kuin tavalliset asunto-osakeyhtiöt. Asukkaiden valintaa ja omistusosuuden myynnin enimmäishintaa koskevat rajoitukset olisivat kuitenkin pysyviä. Tällä tavoin asunto-osuuskuntamallilla tuotetut asunnot olisivat pysyvästi kohtuuhintaisessa asuntokäytössä."

No suurin ongelma koko asojärjestelmässä on se ara lainarahoitus, joka nyt kusee kun vanhemmat talot korjausiässä eli uutta korjauslainaa pitäisi ottaa mutta samaan aikaan niissä vanhoissa ara lainoissa alkaa nousuhdanteinen takaisinmaksu. Korko alkaa nousta radikaalisti siinä 16-20 vuoden kieppeillä vaikka koko lainasta on maksettu siinä vaiheessa vasta n. 20%. Eli on siis radikaalisti takapainotteinen.

Tämä johtaa melkoisiin vastikkeiden nousupaineisiin eli pelätään että asukkaat karkaa ja aso-järjestelmä menettää houkuttavuutensa.

Samaan aikaan on nyt tullut tulossa uusi ara rahoituslaki jossa uudet asot maksetaankin lyhyemmällä suuremmalla korolla alusta asti. Siitä tulee siis etupainotteisempi kuin nykyisestä.

Kun on olemassa tämä pääomakulujen tasausjärjestelmä kaikkien asoyhtiön talojen kesken niin voimme vain kuvitella mikä yhtälö tästä tulee asukkaiden vastikkeille.

Pääsemme siis siihen miksi lakiin on tulossa tämä vuokrataloiksi muuttamisen mahdollisuus. Tämä voi olla siis mahdollista myös esim. Hasolla vaikka talous on vakaa ja asukaskanta hyvällä pohjalla mutta kustannukset karkaisivat asukkaille pilviin.

Voi siis sanoa että koska et vielä ole asoadukas niin sikäli onnekas että voit sitten päättää mitä teet kun laki voimassa etkä ole sijoittanut rahojasi vielä mihinkään.

Kiitos tästä selvityksestä! Olen miettinyt samaa kuin tuo edellinen kysyjä.

Eikös Hasolla ole jo nyt 90-luvun taloissa ollut remontteja? Kysyisinkin asukkailta, että onko remontit nostaneet teidän vastikkeita?

Kuinka paljon niitä korjausremppoja on nyt hasolla tehty? Ymmärtääkseni ei vielä paljon koska hasolla asojen rakennusbuumi taisi olla siellä 90-luvun loppupuolelta 2000 luvun alkuun. Korjatkaa jos olen väärässä. Tämä tasausjärjestelmähän niitä kuluja tasaa kaikille yhteisesti mutta suoraan sanoen en tarkkaan tiedä miten homma toimii. Voisiko joku valaista?