Mikael Agricolan jumalaluettelo

KTS

Uskonpuhdistajamme Mikael Agricola (1510-1557) tunnetaan ennenkaikkea ansiokkaasta työstään Suomen kirjakielen luojana ja kehittäjänä. Hänen tunnetuimmat kirjalliset julkaisunsa ovat Aapinen vuodelta 1542, suomenkielinen Katekismus vuodelta 1544 ja ensimmäinen suomenkielinen Uusi Testamentti vuodelta 1548. Vuonna 1551 hän julkaisi Psalttari-suomennoksensa, jonka esipuheessa hän käy läpi muinaissuomalaisten uskonnollisia tapoja ja palvonnan kohteina olleita jumalolentoja. Kyseessä on kaikkien aikojen ensimmäinen kirjallinen selvitys muinaissuomalaisten uskonnollisista käsityksistä ja sitä pidetään edelleenkin arvokkaana tietolähteenä tutkittaessa esi-isiemme kansanomaisia uskomuksia. Ensiksi Agricola luettelee hämäläisten jumalia jonka jälkeen hän luonnehtii karjalaisperäisiä jumalolentoja. Monet näistä olennoista löytyvät myös Kalevalasta. Agricolan oma suhtautuminen muinaissuomalaisten pakanalliseen kansanuskoon on uskonpuhdistuksen ajan hengen mukaisesti paheksuva ja tämä luonnollisesti näkyy hänen tekstistään.

Agricola kirjoitti tekstinsä runomuotoon ja loppusointujen aikaansaamiseksi hän on ilmeisesti välillä joutunut turvautumaan jonkinlaiseen "kontinkieleen", jonka vuoksi eräät kohdat ovat hieman vaikeasti ymmärrettäviä. Runo tuntuu nykyihmisestä paikoin lystikkäältä ja sitä on hauska lukea. Seuraavassa on kyseinen teksti ensiksi "vanhalla suomella" ja heti perään sama teksti nykysuomeksi:

Epeiumalat monet tesse, muinen palveltin caucan ia lesse.
Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset.
Tapio Metzest Pydhyxet soi ia Achti wedhest Caloia toi.
Äinemöinen wirdhet tacoi, Rachkoi Cuun mustaxi iacoi.
Lieckiö Rohot iwret ia puudh hallitzi ia sencaltaiset mwdh.
Ilmarinen Rauhan ia ilman tei ia Matkamiehet edheswei.
Turisas annoi Woiton Sodhast, Cratti murhen piti Tavarast.
Tontu Honen menon hallitzi, quin Piru monda willitzi.
Capeet mös heilde Cuun söit, Calevanpoiat Nijttut ia mwdh löit.

Waan Carialaisten Nämet olit, Epeiumalat quin he rucolit.
Rongoteus Ruista annoi, Pellonpecko Ohran casvon soi.
Wirancannos Cauran caitzi, mutoin oltin Caurast paitzi.
Egres hernet Pawudh Naurit loi, Caalit Linat ia Hamput edhestoi.
Köndös Huchtat ia Pellot teki, quin heiden Epeuskons näki.
Ia quin Kevekylvö kylvettin, silloin ukon Malia iootijn.
Sihen haetin ukon wacka, nin ioopui Pica ette Acka.
Sijtte palio Häpie sielle techtin, quin seke cwltin ette nechtin.
Quin Rauni Ukon Naini härsky, ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ia Wdhen Tulon, Käkri se liseis Carian casvon.
Hijsi Metzeleist soi woiton, Wedhen Eme wei Calat wercon.
Nyrckes Oravat annoi Metzast, Hittavanin toi Ienexet Pensast.

Eikö se Cansa wimmattu ole, ioca neite wsko ia rucoile.
Sihen Piru ia Sundi weti heite, Ette he cumarsit ia wskoit neite.
Coolludhen hautijn Rooka wietin, ioissa walitin parghutin ia idketin.
Menningeiset mös heiden Wffrins sait, coska Lesket hoolit ia nait.
Palveltin mös palio mwta, Kivet Cannot Tädhet ia Cwta.
Nin mös esken Pavin Opin ala, cumartin iulkisest ia sala.
Epelughuiset Loondocappalet, Iumalan Sias quin Pyhydhet.
Quin oli Tulda wette ia mulda, Oxi ia Puita ia Coolutten Luita.
Sola Muna Rohot ia Lihat, pidhit HERRAN Palvelus Siat.
Woico iocu ne caiki yleslukia, ioista se Ioucko itzens tukia.
Waan elken nyt cumarco kenge, quin Ise Poica ia Pyhe henge.

Ja sama nykysuomeksi:

Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.
Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.
Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.
Väinämöinen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.
Liekkiö rohdot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen rauhan ja ilman toi ja matkamiehet perille vei.
Tursas antoi voiton sodassa, Kratti huolen piti tavarasta.
Tonttu huoneen menon hallitsi, kuin Piru monta villitsi.
Kapeet myös heiltä kuun söivät, Kalevanpojat niityt ja muut loivat.

Vaan karjalaisten nämä olivat, epäjumalat joita he rukoilivat.
Rongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.
Vironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.
Äkräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Köndös huuhdat ja pellot teki, kun heidän epäuskonsa näki.
Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin ukon vakka, niin juopui piika että akka.
Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin, kun sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni Ukon nainen härski, jalosti Ukon pohjasta pärski. (?)
Se siis antoi ilman ja veden tulon, Kekri se lisäsi karjan kasvun.
Hiisi metsäläisistä soi voiton, veden emo vei kalat verkkoon.
Nyrckes oravat antoi metsästä, Hittavan toi jänikset pensaasta.

Eikö se kansa vimmattu ole joka näitä uskoo ja rukoilee.
Siihen piru ja synti veti heitä, että he kumarsivat ja uskoivat näitä.
Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, parkuttiin ja itkettiin.
Menninkäiset myös heidän uhrinsa saivat, koska leskiä hoivasivat ja naivat.
Palveltiin myös paljon muuta, kiviä, kantoja, tähtiä ja kuuta.
Niin myös äsken paavin opin alaa, kumarrettiin julkisesti ja salaa.
Epälukuiset luontokappaleet, Jumalan sijassa kuin pyhyydet.
Kun oli tulta, vettä ja multaa, oksia ja puita ja kuolleitten luita.
Suolat, munat, rohdot ja lihat, pitivät HERRAN palvelus-sijat.
Voiko joku ne kaikki edes lukea, joista se joukko haki itselleen tukea.
Vaan älköön nyt kumartako kukaan, kuin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen mukaan.

Runossa mainittujen jumalolentojen selitykset:

Tapio mainitaan ensimmäisenä. Hänethän me kaikki tunnemme metsän ja metsästäjien jumalana.
Ahti oli veden haltia ja kalaonnen tuoja.
Väinämöinen hallitsi virsirunouden.
Rahko liittyi kuun vähenemiseen. Muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan kuun väheneminen oli epäonnen aikaa. Avioliitotkin oli parempi solmia kasvavan kuun aikana, jolloin Rahko ei ollut vaikuttamassa. Rahko oli kansan mielikuvissa varkaan kaltainen hiiviskelijä, joka salaa tervasi kuun mustaksi. Rahko liitettiin myös sairauksiin ja häntä pidettiin pahantahtoisena haltiana.
Liekkiö liitettiin jonkinlaiseen vainajauskoon. Hänet samaistettiin usein vainajaolentoon, ennen kaikkea pienenä surmatun lapsen sieluun varsinkin Pohjois-Satakunnan alueella. Uskottiin, että Liekkiö saattoi öisin seurata pimeässä metsässä tallustelevia matkalaisia.
Ilmarinen, "taivaan kannen takoja" on meille kaikille tuttu.
Tursas oli muinaissuomalaisten sodan jumala. Joskus hänet nähtiin myös merihirviönä.
Kratti hallitsi maahan kaivettuja aarteita ja joskus hänet samaistettiin "Aarniin". Muinoin uskottiin näet, että maahan kaivettujen aarteiden kohdalla saatto öiseen aikaan kajastaa aavemainen "aarnivalkea".
Tonttu oli kodinhaltia. Tärkeä hahmo suomalaisessa kansanperinteessä.
Kapeet olivat kummitusolentoja, jotka ajoittain ahdistelivat kuuta ja söivät sen suihinsa aiheuttaen kuunpimennyksiä.
Kalevanpojat olivat lähinnä länsisuomalaisen tradition tuntemia jättiläisiä.
Rongoteus oli rukiin haltia. Hän saattaa olla myös eräänlainen synkretistinen hahmo, sillä ainakin kansanperinteen tutkija Martti Haavion mukaan suomalaiset samaistivat hänet kristillisella ajalla kahteen marttyyriveljekseen: Pyhään Teofanekseen ja Pyhään Theodorokseen.
Pellonpekko on Kalevalastakin tuttu hahmo. Hänen alaansa olivat ohra ja olut. Kevätkylvöjen edistämiseksi hänen kunniakseen järjestettiin joka vuosi juhlajuomingit.
Vironkannas oli kauran haltia. Kalevalassa hänet mainitaan Marjatan pojan kastajana. Martti Haavion mukaan hän on kristillistä alkuperää ja hänen nimensä tulee sanoista: virak (suitsuke) ja annos (Johannes). Tällöin hänen esikuvansa olisi Johannes evankelista.
Äkräs liittyi maan hedelmällisyyteen. Harvinainen kaksoisnauris oli hänen tunnuksensa ja sellaisen löytäjää pidettiin erityisen onnekkaana henkilönä.
Köndöksen päivä oli 25. 5, joka oli yleinen kylvöpäivä. Martti Haavion mukaan Köndöksen alkuperä saattaa olla sanassa: "köynnös", sillä Köndös samaistui kristillisella ajalla viiniköynnöksen alla kuolleen Pyhän Urbanuksen kanssa. Kevätkylvöjuhlaa nimitettiin "ukon vakaksi", jolloin taas ryypättiin alkoholia rajusti, kuten Agricola kauhistuneena kertoo.
Ukko oli ukkosen jumala ja hänen keskeinen asemansa on ymmärrettävää maanviljelyskulttuurissa, jossa sade on elinehto. Uskottiin, että Ukko synnytti salamoita heittelemällä taivaasta alas kiilanmuotoisia kiviesineitä, salaman kärkiä, jotka saattoivat pirstoa puita. Tällaiset "ukonnuolet" olivat mahtavia taikaesineitä ja niissä uskottiin piilevän parantavia voimia. Kyseiset kiviesineet olivat todellisuudessa kivikautisia kirveitä, talttoja ja muita vastaavia ihmisten tekemiä työkaluja, joita edelleenkin voidaan löytää sieltä täältä. Ukolta haettiin apua monessa asiassa. Karjalassa ja Inkerissä esiintyi Ukon juominkeja vielä myöhään kristillisella ajalla. Kansa samaisti hänet herkästi kristillisen "Isä-Jumalan" kanssa.
Rauni oli Agricolan mukaan Ukko ylijumalan puoliso. Heitä todennäköisesti rukoiltiin yhtä aikaa. Sanottakoon, että suomensukuisilla votjakeilla on naispuolinen ukkosemo, joka saattaa liittyä Rauniin.
Kekri liittyy kekrijuhlaan, jota vietettiin 1.11. Silloin päättyi ulkolaiduntamiskausi ja karja siirrettiin sisätiloihin, jossa se sai olla aina toukokuun alkuun saakka.
Hiisi lienee todellakin alunperin ollut jonkinlainen metsänhaltia.
Veden emo oli karjalaisten vedenhaltia.
Nyrckes ja Hittavan olivat riistanantajia. Kansan parissa kulki pitkään uskomus, jonka mukaan "Hittolainen" tuo jänikset ansalankaan.

22

4966

Vastaukset

  • What's your point, dude?

  • Missäs ovat naispuoliset jumalat esin mielikki, ilmatar jne. Mainitsit vain kaksi. Et kai sinäkin ole sortunut pari sataa vuotta vanhaan sovinismiin jonka mukaan ei voitu ymmärtää että jumalatkin voivat olla naispuolisia joten nämä alennettiin tutkimuksissa lähinnä miespuolisten jumalien vaimoiksi tai ihmisen kaltaisiksi olennoiksi. Varhaisimpina aikoina naisjumalia oli yhtä paljon kuin miesjumaliakin.

    • luonnonkansat ovat arvostaneet tippaakaan naisia muutoin kuin panopuina ja synnytyskoneina?


    • Mörri kirjoitti:

      luonnonkansat ovat arvostaneet tippaakaan naisia muutoin kuin panopuina ja synnytyskoneina?

      Hieman provosoivaa...

      Esihistoriasta (kirjoittamattoman historian aikakausi) löytyy useita kansoja ja kokonaisia kulttuureitakin, jotka ovat olleet matriarkaalisia (naisvaltaisia).
      Tämä osoittavat mm. varhaisilta ajoilta olevat Äiti Maa (Gaia) patsaat/ vaistokset, joita on nykyajallekin säilynyt (eli ylin (joskus myös ainoa) jumaluus on ollut naispuoleinen).
      Yksi kuuluista esimerkki on Çatal Hüyükin jumaläiti, joka istuu pantterivaltaistuimellaan synnyttämässä (5000-4000 eaa.).
      Synnytys ja hedelmällisyys ovat kuitenkin aina olleet oleellinen osa naiseutta sekä uskonnollisesti että kulttuurillisesti. Nykyaikaan on säilynyt tietoa riiteistä, tiedoista ja taidoista, jotka periytyivät vain naisilta naisille.

      Muinaisen Kreikan ja Rooman uskonnoista (luonnonkansoja vai ei?) löytyy useita esimerkkejä jumalattarista (Demeter, Artemis, Afrodite, Athena...)

      Naisen asema heikkeni vasta keskiajalle tultaessa, kun astui voimaan vahvimman oikeus. Vasta silloin suurimmasta osasta naisia tuli "panopuita ja synnytyskoneita". Tästäkin on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa nainen saattoi taistella miehensä rinnalla kotilinnaansa puolustaessaan. Tämä ei ollut yleistä, mutta ei niin kovin harvinaistakaan.


    • awyrol kirjoitti:

      Hieman provosoivaa...

      Esihistoriasta (kirjoittamattoman historian aikakausi) löytyy useita kansoja ja kokonaisia kulttuureitakin, jotka ovat olleet matriarkaalisia (naisvaltaisia).
      Tämä osoittavat mm. varhaisilta ajoilta olevat Äiti Maa (Gaia) patsaat/ vaistokset, joita on nykyajallekin säilynyt (eli ylin (joskus myös ainoa) jumaluus on ollut naispuoleinen).
      Yksi kuuluista esimerkki on Çatal Hüyükin jumaläiti, joka istuu pantterivaltaistuimellaan synnyttämässä (5000-4000 eaa.).
      Synnytys ja hedelmällisyys ovat kuitenkin aina olleet oleellinen osa naiseutta sekä uskonnollisesti että kulttuurillisesti. Nykyaikaan on säilynyt tietoa riiteistä, tiedoista ja taidoista, jotka periytyivät vain naisilta naisille.

      Muinaisen Kreikan ja Rooman uskonnoista (luonnonkansoja vai ei?) löytyy useita esimerkkejä jumalattarista (Demeter, Artemis, Afrodite, Athena...)

      Naisen asema heikkeni vasta keskiajalle tultaessa, kun astui voimaan vahvimman oikeus. Vasta silloin suurimmasta osasta naisia tuli "panopuita ja synnytyskoneita". Tästäkin on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa nainen saattoi taistella miehensä rinnalla kotilinnaansa puolustaessaan. Tämä ei ollut yleistä, mutta ei niin kovin harvinaistakaan.

      Sen verran, mitä tiedämme luonnonkansoista sekä kulttuuriantropologian että arkeologian kautta, niin tuo matriarkaalinen kulttuuri on myytti.

      Orjanomistajakulttuurissa naisella on täsmälleen niin paljon arvoa kun hän kykenee pillullaan saamaan ja täsmälleen niin paljon oikeuksia kun hän kykenee miekalla turvaamaan. Sama suomeksi: ei mitään. Orjanomistajayhteiskunnassa valta on aina sillä alfauroksella ja naisen osa on olla panopuuna haaremissa. Haaremissa puolestaan se alfauroksen suosikki, alfanaaras, alistaa kaikkia muita naisia. Hyvin usein pomon suosikkivaimo otti hengiltä kaikkien muiden vaimojen lapset. Tyyppiesimerkki tällaisesta naarassudesta oli Aleksanteri Suuren äiti Olympias, joka myrkytti Aleksanterin veljet.

      Hedelmällisyyskultit eivät ole osoitus siitä, että naista arvostettaisiin muuna kuin synnytyskoneena. Voidaan miettiä, millainen on naisen rooli moottoripyöräjengissä tai järjestäytyneessä rikollisuudessa. Siitä voidaan päätellä, millainen on ollut naisen asema orjanomistajayhteiskunnassa.

      Vahvemman oikeus ei ole keskiaikaisen, vaan varhaiskantaisen yhteiskunnan tunnus. Mietitäänpä vaikkapa islamilaisen maailman heimokulttuureja, joissa nainen on jossain hevosen ja huonekalun asemassa. Naisen tukala asema ei ole islamin tuote, vaan se on paljon vanhempaa perua. Mutta islam ei ole tehnyt mitään parantaakseen sitä.


    • Mörri kirjoitti:

      Sen verran, mitä tiedämme luonnonkansoista sekä kulttuuriantropologian että arkeologian kautta, niin tuo matriarkaalinen kulttuuri on myytti.

      Orjanomistajakulttuurissa naisella on täsmälleen niin paljon arvoa kun hän kykenee pillullaan saamaan ja täsmälleen niin paljon oikeuksia kun hän kykenee miekalla turvaamaan. Sama suomeksi: ei mitään. Orjanomistajayhteiskunnassa valta on aina sillä alfauroksella ja naisen osa on olla panopuuna haaremissa. Haaremissa puolestaan se alfauroksen suosikki, alfanaaras, alistaa kaikkia muita naisia. Hyvin usein pomon suosikkivaimo otti hengiltä kaikkien muiden vaimojen lapset. Tyyppiesimerkki tällaisesta naarassudesta oli Aleksanteri Suuren äiti Olympias, joka myrkytti Aleksanterin veljet.

      Hedelmällisyyskultit eivät ole osoitus siitä, että naista arvostettaisiin muuna kuin synnytyskoneena. Voidaan miettiä, millainen on naisen rooli moottoripyöräjengissä tai järjestäytyneessä rikollisuudessa. Siitä voidaan päätellä, millainen on ollut naisen asema orjanomistajayhteiskunnassa.

      Vahvemman oikeus ei ole keskiaikaisen, vaan varhaiskantaisen yhteiskunnan tunnus. Mietitäänpä vaikkapa islamilaisen maailman heimokulttuureja, joissa nainen on jossain hevosen ja huonekalun asemassa. Naisen tukala asema ei ole islamin tuote, vaan se on paljon vanhempaa perua. Mutta islam ei ole tehnyt mitään parantaakseen sitä.

      Orjanomistajakulttuurit ja islamilainen maailma ovat asia erikseen.

      En väitä, että kaikissa kulttuureissa olisi naisella ollut hyvä asema.
      Mutta niistä, joissa oli, löytyy kyllä esimerkkejä: muinainen Egypti (joissa naisia oli myös faaraoina eli ylimpinä hallitsijoina ja yhteytenä jumaliin), Roomassa ennen kristillistä kautta palvelleet Vestan neitsyet ja maantieteellisesti lähimpänä muinaissuomalaiset. Myöhempinäkin aikoina nainen säilyi Itämaan alueella talon valtiattarena, miehen hoitaessa sotimisen ja muun. Myös kauppiaiden lesket saattoivat jatkaa miehensä toimintaa.

      Varsinaisia matriarkaalisia kulttuureja on todistettavasti ollut suht' vähän. Varhaisilta ajoilta kun on vaikea saada pitäviä, kaikille kelpaavia todisteita. Kuitenkin muinaisen Kreikan alueella elänyt naissoturijoukko on pystytty suhteellisen pitävästi toteennäyttämään.


    • Ennen kristinuskon vaikutteita suomalaisten jumalat olivat melko sukupuolettomia. Esimerkiksi Tapio, Tapiotar ja Mielikki saattoivat esiintyä saman metsänjumalan kertoniminä. Tämä on ihan loogista. Miten jumalalla voisi olla jalkojen välissä jotain?


    • tintti kirjoitti:

      Ennen kristinuskon vaikutteita suomalaisten jumalat olivat melko sukupuolettomia. Esimerkiksi Tapio, Tapiotar ja Mielikki saattoivat esiintyä saman metsänjumalan kertoniminä. Tämä on ihan loogista. Miten jumalalla voisi olla jalkojen välissä jotain?

      »Miten jumalalla voisi olla jalkojen välissä jotain?»
      Tutustuminen Kreikan mytologiaan vastaa vasrmasti tähän kysymykseesi.


  • Muinaisista suomalaisjumalista puuttui Lempo, joka on kuitenki jäänyt jopa suomalaisten sanontoihin "Lempo soikoon".
    Teitääkö kukaan lisää Lempo nimisestä "jumalasta"?

    • Lempo on Hiiden toinen nimitys.

      Hiisi oli paha jumala, jonka pääasiallinen toimi oli pahan miettiminen ja sen aikaan saaminen. Hänen apuaan pyydettiin, kun tahdottiin ankarasti kostaa jollekin vihamiehelle (saattaa hänet sokeaksi, kuuroksi jne.) Hiittä pyydettiin myös rankaisemaan varkaita. Kaikkia Hiidessä (hii'essä) taottuja aseita pidettiin erinomaisena pahan tekoon, esimerkiksi oikein terävän ja leikkaavan miekan sanottiin olevan Hiidessä hiottu.
      Hiideltä pyydettiin joskus apua hyväänkin: rukoiltiin hänen hevostaan tai hiihtoneuvoja kipujen karkottamiseen.

      Hiiden väkeen kuului hänen emäntänsä, poikansa ja tyttärensä ja muita olentoja, joita yhteisesti nimitettiin Hiiden Väeksi tai Vuoren Väeksi. Heidän asunon -Hiitolan- sanottiin sijaitsevan kaukaisella kankaalla, jylhimmässä vuoren kolossa, synkimmässä hirsikorvessa (nykyäänkin isoja kiviröykkiöitä sanotaan "Hiiden linnoiksi" tai "Hiiden kiukaiksi").

      Hiisi on alunperin Lappalainen jumala ja myöhemmin tullut pahan hengen nimeksi.


    • awyrol kirjoitti:

      Lempo on Hiiden toinen nimitys.

      Hiisi oli paha jumala, jonka pääasiallinen toimi oli pahan miettiminen ja sen aikaan saaminen. Hänen apuaan pyydettiin, kun tahdottiin ankarasti kostaa jollekin vihamiehelle (saattaa hänet sokeaksi, kuuroksi jne.) Hiittä pyydettiin myös rankaisemaan varkaita. Kaikkia Hiidessä (hii'essä) taottuja aseita pidettiin erinomaisena pahan tekoon, esimerkiksi oikein terävän ja leikkaavan miekan sanottiin olevan Hiidessä hiottu.
      Hiideltä pyydettiin joskus apua hyväänkin: rukoiltiin hänen hevostaan tai hiihtoneuvoja kipujen karkottamiseen.

      Hiiden väkeen kuului hänen emäntänsä, poikansa ja tyttärensä ja muita olentoja, joita yhteisesti nimitettiin Hiiden Väeksi tai Vuoren Väeksi. Heidän asunon -Hiitolan- sanottiin sijaitsevan kaukaisella kankaalla, jylhimmässä vuoren kolossa, synkimmässä hirsikorvessa (nykyäänkin isoja kiviröykkiöitä sanotaan "Hiiden linnoiksi" tai "Hiiden kiukaiksi").

      Hiisi on alunperin Lappalainen jumala ja myöhemmin tullut pahan hengen nimeksi.

      Hiisi, joka taipuu mm. hiiden, hiittä, on mitä ilmeisemmin samaa alkuperää kuin gootin haiti [heeti], saksan Heide, englannin heathen. Kaikki ne tarkoittavat pakanaa. Sanan varsinainen alkuperä on ollut jonkinlaista luonnon aluetta merkitsevä sana. Eestissä hiisi tarkoittaa pyhää lehtoa, englanninkielessä heath on nummi.


    • hittolainen kirjoitti:

      Hiisi, joka taipuu mm. hiiden, hiittä, on mitä ilmeisemmin samaa alkuperää kuin gootin haiti [heeti], saksan Heide, englannin heathen. Kaikki ne tarkoittavat pakanaa. Sanan varsinainen alkuperä on ollut jonkinlaista luonnon aluetta merkitsevä sana. Eestissä hiisi tarkoittaa pyhää lehtoa, englanninkielessä heath on nummi.

      "hiis" tarkoittaa jättiläistä: "hiiukalmar" = jättiläiskalmari (Architeuthis gigas). Hiiumaa = jättiläisten maa. Saaren vanha suomenkielinen nimi on ollut Päivänsalo.


    • Mörri kirjoitti:

      "hiis" tarkoittaa jättiläistä: "hiiukalmar" = jättiläiskalmari (Architeuthis gigas). Hiiumaa = jättiläisten maa. Saaren vanha suomenkielinen nimi on ollut Päivänsalo.

      Hiisi on saanut aikojen saatossa useita eri merkityksiä, Eestissä hiisi voi olla jättiläinenkin, mutta myös pyhä lehto, edelleen tänäkin päivänä


    • hittolainen kirjoitti:

      Hiisi, joka taipuu mm. hiiden, hiittä, on mitä ilmeisemmin samaa alkuperää kuin gootin haiti [heeti], saksan Heide, englannin heathen. Kaikki ne tarkoittavat pakanaa. Sanan varsinainen alkuperä on ollut jonkinlaista luonnon aluetta merkitsevä sana. Eestissä hiisi tarkoittaa pyhää lehtoa, englanninkielessä heath on nummi.


    • hittolainen kirjoitti:

      Hiisi, joka taipuu mm. hiiden, hiittä, on mitä ilmeisemmin samaa alkuperää kuin gootin haiti [heeti], saksan Heide, englannin heathen. Kaikki ne tarkoittavat pakanaa. Sanan varsinainen alkuperä on ollut jonkinlaista luonnon aluetta merkitsevä sana. Eestissä hiisi tarkoittaa pyhää lehtoa, englanninkielessä heath on nummi.

      "Hiisi metsä käymättömän"

      hiisi-sanan etymologiassa voidaan löytää kantasuomalainen sana "siiti", joka myös saamenkielessä tarkoittaa kylää. sittemmin perustettiin kyläkalmistoja, joihin liittyi käsityksiä tuonpuoleisesta ja useimmiten kalmistot olivat synkkien metsien keskellä. myöhemmin hiisi sai siis merkityksen uhrilehtona ja jossain vaiheessa sanaan yhdistettiin peikkomainen hahmo, joskus jopa itse piru. yliluonnollinen elementti on kuitenkin läsnä (esim. hiidenkirnut uskottiin tämän yliluonnollisen tekemäksi).

      matriarkaatista suomalaisessa kansanperinteessä voisi pitää esimerkkinä mm. kalevalaa. montako isähahmoa teoksesta löytyy? -ei yhtään. sen sijaan äidit ovat hyvinkin keskeisiä.


  • Huh! Vihdoin löysin tämän selvennyksen jostain kiitos sinulle :) !!!

  • Tämä auttoi äidinkielen tehtävissäni. Kiitos

  • Rauni saattaa olla myös ylijumalan nimi tai lisänimi, "Rauni-Ukko". Rauni viittaisi tällöin muinaisskandinaaviseen sanaan raunir (ruots. rönn), pihlaja. Pihlajaa on pidetty Suomessa pyhänä puuna.

  • kuka täällä vuonna 2019

  • MORO JONNET

  • ostakkaa rieju ku se toimii eikä leivo ko joku derpi yöks hyi

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.