Mikä karkoittaa?

Toki jotkut ihmiset muuttuvat, mutta mielestäni pitää pystyä tuomaan esille myös negatiivisia fiiliksiä eikä vain niitä positiivisia.
Mikäli suhteet eivät onnistu, niin täytyyhän siinä jotain vähemmän positiivistakin olla vaikuttamassa.

Hapsu kirjoitti:

Toki jotkut ihmiset muuttuvat, mutta mielestäni pitää pystyä tuomaan esille myös negatiivisia fiiliksiä eikä vain niitä positiivisia.
Mikäli suhteet eivät onnistu, niin täytyyhän siinä jotain vähemmän positiivistakin olla vaikuttamassa.

Lue lisää

En nyt vain halua etsiä vikoja toisista kun niitä on niin paljon minussa itsessäni. Omat viathan ne pitäisi myös tunnistaa ja yrittää muuttua, sillä toista ihmistä ei voi muuttaa. Minä esimerkiksi olen liian ujo ja arka. Kärsin myös mielialan vaihteluista. Tänään haluan yhtä, huomenna en enää. En voi olla itsekään varma itsestäni. Minun kanssani ei ole helppoa.

Ehkä ei myöskään pitäisi ajatella itsestään aina niin negatiivisesti...

Hapsu kirjoitti:

Toki jotkut ihmiset muuttuvat, mutta mielestäni pitää pystyä tuomaan esille myös negatiivisia fiiliksiä eikä vain niitä positiivisia.
Mikäli suhteet eivät onnistu, niin täytyyhän siinä jotain vähemmän positiivistakin olla vaikuttamassa.

Lue lisää

sitten jos minä sanon jotakin negatiivista, niin heti joku suuttuu. Ei saisi arvostella ketään. Itseäänkään ei saisi haukkua liiaksi, sillä siihenkin kohta joku puuttuu. Sama juttu, jos sanoo positiivisia asioita ihmisistä tai antaa kehuja. Joku on heti eri mieltä.

Putkiratio kirjoitti:

En nyt vain halua etsiä vikoja toisista kun niitä on niin paljon minussa itsessäni. Omat viathan ne pitäisi myös tunnistaa ja yrittää muuttua, sillä toista ihmistä ei voi muuttaa. Minä esimerkiksi olen liian ujo ja arka. Kärsin myös mielialan vaihteluista. Tänään haluan yhtä, huomenna en enää. En voi olla itsekään varma itsestäni. Minun kanssani ei ole helppoa.

Ehkä ei myöskään pitäisi ajatella itsestään aina niin negatiivisesti...

Lue lisää

.. mä olen oppinut pikkuhiljaa sellaisenkin asian, että on yhtä tärkeää oppia tietämään mitä haluaa ja mitä ei halua.
Sen vuoksi ei ole yhtään pahitteeksi joskus hieman kartoittaa tuota omaa ajatusmaailmaansa.

Ja onhan meillä ihmisillä täysi oikeus kokea/nähdä toisessa ihmisessä huonoja piirteitä ilman, että meidän tarvii kokea siitä huonoa omaatuntoa.

Se on vahvuutta vain, että oppii tuntemaan itseään sitä kautta. Mainitsemasi mielialanvaihtelutkin ovat vain osa sinua, niinkuin meitä monia muitakin, mutta ne nyt vaan sattuu kuulumaan asiaan ja meihin. Ei kaikki ominaisuudet meissä ole sitäpaitsi vikoja, vaikka ne eroavatkin muista. Totta, että ne on hyvä tunnistaa, mutta muuttua ei tarvi, ei ainakaan kenenkään toisen ihmisen takia.
Sinä Raadio olet kertonut olevasi suht tyytyväinen elämääsi näin - hyvä niin, älä kelaa vikoja, joita sinulla ei välttämättä edes ole - usko huvikses ;D

Putkiratio kirjoitti:

sitten jos minä sanon jotakin negatiivista, niin heti joku suuttuu. Ei saisi arvostella ketään. Itseäänkään ei saisi haukkua liiaksi, sillä siihenkin kohta joku puuttuu. Sama juttu, jos sanoo positiivisia asioita ihmisistä tai antaa kehuja. Joku on heti eri mieltä.

Lue lisää

HALAUS sulle nyt ;D

Hapsu kirjoitti:

.. mä olen oppinut pikkuhiljaa sellaisenkin asian, että on yhtä tärkeää oppia tietämään mitä haluaa ja mitä ei halua.
Sen vuoksi ei ole yhtään pahitteeksi joskus hieman kartoittaa tuota omaa ajatusmaailmaansa.

Ja onhan meillä ihmisillä täysi oikeus kokea/nähdä toisessa ihmisessä huonoja piirteitä ilman, että meidän tarvii kokea siitä huonoa omaatuntoa.

Se on vahvuutta vain, että oppii tuntemaan itseään sitä kautta. Mainitsemasi mielialanvaihtelutkin ovat vain osa sinua, niinkuin meitä monia muitakin, mutta ne nyt vaan sattuu kuulumaan asiaan ja meihin. Ei kaikki ominaisuudet meissä ole sitäpaitsi vikoja, vaikka ne eroavatkin muista. Totta, että ne on hyvä tunnistaa, mutta muuttua ei tarvi, ei ainakaan kenenkään toisen ihmisen takia.
Sinä Raadio olet kertonut olevasi suht tyytyväinen elämääsi näin - hyvä niin, älä kelaa vikoja, joita sinulla ei välttämättä edes ole - usko huvikses ;D

Lue lisää

Todellakin sitä saa olla vaatimuksia kumppaninsa suhteen. Ei tarvitse tyytyä sellaiseen mistä ei oikeasti pidä jos nyt ei mihinkään kohtuuttomuuksiin asti mennä. Mutta kyllä jokaisella toki on oikeutettua olla tietty vaatimustaso. Se vaan saattaa sitten olla suoraan verrainnollisesti hankala löytää ketään mitä enemmän on vaatimuksia;D

Minulla otti kyllä aikansa tämän oppiminen. Itse sitä on joutunut kasvamaan todella paljon ja jos tunnistaa jossain toisessa sellaisen vaiheen missä itse rypi joskus vuonna papu niin sitä ei vain jaksa katsella jos kyseinen henkilö on oikeasti jämähtänyt sille tasolle.

Putkiratio kirjoitti:

sitten jos minä sanon jotakin negatiivista, niin heti joku suuttuu. Ei saisi arvostella ketään. Itseäänkään ei saisi haukkua liiaksi, sillä siihenkin kohta joku puuttuu. Sama juttu, jos sanoo positiivisia asioita ihmisistä tai antaa kehuja. Joku on heti eri mieltä.

Lue lisää

Kaikki mikä sinussa on negatiivista tulee alleviivatuksi, mutta hyvät ominaisuudet jätetään huomiotta. Olet niin paha kuin pahin hetkesi pahimpana päivänä.

advis kirjoitti:

Todellakin sitä saa olla vaatimuksia kumppaninsa suhteen. Ei tarvitse tyytyä sellaiseen mistä ei oikeasti pidä jos nyt ei mihinkään kohtuuttomuuksiin asti mennä. Mutta kyllä jokaisella toki on oikeutettua olla tietty vaatimustaso. Se vaan saattaa sitten olla suoraan verrainnollisesti hankala löytää ketään mitä enemmän on vaatimuksia;D

Minulla otti kyllä aikansa tämän oppiminen. Itse sitä on joutunut kasvamaan todella paljon ja jos tunnistaa jossain toisessa sellaisen vaiheen missä itse rypi joskus vuonna papu niin sitä ei vain jaksa katsella jos kyseinen henkilö on oikeasti jämähtänyt sille tasolle.

Lue lisää

toisessa omat eletyt vaiheensa - totta.

Olen usein kuvitellut, että iän lisääntyessä viisaus kasvaa ja asiat loksahtelevat paikoilleen - pitäähän ikääntymisestäkin jotain hyötyä olla.
Mutta eihän se noin menekään, tuntuu, että tulee hullummaksi koko ajan.

Se mihin otsikkoni viittaa ja sinunkin huomiosi, pitää paikkansa. Sen jos minkään olen oppinut elämässäni, niin tunnistamaan helpommin sen elämänvaiheen, jota toinen käy lävitse. Tuolla aiemmin jossain ketjussa juuri puhuin tästä "elämänvaiheesta" siitä, kuinka se on merkittävä tekijä suhteen onnistumisessa. Se, että eletään samaa vaihetta, takana tietyn verran kokemuksia ja mieli avoin uusille.

Joissain tietyissä vaiheissa korostuu määrätynlainen käyttäytymismalli ja tapa elää elämää. Nuorilla se luonnollisesti on erilaista, mutta siinäkään ei ole se ikä avainsana vaan se, että niitä kokemuksia ei ole vain kertynyt siinä määrin, kuin "ikänsä eläneellä" Tosin sitten on näitä poikkeuksia paljon, joiden on tarvinnut olosuhteiden pakosta harpaten elää elämäänsä ja kokea jo nuorena paljon, pahaakin. Heissä taas näkyy erilailla kypsyminen ja koetut asiat. Tuskin niillä ihmisillä onkaan tarvetta enää elää/kokea mitään dramaattista.

Eli edelleen uskon siihen, että se elämänvaihe ja eletyt kokemukset ovat merkittävin pointti hyvän suhteen luomiselle. Se on merkittävästi muokannut ihmisen käyttäytymistä ja tehnyt siitä juuri sen, mikä hän tällä hetkellä on.
Voiko olla niin, että eletty elämä, nykyhetki, oma visio tulevasta vaikuttaa meidän käyttäytymiseen, pukeutumiseen ja kaikkeen meissä. Viestitämme koko ajan muille jotain, vaikka emme tiedosta sitä itsekään ihan loppuun.

En edes halua ajatella, mitä allekirjoittanut onkaan täällä itsestään viestittänyt, mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin niitäkin, jotka ihmettelevät, miksi herrajumala kaikki pitää tehdä pitkän kaavan mukaan? - Mutta se vaan on niin ;)

Catsy_666 kirjoitti:

Kaikki mikä sinussa on negatiivista tulee alleviivatuksi, mutta hyvät ominaisuudet jätetään huomiotta. Olet niin paha kuin pahin hetkesi pahimpana päivänä.

..ainakaan tuon Putkiradion kohdalla, sillä itse olen aina häntä puolustanut jopa häneltä itseltään..:)

-kännääminen tai yleensäkin runsas alkoholin käyttö
-tupakoiminen (no joo, siitä voin joustaa, jos ei ole ketjupolttaja)
-epäsiisteys
-ruma kielenkäyttö, kirosanat
-räyhääminen, kovaäänisyys
-näistä huolimatta myös tiukkapipoisuus, eli en itse silti ole tiukkapipo

"- ruutupaita"

Mikäs ruutupaidassa?

"- vitun väärinkäyttö, esim kiroilu
- oikeinkirjoitustaidon puute "

Hyvä huomio!

"- keesi
- rautaa lävet täynnä
- veganismi
- suvaitsemattomuus"

Köh, mitenkä nämä yleensä aina liittyvät toisiinsa? Vegaanit on kauhean tiukkapipoisia ja sitä paitsi väärässä. En tykkää minkäänlaisista hihhuleista!

Keesi on kyllä ihan hieno juttu. Ikävä kyllä se on yleensä varmin merkki siitä että henkilö EI ole punkkari. Ei aidon punkkarin tarvitse korostaa olevansa punk.

mutta suomentakaa maalaiselle sana keesi.
Ei kerro minulle yhtään mitään.

Catsy_666 kirjoitti:

"- ruutupaita"

Mikäs ruutupaidassa?

"- vitun väärinkäyttö, esim kiroilu
- oikeinkirjoitustaidon puute "

Hyvä huomio!

"- keesi
- rautaa lävet täynnä
- veganismi
- suvaitsemattomuus"

Köh, mitenkä nämä yleensä aina liittyvät toisiinsa? Vegaanit on kauhean tiukkapipoisia ja sitä paitsi väärässä. En tykkää minkäänlaisista hihhuleista!

Keesi on kyllä ihan hieno juttu. Ikävä kyllä se on yleensä varmin merkki siitä että henkilö EI ole punkkari. Ei aidon punkkarin tarvitse korostaa olevansa punk.

Lue lisää

lähinnä minulle sitä ettei paljoa katso mitä päälleen laittaa. Mistä tulikin mieleen että mikä siinä on niin styleä laittaa piukeet lantiofarkut ja kaikki liha,sellu,suolet, puristaa pullottamaan siihen vyön päälle?

Ja lisäänpä vielä että yksi asia mikä laittaa epäilemään yhteensopivuutta on päättelykyvyn puute. Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne ja siihen liitetään keesi niin ei siinä nyt ihan kauheesti tarvi päätellä mikähän se olisi. Ja ylipäätään en kestä uusiavuttomia, tullaan esim tänne kyselemään mistä voisi löytää ties mitä ja itse istuu netin äärellä. Ja monesti olen syyksi huomannut sen ettei osaa käyttää nettiä muuhun kuin chattaamiseen ja tietoa ei osata hakea.

Mulle napsuu aivoissa heti siis uusavuttomuus ja kykenemättömyys ratkaista muita yhtälöitä kuin se joka on valmiiksi väänetty ja selitetty.

edustaa kirjoitti:

lähinnä minulle sitä ettei paljoa katso mitä päälleen laittaa. Mistä tulikin mieleen että mikä siinä on niin styleä laittaa piukeet lantiofarkut ja kaikki liha,sellu,suolet, puristaa pullottamaan siihen vyön päälle?

Ja lisäänpä vielä että yksi asia mikä laittaa epäilemään yhteensopivuutta on päättelykyvyn puute. Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne ja siihen liitetään keesi niin ei siinä nyt ihan kauheesti tarvi päätellä mikähän se olisi. Ja ylipäätään en kestä uusiavuttomia, tullaan esim tänne kyselemään mistä voisi löytää ties mitä ja itse istuu netin äärellä. Ja monesti olen syyksi huomannut sen ettei osaa käyttää nettiä muuhun kuin chattaamiseen ja tietoa ei osata hakea.

Mulle napsuu aivoissa heti siis uusavuttomuus ja kykenemättömyys ratkaista muita yhtälöitä kuin se joka on valmiiksi väänetty ja selitetty.

Lue lisää

Anteeksi nyt kauhiasti kun erehdyin kysymään mitä keesi tarkoittaa. En kyllä vieläkään tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Jos arvailemaan alan, niin olisiko sillä jotain tekemistä irokeesin kanssa eli tukan?
Meillä päin ei pahemmin noita punkkareita liikuskele eikä ne minun ikäluokan ihmistä muutenkaan kiinnosta.

aukko sivistyksessä kirjoitti:

Anteeksi nyt kauhiasti kun erehdyin kysymään mitä keesi tarkoittaa. En kyllä vieläkään tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Jos arvailemaan alan, niin olisiko sillä jotain tekemistä irokeesin kanssa eli tukan?
Meillä päin ei pahemmin noita punkkareita liikuskele eikä ne minun ikäluokan ihmistä muutenkaan kiinnosta.

Lue lisää

justiinsa ja en mä nyt käyttäny kuin sua esimerkkinä. Ja eikai se ettei punkkareita kävele pihassa estä silti tietämästä mitä ne on.

edustaa kirjoitti:

lähinnä minulle sitä ettei paljoa katso mitä päälleen laittaa. Mistä tulikin mieleen että mikä siinä on niin styleä laittaa piukeet lantiofarkut ja kaikki liha,sellu,suolet, puristaa pullottamaan siihen vyön päälle?

Ja lisäänpä vielä että yksi asia mikä laittaa epäilemään yhteensopivuutta on päättelykyvyn puute. Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne ja siihen liitetään keesi niin ei siinä nyt ihan kauheesti tarvi päätellä mikähän se olisi. Ja ylipäätään en kestä uusiavuttomia, tullaan esim tänne kyselemään mistä voisi löytää ties mitä ja itse istuu netin äärellä. Ja monesti olen syyksi huomannut sen ettei osaa käyttää nettiä muuhun kuin chattaamiseen ja tietoa ei osata hakea.

Mulle napsuu aivoissa heti siis uusavuttomuus ja kykenemättömyys ratkaista muita yhtälöitä kuin se joka on valmiiksi väänetty ja selitetty.

Lue lisää

" Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne"

Olet voittanut! Olen ihan pihalla!
Kyllä mä tiedän mikä keesi on. Mutta usein se jolla keesi on ei ymmärrä miksi on keesin ottanut.
Ei se keesi vaan mitä sen alla on.

Catsy_666 kirjoitti:

" Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne"

Olet voittanut! Olen ihan pihalla!
Kyllä mä tiedän mikä keesi on. Mutta usein se jolla keesi on ei ymmärrä miksi on keesin ottanut.
Ei se keesi vaan mitä sen alla on.

Lue lisää

sulle keesistä sanonukkaan, vaan tuolle joka ihmetteli mikä se keesi on. Se osa onkin näköjään poistettu...
Ja totta mitä sanoit keesin ottajasta, mutta mikä nyt nykypäivänä olisikaan enään muuta kuin joko muotia tai mukaräväkkää.
Aatteet ja asenne myydään vaatteilla.

edustaa kirjoitti:

lähinnä minulle sitä ettei paljoa katso mitä päälleen laittaa. Mistä tulikin mieleen että mikä siinä on niin styleä laittaa piukeet lantiofarkut ja kaikki liha,sellu,suolet, puristaa pullottamaan siihen vyön päälle?

Ja lisäänpä vielä että yksi asia mikä laittaa epäilemään yhteensopivuutta on päättelykyvyn puute. Anteeksi vain sinä keesin kyselijä mutta jos puhutaan punkkareista jne ja siihen liitetään keesi niin ei siinä nyt ihan kauheesti tarvi päätellä mikähän se olisi. Ja ylipäätään en kestä uusiavuttomia, tullaan esim tänne kyselemään mistä voisi löytää ties mitä ja itse istuu netin äärellä. Ja monesti olen syyksi huomannut sen ettei osaa käyttää nettiä muuhun kuin chattaamiseen ja tietoa ei osata hakea.

Mulle napsuu aivoissa heti siis uusavuttomuus ja kykenemättömyys ratkaista muita yhtälöitä kuin se joka on valmiiksi väänetty ja selitetty.

Lue lisää

"Mulle napsuu aivoissa heti siis uusavuttomuus ja kykenemättömyys ratkaista muita yhtälöitä kuin se joka on valmiiksi väänetty ja selitetty."

Erittäin hyvin sanottu!! Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Olen nainen ja opiskelen insinööriksi. Hyvin usein opintojen edetessä olen huomannut, että jos on tehtäviä, joissa jokin tietty kaava käy suoraan, se on helppo tehdä. JOs taas on tehtävä, jossa vaaditaan soveltamista, suurella osasta porukkaa - sekä miehillä että naisilla - menne sormi suuhun... Toki tämä uusavuttomuus pätee nykyään valitettavan usein myös "normaalielämässä" ei vain koulussa.

Catsy_666 kirjoitti:

"- ruutupaita"

Mikäs ruutupaidassa?

"- vitun väärinkäyttö, esim kiroilu
- oikeinkirjoitustaidon puute "

Hyvä huomio!

"- keesi
- rautaa lävet täynnä
- veganismi
- suvaitsemattomuus"

Köh, mitenkä nämä yleensä aina liittyvät toisiinsa? Vegaanit on kauhean tiukkapipoisia ja sitä paitsi väärässä. En tykkää minkäänlaisista hihhuleista!

Keesi on kyllä ihan hieno juttu. Ikävä kyllä se on yleensä varmin merkki siitä että henkilö EI ole punkkari. Ei aidon punkkarin tarvitse korostaa olevansa punk.

Lue lisää

oli niin ärsyttävä vastaus etten jaksa alkaa edes kommentoimaan!

Olen miettinyt miksi itselläni ei koskaan
paareissa tärppää eikä sen puoleen
missään muuallakaan ja kavereillani kyllä, ja
olen tullut siihen tulokseen, että
18kg ylipaino yhdistettynä huonoon itsetuntoon.
Ulkonäköhän on kuitenkin se tärkein.. siis
tiettyyn pisteeseen asti.

tehän vaaditte ihan hirveesti.. kaikissa on vikansa..

itseni kuitenkin karkoittaa yksinkertaisesti rumuus ja tylsyys.

Et pitäisi minusta!

Catsy_666 kirjoitti:

Et pitäisi minusta!

No jos tunnistit nuo piirteet itsessäsi niin en ehkä alkaisi _seurustelemaan_ kanssasi:D Ystäviähän voi olla kaikenlaisia..Tosin rajansa silläkin.

Itsellä on suurin osa noista ominaisuuksista jotka saa naiset juoksemaan karkuun.... Kehnostipa on flaksittanutkin. Pitäisi olla vaihtokroppa ja vaihtoluonne ei oikein riitä elinikä itsensä muuttamiseen.

En ymmärrä miten voitte tehdä listaa asioista noin vain. Jokainen on omanlaisensa, eikä täydellistä ihmistä löydy koskaan. Jos rakastaa niin rakastaa. Kaikenlaiset listat karkottavat jo valmiiksi suurimman osan ihmisistä pois.

Lumikki kirjoitti:

En ymmärrä miten voitte tehdä listaa asioista noin vain. Jokainen on omanlaisensa, eikä täydellistä ihmistä löydy koskaan. Jos rakastaa niin rakastaa. Kaikenlaiset listat karkottavat jo valmiiksi suurimman osan ihmisistä pois.

Lue lisää

mielestäni olisi esittää kaiken hyväksyvää ihmistä.

Me naiset olemme ja aina tulemme olemaan erittäin kriittisiä toisiamme kohtaan. Vaikka kuinka järki, laki ja Raamattu sanoo: hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette, niin se ei toteudu koskaan.

Miksi siis ei siirrytä rehelliselle linjalle ja sanota ääneen, mikä miellyttää, mikä ei? Eikö ole kuitenkin fiksumpaa tehdä se täällä anonyymisti ja tyylillä "mielipiteiden" vaihto?

Tämä ei saa/voi loukata ketään lukijaa. Jos loukkaa, niin hänelle toivon pientä itsetunnonkohotuskuuria pikimmiten.

Ei tälläisen listan tarkoitus ole etsiä täydellistä ihmistä. Kai me tiedämme jokainen, ettei sellaista ihmettä ole vielä syntynytkään.

Väittämäsi "jos rakastaa niin rakastaa" pitää paikkansa, mutta edelleenkään minä en rakastu agressiivisiin ihmisiin.

Kaikella kunnioituksella ;)

Hapsu kirjoitti:

mielestäni olisi esittää kaiken hyväksyvää ihmistä.

Me naiset olemme ja aina tulemme olemaan erittäin kriittisiä toisiamme kohtaan. Vaikka kuinka järki, laki ja Raamattu sanoo: hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette, niin se ei toteudu koskaan.

Miksi siis ei siirrytä rehelliselle linjalle ja sanota ääneen, mikä miellyttää, mikä ei? Eikö ole kuitenkin fiksumpaa tehdä se täällä anonyymisti ja tyylillä "mielipiteiden" vaihto?

Tämä ei saa/voi loukata ketään lukijaa. Jos loukkaa, niin hänelle toivon pientä itsetunnonkohotuskuuria pikimmiten.

Ei tälläisen listan tarkoitus ole etsiä täydellistä ihmistä. Kai me tiedämme jokainen, ettei sellaista ihmettä ole vielä syntynytkään.

Väittämäsi "jos rakastaa niin rakastaa" pitää paikkansa, mutta edelleenkään minä en rakastu agressiivisiin ihmisiin.

Kaikella kunnioituksella ;)

Lue lisää

..........

Lumikki kirjoitti:

En ymmärrä miten voitte tehdä listaa asioista noin vain. Jokainen on omanlaisensa, eikä täydellistä ihmistä löydy koskaan. Jos rakastaa niin rakastaa. Kaikenlaiset listat karkottavat jo valmiiksi suurimman osan ihmisistä pois.

Lue lisää

Kyseessä ei ole valmis lista tilanteita ennakoimaan vaan rehellinen tilitys eletystä elämästä. Minun on pakko tunnustaa, että nuo mainitsemani asiat ovat saaneet minut poistumaan paikalta ihan oikeassa elämässä.

Mutta haluaisinpa tietää, ottaisitko itse avoimin mielin vastaan vaikkapa riitaa haastavan, pöksyihisi väkisin tunkevan tai selvästi viikon pesemättä olleen ventovieraan naisen? Haloo, hurskastelu on huvittavaa!

Hapsu kirjoitti:

mielestäni olisi esittää kaiken hyväksyvää ihmistä.

Me naiset olemme ja aina tulemme olemaan erittäin kriittisiä toisiamme kohtaan. Vaikka kuinka järki, laki ja Raamattu sanoo: hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette, niin se ei toteudu koskaan.

Miksi siis ei siirrytä rehelliselle linjalle ja sanota ääneen, mikä miellyttää, mikä ei? Eikö ole kuitenkin fiksumpaa tehdä se täällä anonyymisti ja tyylillä "mielipiteiden" vaihto?

Tämä ei saa/voi loukata ketään lukijaa. Jos loukkaa, niin hänelle toivon pientä itsetunnonkohotuskuuria pikimmiten.

Ei tälläisen listan tarkoitus ole etsiä täydellistä ihmistä. Kai me tiedämme jokainen, ettei sellaista ihmettä ole vielä syntynytkään.

Väittämäsi "jos rakastaa niin rakastaa" pitää paikkansa, mutta edelleenkään minä en rakastu agressiivisiin ihmisiin.

Kaikella kunnioituksella ;)

Lue lisää

..jos ei hyväksy toisessa ihmisessä agressiivista puolta, niin samalla tukahduttaa toisen ihmisen.

Jennifer40 kirjoitti:

..jos ei hyväksy toisessa ihmisessä agressiivista puolta, niin samalla tukahduttaa toisen ihmisen.

hyväksyisin sen suhteen sisällä jossain määrin, hillitysti ja muodossa, jossa se hallitaan.

Mutta nythän alunperin kerroin tilanteesta, jossa otan jalat alleni ennen kuin tunnenkaan ihmistä vielä.

Olen tvannut naisia, joilla on erittäin hmm. machomainen tapa yrittää iskeä baarissa. Se tulee esille toisilla vasta tanssiessa tai vaiheessa, jolloin kieltäydyt jatkosta - sitä tarkoitin agressiivisella käytöksellä, joka saa perääntymään viimeistään.

Agressiivista käytöstä on mielestäni myös agressiivinen kova ääninen puhetapa vrt. jatkuva kiroilu/karskius naisessa. Se on oikeastaan aika pelottavaakin, ennalta arvaamatonta. Nämä piirteet siis karkoittavat heti ensisilmäykssen jälkeen.

Kun taas olemme jo suhteessa ja olen valintani kumppanini kanssa tehnyt ja molemmat olemme toisemme hyväksi havainneet ja suhteeseemme päättäneet panostaa, niin tilanne on toinen.
Silloin toisen kaikki tuntet ovat oikeutettuja ja silloin puhumme luottamuksesta, siitä, että tiedämme ettei toinen voisi toista vahingoittaa, vaikka tunteekin agressiivisia tunteita joskus joistain tilanteista.

Kaikki tunteet kuuluvat suhteeseen, mutta kaiken pohjalla on syvä luottamus. Se luottamus kehittyy alusta alkaen, jos sille ei ole mitään estettä. Se että tapaan "päälle tunkevan" naisen ravintolassa ei anna mitään mahdollisuutta suhteen luomiselle.

Saitkos kiinni, mitä yritin selventää? ;)

Sanoit juuri sen mitä hain mutten osannut ilmaista eli se karkoittaa ellei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Ihmisen joka ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, on vaikeampi hyväksyä muitakaan sellaisina kuin he ovat.

Lumikki kirjoitti:

Sanoit juuri sen mitä hain mutten osannut ilmaista eli se karkoittaa ellei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Ihmisen joka ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, on vaikeampi hyväksyä muitakaan sellaisina kuin he ovat.

Lue lisää

"hyväksy minut sellaisena kuin olen" tarkoita että pitää itseään täydellisenä?
Eikös se ole aika kova vaatimus pyytää hyväksymään itsensä ns "valmiina pakettina".

Joo kyllä mä ymmärrän mitä tossa haetaan takaa mutta toi on just sellaista ideologiaa mikä ei tosielämässä toimi kuin kauniina lauseena.

Onhan se jotenkin ylevää sanoa että ota minut tällaisena kuin olen ja rakasta. Ja varmaan ihastumisvaiheessa noin voi käydäkkin mutta ei suhde etene ihan tolla asenteella.

eikös asenne kirjoitti:

"hyväksy minut sellaisena kuin olen" tarkoita että pitää itseään täydellisenä?
Eikös se ole aika kova vaatimus pyytää hyväksymään itsensä ns "valmiina pakettina".

Joo kyllä mä ymmärrän mitä tossa haetaan takaa mutta toi on just sellaista ideologiaa mikä ei tosielämässä toimi kuin kauniina lauseena.

Onhan se jotenkin ylevää sanoa että ota minut tällaisena kuin olen ja rakasta. Ja varmaan ihastumisvaiheessa noin voi käydäkkin mutta ei suhde etene ihan tolla asenteella.

Lue lisää

Totta puhut. Jos kumppanini olisi 100% täydellinen minulle ja minun tulisi hyväksyä koko paketti sellaisenaan, kokisin ei suhteessa olisi mitään haastetta eikä sen kautta loistetta. Elämä olisi todella tylsää jos jokaisen teon ja asian kohdalta ajattelisin kumppanistani että noh hyväksyn hänet tuollaisena tuollaisine tekoineen ja tuolaisine mielipiteineen. Mitä jos hän olisi pettävää sorttia? Tai pahoinpitelijä? Tappaisi jonkun? Tulisiko ajatella että hyväksyn hänet tuollaisena? Mielestäni minun ei tarvitse hyväksyä kumppanini kaikkia mielipiteitä eikä tekoja. Ei kaiken pidä olla täydellistä. Erilaisissa mielipiteissä ja konflikstitilanteissa pitää osata luovia...
Ei elämä voi olla niin mustavalkoista kuin että esim. minut pitäisi hyväksyä 100& tällaisena kuin olen. Minua ei ainakaan todellakaan tarvitse hyväksyä. Siitä voi olla joskus hyötyäkin koska voin silloin huomata että voin olla väärässä jos joku ei esim. hyväksy mielipidettäni tai jotain päätöstäni tai tekoani.

Boudoir Mood kirjoitti:

Totta puhut. Jos kumppanini olisi 100% täydellinen minulle ja minun tulisi hyväksyä koko paketti sellaisenaan, kokisin ei suhteessa olisi mitään haastetta eikä sen kautta loistetta. Elämä olisi todella tylsää jos jokaisen teon ja asian kohdalta ajattelisin kumppanistani että noh hyväksyn hänet tuollaisena tuollaisine tekoineen ja tuolaisine mielipiteineen. Mitä jos hän olisi pettävää sorttia? Tai pahoinpitelijä? Tappaisi jonkun? Tulisiko ajatella että hyväksyn hänet tuollaisena? Mielestäni minun ei tarvitse hyväksyä kumppanini kaikkia mielipiteitä eikä tekoja. Ei kaiken pidä olla täydellistä. Erilaisissa mielipiteissä ja konflikstitilanteissa pitää osata luovia...
Ei elämä voi olla niin mustavalkoista kuin että esim. minut pitäisi hyväksyä 100& tällaisena kuin olen. Minua ei ainakaan todellakaan tarvitse hyväksyä. Siitä voi olla joskus hyötyäkin koska voin silloin huomata että voin olla väärässä jos joku ei esim. hyväksy mielipidettäni tai jotain päätöstäni tai tekoani.

Lue lisää

Omana itsenään hyväksytyksi tuleminen ei tosiaan tarkoita, että kaikki pitäisi vain niellä arvostelematta tai olematta eri mieltä. Ennemminkin sitä, että näkee ihmisessä eri puolet ja ottaa ne sellaisina vastaan, elleivät ne ole radikaalisti sellaisia, joita ei voi elämäänsä hyväksyä.

Minulla esimerkiksi jatkuva ja liiallinen alkoholinkäyttö on asia, jota en voisi sietää ja siksi sellaisen ihmisen kanssa eläminen ei tulisi kysymykseen. Menneiltä vuosilta tiedän, että omassa elämänkatsomuksessanikin on asioita, joita taas toiset eivät ole voineet hyväksyä. Mutta kun tapaa ihmisen, jonka kanssa asiat menevät sopivasti yhteen erilaisuuksista huolimatta, suhde onnistuu. Ei kyse ole siitä, että löytää juuri 100pros. kaikessa sopivan ihmisen vaan siitä, että hyvät asiat ovat niin hyviä ja vallitsevia, että ne huonommatkin menevät siinä mukana. Ja tosi pahat loistavat poissaolollaan. :)!

Edelleen liputan sen puolesta, että jos ihmiset pyrkisivät ottamaan toisensa vastaan sellaisina kuin ovat, eikö silloin jokainen tulisi vastaanotetuksi itsekin sellaisena kuin on? Kaikkien kanssa ei aina nappaa mutta niin se elämä menee, eivätkä ne ihmiset silti muita arvottomampia ole.

eikös asenne kirjoitti:

"hyväksy minut sellaisena kuin olen" tarkoita että pitää itseään täydellisenä?
Eikös se ole aika kova vaatimus pyytää hyväksymään itsensä ns "valmiina pakettina".

Joo kyllä mä ymmärrän mitä tossa haetaan takaa mutta toi on just sellaista ideologiaa mikä ei tosielämässä toimi kuin kauniina lauseena.

Onhan se jotenkin ylevää sanoa että ota minut tällaisena kuin olen ja rakasta. Ja varmaan ihastumisvaiheessa noin voi käydäkkin mutta ei suhde etene ihan tolla asenteella.

Lue lisää

Se että hyväksyy ihmiset ja asiat sellaisina kuin ne ovat ei tarkoita sitä, että tarvitsisi alistua epäoikeudenmukaiseen kohteluun toisen puolelta tai kärsiä marttyyrina toisen liiallisesta alkoholinkäytöstä tai muusta selvästi suhdetta tuhoavasta toiminnasta. Vaikka toista rakastaa, se ei tarkoita sitä että polkee oman ihmisarvonsa maahan toisen takia.

Mutta uskon että aito rakkaus ei ole ylipäätään mahdollista ellei hyväksy toista sellaisena kuin on, kaikkine vikoineen päivineen. Jokainen päättää tykönään mitkä asiat ovat ylitsepääsemättömiä kynnyksiä suhteessa. Jos rakastaa liikaa alkoholia käyttävää kumppania ja haluaa jatkaa elämää tämän kanssa, on hyväksyttävä tämä tosiasia mahdollisine vaikeuksineen....ja jos elämä tämän kumppanin kanssa käy sietämättömäksi mutta rakkaus pysyy, on hyväksyttävä että hän on tuollainen, enkä voi ehkä elää hänen kanssaan.

Aina voi yrittää yhdessä parantaa asioiden laitaa, mutta ketään ei voi muuttaa. Muutos lähtee ihmisestä itsestään jos on lähteäkseen. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ovat on realismia eikä suinkaan sitä että pitäisi asioita täydellisinä. Jos siis joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen, se tarkoittaa minulle sitä että minut hyväksytään epätäydellisenä ihmisenä vikoineni ja puutteineni, eikä minään haavekuvana.

Lumikki kirjoitti:

Se että hyväksyy ihmiset ja asiat sellaisina kuin ne ovat ei tarkoita sitä, että tarvitsisi alistua epäoikeudenmukaiseen kohteluun toisen puolelta tai kärsiä marttyyrina toisen liiallisesta alkoholinkäytöstä tai muusta selvästi suhdetta tuhoavasta toiminnasta. Vaikka toista rakastaa, se ei tarkoita sitä että polkee oman ihmisarvonsa maahan toisen takia.

Mutta uskon että aito rakkaus ei ole ylipäätään mahdollista ellei hyväksy toista sellaisena kuin on, kaikkine vikoineen päivineen. Jokainen päättää tykönään mitkä asiat ovat ylitsepääsemättömiä kynnyksiä suhteessa. Jos rakastaa liikaa alkoholia käyttävää kumppania ja haluaa jatkaa elämää tämän kanssa, on hyväksyttävä tämä tosiasia mahdollisine vaikeuksineen....ja jos elämä tämän kumppanin kanssa käy sietämättömäksi mutta rakkaus pysyy, on hyväksyttävä että hän on tuollainen, enkä voi ehkä elää hänen kanssaan.

Aina voi yrittää yhdessä parantaa asioiden laitaa, mutta ketään ei voi muuttaa. Muutos lähtee ihmisestä itsestään jos on lähteäkseen. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ovat on realismia eikä suinkaan sitä että pitäisi asioita täydellisinä. Jos siis joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen, se tarkoittaa minulle sitä että minut hyväksytään epätäydellisenä ihmisenä vikoineni ja puutteineni, eikä minään haavekuvana.

Lue lisää

odotakkaan että joku on täysin viaton ja 100% unelma. Siksi mä ihmettelenkin että joku sanoo "hyväksy minut tällaisena kuin olen". Minule se kertoo asenteesta että parempi kelvata tähänkin tulokseen on ollut pitkä matka.

Mä en koskaan sanoisi että "hyväksy mut tällaisena". Se vähättelisi minua ja sitä toista henkilöä minun mielestä.

Ja mitä tuohon alkoholisairauteen tulee, sääli on sairautta ja harvoin rakkauden kanssa sillä on mitään tekemistä.

Lumikki kirjoitti:

Se että hyväksyy ihmiset ja asiat sellaisina kuin ne ovat ei tarkoita sitä, että tarvitsisi alistua epäoikeudenmukaiseen kohteluun toisen puolelta tai kärsiä marttyyrina toisen liiallisesta alkoholinkäytöstä tai muusta selvästi suhdetta tuhoavasta toiminnasta. Vaikka toista rakastaa, se ei tarkoita sitä että polkee oman ihmisarvonsa maahan toisen takia.

Mutta uskon että aito rakkaus ei ole ylipäätään mahdollista ellei hyväksy toista sellaisena kuin on, kaikkine vikoineen päivineen. Jokainen päättää tykönään mitkä asiat ovat ylitsepääsemättömiä kynnyksiä suhteessa. Jos rakastaa liikaa alkoholia käyttävää kumppania ja haluaa jatkaa elämää tämän kanssa, on hyväksyttävä tämä tosiasia mahdollisine vaikeuksineen....ja jos elämä tämän kumppanin kanssa käy sietämättömäksi mutta rakkaus pysyy, on hyväksyttävä että hän on tuollainen, enkä voi ehkä elää hänen kanssaan.

Aina voi yrittää yhdessä parantaa asioiden laitaa, mutta ketään ei voi muuttaa. Muutos lähtee ihmisestä itsestään jos on lähteäkseen. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ovat on realismia eikä suinkaan sitä että pitäisi asioita täydellisinä. Jos siis joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen, se tarkoittaa minulle sitä että minut hyväksytään epätäydellisenä ihmisenä vikoineni ja puutteineni, eikä minään haavekuvana.

Lue lisää

pelastaa paljon.

Usein toisen (ja omakin) rikkova ja loukkaava käyttäytyminen on silkkaa pelkoa ja puolustautumista, oli siihen syyt välittömässä tilanteessa tai suhteessa taikka sitten jossain syvemmällä.

Ihanaa, autuasta ja vapauttavaa, kun lähellä on joku, joka ei pelkää katsoa minun mörköjäni silmiin. Joka ei etsi vain omaa onneaan, vaan on kiinnostunut minun onnestani, aidosti ja vilpittömästi.

Toisia huonosti kohteleva ihminen ei koskaan ole onnellinen. Ja ilman rakastavaa ja rehellistä hyväksyntää oman ymmärryksen ojasta nouseminen on vaikeaa. Ei mahdotonta varmaan...

Mutta annan tavattoman suuren arvon ja tunnustuksen rakkaimmalleni, joka jaksaa ja haluaa ottaa minusta selvää. Enkä itse pelkää samaa vaivan näköä.

june.m kirjoitti:

pelastaa paljon.

Usein toisen (ja omakin) rikkova ja loukkaava käyttäytyminen on silkkaa pelkoa ja puolustautumista, oli siihen syyt välittömässä tilanteessa tai suhteessa taikka sitten jossain syvemmällä.

Ihanaa, autuasta ja vapauttavaa, kun lähellä on joku, joka ei pelkää katsoa minun mörköjäni silmiin. Joka ei etsi vain omaa onneaan, vaan on kiinnostunut minun onnestani, aidosti ja vilpittömästi.

Toisia huonosti kohteleva ihminen ei koskaan ole onnellinen. Ja ilman rakastavaa ja rehellistä hyväksyntää oman ymmärryksen ojasta nouseminen on vaikeaa. Ei mahdotonta varmaan...

Mutta annan tavattoman suuren arvon ja tunnustuksen rakkaimmalleni, joka jaksaa ja haluaa ottaa minusta selvää. Enkä itse pelkää samaa vaivan näköä.

Lue lisää

Päihdeongelmaisen ja persoonallisuushäiriöisen lähisukulaisena minä en voi täysin allekirjoittaa tätä. Siitäkin huolimatta, että hän on minulle hyvin rakas ja tiedän miten kauniitakin puolia hänen repaleinen olemuksensa sisältää.

Jossakin kulkee raja. Myös kärsivällisyydellä, rakkaudesta huolimatta. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa määräänsä enempää, eikä ole tarkoitettu, että me toimisimme ilman minkäänlaista asiantuntemusta lähimmäistemme parantajina. Ilman tuota tietämystä voimme hyvälläkin tarkoituksella toimia myös ongelman mahdollistajina, sen peittäjinä tai jopa sitä pahentavina.

Olen nyt viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt käytännössä sen, ettei rakkaus ja hyväksytyksi tuleminen todellakaan paranna ongelmia ja solmukohtia. Ne voivat lieventyä tai siirtyä taka-alalle mutta eivät poistu. Todellista parantumista sellainen ei ole. Mitä siis tapahtuu, jos ongelman peittävä rakkaus katoaa?

Tietyllä tasolla ihailen tuota ihmistä, joka on nähnyt läheisessäni ne kauniit puolet mutta ikävikseni näen tässä ihmisessä myös uhrautujan ja oman pahan olonsa ja pahoitetun mielensä taitavasti nielevän henkilön, jonka omaa elämää ja ajatuksia suhde ongelmaiseen rajoittaa todella paljon. Se ei ole oikeudenmukaista eikä taatusti hyväksi hänelle. Ei läheisellenikään, koska nykyinen tilanne mahdollistaa hänelle monien vaikeiden kohtien maton alle lakaisemisen.

Mutta tilanteita on monenlaisia. Ohimeneviä, selvästi parantumista kohti pyrkiviä, ei niin totaalisia. Silloin tuki on kullanarvoista. Elämä järjestää aikamoisia yllätyksiä; sen olen tässä itsekin kokenut mutta rakastava ihminen tuossa lähellä auttaa jaksamaan niiden kanssa. Itse ajattelen kuitenkin, että sen tuen varaan ei pidä rakentaa mitään. Se on kuin kainalosauva, joka luovutetaan pois, kun on tarpeeksi vahvistuttu. Sitten voi taas kävellä yhdessä ja rinnakkain eteenpäin.

Olen joutunut todella rankalla kädellä pohtimaan tätä rakkauden ja hyväksymisen teemaa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Ja tekemään itselleni selväksi mihin asti itse olen valmis kulkemaan. En tiedä uskotteko mutta kun tilanne menee todella pahaksi, saattaa toivoa toiselle nopeaa kuolemaa vain siksi, että rakastaa häntä sydämensä pohjasta. Sen tunteen koettuaan ymmärtää, ettei oikeastaan mikään ole itsestään selvää, ei ainakaan ihmisenä olemisessa.

LaikaQ kirjoitti:

Päihdeongelmaisen ja persoonallisuushäiriöisen lähisukulaisena minä en voi täysin allekirjoittaa tätä. Siitäkin huolimatta, että hän on minulle hyvin rakas ja tiedän miten kauniitakin puolia hänen repaleinen olemuksensa sisältää.

Jossakin kulkee raja. Myös kärsivällisyydellä, rakkaudesta huolimatta. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa määräänsä enempää, eikä ole tarkoitettu, että me toimisimme ilman minkäänlaista asiantuntemusta lähimmäistemme parantajina. Ilman tuota tietämystä voimme hyvälläkin tarkoituksella toimia myös ongelman mahdollistajina, sen peittäjinä tai jopa sitä pahentavina.

Olen nyt viimeisen kolmen vuoden aikana nähnyt käytännössä sen, ettei rakkaus ja hyväksytyksi tuleminen todellakaan paranna ongelmia ja solmukohtia. Ne voivat lieventyä tai siirtyä taka-alalle mutta eivät poistu. Todellista parantumista sellainen ei ole. Mitä siis tapahtuu, jos ongelman peittävä rakkaus katoaa?

Tietyllä tasolla ihailen tuota ihmistä, joka on nähnyt läheisessäni ne kauniit puolet mutta ikävikseni näen tässä ihmisessä myös uhrautujan ja oman pahan olonsa ja pahoitetun mielensä taitavasti nielevän henkilön, jonka omaa elämää ja ajatuksia suhde ongelmaiseen rajoittaa todella paljon. Se ei ole oikeudenmukaista eikä taatusti hyväksi hänelle. Ei läheisellenikään, koska nykyinen tilanne mahdollistaa hänelle monien vaikeiden kohtien maton alle lakaisemisen.

Mutta tilanteita on monenlaisia. Ohimeneviä, selvästi parantumista kohti pyrkiviä, ei niin totaalisia. Silloin tuki on kullanarvoista. Elämä järjestää aikamoisia yllätyksiä; sen olen tässä itsekin kokenut mutta rakastava ihminen tuossa lähellä auttaa jaksamaan niiden kanssa. Itse ajattelen kuitenkin, että sen tuen varaan ei pidä rakentaa mitään. Se on kuin kainalosauva, joka luovutetaan pois, kun on tarpeeksi vahvistuttu. Sitten voi taas kävellä yhdessä ja rinnakkain eteenpäin.

Olen joutunut todella rankalla kädellä pohtimaan tätä rakkauden ja hyväksymisen teemaa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Ja tekemään itselleni selväksi mihin asti itse olen valmis kulkemaan. En tiedä uskotteko mutta kun tilanne menee todella pahaksi, saattaa toivoa toiselle nopeaa kuolemaa vain siksi, että rakastaa häntä sydämensä pohjasta. Sen tunteen koettuaan ymmärtää, ettei oikeastaan mikään ole itsestään selvää, ei ainakaan ihmisenä olemisessa.

Lue lisää

arvokkaasta kommentista.

Ymmärrän täsmälleen, mitä tarkoitat ja allekirjoitan täysin. Aiemmista kirjoituksistani joku voi muistaakin, että olen itse viimeiset lähes kymmenen vuotta paininut samojen ongelmien kanssa.

Jossakin menee raja, se on totta. Toisilla se ei mene vielä siinäkään. Jälkeenpäin todetaan vain, että elämä meni sitten näin. Katsotaan, mitä kaikki lopultakin tuli maksamaan ja mitä jäi käteen.

Silloin kun lyö päätään seinään ja väsyy, on terveellistä kysyä itseltään, onko tämä todellakin minun elämäntehtäväni. Arvioida voimavaroja ja muistuttaa itselleen, että ainoa elämä se on itselläkin elettävänä. On epäoikeudenmukaista, että läheiset ja rakkaat kärsivät ja menettävät liikaa.

Silti olen taipuvainen ajattelemaan, että ainoa todella helpottava ja parantava asia on rakkaus. Jos sitä on aidosti antaa, on elämän kokoinen vääryys olla antamatta. Eri asia on sitten kaikki rakkaudeksi kutsutut pelit, syyllistämiset, uhrautumiset ja muu... Rakkaus on näkevä. Se näkee ihmisen pienuuden ja hädän. Se ei peitä ongelmia.

Olen itse kaatunut ymmärtämisen ojaan, maksanut omassa elämässäni kohtuuttoman hinnan mukamas auttamisen halusta, rakkaudesta, ties mistä syystä lopulta. Katkeroitunut ja syyttänyt, varmasti kostanutkin jossain määrin...

Enkä tarkoita, että meillä olisi lähimmäisistämme elämää suurempi vastuu, varsinkaan omaa elämäämme suurempi. Mutta peloton, vakaa, suhteellisuudentajuinen silmäpari pimeässä rauhoittaa. Ei tarvitse yksin kohdata lohikäärmettä. Ja jos kädessä on rakas käsi joka ei petä, on jotain minkä varaan vähän kerrallaan rakentaa luottamusta tulevaan. Ehkä sateenkaaren päästä ei löydy aarretta, mutta elämästä tuli hiukan kauniimpi ja parempi.

Ei ole muuta kuin toiset ihmiset. Meillä ei ole muuta kuin toisemme.

......

hiiru kirjoitti:

......

että ei mitään väliä milläääääääännnnnnnn

juu, näistä olen samaa mieltä. Minusta myös pääsee helposti eroon jatkuvalla ("leikkimielisellä") vittuilulla. Yleensä siihen liittyy vielä se että on minun syytäni etten "ymmärrä huumoria". Samoin käy jos toinen ottaa jatkuvasti opettavaisen puhetavan ja asettuu yläpuolelleni. Jotkut ihmiset tuntuvat tekevän noin jotenkin luonnostaan ja ehkä huomaamattaan. Olen miettinyt onko minussa jotain sellaisia avuttomuutta viestittäviä piirteitä kun tuntuu että oikein kerään ympärilleni noita "kaiken tietäviä".

Aggressiivisuus sitä vastoin ei minusta ole kovin huono ominaisuus, riippuen tietenkin miten se ilmenee. Parempi minusta on ilmaista aggressiota suoraan kuin silleen "naisten tyyliin" eli selän takana tai syyllistämällä, masentumalla tms. Mutta tietenkään väkivaltaa en hyväksy. Oikein käytettynä aggressio on tärkeä voimavara.

Olet muuten aika söpö, kenai. :)

minutkin kirjoitti:

juu, näistä olen samaa mieltä. Minusta myös pääsee helposti eroon jatkuvalla ("leikkimielisellä") vittuilulla. Yleensä siihen liittyy vielä se että on minun syytäni etten "ymmärrä huumoria". Samoin käy jos toinen ottaa jatkuvasti opettavaisen puhetavan ja asettuu yläpuolelleni. Jotkut ihmiset tuntuvat tekevän noin jotenkin luonnostaan ja ehkä huomaamattaan. Olen miettinyt onko minussa jotain sellaisia avuttomuutta viestittäviä piirteitä kun tuntuu että oikein kerään ympärilleni noita "kaiken tietäviä".

Aggressiivisuus sitä vastoin ei minusta ole kovin huono ominaisuus, riippuen tietenkin miten se ilmenee. Parempi minusta on ilmaista aggressiota suoraan kuin silleen "naisten tyyliin" eli selän takana tai syyllistämällä, masentumalla tms. Mutta tietenkään väkivaltaa en hyväksy. Oikein käytettynä aggressio on tärkeä voimavara.

Olet muuten aika söpö, kenai. :)

Lue lisää

..Kiitos =)

Ei me kaikki urheilijat tuijoteta peilistä itseämme sen enempää kuin muutkaan. Ja mikäs siinä jos on päästävä joka ilta lenkille? On kai se nyt parempi kuin joka ilta kaljalle? Kumma asenne. Kyllähän ihmisellä pitää harrastuksia olla. Oli se sitten uutisten katsominen tai urheilu. Mun on päästävä (melkein) joka ilta lenkille, koska valmentaja käskee. Ja koska itse haluan, siitä tulee hyvä mieli ja se on mulle tärkeä harrastus. Eihän siihen mene kuin se tunti-pari päivässä. Onneksi tyttöystäväni ymmärtää, hänellä on itselläänkin harrastuksensa ja hyvin on jäänyt aikaa silti toisillemmekin.

Tuo lauseesi:
"Joku viisas on väittänyt, että ihmiset inhoavat muissa eniten niitä piirteitä, jotka he tunnistavat piilevinä itsessään, mutta joita eivät salli itselleen.. "

Samoin väitetään, että vanhemmilla on eniten ongelmia ja konfliktitilanteita niiden lastensa kanssa, jotka muistuttavat vanhempaa itseään eniten. Vanhemmat kamppailevat negatiivisia, hyväksymättömiä ominaisuuksiaan vastaan "taistellessaan" teiniensä kanssa ja vielä isompanakin se sama kädenvääntö jatkuu..

En tiedä uskoako noita väitteitä todeksi vai onko kyseessä euron psykologiaa...

Toisaalta siihen uskon, että jos ihminen on kokenut lapsena, nuorena jollain alueella epämiellyttäviä kokemuksia esim. väkivaltaisuus, niin eipä ihme, että sitä karttaa myöhemmällä iällä, siihen törmäämistä pelkää.
Sama toimii alkoholin väärinkäytön kanssa.

Sama voi toimia mielestäni myös niinkin päin, että lapsuudesa ei ole kokenut mitään, mutta se "joku" kauhistus on ollut koko ajan ilmassa, ikäänkuin odottaen hyökkäystään. Esim. alkoholistiperhe, jossa äiti lapsensa opettaa kiertämään isän kaukaa, kun se tulee "väsyneenä" kotiin perjnatai-iltana. Silloin ollaan hiljaa ja siivosti, ettei se hermostu...

Luulen, että osa "karkoittimistamme" tulee jostain tiedostamattomasta pelosta/tietämättömyydestä ja harvoilla meillä on voimavaroja ymmärtää ja alkaa työstämään toisenkin vaikeita puolia, kun meillä on tarpeeksi kestämistä itsessämmekin... niinpä niin.

Tää meni hieman syvällisemmäksi nyt.

Hapsu kirjoitti:

Tuo lauseesi:
"Joku viisas on väittänyt, että ihmiset inhoavat muissa eniten niitä piirteitä, jotka he tunnistavat piilevinä itsessään, mutta joita eivät salli itselleen.. "

Samoin väitetään, että vanhemmilla on eniten ongelmia ja konfliktitilanteita niiden lastensa kanssa, jotka muistuttavat vanhempaa itseään eniten. Vanhemmat kamppailevat negatiivisia, hyväksymättömiä ominaisuuksiaan vastaan "taistellessaan" teiniensä kanssa ja vielä isompanakin se sama kädenvääntö jatkuu..

En tiedä uskoako noita väitteitä todeksi vai onko kyseessä euron psykologiaa...

Toisaalta siihen uskon, että jos ihminen on kokenut lapsena, nuorena jollain alueella epämiellyttäviä kokemuksia esim. väkivaltaisuus, niin eipä ihme, että sitä karttaa myöhemmällä iällä, siihen törmäämistä pelkää.
Sama toimii alkoholin väärinkäytön kanssa.

Sama voi toimia mielestäni myös niinkin päin, että lapsuudesa ei ole kokenut mitään, mutta se "joku" kauhistus on ollut koko ajan ilmassa, ikäänkuin odottaen hyökkäystään. Esim. alkoholistiperhe, jossa äiti lapsensa opettaa kiertämään isän kaukaa, kun se tulee "väsyneenä" kotiin perjnatai-iltana. Silloin ollaan hiljaa ja siivosti, ettei se hermostu...

Luulen, että osa "karkoittimistamme" tulee jostain tiedostamattomasta pelosta/tietämättömyydestä ja harvoilla meillä on voimavaroja ymmärtää ja alkaa työstämään toisenkin vaikeita puolia, kun meillä on tarpeeksi kestämistä itsessämmekin... niinpä niin.

Tää meni hieman syvällisemmäksi nyt.

Lue lisää

"Tuo lauseesi:
"Joku viisas on väittänyt, että ihmiset inhoavat muissa eniten niitä piirteitä, jotka he tunnistavat piilevinä itsessään, mutta joita eivät salli itselleen.. " "

Mä vihasin aikoinaan kiihkeästi meksikolaisia ja sitten kun mä analysoin sitä mä huomasin että meksikolaiset ovat liian samankaltaisia itseni kanssa.

Nyt mä vihaan suomalaisia....

"Toisaalta siihen uskon, että jos ihminen on kokenut lapsena, nuorena jollain alueella epämiellyttäviä kokemuksia esim. väkivaltaisuus, niin eipä ihme, että sitä karttaa myöhemmällä iällä, siihen törmäämistä pelkää. "

Toisaalta minä uskon että aggressio, väkivaltaisuus ja sensellaiset ilmiöt periytyvät vahvasti suvussa. Omassa suvussani toimivat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Siihen taloon astuessani muistan että siellä pätevät sellaiset säännöt, mutta on vaikea asennoitua siihen että muualla ei ne säännöt päde.

"Sama toimii alkoholin väärinkäytön kanssa."

Harva ihminen tässä maassa suhtautuu alkoholiin luontevasti.

"harvoilla meillä on voimavaroja ymmärtää ja alkaa työstämään toisenkin vaikeita puolia, kun meillä on tarpeeksi kestämistä itsessämmekin..."

Sanopa muuta. Tuntuu sakilla olevan tosi pieni toleranssi. Kun ei heterot hyväksy, niin ei lesbotkaan hyväksy.