Lapsenlapset 4 v tulevat yökylään. Minulla on tapana iltaisin rukoilla, kiitän päivän hyvistä asioista, esirukoilen läheisen sairauden takia ja kiitän heidän onnistumisistaan ja mitä arjessa nyt mielen päällä on. En ole mitenkään kertonut lapsille uskonnosta, se on vanhempien asia. Nämä lapset eivät koskaan rukoile, joten olen ajatellut perheen hengellisyyden olevan ns. tapa-uskovaisuutta, enkä puutu siihen.
Haluaisin kertoa lapsenlapsille tästäkin puolestani, uskostani. He tietävät jo hyvästä kunnostani rajuissakin leikeissä, ruoanlaittotaidostani, sadunkerronnastani, innokkaasta toiminnan keksimisestä ja oikein tekemisen tärkeydestä.
Olimme srk:n 4-vuotissynttäreillä ja perhekirkossakin olemme olleet, joten saan kyllä viedä heitä hengellisiin tilaisuuksiin.
Opettaisitteko te heitä rukoilemaan? Lukisitteko lastenraamattua? Minä niin haluaisin. Olisi sitten heidän asiansa aikanaan päättää, miten uskon asiat ottavat. Laittaisin uskonnon ikään kuin tarjolle, valinnaksi ja vaihtoehdoksi elämässä. Vai jätänkö kertomatta koko rukouksesta? Ja uskonnosta?
Miten kerron lapselle uskostani?
101
968
Vastaukset
- kokemuksesta.suosittelen
Keskustele lasten vanhempien kanssa asiasta ensin.
Suosittelisin että jos rakastat lapsenlapsiasi, älä myrkytä heidän mieltään uskonnolla ja uskonnollisilla rituaaleilla.
- otarauhassa
Kerrot hänelle taivaan Isästä, joka erityisesti rakastaa lapsia ja lapsenmielisiä :))
Tämä riittää! - Pidä_omana_tietonasi
Älä tuputa lapsille joutavia huuhailuja. Anna lapsen olla lapsi. Ehdit sitten aikuisena pitämään heille raamattu sulkeisia ja rankaisemaan turhasta.
Lapset eivät jää mistään paitsi, jos eivät joudu osallistumaan hourupäisiin riitteihin.
t. Kirkollisveroa edelleen maksava - toistaiseksi. - Laers_Laevi_Sipilä
Lapset tulee piiskata herran nuhteeseen ja nöyriksi esivallalle. Kaikki lapset ovat syntisiä saatanan huoria ja niistä on tuo huoruus hakattava pois heti!
- Hengellinen.mummu
Kiitos kokemuksesta.suosittelen! Sinun vastauksesi on hyvä. Laitoin vanhemmille viestin, keskustelevat asiasta varmaan kun ehtivät. Jos ei mitään kuulu, jätän sikseen. Ehkä eräänä päivänä palaan tälle palstalle kertomaan.
Itselläni on lukuisia kokemuksia, jolloin esirukouksesta on ollut apua. En ole mikään julistaja, mutta antaisin mielelläni lapsenlapsille tietoisuuden Jumalasta. Olen aika onnellinen ja tasapainoinen ihminen, uskon että Jumalalla on siihen osuutta. Tiedän että moni sanoisi vain, että minulla on ollut Tuuria. Mene tiedä.Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa.
InhottavaRealisti kirjoitti:
Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa.
Olen samaa mieltä. 4-vuotias on aivan liian nuori tuollaiseen. Myös vanhempien ja isovanhemman/vanhempien sukset voivat mennä pahasti ristiin, jos lastenlapsille aletaan tuputtamaan jotain sellaista, mitä lasten vanhemmat eivät halua tuputettavan.
Kyllä vanhemmat ja isovanhemmat siirtävät arvojaan lapsille ja lastenlapsille kehdosta alkaen.
Omituista InhottavaRealisti jos et tiedä mitä on hyvä käytös. Noinko opetat lapsia vastaamaan toisen kysymykseen?Eerikatässämoi kirjoitti:
Kyllä vanhemmat ja isovanhemmat siirtävät arvojaan lapsille ja lastenlapsille kehdosta alkaen.
Omituista InhottavaRealisti jos et tiedä mitä on hyvä käytös. Noinko opetat lapsia vastaamaan toisen kysymykseen?Jos ihminen ymmärtää pohtia toimiaan, hänen täytyy kyetä myös ymmärtämään niiden seuraukset.
4-vuotiaan kehitystasolle Jumalan ja rukouksen kaltaiset abstraktiot ovat täysin liikaa. Jos tämä mummo haluaa rukoilla, hän voi sen tehdä. Sen voi tehdä vaikka lasten nukkuessa, jos he yökylässä ovat.InhottavaRealisti kirjoitti:
Jos ihminen ymmärtää pohtia toimiaan, hänen täytyy kyetä myös ymmärtämään niiden seuraukset.
4-vuotiaan kehitystasolle Jumalan ja rukouksen kaltaiset abstraktiot ovat täysin liikaa. Jos tämä mummo haluaa rukoilla, hän voi sen tehdä. Sen voi tehdä vaikka lasten nukkuessa, jos he yökylässä ovat.Mutta Katto Kassinen ei ole?
Nyt en oikeasti ymmärrä?
Lapsen maailmassa kaikki asiat ovat luonnollisia. Jos joku rukoilee lapsen nähden, ei lapsi mene pilalle. Jos mummo tai kuka muu tahansa kertoo lapselle uskovansa näin, mutta kaikki eivät usko samalla tavalla, ei se ole lapselle mikään ongelma.
Lapsi elää abstraktioiden maailmassa. Uskoo joulupukkiin, hammaskeijuun , tonttuihin, keijuihin, supersankareihin, onko se sinusta jotenkin ongelmallista?Eerikatässämoi kirjoitti:
Mutta Katto Kassinen ei ole?
Nyt en oikeasti ymmärrä?
Lapsen maailmassa kaikki asiat ovat luonnollisia. Jos joku rukoilee lapsen nähden, ei lapsi mene pilalle. Jos mummo tai kuka muu tahansa kertoo lapselle uskovansa näin, mutta kaikki eivät usko samalla tavalla, ei se ole lapselle mikään ongelma.
Lapsi elää abstraktioiden maailmassa. Uskoo joulupukkiin, hammaskeijuun , tonttuihin, keijuihin, supersankareihin, onko se sinusta jotenkin ongelmallista?Millaisia arvoja sinä olet opettanut lapsille, omille tai vieraille?
Eerikatässämoi kirjoitti:
Mutta Katto Kassinen ei ole?
Nyt en oikeasti ymmärrä?
Lapsen maailmassa kaikki asiat ovat luonnollisia. Jos joku rukoilee lapsen nähden, ei lapsi mene pilalle. Jos mummo tai kuka muu tahansa kertoo lapselle uskovansa näin, mutta kaikki eivät usko samalla tavalla, ei se ole lapselle mikään ongelma.
Lapsi elää abstraktioiden maailmassa. Uskoo joulupukkiin, hammaskeijuun , tonttuihin, keijuihin, supersankareihin, onko se sinusta jotenkin ongelmallista?Avaaja puhui ymmärtääkseni aloituksessa uskonsa ja rukoilemisensa esittelemisestä. Hän EI tarkentanut sitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
Jos nelivuotiaalle kertoo tarinat tarinana, mikäs siinä.
Itse asiassa, en olisi varma lähtisinkö Katto Kassisesta lukemaan nelivuotiaalle. Voisi mennä sekin liian vaikeaksi. Tässä pitää ihan miettiä, MITÄ oikeataan lukisin nelivuotiaalle. Siitä on aikaa, kun se vaihe elämässä oli. Yhdessä katsoisimme varmasti kuvia, tutustuisimme eläimiin ym. Riippuu myös vähän sukupuolesta.InhottavaRealisti kirjoitti:
Avaaja puhui ymmärtääkseni aloituksessa uskonsa ja rukoilemisensa esittelemisestä. Hän EI tarkentanut sitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
Jos nelivuotiaalle kertoo tarinat tarinana, mikäs siinä.
Itse asiassa, en olisi varma lähtisinkö Katto Kassisesta lukemaan nelivuotiaalle. Voisi mennä sekin liian vaikeaksi. Tässä pitää ihan miettiä, MITÄ oikeataan lukisin nelivuotiaalle. Siitä on aikaa, kun se vaihe elämässä oli. Yhdessä katsoisimme varmasti kuvia, tutustuisimme eläimiin ym. Riippuu myös vähän sukupuolesta.Miksi ei elämästään voisi lasten lapsille kertoa, tietenkin kunnioittaen vanhempien ajatuksia? Tuskin tämä aloituksen tekijä ajatteli herätyssaarnaa pitää.
Minun yhden tyttären lapset ovat ihan pienestä rukoilleet iltarukouksen, eikä äiti, joka on yksinhuoltaja, ole edes uskossa. Se on illan viimeinen hetki ennen nukahtamista ja näyttää olevan lapsille tärkeä hetki rajoittua unten maille. Kukaan heistä ei vaikuta häiriintyneeltä.
Saanko kysyä, mikä tässä uskossa on se " kauhistus", että oikeasti vastaat kyselevälle mummulle melko epähienosti?Eerikatässämoi kirjoitti:
Miksi ei elämästään voisi lasten lapsille kertoa, tietenkin kunnioittaen vanhempien ajatuksia? Tuskin tämä aloituksen tekijä ajatteli herätyssaarnaa pitää.
Minun yhden tyttären lapset ovat ihan pienestä rukoilleet iltarukouksen, eikä äiti, joka on yksinhuoltaja, ole edes uskossa. Se on illan viimeinen hetki ennen nukahtamista ja näyttää olevan lapsille tärkeä hetki rajoittua unten maille. Kukaan heistä ei vaikuta häiriintyneeltä.
Saanko kysyä, mikä tässä uskossa on se " kauhistus", että oikeasti vastaat kyselevälle mummulle melko epähienosti?Kuten toisaalla totesin, jotkut ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen. Tai, tietty rutiini vain tuo turvaa?
En ole myöskään väittänyt sen tuottavan "häiriintyneisyyttä", jos joku uskon asioista kuulee. Totesin vain, että nelivuotias välttämättä ei kovin kummoisesti abstrakteja asioita vielä ymmärrä.
Jos vastaukseni oli "epähieno", se johtui siitä, että olettaisin aikuisen ihmisen ihan itse ymmärtävän sen, miten toimia tuollaisessa tilanteessa. Itse asiassa on pikemminkin ihme, jos asia ei ole jo esille tullut. Luulisin mummon näiden lastenlastensa vanhempien kanssa kuitenkin keskusteluyhteydessä olevan? Minua hämmästyttää se, jos joku täällä kovin tärkeisiin asioihin neuvoa kysyy. Eipä tulisi minulla mieleen, vaikken mummo olekaan. Useimmat ihmiset uskoakseni osaavat määritellä toimensa lastenlasten kanssa ilman Suomi24:n neuvojakin. Huomioon täytyy ottasa myös se, että tämä avaaja ei edes tainnut haluta neuvoja kuin lähinnä uskovaisilta, koska tänne hakeutui. Täällä kuitenkin on ihan omat keskustelunsa esim. isovanhemmillekjin.
Lapsille voi uskosta puhua niin monin tavoin. Siinä vaiheessa, jos alle kouluikäisiä aletaan jo kovasti uskoa kohden tietoisesti ohjata, liikutaan minusta arveluttavilla teillä.
Nyt poistu n tältä illalta. En jaksa enää. Liikaa on tullut TAAS täällä tänään oltua.InhottavaRealisti kirjoitti:
Kuten toisaalla totesin, jotkut ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen. Tai, tietty rutiini vain tuo turvaa?
En ole myöskään väittänyt sen tuottavan "häiriintyneisyyttä", jos joku uskon asioista kuulee. Totesin vain, että nelivuotias välttämättä ei kovin kummoisesti abstrakteja asioita vielä ymmärrä.
Jos vastaukseni oli "epähieno", se johtui siitä, että olettaisin aikuisen ihmisen ihan itse ymmärtävän sen, miten toimia tuollaisessa tilanteessa. Itse asiassa on pikemminkin ihme, jos asia ei ole jo esille tullut. Luulisin mummon näiden lastenlastensa vanhempien kanssa kuitenkin keskusteluyhteydessä olevan? Minua hämmästyttää se, jos joku täällä kovin tärkeisiin asioihin neuvoa kysyy. Eipä tulisi minulla mieleen, vaikken mummo olekaan. Useimmat ihmiset uskoakseni osaavat määritellä toimensa lastenlasten kanssa ilman Suomi24:n neuvojakin. Huomioon täytyy ottasa myös se, että tämä avaaja ei edes tainnut haluta neuvoja kuin lähinnä uskovaisilta, koska tänne hakeutui. Täällä kuitenkin on ihan omat keskustelunsa esim. isovanhemmillekjin.
Lapsille voi uskosta puhua niin monin tavoin. Siinä vaiheessa, jos alle kouluikäisiä aletaan jo kovasti uskoa kohden tietoisesti ohjata, liikutaan minusta arveluttavilla teillä.
Nyt poistu n tältä illalta. En jaksa enää. Liikaa on tullut TAAS täällä tänään oltua.Anteeksi.....nyt hiukan hymyilyttää....onneksi et näe sitä.
Hassua muuten tuo abstrakti maailma....jotenkin ajattelisin, että lapsen maailma on juuri sellainen. Vasta paljon vanhempana hänestä saattaa tulla .....realisti.
Uskontoon suosittelen K-18 ikärajaa. Mieluiten K-21, tai ehkä jopa K-25. Jossakin muistelen nähneeni tiedon, että aivot kehittyvät aina tuonne 25-vuotiaaksi asti. Kehittyviä aivoja ei tulisi saastuttaa sen enempää kemiallisella kuin hengelliselläkään myrkyllä.
Jos on hyvään aikuisikään ehtineitä omia lapsia, niin voi allekirjoittaa tuon. Nyt itseni on mukava keskustella lasteni kanssa melkein kaikista asioista, kun he ovat yli 25 v. Taitaa olla jokin kiinalainen sananlaskukin, jossa suositeltiin 25 ikävuotta aikuisuuden rajapyykiksi.
Länsimaisessa yhteiskunnassamme on onneksi uskonnonvapaus. Täten uskontoa harjoittava voi mielestäni vapaasti harjoittaa uskontoaan myös rukoillen vaikkapa lasten nähden. Ei tuota tapahtumaa tarvinne lapselle erikseen alustaa. Pieni lapsi kysyy asiasta tarkemmin, jos on kysyäkseen. Lapsi näkee kaiken aikaa jotain uutta ja ihmeellistä, muutakin, kuin aikuisten rukoilua.
Uskonnonvapaus merkitsee myös sitä, että ihmisellä on oikeus olla uskonnoton. Tämä pätee myös alaikäisiin. Näin pienen lapsen vanhemmilla olisi oikeus pitää lapsi uskonnonharjoituksen ja uskonnon opetuksen ulkopuolella. Kun ikävuodet lisääntyvät, lapsi joka tapauksessa joutuu jollain tavalla kosketuksiin uskonnonharjoituksen kanssa. Ennakoivat vanhemmat eivät ohita sitä, mikä lapsen mieltä askarruttaa, ja yrittävät selittää hänen käsityskykynsä mukaisesti.
Joidenkin kommenttien kohdalla voi vain ihmetellä.
Vanhempien kantaa kannattaa kysyä ja toimia sen mukaan.- yksitärkeinjaparasasia
Olin lapsena onnellinen kun äiti luki mulle lasten Raamattua. Olin todella onnellinen että sain kuulla Kristuksesta silloin. Ja kun Jeesus sanoi totuuden hyvästä. 10 käskyä olivat mulle tärkeä ja hyvä asia, jota jostain syystä painoin omaehtoisesti mieleen. Äiti "vain" luki rakastavana äitinä niitä mulle, ei ollut tuputtamista eikä käskytystä tms. Olin varmaan 3 - 4 - 5 vuotias silloin. Oli VT:n ja UT:n kertomuksia.
"Äiti "vain" luki rakastavana äitinä niitä mulle, ei ollut tuputtamista eikä käskytystä tms. "
Oliko kyseessä tuputtaminen riippuu paljon suhteessa muuhun lapselle luettuun. Toisekseen sinun tapauksessa lukijana oli äitisi, kun taas aloituksessa lapsen isovanhempi, joka haluaisi lastenrasmatun lisäksi opettaa ruloilemaan ja kertoa omasta uskostaan, nämä asiat yhdistettynä tuputtamisen raja kyllä ylittyy.Tarinat ovat tuon ikäiselle tarinoita. Olit luultavasti yhtä onnellinen siitä, jos Sinulle luettiin satuja tai kuvakirjoja.
Sivistysvaltiossa lain PITÄISI suojella lapsia myös uskonnolliselta saastalta. Jos täysi-ikäisyys tuntuu liian ylivoimaiselta, niin mitä jos laitetaan ikäräjät uskonnonvapauslain mukaan. Siinähän ei puhuta siitä, voiko lapselle kertoa uskonnosta ja opettaa iltarukouksia tms, mutta jospa sovellettaisiin epäsuorasti sitä.
"Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan."
Eli mitään uskonnollisia oppeja, rituaaleja tai muuta paskaa ei saisi tunkea alle kaksitoistavuotiaan mieleen, ei kotona, koulussa eikä muuallakaan.- Varia
Usko on osa Sinua, ja kyllä minun mielestäni siitä voi ja saa kertoa.
Minä itse muistan kuinka minun mummuni luki iltarukouksen kanssani, ja siitä lähtien olen turvautunut Taivaan Isään kun on ollut vaikeaa. Tänne asti se on kantanut, melkein 60 vuotta. Ilman rukousta elämäni olisi ollut todella vaikeaa. - Uskomaton_tyyppi
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen, että minulle ei ole kotona tai mummolassa luettu uskonnollisia tekstejä tai soitettu sellaisia lauluja tai kuunnelmia eikä minua ole kirkkohäitä ja -hautajaisia lukuunottamatta otettu mukaan uskonnollisiin tai uskontoa edes jotenkin sisältäviin riitteihin. Näin saatoin rakentaa itse oman maailmankuvani perusteet ilman muiden ihmisten uskonnollisia uskomuksia.
Koulussa sitten uskonnolliset aamunavaukset menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oppiaineena uskonnon omaksuin kyllä niin, että sain ihan OK arvosanoja omaksumatta itse uskoa mitenkään. Myös koulun yhteydessä tapahtuneet kirkossa käynnit olivat ihan yhtä tyhjän kanssa. Omia asioitani olisin voinut miettiä kotonakin tai hiljaa luokassa.
Riparilla luonnollisesti kiinnostivat tytöt hyvin paljon enemmän kuin uskonnolliset jaarittelut, mitkä toki pitkin hampain opeteltiin ulkoa oksennettavaksi sitten niitä kysyttäessä. Enää niistä jaaritteluista ei muistu mieleen mitään. Vieläkin muistan ne mimmit! Oi niitä aikoja...
Vanhempani eivät ole uskonnollisia, ja isovanhemmistanikin vain yksi on oikeasti ollut uskonnollinen, muiden ollessa korkeintaan jonkinlaisia tapauskovia. Ei ole siis ihme, että en ole saanut uskonnollista kasvatusta perhepiirissä. Asia olisi tietysti voinut olla toisin, mutta onneksi mummo ei uskontoa minulle yrittänyt paasata ennen kuin sitten vasta, kun oli jo liian myöhäistä.
Miksi minä sitten olen onnellinen tästä ja mitä tarkoitin edellä sillä, että liian myöhäistä? No näinhän se on, että uskontoja parempi tapa tutkia maailmaa ja sitä myötä kertoa maailmasta ihmisille on tiede. Se toimii. Tähän nähden uskonnot vain hämmentävät pakkaa, tarjoamatta mitään kunnollisia selityksiä. Jokainen voi tietysti omassa mielessään kuvitella aivan vapaasti, että hänen omaa maailmaansa hänen uskontonsa tekee jotenkin koherentimmaksi - minulle se ei kuulu mitä muut ajattelevat.
Uskonnot näyttävät vain joko ehdottomasti kiistävän tieteelliset tosiasiat, mikäli niiden koetaan haastavan uskonto, tai sitten uskonnot vain mukailevat tosiasioita, yrittäen tarjota jotain taustaselityksiä, joita ei kuitenkaan ole perusteltu samalla tavalla, kuin niitä itse tosiasioita. Edellinen tapa on silkkaa älyttömyyttä ja jälkimmäinen silkkaa tarpeettomuutta. Ei kiitos siis, ja onneksi olen saanut olla ilman noita älyttömyyksiä ja tarpeettomuuksia! Tästä suurkiitos vanhemmilleni ja isovanhemmilleni! - Uskonto_on_huumetta
Ei missään tapauksessa. Ei lapsille saa alkoholiakaan antaa, eikä huumeita. Uskonnot ovat sen verran sekavalle ja ristiriitaiselle pohjalle rakentuneet, että niitä ei ole syytä lainkaan tarjoilla lapsille.
Uskonnon tarjoilemiselle ja nauttimiselle tulee lakiin määrätä 20 ivävuoden alaikäraja.Mitenkähän tuota valvottaisiin?
Ja mitenkähän se toimisi?
Olisiko filosofiakin kielletty?
Muistatko, millaista oli olla lapsi, ja muistatko, miten silloin maailmaa ahmi - varsinkin sellaista, mitä vanhemmat yrittivät salata?!
- eibotti
Mikähän siinä on, että jokseenkin ainoa fiksu ja kysymystä todella koskenut vastaus tuli ensimmäisenä (= kysy lasten vanhemmilta)? Ja mikähän siinä on, että mm. nimimerkit Aivot.hoi ja InhottavaRealisti ovat myrkyttäneet oman mielensä niin vahvasti uskontoa vastaan? "Alaikäraja 25!" - onko älyttömämpää kuultu? No, olihan joskus aika, kun ajateltiin, ettei 20 tai enemmänkin vuotta nuoremmille sovi kertoa seksistä ja lasten teosta. Joka aikakaudella omat tabunsa näköjään.
Missä on lapsen uskonnonvapaus? Jos vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset aivan keskinäisellä sopimuksella päättävät kertoa lapselle uskonnosta, opettaa uskonnollisisa rituaaleja tms. Uskonto tarttuu helposti lapsen mieleen ja saastuttaa sen täysin perusteettomilla, irrationaalisilla uskomuksilla. Iltarukouksista voi tulla rituaali joka on suoritettava, tai jotain pahaa tapahtuu. Uskonnon siirtäminen lapsen mieleen on henkistä väkivaltaa.
- kiiiskivastarannalta
Aivot.Hoi kirjoitti:
Missä on lapsen uskonnonvapaus? Jos vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset aivan keskinäisellä sopimuksella päättävät kertoa lapselle uskonnosta, opettaa uskonnollisisa rituaaleja tms. Uskonto tarttuu helposti lapsen mieleen ja saastuttaa sen täysin perusteettomilla, irrationaalisilla uskomuksilla. Iltarukouksista voi tulla rituaali joka on suoritettava, tai jotain pahaa tapahtuu. Uskonnon siirtäminen lapsen mieleen on henkistä väkivaltaa.
Voiko lapselle opettaa ateismia?
- Tosi.asiassa
kiiiskivastarannalta kirjoitti:
Voiko lapselle opettaa ateismia?
Tämä onkin aiheellinen kysymys. Miksi aina uskon asioita pitää vältellä ja piilottaa uskonnottomilta, mutta ateismia saa julistaa mielinmäärin kyselemättä.
Jos minä uskovana kiellän lastenlapsilleni ateistisen propakandan levittämisen, onko minulla oikeus niin tehdä? - Erittäintosi
Tosi.asiassa kirjoitti:
Tämä onkin aiheellinen kysymys. Miksi aina uskon asioita pitää vältellä ja piilottaa uskonnottomilta, mutta ateismia saa julistaa mielinmäärin kyselemättä.
Jos minä uskovana kiellän lastenlapsilleni ateistisen propakandan levittämisen, onko minulla oikeus niin tehdä?Niin, voitko kieltää esim. evoluutioteorian opettamisen lapsillesi koulussa?
Kerro heille että heillä on täysi vapaus elää, uskoa, tai olla uskomatta ihan miten itse kokeva kun sitten vähän vanhempana ymmärtävät asioita enemmän.
:-)Voisi opettaa jonkin yksinkertaisen iltarukouksen. Osaavat sitten itse päättää rukoilevatko vai eivät.
Kannattaa lähestyä lapsen ehdoin. Toki sinä voit tapasi pitää. Kun lapset kysyvät, selität sitten siten, miten 4 v sen ymmärtää. Yksikertaisesti.
Jos lapset haluaa opetella rukoilemaan, vasta sitten opeta. Kyllä he näkevät esimerkistäsi ja jos heitä kiinnostaa, aivan varmaan paneutuvat asiaan. Kun ovat valmiita siihen.
Minulla on kolme lastenlasta, joista kaksi on jo aikuisia. Keskustelen heidän kanssaan aina sillioin, kun he antavat sen signaalin. Mm. nyt oli joku fysiikan opettaja ilmaissut kreationistisia mielipiteitä, niin kerroin, millaisia näkemyksiä uskonnon kautta oikeasti on. Ja miten eri suuntaukset ajattelevat asiasta.
Älä kuitenkaan tuputa tai nosta asiaa liian esiin. Siitä voi seurata juuri päinvastainen asenne kuin toivoisit.Kristinusko on niin barbaarinen ja perverssi oppijärjestelmä, ettei sitä missään nimessä pidä alkaa syöttämään lasten mieliin. Lapsi on luonnostaan altis uskomaan vanhempiaan ja myös irrationaalisisa uskonnollisia ajatuksia joiota vanhemmat heidän mieliinsä syöttävät. Kyseessä on henkinen väkivalta, jonka tulisi olla tuomittavaa, ihan juridisessa mielessäkin.
Aivot.Hoi kirjoitti:
Kristinusko on niin barbaarinen ja perverssi oppijärjestelmä, ettei sitä missään nimessä pidä alkaa syöttämään lasten mieliin. Lapsi on luonnostaan altis uskomaan vanhempiaan ja myös irrationaalisisa uskonnollisia ajatuksia joiota vanhemmat heidän mieliinsä syöttävät. Kyseessä on henkinen väkivalta, jonka tulisi olla tuomittavaa, ihan juridisessa mielessäkin.
Mielestäni sinä nyt syyllistyt täysin samanlaiseen asenteeseen, kuin fundamentalistitkin. Vääristelet, suurentelet, käytät loukaavia ilmaisuja etkä malta pitäityä todellisuudessa.
mummomuori kirjoitti:
Mielestäni sinä nyt syyllistyt täysin samanlaiseen asenteeseen, kuin fundamentalistitkin. Vääristelet, suurentelet, käytät loukaavia ilmaisuja etkä malta pitäityä todellisuudessa.
Mitä tarkoitat nyt sillä että en pitäydy todellisuudessa? Siinäkö että lapset ovat hyvin vastaanottavaisia vanhempiensa antamille vaikutteille? Vaiko siinä miten luonnehdin kristinuskoa?
Aloituksessa puhutaan 4-vuotiaista lapsista. Ei heillä ole kykyä niin analyyttiseen ajatteluun, että olisi perusteltua opettaa rukousta ja kertoa uskosta, ja väittää että " Osaavat sitten itse päättää rukoilevatko vai eivät. " kuten nimimerkki inti tuolla ylempänä kirjoittaa. Kyllä lapsella pitää olla jo ikää ennen kuin hän kykenee tekemään tuollaisia päätelmiä. Sanoisin että vähintään se 12 vuotta, joka uskonnonvapauslaissa mainitaan, tosin eri yhteyksissä.
Entäs tuo näkemykseni kristinuskosta? Tästä aiheesta olen jokusen kirjoituksen palstalle jo tehnyt, joten tyydyn nyt lyhyempään. Arvoisat uskovaiset, mietittekö te ikinä rehellisesti ja avoimesti, minkälaiseen maailmankuvaan kristinuskon aivan perusopetukset perustuvat? Pohditteko te koskaan minkälaiseksi Raamattu todella kuvaa Jumalan? En käy tässä nyt enempää kirjoittaman, jos jostakin syystä jotakuta kiinnostaa, löytynevät tekstini vielä palstalta, jos ei ole poistatettu. Sanon vain, että koko kristinoppi perustuu totaalisen valheelliselle maailmankuvalle, ja luo Jumalasta sellaisen hirviöhahmon, että ei kukaan järkevä halua ajatellakaan kunioittavansa ja palvovansa sellaista jumalaa. On täysin perusteltua sanoa henkiseksi väkivallaksi kristillisten uskomusten syöttöä lasten mieliin, ja sen olisi oltava juridisesti tuomittava. Jos joku loukkaantuu tästä niin hyvä, jospa se herättelisi vähän ajattelemaan uskomuksiaan, vaikka turha toive taitaa olla.mummomuori kirjoitti:
Mielestäni sinä nyt syyllistyt täysin samanlaiseen asenteeseen, kuin fundamentalistitkin. Vääristelet, suurentelet, käytät loukaavia ilmaisuja etkä malta pitäityä todellisuudessa.
Anteeksi mummomuori, peukutin alaspäin vahingossa kommenttiasi😊
Olen samaa mieltä kanssasi.
Tässä keskustelussa olen miettinyt tuota melko intohimoista ja kielteistä suhtautumista tähän isovanhemman kysymykseen. Joidenkin kommenttien kohdalla miettii, mitä kommentoijat oikeastaan sanovat. Lapsellehan monet asiat ovat hyvin luonnollisia. Arvoja ja asenteita siirretään heille koko ajan. Olisin enemmän huolissani monesta muusta asiasta, joita lapselle kerrotaan kuin rukoilemisesta. Olisin enemmän huolestunut siitä, millainen asenne toiseen ihmiseen välittyy joistakin kommenteista. Jos sellaista asennetta välittää lapselle, seuraukset ovat rikkovampia kuin rukous.Eerikatässämoi kirjoitti:
Anteeksi mummomuori, peukutin alaspäin vahingossa kommenttiasi😊
Olen samaa mieltä kanssasi.
Tässä keskustelussa olen miettinyt tuota melko intohimoista ja kielteistä suhtautumista tähän isovanhemman kysymykseen. Joidenkin kommenttien kohdalla miettii, mitä kommentoijat oikeastaan sanovat. Lapsellehan monet asiat ovat hyvin luonnollisia. Arvoja ja asenteita siirretään heille koko ajan. Olisin enemmän huolissani monesta muusta asiasta, joita lapselle kerrotaan kuin rukoilemisesta. Olisin enemmän huolestunut siitä, millainen asenne toiseen ihmiseen välittyy joistakin kommenteista. Jos sellaista asennetta välittää lapselle, seuraukset ovat rikkovampia kuin rukous.Aivan. Lapselle voi ja saa antaa positiivisia malleja. En ole koskaan nähnyt saavutettavan mitään hyvää siinä, että lapsen maailmasta suljetaan asioita pois.
Aivot.Hoi kirjoitti:
Mitä tarkoitat nyt sillä että en pitäydy todellisuudessa? Siinäkö että lapset ovat hyvin vastaanottavaisia vanhempiensa antamille vaikutteille? Vaiko siinä miten luonnehdin kristinuskoa?
Aloituksessa puhutaan 4-vuotiaista lapsista. Ei heillä ole kykyä niin analyyttiseen ajatteluun, että olisi perusteltua opettaa rukousta ja kertoa uskosta, ja väittää että " Osaavat sitten itse päättää rukoilevatko vai eivät. " kuten nimimerkki inti tuolla ylempänä kirjoittaa. Kyllä lapsella pitää olla jo ikää ennen kuin hän kykenee tekemään tuollaisia päätelmiä. Sanoisin että vähintään se 12 vuotta, joka uskonnonvapauslaissa mainitaan, tosin eri yhteyksissä.
Entäs tuo näkemykseni kristinuskosta? Tästä aiheesta olen jokusen kirjoituksen palstalle jo tehnyt, joten tyydyn nyt lyhyempään. Arvoisat uskovaiset, mietittekö te ikinä rehellisesti ja avoimesti, minkälaiseen maailmankuvaan kristinuskon aivan perusopetukset perustuvat? Pohditteko te koskaan minkälaiseksi Raamattu todella kuvaa Jumalan? En käy tässä nyt enempää kirjoittaman, jos jostakin syystä jotakuta kiinnostaa, löytynevät tekstini vielä palstalta, jos ei ole poistatettu. Sanon vain, että koko kristinoppi perustuu totaalisen valheelliselle maailmankuvalle, ja luo Jumalasta sellaisen hirviöhahmon, että ei kukaan järkevä halua ajatellakaan kunioittavansa ja palvovansa sellaista jumalaa. On täysin perusteltua sanoa henkiseksi väkivallaksi kristillisten uskomusten syöttöä lasten mieliin, ja sen olisi oltava juridisesti tuomittava. Jos joku loukkaantuu tästä niin hyvä, jospa se herättelisi vähän ajattelemaan uskomuksiaan, vaikka turha toive taitaa olla.Muista, lapsia ei voi kasvattaa missään arvotyhjiössä. Vielä vähemmän siten, ettei mitkään vanhempien arvot, uskonnolliset tai poliittisen aatteet eivät välittyisi hänelle.
Mielestäni lapset kasvatetaan tähän maailmaan, ja mitä monipuolisemmat ja rikkaammat ovat hänen kokemuksensa, sitä paremman pohjan lapsi saa omille valinnoilleen.
On siis kovin yksipuolista ajatella, että vain kieltämällä sekä tiedon että kokemuksen mm. uskonnosta ja uskosta, lapsi olisi joku tabula rasa ja hänet voisi ohjelmoida halutulla tavalla. Täysin sama ajatus, kuin joillakin uskovilla, että usko voidaan kasvattaa lapsiin, jos vanhemmat sitä jatkuvasti painottavat.
Sinä toki voit kertoa lapsille, mikä sinun näkemyksesi on. Siis sinäkin. Mutta et voi sulkea heidän todellisuudestaan sitä, että ympärillä on (vaikka joskus) joku, jolla on joku uskonnollinen näkemys. Vaikka kuinka kasvattaisit halveksuntaa heitä kohtaan, voi lopputulos ollakin aivan jotain muuta, kuin kuvittelet. Ainakaan se ei kasvata kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisuutta tai eri näkemyksen omaavia ihmisiä.
”Arvoisat uskovaiset, mietittekö te ikinä rehellisesti ja avoimesti, minkälaiseen maailmankuvaan kristinuskon aivan perusopetukset perustuvat?”
Minä mietin ja tarkoin. Olen entinen ateisti. Lapsista yksi on agnostikko, yksi tiukka ateisti ja yksi normi luterilainen ja uskoo vaikkei ehkä uskovaksi voi nimetä.mummomuori kirjoitti:
Muista, lapsia ei voi kasvattaa missään arvotyhjiössä. Vielä vähemmän siten, ettei mitkään vanhempien arvot, uskonnolliset tai poliittisen aatteet eivät välittyisi hänelle.
Mielestäni lapset kasvatetaan tähän maailmaan, ja mitä monipuolisemmat ja rikkaammat ovat hänen kokemuksensa, sitä paremman pohjan lapsi saa omille valinnoilleen.
On siis kovin yksipuolista ajatella, että vain kieltämällä sekä tiedon että kokemuksen mm. uskonnosta ja uskosta, lapsi olisi joku tabula rasa ja hänet voisi ohjelmoida halutulla tavalla. Täysin sama ajatus, kuin joillakin uskovilla, että usko voidaan kasvattaa lapsiin, jos vanhemmat sitä jatkuvasti painottavat.
Sinä toki voit kertoa lapsille, mikä sinun näkemyksesi on. Siis sinäkin. Mutta et voi sulkea heidän todellisuudestaan sitä, että ympärillä on (vaikka joskus) joku, jolla on joku uskonnollinen näkemys. Vaikka kuinka kasvattaisit halveksuntaa heitä kohtaan, voi lopputulos ollakin aivan jotain muuta, kuin kuvittelet. Ainakaan se ei kasvata kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisuutta tai eri näkemyksen omaavia ihmisiä.
”Arvoisat uskovaiset, mietittekö te ikinä rehellisesti ja avoimesti, minkälaiseen maailmankuvaan kristinuskon aivan perusopetukset perustuvat?”
Minä mietin ja tarkoin. Olen entinen ateisti. Lapsista yksi on agnostikko, yksi tiukka ateisti ja yksi normi luterilainen ja uskoo vaikkei ehkä uskovaksi voi nimetä."Täysin sama ajatus, kuin joillakin uskovilla, että usko voidaan kasvattaa lapsiin, jos vanhemmat sitä jatkuvasti painottavat. "
Onko sinulla tästä oikein esimerkkejäkin?mummomuori kirjoitti:
Muista, lapsia ei voi kasvattaa missään arvotyhjiössä. Vielä vähemmän siten, ettei mitkään vanhempien arvot, uskonnolliset tai poliittisen aatteet eivät välittyisi hänelle.
Mielestäni lapset kasvatetaan tähän maailmaan, ja mitä monipuolisemmat ja rikkaammat ovat hänen kokemuksensa, sitä paremman pohjan lapsi saa omille valinnoilleen.
On siis kovin yksipuolista ajatella, että vain kieltämällä sekä tiedon että kokemuksen mm. uskonnosta ja uskosta, lapsi olisi joku tabula rasa ja hänet voisi ohjelmoida halutulla tavalla. Täysin sama ajatus, kuin joillakin uskovilla, että usko voidaan kasvattaa lapsiin, jos vanhemmat sitä jatkuvasti painottavat.
Sinä toki voit kertoa lapsille, mikä sinun näkemyksesi on. Siis sinäkin. Mutta et voi sulkea heidän todellisuudestaan sitä, että ympärillä on (vaikka joskus) joku, jolla on joku uskonnollinen näkemys. Vaikka kuinka kasvattaisit halveksuntaa heitä kohtaan, voi lopputulos ollakin aivan jotain muuta, kuin kuvittelet. Ainakaan se ei kasvata kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisuutta tai eri näkemyksen omaavia ihmisiä.
”Arvoisat uskovaiset, mietittekö te ikinä rehellisesti ja avoimesti, minkälaiseen maailmankuvaan kristinuskon aivan perusopetukset perustuvat?”
Minä mietin ja tarkoin. Olen entinen ateisti. Lapsista yksi on agnostikko, yksi tiukka ateisti ja yksi normi luterilainen ja uskoo vaikkei ehkä uskovaksi voi nimetä.Kirjoitat taas paljon, tyhjää ja merkityksetöntä potaskaa. Puhut paljon, pelkäät sanoa mitään.
Se onkin kerta toisensa jäljeen hämmästyttänyt minua, että mummomuorin kommenttien sisältö näyttää olevan joillekin hyvin vaikea hahmottaa, vaikka hän kirjoittaa minusta hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että lapset eivät kuule ja näe. He kuitenkin kuulevat ja näkevät ja matkivat, hyvässä ja pahassa. Jopa äänen painot ovat tunnistettavissa ja eleet.
Lasta ei voi kasvattaa niin, että ei tulisi siirtäneeksi hänelle omia arvojaan ja asenteitaan.
Kuten mummomuori sanoin, lapsi joka saa monenlaisia kokemuksia erilaisista arvoista kiihkottomasti, oppii sietämään erilaisuutta. Kaventamalla osia lapsen elämästä pois, tekee hänelle karhunpalveluksen ja tekee hänen tiestään kivisemmän kuin sen tarvitsisi olla.- amen.to.that
Eerikatässämoi kirjoitti:
Se onkin kerta toisensa jäljeen hämmästyttänyt minua, että mummomuorin kommenttien sisältö näyttää olevan joillekin hyvin vaikea hahmottaa, vaikka hän kirjoittaa minusta hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että lapset eivät kuule ja näe. He kuitenkin kuulevat ja näkevät ja matkivat, hyvässä ja pahassa. Jopa äänen painot ovat tunnistettavissa ja eleet.
Lasta ei voi kasvattaa niin, että ei tulisi siirtäneeksi hänelle omia arvojaan ja asenteitaan.
Kuten mummomuori sanoin, lapsi joka saa monenlaisia kokemuksia erilaisista arvoista kiihkottomasti, oppii sietämään erilaisuutta. Kaventamalla osia lapsen elämästä pois, tekee hänelle karhunpalveluksen ja tekee hänen tiestään kivisemmän kuin sen tarvitsisi olla.Täsmälleen noin. Allekirjoitan jokaisen sanasi:)
Miten lapsi saa tietoa Jeesuksesta jos hänelle ei kerrota?
Ylempää onkin poistettu keskustelumme lähetyskäskystä joka sinun liberaaliksi tulkittuna kuuluu:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luodoille, paitsi lapsille"Eerikatässämoi kirjoitti:
Se onkin kerta toisensa jäljeen hämmästyttänyt minua, että mummomuorin kommenttien sisältö näyttää olevan joillekin hyvin vaikea hahmottaa, vaikka hän kirjoittaa minusta hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.
Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että lapset eivät kuule ja näe. He kuitenkin kuulevat ja näkevät ja matkivat, hyvässä ja pahassa. Jopa äänen painot ovat tunnistettavissa ja eleet.
Lasta ei voi kasvattaa niin, että ei tulisi siirtäneeksi hänelle omia arvojaan ja asenteitaan.
Kuten mummomuori sanoin, lapsi joka saa monenlaisia kokemuksia erilaisista arvoista kiihkottomasti, oppii sietämään erilaisuutta. Kaventamalla osia lapsen elämästä pois, tekee hänelle karhunpalveluksen ja tekee hänen tiestään kivisemmän kuin sen tarvitsisi olla.".... lapsi joka saa monenlaisia kokemuksia erilaisista arvoista kiihkottomasti, oppii sietämään erilaisuutta. Kaventamalla osia lapsen elämästä pois, tekee hänelle karhunpalveluksen ja tekee hänen tiestään kivisemmän kuin sen tarvitsisi olla. "
Täsmälleen näin. En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?usko.vainen kirjoitti:
Miten lapsi saa tietoa Jeesuksesta jos hänelle ei kerrota?
Ylempää onkin poistettu keskustelumme lähetyskäskystä joka sinun liberaaliksi tulkittuna kuuluu:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luodoille, paitsi lapsille"En ole mitään tuollaista sanonut, joten älä vääristele.
mummomuori kirjoitti:
En ole mitään tuollaista sanonut, joten älä vääristele.
Sinä sanoit, että vanhempien pitää päättää julistetaanko lapselle evankeliumia.
mummomuori kirjoitti:
".... lapsi joka saa monenlaisia kokemuksia erilaisista arvoista kiihkottomasti, oppii sietämään erilaisuutta. Kaventamalla osia lapsen elämästä pois, tekee hänelle karhunpalveluksen ja tekee hänen tiestään kivisemmän kuin sen tarvitsisi olla. "
Täsmälleen näin. En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?Ei ole arvotyhjiössä elämistä jos ei altista lasta uskonnolle. Päin vastoin, olisi jo korkea aika saada kasvatettua sukupolvi, joka olisi täysin vapaa uskonnollisesta hapatuksesta.
Aivot.Hoi kirjoitti:
Ei ole arvotyhjiössä elämistä jos ei altista lasta uskonnolle. Päin vastoin, olisi jo korkea aika saada kasvatettua sukupolvi, joka olisi täysin vapaa uskonnollisesta hapatuksesta.
Ympärillä on jatkuvasti uskonnollisia elementtejä, puhetta sekä keskusteluja. Niitä on niin kristinuskosta kuin muista uskonnoista. Lapset väistämättä törmäävät näihin asioihin. Tynnyrissä kasvaminen ei poista tätä realiteettia. Mitä enemmän rajaat pois elämän ilmiöitä, sitä kapeampaa maailmana tarjoat lapsille.
Voit toki yrittää kasvattaa lapsen omaan todellisuuteesi, mutta lapsi ei siinä kovin kauaa pysy. Hän näkee ja kuulee sekä ymmärtää hyvin paljon vuosien mittaan.
Sattuneesta syystä tunnen myös monia, jotka ottivat tiukan ateistisen linjan 40 vuotta sitten. Heidän lasten kanssa olen saanut vaihtaa muutamia ajatuksia. Heille uskonnollisuus on ollut yhtä hämmentävä juttu, kuin esim. vahvasti uskonnollisilla lapsilla havaita, miten on erilaisia näkemyksiä. Sama juttu on eri aatteiden kanssa. Et siis ole sen kummempi kuin nekään, jotka kasvattavat lapsensa vaikka kreationisteiksi tarjoamatta mitään muita vaihtoehtoja.
Joitakin on auttanut elämänkatsomustieto koulussa, mutta niistä saadut tiedot eivät ole aina auttaneet ymmärtämään. Parhaita on ollut kuulemma jutella vaikka jonkun kaverin tai sukulaisen kanssa, joka on ollut joko tavallinen kristitty tai vahvasti uskova. Heistä ei kaikista sitten tullutkaan ateisteja.mummomuori kirjoitti:
Ympärillä on jatkuvasti uskonnollisia elementtejä, puhetta sekä keskusteluja. Niitä on niin kristinuskosta kuin muista uskonnoista. Lapset väistämättä törmäävät näihin asioihin. Tynnyrissä kasvaminen ei poista tätä realiteettia. Mitä enemmän rajaat pois elämän ilmiöitä, sitä kapeampaa maailmana tarjoat lapsille.
Voit toki yrittää kasvattaa lapsen omaan todellisuuteesi, mutta lapsi ei siinä kovin kauaa pysy. Hän näkee ja kuulee sekä ymmärtää hyvin paljon vuosien mittaan.
Sattuneesta syystä tunnen myös monia, jotka ottivat tiukan ateistisen linjan 40 vuotta sitten. Heidän lasten kanssa olen saanut vaihtaa muutamia ajatuksia. Heille uskonnollisuus on ollut yhtä hämmentävä juttu, kuin esim. vahvasti uskonnollisilla lapsilla havaita, miten on erilaisia näkemyksiä. Sama juttu on eri aatteiden kanssa. Et siis ole sen kummempi kuin nekään, jotka kasvattavat lapsensa vaikka kreationisteiksi tarjoamatta mitään muita vaihtoehtoja.
Joitakin on auttanut elämänkatsomustieto koulussa, mutta niistä saadut tiedot eivät ole aina auttaneet ymmärtämään. Parhaita on ollut kuulemma jutella vaikka jonkun kaverin tai sukulaisen kanssa, joka on ollut joko tavallinen kristitty tai vahvasti uskova. Heistä ei kaikista sitten tullutkaan ateisteja."Et siis ole sen kummempi kuin nekään, jotka kasvattavat lapsensa vaikka kreationisteiksi tarjoamatta mitään muita vaihtoehtoja. "
Olet siis ollut joskus ateisti, niinkö? Altistuitko kuitenkin lapsena uskonnolle? Ajatuksesi viittaisivat siihen. Kyllä lapselle voi välittää aatteita ja arvoja altistamatta häntä taikauskolle ja maagisille rituaaleille. Niistä kun tupaa tulos olemaan tuollainen.
Totta kai lapset tulevat törmäämääm myöhemmin myös uskonnollisiin aatteisiin. Niin he tulevat törmäänään myös poliittisiin, rasistisiin, nationalistisiin ja mitä kumallisimpiin maailmaamme koskeviin harhakuviin, vaikkapa mainitsemaasi kreationismiin. Kaikkiin näihin lapsella on huomattavasti paremmat mahdollisuudet hankkia terve ja perusteltu näkemys, jos hänelle ei ole 4-vuotiaana opetettu kansallissosialismia, kreationismia ja vaikkapa rituaalinomaista natsitervehdystä. Samoin on uskonnollisten ilmiöiden kanssa. Miksi lapsen mieli pitäisi myrkyttää taikauskolla? Se on henkistä väkivaltaa.Lapsille luetaan paljon satuja ja tarinoita ihan vaikka vain kielen kehittymisen kannalta. Lapsista ei useimmiten tule vaikka mumeihin uskovia aikuisia.
Aivot.Hoi kirjoitti:
"Et siis ole sen kummempi kuin nekään, jotka kasvattavat lapsensa vaikka kreationisteiksi tarjoamatta mitään muita vaihtoehtoja. "
Olet siis ollut joskus ateisti, niinkö? Altistuitko kuitenkin lapsena uskonnolle? Ajatuksesi viittaisivat siihen. Kyllä lapselle voi välittää aatteita ja arvoja altistamatta häntä taikauskolle ja maagisille rituaaleille. Niistä kun tupaa tulos olemaan tuollainen.
Totta kai lapset tulevat törmäämääm myöhemmin myös uskonnollisiin aatteisiin. Niin he tulevat törmäänään myös poliittisiin, rasistisiin, nationalistisiin ja mitä kumallisimpiin maailmaamme koskeviin harhakuviin, vaikkapa mainitsemaasi kreationismiin. Kaikkiin näihin lapsella on huomattavasti paremmat mahdollisuudet hankkia terve ja perusteltu näkemys, jos hänelle ei ole 4-vuotiaana opetettu kansallissosialismia, kreationismia ja vaikkapa rituaalinomaista natsitervehdystä. Samoin on uskonnollisten ilmiöiden kanssa. Miksi lapsen mieli pitäisi myrkyttää taikauskolla? Se on henkistä väkivaltaa.”Kyllä lapselle voi välittää aatteita ja arvoja altistamatta häntä taikauskolle ja maagisille rituaaleille.”
Olen aivan samaa mieltä, mutta uskoa voi todellakin välittää ilman noita. Olen aika tavalla realisti ja en juurikaan moisiin usko. Siksi kai täällä minua liberaaliksi haukutaankin.
”…on huomattavasti paremmat mahdollisuudet hankkia terve ja perusteltu näkemys, jos hänelle ei ole 4-vuotiaana opetettu kansallissosialismia, kreationismia ja vaikkapa rituaalinomaista natsitervehdystä.”
Onnistuuko sinulla miettiä tätä asiaa siten, että nyt kyse on siitä, kun lapsi tapaa erilaisia ihmisiä? Kun hän näkee henkilön, jolla on vaikka vahva usko. Hän haluaa tietää, mistä on kyse? Miksi toinen esim. rukoilee? Miksi hän ajattelee niin? jne.. Kyse on siis maailmankuvan kehittymisestä, ja siitä, miten hän osaa myöhemmin asettua toisen asemaan.
Lapselle voi ja oikeastaan pitääkin opettaa noita asioita aika laajasti, jos hän niihin tavalla tai toisella törmää. Se on kuitenkin eri asia, jos lapsi laitetaan tynnyriin ja rajataan kaikki muu pois. Nythän ei kyse ollut siitä?
Olen elämäni aikana törmännyt mitä erikoisempiin näkemyksiin, ja nähnyt lapsia kasvatettavan niiden mukaan. Oli kyse sitten kasvisruuasta, poliittisista aatteista, kansanomaisista maagisista käsityksistä tai ennakkoluuoista.
Olen sitä ikäpolvea, että moni kaveri kasvatettiin kotona siihen, ettei kannata lukea. Siitä vain saa pään sekaisin ja tulee ”hulluksi”. Samoin koulunkäyntiä ei juuri arvostettu vaan töihin piti mieluummin lähteä, koska koulunkäynti oli pelkkää ajan hukkaa. Omassa kodissa ei näin ollut. Sitten oli kavereita, joille opiskelua painotettiin todella vahvasti ja opetettiin halveksimaan niitä, jotka eivät sitä arvostaneet.
Eivät uskontoihin liittyvät tai hengelliset asiat aina ole mitään henkistä väkivaltaa, jos sen tekee lasta arvostavasti sekä on toinen aikuinen, joka osaa kertoa ne hämmentävät ja pelottavankin kuuloiset kokemukset asiallisesti. Jos lapselta puuttuu tällainen aikuinen, ja ympäristö on vahvasti värittynyt, silloin saattaa olla kyse henkisestä väkivallasta – mutta kannattaa olla tässä kriittinen. Ei aina kaikki ole pelkkää negaatiota.Eerikatässämoi kirjoitti:
Lapsille luetaan paljon satuja ja tarinoita ihan vaikka vain kielen kehittymisen kannalta. Lapsista ei useimmiten tule vaikka mumeihin uskovia aikuisia.
Aikoinaan päätin, etten lapsille opeta kuin pelkkää realismia. No, opetin siis, ettei joulupukkia ole olemassa. Perustelin ja konkreettisesti osoitin, ettei näin ole. Miten kävi? Lapsi 3v totesi, että kyllähän se on olemassa. Ja näin jatkuin aina siihen saakka, kun hän täytti 5v. Sitten saimme kompromissin, että joulupukki on olemassa vain joulun aikaan, mutta muuten hän on mielikuvitus olento.
Oikeasti satujen ja tarinoiden valikoima on todella laaja. Osa niistä on sellaisia, että ne voisivat olla totta. Osa on mielikuvitusta kiehtovia, koska niissä on syvempi taso olemassa. Niiden kautta voi työstää hyvin monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Lapsen voi olla helpompaa käsitellä niitä mielikuvitus olentojen kautta.
Osa on sitten sellaisia, että niistä tunnistaa heti, että ovat vain kepeitä juttuja. Lapselle voi opettaa toden ja mielikuvituksen eroja, ja niinhän meidän tuleekin tehdä. Tosin lapsi itsekin oppii, etteivät eläimet tai kasvit puhu oikeasti. Vähän haastavampaa on keijujen, maahisten, peikkojen yms. kanssa, mutta viimeistään murrosiässä nämäkin katoavat – siirtyäkseen kai erilaisten idolien ihastumisiin tai ihailuun. Samanlaista pohjaa nekin ovat.
Mutta kun maailmankuva kehittyy, väistämättä mietitään, onko jotain sellaista olemassa, mitä ei nähdä tai havainnoida. Miten maailma on olemassa, miksi ihmisiä on olemassa, mikä on elämän tarkoitus jne. Tämä tapahtuu hitaasti vuosien aikana. Muistan esim. kuinka meillä pohdittiin sitä, voiko olla ufoja tai avaruusolioita.
Siirryin siis laajempaan kirjoon satujen ja tarinoiden suhteen. Erityisen mielenkiintoisia olivat kreikkalaiset tarustot, joita sitten yhdessä pohdittiin. Kun he koulussa oppivat Raamatun tarinoita, aivan samalla tavalla niitä pohdittiin. Enemmän sisällön ja opetuksien kautta, kuin sen, miten totta ne olivat. Sen lapset saivat päättää ihan itse, kun siitä kasvoivat.mummomuori kirjoitti:
Aikoinaan päätin, etten lapsille opeta kuin pelkkää realismia. No, opetin siis, ettei joulupukkia ole olemassa. Perustelin ja konkreettisesti osoitin, ettei näin ole. Miten kävi? Lapsi 3v totesi, että kyllähän se on olemassa. Ja näin jatkuin aina siihen saakka, kun hän täytti 5v. Sitten saimme kompromissin, että joulupukki on olemassa vain joulun aikaan, mutta muuten hän on mielikuvitus olento.
Oikeasti satujen ja tarinoiden valikoima on todella laaja. Osa niistä on sellaisia, että ne voisivat olla totta. Osa on mielikuvitusta kiehtovia, koska niissä on syvempi taso olemassa. Niiden kautta voi työstää hyvin monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Lapsen voi olla helpompaa käsitellä niitä mielikuvitus olentojen kautta.
Osa on sitten sellaisia, että niistä tunnistaa heti, että ovat vain kepeitä juttuja. Lapselle voi opettaa toden ja mielikuvituksen eroja, ja niinhän meidän tuleekin tehdä. Tosin lapsi itsekin oppii, etteivät eläimet tai kasvit puhu oikeasti. Vähän haastavampaa on keijujen, maahisten, peikkojen yms. kanssa, mutta viimeistään murrosiässä nämäkin katoavat – siirtyäkseen kai erilaisten idolien ihastumisiin tai ihailuun. Samanlaista pohjaa nekin ovat.
Mutta kun maailmankuva kehittyy, väistämättä mietitään, onko jotain sellaista olemassa, mitä ei nähdä tai havainnoida. Miten maailma on olemassa, miksi ihmisiä on olemassa, mikä on elämän tarkoitus jne. Tämä tapahtuu hitaasti vuosien aikana. Muistan esim. kuinka meillä pohdittiin sitä, voiko olla ufoja tai avaruusolioita.
Siirryin siis laajempaan kirjoon satujen ja tarinoiden suhteen. Erityisen mielenkiintoisia olivat kreikkalaiset tarustot, joita sitten yhdessä pohdittiin. Kun he koulussa oppivat Raamatun tarinoita, aivan samalla tavalla niitä pohdittiin. Enemmän sisällön ja opetuksien kautta, kuin sen, miten totta ne olivat. Sen lapset saivat päättää ihan itse, kun siitä kasvoivat.Lapsethan ovat tiedonhaluisia ja kiinnostuneita kaikesta. Ja tekevät tosi vaikeita kysymyksiä. Ja pohtivat kaikenlaista. On hyvin opettavasista jutella lasten kanssa.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Lapsethan ovat tiedonhaluisia ja kiinnostuneita kaikesta. Ja tekevät tosi vaikeita kysymyksiä. Ja pohtivat kaikenlaista. On hyvin opettavasista jutella lasten kanssa.
Totta ja ymmärtävät usein enemmän kuin oletetaan.
Lapsille kannattaa ja tulee opettaa rukoilemista vaikka he eivät sitä kysyisikään. Täällä on nyt sinulle moneen kertaan sanottu että pitää olla vanhempien lupa, pitää olla maailman lupa ja pitää olla ties mitä... -ei uskalla julistaa evankeliumia eikä kannatakaan kun "eiväthän lapset mitään voi ymmärtää" jne.
Kaikki edellä sanottu on pelkkää potaskaa ja valhetta! Älä kuuntele valheen ääniä ja valheen airueita jotka opettavat sinua pelkoon. Pelkäämään ihmisiä, maailmaa ja Perkelettä ja kysymään heiltä lupaa uskonasioiden esille tuomiseen. Paavali sanoo, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä kysymättä maailman ja Perkeleen lupaa:
"Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;
Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät. (2.Tim. 4:2-3)
Jeesus käski älkää estäkö lapsia tulemasta minun luokseni sillä heidänkaltaistensa on taivasten valtakunta. Estäjien mielessä oli ajatus etteivät lapset mitään ymmärrä, "älkää häiritkö Mestaria". Joka yhden näistä pienistä (kreikk. micros,sylivauva) viettelee (=estää evankeliumin heiltä), sen olisi parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen!
Miksi lapsia kastetaan jos evankeliumista ei ole heille mitään hyötyä? Miksi Jeesus käskee heitä tekemään opetuslapsiksi?
Sinä et siis tarvitse kenenkään muun lupaa lastenlastesi tai kenenkään muunkaan lapsen uskonnolliseen kasvatukseen kuin Jumalan käskyn joka sinulla jo on. Unohda riivaajien vallassa olevien ihmisten äänet.
Ja entä miten toisit uskonasioita heille esille? Kuule; armahda itseäsi tässä kohtaa. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Tuo niitä sillä tavalla esille kuin sinulle on luontaista ja omaan persoonaasi sopii! Jumala on luonut sinut juuri tuollaiseksi, mutta ei Hän sattumalta ole lähettämässä luoksesi näitä lapsia sillä sinä saatat olla heidän ainoa mahdollisuutensa saada kuulla totista elävää evankeliumia eläissään tässä pahassa ja pimeässä maailmassa. Jeesus on kuollut heidänkin puolestaan.
Kerro heille esim. heidän kasteestaan ja sen merkityksestä. Siitähän on hyvä aloittaa lapsen kanssa, miksi heidät on kastettu? Mitä he ovat kasteessa saaneet?
Opeta heille iltarukoukset, ruuan siunaaminen yms. Kyllä keinoja löytyy!Kun lapsille opettaa vapaa-ajattelua, niin uskonasiat tulevat esille luonnostaan. Olisi perin hankalaa, jos lapsen kysymykseen ei saisi vastata kysymättä ensin lupaa joltain instanssilta.
- uskova.mies1
Kerro vaan, mikäli on kiinnostunut.
Nuorimman tyttäreni vanhin tytär tuli meille parivuotta sitten (sillon 6v) ja huikkasi ovella;" pappa, kerro mulle Jeesuksesta.
Olin otettu ja aloimme katsoa Jeesuksen elämästä kertovaa elokuvaa (kun Jeesus oli lapsi) ja samalla vastailin hänen kysymyksiin.
Äitinsä (tyttäreni) oli sanonut hänelle, että pappa varmaan kertoo sinulle mielellään Jeesuksesta, aloite tuli siis 6vuotiaalta itseltään.Tyttäreni kertoi juuri kuinka heillä lapsi kysyi jonkin kiperän kysymyksen uskosta. Hän oli vastannut, että nyt pitäisi kysyä mummolta, kun mummo muistaa paremmin 😊.
Lapset kysyvät ja heille tulee vastata. Ha lasten kysymykset eivät ole helppoja.mummomuori kirjoitti:
Juuri noin. Kun aloite tulee lapselta, niin silloin toki niistä puhutaan.
Eli jätät evankeliumin kuulemisen lapsen vastuulle?
Tuo ei ollenkaan sovi lähetyskäskyyn.
- Toivelistaa.vetämään
Joulupukista voi myös kertoa luontevasti, että asuu Korvatunturilla eikä missän rovamiemen luolassa. Eihän se mikään vuorenpeikko tai trolli ole!
Koska postilla on hieman viivettä kannattaa lahjatoiveet kirjoittaa jo nyt eikä 24 päivä. - 12___13
Mielestäni on hyvä antaa lapsille mahdollisuus. :)
- Tosi.asiassa
"Talo elää tavallaan, vieraat kulkevat ajallaan."
Ei talonväen tarvitse muuttaa elämäntapaansa, oli sitten vieras kuka hyvänsä. Lapsille voi vastata sen mukaan kuin he kysyvät. Vaikka niin että ukilla ja mumolla on sellainen tapa, että ennen ruokailua luetaan ruokarukous.
Lapset kyllä ottavat luontevasti sellaisetkin asiat, missä vanhemmat takkuilee.- Tosi.asiassa
Lisään vielä, että monesti ajatellaan, että uskonnottomia on suojeltava uskonnolta olipa ne sitten missä tahansa.
Koti on kuitenkin sellainen paikka, että siellä ihminen saa olla oma itsensä. Uskova on siellä ns. omalla reviirillään.
Ulkopuolisten ei ole oikeus tulla määräämään kuinka siellä on elettävä.
Jos todellakin vieraalle ei heidän uskonnollinen elämäntyylinsä käy, he voi olla tulematta kylään.
Lapset todellakin osaavat ottaa monet asiat luonnollisena kun heille kertoo miksi talossa eletään niinkuin siellä eletään.
Ovathan lapset luonnostaankin Jumalaan uskovia, mutta se lapsenusko yleensä häviää kun kova maailma iskee vastaan.
- Eikö.niin
Anoppini erääseen lahkoon kuuluva, hän yritti ottaa tavaksi viedä kouluikäistä lastamme seuroihinsa nii meille meinasi tulla välirikko kun kielsin moisen eikä lapsemme ollut innostunut näihin seuroihin. En hyväksy lapsiin kohdistuvaa tuputusta, lapsellakin on oltava siinä asiassa oma tahto.
- toimitkooikein
Ettei nyt vaan kumminkin olisi että sinä itse olit aivopessyt lastasi siihen "ettei häntä huvita"?
Tyypillistä jumalattomien touhua, valheita valheiden perään. Sinä kannat kerran sen tuomion minkä Jeesus sanoi että olisi parempi että myllynkivi ripustettaisiin sen kaulaan joka yhdenkin näistä pienistä viettelee... (jos et tee parannusta)
Äläkä selitä että lapsellasi on muka mahdolllisuus itse ottaa oma kantansa kun pienenäkkin jo aivopesit sen omaan pahuuteesi kun hjänellä olisi ollut etsikonaika!
Olet jo aiheuttanut ateisti-tuputuksellasi korvaamattoman vahingon kun lapsestasi olet kasvattanut samanlaisen suden ja jumalankieltäjän mikä itsekin olet. Kielsit ja estit häneltä iankaikkisen elämän osallisuuden sokeudessasi. Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä vanhempien mielipide asian. Vanhemmat määrittelevät lapsen elämän raamit. Kovin monta välirikkoa on tullut siksi, että isovanhemmat ylittävät rajat
.Nyt en puhu aloittajan tianteesta.
Näissä arvoasioissa varsinkin kannattaa tarkentaa vanhemmilta millaisia asioita he haluavat lapselleen olettaa.
Omalla kohdallani olen ollut herkällä korvalla, vaikka meillä hengellisissä asioissa ei ole ollut rajan vetoa.
Kaikkien muidenkin asioiden kohdalla on hyvä miettiä sitä, millaisiin asioihin vaikuttaa aikuisten lasten elämässä ja millaisiin ei.
Monissa perheissä hengelliset asiat ovat ihan luontevia, eikä vaikka rukouksen opettaminen lapsen lapsille ole ongelma. Ja jos se on ongelma, ei ole mielestäni oikein kävellä vanhempien yli. Jos kävelee, voi seuraus olla se, ettei enää näe lapsen lapsiaa, ja se on aoka kova hinta."... yritti ottaa tavaksi viedä kouluikäistä lastamme seuroihinsa nii meille meinasi tulla välirikko kun kielsin moisen..."
Sanotaanko näin, että rajat on hyvä sopia. Jos isovanhemman aatteellisuus tai uskonnollisuus on hyvin vahvaa, silloin ymmärrän, että joku raja siinä tulee olle. Tuossa on jo se, että lasta viedän seuroihin, kyllä se vähempikin riittää.mummomuori kirjoitti:
"... yritti ottaa tavaksi viedä kouluikäistä lastamme seuroihinsa nii meille meinasi tulla välirikko kun kielsin moisen..."
Sanotaanko näin, että rajat on hyvä sopia. Jos isovanhemman aatteellisuus tai uskonnollisuus on hyvin vahvaa, silloin ymmärrän, että joku raja siinä tulee olle. Tuossa on jo se, että lasta viedän seuroihin, kyllä se vähempikin riittää.Tuon kommentoimasi vastauksen kielteinen sisältö olisi voinut olla päinvastainen, jos tuo tarinan anoppi olisikin ollut jehovantodistaja.
Minusta isovanhempien on hyvä muistaa, että lasten lapset ovat lasten lapsia ja siksi vanhempien auktoriteetin kyseenalaistamien johtaa vaikeuksiin. Aina kannattaa miettiä asioita omasta näkökulmastaan. Miten paljon itse on valmis hyväksymään tai oli valmis hyväksymään anopin tai isovanhempien puuttumista tai ohjailua.
Jos nämä arvoasiat ovat erilaisia tai vaikka ne karkkikäytännöt , kannattaa toimia kuten lapsen vanhemmat haluavat.
- Älä_tuputa_uskojasi
"Olet jo aiheuttanut ateisti-tuputuksellasi korvaamattoman vahingon kun lapsestasi olet kasvattanut samanlaisen suden ja jumalankieltäjän mikä itsekin olet. Kielsit ja estit häneltä iankaikkisen elämän osallisuuden sokeudessasi."
Ei ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa Jumalan valintoihin tai toimenpiteisiin. Jos joku kuvittelee käyttävänsä jumalallisia oikeuksia maanpäällisessä elämässä, joutuu ikuiseen kadotukseen.
Jos Jumala katsoo tarpeellisesksi ottaa lapseen yhteyden, niin hän tekee sen ilman sinun toimenpiteitäsi. Jumalalla on suorat yhteydet niihin joista hän pitää. Sinusta saatanan lähettiläästä hän ei pidä. Painu vittuun! >> Miten kerron lapselle uskostani? <<
Rehellisesti ja konstailematta. Oma tupa oma lupa eli voit pitää lapsenlapsellesi vaikka hartaustilaisuuksia, se on ihan sinun oma päätöksesi.
On sitten toinen juttu, että jos vanhemmat eivät siitä innostu, että kannattaako mennä liiallisuuksiin, meinaan ettei se lapsenlapsen kyläreissu jäisi viimeiseksi. Sellaistakin kun on tapahtunut.- evita-ei.kirj
Eikö vanhemmat tai ainakin toinen vanhemmista, sitten tiedä omien vanhempiensa uskonnollisesta taustasta kun on kerran heidän seurassaan asunut aikuisuuteen asti.
Minusta oli viisaasti suhtauduttu miniäni toimesta kun hän valisti lapsiaan, että kotona toimitaan omien sääntöjen mukaan ja mummolassa mummolan sääntöjen mukaan. - Hengellinen.mummu
Vanhemmat vastasivat: Saan opettaa iltarukousta ja kertoa uskonnosta, kunhan pysyn järkevissä rajoissa, enkä julista raamatun olevan totta. Toinen oli ollut srk:n kerhossa, muttei ollut tykännyt.
Siispä kerron että minulle raamattu on totta, mutta kaikille se ei ole. Ja kerron, miten itse rukoilen. Vain muutamalla lauseella ja sen verran kun se lapsia kiinnostaa. Harjoittelen sanojani vähän etukäteen. Yökylä on parin päivän päästä.
Kiitos kaikille vastaajille! Palaan tälle palstalle, kun seuraavan kerran jokin uskon asioissa askarruttaa ja johon en saa apua omasta srk:sta, jossa työskentelen vapaaehtoisena avustajana silloin tällöin."Siispä kerron että minulle raamattu on totta, mutta kaikille se ei ole. Ja kerron, miten itse rukoilen. Vain muutamalla lauseella ja sen verran kun se lapsia kiinnostaa. "
Tuo kuulostaa oikein hyvältä. Tuot rauhallisesti oman näkemyksen, mutta kerrot myös sen, miten muitakin on - ilman että esim. loukkaat vanhempia lapsen silmissä.
Hyviä hetkiä!
- Herran.tertut
Eerikatässämoi kirjoitti: "Omituista InhottavaRealisti jos et tiedä mitä on hyvä käytös. Noinko opetat lapsia vastaamaan toisen kysymykseen?"<
Ulkopuolisena kysyn, että mitä tällä oikein tarkoitit, meni ainakin minulta täysin yli? InhottavaRealistihan ei antanut mitään mallia tai ohjetta lapsille vastaamisessa, vaan esitti oman kommenttinsa aloittajan kysymykseen: "Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa."
Oletkohan tuossa hahmottanut asian väärin Eerika?
- - -
Ja edelleen: "Lapsi elää abstraktioiden maailmassa. Uskoo joulupukkiin, hammaskeijuun , tonttuihin, keijuihin, supersankareihin, onko se sinusta jotenkin ongelmallista?"<
Jälleen vastaan, vaikka minulta ei kysyttykään.
Niinpä, abstraktissa maailmassapa hyvinkin. Asiassa ei olekaan niin suurta ongelmaa, jos lapselle todella kerrottaisiin, että jumala on osa tätä abstraktia maailmaa, kuten joulupukki, hammaskeiju, tai menninkäinen. Ja Jeesus vähän niinkuin Tonttu Toljanteri tai Katto-Kassinen.
Sillä jos talo syttyy tulitikkuleikeistä palamaan, niin lapsi tuskin menee polvilleen rukoilemaan Joulupukkia tai Katto-Kassista kun pitäisi lähteä turvaan ja hälyttää apua.
Pitkäaikainen tuttavani Sirkka vietti lapsuuskesiään mummolassa. Vanhempiensa eron vuoksi vietti muutoinkin siellä paljon aikaansa. Sirkan vaarikin oli uskonnollinen, mutta mummo erityisesti. Hän opetti tunnollisesti kaikkia lapsenlapsiaan rukoilemaan, muutenkin kuin vain iltarukouksia. Hän oli pahoillaan siitä, että hänen mielestään omat lapset eivät olleet opettaneet lapsilleen kylliksi Raamattua. Mummo olikin päättänyt korjata tilanteen, erityisesti mummolassa paljon aikaa viettävän nuorimmaisen, 5-vuotiaan Sirkan osalta. Mummon motto kuulemma oli: "Elämässä ei tule niin pahaa paikkaa, ettei Jumala siitä pelastaisi".
Mummola oli suuren järven rannassa. Elettiin äitienpäivää 60-luvulla. Järvessä olivat jäät lähtemässä, mutta laiturilta pääsi vielä ehjälle jäälle. Sirkka meni 7-vuotiaan Leena-serkkunsa kanssa jäälle. He alkoivat hyppiä, jolloin jää murtui. Sirkka pääsi laiturille, mutta kauempana ollut Leena jäi räpiköimään jäälohkareiden keskelle. Leena huusi apua, mutta kukaan sisällä olevista ei avunhuutoja kuullut. Koira oli kyllä haukkunut, mutta se vain päästettiin ulos.
Viimein koiran jatkuva haukkuminen rannassa sai äitienpäivävieraat katsomaan ulos ikkunasta järven suuntaan. Tällöin he näkivät Sirkan polvillaan laiturilla, mutta toista lasta ei näkynyt missään. Vielä apujoukon saapuessa tyttö vain rukoili vastaamatta kysymyksiin. Rikkonaisesta jäästä ja jostain jäähän tarttuneesta vaatekappaleesta väki arvasi mistä oli kysymys. Ruumis löytyi myöhemmin jonkin matkan pästä rannasta jään alta.
Tuttavani eli pitkään siinä uskossa, että hän ei ollut rukoillut tarpeeksi hyvin. Ja myös, että jumala näin kosti hänelle hänen omat pikku "syntinsä", ottamalla pois hänen serkkunsa ja parhaan ystävänsä. Tai serkulle tämän "synnit", olihan mummon mielilauseita myös: "synnin palkka on kuolema".
Mummo taas oli sitä mieltä, että jumala oli näin varoittanut Leenan vanhempia näiden suunnittelemasta "syntisestä avioerosta". Sirkka käänsi asian mielessään siten, että tässä oli kosto myös hänen vanhempiensa aiemmin ottamasta erosta. Hän myös pelkäsi jumalan konkreettisempaa kostoa, Leenan tapaan.
Mummo oli vain hautajaispäivänä todennut: "Leena on nyt paremmassa paikassa, Jumalan tykönä". Sillä hyvä!
Sirkka puolestaan on vuosikymmeniä joutunut käsittelemään asiaa ammattiauttajien avulla. Rukoillut ei kuulemma ole, eikä aio rukoilla. Ei myöskään halua olla uskontojen kanssa missään tekemisissä.Minusta olennaista edelleenkin on juuri se, missä sävyssä ja miten uskon asioista pienille lapsille puhutaan. Nelivuotias on kovasti pieni ymmärtämään eroa faktan ja fiktion välillä tai sitä ajatusta, että joku uskoo ja toinen ei. Tarinat voi kertoa tarinana ja se siitä. Nelivuotiaalle yksi tarina ei toisesta eroa. Samoin, rukouksen voi tehdä ilman sen enempää dramatiikkaa.
Ajatus siitä, että joku "mummo" tänne kinastelun sekaan heittää vakavalla mielellä kysymyksen tällaisesta asiasta on lähinnä vitsikäs. Kaikkeahan täällä näkee, mutta ei minulle ainakaan ole epäselvää se, mistä on kysymys. Ja hän lupaa vielä jatkossa palata asiaan, jos lisää pohdittavaa uskon asioissa on? Huoh.
Tarina Sirkan kokemuksista osoittaa vain sen, miten pahaa voi tehdä näennäisen hyvinkin perustein.Vastaisitko sinä isoäidillesi näin hänen kysyessään rukoilemisesta lapsen kanssa ;"Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa."?
Tuo kertomuksesi on surullinen tarina ihmisten elämästä.
Minusta vanhempien toiveita on kunnioitettava. Mummona en voi opettaa lapsen lapsilleni jotain sellaista, mitä he eivät hyväksy. Ylipäätään omia arvojaan ei ole järkevää opettaa lapsille ainoina oikeina. Minun mielestäni siisei järkevää. Katson , että vanhemmilla on oikeus määritellä se, mitä heidän perheessään opetetaan, enkä voi kävellä heidän ylitseen, vaikka tahtoisin. Vasta silloin, kun tullaan lastensuojeluasioihin, voin puuttua ja minun pitää puuttua.
Tuon tarinan opetus lienee se, että ihmiset ovat kovin keskeneräisiä ja lastaavat toisten, jopa lasten, kannettavaksi taakkoja,jotka eivät heille kuulu. Aatteet ja arvot ovat hyviä asioita kun muistaa sen, että jokaisen tulee saada itse muodostaa omat arvonsa. Kaikenlainen pakottaminen on väärin.
Keskeneräisyydestä johtuvia traumoja taitaa olla aika monella taakkanaan. Vanhempien tai isovanhempien jättämiä taakkoja,muiden aikuisten, opettajien , ohjaajien yms. jättämiä taakkoja, niitä me kannamme mukanamme joskus hyvinkin kauan, kenties loppuelämä.
En näe, että aloittajan kohdalla oli kyse tämän kaltaisten taakkojen siirtäminstä lasten lasten kannettavaksi. Hön kysyi neivoa, sain kaikenlaista neuvoa, valitsi niistä mielestään toimivat ja kysyi vanhemmilta ja asia on kunnossa.
Aloittaja toimi minun mielestäni viisaasti.InhottavaRealisti kirjoitti:
Minusta olennaista edelleenkin on juuri se, missä sävyssä ja miten uskon asioista pienille lapsille puhutaan. Nelivuotias on kovasti pieni ymmärtämään eroa faktan ja fiktion välillä tai sitä ajatusta, että joku uskoo ja toinen ei. Tarinat voi kertoa tarinana ja se siitä. Nelivuotiaalle yksi tarina ei toisesta eroa. Samoin, rukouksen voi tehdä ilman sen enempää dramatiikkaa.
Ajatus siitä, että joku "mummo" tänne kinastelun sekaan heittää vakavalla mielellä kysymyksen tällaisesta asiasta on lähinnä vitsikäs. Kaikkeahan täällä näkee, mutta ei minulle ainakaan ole epäselvää se, mistä on kysymys. Ja hän lupaa vielä jatkossa palata asiaan, jos lisää pohdittavaa uskon asioissa on? Huoh.
Tarina Sirkan kokemuksista osoittaa vain sen, miten pahaa voi tehdä näennäisen hyvinkin perustein.Tarkoitatko, että sinä tiedät millä mielellä täällä kirjoittavat kirjoittavat ja jos sinun mielestäsi he eivät ole tosissaan,sinä voit olla asiaton vastauksessasi?
- Herran.tertut
Eerikatässämoi kirjoitti:
Vastaisitko sinä isoäidillesi näin hänen kysyessään rukoilemisesta lapsen kanssa ;"Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa."?
Tuo kertomuksesi on surullinen tarina ihmisten elämästä.
Minusta vanhempien toiveita on kunnioitettava. Mummona en voi opettaa lapsen lapsilleni jotain sellaista, mitä he eivät hyväksy. Ylipäätään omia arvojaan ei ole järkevää opettaa lapsille ainoina oikeina. Minun mielestäni siisei järkevää. Katson , että vanhemmilla on oikeus määritellä se, mitä heidän perheessään opetetaan, enkä voi kävellä heidän ylitseen, vaikka tahtoisin. Vasta silloin, kun tullaan lastensuojeluasioihin, voin puuttua ja minun pitää puuttua.
Tuon tarinan opetus lienee se, että ihmiset ovat kovin keskeneräisiä ja lastaavat toisten, jopa lasten, kannettavaksi taakkoja,jotka eivät heille kuulu. Aatteet ja arvot ovat hyviä asioita kun muistaa sen, että jokaisen tulee saada itse muodostaa omat arvonsa. Kaikenlainen pakottaminen on väärin.
Keskeneräisyydestä johtuvia traumoja taitaa olla aika monella taakkanaan. Vanhempien tai isovanhempien jättämiä taakkoja,muiden aikuisten, opettajien , ohjaajien yms. jättämiä taakkoja, niitä me kannamme mukanamme joskus hyvinkin kauan, kenties loppuelämä.
En näe, että aloittajan kohdalla oli kyse tämän kaltaisten taakkojen siirtäminstä lasten lasten kannettavaksi. Hön kysyi neivoa, sain kaikenlaista neuvoa, valitsi niistä mielestään toimivat ja kysyi vanhemmilta ja asia on kunnossa.
Aloittaja toimi minun mielestäni viisaasti.Vastaisitko sinä isoäidillesi näin hänen kysyessään rukoilemisesta lapsen kanssa ;"Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa."?
Miten tähän asiaan liittyy minun vastaamiseni tai vastaamattomuuteni yhtään kenellekään?
Sinä väänsit nimimerkin vastauksen pohjalta kysymyksen "Noinko opetat lapsia vastaamaan toisen kysymykseen?". Miten tähän keissiin ylipäätään kuuluu nimimerkin InhottavaRealisti lapsille opettamiset, kun kysyjä ja vastauksen kohde on asiaa kysynyt mummo?
Anteeks nyt vaan, mutta vaikuttaa jonkin verran puolivillaiselta! Herran.tertut kirjoitti:
Vastaisitko sinä isoäidillesi näin hänen kysyessään rukoilemisesta lapsen kanssa ;"Olisi lähinnä typerää paapattaa 4-vuotiaille uskosta. Omituista, jos et mummona ymmärrä sen ikäisten kehitystasoa."?
Miten tähän asiaan liittyy minun vastaamiseni tai vastaamattomuuteni yhtään kenellekään?
Sinä väänsit nimimerkin vastauksen pohjalta kysymyksen "Noinko opetat lapsia vastaamaan toisen kysymykseen?". Miten tähän keissiin ylipäätään kuuluu nimimerkin InhottavaRealisti lapsille opettamiset, kun kysyjä ja vastauksen kohde on asiaa kysynyt mummo?
Anteeks nyt vaan, mutta vaikuttaa jonkin verran puolivillaiselta!Hyvä on, harmillista kun vastaukseni olis sinusta jotenkin huono?
- Herran.tertut
Eerikatässämoi kirjoitti:
Hyvä on, harmillista kun vastaukseni olis sinusta jotenkin huono?
Kuten totesin, lähinnä ihmettelin tuota kysymystä!
Herran.tertut kirjoitti:
Kuten totesin, lähinnä ihmettelin tuota kysymystä!
Minun virheeni, olisi pitänyt vain vastata kysymykseesi, ei muuta. Joten mielestäni vastaus kyselevälle mummolle oli asiaton.
- Herran.tertut
Eerikatässämoi kirjoitti:
Minun virheeni, olisi pitänyt vain vastata kysymykseesi, ei muuta. Joten mielestäni vastaus kyselevälle mummolle oli asiaton.
Et ilmeisesti ymmärrä asian pointtia. Se oli: Miten kysymys "noinko opetat lapsia vastaamaan...?" liittyi nimimerkin MUMMOLLE osoittamaan vastaukseen. Missä helkutin välissä se mummo nyt äkkiä lapseksi muuttui!
Tässä asiassa ei ole lainkaan merkitystä sillä, tyydyttikö sinua itse vastaus tai sen tyyli, vai ei. Nyt on kuitenkin tehty harvinaisen hyvin selväksi, että ei tyydyttänyt! Eerikatässämoi kirjoitti:
Tarkoitatko, että sinä tiedät millä mielellä täällä kirjoittavat kirjoittavat ja jos sinun mielestäsi he eivät ole tosissaan,sinä voit olla asiaton vastauksessasi?
Minä vain en pidä todennäköisenä sitä, että kirjoitustaidoista päätellen kohtuullisen fiksu "mummo" kyselisi täältä ohjeita kasvatusasioissa. Voit ajatella vapaasti mitä haluat, mutta minun mielestäni homma on päivänselvä. Pidän myös lähinnä outona sitä, että tuollaisen asian suhteen yleensä joutuu neuvoa kyselemään. Jos minä itse typeriä alan kysellä, minulle saa kyllä siitä huomauttaa. On erittäin omituista, jos ihmiselle ei tule ihan ensimmäiseksi mieleen jutella asiasta lasten vanhempien kanssa. Ise asiassa, jos Suomi24 tuntuu paremmalta neuvonantajalta, asiat ovat oudolla tolalla.
Jos täällä eivät nämä "mummot" kestä kommentteja, ne pitänee etsiä sieltä toisten uskovien keskuudesta. Tämäkin mummo käsittääkseni on helluntailainen. Hän on sielläkin kirjoitellut. Olen jonkun jutun nähnyt.
Ja kyllä: normaaliälyisen mummon tänä päivänä olettaa ymmärtävän nelivuotiaan kehitystason!Asia harvinaisen selvä. Täällä saa tehdä oletuksia ja käyttäytyä miten sattuu ja luulla vaikka mitä. Näinhän se menee ja sitä oikeutta en mitenkään halua olla rajaamassa. Minäkin tee oletuksi ja vastaan mitä sattuu ihan sen mukaan kuin haluan ja kutsumusta tunnen, joten jatketaanpa harjoituksia hyvillä mielin kukin tyylillämme toisiamme ymmärtäen paremmin tai huonommin.
InhottavaRealisti kirjoitti:
Minä vain en pidä todennäköisenä sitä, että kirjoitustaidoista päätellen kohtuullisen fiksu "mummo" kyselisi täältä ohjeita kasvatusasioissa. Voit ajatella vapaasti mitä haluat, mutta minun mielestäni homma on päivänselvä. Pidän myös lähinnä outona sitä, että tuollaisen asian suhteen yleensä joutuu neuvoa kyselemään. Jos minä itse typeriä alan kysellä, minulle saa kyllä siitä huomauttaa. On erittäin omituista, jos ihmiselle ei tule ihan ensimmäiseksi mieleen jutella asiasta lasten vanhempien kanssa. Ise asiassa, jos Suomi24 tuntuu paremmalta neuvonantajalta, asiat ovat oudolla tolalla.
Jos täällä eivät nämä "mummot" kestä kommentteja, ne pitänee etsiä sieltä toisten uskovien keskuudesta. Tämäkin mummo käsittääkseni on helluntailainen. Hän on sielläkin kirjoitellut. Olen jonkun jutun nähnyt.
Ja kyllä: normaaliälyisen mummon tänä päivänä olettaa ymmärtävän nelivuotiaan kehitystason!”…en pidä todennäköisenä sitä, että kirjoitustaidoista päätellen kohtuullisen fiksu "mummo" kyselisi täältä ohjeita kasvatusasioissa.”
Mielestäni tuo on oikeastaan sivuseikka. Se ja sama, onko keksinyt aiheen vai onko kirjoittaja vakavissaan. Kaikki riippuu siitä, mitä aihe käsittelee.
Minusta tämä oli vain mielenkiintoinen aihe, ja siitä voi keskustella analysoimatta aloittajaa sen enempää,mummomuori kirjoitti:
”…en pidä todennäköisenä sitä, että kirjoitustaidoista päätellen kohtuullisen fiksu "mummo" kyselisi täältä ohjeita kasvatusasioissa.”
Mielestäni tuo on oikeastaan sivuseikka. Se ja sama, onko keksinyt aiheen vai onko kirjoittaja vakavissaan. Kaikki riippuu siitä, mitä aihe käsittelee.
Minusta tämä oli vain mielenkiintoinen aihe, ja siitä voi keskustella analysoimatta aloittajaa sen enempää,Minusta ongelma on jo se, jos pitää esittää jotakin muuta kuin mitä on. Mikä estää suoraan sanomasta, että ihmisten mielipiteet jostakin aiheesta kiinnostavat? Tarvitseeko sen ympärille rakentaa satu?
InhottavaRealisti kirjoitti:
Minusta ongelma on jo se, jos pitää esittää jotakin muuta kuin mitä on. Mikä estää suoraan sanomasta, että ihmisten mielipiteet jostakin aiheesta kiinnostavat? Tarvitseeko sen ympärille rakentaa satu?
No, meitä on moneksi. :)
- Herran.tertut
Hyvä, että tuossa aiemmin on annettu ohjeet miten toimia, kun lapset kysyvät uskonnosta ja Raamatusta. Siis, että vastata saa ja jopa pitää, jos lapsi kysyy. Odotankin innolla sukulaislapsien kysymyksiä aiheesta tulevissa kesän sukujuhlissa. Paljon onkin lapsia lähivuosina syntynyt sukuun. Varmaankin saan etukäteen hiukan mainostaa, kuinka paljon olen perehtynyt aiheeseen, ja kuinka mielelläni aiheesta keskustelen. Meinaan, etteivät suotta ujostele!
- JeesusOnTie
Jeesus Kristus syntyi tähän maailmaan 2017 vuotta sitten, ja tämän todistetun faktan perusteella elämme nyt vuotta 2017.
Uuden-Testamentin kirjoituksissa kuvaillut kaupungit Sodom ja Gomorrah todistavat Jumalan olevan totta.
https://www.youtube.com/watch?v=Y2xv3XwOVaQ
Ja niin todistaa myös Nooan arkki, joka on löydetty jo ajat sitten.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=7&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjlxtKt_JbVAhWECJoKHWoCA-EQFgg7MAY&url=http://www.arkdiscovery.com/noah's_ark.htm&usg=AFQjCNGEvNTadTOZC8FOALZWRLRukFBzrA
Ihmiset yleensä sivuuttavat nämä faktat.. älä sinä tee samaa virhettä.
Jumala on totuus.- Herran.tertut
JeesusOnTie kirjoitti: "Ihmiset yleensä sivuuttavat nämä faktat."<
Faktaapa hyvinnii faktaa! Nyt on vaan niin, että noilta tiimoilta pukkaa niin monenmoista faktaa, että alkaa tässä järkensä säilyttänyttä kansalaista tympiä. Meinaan kun ei satu näissä "faktoissa" olemaan kahta samanlaista! Tulos riippuu siitä, ketkä ovat kulloisenkin juonen "faktoihin" kehittäneet.
Kreationisteilla on, ainakin tähän mennessä, hulvattomin luomus. Aika näyttää ketkä loppupeleissä voittavat näidenkin "faktojen" juonenkehittelyn. Onhan se tietysti kiva juttu, että maailmassa riittää luovia ihmisiä, mutta eivät J.R.R. Tolkien ja J.K. Rowling kertomuksiaan faktana pitäneet. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "yrittänyttä ei laiteta"! - suleima_leikum
Herran.tertut kirjoitti:
JeesusOnTie kirjoitti: "Ihmiset yleensä sivuuttavat nämä faktat."<
Faktaapa hyvinnii faktaa! Nyt on vaan niin, että noilta tiimoilta pukkaa niin monenmoista faktaa, että alkaa tässä järkensä säilyttänyttä kansalaista tympiä. Meinaan kun ei satu näissä "faktoissa" olemaan kahta samanlaista! Tulos riippuu siitä, ketkä ovat kulloisenkin juonen "faktoihin" kehittäneet.
Kreationisteilla on, ainakin tähän mennessä, hulvattomin luomus. Aika näyttää ketkä loppupeleissä voittavat näidenkin "faktojen" juonenkehittelyn. Onhan se tietysti kiva juttu, että maailmassa riittää luovia ihmisiä, mutta eivät J.R.R. Tolkien ja J.K. Rowling kertomuksiaan faktana pitäneet. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "yrittänyttä ei laiteta"!"Mutta niinhän sitä sanotaan, että "yrittänyttä ei laiteta"!"
Ja aina on ihmisiä jotka oikein tarjoutuvat kusetettaviksi!!!
- Nummimummi11
Tyttäreni miehen vanhemmat ovat uskonnollisia, jopa melko ahdasmielisellä ja synkällä tavalla. Kun tyttären lapset (4- ja 7-vuotiaat) ovat heidän luonaan, he yrittävät lasten vanhempien toivomuksesta olla tuomatta uskontonsa vaatimuksia ja kieltoja kovin vahvasti esille. Siltikin joka kerta tulee vierailun jälkeen selitettävää. Mitä tarkoittaa synti? Miksi 13-vuotias serkkutyttö ei saisi pitää kirkkaanpunaista toppia? Miksi Pekan ja Eskon yhdessä eläminen on väärin, vaikka he pitävätä toisistaan niin paljon? Mitä väliä sillä on, että Annikan ja Tuukan (tai monen muunkaan kaverin) vanhemmat eivät ole naimisissa? - Lapsille on jopa esitetty yhtä Raamatun luomiskertomuksista totena. Erittäin fiksu seitsenvuotias tuntee kuitenkin evoluutioteorian perusteet. Isovanhemmat olivat olleet pöyristyneitä, että lapsi halusikin keskustella asiasta tieteelliseltä pohjalta ja selitti, että nykyisin (!) tiedetään jo enemmän.
Lapset siis ovat hyvin fiksuja ja osaavat itsekin ajatella. Ikävä vain, että lapselle jää noin negatiivinen kuva uskosta. Tuollainen uskovuus karkoittaa pikemminkin kuin toteuttaa evankeliumia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1823765
Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten5172886Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!401722Sinun ja kaipaamasi törmääminen
Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?1121506- 501350
Ammuskelua Eliaksenkadulla
Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?221291Martina on käynyt puhumassa viisauksia
Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.3521217Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan
Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti531215Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi1291140Olen pahoillani jos kärsit.
Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.411039