Jalat paljuun aamuaikaisin

Tulipa FB vilkaisun jälkeen katsastettua tämäkin aloitus, onhan herkkuja ladottu 😋))) onneks ei tarvitse oikeesti syödä,..
Huvittaa kun laulelin tässä vekslaillessani: "torstai on toivoa täynnä", Tyttären tyttären kanssa vaihdoin muutaman sanan Korkeasaareen, on sillä tytöllä ihana työpaikka. No, siinä sivussa opiskelee vielä, ja toki raskastakin on fyysinen osa työstä eläinten kanssa, enpä ole kysynyt mitä kaikkea se käsittääkään, Viikin koetilalla toki lehmien kanssa oli lannanluontia ja rehun jakelua. Sellaista,..nyt aamu tv:n pariin.

Aikaisin sinä oletkin puuhastelemassa varpaiden kanssa ;-)).
Jalkojen liottelu on tarpeellista sen jälkeen voi poistaa kovettumia helposti, niin jos niitä on.
Käyn 3x vuodessa jalkahoitajalla joka tekee tarkemman työn kynsien ja kynsinauhojen kanssa, ja lopuksi voitelee hieroen rasvan.

Olin kuntoutuksessa 2vk keväällä 'hellittävänä ja hoivattava' siellä saatu perusteellinen hieronta jaloille olikin sitä luokkaa että olin kuin '20v' sen jälkeen.
Olihan siellä monen laista hoitoa ja hoivaa, aamusta iltaan ohjelmoitua toimintaa sekä kropalle että mielelle.
Haluaisin sinne uudelleen jos vain mahdollista ja elonpäiviä riittää.

Niin se jalkahoito on hyvin tärkeä, kun jalat ja varpaat kunnossa on elämäkin nautittavaa.

Saan lahjoina joskus kylpylähemmottelua, tavaroita en enää huolikaan. Jalat ovat terveyden peruspilarit , toivottavasti tolpillamme saamme seistä loppuun asti ja ne kuljettavat meidät maaliin saakka. Meidän sukupolvi turhaan arastelee palvelujen käytössä, itse tekeminen ja pärjääminen on niin selkäytimessä. Monet kotityöt otan hyötyliikunnan kannalta, ja puutarhanhoitoa suorastaan rakastan. Hyvälle hierojalle, kosmetologille ja kampaajalle maksan mielelläni, ja voihan siinä ajatella myös työllistämisnäkökohtia. Tyttäret käyttävät siivoojan palveluksia , ovat nykyaikaisia kiireisiä työssäkäyviä perheenäitejä, hyödyntävät kotitalousvähennyksen. Tämä mummi toistaiseksi siivoaa itse, pitäisihän minun ensin itse siivota, ennenkuin ammatti-ihmisen voisin kutsua kotiini ;).

Sini-sirkku puhuu paljusta ja ämpäristä, minulla ne ovat lapsuuden peruina vati ja sanko. Paljusta tulee mieleen suuri kylpysaavin tapainen , ja vankilan paljusellistä puhutaan. Pyttykin on vankilasanastoa, onkohan se pakko-osasto. Soikko on tuttu sana, vanha sinkkipäällysteinen soikea kahvallinen pesusoikko palvelee minulla ulkona kesäkukkaryhmän astiana. Vauvat pestään vannassa, nekin ennen sinkittyä peltiä. Onhan meillä sanastossa tynnyreitä, pyttyjä, tiinuja, korvoja, kiuluja, haarikoita , koussikoita ... Näin ajatus laukkaa. Nyt puuron keittoon, lounas venyy iltapäivään. Minulla ei ole yhtään kasaria kaapissa, varrellinenkin kattila on vain kattila. Silti valmistan joskus katkarapukasaria kaksikorvaisessa kattilassa tai emaloidussa rautapadassa.

Olit varmaan hellyttävä näky olkkarissa nojatuolissa jalat vedessä , onneksi kukaan ei ollut torumassa veden läikyttämisestä parketille :). Minulle yksi tyttärentytär lakkaa joskus varpaankynnet, hän saa vapaat kädet toteuttaa näkemystään, kyllä siinä mummin varpaat kimaltaa. Itse upotan jalat saunan lauteilla muoviseen pesuvatiin, lämpimän veden sekaan jalkasuolaa. Rasvaan jalat perusvoiteella joka ilta, ei tarvitse raspata, kun muistaa rasvata.

Mukavaa päivää, luin että on tulossa hyvä mansikkasato viileän kesän ansiosta.

On hauskaa lukea ajatuksenjuoksuasi Ramoona, liu'ut asiasta toiseen mukavasti,...tuo soikkosana oli hieman harkinnan alla, kun muoviastia tuntui sopimattomalta,..astioistahan syödään? Joskus käytän vehje sanaa🙂 tai vempele kun turhaudun aikailuun!

Olin minä kai hellyyttävä näky, kun sattui kiva yöasu olemaan, että parvekkeellekin uskaltauduin sillä. Yläosa kuin t-paita ja ohuen kangashousut, --- ja umpikaidekin vielä 😀

Pyyhe minulla ämpärin alla on aina, siihen kun on mukava jalkansa laskea ja kuivata. Ei viitsi loiskuttaa lattioillekaan.
Järkeviä nykyajan tyttöjä sinulla, työ on niin vaativaa nykyaikana, ettei varmaan halua kiukutella suotta siivousurakan kanssa viikoloppuisin. Toisaalta meidän ikäpolvemme pysyy työskennellessä norjempana, kuin jos heittäytyisi tekemättömäksi vallan. Minäkin rakastin puutarhanhoitoa, rehevyyttä ja kukkien loistoa, nyt ihailen istutusteni kasvua ikkunalaudalla ja pienimuotoista parvekkeella.
Hei taas

Eräs terveydenhoitaja puhui aikoinaan veden sekaan lisättävästä etikasta, mutta se ei minun ihotyypilleni sopinut, lopetin heti kokeiltuani.
Minä olen käynyt useissa jalkahoitoloissa, kauneushoitoloitahan ne ovat, mutta en ole oikein tykännyt niistä mistään. Onneksi nykyisin laitetaan se muovivuoraus siihen astiaan, ettei muoviastia tartuta sienitauteja, kuten ennen oli pelkona.
Itse hoidan lakani pesemällä ja huuhtelemalla hyvin, sekä kuivaamalla ensin talouspapereilla ja myös varpaiden välit, ja sitten lämpöpuhaltimella.
Varpaiden kynnet pitää leikata suoraan varpaan pään kohdalta, silloin se suojaa varpaan päätä hyvin.

Jalkarasspit ovat mennyttä maailmaa, hyvä voide pestyihin ja hyvin kuivattuihin jalkoihin on paras hoito.
Käytän paljon Relaxant-voidetta, joka aikoinaan valittiinkin parhaaksi.

En enää lakkaa varpaitteni kynsiä, en käsienkään. Terveys-kylki edellä mennään.

Lakkaus suojaa kynsiä. Sormien kynnet saan itse lakatuksi värittömällä mutta varpaan kynnet on hankala, koska en enää hyvin taivu. Käyn jalkahoitajalla joskus ja hän aina lopuksi lakkaa. Maha ei minulla kuitenkaan ole tiellä . Jotkut kun ei edes näe varpaitaan .Kasvaako sinulla karvoja varpaiden välissä kun föönillä kuivaat ?

Hyvä asia jalkojen hoito kuumassa vedessä, sen jälkeen kantapäissä ihon poisto teen sen veitsellä, sitten kuivaus ja voide.

Käyn jalkojen hoitajalla muutaman kerran vuodessa, terveyskeskuksen kautta maksaa 4e kerta, kestää 40 min.

Mikä herätti nyt tähän aikaan, aikani istuin ja tuijotteli ikkunasta ulos, hiljaista oli ei ristinsielua liikenteessä. Hiljainen sade jatkuu liekö kestänyt koko yön?
Nyt vain takaisin peittojen alle pyörimään, ei täälläkään ole ketään muita.
Haukottelua ja haukottelua, vielä ehtisi katsella kaunista kesäistä unta jos se jostain tyynyltä löytyy?
Onkohan täällä kylmä? No miks niin? No ku palelee!

Rautapadasta kun Ramoona mainitsi, joskin emaloidussa, muistui mieleeni eilinen, 1000 ja 1 yön tarinankertojan juttu.

Saman Hesan kotitalon naapurityttöjä kun olimme, oli myös pesutupa tuttu harjoittelupaikka meille molemmille.

No, Leila kertomaan miten sodanjälkeiset vuodet, (sotaorpo kun hänkin oli ) vaati säästäväisyyttä, niin osto kaasupoleteilla kun vesi oli pesutuvassa kuumennettu isossa rautapadassa, jäi pataan vielä käyttämätöntä vettä. Äitinsä oli muitta mutkitta ennen lähtöä hypännyt kylpyyn, 😳....... hyödyntämään kerran lämmitetyn veden!~~~~~ Eihän se hukkaan voinut jäädä 😄)))),.... Uskomaton temppu,...nauroin kippurassa sohvalla, ajatellen,..ei kai tuo keksi niitä tarinoita, mutta vakuutti totta olevan. Tarina toisensa jälkeen seurasi,...en perässä oikein enää pysynyt kun "draamatkin " astui kuvaan !

No, hyvä kai oli purkaa vaikeatkin asiat, ainakin niin ❤️ koki, ja sitten päästiinkin jo keittiöön, isännän kattamaan kahvipöytään.

Hanki väljät kumisaappaat ja täytä ne vedellä sopiva jalkasuola tai mäntysuopa joukkoon. Sitten vain jalat saappaisiin ja pihalle askartelemaan ja vot´! Jalkakylpy on hoidettu samalla, kun kukkapenkki on kitketty.

Kumisaappaista on moneksi, katselin juuri puutarhalehdestä, miten niihin oli valettu betonia, toimivat puutarhan koristeina, ja ilman betonia kukkaruukkuina. Hmmm...enpä taida innostua,
Pyykkäys on ollut raskasta ennen koneita, ei ihme että niksejä on kehitelty. Pyykkilaudat varmaan muistamme nyrkkipyykin apuna, mutta pesukarttu on kaukaisempaa historiaa. Sulhaset valmistivat kauniisti koristeltuja karttuja, joilla valkopyykkiä mätkittiin padasta noston jälkeen rantakiviä vasten. Aika rajua meininkiä sekää vaatteille että pesijälle.

Kaunis pesijätär kertoo Portugalin Setubalin Ninasta, johon seudun miehet ihastuvat. Pyykkilauta ja paljaat varpaat, siinäpä vetävä yhdistelmä. Laulun sanoissa kuuluu on kylläkin klip ja klap, joten olisikohan Nina karttuakin käyttänyt. Nina sanoo ostavansa lantilla leipää ja toisella manzanillan. Kauan luulin viattomasti, että Nina ostaa pitsihuivin, mutta manzanilla onkin väkevää viiniä, mantija on huivi.

https://www.youtube.com/watch?v=j3rznMSdNtQ

Kristiinan pulmaan ehdotan hyvin voimakasta magneettia, riippuu tietenkin uunipellin materiaalista, tepsiikö . Magneetteja käytetään metalliromun erottamisessakin, eiköhän yksi uunipeltikin nouse. Minä tosin olen magneetilla lähinnä pudonneita neuloja pyydystellyt.