Bisse kyselee...

Ok, kiitos tiedosta :)

Transsukupuolisten kohdalla tieto siitä, että olet kiinnostunut heidän syntymässä määritellystä sukupuolestaankin, todella on useimmille turn off. Transvestiiteillä taas bipuolison tämä ominaisuus tuottaa usein win-win-tilanteen. Niiden kohdalla, joilla kumpikaan binääri sukupuoli ei ole oman identiteetin perustana, tilanne vaihtelee. Jos identiteetti on "jotain siltä väliltä", puolison kiinnostus siihen, että on jotain siltä väliltä", voi olla jees. Asukupuolisen kohdalla suhteen perustana voisi olla ennemminkin vain rakkaus ihmiseen sukupuolta miettimättä tai preferoimatta.

...ja tietenkin kaikesta tästä on kaikenlaisia poikkeuksia.

puolensa_ja_puolensa kirjoitti:

Transsukupuolisten kohdalla tieto siitä, että olet kiinnostunut heidän syntymässä määritellystä sukupuolestaankin, todella on useimmille turn off. Transvestiiteillä taas bipuolison tämä ominaisuus tuottaa usein win-win-tilanteen. Niiden kohdalla, joilla kumpikaan binääri sukupuoli ei ole oman identiteetin perustana, tilanne vaihtelee. Jos identiteetti on "jotain siltä väliltä", puolison kiinnostus siihen, että on jotain siltä väliltä", voi olla jees. Asukupuolisen kohdalla suhteen perustana voisi olla ennemminkin vain rakkaus ihmiseen sukupuolta miettimättä tai preferoimatta.

...ja tietenkin kaikesta tästä on kaikenlaisia poikkeuksia.

Lue lisää

Kiitos selkästä vastauksesta :) Eli transsukupuolinen voi todellakin kokea, että biseksuaali ei pystyisi rakastamaan häntä sukupuolensa edustajana? Tätä vähän pelkäsinkin. Toisaalta en avosylin vastaanottoa odota keneltäkään. Useilla cis-ihmisilläkin biseksuaalisuus kuuluu olevan on turn off ihan vain siitä syystä, että meille on _mahdollista_ ihastua molempien sukupuolten edustajiin :>

Transvestiitit tuntuvat ajatuksena vieraalta, koska useinhan mediassa näkee vaan niitä henkilöitä, joilla ei ole mitään rajoitteita ja sukupuolisuuden ilmentäminenkin on ehkä korostuneen seksuaalista tai fetissinomaista heillä (en kyllä edes tiedä, onko transvetismi itsessään fetissi). Ne "maltillisemmat", jotka minua voisivat kiinnostaa, eivät juuri pidä itsestään melua.

Transvestiitti ei ole lähtökohtaisesti fetisisti, transvestinen fetisisti on. Suurin osa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, joilla vain on tämä toinen puolensa. Siinä kyllä olet oikeassa, että heitä on hankala löytää, kaapissa kun viettävät valtaosa aikaansa.

tyttömäinenpoikatyttö kirjoitti:

Kiitos selkästä vastauksesta :) Eli transsukupuolinen voi todellakin kokea, että biseksuaali ei pystyisi rakastamaan häntä sukupuolensa edustajana? Tätä vähän pelkäsinkin. Toisaalta en avosylin vastaanottoa odota keneltäkään. Useilla cis-ihmisilläkin biseksuaalisuus kuuluu olevan on turn off ihan vain siitä syystä, että meille on _mahdollista_ ihastua molempien sukupuolten edustajiin :>

Transvestiitit tuntuvat ajatuksena vieraalta, koska useinhan mediassa näkee vaan niitä henkilöitä, joilla ei ole mitään rajoitteita ja sukupuolisuuden ilmentäminenkin on ehkä korostuneen seksuaalista tai fetissinomaista heillä (en kyllä edes tiedä, onko transvetismi itsessään fetissi). Ne "maltillisemmat", jotka minua voisivat kiinnostaa, eivät juuri pidä itsestään melua.

Lue lisää

Aijuu, en huomannut tuota ensimmäistä asiaa vielä kommentoida.... Ei kai se niin mene, että transsukupuolinen ilman muuta epäilisi bissen rakastavan sitä ei-toivottua puolta itsessään. Jos sellaisesta olisi kyse, se olisi huono lähtökohta ja tulisi varmasti ajan myötä ilmi.

Toinen asiaa läheltä liippaava juttu on, että transnaiset ovat erittäin suuren kiinnostuksen kohteina ns. transdiggarimiesten suunnalta. Siinä tarinassa on yleensä onneton loppu, kun diggarin kiinnostus lopahtaa siinä samassa, kun transnainen korjaa kehonsa naiseksi. Transdiggarit yleensä kuvaavat itseään heteromiehiksi, jotka kuitenkin ovat obsessoituneet transnaisiin.

puolensa_ja_puolensa kirjoitti:

Aijuu, en huomannut tuota ensimmäistä asiaa vielä kommentoida.... Ei kai se niin mene, että transsukupuolinen ilman muuta epäilisi bissen rakastavan sitä ei-toivottua puolta itsessään. Jos sellaisesta olisi kyse, se olisi huono lähtökohta ja tulisi varmasti ajan myötä ilmi.

Toinen asiaa läheltä liippaava juttu on, että transnaiset ovat erittäin suuren kiinnostuksen kohteina ns. transdiggarimiesten suunnalta. Siinä tarinassa on yleensä onneton loppu, kun diggarin kiinnostus lopahtaa siinä samassa, kun transnainen korjaa kehonsa naiseksi. Transdiggarit yleensä kuvaavat itseään heteromiehiksi, jotka kuitenkin ovat obsessoituneet transnaisiin.

Lue lisää

Niin, en kyllä itsekään olis kiinnostunut aloittamaan suhdetta sellaisen henkilön kanssa, joka pitäisi minussa jostain sellaisesta asiasta, jota en itse koe olevani. Jäin tässä kuitenkin miettimään tätä jakoa feminiinisyys/maskuliinisuus vs. nainen/mies. Eli jos pidän voimakaspiirteisistä naisista (cis-naisistakin transnaisten rinnalla), niin eihän se sitä tarkoita, että pidän näitä henkilöitä sukupuoleltaan miehinä. Eli ehkä tuollainen ero kannattaa tehdä selväksi, jos ikinä kehenkään transihmiseen edes tutustun :) Olen kuitenkin ymmärtänyt, että transnaiset nimenomaan haluavat pyrkiä eroon maskuliinisista piirteistä, niin olisiko se epäkunnioittavaa, jos itse noista piirteistä juuri pitäisin? Ehkä nyt osasin ilmaista kysymykseni selkeämmin... Löysin Sukupuolena ihminen -kampanjasta yhden henkilön antaman määritelmän, joka kuvaa hyvin minunkin mieltymyksiäni: "Tykkään siitä kontrastista, kun miehiset kasvot stailataan feminiinisesti, se on aivan järkyttävän kaunista". Ehkä korvaisiin sanan "miehiset" sanalla "maskuliiniset", mutta muuten tuo on juuri se mitä näillä selityksilläni haen.

No, mulle bissenä ei sukupuolenkorjauksella ole niin suurta merkitystä :D Diggarit yleisesti ottaen ovat ärsyttäviä, itsekin olen tullut kohdelluksi "fetissin kohteena" erään piirteen tiimoilta... Toisaalta ymmärrän sen, että jokaisella on se joku "oma" juttu, joka herättää mielenkiinnon toisessa ihmisessä. Jollekin se on brunette tukka, jne, jollekin sitten jotain vähän spesiaalimpaa. Ennen tutustumista toista arvioidaan ulkonäön perusteella, mikä ei kai sinällään ole väärin. Mutta sitten jos henkilö nähdään vain tällaisen yhden piirteen kautta, niin kyllähän se suhde jää aika pinnalliseksi ja olo tuntuu esineeltä.

Kiitos viestistä :) Mietinkin tuossa edellisessä viestissäni, että mikä ero on feminiinisyydellä/ maskuliinisuudella ja mieheydellä/ naiseudella. Kaipa se lähtee omasta asenteesta, että kohtelee jokaista sukupuolensa edustajana, jolloin sanavalinnatkin asettuvat luontevammin. Esim. esimerkkisi ftm-miehelle ei tulisi mieleen sanoa, että "olet sievän naisellinen", vaan ehkä että tykkään vähemmän lihaksikkaasta kropasta tms.

Ymmärrän yskän ;D Mutta toisaalta koen tärkeäksi myös sen, että voin sanoa toiselle rehellisesti, mikä hänessä viehättää. Onhan ulkonäkö osa ihmistä, ja jos se mielestäsi on yksi hänen viehättävistä piirteistään, niin tuntuisi oudolta pitää tieto vain itsellään. Ehkä sitten olen yhtä outo kuin nämä amerikkalaiset "läski-fetissistit", jotka pitävät normi-ihanteista poikkeavista piirteistä... :D

tyttömäinenpoikatyttö kirjoitti:

Kiitos viestistä :) Mietinkin tuossa edellisessä viestissäni, että mikä ero on feminiinisyydellä/ maskuliinisuudella ja mieheydellä/ naiseudella. Kaipa se lähtee omasta asenteesta, että kohtelee jokaista sukupuolensa edustajana, jolloin sanavalinnatkin asettuvat luontevammin. Esim. esimerkkisi ftm-miehelle ei tulisi mieleen sanoa, että "olet sievän naisellinen", vaan ehkä että tykkään vähemmän lihaksikkaasta kropasta tms.

Ymmärrän yskän ;D Mutta toisaalta koen tärkeäksi myös sen, että voin sanoa toiselle rehellisesti, mikä hänessä viehättää. Onhan ulkonäkö osa ihmistä, ja jos se mielestäsi on yksi hänen viehättävistä piirteistään, niin tuntuisi oudolta pitää tieto vain itsellään. Ehkä sitten olen yhtä outo kuin nämä amerikkalaiset "läski-fetissistit", jotka pitävät normi-ihanteista poikkeavista piirteistä... :D

Lue lisää

Sehän on vaan hyvä jos kumppani tykkää niistäkin piirteistä joita itse itsessään inhoaa.
Ne piirteet kuitenkin ovat ja pysyvät.
Kumppanin osoittaessa arvostusta itselle vaikeita piirteitä kohtaan, voi alkaa niitä itsekin arvostamaan tai ainakin hyväksymään.

Kiitos vastauksesta :) Itsekin olen miettinyt, että olisinko siltikin jollain tavalla pan, kun moni näyttää luokittelevan itsensä paniksi siitäkin syystä, että ihastuu myös transihmisiin (mikä on omasta mielestäni väärä näkökulma)... Mutta kuitenkin jollain tavalla nuo kaksi sukupuolta on aina mukana näkökulmassani ihastuksen kohteen sukupuoli-identiteetistä riippumatta, niin olen päätynyt siihen, että olen bi.

tyttömäinenpoikatyttö kirjoitti:

Kiitos vastauksesta :) Itsekin olen miettinyt, että olisinko siltikin jollain tavalla pan, kun moni näyttää luokittelevan itsensä paniksi siitäkin syystä, että ihastuu myös transihmisiin (mikä on omasta mielestäni väärä näkökulma)... Mutta kuitenkin jollain tavalla nuo kaksi sukupuolta on aina mukana näkökulmassani ihastuksen kohteen sukupuoli-identiteetistä riippumatta, niin olen päätynyt siihen, että olen bi.

Lue lisää

Tulin kaapista 14-vuotiaasta panseksuaalina siitä syystä että olin kiinnostunu myös transihmisistä. Nykyään en pidä sitä kyllä pätevänä syynä... mutten halunnu olla bi. Nykyään en oikein tajua mitä eroa niillä on tai että miks en tykännyt olla bi, mutta kokemushan on tärkein, ei se sana. On myös sanottu että bi tarkoittas kiinnostusta yhteen tai useampaan sukupuoleen ja pan ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Koska "bi" tarkoittaa "kahta" ja "pan" tarkoittaa "kaikkia".

nataniel kirjoitti:

Tulin kaapista 14-vuotiaasta panseksuaalina siitä syystä että olin kiinnostunu myös transihmisistä. Nykyään en pidä sitä kyllä pätevänä syynä... mutten halunnu olla bi. Nykyään en oikein tajua mitä eroa niillä on tai että miks en tykännyt olla bi, mutta kokemushan on tärkein, ei se sana. On myös sanottu että bi tarkoittas kiinnostusta yhteen tai useampaan sukupuoleen ja pan ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Koska "bi" tarkoittaa "kahta" ja "pan" tarkoittaa "kaikkia".

Lue lisää

Näinhän se on, että jokainen määrittelee itsensä. Olen ymmärtänyt, että bi on yläkäsite, joka tarkoittaa kiinnostusta useampaan kuin yhteen sukupuoleen (vrt. homoseksuaali, heteroseksuaali). Ja pan on biin alakäsite, joka tarkentaa, että sukupuolella ei ole henkilölle ihastumisen kannalta merkitystä, että ihastuu muihin ominaisuuksiin sukupuolen sijaan. Eli voit olla bi olematta pan, mutta et voi olla pan olematta myös bi.

Henkilökohtaisesti mua alkaa ahdistaa liian pikkutarkaksi menevät käsitteet. Mieluummin esittelisin itseni biseksuaalina, jolle sukupuolella ei ole niin suurta merkitystä ihastuksen suhteen, kuin sanoisin olevani pan. Moni matti meikäläinen tippuu kärryiltä jos mennään aina vaan monimutkaisempiin käsitteisiin ja alkaa vierastamaan sua ihan vaan siitä syystä :D

tyttömäinenpoikatyttö kirjoitti:

Näinhän se on, että jokainen määrittelee itsensä. Olen ymmärtänyt, että bi on yläkäsite, joka tarkoittaa kiinnostusta useampaan kuin yhteen sukupuoleen (vrt. homoseksuaali, heteroseksuaali). Ja pan on biin alakäsite, joka tarkentaa, että sukupuolella ei ole henkilölle ihastumisen kannalta merkitystä, että ihastuu muihin ominaisuuksiin sukupuolen sijaan. Eli voit olla bi olematta pan, mutta et voi olla pan olematta myös bi.

Henkilökohtaisesti mua alkaa ahdistaa liian pikkutarkaksi menevät käsitteet. Mieluummin esittelisin itseni biseksuaalina, jolle sukupuolella ei ole niin suurta merkitystä ihastuksen suhteen, kuin sanoisin olevani pan. Moni matti meikäläinen tippuu kärryiltä jos mennään aina vaan monimutkaisempiin käsitteisiin ja alkaa vierastamaan sua ihan vaan siitä syystä :D

Lue lisää

No tuntuuhan se menevän vähän liiallisuuksiin joskus... Onhan se totta että ihmiset alkaa vierastamaan jos käytät niille ihan kummallista käsitettä määrittelemään sun seksuaalisuutta (suuntautumista tai sukupuolta ja mitä niitä nyt on).

Mun taas oli vaikea kutsua itseäni biseksuaaliksi silloin koska kasvoin aika ahdasmielisessä perheessä, missä oli lapsesta asti sanottu että kaikki homot, bit ja transut joutuu helvettiin. Oli jollain tavalla lohduttavampaa olla pan, vaikka käytännössähän mä kuitenkin tykkäsin tytöistä ja pojista, niin kuin kuka tahansa bi-- (en halua loukata kenenkään seksuaalisuutta tällä jos niin tein)

nataniel kirjoitti:

No tuntuuhan se menevän vähän liiallisuuksiin joskus... Onhan se totta että ihmiset alkaa vierastamaan jos käytät niille ihan kummallista käsitettä määrittelemään sun seksuaalisuutta (suuntautumista tai sukupuolta ja mitä niitä nyt on).

Mun taas oli vaikea kutsua itseäni biseksuaaliksi silloin koska kasvoin aika ahdasmielisessä perheessä, missä oli lapsesta asti sanottu että kaikki homot, bit ja transut joutuu helvettiin. Oli jollain tavalla lohduttavampaa olla pan, vaikka käytännössähän mä kuitenkin tykkäsin tytöistä ja pojista, niin kuin kuka tahansa bi-- (en halua loukata kenenkään seksuaalisuutta tällä jos niin tein)

Lue lisää

Lipsahtipas meidän keskustelu ohi alkuperäisen aiheen :D No, jospa vielä vastaan.

Ymmärrän kyllä tuonkin puolen, että jotain nimitystä haluaa välttää, koska ihmiset yhdistää siihen negatiivisia asioita. Sitähän periaatteessa liittää itseensä kaikki ne sanaan yhdistetyt negatiiviset mielleyhtymät, joita läheiset voivat alkaa pohtimaan että "onko hänkin sellainen". Sama juttu on esimerkiksi nimityksen "homosexual" kanssa ainakin Yhdysvalloissa. Nimitykseen liitetään negatiivisia ajatuksia, ja siksi homoyhteisö käyttääkin mieluummin nimitystä "gay" englanniksi. Itse kuitenkin olen kokenut hyvin spesiaalien termien käytön yhtä vaivalloiseksi (maalla, pienellä paikkakunnalla). On äärettömän helppo leimautua "huomiohakuiseksi" kun moni ei usko näiden käsitteiden olemassa oloon tai edes tiedä niistä... Jo pelkkä bisse on monelle täysin tuntematon. Mut jokainen tavallaan!

Ja ainakaan musta et loukannut ketään, vaan toit vain oman kokemuksesi esille :)