Yksinäisen elämänkatsomus

Onko täällä muita joiden mielestä yksinäisyys on tavallaan auttanut tulemaan paremmaksi ihmiseksi? Itse olen nuoruusvuosien (nyt 30 lasissa) jälkeen aikalailla omissa oloissa seuraillut tätä ihmisten maapalloa. Aika apinoitahan tässä ollaan, niin helposti biologian vietävänä.

Ja en missään nimessä kuvittele olevani joku yli-ihminen. Samaa massaa olen kuin kaikki muutkin, mutta kun on vierestä katsellut miten huonosti ihmiset kohtelee toisiaan milloin milläkin verukkeilla, ei vaan halua itse antautua moiseen.

PS.
Tässä vielä hyvä esimerkki ihmismielen heikkoudesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment
Ilmianna
Jaa

19 Vastausta


Kyllä, ihmisyydessä itsessään ei ole juurikaan kehumista. Suurin osa vuorovaikutusta on kaupankäyntiä tai juurikin eläimellistä viettitoimintaa. Seuraa haetaan täyttämään omaa tyhjyyttä tai johonkin muuhun tarpeen täyttöön. Ei sen kummempaa.
Ilmianna
Jaa
Kuulostaa tutulle, olen tavallaan "ylpeä" siitä, että yksinoloon tottumisen ja sen hyväksymisen jälkeen en ole helposti muiden komenneltavissa (se kyllä aiheuttaa myös ongelmia, ainakin tähän yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen).
Kannattaa lukea Stephen R. Covey:n kirja 7 habits, siinä käsitellään sitä, miten ihminen voi kehittyä ensin pois ihmisriippuvuudesta itsenäiseksi ihmiseksi, ja sen jälkeen luomaan itseään ja muita hyödyttävän suhteen toisiin ihmisiin. Eli kirjailijan mukaan itsenäisyys on vasta toinen porras matkalla "paremmaksi" ihmiseksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kiitti kommentista, pitääkin tustustua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllähän sitä toisen läheisyyttä kaipaa...ihan fyysisyyttä.Ihoa .Saati,että sais työntyä toisen sisään,ja toinen vielä nauttis siitä...Tästä kaikesta ihanuudesta kun jää elämässä paitsi....ei tarvii kysyä enää mistään mitään...miks kassajonossa mennään pää alaspäin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei yksinäisyys auta paremmaksi ihmiseksi tulossa. Miten se voisi siinä auttaa? Yksinäisyys on pikemminkin tuhonnut elämäni. Yksinäisyys on saanut minut itsetuhoiseksi, se on vienyt minulta halun elää ja tehdä asioita, joita aiemmin rakastin. Seuraavaksi se vie työkykyni ja kohta päädyn tappamaan itseni, koska en enää jaksa tätä maanpäälistä helvettiä. Ei ole mitään syytä elää. Ainoa mitä tunnen on kipu ja tuska tästä kaikesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Ikävä kuulla, eipä tässä nyt voi kun toivottaa jaksamista, kun tuskin naapurinikaan olet. Olen kyllä käynyt itsekkin aika pohjalla. Viisi vuotta sitten olin ihan rikki, ajattelin jopa nostaa itseni roikkumaan kaulasta rimpuillessani elämäni ja sen merkityksettömyyden kanssa. Nyt olenkin jo hokenut tarpeeksi kauan, että "olet yksin eikä ketään kiinnosta sun kanssa elellä, parempi oppia nauttimaan omasta seurasta".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
En keksi enää muuta ratkaisua, kuin irtisanoa itseni, tämän vuoden lopusta lukien ja vetäytyä lepäämään. Puolen vuoden lepo olisi paikallaan, sillä olen ihan väsynyt ja rikki.
Toivottavasti löydän uutta iloa elämääni tämän jälkeen. En viitsi kertoa syitä, sillä kaikki on liian henkilökohtaista täällä jaettavaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hmm kuulostaa kyllä pahalta. Ilmeisesti työyhteisösi on aika myrkyllinen kun noin ajattelet? Itselle kamalinta on juuri toimettomuus.

Haluaisitkohan sinä (tai kuka tämän nyt ikinä lukeekaan) joskus jutella ihan vaan vaikka kerran maailman menosta jossain (anonyymissä) reaaliaikaisessa chatissa? Itsellä on kyllä aika oudot intressit ja pyrin aina kohdistamaan mielenkiintoni pois siitä, mitä massoille kaupitellaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hei, kiitos ajatuksistasi. Eilen olin synkällä tuulella ja sen huomaa kyllä tekstistänikin. Kiitos kun annoit minun olla mitä nyt olinkin. Luin uudestaan kirjoituksesi ja näin siinä jotain merkitystä mitä en eilen nähnyt. Näin se vain välillä on kun on synkistynyt ei näe mitään hyvää yhtää missään. Haluan toivottaa sinulle hyvää syksyä ja muillekin masentuneille edes pientä valon pilkahdusta pimeiden ajatusten keskelle. Toivoa on, aina, vaikka sitä ei aina heti näekään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kiitos_sinulle kirjoitti:
Hei, kiitos ajatuksistasi. Eilen olin synkällä tuulella ja sen huomaa kyllä tekstistänikin. Kiitos kun annoit minun olla mitä nyt olinkin. Luin uudestaan kirjoituksesi ja näin siinä jotain merkitystä mitä en eilen nähnyt. Näin se vain välillä on kun on synkistynyt ei näe mitään hyvää yhtää missään. Haluan toivottaa sinulle hyvää syksyä ja muillekin masentuneille edes pientä valon pilkahdusta pimeiden ajatusten keskelle. Toivoa on, aina, vaikka sitä ei aina heti näekään.
Kiva kuulla että helpotti edes vähän :) Kiitos itsellesi ja hyvää syksyä myös täältä päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
kyllä yksinäisyys ja muutkin elämän vastoikäymiset ovat tehneet minusta paljon myötätuntoisemman toisia ihmisiä kohtaan. Nuorena olin katkera, mutta vuodet pehmittänyt tai se jotta elämänajan lyhyisyys saanut ajattelemaan, jotta haluaisi helpottaa muiden elämää. Kelläköhän täällä aina niin helppoa olisi ? Edes rikkaus, valta tai menestys ei onnea takaa.
On myös ajansaatossa tullut elämänkatsomus, jotta tää on karmanlaki, joka elämääni määrittää.
Kaikki toiveeni, unelmani esim. työuran, asuinpaikan, harrastusten, ihmis-suhteiden osalta ei ole toteutuneet. Oikeastaan siis aika merkityksetetön elämä omalta kohdalta, vaan ehkä olen voinut jotain toista auttaa sanoilla tai teoilla ääsemään omiin tavoitteisiinsa?
Ilmianna
Jaa
Elämänkatsomukseni muuttui täysin kun ryhdyin opiskelemaan ortodoksista teologiaa.

Keskityin historiaan, maantieteeseen,arkkitehtuuriin ja ortodoksiseen elämän tapaan nykyaikana.

Isä Villen blogi, ortodoksina tänään on hyvää luettavaa.
Ilmianna
Jaa
Tommy Hellstenin kirja, Elämän paradoksit. - Saat sen mistä luovut
"Synonyymit: paradoksi
= ristiriitaisuus, sanonnan ristiriitaisuus, mahdoton ajatus, ristiriita. "

Kertoo samaa kuin Stephen Coveyn kirja.
s. 114
"Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla, joka kantaa itse itsensä. Hänen ympärillään ei ole miinakenttää, jota täytyisi varoa."

"Eräs piirre tällaisessa itsensä kantavassa aikuisessa on, että hänellä on kyky elää toisen ihmisen lähellä sen sijaan että eläisi hänen sisällään. Lähellä eläminen on sitä, että jakaa toisen kivut ja taakat, mutta ei ota niitä häneltä pois. jne."

Sitten Hellsten jatkaa s. 115:
Kasvamisen kipu

Kipu, tuska ja kärsimys (minulla se voi olla vaikka kaipuu tai ikävä tms, ei varsinaista kärsimystä) johtavat kasvuun ja kehitykseen. Ihminen, joak on kohdannut omaa kipuaan, on huomannut tämän. Sehän tähden hän halua vapauttaa toista kivusta, vaan antaa toisen kohdata ne ja mennä niiden läpi. Mutta hän on aina valmis seisomaan toisen rinnalla, sillä hän tietää, että juuri silloin toinen ihminen on heikoimmillaan ja tarvitsee tukea ja ymmärtäjää, Hän tietää sen itsesään.

Muita kirjan paradokseja:
"Matkalle pääsee se joka pysähtyy"
"Vahvuus syntyy heikkoudesta"
"Saat sen mistä olet valmis luopumaan"
"Todellinen läheisyys voi syntyä konfliktien kautta"

Ennen luin Eric Frommin ja Hellstenin, sekä monen muun psykologin kirjoja, kirjastossa ne sijaitsevat jossain itsehoito-kohdassa, hae nimillä tietokannasta. Nykyään on muitakin kivoja kirjoja psykologian alalta. Käy kirjastossa katsomassa.

Minusta tämä Hellstenin kirja ei ole tarpeeksi kiva, mutta menettelee hänellä on muitakin hyviä.

Sattuu olemaan vanha kirja aiheesta, käytännön ohjeita, Luultavasti kirjaston uusissa kirjoissa on vaikka mitä.
Dan Millman: Kaksitoista porttia - Eheään elämään
https://www.antikvariaatti.net/product.php?id=298200
Ilmianna
Jaa
No et sinä kovin pitkälle ole yksinäisyydessäsi edennyt ajattelun saralla ainakaan.

Tuo tutkimus on osoittautunut kyseenalaiseksi asetelmansa vuoksi ja koko moraalittomuutensa vuoksi. Nykyään ei enää tehtäisi tuollaisia kokeita, joka sekin jo kertoo jotain ihmisestä.

Ihmisen pitää tuntea historiansa ja luontonsa, jotta se voi kehittyä, eikä junnata paikallaan väittäen koko lajia pahaksi.
Jotkut tietyt asiat ihmisluonnosta on myös ehkä mielestäsi negatiivisia piirteitä, mutta mietippä mihin niitä piirteitä saattaisi tarvita.

Jotkin kokeet on ollut aikoinaan pakko toteuttaa. Nykyään ihminen on viisaampi ja se ehkä onkin elämän tarkoitus; oppia virheistään ja tulla kokoajan paremmaksi itsekseen. Niin ja tietysti löytää paikkansa maailmassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
"Ihmisen pitää tuntea historiansa ja luontonsa, jotta se voi kehittyä, eikä junnata paikallaan väittäen koko lajia pahaksi. "

Enhän minä koko lajia pahaksi väittänytkään. En edes usko mihinkään "pahuuteen". Kaikki me olemme erilaisia myös siellä aivokemian puolella. Ja tuohon paikallaan junnaamiseen, sitähän se ihmiskunta tekee. Tai ainakin hidastamme kehitystä huomattavasti olemalla laiskoja apinoita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ja mitäs hyötyä ihmisen kehittymiselle NYKYÄÄN on näistä alkukantaisista vaistoista?

Otetaampa ajankohtainen esimerkki nykyajan kehittyneestä ihmisestä ja hänen sivistyneestä yhteiskunnastaan: jeesustelemme siitä, kuinka täytyy nyt pelastaa joka ikinen muslimi EUn ulkopuolelta (samalla aiheuttaen vakavia yhteiskuntarauhaa rikkovia ongelmia). Sitten kuitenkin hiljaa hyväksytään "omalla reviirillä" siviilien hakkaaminen poliisien toimesta. Viittaan tällä siis Espanjan tilanteeseen, jossa valtion korruptioon kyllästyneet ihmiset halusivat järjestää äänestyksen...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jaaaapee kirjoitti:
"Ihmisen pitää tuntea historiansa ja luontonsa, jotta se voi kehittyä, eikä junnata paikallaan väittäen koko lajia pahaksi. "

Enhän minä koko lajia pahaksi väittänytkään. En edes usko mihinkään "pahuuteen". Kaikki me olemme erilaisia myös siellä aivokemian puolella. Ja tuohon paikallaan junnaamiseen, sitähän se ihmiskunta tekee. Tai ainakin hidastamme kehitystä huomattavasti olemalla laiskoja apinoita.
"Enhän minä koko lajia pahaksi väittänytkään. En edes usko mihinkään "pahuuteen". Kaikki me olemme erilaisia myös siellä aivokemian puolella. Ja tuohon paikallaan junnaamiseen, sitähän se ihmiskunta tekee. Tai ainakin hidastamme kehitystä huomattavasti olemalla laiskoja apinoita. "

Mitä sinä sitten väitit? Ai että osa on pahoja tekoja tekeviä ihmisiä? Oliko tuo mitään uutta sitten ja miten meinasit itse osaltasi edistää ihmisen tulevaisuutta, kun sinulla on oikeus sanoa ihmisiä paikallaan junnaaviksi.
Sinäkö keksit sähkön? Internetin? Jonkun muun keksinnön? Oletko osannut hyödyntää uudelleen näitä keksintöjä tai teetkö jotain merkittävää vai valitatko vaan?
Sitä minäkin.

Usko mihin haluat, mutta pointtisi oli selkeästi dissata ihmistä lajina, koska se on mielestäsi ahne ja vain itseään ajatteleva.
Kyllä selviytymistä tarvitaan edelleen nykymaailmassa ja kuten sanoin: "Ihmisen pitää tuntea historiansa ja luontonsa, jotta se voi kehittyä, eikä junnata paikallaan väittäen koko lajia pahaksi."
Lue tuo teksti ajatuksen kanssa.
Ihmisen on tunnettava LUONTONSA. Mieti mikä kuuluu ihmisyyteen ja olisiko siitä edes päästävä eroon vaikka ajat muuttuvatkin. Ei eläimetkään ole sen ihmeellisemmäksi tässä vuosien saatossa muuttuneet. Vai uskotko sittenkin yli-ihmisyyteesi?

Ajatuksesi ovat normaaleja moraalikäsityksen avunhuutoja, kun et ole vielä löytänyt selvää paikkaasi maailmassa, jossa elää muitakin selviytyjiä.

" Ja mitäs hyötyä ihmisen kehittymiselle NYKYÄÄN on näistä alkukantaisista vaistoista?"

No sitä hyötyä kun otit esimerkiksi vaikkapa nuo mainitsemasi muslimit niin on heilläkin halu elää ja elävät ihan nykymaailmassa. Sama halu on meilläkin ja toimisimme samalla tavoin heidän asemassaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Öhöps ompas siulla hyökkäävä luonne :) Siis höpinäni on suurimmaksi osaksi henk. koht. utopiaani ja tiedän sen. Siinä päästäänkin juurikin siihen yli-ihmisyyteen. Huvitti vaan tuo "ihmisen on tunnettava LUONTONSA". Omassa päässäni tuon luontonsa tunnistaminen lopulta olisi sitä, että tajuttaisiin, kuinka paljon parempi ihmisillä kokonaisuudessaan olisi, jos tarkoituksella toimisimme jossain määrin "luontoamme" vastaan.

"Sinäkö keksit sähkön? Internetin? Jonkun muun keksinnön? Oletko osannut hyödyntää uudelleen näitä keksintöjä tai teetkö jotain merkittävää vai valitatko vaan?
Sitä minäkin."
Juu ei tässä mitään ruudinkeksijöitä olla :( Ihan normaali (janiinno, erakko) työssä käyvä jantteri. Olen minä kyllä tutkinnon suorittanut eräässä suomalaisessa yliopistossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minä ryhdyin kotiasketiksi. Onneksi talouteni on kunnossa eli olen velaton, hieman säästöjä. Samoin elämäntilanne antoi mahdollisuuden siirtyä tähän elämän tyyliin.

Kotiasketismissa eletään eristäytynyttä, yksinkertaista elämää.

Henkinen sisältö tulee etätyöstä ja teen historiikkiä perheestämme sekä opiskelen ortodoksista teologiaa.

Ennen harrastin vesiretkeilyä,musiikkia ja matkustelua.Kaikki nuo ovat jääneet pois.En edes halua nähdä kuvaa metsästä.samoin musiikki kuulostaa räminältä sekä paikat joissa kävin tuntuvat epämielekkäiltä.Ikkunankin olen tukkinut niin ettei päivä paista edes läpi.Ulkona käyn vain jos on pakko.Tämä paikkakunta jossa asun on todella ruma, onneksi pimeys peittää näin syksyisin tämän ällön paikkakunnan.Samoin olen lopettanut puhumisen julkisilla paikoilla minimiin.

Henkilökohtainen nk.rakkauselämä loppui.En nähnyt siinä mitään hyvää.Onneksi pystyin lähtemään.Kun ajatteleekin sitä aikaa tuntuu se tosi huonolle.

Samoin ihmissuhteetkin ovat olleet riitaisia, todellakin väärää seuraa.Jokunen kaveri on, heihin olen yhteydessä aika harvoin.Osa netin kautta.Paha on olemassa, olin ennen liian avoin ja luottavainen.

Näin se elämä muuttui ja olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.Oman itsensä löytäminen historiikin tekemisen kautta on ollut todella hienoa. Samoin teologian opiskelu on avannut silmiä paljon.

Henkinen sisältö on elämässä muodostunut siis tärkeimmäksi.

Terv.Yön kukkuja.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksinäisen elämänkatsomus

Onko täällä muita joiden mielestä yksinäisyys on tavallaan auttanut tulemaan paremmaksi ihmiseksi? Itse olen nuoruusvuosien (nyt 30 lasissa) jälkeen aikalailla omissa oloissa seuraillut tätä ihmisten maapalloa. Aika apinoitahan tässä ollaan, niin helposti biologian vietävänä.

Ja en missään nimessä kuvittele olevani joku yli-ihminen. Samaa massaa olen kuin kaikki muutkin, mutta kun on vierestä katsellut miten huonosti ihmiset kohtelee toisiaan milloin milläkin verukkeilla, ei vaan halua itse antautua moiseen.

PS.
Tässä vielä hyvä esimerkki ihmismielen heikkoudesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta