Yksinäisen elämänkatsomus

Onko täällä muita joiden mielestä yksinäisyys on tavallaan auttanut tulemaan paremmaksi ihmiseksi? Itse olen nuoruusvuosien (nyt 30 lasissa) jälkeen aikalailla omissa oloissa seuraillut tätä ihmisten maapalloa. Aika apinoitahan tässä ollaan, niin helposti biologian vietävänä.

Ja en missään nimessä kuvittele olevani joku yli-ihminen. Samaa massaa olen kuin kaikki muutkin, mutta kun on vierestä katsellut miten huonosti ihmiset kohtelee toisiaan milloin milläkin verukkeilla, ei vaan halua itse antautua moiseen.

PS.
Tässä vielä hyvä esimerkki ihmismielen heikkoudesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment
Ilmianna
Jaa

11 Vastausta


Kyllä, ihmisyydessä itsessään ei ole juurikaan kehumista. Suurin osa vuorovaikutusta on kaupankäyntiä tai juurikin eläimellistä viettitoimintaa. Seuraa haetaan täyttämään omaa tyhjyyttä tai johonkin muuhun tarpeen täyttöön. Ei sen kummempaa.
Ilmianna
Jaa
Kuulostaa tutulle, olen tavallaan "ylpeä" siitä, että yksinoloon tottumisen ja sen hyväksymisen jälkeen en ole helposti muiden komenneltavissa (se kyllä aiheuttaa myös ongelmia, ainakin tähän yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen).
Kannattaa lukea Stephen R. Covey:n kirja 7 habits, siinä käsitellään sitä, miten ihminen voi kehittyä ensin pois ihmisriippuvuudesta itsenäiseksi ihmiseksi, ja sen jälkeen luomaan itseään ja muita hyödyttävän suhteen toisiin ihmisiin. Eli kirjailijan mukaan itsenäisyys on vasta toinen porras matkalla "paremmaksi" ihmiseksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kiitti kommentista, pitääkin tustustua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllähän sitä toisen läheisyyttä kaipaa...ihan fyysisyyttä.Ihoa .Saati,että sais työntyä toisen sisään,ja toinen vielä nauttis siitä...Tästä kaikesta ihanuudesta kun jää elämässä paitsi....ei tarvii kysyä enää mistään mitään...miks kassajonossa mennään pää alaspäin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei yksinäisyys auta paremmaksi ihmiseksi tulossa. Miten se voisi siinä auttaa? Yksinäisyys on pikemminkin tuhonnut elämäni. Yksinäisyys on saanut minut itsetuhoiseksi, se on vienyt minulta halun elää ja tehdä asioita, joita aiemmin rakastin. Seuraavaksi se vie työkykyni ja kohta päädyn tappamaan itseni, koska en enää jaksa tätä maanpäälistä helvettiä. Ei ole mitään syytä elää. Ainoa mitä tunnen on kipu ja tuska tästä kaikesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Ikävä kuulla, eipä tässä nyt voi kun toivottaa jaksamista, kun tuskin naapurinikaan olet. Olen kyllä käynyt itsekkin aika pohjalla. Viisi vuotta sitten olin ihan rikki, ajattelin jopa nostaa itseni roikkumaan kaulasta rimpuillessani elämäni ja sen merkityksettömyyden kanssa. Nyt olenkin jo hokenut tarpeeksi kauan, että "olet yksin eikä ketään kiinnosta sun kanssa elellä, parempi oppia nauttimaan omasta seurasta".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
En keksi enää muuta ratkaisua, kuin irtisanoa itseni, tämän vuoden lopusta lukien ja vetäytyä lepäämään. Puolen vuoden lepo olisi paikallaan, sillä olen ihan väsynyt ja rikki.
Toivottavasti löydän uutta iloa elämääni tämän jälkeen. En viitsi kertoa syitä, sillä kaikki on liian henkilökohtaista täällä jaettavaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hmm kuulostaa kyllä pahalta. Ilmeisesti työyhteisösi on aika myrkyllinen kun noin ajattelet? Itselle kamalinta on juuri toimettomuus.

Haluaisitkohan sinä (tai kuka tämän nyt ikinä lukeekaan) joskus jutella ihan vaan vaikka kerran maailman menosta jossain (anonyymissä) reaaliaikaisessa chatissa? Itsellä on kyllä aika oudot intressit ja pyrin aina kohdistamaan mielenkiintoni pois siitä, mitä massoille kaupitellaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hei, kiitos ajatuksistasi. Eilen olin synkällä tuulella ja sen huomaa kyllä tekstistänikin. Kiitos kun annoit minun olla mitä nyt olinkin. Luin uudestaan kirjoituksesi ja näin siinä jotain merkitystä mitä en eilen nähnyt. Näin se vain välillä on kun on synkistynyt ei näe mitään hyvää yhtää missään. Haluan toivottaa sinulle hyvää syksyä ja muillekin masentuneille edes pientä valon pilkahdusta pimeiden ajatusten keskelle. Toivoa on, aina, vaikka sitä ei aina heti näekään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kiitos_sinulle kirjoitti:
Hei, kiitos ajatuksistasi. Eilen olin synkällä tuulella ja sen huomaa kyllä tekstistänikin. Kiitos kun annoit minun olla mitä nyt olinkin. Luin uudestaan kirjoituksesi ja näin siinä jotain merkitystä mitä en eilen nähnyt. Näin se vain välillä on kun on synkistynyt ei näe mitään hyvää yhtää missään. Haluan toivottaa sinulle hyvää syksyä ja muillekin masentuneille edes pientä valon pilkahdusta pimeiden ajatusten keskelle. Toivoa on, aina, vaikka sitä ei aina heti näekään.
Kiva kuulla että helpotti edes vähän :) Kiitos itsellesi ja hyvää syksyä myös täältä päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
kyllä yksinäisyys ja muutkin elämän vastoikäymiset ovat tehneet minusta paljon myötätuntoisemman toisia ihmisiä kohtaan. Nuorena olin katkera, mutta vuodet pehmittänyt tai se jotta elämänajan lyhyisyys saanut ajattelemaan, jotta haluaisi helpottaa muiden elämää. Kelläköhän täällä aina niin helppoa olisi ? Edes rikkaus, valta tai menestys ei onnea takaa.
On myös ajansaatossa tullut elämänkatsomus, jotta tää on karmanlaki, joka elämääni määrittää.
Kaikki toiveeni, unelmani esim. työuran, asuinpaikan, harrastusten, ihmis-suhteiden osalta ei ole toteutuneet. Oikeastaan siis aika merkityksetetön elämä omalta kohdalta, vaan ehkä olen voinut jotain toista auttaa sanoilla tai teoilla ääsemään omiin tavoitteisiinsa?
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksinäisen elämänkatsomus

Onko täällä muita joiden mielestä yksinäisyys on tavallaan auttanut tulemaan paremmaksi ihmiseksi? Itse olen nuoruusvuosien (nyt 30 lasissa) jälkeen aikalailla omissa oloissa seuraillut tätä ihmisten maapalloa. Aika apinoitahan tässä ollaan, niin helposti biologian vietävänä.

Ja en missään nimessä kuvittele olevani joku yli-ihminen. Samaa massaa olen kuin kaikki muutkin, mutta kun on vierestä katsellut miten huonosti ihmiset kohtelee toisiaan milloin milläkin verukkeilla, ei vaan halua itse antautua moiseen.

PS.
Tässä vielä hyvä esimerkki ihmismielen heikkoudesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta