Voiko toimia toisin kuin testamentissa on määrätty

Kyllä voitte sopia toisin kuin testamentissa lukee.

Tulkitsette testamentin vain toisin kun siinä lukee. Tämähän on muuten ihan järkevää; ehkä äiti kirjoitti testamentin vuonna 2001, mutta tiedätte kaikki, että hänen mielensä on muuttunut sen jälkeen.

Perintökaaren 16:1 lähtee siitä, että se joka testamentilla on jotain saamassa, tulee myös vedota siihen 10 vuoden kuluessa. Eli ellei vetoa testamentti on kuin sitä ei olisikaan. Jos testamenttisaajat olisivat muutenkin perillisasemassa voi perinnön jakaa myös huomioimatta testamenttia.

Testamenttiin voi vedota määrä- tai murto-osin ja myös vain tiettyihin kohtiin. Testamentti saaja voi valita vapaasti mihin kohtaan vetoaa ja mihin ei. Ennakkoperintö tiedoista/määräyksissä kaikki muut perilliset ovat saajia, eli heidän pitää kaikkien olla vetoamatta klausuuliin.

Testamentin tekijä on tuossa vaiheessa mullan alla, ei hän enää loukkaannu.

Tuossa tilanteessa testamentin tiedoksiannossa, tulee selvästi kirjoittaa auki mihin kohtiin testamentin saaja on vedonnut ja sitten perilliset voivat sitoutua olemaan moittimatta testamenttia siltä osin.

Edellä mainittu tulkinta voi johtaa vero yllätyksiin, joten itse välttäisin.

En nyt vieläkään ymmärrä, sori.

Siis milloin testamentista tulee lainvoimainen, jos se hyväksytään vain joiltain osin?

Jos testamentissa on joku määräys, enkä hyväksy sitä, mutta hyväksyn testamentin muuten, pitääkö minun eritellä tämä niin, että hyväksyn testamentin kohdat x ja x, mutta en hyväksy kohtaa. Ja tämänkö jälkeen ne kohdat saavat lainvoiman, jotka olen hyväksynyt? Ja se kohta, jota en hyväksy, siihen säilyy moiteoikeus?

Tilanteessa on kyse siitä, että yhden rintaperillisen on jätetty kokonaan testamentin ulkopuolelle. Meitä on yhteensä neljä ja kaksi meistä haluamme jakaa perinnön tasan (yksi ei ja yksi on siis se, joka jäisi ulkopuolelle ja saisi lakiosansa). Ja tältä osin, jossa mainitaan että x ei saa perintöä vaan perintö tulee jakaa muiden kolmen kesken (ei ihan näillä sanoilla) en hyväksyisi testamenttia. Testamentissa on myös paljon muita määräyksiä siitä, miten kiinteä perintö pitäisi jakaa meidän kolmen kesken.

Jatkoa edelliseen.
Aika usein suvuissa tehdään näin jotta syntyisi riitatilanteita parillisten kesken.
Tuollaisissa asioissa pitää pistää jäitä hattuun. Ja antaa oikeuden päättää asiasta ja antaa sen tehdä tasapuolinen jako.

testamentti on testamentti-se määrää kaiken.turha ruikuttaa.ainoastaan lakiosaa voi vaatia.

Testamentti tätini kuoleman jälkeen määräsi koko hänen omaisuutensa veljensä lapsille (hänellä ei siis ole omia lapsia eli rintaperillisiä) jaettavaksi tasan 1/3 jokaiselle kolmelle testamentin kohteessa määrätyille. Testamentissa oli maininta ettei perinnönsaajien puolisot ole millään tavalla oikeutettuja kyseiseen perintöön. Yksi meistä halusi pelkästään rahaa ja luopui omasta tahdostaan muusta omaisuudesta (esim asunto-osakkeen omistuksesta). Perunkirjoittaja ehdottikin, että teemme keskenämme keskinäisen jakokirjan jonka kaikki täysin hyväksyvät ja allekirjoittavat ja todistajat piti olla.
Näin sitten laadin heti jakosopimuksen jossa vanhin veljeni saa omasta pyynnöstään kaikki käteisvarat mitä vainajalta jäi hautajaiskulujen jälkeen. Asunto-osake jäi puoliksi minun ja nuoremman veljeni nimiin (sisältäen myös asunnossa olleen irtaimen omaisuuden). Tämän jakokirjan perusteella määräytyi perintöverokin.
Aloittajan tapauksessa ei siis estettä jaon muutoksiin ole mikäli kaikki hyväksyvät asian ilman riitauttamista. Jos joku perillinen on jäänyt testamentin ulkopuolelle se yleensä tarkoittaa että vainajalla ja tällä henkilöllä on ollut jotain ongelmia henkilösuhteissa tai mahdollisesti hän on jo ennakkoon saanut rahaa tms. Siitä tietysti pitäisi olla maininta ennakkoperinnöstä, mutta valitettavasti usein rahaa on annettu jollekin jopa isojakin summia muiden tietämättä eikä siitä ole mitään mainintaa (eikä muilla ole välttämättä tietoakaan tai voi olla korkeintaan epäilys asiasta).

Voimmeko (kolme lasta) allekirjoittaa erillisen/yhteisen sopimuksen, jossa todetaan, että sen osan, mikä vanhempien perinnöstä on osoitettu meille yhteensä, (rahallinen realisoitavat varat) jaetaan meidän lasten kesken kolmeen tasasuuruiseen osaan ? Kumoaako tämä testamentin ?

Olemme nimittäin miettineet, että kun muisti heikkenee niin saattaa vanhemmilla tulla "ylilyöntejä" suuntaan tai toiseen (= tunteikkaita viime hetken muutoksia testamenttiin...) ja tällä menettelyllä varmistaisimme siskosten välit tulevaisuutta silmälläpitäen.