Aspergerinen hölynpöly

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/usein-kysytyt-kysymykset/miten-kertoa-ikatasoisesti-lisaa/
En nyt osaa sanoa, onko täällä palstalla vielä senkin ikäisiä, että eivät tiedä mistä lapset tulevat. Nyt räväkkä pätkä sitten heillekin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/06/01/mita-mista-lapset-tulevat

Me olemme selvitelleet persoonallisuushäriöisten perheiden lasten edesottamuksien kummallisuuksia, hulluutta ja hätää sosiaalisessa elämässä, hyvinvointipalveluissa sekä muissa julkisissa instituutioissa, kulttuurissa... En usko että lisääntymisvalistus on se ratkaisevan oleellinen tieto meidän asemassamme, kiitos kuitenkin. Eräänlainen outo kokemus taas tämäkin väliintulo, mutta ei sitä voi vaarallisena pitää toisin kuin monia muita aikoinaan.

cgfro-xolkj kirjoitti:

Me olemme selvitelleet persoonallisuushäriöisten perheiden lasten edesottamuksien kummallisuuksia, hulluutta ja hätää sosiaalisessa elämässä, hyvinvointipalveluissa sekä muissa julkisissa instituutioissa, kulttuurissa... En usko että lisääntymisvalistus on se ratkaisevan oleellinen tieto meidän asemassamme, kiitos kuitenkin. Eräänlainen outo kokemus taas tämäkin väliintulo, mutta ei sitä voi vaarallisena pitää toisin kuin monia muita aikoinaan.

Lue lisää

Väliintulo? Minne väliin tämä on tullut?
Tiedät nyt kuitenkin miten olette saaneet alkunne. Sitä tietoa voi käyttää hyväkseen, halusi lapsia tai ei.

No tämä koko aloitus oli minusta tarpeeton ja tylsä. Yksi kirjoittaja on täällä jakanut arvokasta tietoaan, ymmärrystään ja kokemustaan, mutta sitä halutaan nyt taas "tiedostavaisten" mittojen&tikkujen toimesta aliarvostaa oikein aloitteellisesti.

Jakamasi lisääntymistieto on varmasti ihan pätevää. En vain näe yhteyttä täällä selvittelemiimme asioihin. EnnaltaEHKÄISY on tietysti yksi toivottava osatekijä, mutta mehän selvittelemmekin tätä jo tapahtunutta vahinkoa ilmiöineen, jottei ihan katastrofiksi asti tarttisi paisua..

Me selvittelemme sekä niitä että ennaltaehkäisyä.

jdhip-ohgd kirjoitti:

No tämä koko aloitus oli minusta tarpeeton ja tylsä. Yksi kirjoittaja on täällä jakanut arvokasta tietoaan, ymmärrystään ja kokemustaan, mutta sitä halutaan nyt taas "tiedostavaisten" mittojen&tikkujen toimesta aliarvostaa oikein aloitteellisesti.

Jakamasi lisääntymistieto on varmasti ihan pätevää. En vain näe yhteyttä täällä selvittelemiimme asioihin. EnnaltaEHKÄISY on tietysti yksi toivottava osatekijä, mutta mehän selvittelemmekin tätä jo tapahtunutta vahinkoa ilmiöineen, jottei ihan katastrofiksi asti tarttisi paisua..

Lue lisää

hyvä ystäväiseni ei tama ole mikaan vahinko vaan Luojan tahto jota on syyta kunnioittaa
taidetta yli kaikkien taiteilijoiden kykyjen

Vanhemmat ovat enemmankin niinkuin Luojan valikappaleita.
He nyt voivat törppöilla mita vain mutta ei Luoja

Ja käsittaakseni parisuhteilijoita puolestaan ei olisi olemassa ilman lapsia , siis jos kellaan ei olisi lapsia ei olisi parisuhteilijoitakaan

Talla ketjulla on sitten kiva otsikko :)

Totuus on joissain olosuhteissa arvostettu arvo, joissain olosuhteissa nimeltaan "aspergerista hölynpölyä", eli kummallinen tarve puhua totta.
Esim. jossain uskonnollisissa ymparistöissa aarimmainen totuuskiinnostus voi olla arvostettua, jossain toisessa kulttuuriympatistöissä se voi olla vika. Tuo todellisuus voi vaihtua esim. vaikka vain parin tunnin lentomatkalla.

Aspererinen hölynpöly on nahdakseni eraanlainen moderni synonyymi sanoille peittelematön totuus.

Aspergerinen hölynpöly puhtaimmillaan kuulostaa oudolle ja osoittautuu sisällöltään paikkansapitavaksi. Kun kohtaa sellaisen ilmiön tietaa kodanneensa aitoa "aspergerista hölynpölyä"
Mutta jos aspergeriseen hölynpölyyn paasee sekoittumaan narsismia ilmiön luonne muuttuu ratkaisevasti.

En ymmarra kuinka ihmisen henkista hyvinvointia voidaan edistaa kieltamalla totuus, kieltämällä etiikka, milla logiikalla ? Minulle ne ovat henkisen hyvinvoinnin peruselementit

Totuus ja etiikka, me eletaan modernia aikaa, se on nimeltaan aspergerista hölynpölyä nykyään

Ma luin yöt ja paivat uskontoja ja filosofiaa, etsin totuutta ja rakkautta ja kylla modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa ma olen "aspergerista hölynpölyä"

poiuytrdsdf kirjoitti:

Talla ketjulla on sitten kiva otsikko :)

Totuus on joissain olosuhteissa arvostettu arvo, joissain olosuhteissa nimeltaan "aspergerista hölynpölyä", eli kummallinen tarve puhua totta.
Esim. jossain uskonnollisissa ymparistöissa aarimmainen totuuskiinnostus voi olla arvostettua, jossain toisessa kulttuuriympatistöissä se voi olla vika. Tuo todellisuus voi vaihtua esim. vaikka vain parin tunnin lentomatkalla.

Lue lisää

"Esim. jossain uskonnollisissa ymparistöissa aarimmainen totuuskiinnostus voi olla arvostettua, jossain toisessa kulttuuriympatistöissä se voi olla vika. Tuo todellisuus voi vaihtua esim. vaikka vain parin tunnin lentomatkalla. "
Joissain kulttuureissä (tässä meidän) arvostettua on asiassa pysyminen ja tehokkuus.

Ketjun otsikko on "Aspergerinen hölynpöly", enka ole ketjua aloittanut, joten olen asian ytimessä palstalta löytynneessä ketjussa ja suht tehokkaasti

Aiemmin olen kirjoittanut palstalle tehokkaasti kuvausta psykopaattimaisesta käytöksestä

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ketjun otsikko on "Aspergerinen hölynpöly", enka ole ketjua aloittanut, joten olen asian ytimessä palstalta löytynneessä ketjussa ja suht tehokkaasti

Aiemmin olen kirjoittanut palstalle tehokkaasti kuvausta psykopaattimaisesta käytöksestä

Lue lisää

Sokeakin kana löytää joskus kultajyvän.

Onneksi, joten minakin olen löytanyt jo monta. Mahan olinkin monta vuotta puolisokea.
Mutta ma en ole kanatyyppia.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ketjun otsikko on "Aspergerinen hölynpöly", enka ole ketjua aloittanut, joten olen asian ytimessä palstalta löytynneessä ketjussa ja suht tehokkaasti

Aiemmin olen kirjoittanut palstalle tehokkaasti kuvausta psykopaattimaisesta käytöksestä

Lue lisää

Paljon ja tehokas eivät tähän asti ole olleet synonyymit.

Kanatarhanasukki kirjoitti:

Paljon ja tehokas eivät tähän asti ole olleet synonyymit.

Ei myöskään totuus ja hölynpöly kuten tuolla ylempänä näytettiin ymmärtävän

http://www.synonyymit.fi/hölynpöly

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Ei myöskään totuus ja hölynpöly kuten tuolla ylempänä näytettiin ymmärtävän

http://www.synonyymit.fi/hölynpöly

Lue lisää

https://www.google.fi/search?q=suomalaisten syntyvyys&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&dcr=0&ei=ZXbTWZryD8WFNK6OgbAE

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html
"Asiantuntijan mukaan vuoden 2017 syntyneiden määrä on alhaisin sitten nälkävuosien."

Suomalaiset kuten muutkin nykyihmiset ovat kovia neuvottelemaan Herran kanssa välikappaleena olemisesta.

Kun ei asiaa haluta vahemmalla ymmartaa niin rautalankamalli:
Ei perinteisesti, mutta tarkoitan vain sita etta Aspergerhenkilö ilman luonnehäiriöitä tai psyykeongelmia todennäköisesti puhuu totta keskimääräistä enemmän, mutta nimitys asperger tuottaa harhaanjohtavaa stigmaa ja ajatusta ettei henkilön puhe olisi paikkansapitävää jos hän olisi Asperger, vaikka nimenomaan todennäköisesti on mikäli hän on Asperger, eikä hänellä ole mitään todenpuhumiseen vaikuttavaa muuta vikaa tai ominaisuutta. Talla tavoin sisallöltaan tosi puhe voidaan sosiaalisesti merkityksellistää aspergeriseksi hölynpölyksi vaikka joka sana olisi paikkansapitävä.

eiMeyDey kirjoitti:

https://www.google.fi/search?q=suomalaisten syntyvyys&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&dcr=0&ei=ZXbTWZryD8WFNK6OgbAE

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html
"Asiantuntijan mukaan vuoden 2017 syntyneiden määrä on alhaisin sitten nälkävuosien."

Suomalaiset kuten muutkin nykyihmiset ovat kovia neuvottelemaan Herran kanssa välikappaleena olemisesta.

Lue lisää

Niin siita paasemme tavanomaiseen vapaan tahdon kysymykseen onko se ihmisillä pohjimmiltaan vai ei. Jossain maarin tietylla tasolla on. Mutta monimutkainen aihe tarkemmin kasiteltyna. Siis kun esim. aivojamme emme saa valita. Vaan valinnat on tehtava niissa rajoissa mita ne mahdollistaa.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Kun ei asiaa haluta vahemmalla ymmartaa niin rautalankamalli:
Ei perinteisesti, mutta tarkoitan vain sita etta Aspergerhenkilö ilman luonnehäiriöitä tai psyykeongelmia todennäköisesti puhuu totta keskimääräistä enemmän, mutta nimitys asperger tuottaa harhaanjohtavaa stigmaa ja ajatusta ettei henkilön puhe olisi paikkansapitävää jos hän olisi Asperger, vaikka nimenomaan todennäköisesti on mikäli hän on Asperger, eikä hänellä ole mitään todenpuhumiseen vaikuttavaa muuta vikaa tai ominaisuutta. Talla tavoin sisallöltaan tosi puhe voidaan sosiaalisesti merkityksellistää aspergeriseksi hölynpölyksi vaikka joka sana olisi paikkansapitävä.

Lue lisää

Säästä rautalankamallilta.
Tunnen syvästi ja henkilökohtaisesti useamman aspergerin. Kaikilla tuo sama kaava. Valheestakin jääty kiinni satavarman todistettavasti, mutta ei myönnetä ei myönnetä ennenkuin täyisin pakon edessä. Ajetaan omaa agendaa hinnalla millä hyvänsä, kaikki totuutta ja ah niin reilua niin reilua. Tämä peli on nähty ja osa elämästäni on haaskaantunut täysin mokomaan vääntämiseen. Siksi pystyn puhumaan aspergerisesta hölynpölystä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Ei tarvis kommentoida. Minun kokemus ja tämä on TOTTA.

Siis kun sosiaalinen "totuus" ei ole aina sama kuin tosiasialliset tosiseikat.

Siis tapahtuu esim. asetelmia:
Henkilön A kaikki väitteet ovat loogisia, eikä mikään vaite ole osoitettavissa valeeksi,
Henkilön B väitteistä löytyy todistettavissa olevia valeita, joita on mahdoton loogisesti kieltaa

mutta silti sosiaalisesti päätetään että henkilö B on oikeassa

Olen nahnyt tallaista monta kertaa

May-Day kirjoitti:

Säästä rautalankamallilta.
Tunnen syvästi ja henkilökohtaisesti useamman aspergerin. Kaikilla tuo sama kaava. Valheestakin jääty kiinni satavarman todistettavasti, mutta ei myönnetä ei myönnetä ennenkuin täyisin pakon edessä. Ajetaan omaa agendaa hinnalla millä hyvänsä, kaikki totuutta ja ah niin reilua niin reilua. Tämä peli on nähty ja osa elämästäni on haaskaantunut täysin mokomaan vääntämiseen. Siksi pystyn puhumaan aspergerisesta hölynpölystä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Ei tarvis kommentoida. Minun kokemus ja tämä on TOTTA.

Lue lisää

Tuo on eri asia, en mina ole vastuussa heidan puheistaan

Mun isa on mielestani Aspergertyyppinen narsisti. Han on ehka tuon tyyppinen kuin kuvaat.
Aspergertyyppia on hyvin montaa lajia.

Siis mun isa kieltaa kaiken sellaisen olemassaolon mika ei hanta miellyta ja tekee jatkuvasti outoa gaslightingia. Han vois vaikka vaittaa ettei mun edessa nyt ole tietokonetta ja pitaa kiinni vaitteestaan. Jos en usko ja sanon etta katsohan tata konetta tassa se on, niin suuttuu ja haipyy . Han on taysin mahdoton tuossa toimintatavassa jota ma muistan jo noin 40 vuotta

Semmosten kanssa menee tosiaan aika hukkaan.
Mutta aihe ei liity mitenkaan vaikkapa minun persoonaani
Paitsi etta lapsena se tuntui kiduttavalta etta kielletaan paivanselvia konkreettisia faktoja solkenaan, ja sitte auttajat viela haluais jatkaa samaa

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Kun ei asiaa haluta vahemmalla ymmartaa niin rautalankamalli:
Ei perinteisesti, mutta tarkoitan vain sita etta Aspergerhenkilö ilman luonnehäiriöitä tai psyykeongelmia todennäköisesti puhuu totta keskimääräistä enemmän, mutta nimitys asperger tuottaa harhaanjohtavaa stigmaa ja ajatusta ettei henkilön puhe olisi paikkansapitävää jos hän olisi Asperger, vaikka nimenomaan todennäköisesti on mikäli hän on Asperger, eikä hänellä ole mitään todenpuhumiseen vaikuttavaa muuta vikaa tai ominaisuutta. Talla tavoin sisallöltaan tosi puhe voidaan sosiaalisesti merkityksellistää aspergeriseksi hölynpölyksi vaikka joka sana olisi paikkansapitävä.

Lue lisää

Minulla on juuri tuon tyyppinen mielikuva aspergeriudesta. Vähän tosikkomaisia, totuudellisia, kirjaimellisia ja kyvyttömiä/haluttomia sosiaalisiin geimeihin. En ole asiantuntija eikä ole henkilökohtaista kokemusta muuta kuin ehkä yhdestä lievästä tapauksesta.

Missäköhän vaiheessa hölynpöly ja totuus, totuudellisuus, on vaihtaneet merkityksensä..?

poiuytrfgh kirjoitti:

Siis mun isa kieltaa kaiken sellaisen olemassaolon mika ei hanta miellyta ja tekee jatkuvasti outoa gaslightingia. Han vois vaikka vaittaa ettei mun edessa nyt ole tietokonetta ja pitaa kiinni vaitteestaan. Jos en usko ja sanon etta katsohan tata konetta tassa se on, niin suuttuu ja haipyy . Han on taysin mahdoton tuossa toimintatavassa jota ma muistan jo noin 40 vuotta

Lue lisää

Mun isä on vähän saman tyyppinen. Ohittaa kaikki vaikeat asiat kuin niitä ei olisikaan. Aleksitymiaa ja ohutnahkaista narsismia nyt ainakin...

poiuytresdf kirjoitti:

Ja käsittaakseni parisuhteilijoita puolestaan ei olisi olemassa ilman lapsia , siis jos kellaan ei olisi lapsia ei olisi parisuhteilijoitakaan

Ninnpä niin... eikä kysymyksien kyselijöitä ja vastauksien etsijöitä.. :)

Nyt on jo ihan helppoa sanoa etta mul on narsisti ja psykopaattivanhemmat.
Tuntuu ihan uskomattomalle etta se vaati viiden vuoden prosessin paasta tahan.
Sita ma ihmettelin auttajillekin koko ajan etta miksi asiaa ei voi ratkoa samantien, miksi tarvii pitkia monimutkaisia prosesseja ?
Vastaavaa olen ihmetellyt muissakin asioissa. Miksi tarvii viisi vuotta vaantaa asioista, jotka vois selvittaa viidessa minuutissa ?

Otatteko isät , jotka jotain vänkää tosissaan? Minä en enää ota, väittäköön, Isän pitää viedä perheessä kovinta roolia, ei ne tykkää itsekään. Niillä ei ole mitään psyykkisiä keinoja hallita tilannetta. Avuttomia ja siksi kovia.

Kyse tietenkin omalla kohdalla aikuisesta.

Ku ma olen ollut koko elamani ajan tosi turhautunut kun ma en ikina paase kunnolla ratkomaan mitaan ongelmia (ja elama valuu hukkaan), kun aina jumitetaan siihen ettei voida myöntaa etta se on mita on. ..

Sitten kun selitan tuota, etta pitais ensin myöntaa etta se on mita on...
parhaimillaan joku auttaja sanoo: "Wow, sa olet oivaltanut tuon, tosi hienoa".
Rehellisesti sanottuna sekin kuulostaa mulle vahan hassulle. Mahan olen vain tokaissut itsestaanselvyyden.

ei se ole niin yksinkertaista kun pitaa hoitaa vakaviakin asioita sellaisen henkilön kanssa.
Se on ottanu koville jopa mun psykopaatille.
Siina mielessa lasten tai pariskuntien asiat ei mun mielesta niin paljon poikkea toisistaan, etta kyllä mun vanhemmat kokee toinem toisistaan samoja juttuja kuin mina heista, mutta se kay mulle rankemmaksi koska mulle heita on jopa kaksi jne. Siis heilla on vain puolet siita jutusta kummallakin.

poiuytrdfg kirjoitti:

Ku ma olen ollut koko elamani ajan tosi turhautunut kun ma en ikina paase kunnolla ratkomaan mitaan ongelmia (ja elama valuu hukkaan), kun aina jumitetaan siihen ettei voida myöntaa etta se on mita on. ..

Sitten kun selitan tuota, etta pitais ensin myöntaa etta se on mita on...
parhaimillaan joku auttaja sanoo: "Wow, sa olet oivaltanut tuon, tosi hienoa".
Rehellisesti sanottuna sekin kuulostaa mulle vahan hassulle. Mahan olen vain tokaissut itsestaanselvyyden.

Lue lisää

Aikuisena ei enää välitä kaikesta, mutta pohja jäi sitten kevyeksi.

" (ja elama valuu hukkaan), kun aina jumitetaan siihen ettei voida myöntaa etta se on mita on. .."

Älkää.Lapset.Surko kirjoitti:

Otatteko isät , jotka jotain vänkää tosissaan? Minä en enää ota, väittäköön, Isän pitää viedä perheessä kovinta roolia, ei ne tykkää itsekään. Niillä ei ole mitään psyykkisiä keinoja hallita tilannetta. Avuttomia ja siksi kovia.

Kyse tietenkin omalla kohdalla aikuisesta.

Lue lisää

Ei mun isä ole mikään kovis "avuttomuuksistaan" huolimatta. Sitä ei vaan ole olemassa että hän on täysin avuton tietyissä varsinkin ja erityisesti minua koskeneissa elintärkeissä asioissa. Jos ei ole asioita, niin ei ole avuttomuutta ja neuvottomuuttakaan.

Mun isa kans. Kun ma puolihalvaannuin ja yritin soittaa isalleni mita mulle on kaynyt , niin hän tokaisi nopeasti luuriin: "Mina en tieda siita mitaan" ja löi akkiä luurin kiinni. han edelleen jollain tasolla kieltaa kai asiaa itseltaan sanoo vaan nopeasti ettei tieda asiasta mitaan. Mun psykopaatti taas tietaa kaiken hanella ei ole tarvetta kieltaa rankkojakaan faktoja. Hokee: "Tiedan, tiedan , tiedan sun sanomattakin !!!"

Mun isa hokee mulle tana paivanakin tammösta: "Mutta piirsinhan ma sulle sillon lapsena niita karttoja ja sa tykkasit !"

ei-kovis kirjoitti:

Ei mun isä ole mikään kovis "avuttomuuksistaan" huolimatta. Sitä ei vaan ole olemassa että hän on täysin avuton tietyissä varsinkin ja erityisesti minua koskeneissa elintärkeissä asioissa. Jos ei ole asioita, niin ei ole avuttomuutta ja neuvottomuuttakaan.

Lue lisää

Toisaalta "puolustukseksi ja lieventäväksi asianhaaraksi voi katsoa sen, että ei niitä asioita tässä kulttuurissa oikein saakaan olla olemassa. Tai näiden asioiden olemassaolosta ilmeisesti tapellaan joillakin, ehkä monillakin, tahoilla ihan kuin se olis joku makuasia(?!) Sitten kiljutaan jotain sosiaalisella tasolla tapahtuvista ilmiöistä mikäli nämä tosiasiat myönnettäisiin. Niin että mitä tapahtuu jos nämä ilmiöt myönnettäisiin, ja kenelle siitä olisi haittaa. Äänessä tietysti ne kehen kalikka kolahtaa... ihan kreisiä.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mun isa hokee mulle tana paivanakin tammösta: "Mutta piirsinhan ma sulle sillon lapsena niita karttoja ja sa tykkasit !"

Juu tutulta kuulostaa... leikittiin junaradalla, tai se leikki..

Joo mulle kavi niin etta aihetta nyt mietittyani sain vahan jotain ku epilepsiakohtauksia, joten en siita enempaa, mutta sen sijaan kerron oivalluksen joka tassa pulpahti mieleen.
Mun analyysi miksi parisuhteilijat ja narsistien lapset ei kohtaa:
Narsistit vanhemmat vie lapsiltaan senkin tunne-energian joka olisi tarkoitettu henkilön omaan rakkaussuhteeseen (en henk koht pida sanasta parisuhde, en ole koskaan pitanyt)
Narsistin lapselle tulee henkista tuskaa erityisesti tuosta syysta.
Sitten han kohtaa mahdollisesti auttajia tai parisuhteilijoita, joilta tuota energiaa ei ole ryöstetty ja siksihan he parisuhteilevatkin, ei siina mitaan, mutta kun nama samaiset henkilöt alkavat antamaan naille narsistien lapsille sellaisia neuvoja suhteessa vanhempiinsa, etta niita noudattaen narsistien lapsien tunne-energia joutuu viela pahemmin narsistien vanhempien vangiksi ja tekee minkaan oman rakkaussuhteen siten aivan mahdottomaksi. Tuo voi tuntua henkisella tasolla sosiaalisesti hyvin epaoikeudenmukaiselle. Se voi tuntua silta kuin parisuhteilijat haluaisivat alistaa nama henkilöt kokonaan pois parisuhdemaailmasta vanhempiensa henkiseen alaisuuteen jopa viela 50 vuotiaanakin niin pitkalle ettei parisuhde ole heille edes mahdollinen koskaan jos he niita ihmisia kuuntelee.
Niin se voi tunnetasolla tuntua jollekin piruilun kaltaiselle neuvot.
Jopa henkiselle kidutukselle jossa 50 vuotiaasta yritetaan tehda lapsi.
Puhutaan kauniisti etta onhan lapsi vanhempiensa lapsi viela 50 vuotiaanakin.
Se on ihan eri juttu niiden vanhempien kanssa jotka ei ole ryöstaneet sita omaan elamaan kuuluvaa tunne-energiaa, olla narsistien lapsi 50 vuotiaana alistaa henkisesti ihan toisen tasoisesti kuin jos on rakastavan vanhemman lapsi. Koska rakastava vanhempi ei syö lapsensa omaan elamaan tarkoitettua tunne-energiaa siltikaan sanoessaan rakkaalle 50-vuotiaalleen vaikka etta : "Minun pikkuiseni" vaan enemmankin se antaa henkista ravintoa omaan elamaan.
Narsisti tekee painvastoin. Ja sitten ne joilla on rakastavat vanhemmat koko ajan selostaa narsistin lapsille sita omien vanhempiensa rakkautta ihan kuin narsistien lapsi olisi niin vajaaälyinen ettei vain olisi uomannut tuot rakkautta vanhemmissaan ja tulkitsisi sita nurinkurisesti. Eli asettavat narsistien lapsen ihan pikkulapsen osaan suhteessa itseensakin neuvoineen .

Joo energian varastus nyt ainakin. Sulla on aika eri tilanne kun et ole parisuhteissa ollut. Minä puolestani olen ollut tosi paljon sukulaisteni, ystävieni ja sittemmin poikaystävieni "nurkissa" aika pienestä pitäen ja täytyy sanoa, että sellainen oleminen voi kyllä heitteillä olevaa kelluttaa, mutta ei se kanna. Mitä suurin ja nöyrin kiitos ympäri Suomea kaikille lapsuudessani jo ilmestyneille kelluttajille (hukuttajiakin on ollut, terkkuja vaa eikä mitään kauhean sydämellisiä). Siis se enrgeia kuluu selviämiseen ja todellisuuden hahmottamiseen. (Hyvät) tavat ja tottumukset ei koskaan kerkee luutua eikä toiminta rutinoitua epävarmuuden takia. Kaikki pysyväinen haihtuu jatkuvasti utuna ilmaan.. :)

Koska todellinen tilanne ei vastaa sitä miten ympäristö hahmottaa asioita, sitä on aika juoksuhiekassa. Ja siinä pitäisi vielä parisuhteilla, rakastaa niinkuin sitä ei olisi sydän karrella rakastanut kykynsä mukaan ja lisääntyäkin??... vaatimuksia vaatimusten perään. Mä olen ainakin ihan naatti ja sitten myös raivissani tälle nykyiselle parisuhteilu- ja rakkauskulttuurille/kulttuureille, jotka koettaa musta nyhtää asioita ja ajaa asioihin mihin mulla ei ole mitään annettavaa. Niille keille olisi, ei ilmeisesti ole sallittu mitään ikinä koskaan saadakaan.

Joo tuo juuri etta todellinen tilanne ei vastaa sita miten tilanne sosiaalisesti merkityksellistetaan , niin miten silloin voisi olla todella aitoja ihmissuhteita sisimmastaan ?
Ei siis ainakaan niin voi etta noudattaa sita sosiaalisen todellisuuden merkityksellistamistapaa, vaan pitas löytyä henkilö joka nakee sen tilanteen kaikessa aitoudessaan jotta ihmissuhde olisi mielekas.

Mua vahan vapautti valeesta mun taideprojekti kun ma aloin sita kautta ilmaista aidompaa itsea noudattamatta lainkaan silloisen sosiaalisen todellisuuden tapaa merkityksellistaa minua.
Minahän olin miltei tilanteessa jossa en miltei pystynyt osoittamaan etta ma oikeasti olen taiteilija, koska mun ilmaisu oli lukuisin tavoin estynyt. Niin ma kirjaimellisti viimeisilla voimillani noita tauluja maalasin edes osoittaakseni etta oon oikea taiteilija kaikesta rääkistä huolimatta. Nyt niita on niin paljon ja riittavaa tasoa, etta riittaa "todisteeksi".
(enka ottanut keneltakaan mallia niinkuin joku auttaja neuvoi)

Kyllä. Mutta kun siinä pitää olla jo vähän väkivaltainenkin useimpien kohdalla, kun ne linssit on monesti niin tiukassa. Ei meinata uskoa kun sanon, vaan ajan kanssa sitten tajutaan, jos niin on tapahtuakseen. Joskus on toki kiva lähteä sosiaaliseen "leikkiin" vähäksi aikaa, mutta se ei ole kyllä sitten mitään muuta kuin hetken hauska. Ja itku liian pitkästä ilosta. Mitään ei jää kuitenkaan käteen ikinä mistään,tajutaan tai ei, koska ei ne muut vertaiset asioille mitään mahda.

En ottais edes maailman komeinta tai rikkainta miesta, jos saisin, jos ei usko mun elamantarinaa taysaitona versiona.

En minäkään. Tosin ei se kaikille kyllä olekaan niin valtavan merkityksellinen edes, mutta olisihan se hyvä että olisi edes kiinnostunut mistä on kyse. Sama pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.

Miten kukaan voi vaan olla ja muka kuunnella, mutta sitten ei mitään ollakaan tajuttu?! Tuommoisiakin on ollut polun varrella. Ja semmoisia kuin olisin ihminen vailla mitään eikä mikään minussa kiinnosta kunhan olen vaan läsnä..? Koristeena, täytteenä..? Omituisia olemisen tapoja. Jossain vaiheessa tajusi ettei heillä ole mitään erityisiä tapahtumia tai tukalien paikkojen historiaa, eikä he olettaneet mullakaan semmoista olevan. Tai ainakaan niin että se vaikuttaisi mitenkään heidän rasvattuun kulttuuriseen ja sosiaaliseen liukulaariinsa häiritsevästi.

Tällä hetkellä olen aika kyvytön ja halutonkin solmimaan mitään ihmissuhteita kun ei niihin jaksa panostaa enää itsekään. Sä olet tällä hetkellä aika ainoaa laatua oleva (ja ainutlaatuinen) mielekäs ja minulle merkityksellistä asiaa tuottava kommunikointikumppani. Tosi kiinnostava.

poiuytrdfg kirjoitti:

Joo mulle kavi niin etta aihetta nyt mietittyani sain vahan jotain ku epilepsiakohtauksia, joten en siita enempaa, mutta sen sijaan kerron oivalluksen joka tassa pulpahti mieleen.
Mun analyysi miksi parisuhteilijat ja narsistien lapset ei kohtaa:
Narsistit vanhemmat vie lapsiltaan senkin tunne-energian joka olisi tarkoitettu henkilön omaan rakkaussuhteeseen (en henk koht pida sanasta parisuhde, en ole koskaan pitanyt)
Narsistin lapselle tulee henkista tuskaa erityisesti tuosta syysta.
Sitten han kohtaa mahdollisesti auttajia tai parisuhteilijoita, joilta tuota energiaa ei ole ryöstetty ja siksihan he parisuhteilevatkin, ei siina mitaan, mutta kun nama samaiset henkilöt alkavat antamaan naille narsistien lapsille sellaisia neuvoja suhteessa vanhempiinsa, etta niita noudattaen narsistien lapsien tunne-energia joutuu viela pahemmin narsistien vanhempien vangiksi ja tekee minkaan oman rakkaussuhteen siten aivan mahdottomaksi. Tuo voi tuntua henkisella tasolla sosiaalisesti hyvin epaoikeudenmukaiselle. Se voi tuntua silta kuin parisuhteilijat haluaisivat alistaa nama henkilöt kokonaan pois parisuhdemaailmasta vanhempiensa henkiseen alaisuuteen jopa viela 50 vuotiaanakin niin pitkalle ettei parisuhde ole heille edes mahdollinen koskaan jos he niita ihmisia kuuntelee.
Niin se voi tunnetasolla tuntua jollekin piruilun kaltaiselle neuvot.
Jopa henkiselle kidutukselle jossa 50 vuotiaasta yritetaan tehda lapsi.
Puhutaan kauniisti etta onhan lapsi vanhempiensa lapsi viela 50 vuotiaanakin.
Se on ihan eri juttu niiden vanhempien kanssa jotka ei ole ryöstaneet sita omaan elamaan kuuluvaa tunne-energiaa, olla narsistien lapsi 50 vuotiaana alistaa henkisesti ihan toisen tasoisesti kuin jos on rakastavan vanhemman lapsi. Koska rakastava vanhempi ei syö lapsensa omaan elamaan tarkoitettua tunne-energiaa siltikaan sanoessaan rakkaalle 50-vuotiaalleen vaikka etta : "Minun pikkuiseni" vaan enemmankin se antaa henkista ravintoa omaan elamaan.
Narsisti tekee painvastoin. Ja sitten ne joilla on rakastavat vanhemmat koko ajan selostaa narsistin lapsille sita omien vanhempiensa rakkautta ihan kuin narsistien lapsi olisi niin vajaaälyinen ettei vain olisi uomannut tuot rakkautta vanhemmissaan ja tulkitsisi sita nurinkurisesti. Eli asettavat narsistien lapsen ihan pikkulapsen osaan suhteessa itseensakin neuvoineen .

Lue lisää

"Ja sitten ne joilla on rakastavat vanhemmat koko ajan selostaa narsistin lapsille sita omien vanhempiensa rakkautta ihan kuin narsistien lapsi olisi niin vajaaälyinen ettei vain olisi uomannut tuot rakkautta vanhemmissaan ja tulkitsisi sita nurinkurisesti."
Se nyt vain on niin että ne muutkin kuin narsistien lapset on olemassa...
Jossain vaiheessa sinuun tutustuessa on vaihe, jolloin ns. normi hakee eroa sinun ja itsensä, sinun vanhempien ja omien vanhempiensa välillä. Ainakin silloin kun on ensimmäinen tai vain pari syventymistä narsistien lapseen. Itsellä livenä yksi tuttu jolla välit vanhempiin poikki. Me istuttu iltaa ja pohdittu yhdessä vanhempiemme eroavaisuuksia.
Tultu tulokseen:
Nämä vanhemmat tässä samassa Luojan luomassa elämässä toimivat lasten kanssa samoin, tehdään samoja asioita ja puhutaan samoista asioista. Narsisti (tai vain muuten pahaluontoinen vähempaatti vanhempi) luo huonoa/huonompaa ilmapiiriä, jossa ne samat asiat, mitkä jossain toisessa perheessä ovat lapsista kivoja tai ainakin menettelevät eikä niistä jää paha muisto, ovatki narsistiperheessä kelmeitä ja ikäviä, eivätkä sisällä elämäniloa.
Tämä tulema vaatinut vuosien ystävyyden ja mietintöjä. Se tuntuu kuule oudolta, kun joku suuttunut ikuisiksi ajoiksi vanhempaansa syystä josta itse ei ole moksiskaan, vaan pitää ihan asiallisena ja järkeenkäypänä ja on jopa kiitollinen että vanhemmat ovat muistaneet kasvattaa asiassa ja toisessakin...
Eli meillä se empatia ja positiivinen tunneilmasto, kannustava ilmapiiri, vaikka asiat olisivatkin samoja tai ainakin osittain samoja.
Sitä vain epäilee kun narsistin lapsi kertoo, että se ei nyt ymmärrä tuon kasvatusjuonen hienoutta ja tarkoitusta. Kun tosiasiassa se kasvatus on annettu niin huonon ilmapiirin vallitessa ja ilman empatiaa, että se on siksi tuntunut pahalle, eikä ole saavuttanut maaliaan.

Kaipa tämä taas kerran meni ihan metsään. Mutta niiltä osin mitä kuvaan omaa näkemystäni omasta näkökulmastani on tietenkin totuus.

böörn-out kirjoitti:

Joo energian varastus nyt ainakin. Sulla on aika eri tilanne kun et ole parisuhteissa ollut. Minä puolestani olen ollut tosi paljon sukulaisteni, ystävieni ja sittemmin poikaystävieni "nurkissa" aika pienestä pitäen ja täytyy sanoa, että sellainen oleminen voi kyllä heitteillä olevaa kelluttaa, mutta ei se kanna. Mitä suurin ja nöyrin kiitos ympäri Suomea kaikille lapsuudessani jo ilmestyneille kelluttajille (hukuttajiakin on ollut, terkkuja vaa eikä mitään kauhean sydämellisiä). Siis se enrgeia kuluu selviämiseen ja todellisuuden hahmottamiseen. (Hyvät) tavat ja tottumukset ei koskaan kerkee luutua eikä toiminta rutinoitua epävarmuuden takia. Kaikki pysyväinen haihtuu jatkuvasti utuna ilmaan.. :)

Koska todellinen tilanne ei vastaa sitä miten ympäristö hahmottaa asioita, sitä on aika juoksuhiekassa. Ja siinä pitäisi vielä parisuhteilla, rakastaa niinkuin sitä ei olisi sydän karrella rakastanut kykynsä mukaan ja lisääntyäkin??... vaatimuksia vaatimusten perään. Mä olen ainakin ihan naatti ja sitten myös raivissani tälle nykyiselle parisuhteilu- ja rakkauskulttuurille/kulttuureille, jotka koettaa musta nyhtää asioita ja ajaa asioihin mihin mulla ei ole mitään annettavaa. Niille keille olisi, ei ilmeisesti ole sallittu mitään ikinä koskaan saadakaan.

Lue lisää

"Mä olen ainakin ihan naatti ja sitten myös raivissani tälle nykyiselle parisuhteilu- ja rakkauskulttuurille/kulttuureille, jotka koettaa musta nyhtää asioita ja ajaa asioihin mihin mulla ei ole mitään annettavaa. "
En ihan samaa mieltä minäkään voi kaiken, jopa lääketieteen varjolla annetun valistuksen kanssa olla. Niinkuin olen aiemmin sanonut, niin suurinpiirtein kaikki missä puhutaan kaikkien rakkaudesta/kaikkien seksistä/kaikkien suhteista täytyy jollain tavoin olla pielessä, kun nuo kaikki asiat ovat jokaikisellä yksilöllä niin erilaisia. -tämä siis vain minun mielipide

Niin. Ja sitten pidetään epänormaalina/tunnevammaisena/kiintymyssuhdehäiriöisenä/häiriöisenä ja vaikka minä niitä monia minusta tilanteessa jopa terveitä ja oikeita ratkaisuja ja reaktioita, jotka olisi ihan helppo vähemmälläkin järjellä ymmärtää jos yhtään viitsisi edes kuunnella mitä sanotaan. Pahennetaan asiaa asiaa tuntemattomien/kuuntelemattomien tuomitsevilla asenteilla ja sitten itketään kun "pahis" heitti laskiämpärin sisältöineen takaisin.

kljljöof-jok kirjoitti:

En minäkään. Tosin ei se kaikille kyllä olekaan niin valtavan merkityksellinen edes, mutta olisihan se hyvä että olisi edes kiinnostunut mistä on kyse. Sama pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.

Miten kukaan voi vaan olla ja muka kuunnella, mutta sitten ei mitään ollakaan tajuttu?! Tuommoisiakin on ollut polun varrella. Ja semmoisia kuin olisin ihminen vailla mitään eikä mikään minussa kiinnosta kunhan olen vaan läsnä..? Koristeena, täytteenä..? Omituisia olemisen tapoja. Jossain vaiheessa tajusi ettei heillä ole mitään erityisiä tapahtumia tai tukalien paikkojen historiaa, eikä he olettaneet mullakaan semmoista olevan. Tai ainakaan niin että se vaikuttaisi mitenkään heidän rasvattuun kulttuuriseen ja sosiaaliseen liukulaariinsa häiritsevästi.

Tällä hetkellä olen aika kyvytön ja halutonkin solmimaan mitään ihmissuhteita kun ei niihin jaksa panostaa enää itsekään. Sä olet tällä hetkellä aika ainoaa laatua oleva (ja ainutlaatuinen) mielekäs ja minulle merkityksellistä asiaa tuottava kommunikointikumppani. Tosi kiinnostava.

Lue lisää

Ai kiitoksia.
Mun juttuni onkin merkityksellista vain hyvin pienelle osalle ihmisia.
Suurelle osalle se on jotain olemassaolematonta. Oli vuosikymmenia,
mutta nyt taideprojektini kautta ma olen jollain tapaa paassyt alkuun siina, etta minusta tuntuu etta siita on jollain tavalla mahdollisesti tulossa sosiaalistakin todellisuutta koska ma olen nyt onnistunut ilmaisemaan asiaa taiteen muodossa aika tyylikkaasti ja ennen näkymätön on nyt näkyvää (kun se nakyy noissa tauluissa jne).
Eli olen saanut sen niin esteettiseen muotoon, etta se vaatii jotain taitoakin eika se siten mene aivan hölynpölyn kategoriaan sosiaalisessa todellisuudessa (jos siina vaikka olisikin jotain "aspergerista" tms. )
Ja mun itsetuntoa lisasi sellainen seikka etta löysin erittain korkeasti koulutetun asiantuntijan teksteja jotka sivuaa aihetta jota olin luullut aiemmin lahinna vain omaksi mielikuvituksekseni. Mutta kyllähän se onkin todellisuutta, jos vastaavasta aiheesta intellektuellit maailmalla keskustelee. Tosin selkeammin analysoiden kuin mina.
Olin niin hammastynyt etta olin paa ihan pyörryksissa niiden tekstien kanssa reilun vuoden.

Se_nyt kirjoitti:

"Ja sitten ne joilla on rakastavat vanhemmat koko ajan selostaa narsistin lapsille sita omien vanhempiensa rakkautta ihan kuin narsistien lapsi olisi niin vajaaälyinen ettei vain olisi uomannut tuot rakkautta vanhemmissaan ja tulkitsisi sita nurinkurisesti."
Se nyt vain on niin että ne muutkin kuin narsistien lapset on olemassa...
Jossain vaiheessa sinuun tutustuessa on vaihe, jolloin ns. normi hakee eroa sinun ja itsensä, sinun vanhempien ja omien vanhempiensa välillä. Ainakin silloin kun on ensimmäinen tai vain pari syventymistä narsistien lapseen. Itsellä livenä yksi tuttu jolla välit vanhempiin poikki. Me istuttu iltaa ja pohdittu yhdessä vanhempiemme eroavaisuuksia.
Tultu tulokseen:
Nämä vanhemmat tässä samassa Luojan luomassa elämässä toimivat lasten kanssa samoin, tehdään samoja asioita ja puhutaan samoista asioista. Narsisti (tai vain muuten pahaluontoinen vähempaatti vanhempi) luo huonoa/huonompaa ilmapiiriä, jossa ne samat asiat, mitkä jossain toisessa perheessä ovat lapsista kivoja tai ainakin menettelevät eikä niistä jää paha muisto, ovatki narsistiperheessä kelmeitä ja ikäviä, eivätkä sisällä elämäniloa.
Tämä tulema vaatinut vuosien ystävyyden ja mietintöjä. Se tuntuu kuule oudolta, kun joku suuttunut ikuisiksi ajoiksi vanhempaansa syystä josta itse ei ole moksiskaan, vaan pitää ihan asiallisena ja järkeenkäypänä ja on jopa kiitollinen että vanhemmat ovat muistaneet kasvattaa asiassa ja toisessakin...
Eli meillä se empatia ja positiivinen tunneilmasto, kannustava ilmapiiri, vaikka asiat olisivatkin samoja tai ainakin osittain samoja.
Sitä vain epäilee kun narsistin lapsi kertoo, että se ei nyt ymmärrä tuon kasvatusjuonen hienoutta ja tarkoitusta. Kun tosiasiassa se kasvatus on annettu niin huonon ilmapiirin vallitessa ja ilman empatiaa, että se on siksi tuntunut pahalle, eikä ole saavuttanut maaliaan.

Kaipa tämä taas kerran meni ihan metsään. Mutta niiltä osin mitä kuvaan omaa näkemystäni omasta näkökulmastani on tietenkin totuus.

Lue lisää

Joo ma naen tuon toisin. Mun nakemyksen mukaan siina ei ole kyse samoista asioista lainkaan, vaan ne on puettu samojen asioiden valekaapuun sosiaalista todellisuutta varten. Niilla ei ole samaa maalia motiivinakaan pohjimmiltaan. Vaan sosiaalinen todellisuus saadaan ne ajamaan sinne narsistin maaliin uskoessaan ajavansa siihen yleisesti hyvana pidettyyn maaliin. Narsisti voi vain istua ja katsella ja paivitella ihmisten alyttömyyttä kohteensa kanssa.

poiuytrdxcv kirjoitti:

Joo ma naen tuon toisin. Mun nakemyksen mukaan siina ei ole kyse samoista asioista lainkaan, vaan ne on puettu samojen asioiden valekaapuun sosiaalista todellisuutta varten. Niilla ei ole samaa maalia motiivinakaan pohjimmiltaan. Vaan sosiaalinen todellisuus saadaan ne ajamaan sinne narsistin maaliin uskoessaan ajavansa siihen yleisesti hyvana pidettyyn maaliin. Narsisti voi vain istua ja katsella ja paivitella ihmisten alyttömyyttä kohteensa kanssa.

Lue lisää

Siis en tieda mitaan ystavasi vanhemmista. Voi hyvin olla totta mita sanot, mutta nahdakseni sama ei ole totta niissa kuvioissa joissa mina elan.

En_ihan kirjoitti:

"Mä olen ainakin ihan naatti ja sitten myös raivissani tälle nykyiselle parisuhteilu- ja rakkauskulttuurille/kulttuureille, jotka koettaa musta nyhtää asioita ja ajaa asioihin mihin mulla ei ole mitään annettavaa. "
En ihan samaa mieltä minäkään voi kaiken, jopa lääketieteen varjolla annetun valistuksen kanssa olla. Niinkuin olen aiemmin sanonut, niin suurinpiirtein kaikki missä puhutaan kaikkien rakkaudesta/kaikkien seksistä/kaikkien suhteista täytyy jollain tavoin olla pielessä, kun nuo kaikki asiat ovat jokaikisellä yksilöllä niin erilaisia. -tämä siis vain minun mielipide

Lue lisää

Niinpa. Siksi kai se sana parisuhde kuulostaa minulle jotenkin epamiellyttävälle. Ma olen nyt kiinnostunut taiteeni kautta kokonaan uudesta tavasta jakaa asioita toisten ihmisten kanssa. Ja se on olettaakseni varsin kaukana jostain perusvalistuksesta.

jdou-koju kirjoitti:

Niin. Ja sitten pidetään epänormaalina/tunnevammaisena/kiintymyssuhdehäiriöisenä/häiriöisenä ja vaikka minä niitä monia minusta tilanteessa jopa terveitä ja oikeita ratkaisuja ja reaktioita, jotka olisi ihan helppo vähemmälläkin järjellä ymmärtää jos yhtään viitsisi edes kuunnella mitä sanotaan. Pahennetaan asiaa asiaa tuntemattomien/kuuntelemattomien tuomitsevilla asenteilla ja sitten itketään kun "pahis" heitti laskiämpärin sisältöineen takaisin.

Lue lisää

No minua ainakin allöttaisi mikaan suhde kehenkaan mieheen jonkun ulkopuolisen kaavoittamalla tavalla. Siina yksi syy ikisinkkuuteeni.

Jos nyt joku terapeutti tai muu haluaa siina alkaa avustamaan kuinka kuuluu tuntea jne, niin se nyt menee jo aivan mauttomaksi.

Minua ei ole kukaan sanonu kiintymyssuhdehairiöiseksi, kun miehet tulkitsee minut (kasittaakseni väärin) liian kiintyvaiseksi, koska mun kommunikaatio on niin intensiivista, niin he kuvittelee sen aiheutuneen hillittömasta kiintymyksesta itseensa, vaikka taa mun kommunikaatio nyt on tammösta vaikka suomi24 palstalla, eika se tarkota etta mun olis vaikea elaa ilman suomi24 palstaa.

Joka tapauksessa ei tuntuis kivalta nimitella ketaan kiintymyssuhdehairiöiseksi. Siitahan tulee tunne kuin pakotettaisiin kiintymaan. sehan on epamillyttavaa. Kuka nyt ainakaan pakon edessa alkais kiintymaan ainakaan mielellaan ?

poiuytrdxcv kirjoitti:

Joo ma naen tuon toisin. Mun nakemyksen mukaan siina ei ole kyse samoista asioista lainkaan, vaan ne on puettu samojen asioiden valekaapuun sosiaalista todellisuutta varten. Niilla ei ole samaa maalia motiivinakaan pohjimmiltaan. Vaan sosiaalinen todellisuus saadaan ne ajamaan sinne narsistin maaliin uskoessaan ajavansa siihen yleisesti hyvana pidettyyn maaliin. Narsisti voi vain istua ja katsella ja paivitella ihmisten alyttömyyttä kohteensa kanssa.

Lue lisää

Näinpä.

Väkivaltaa, kiusaamista, loukkauksia kasvatuksen ja "kurinpidon" ulkokulisseissa.

poiuytrdvb kirjoitti:

Siis en tieda mitaan ystavasi vanhemmista. Voi hyvin olla totta mita sanot, mutta nahdakseni sama ei ole totta niissa kuvioissa joissa mina elan.

Niin. Kun voihan se olla, että hänen vanhemmat/vanhempi sijoittuu jonnekin enemmän välimaastoon tunneskaalalla. En minäkään tunne hänen vanhempiaan, mutta nykyään uskon että heidän koti ollut vähemmän empaattinen kuin omani. Mutta kyllä minullakin kuri on ollut. Jotenkin minusta tuntuu että nykyvanhemmat ovat superpehmeitä pehmiksiä, kun minun vanhempieni ikäluokka oli käynyt kovemman koulun... silloin aikanaan. Tietenkin tähänkin aikaan sisältyy omat ajalle tyypilliset vaikeutensa.

Minulle ei ollut kuria, koska olin sellainen lapsi joka ei kuria tarvinnut, koska tein kaiken vanhempieni ja opettajien tahdon mukaan ihan kuiskauksesta, ja jannitin koko ajan olenko varmasti totellut taydellisesti. Uhmaian ja murrosian kapinat jatin kokonaan valiin oma-aloitteisesti. (tosin sen tilalta luin filosofiaa mita aikuiset pitivat outona.) Vauvanakin olin kuulemma tyytyvaisesti hijaa itsekseni pinnasängyssä. Edes syntyessani en huutanut, kuulemma vain jonkun pienen tyytyvaisen aanen paastin. Vanhempani ovat kehuneet minua etta olin lapsena kuin "ihmisen mieli" tein kaiken kuten toivottiin ilman mitaan komentoa. Mutta tama on johtanut nyt aikuisena paatymiseeni vakavasti manipuloiduksi. En ole ymmartanyt etta kaikki eivat ole samalla tavalla vastuuntuntoisia kuin itse olen. Etta jotkut ovat valmiita syöttamaan toiselle mita vain paskaa ideointia.

Esim. kouluasioista minulle vain kerrottiin, etta vanhempani eivat esim. laksyjen tekooni puutu, vaan ne ovat ihan oma asiani ja omalla vastuullani. Minun vastuulleni luotettiin asiat hyvin pitkalle ja olin teini-iassa aikuismainen, joten ystavani sitten olivatkin enemman kolmekymppisia. Mietin vakavasti syntyjä syviä ja koin itseni 16 vuotiaana tavallaan 60 vuotiaaksi. Minua ei kiinnostanut mitkaan teini-ikaisten jutut. Olin hyvin vakavamielinen, enemman kuin vanhempani, joten ei siina mitaan kuria tarvittu. Enemmankin mina yritin puhua vanhemmilleni etiikasta ja oikeudenmukaisuudesta jne.

Mun vanhemmat seuras mun esimerkkia ja alkoi kokonaan raittiiksi...
Mun aiti ja mummo yritti kerran kovasti houkutella mua juomaan alkoholia, mutten suostunu.

Uskomatonta muistella tuota ottaen huomioon mita nyt on tapahtunut.

Mulle on tehty vaikka mita jotta mut saataisiin "korruptoitua"

Narsismi-palstastako?

No ihan sama mulle
Ma sopeudun tilanteen mukaan. :)

Entäs jos sinä itse olet ottanut asian (hyvä puhua) liian kirjaimellisesti.

Toisaalta saatat pitäytyä vain ääripäissä, joko tai ei ollenkaan. Kuten jo jossain kohtaa totesin, liika on liikaa minkä tahansa asian(puhumisenkin) suhteen.

Minulla on asiaa viela ainakin 1000 kertaa enemman jos puhua pitaa.
Mita jarkeä puhua vain jotain sielta sun taalta ilman etta itsellani tiedossa oleva kokonaisuus ilmenee siita kuitenkaan koskaan. ja se nyt vaatisi vahintäänkin tuhat kertaa pidemman selostuksen kuin tama nettikirjoitteluni. Tuskin 1000 kertaa enemman riittaisi.

Olen kokemut keskustelut pääosin ajatusten eksytykseksi ja siina sita nyt onkin ajatusten selvittamista.

Mielestani lahinnä vain sellaisten ihmisten kanssa puhuminen ei eksyta minua kenella on totuus ensisijainen arvo ja yli kaiken muun.

poiuytrdf kirjoitti:

Mielestani lahinnä vain sellaisten ihmisten kanssa puhuminen ei eksyta minua kenella on totuus ensisijainen arvo ja yli kaiken muun.

Olet kyllä oikeilla jäljillä. Minullekin mieheni kakkonen yritti soitella, mutta koska arvasin, ettei sieltä totuutta tule, vaan kieroilua, niin en hänen kanssaan halunnut edes keskustella. Somessa syytti miestäni narsistiksi, mutta ei nähnyt omaa osuuttaan lainkaan, vaikka osallistuikin peliin härkkimällä ja katsomalla, kuinka pitkälle toinen on valmis menemään. Lopulta seurasin tilannetta, jossa kilvan valehtelivat toisilleen, siinä tuli kyllä ymmärrettyä totuuden arvo. Valheella saa kyllä särjettyä toisen ihmisen ja muutamat lähimmäiset ympäriltä.

poiuytrdfg kirjoitti:

Minulla on asiaa viela ainakin 1000 kertaa enemman jos puhua pitaa.
Mita jarkeä puhua vain jotain sielta sun taalta ilman etta itsellani tiedossa oleva kokonaisuus ilmenee siita kuitenkaan koskaan. ja se nyt vaatisi vahintäänkin tuhat kertaa pidemman selostuksen kuin tama nettikirjoitteluni. Tuskin 1000 kertaa enemman riittaisi.

Lue lisää

Sanoipa kerran eräs maallikkoviisas kovia kokenut ja maailmaa nähnyt henkilö, että Se asia on niin, että jos joku alkaa selittämään että hänellä on joku ylimääräinen totuus ja oikeassa oleminen takataskussa, niin on syytä alkaa aprikoimaan tosissaan...

Niin kyllä tämä totuusjuttu sinulta nyt poiju on mennyt aivan överiksi. Pelaat tuolla sanalla niin pajon, että alan kohta varmaan oksentaa kun joku puhuu totuudesta. Et omista totuutta eikä se ole sinun takataskussasi sen enempää kuin kenenkään muunkaan takataskussa. Alkaa olla melkoisen ärsyttävää. Jos joku livenä olisi minun elämässäni tuollainen että aina viisastelisi nokkineen tuolla tavalla, niin ottaisin siltä luulot pois. Tosin asiaan voisi vaikuttaa, jos henkilö olisi jotenkin vammautunut... Että ikäänkuin sallisi hänelle enemmän pölhöilyä. Mutta tosissani en häntä kyllä ikinä ottaisi, enkä ole ottanut kun sellaisia on joskus tullut eteeni.

Miltä sellainen kuulostaisi, jos minä alkaisin väittämään että elän jotenkin syvemmin, paremmin ja huolellisemmin ja perusteellisemmin kuin muut. Todisteena tästä toimii se, että elämä on ollut minulle aina hyvin tärkeää ja ensiarvoisessa asemassa verrattuna muuhun. Että kun kohtaan ihmisen, joka tekee ihan päinvastoin kuin minä eikä oikein elä, niin ... Minä kun tiedän mitä elämä on ja olen siitä niin paljon lukenutkin.
Miltä tuo nyt kuulostaisi?

poiuytrdfg kirjoitti:

Minulla on asiaa viela ainakin 1000 kertaa enemman jos puhua pitaa.
Mita jarkeä puhua vain jotain sielta sun taalta ilman etta itsellani tiedossa oleva kokonaisuus ilmenee siita kuitenkaan koskaan. ja se nyt vaatisi vahintäänkin tuhat kertaa pidemman selostuksen kuin tama nettikirjoitteluni. Tuskin 1000 kertaa enemman riittaisi.

Lue lisää

Minulla on elämää vielä ainakin 1000 kertaa enemmän jos elää pitää.

"vaatisi vahintäänkin tuhat kertaa pidemman selostuksen kuin tama nettikirjoitteluni."
Voi anna se meille!!! Anna meidän lukea vähintäänt tuhat kertaa enemmän selsotustasi. Cest la vie!

Eräs minun aspergertutuistani varjelee myös, mutta useampia kollektiivisia asioita ominaan. Hän saattaa omistaa jonkun näkemyksen luonnosta jotenkin äärettömän syvästi muka... ihan toiseen tapaan kuin muut (omien sanojensa mukaan). Jo kauvan sitten alkoi ylimarssi minusta niin, että alko minun tekemisiäni omia itselleen, minun puheitanin itsestäni, ne olivatkin yhtäkkiä hänen puheitaan itsestään. Kaiken huippu oli, että hänen kuvottavat huonot puolensa olivatkin yhtäkki hänen mukaansa minun ominaisuuksiani, eikä niistä ollut hänessä enää jälkeäkään... Niin sitä vaan persoona vaihtuu toiseksi, joskus jonkun hyvän ystävän persoona varastetaan ja siirretään itseen, ja omat huonot puolet saa se toinen.

No sit ma en ehdi tehdä elamassa mitaan muuta

Eräs_minun kirjoitti:

Eräs minun aspergertutuistani varjelee myös, mutta useampia kollektiivisia asioita ominaan. Hän saattaa omistaa jonkun näkemyksen luonnosta jotenkin äärettömän syvästi muka... ihan toiseen tapaan kuin muut (omien sanojensa mukaan). Jo kauvan sitten alkoi ylimarssi minusta niin, että alko minun tekemisiäni omia itselleen, minun puheitanin itsestäni, ne olivatkin yhtäkkiä hänen puheitaan itsestään. Kaiken huippu oli, että hänen kuvottavat huonot puolensa olivatkin yhtäkki hänen mukaansa minun ominaisuuksiani, eikä niistä ollut hänessä enää jälkeäkään... Niin sitä vaan persoona vaihtuu toiseksi, joskus jonkun hyvän ystävän persoona varastetaan ja siirretään itseen, ja omat huonot puolet saa se toinen.

Lue lisää

No tuo on projektiota ei liity mitenkaan erityisesti aspergerneurologiaan, mutta imitoiminen voi liittya, mutta se on sitte ihan vilpitönta imitointia. Itsellani voi olla sellasta yliempatiaa etta elaydyn niin kovasti toiseen etta koen itseni haneksi mutta se ei ole projektiota vaan yliempatiaa jonko koen nykyaan epamiellyttavaksi itselleni mutta silti tulen sita tehneeksi
Inhottavinta kokea sita narsistiin tai psykopaattiin

tyuioyuti kirjoitti:

Olet kyllä oikeilla jäljillä. Minullekin mieheni kakkonen yritti soitella, mutta koska arvasin, ettei sieltä totuutta tule, vaan kieroilua, niin en hänen kanssaan halunnut edes keskustella. Somessa syytti miestäni narsistiksi, mutta ei nähnyt omaa osuuttaan lainkaan, vaikka osallistuikin peliin härkkimällä ja katsomalla, kuinka pitkälle toinen on valmis menemään. Lopulta seurasin tilannetta, jossa kilvan valehtelivat toisilleen, siinä tuli kyllä ymmärrettyä totuuden arvo. Valheella saa kyllä särjettyä toisen ihmisen ja muutamat lähimmäiset ympäriltä.

Lue lisää

Joo ja valeilla on hajotettu mun aivot.

Sanoipa_ kirjoitti:

Sanoipa kerran eräs maallikkoviisas kovia kokenut ja maailmaa nähnyt henkilö, että Se asia on niin, että jos joku alkaa selittämään että hänellä on joku ylimääräinen totuus ja oikeassa oleminen takataskussa, niin on syytä alkaa aprikoimaan tosissaan...

Niin kyllä tämä totuusjuttu sinulta nyt poiju on mennyt aivan överiksi. Pelaat tuolla sanalla niin pajon, että alan kohta varmaan oksentaa kun joku puhuu totuudesta. Et omista totuutta eikä se ole sinun takataskussasi sen enempää kuin kenenkään muunkaan takataskussa. Alkaa olla melkoisen ärsyttävää. Jos joku livenä olisi minun elämässäni tuollainen että aina viisastelisi nokkineen tuolla tavalla, niin ottaisin siltä luulot pois. Tosin asiaan voisi vaikuttaa, jos henkilö olisi jotenkin vammautunut... Että ikäänkuin sallisi hänelle enemmän pölhöilyä. Mutta tosissani en häntä kyllä ikinä ottaisi, enkä ole ottanut kun sellaisia on joskus tullut eteeni.

Miltä sellainen kuulostaisi, jos minä alkaisin väittämään että elän jotenkin syvemmin, paremmin ja huolellisemmin ja perusteellisemmin kuin muut. Todisteena tästä toimii se, että elämä on ollut minulle aina hyvin tärkeää ja ensiarvoisessa asemassa verrattuna muuhun. Että kun kohtaan ihmisen, joka tekee ihan päinvastoin kuin minä eikä oikein elä, niin ... Minä kun tiedän mitä elämä on ja olen siitä niin paljon lukenutkin.
Miltä tuo nyt kuulostaisi?

Lue lisää

Kuule sulla ei ole aavistustakaan mita kaikkea hirveeta mulle on tehty ottaakseen luulot pois kun puhun totuudesta, etta joku raja siinakin mita yhdelle ihmiselle.
Ku sa et ole ainoa keta arsyttaa. Epista jos on 1000 yhta vaan vaan sen takia etta tyyppi jankkaa totuudesta

poiuytdsxcv kirjoitti:

Joo ja valeilla on hajotettu mun aivot.

Koska alat kantamaan vastuuta itsestäsi ainakin niin että et olisi muiden vanavedessä uiva kaarnanpala, joka ei perässäkellunnalleen mitään voi...

poiuytrdsdfgv kirjoitti:

Kuule sulla ei ole aavistustakaan mita kaikkea hirveeta mulle on tehty ottaakseen luulot pois kun puhun totuudesta, etta joku raja siinakin mita yhdelle ihmiselle.
Ku sa et ole ainoa keta arsyttaa. Epista jos on 1000 yhta vaan vaan sen takia etta tyyppi jankkaa totuudesta

Lue lisää

Onko se ollut tätä samaa totuutta jota täällä palstalla käyt läpi?
Miten ymmärrät sen, että ns. totuus jonkinlaisena korkeampana arvona (vrt. jumala, totuus oikeudenkäytössä tai muuta ihmiselle ja ihmishengellekin todella tärkeää) on arvokas kollektiivisen tavoittelun kohteena ja sellaisenaan sitä ei voi kukaan ikäänkuin ostaa omakseen...? Niinkuin aurinkoa taivaalta ei voi myydä, eikä toivottavasti kuutakaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hegeliläisyys
"Aristoteleelle mikään ei ollut niin varmaa kuin se, että ”oleminen” on olemista, identtistä itsensä kanssa: kaikki on sitä mitä on. Hegel ei kieltänyt tätä, mutta lisäsi, että yhtä varmaa on, että kaikella on tapana tulla vastakohdakseen, ”ei-miksikään”, ja että kummatkin yhdistyvät tulemisen käsitteessä. Esimerkiksi, tiettyä pöytää koskeva totuus on, että se on pöytä. Hegelille yhtä tärkeää on totuus, että pöytä oli ennen pöydäksi tulemistaan puu, ja että siitä tulee tuhkaa. Koko totuus oli Hegelille siis, että puusta tuli pöytä ja siitä tulee tuhkaa. Siksi todellisuuden korkein ilmentymä on tuleminen, ei oleminen. Se on myös ajatuksen korkein ilmentymä, koska vasta silloin saavutamme täydellisimmän tiedon asiasta, kun tiedämme mitä se oli, mitä se on ja mitä se tulee olemaan — sanalla sanoen, kun tunnemme sen kehityksen historian."

Kuinka muuttuvaa, liikkuvaa ja liukuvaa on totuus?
Karkaako totuus aina käsistämme kun luulemme sen saavuttavamme?
Voiko tästä ajatella että totuus on juuri tätä aiemmin kuvattua: "Siksi todellisuuden korkein ilmentymä on tuleminen, ei oleminen. Se on myös ajatuksen korkein ilmentymä,"
Mitä sinä pikku-poiju ymmärrät tästä?

Täällä pikku-poiju on myös kuunneltu, luettu ja osallistuttu. Koettu, ajateltu ja ymmärrettykin jotain.
Minusta: mitä enemmän ymmärrän, sitä nöyremmäksi olen kaiken tiedon suhteen käynyt. Koskaan en ole ajatellut, että voisin jotain tietoa ikäänkuin omistaa... Edes työssä, koska olen aina työskennellyt erilaisissa yhteisöissä, niin tieto on sielläkin jaettavaa ja yhteistä.
Ehkä etsin tavallaan itselleni sopivinta tapaa elää, toivon saavuttavani elämässä jotain muutakin kuin työpäivän jälkeisen väsymyksen...
Uskon että jokaisella on oma totuutensa, sillä narsistillakin, joka perustelee kelmeyttään yleisellä oikeutuksella koska hän on sellainen kuin on ja niin ollen jotenkin koko elämän pettämä... Helppo jopa ymmärtääkin nyt kun sen tietää.
Silti kukaan ei millään perusteluilla mene minun ylitseni talloen minun totuuttani. Joka oma totuus on minullekin se minun oman elämäni tärkein totuus. Minäkin oikeutan, minä oikeutan itseni elämään, silläkin uhalla että hyvin moni muu asettaa itsensä ihan yläpuoliseen asemaan minuunkin nähden.
Uskon että jokainen joka itsensä ylentää alennetaan, koska itsensä ylentäminen on luonnotonta ja kohtaa luonnon itsensä vastustuksen.
Olen täällä palstalla joskus kirjoittanut narsistien uhreille, jotka kokevat itsensä ylenkatsotuiksi narsistien taholta, että luottakaa siihen, että totuus-ei-pala-tulessakaan.
Minulle tuolla vanhalla sananlaskulla on erityisen syvä merkitys omassa elämässäni. Totuus on ollut koetuksella niin monet kerrat...
Mutta se totuus mitä minä nyt itselläni kannatan, ei ole sitä yksinkertaista totuutta, jossa minä asettaisin itsensi alttiiksi kaikenlaisille vaaroille avaten itseäni tai myöskään toisia.... Ei suinkaan. Minun totuuteni on myös minun suojani ja varjoni paahteelta.
https://www.youtube.com/watch?v=-GrU7Jfc9HM
Ai kun ihan nostalginen hetki kuunnella tuota kappaletta jota en ole kuullut vuosikymmeniin. Elämäni kelautui kuuntelun aikana pikakelauksella ja mietin olenko löytänyt varjoni ja suojani, vihreän keitaani... Pakko myöntää, että elämäni on ollut enemmän hektistä ja kiihkeää lähes kauttaaltaan, aika ajoin murehtimista. Mutta varmaan jotkut muistoistani edustavat myös suojaisia varjoja ja vihreitä keitaita.

Minusta viimeisestä käy selvästi ilmi se mitä olen tarkoittanut sillä, että totuus ei ole minun ykkösenä ajama asia. Totuus voi myös vahingoittaa turhaan, olla liiallista jonain yleisenä ilmiönä. Totuus ei ole sama kuin oikeudenmukaisuus, automaattisesti. Totuus voi olla raaka, julma ja epäoikeudenmukainen. Huono totuus voi jatkua huonona jatkumona, jos siihen jää riippumaan.

poiuytrdsdfgv kirjoitti:

Kuule sulla ei ole aavistustakaan mita kaikkea hirveeta mulle on tehty ottaakseen luulot pois kun puhun totuudesta, etta joku raja siinakin mita yhdelle ihmiselle.
Ku sa et ole ainoa keta arsyttaa. Epista jos on 1000 yhta vaan vaan sen takia etta tyyppi jankkaa totuudesta

Lue lisää

Totuus on yksi juttu ja sitten sosiaalinen arvostus ja arvot toinen. Se näyttää nyt vaan olevan niin että meidän kaltaisten totuus ei sosiaalisessa arvoasteikossa ole minkään väärti (vaikka juhlapuheista ja rahanmenosta, minneköhän nekin menee muuten), koska ihmiset tässä ajassa ja kulttuurissa tykkää mieluummin kyyläillä kuka panee ketäkin ja rakastaa? (ilmeisen fundamentaalinen juttu?, siis aikuisikäisistä puhuttaessa).

No tällä arvoasteikolla on seurauksensa. Josta minä en suostu ottamaan yhtä ainoaa pakaasia kannettavakseni.

Ts. ei ekolokeroa meille tässä ajassa, paikassa...

Onko_se kirjoitti:

Onko se ollut tätä samaa totuutta jota täällä palstalla käyt läpi?
Miten ymmärrät sen, että ns. totuus jonkinlaisena korkeampana arvona (vrt. jumala, totuus oikeudenkäytössä tai muuta ihmiselle ja ihmishengellekin todella tärkeää) on arvokas kollektiivisen tavoittelun kohteena ja sellaisenaan sitä ei voi kukaan ikäänkuin ostaa omakseen...? Niinkuin aurinkoa taivaalta ei voi myydä, eikä toivottavasti kuutakaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hegeliläisyys
"Aristoteleelle mikään ei ollut niin varmaa kuin se, että ”oleminen” on olemista, identtistä itsensä kanssa: kaikki on sitä mitä on. Hegel ei kieltänyt tätä, mutta lisäsi, että yhtä varmaa on, että kaikella on tapana tulla vastakohdakseen, ”ei-miksikään”, ja että kummatkin yhdistyvät tulemisen käsitteessä. Esimerkiksi, tiettyä pöytää koskeva totuus on, että se on pöytä. Hegelille yhtä tärkeää on totuus, että pöytä oli ennen pöydäksi tulemistaan puu, ja että siitä tulee tuhkaa. Koko totuus oli Hegelille siis, että puusta tuli pöytä ja siitä tulee tuhkaa. Siksi todellisuuden korkein ilmentymä on tuleminen, ei oleminen. Se on myös ajatuksen korkein ilmentymä, koska vasta silloin saavutamme täydellisimmän tiedon asiasta, kun tiedämme mitä se oli, mitä se on ja mitä se tulee olemaan — sanalla sanoen, kun tunnemme sen kehityksen historian."

Kuinka muuttuvaa, liikkuvaa ja liukuvaa on totuus?
Karkaako totuus aina käsistämme kun luulemme sen saavuttavamme?
Voiko tästä ajatella että totuus on juuri tätä aiemmin kuvattua: "Siksi todellisuuden korkein ilmentymä on tuleminen, ei oleminen. Se on myös ajatuksen korkein ilmentymä,"
Mitä sinä pikku-poiju ymmärrät tästä?

Täällä pikku-poiju on myös kuunneltu, luettu ja osallistuttu. Koettu, ajateltu ja ymmärrettykin jotain.
Minusta: mitä enemmän ymmärrän, sitä nöyremmäksi olen kaiken tiedon suhteen käynyt. Koskaan en ole ajatellut, että voisin jotain tietoa ikäänkuin omistaa... Edes työssä, koska olen aina työskennellyt erilaisissa yhteisöissä, niin tieto on sielläkin jaettavaa ja yhteistä.
Ehkä etsin tavallaan itselleni sopivinta tapaa elää, toivon saavuttavani elämässä jotain muutakin kuin työpäivän jälkeisen väsymyksen...
Uskon että jokaisella on oma totuutensa, sillä narsistillakin, joka perustelee kelmeyttään yleisellä oikeutuksella koska hän on sellainen kuin on ja niin ollen jotenkin koko elämän pettämä... Helppo jopa ymmärtääkin nyt kun sen tietää.
Silti kukaan ei millään perusteluilla mene minun ylitseni talloen minun totuuttani. Joka oma totuus on minullekin se minun oman elämäni tärkein totuus. Minäkin oikeutan, minä oikeutan itseni elämään, silläkin uhalla että hyvin moni muu asettaa itsensä ihan yläpuoliseen asemaan minuunkin nähden.
Uskon että jokainen joka itsensä ylentää alennetaan, koska itsensä ylentäminen on luonnotonta ja kohtaa luonnon itsensä vastustuksen.
Olen täällä palstalla joskus kirjoittanut narsistien uhreille, jotka kokevat itsensä ylenkatsotuiksi narsistien taholta, että luottakaa siihen, että totuus-ei-pala-tulessakaan.
Minulle tuolla vanhalla sananlaskulla on erityisen syvä merkitys omassa elämässäni. Totuus on ollut koetuksella niin monet kerrat...
Mutta se totuus mitä minä nyt itselläni kannatan, ei ole sitä yksinkertaista totuutta, jossa minä asettaisin itsensi alttiiksi kaikenlaisille vaaroille avaten itseäni tai myöskään toisia.... Ei suinkaan. Minun totuuteni on myös minun suojani ja varjoni paahteelta.
https://www.youtube.com/watch?v=-GrU7Jfc9HM
Ai kun ihan nostalginen hetki kuunnella tuota kappaletta jota en ole kuullut vuosikymmeniin. Elämäni kelautui kuuntelun aikana pikakelauksella ja mietin olenko löytänyt varjoni ja suojani, vihreän keitaani... Pakko myöntää, että elämäni on ollut enemmän hektistä ja kiihkeää lähes kauttaaltaan, aika ajoin murehtimista. Mutta varmaan jotkut muistoistani edustavat myös suojaisia varjoja ja vihreitä keitaita.

Minusta viimeisestä käy selvästi ilmi se mitä olen tarkoittanut sillä, että totuus ei ole minun ykkösenä ajama asia. Totuus voi myös vahingoittaa turhaan, olla liiallista jonain yleisenä ilmiönä. Totuus ei ole sama kuin oikeudenmukaisuus, automaattisesti. Totuus voi olla raaka, julma ja epäoikeudenmukainen. Huono totuus voi jatkua huonona jatkumona, jos siihen jää riippumaan.

Lue lisää

En jaksa edes lukea koska tekstisi ei liity mitaan minuun. En mina mitaan totuutta ole omakseni ostanut tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa
Ja mun on pakko jankata koska muuten ihmiset valetelis musta kaiken

khdkhd-joik kirjoitti:

Totuus on yksi juttu ja sitten sosiaalinen arvostus ja arvot toinen. Se näyttää nyt vaan olevan niin että meidän kaltaisten totuus ei sosiaalisessa arvoasteikossa ole minkään väärti (vaikka juhlapuheista ja rahanmenosta, minneköhän nekin menee muuten), koska ihmiset tässä ajassa ja kulttuurissa tykkää mieluummin kyyläillä kuka panee ketäkin ja rakastaa? (ilmeisen fundamentaalinen juttu?, siis aikuisikäisistä puhuttaessa).

No tällä arvoasteikolla on seurauksensa. Josta minä en suostu ottamaan yhtä ainoaa pakaasia kannettavakseni.

Ts. ei ekolokeroa meille tässä ajassa, paikassa...

Lue lisää

joo, se on vahan samaa kuin se episteeminen epaoikeudenmukaisuus tai siiheen suuntaan

poiuytresdf kirjoitti:

En jaksa edes lukea koska tekstisi ei liity mitaan minuun. En mina mitaan totuutta ole omakseni ostanut tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa
Ja mun on pakko jankata koska muuten ihmiset valetelis musta kaiken

Lue lisää

Et jaksa lukea koska kommentissani oli ote filosofiaa, johon et pysty ottamaan kantaa...

Kommentissani kirjoitin myös tavallaan yleisellä tasolla mitä mietteitä totuus minussa herättää, myöskin tämän narsismiaiheen puitteissa.

poiuytresdf kirjoitti:

En jaksa edes lukea koska tekstisi ei liity mitaan minuun. En mina mitaan totuutta ole omakseni ostanut tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa
Ja mun on pakko jankata koska muuten ihmiset valetelis musta kaiken

Lue lisää

" tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa "
Kirjoitat kuitenkin usein että puhut mielellään filosofisesti, siksi olen nyt vähän yllättynyt että ihan pari riviäkin filosofista pohdiskelua sinun ykköaiheestasi on sinulle ilmeisesti aivan liikaa.

poiuytresdf kirjoitti:

En jaksa edes lukea koska tekstisi ei liity mitaan minuun. En mina mitaan totuutta ole omakseni ostanut tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa
Ja mun on pakko jankata koska muuten ihmiset valetelis musta kaiken

Lue lisää

HUONEENTAULU

poiuytresdf
6.10.2017 6:49
🕳️ tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa 🕳️

Kirjoitat kirjoitti:

" tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa "
Kirjoitat kuitenkin usein että puhut mielellään filosofisesti, siksi olen nyt vähän yllättynyt että ihan pari riviäkin filosofista pohdiskelua sinun ykköaiheestasi on sinulle ilmeisesti aivan liikaa.

Lue lisää

Ei kun sina sanot minusta mika ei ole totta.
Ihmisen tieto totuudesta on hyvin pienimuotoista.
Mutta sita on vaikea tietaa pienimuotoisestikaan jos totuus ei ole ensisijaisena asiana.
Itsellani on vain rajattuja osa-alueita mita pystyn tietamaan.Ja valitan vain siita etta kun minua ei uskota noista tietyista asioista mitka pystyn tietamaan. Mun psykopaattikin pystyy tietamaan joistain asioista totuuden paremmin kuin mina koska hänella on skarpimmat aistit.hän on minua haukkamaisempi. Mun tietamysalueeni on toisentyyppisia. Koen sen silloin vääryydeksi kun minun sanomaani ei kuunnella asioissa jotka on mun tiettämmysaluetta. Sanotaan nyt vaikka etta olenko ma rakastunut johonkuhun tai ei niin minulta saa totuutta lähinnaolevan vastauksen siihen.

Kirjoitat kirjoitti:

" tarkoitan aina totuudesta puhuessani niita itseani ja omaa elaamaani koskevia asioita jotka varmuudella tiedan...siis osaa omista asioistani, en yhtään enempaa "
Kirjoitat kuitenkin usein että puhut mielellään filosofisesti, siksi olen nyt vähän yllättynyt että ihan pari riviäkin filosofista pohdiskelua sinun ykköaiheestasi on sinulle ilmeisesti aivan liikaa.

Lue lisää

Ei kun mina en jaksa lukea koska teksti alkaa pienella valeella. Niin ma juutun siihen.

Tai niinkuin esim. omat motiivini (totuuden niista)tiedan paremmin kuin kukaan muu.
Valeeksi menee kun muut arvailee, totuuden asiassa voi saada tietaa vain minulta.

Kaikista eniten ihmiset valehteli mun tunteista ja motiiveista.
Ratkaisin nyt asian niin, etta julkaisen säännöllisesti syvimpia tunteitani ja motiivejani koko maailmalle, niin voivat sielta katsoa minka tyyppisia ne on ettei tarvi keksia,

Mä tipahdin kärryiltä tuolla... Mutta eikö voitaisi pysytellä poiun kohdalla epistemologisessa epäoikeudenmukaisuudessa, josta hänelle on koitunut ilmeisen vakavia seurauksia.

Tosiaan jos haluaa kuulustella toisen tuntemuksia ja motiiveja niin paras kysyä varmaan henkilökohtaisesti.

poiuytresdf kirjoitti:

Tai niinkuin esim. omat motiivini (totuuden niista)tiedan paremmin kuin kukaan muu.
Valeeksi menee kun muut arvailee, totuuden asiassa voi saada tietaa vain minulta.

Kaikista eniten ihmiset valehteli mun tunteista ja motiiveista.
Ratkaisin nyt asian niin, etta julkaisen säännöllisesti syvimpia tunteitani ja motiivejani koko maailmalle, niin voivat sielta katsoa minka tyyppisia ne on ettei tarvi keksia,

Lue lisää

Se vaan jatkaa toimiaan. Levittele vaan salakuvaamianne videoita laajemmallekin, pidemmät tuomiot teille siitä tulee. Ette näköjään jätä sukuani rauhaan, kun vasta vankilassa. Mun ip osoitteista on turha kirjoitella myöskään mtn paskaa narsismi palstalle kesällä (tämä Anainen tietää), eikä ikävä palstalle viimeaikoina. Psykopaatilla on varmaan paremmat aistit, kun laittomasti salakuvaa, vainoaa, ja seuraa. Plus että sillä on n. 80 yhtä rikollista apuria. :D Onnitelkaa itseänne, kun olette isolla porukalla yhtä naista kiusaamassa! Olette tehneet saman jo aiemminkin. Todella älykästä ja ovelaa. Kertoo paljon teistä, että osa teistä uskoo johonkin Molokin taruolentoon! Hui, kun pelottaa!

Että olette lähetelleet nimissäni uhkailuviestejä, jotka "ovat vieneet S.n yöunet". Onhan se mahtavaa lähetellä itse itselleen uhkailuja, tai laittaa "työkaverin" sen tekemään.

Voisiko joku nyt reilusti kertoa että mistä on kyse. Jos joku on rikollisuuden kohteena, olisi asia saatettava mitä pikemmin poliisin käsiteltäväksi ja rikolliset vastuuseen teoistaan!

On 100 % varmaa ettei kellaan taalla palstalla ole mitaan yhteytta minun psykopaattiini. Ei han ole naista maailmoista ollenkaan. Eika hän häiriköi ketaan. Nyt tama palsta menee liian kaheliksi mun paikaksi.

Joku tuntematon sekoittaa asioita mielikuvituksessaan palstaan. Ma en voi olla niin sekojuttujen keskella

Enkä minä! Mutta jos tuossa on totta kirjaintakaan, niin tietysti joku ystävä kertoisi asiasta rikoksen kohteelle.

poiuytfdf kirjoitti:

Ei kun sina sanot minusta mika ei ole totta.
Ihmisen tieto totuudesta on hyvin pienimuotoista.
Mutta sita on vaikea tietaa pienimuotoisestikaan jos totuus ei ole ensisijaisena asiana.
Itsellani on vain rajattuja osa-alueita mita pystyn tietamaan.Ja valitan vain siita etta kun minua ei uskota noista tietyista asioista mitka pystyn tietamaan. Mun psykopaattikin pystyy tietamaan joistain asioista totuuden paremmin kuin mina koska hänella on skarpimmat aistit.hän on minua haukkamaisempi. Mun tietamysalueeni on toisentyyppisia. Koen sen silloin vääryydeksi kun minun sanomaani ei kuunnella asioissa jotka on mun tiettämmysaluetta. Sanotaan nyt vaikka etta olenko ma rakastunut johonkuhun tai ei niin minulta saa totuutta lähinnaolevan vastauksen siihen.

Lue lisää

"Itsellani on vain rajattuja osa-alueita mita pystyn tietamaan.Ja valitan vain siita etta kun minua ei uskota noista tietyista asioista mitka pystyn tietamaan."
Nythän jo tiedät vähän enemmän. Tekstistäni ei mitään valeita löydy jos et sitten tarkoita alun lainausta, josta varmaan oletkin perillä.

Jankkaat totuudesta vaikka et halua ottaa kantaa sen muuttuvuuteen. Totuus yleisemmässä mielessä ei ole niin yksinkertainen asia kuin tunnut olettavan.
Oman asiasi saat toki tietää, sitä en kiistä, mutta minulla on minun totuuteni ja se miten sen näen.

Olenhan mina ottanut kantaa mm. siihen etta tieteellinen tieto muuttuu ja kehittyy koko ajan.
Seuraan usein uusinta tietoa, ja minua suunnattomasti turhauttaa asioida paikoissa, joissa ollaan kymmenen vuotta jaljessa uusimmasta tiedosta. Siis tuntuu kamalalta jos esim. minun asiani hoidetaan vanhentuneella tiedolla, vaikka netissa on luottevana uudempaa tutkimusta, joka muuttaa tiedon oleellisin osin. Se on suorastaan pelottavaa.

En ole tyrkyttanyt koskaan omaa totuuttani toisen asioihin. Koko ajan on kyse minun asioistani. Minulla ei ole tapana puuttua lainkaan toisten asioihin.

Lose yourself on selvästi yksitoikkoista hokemista, saman toistoa... oman äänen monotonista kuuntelemista ehkä... ilman saavutettavaa tyydytystä.

Aspergerr ei tee ihmisesta edesvastuutonta. Ja mita minuun tule mina ainakin haluan olla nimenomaan vastuuntuntoinen ihminen.
Ma en osallistu niin kauan kun palsta on seko.

Todellisuus menee tuonne päin, valitettavasti.
Se, että ei halua itsensä olevan sitä tai tätä, ei valitettavasti myöskään muuta todellisuutta. Minun aspergertuttuni kaikki haluaisivat olla viisaita ja jotain muuta kuin ovat, mutta se ei vain toteudu toivomalla.
Kyllä on kirjoitettu julkisessa tiedotuksessa, että jonkuntyyppinen asperger voi ahdistella seksuaalisesti, mutta he eivät tarkoita sillä sitä mitä ahdistelulla muut tarkoittavat, että heidän ahdistelunsa on jotenkin viattomampaa luonteeltaan... Tuon sitten pitäisi ahdistelun uhria auttaa, niinkö? Ei todellakaan, sillä puolustellaan a a, eli tarkoitetaan että on lähes missä tahansa tapahtumassa edesvastuuton. Tarvitsisivat oikeudessakin ihan autismiasiantuntijan avustamaan ja tukemaan, koska eivät kestä kuin muut sitä oikeudenkäyntiä. Noin varmaan onkin, en muuta väitä. Taitaa olla aina lieventävä asianhaara.

Joo mutta tuo ei liity minun osallistumiseeni palstalle. En ole ratkomassa taalla maailmalla Aspergereiksi nimitettyjen ongelmia, enka mina ja asiani liity heihin.
Olkoon he mita vain. Mina kirjoitan siita nimenomaisesta asiasta ja ilmiösta josta mina kirjoitan , vaikka se koskisi vain yhta tai kahta ihmista maailmassa. Ja on totuus etta olen aina pyrkinyt nimenomaan vastuuntuntoisuuteen jo lapsesta asti. Varmasti jo alakoulun opettaja sen huomasi äärimmäisen tunnollisuuden. Se on eri asia miten mina parjaan taman kaoottisen maailman keskella, mutta on 100% totta etta pyrkimykseni ensisijaisia arvoja on vastuuntuntoisuus.

Monet Aspererit paatyvat käyttämään laakkeita jotka voi tehda heista sekavia. Tuolloin vastuuta voi olla vaikeampi kantaa.
Jos Asperger kayttaa laaketta, outo kaytös voi johtua myös siita, ei aspergerista.

Luonnollisestikin huume-tai lääkehöyryisten ihmisten on vaikeampi hallita aivojaan ja käytöstään vastuullisesti.
Varsinkin kun laakevaikutukset ovat hyvinkin arvaamattomia neurologisesti tai geneettisesti poikkeavilla ihmisillä.
Suosittelen esim. kirjaa Medication madness, Peter Preggin
Jos aihe on vieras

Ei kun Breggin.

Sanoisin etta ollaksemme vastuuntuntoisia, ihan kelle vaan tyypeille ei mita vaan kemikaaleja pitaisi menna antamaan. Kukaan ei voi tietaa mita arvaamatonta siita seuraa.

poiuytdxcvb kirjoitti:

Joo mutta tuo ei liity minun osallistumiseeni palstalle. En ole ratkomassa taalla maailmalla Aspergereiksi nimitettyjen ongelmia, enka mina ja asiani liity heihin.
Olkoon he mita vain. Mina kirjoitan siita nimenomaisesta asiasta ja ilmiösta josta mina kirjoitan , vaikka se koskisi vain yhta tai kahta ihmista maailmassa. Ja on totuus etta olen aina pyrkinyt nimenomaan vastuuntuntoisuuteen jo lapsesta asti. Varmasti jo alakoulun opettaja sen huomasi äärimmäisen tunnollisuuden. Se on eri asia miten mina parjaan taman kaoottisen maailman keskella, mutta on 100% totta etta pyrkimykseni ensisijaisia arvoja on vastuuntuntoisuus.

Monet Aspererit paatyvat käyttämään laakkeita jotka voi tehda heista sekavia. Tuolloin vastuuta voi olla vaikeampi kantaa.
Jos Asperger kayttaa laaketta, outo kaytös voi johtua myös siita, ei aspergerista.

Lue lisää

"Monet Aspererit paatyvat käyttämään laakkeita jotka voi tehda heista sekavia. Tuolloin vastuuta voi olla vaikeampi kantaa.
Jos Asperger kayttaa laaketta, outo kaytös voi johtua myös siita, ei aspergerista. "
Ei ole ollut kyse lääkkeistä. Samat tollot sekoilevat odotusten mukaan jo useammassa sukupolvessa.

Normaaleissa olosuhteissa miksi totuuteen ja faktoihin jamahtaneen Aspererin edes tarvitsisi vedota oikeudessa Aspergeriin, koska siina maailmassahan on tarkoitus hakea nimenomaan faktoja ?

poiuytrdgh kirjoitti:

Normaaleissa olosuhteissa miksi totuuteen ja faktoihin jamahtaneen Aspererin edes tarvitsisi vedota oikeudessa Aspergeriin, koska siina maailmassahan on tarkoitus hakea nimenomaan faktoja ?

Lue lisää

Voi sinua. Jos ovat syytettynä siellä eivät kestä syyttämistä. Jos faktat puhuvat heitä vastaan...
Minä en kestä sinua. Aspergerit tekevät rikoksia. Minullakin erittäin ikäviä kokemuksia heikäläisistä. Ovat jääräpäisiä eivätkä tajua sosiaalisia tilanteita, voivat vaikka alkaa vaikka ahdistella eivätkä hellitä vaikka uhri pyytäisi kuinka tosissaan, huutaisi apua tai mitä tahansa. Tuollaista voi tapahtua.
Siellä voi olla vaikka tuollaisessa tapauksessa sillä syytetyllä takana ajatus, että ei ole tarkoittanut tehdä mitään pahaa... Ei ole osannut ajatella sen toisen ihmisen kautta, tuntea sitä empatiaa hänkään pyristelevää uhria kohtaan...
Aspergerin empatia toisenlaista kuin muiden.

Aspergereista sanotaan, että ovat alttiita lähtemään mukaan kaikenlaiseen huonoonkin menoon, kun eivät tajua niitä sosiaalisia pelejä ja altistuvat hyväuskoisuuttaan huonoille vaikutteille. Jos on valinnan paikka, tulee vastaan risteys, niin kumman tien asperger valitsee? Olen nähnyt että sählinki kelpaa jos siellä toisella puolella on enemmän porukkaa. Arkuus on vallitseva piirre. Voi hakata vaikka kotona vaimoa, koska on ainoa jota uskaltaa hakata.

Meinasin juuri sanoa, etta suuri valehtelun maara mita nenttisosiaalisuudessa ilmenee, voi olla Aspegrerin hermostolle mahdoton kasitella. Silloin ehka pitaisi vedota Aspergeriin jos stressi ylivoimainen.
On kasittaakseni tutkittukin etta Aspergeriin ei liity kohonnut rikosten tekeminen eli eivat tee rikoksia enempaa muuhun vaestöön nähden eli rikollisuudesta pitaa puhua sitten erikseen.
Mun Aspergernarsisti sano mulle just pari kuukautta sitten: "Rikollisia ei pida ymmartaa yhtaan!!!han on narsisti tunnetasolla, mutta lain noudattaminen on hanelle aarimmaisen tarkeeta ja mulle han ei antas anteeksi maailman pienentakaan riketta tai edes viatonta vahinkoa. Siks mulla onkin varmaan ollu aina kova stressi paalle. Virheiden pelko.

A_sanotaan kirjoitti:

Aspergereista sanotaan, että ovat alttiita lähtemään mukaan kaikenlaiseen huonoonkin menoon, kun eivät tajua niitä sosiaalisia pelejä ja altistuvat hyväuskoisuuttaan huonoille vaikutteille. Jos on valinnan paikka, tulee vastaan risteys, niin kumman tien asperger valitsee? Olen nähnyt että sählinki kelpaa jos siellä toisella puolella on enemmän porukkaa. Arkuus on vallitseva piirre. Voi hakata vaikka kotona vaimoa, koska on ainoa jota uskaltaa hakata.

Lue lisää

Minua on manipuloitu huonoihin ajatuksiin avun nimissa, koska mulle ei tullut mieleen etta kukaan vois tehda mitaan niin tyhmaa. Itse kun en mitaan sen tyyppista olis voinu tehda kelleen. Olen jarkyttynyt asiasta.
(pastakirjoitteluni ei ole apua)

Voi_sinua kirjoitti:

Voi sinua. Jos ovat syytettynä siellä eivät kestä syyttämistä. Jos faktat puhuvat heitä vastaan...
Minä en kestä sinua. Aspergerit tekevät rikoksia. Minullakin erittäin ikäviä kokemuksia heikäläisistä. Ovat jääräpäisiä eivätkä tajua sosiaalisia tilanteita, voivat vaikka alkaa vaikka ahdistella eivätkä hellitä vaikka uhri pyytäisi kuinka tosissaan, huutaisi apua tai mitä tahansa. Tuollaista voi tapahtua.
Siellä voi olla vaikka tuollaisessa tapauksessa sillä syytetyllä takana ajatus, että ei ole tarkoittanut tehdä mitään pahaa... Ei ole osannut ajatella sen toisen ihmisen kautta, tuntea sitä empatiaa hänkään pyristelevää uhria kohtaan...
Aspergerin empatia toisenlaista kuin muiden.

Lue lisää

Ja on syyta myös huomioida etta Aspergerominaisuudet ilmenevat naisissa usein hyvin eri tavoin kuin Asperermiehissä: Aiheesta kirjoja kuten: Aspergirls ja I am Aspien woman

Erot voivat olla niin suuria miehissa ja naisissa etta on vahan hankala kun samaa sanaa kaytetaan.
Esim ahdisteleva mies voi olla aika erilainen kuin pieni puolustuskyvytön tyttö

poiuytrdfg kirjoitti:

Erot voivat olla niin suuria miehissa ja naisissa etta on vahan hankala kun samaa sanaa kaytetaan.
Esim ahdisteleva mies voi olla aika erilainen kuin pieni puolustuskyvytön tyttö

Lue lisää

Niin tietenkin. Ahdistelu saattaa kuitenkin ilmetä verbaalisessa muodossa naisella. Yksi minun arperger-naistuttuni on äärettömän tunkeilevainen puheissaan. Tulee ikäänkuin minun tontilleni monin eri tavoin. Ei kunnioita minun rajojani eikä minun oikeuksiani omaan itseeni ja omaan persoonaani. Aina pää auki toitottamassa omaa näkemystään ja saarnaansa... Määräilemässä ja mestaroimassa.

Mina olen vahan surullinen, etta minulle on kaynyt muutaman kerran niin, etta minut on varmaan koettu noin kirjallisen ilmaisuni suhteen. Siis koska olen ilmaissut itseani tahan samaan tyyliin kun nyt taallakin, kirjoittanut intensiivista tekstia jollekulle. Se onkin yksi syy miksi en enaa mielellani laheta yksityista sähköpostia vaan ilmaisen mieluummin itseni julkisesti taiteen muodossa. Silloin ilmaisu saa ja vahan kuuluukin olla intensiivista jos esim. yleisölle esitetaan, Ja se jakaminen ei koeta niin henkilökohtaisesti. Väärinkäsitys tulee siina, etta mina en koe sita sen henkilökohtaisemmaksi yhdelle ihmiselle kerrallaan ilmaistuna kuin tuhannelle. Koska minulla on oikeasti pitka matka muita ihmisia lahelle. Siksi en koe menneeni esim. heidan alueelleen, vaan ihan olen omalla pläntilläni tököttänyt liikkumatta siita mihinkaan. Ilmaisu vaan on ollut intensiivista niin etta tunnekokemus syntyy toisella toisenlainen valitettavasti. han kokee sen henkilökohtaisemmin kuin mita se on minun mielessani ja kokemusmaailmassani. En tieda mita tehda kun se tavallaan ei ole totta mita toinen kokee , vaikka onkin totta siina mielessa etta se on hanen aito tunnekokemuksen, mutta tietenkin haluaisin huomioida hanen tunnekokemuksensa silti enka aiheuttaa sellaista tunnetta kelleen. Mutta jos ikaankuin myönnan etta hanen tunnekokemus pitaa paikkansa koskien minua, aito kommunikaatio tulee mahdottomaksi ikuisiksi ajoiksi, koska siina kuitenkin mennaan valeen puolelle: En ole oikeasti ollut sellaisella motiivilla liikkeella milla ollaan kun ollaan aikeissa tunkeutua toisen tontille, enka sinne koskaan olisi tunkeutunut, vaikka hanesta kommunikaatio olisi vaikuttanut silta.

Myöskin esim nuorena tyttöna sillon kun en ollut lahimainkaan aikeissa tai valmis mihinkaan suhteeseen kenenkaan miehen kanssa viela ainakaan vuosiin, niin mina taysin 100% viattomasti tuijotin miehia intensiivisesti silmiin, jos minulla oli jotain asiaa mita yritin selittaa vaikka esim. filosofiasta. Siina ei ollut vahaakaan muuta motiivia kuin selittaa se asia perusteellisesti.
Miehet sitten ystävällisesti opetti minulle etta minun tulisi kaannella silmiani eri suuntiin puhuessani.

Mutta jos mut on koskaan kutsuttu minnekaan taiteilijana, niin ma kayttaydyn luonnostaan siina sosiaalisessa kontekstissa odotetulla tavalla.

Ala-asteen opettaja oli jo sanonut vanhempainillassa mun psykopaatille, etta musta varmaan tulee taiteilija. Sosiaalisia ongelmia syntyi koska se estettiin.

poiuytrdsfg kirjoitti:

Myöskin esim nuorena tyttöna sillon kun en ollut lahimainkaan aikeissa tai valmis mihinkaan suhteeseen kenenkaan miehen kanssa viela ainakaan vuosiin, niin mina taysin 100% viattomasti tuijotin miehia intensiivisesti silmiin, jos minulla oli jotain asiaa mita yritin selittaa vaikka esim. filosofiasta. Siina ei ollut vahaakaan muuta motiivia kuin selittaa se asia perusteellisesti.
Miehet sitten ystävällisesti opetti minulle etta minun tulisi kaannella silmiani eri suuntiin puhuessani.

Lue lisää

Minun a-tuttuni myöskin katsoo toljottaa melkein pullistunein silmin silmiin kun toitottaa juttujaan. Muuten ei juurikaan. Silmät nauliintuu kun suu on auku ja kurkku alkaa toitottaa.

poiuytrdsfg kirjoitti:

Myöskin esim nuorena tyttöna sillon kun en ollut lahimainkaan aikeissa tai valmis mihinkaan suhteeseen kenenkaan miehen kanssa viela ainakaan vuosiin, niin mina taysin 100% viattomasti tuijotin miehia intensiivisesti silmiin, jos minulla oli jotain asiaa mita yritin selittaa vaikka esim. filosofiasta. Siina ei ollut vahaakaan muuta motiivia kuin selittaa se asia perusteellisesti.
Miehet sitten ystävällisesti opetti minulle etta minun tulisi kaannella silmiani eri suuntiin puhuessani.

Lue lisää

"mina taysin 100% viattomasti tuijotin miehia intensiivisesti silmiin, jos minulla oli jotain asiaa mita yritin selittaa vaikka esim. filosofiasta. Siina ei ollut vahaakaan muuta motiivia kuin selittaa se asia perusteellisesti. "
Samaan tyyliin minun a-tuttunikin perusteli lähentymistään miehiin. Tiedä sitten tavoitteliko keho siinä jotain mihin mieli ei vielä ollut taipunut. Huomiota halusi kuitenkin miehiltä, se on varma.
Sinä et ymmärrä filosofiasta mitään, joten jätä selitykset, valekauris.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mina olen vahan surullinen, etta minulle on kaynyt muutaman kerran niin, etta minut on varmaan koettu noin kirjallisen ilmaisuni suhteen. Siis koska olen ilmaissut itseani tahan samaan tyyliin kun nyt taallakin, kirjoittanut intensiivista tekstia jollekulle. Se onkin yksi syy miksi en enaa mielellani laheta yksityista sähköpostia vaan ilmaisen mieluummin itseni julkisesti taiteen muodossa. Silloin ilmaisu saa ja vahan kuuluukin olla intensiivista jos esim. yleisölle esitetaan, Ja se jakaminen ei koeta niin henkilökohtaisesti. Väärinkäsitys tulee siina, etta mina en koe sita sen henkilökohtaisemmaksi yhdelle ihmiselle kerrallaan ilmaistuna kuin tuhannelle. Koska minulla on oikeasti pitka matka muita ihmisia lahelle. Siksi en koe menneeni esim. heidan alueelleen, vaan ihan olen omalla pläntilläni tököttänyt liikkumatta siita mihinkaan. Ilmaisu vaan on ollut intensiivista niin etta tunnekokemus syntyy toisella toisenlainen valitettavasti. han kokee sen henkilökohtaisemmin kuin mita se on minun mielessani ja kokemusmaailmassani. En tieda mita tehda kun se tavallaan ei ole totta mita toinen kokee , vaikka onkin totta siina mielessa etta se on hanen aito tunnekokemuksen, mutta tietenkin haluaisin huomioida hanen tunnekokemuksensa silti enka aiheuttaa sellaista tunnetta kelleen. Mutta jos ikaankuin myönnan etta hanen tunnekokemus pitaa paikkansa koskien minua, aito kommunikaatio tulee mahdottomaksi ikuisiksi ajoiksi, koska siina kuitenkin mennaan valeen puolelle: En ole oikeasti ollut sellaisella motiivilla liikkeella milla ollaan kun ollaan aikeissa tunkeutua toisen tontille, enka sinne koskaan olisi tunkeutunut, vaikka hanesta kommunikaatio olisi vaikuttanut silta.

Lue lisää

" En ole oikeasti ollut sellaisella motiivilla liikkeella milla ollaan kun ollaan aikeissa tunkeutua toisen tontille, enka sinne koskaan olisi tunkeutunut, vaikka hanesta kommunikaatio olisi vaikuttanut silta. "
Jotain tuollaista minun a-kaverinikin varmaan voisi selittää jos oikein tuota asiaa pyörittelisi. Ei hän itsessään siinä vikaa näkisi ja tapojaan korjaisi. Hänen ei sosiaalinen silmänsä todellakaan pysty erottamaan sopivan ja sopivaisuuden rajaa eikä pysymään omalla tontillaan. Hän tunkeutuu kuin tunkeutuukin minun tontilleni, tahtoi tai ei.
Sinusta en tällä palstalla ole huomannut, että tunkeutuisit ainakaan suusanallisesti kenenkään muun alueelle. Muuten törmäilet kyllä ja kyselet naiiveja.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mina olen vahan surullinen, etta minulle on kaynyt muutaman kerran niin, etta minut on varmaan koettu noin kirjallisen ilmaisuni suhteen. Siis koska olen ilmaissut itseani tahan samaan tyyliin kun nyt taallakin, kirjoittanut intensiivista tekstia jollekulle. Se onkin yksi syy miksi en enaa mielellani laheta yksityista sähköpostia vaan ilmaisen mieluummin itseni julkisesti taiteen muodossa. Silloin ilmaisu saa ja vahan kuuluukin olla intensiivista jos esim. yleisölle esitetaan, Ja se jakaminen ei koeta niin henkilökohtaisesti. Väärinkäsitys tulee siina, etta mina en koe sita sen henkilökohtaisemmaksi yhdelle ihmiselle kerrallaan ilmaistuna kuin tuhannelle. Koska minulla on oikeasti pitka matka muita ihmisia lahelle. Siksi en koe menneeni esim. heidan alueelleen, vaan ihan olen omalla pläntilläni tököttänyt liikkumatta siita mihinkaan. Ilmaisu vaan on ollut intensiivista niin etta tunnekokemus syntyy toisella toisenlainen valitettavasti. han kokee sen henkilökohtaisemmin kuin mita se on minun mielessani ja kokemusmaailmassani. En tieda mita tehda kun se tavallaan ei ole totta mita toinen kokee , vaikka onkin totta siina mielessa etta se on hanen aito tunnekokemuksen, mutta tietenkin haluaisin huomioida hanen tunnekokemuksensa silti enka aiheuttaa sellaista tunnetta kelleen. Mutta jos ikaankuin myönnan etta hanen tunnekokemus pitaa paikkansa koskien minua, aito kommunikaatio tulee mahdottomaksi ikuisiksi ajoiksi, koska siina kuitenkin mennaan valeen puolelle: En ole oikeasti ollut sellaisella motiivilla liikkeella milla ollaan kun ollaan aikeissa tunkeutua toisen tontille, enka sinne koskaan olisi tunkeutunut, vaikka hanesta kommunikaatio olisi vaikuttanut silta.

Lue lisää

"Siis koska olen ilmaissut itseani tahan samaan tyyliin kun nyt taallakin, kirjoittanut intensiivista tekstia jollekulle. Se onkin yksi syy miksi en enaa mielellani laheta yksityista sähköpostia vaan ilmaisen mieluummin itseni julkisesti taiteen muodossa."
Eikö löydy empatia sitä kohtaan kenelle nyt kuitenkin ilmeisesti olet postia lähettänyt ja joka kokenut että lähetät postia hänelle ja keskustelet hänen kanssaan?

Siis olen useamman kerran elamassani päätynyt hammastymaan etta olenkin ilmennyt puhuneeni viela paikkansapitavammin kuin olen tiennytkaan.

poiuytrdgh kirjoitti:

Siis olen useamman kerran elamassani päätynyt hammastymaan etta olenkin ilmennyt puhuneeni viela paikkansapitavammin kuin olen tiennytkaan.

Niin minäkin.

" joka puhuu puuta heinää"
ä-ä-ä-älä ... 😱

heh :)

Imartelijat ovat susia lammasten vaatteissa🐺

Jos joku imartelee nimimerkkiä hankiNyrkkilysäkki (mitä on nyrkkily?) niin olen varma, että hän on silloin ja vain silloin juuri tuo "susi lammasten vaatteissa". Joten: HankiNyrkkilysäkki, olet maailman paras ja älykkäin!

Kunniavieraan kirjoitus on erittäin hyvä! Lukekaa se!

Kunniavieraan kirjoitus (8.10.2017 16:21) on osion "Miksi narsismin uhri tuntee itsesääliä" lopulla. Se on hyvä!

Ma uskon tuota kehua koska useammat ihmiset toistaan tietamatta kommentoi mua saman tyyppisin sanamuodoin: "sisallössäni on karsittavaa ylimääräistä, mutta joukosta löytyy johdonmukaisia oleellisia pointteja, "

Ajattelisin etta tuo on aika totta mita mun tekstin tuottoon tulee.
Varsinkin kun kirjoitan tahan tyyliin jossa ma ikaankuin automaattikirjoitan ilman erityista harkintaa, siis naa on kirjotettu silleen etta kirjotan kutakuinkin mita vain mun paa tuottaa ilman siivilää. Niin varmaan tulos on helmia hiekan ja roskankin joukossa.
, ma puran sita mulle sopimattoman avun jne. paahani tuottamaa ylimaaraista ainesta ja samalla teen oivalluksia. Johan se oliskin jos mun paa tuottais vain helmia, Sellaisesta voi vain unelmoida. Ma tunnen ihan fyysisesti sen roskan paassani, mutta en tieda kuinka sen sais siivilöitya pois. Mut joo mun taiteenkin idea on tuottaa roskan joukosta helmia. Mita muutakaan voi tehda jos on paatynyt ikaankuin kaatopaikalle.

Mutta on totta, etta jos ma alkaisin poimia vain ne helmet, enka muuta kommunikoisi, niin mun sosiaalinen asema kohenisi. Ehka jonain paivana.

Mutta nyt kritisoin auttajia. Ma yritin selittaa etta on tarkkaa mita sanotaan, ja heidan monien mielesta riittaa kunhan puhutaan jotain, mutta siita juuri tulee sita hiekkaa paahan prosessoitavaksi, eika se mun mielesta auta mitaan. Oikeasti olisi mahtavaa jos kykenisi harkitsemaan jokaisen sanan jonka koskaan lausuu. Nahdakseni todella kehittynyt ihminen toimisi niin, vaikka joku varmaan vaittaisi sitakin Asperger kirjaimellisuudeksi, etta ajattelisi etta jokaisen sanan on oltava kuin helmi. Mutta mun mielesta kehittynyt ihminen toimisi niin, ja siksi mun mielesta keskusteluapu ei kehita koska se vei juuri painvastaiseen suuntaan anteeksi puhumaan paljon roskaa. Se teki huonoa aivojeni jalostumisellle. ..todella huonoa...anteeksi totuus...

Jo parikymmenta vuotta sitten joku ihminen jota en paljon edes tuntenut, kun ma puhua palatin niin han valilla sanoi: "Toi oli hyva, oota ma kirjotan ylös!"

Mutta mun ongelma on etta ma sain aspergeraiheeseen liittymattöman jonkinlaisen aivovaurion ja sillon kun mun aivot sitte toimi aika huonosti, mun oli vaikea saada ihmisia uskomaan ma olen ihan alykas ihminen joka on saanu aivovaurion. Se oli tosi kauheeta.

poiuytrdsg kirjoitti:

Ma uskon tuota kehua koska useammat ihmiset toistaan tietamatta kommentoi mua saman tyyppisin sanamuodoin: "sisallössäni on karsittavaa ylimääräistä, mutta joukosta löytyy johdonmukaisia oleellisia pointteja, "

Ajattelisin etta tuo on aika totta mita mun tekstin tuottoon tulee.
Varsinkin kun kirjoitan tahan tyyliin jossa ma ikaankuin automaattikirjoitan ilman erityista harkintaa, siis naa on kirjotettu silleen etta kirjotan kutakuinkin mita vain mun paa tuottaa ilman siivilää. Niin varmaan tulos on helmia hiekan ja roskankin joukossa.
, ma puran sita mulle sopimattoman avun jne. paahani tuottamaa ylimaaraista ainesta ja samalla teen oivalluksia. Johan se oliskin jos mun paa tuottais vain helmia, Sellaisesta voi vain unelmoida. Ma tunnen ihan fyysisesti sen roskan paassani, mutta en tieda kuinka sen sais siivilöitya pois. Mut joo mun taiteenkin idea on tuottaa roskan joukosta helmia. Mita muutakaan voi tehda jos on paatynyt ikaankuin kaatopaikalle.

Lue lisää

"Johan se oliskin jos mun paa tuottais vain helmia, Sellaisesta voi vain unelmoida. "
Niin se olisi sitä oleellisen löytämistä ja sen nostamista esiin. Minun a-tuttuni myös on sanonut jotain tuon tyyppistä joskus, että tuntuu kuin olisi roskaa päässä... Sanottava että oireet vain paheni vanhemmiten.
Ratkaisu olisi että hiljentyisi ja kuuntelisi myös. Mutta en tiedä, ehkä joku hylkäämisen pelko tai jokin vastaava estää hiljentymisen. Että loppuuko se elämä siihen jos ikäänkuin päästää muut vähän väärien käsitystensäkin kanssa eteenpäin.
Että kun sitä kaikkea mitä siellä korvien välissä löytyy, ei kenenkään ihmisen kuulu pajattaa ulos. Sieltä kuuluu oppia etsimään sanomisen arvoiset ajatukset, ei kaikkea.
Kuinka monesta asiasta ihmisillä on vääriä käsityksiä, ja heidän on päästävä eteenpäin siitä huolimatta? Eihän minuakaan monikaan ihminen tunne!!! Edes lähimmät ystävät eivät tiedä enää nykyään kaikilta perhekiireiltä minun asioitani (eivätkä kaikkien muidenkaan ystäviensä). Usein tuntuu, että näitä ei voi ystäviksi nimittääkään enää. Ne on siltä väliltä jotain, kavereita ennemmin.
Vaikka ne kehut yleensä jääkin mieleen ja kannustimena toimii hyvin, niin olisi silti hyvä kantaa sisimmässään tiettyä määrää nöyryyttäkin, sellaista tervettä nöyryyttä.

poiuytdvgb kirjoitti:

Mutta on totta, etta jos ma alkaisin poimia vain ne helmet, enka muuta kommunikoisi, niin mun sosiaalinen asema kohenisi. Ehka jonain paivana.

Mutta nyt kritisoin auttajia. Ma yritin selittaa etta on tarkkaa mita sanotaan, ja heidan monien mielesta riittaa kunhan puhutaan jotain, mutta siita juuri tulee sita hiekkaa paahan prosessoitavaksi, eika se mun mielesta auta mitaan. Oikeasti olisi mahtavaa jos kykenisi harkitsemaan jokaisen sanan jonka koskaan lausuu. Nahdakseni todella kehittynyt ihminen toimisi niin, vaikka joku varmaan vaittaisi sitakin Asperger kirjaimellisuudeksi, etta ajattelisi etta jokaisen sanan on oltava kuin helmi. Mutta mun mielesta kehittynyt ihminen toimisi niin, ja siksi mun mielesta keskusteluapu ei kehita koska se vei juuri painvastaiseen suuntaan anteeksi puhumaan paljon roskaa. Se teki huonoa aivojeni jalostumisellle. ..todella huonoa...anteeksi totuus...

Lue lisää

"vaikka joku varmaan vaittaisi sitakin Asperger kirjaimellisuudeksi, etta ajattelisi etta jokaisen sanan on oltava kuin helmi."
On pakko sanoa, että tuosta nyt joka tapauksessa on luonnollisuus ja välittömyys poissa. Ei puheitaan noin voi prosessoida, ainakaan livenä, jossa puhutaan extempore.
Edelleenkään, en ymmärrä mistä avuista puhut. Seurakunnan auttavasta puhelimestako, vai mistä ihmeestä?
Mutta uskon että varmasti voit hioa kykyäsi löytää oleellinen. Se mikä sinulle on oleellista, niin sen tiedät vain sinä.
Minusta sinulla myös ongelmia oikeiden kanavien etsinnässä.

Niin onkin koska minulla ei ole rahaa niin ei voi menna oikeaan paikkaan.
On olemassa ihmisia jotka puhuu hyvin hiotusti. Niinkuin jotkut professorit. Pidan joidenkin professorien puheesta mutta en kaikkien.

Niin_se kirjoitti:

"Johan se oliskin jos mun paa tuottais vain helmia, Sellaisesta voi vain unelmoida. "
Niin se olisi sitä oleellisen löytämistä ja sen nostamista esiin. Minun a-tuttuni myös on sanonut jotain tuon tyyppistä joskus, että tuntuu kuin olisi roskaa päässä... Sanottava että oireet vain paheni vanhemmiten.
Ratkaisu olisi että hiljentyisi ja kuuntelisi myös. Mutta en tiedä, ehkä joku hylkäämisen pelko tai jokin vastaava estää hiljentymisen. Että loppuuko se elämä siihen jos ikäänkuin päästää muut vähän väärien käsitystensäkin kanssa eteenpäin.
Että kun sitä kaikkea mitä siellä korvien välissä löytyy, ei kenenkään ihmisen kuulu pajattaa ulos. Sieltä kuuluu oppia etsimään sanomisen arvoiset ajatukset, ei kaikkea.
Kuinka monesta asiasta ihmisillä on vääriä käsityksiä, ja heidän on päästävä eteenpäin siitä huolimatta? Eihän minuakaan monikaan ihminen tunne!!! Edes lähimmät ystävät eivät tiedä enää nykyään kaikilta perhekiireiltä minun asioitani (eivätkä kaikkien muidenkaan ystäviensä). Usein tuntuu, että näitä ei voi ystäviksi nimittääkään enää. Ne on siltä väliltä jotain, kavereita ennemmin.
Vaikka ne kehut yleensä jääkin mieleen ja kannustimena toimii hyvin, niin olisi silti hyvä kantaa sisimmässään tiettyä määrää nöyryyttäkin, sellaista tervettä nöyryyttä.

Lue lisää

Ei kun se kuuntelu se muiden puheen kuuntelu just tuottaa sen roskan koska aivot ei siivilöi ja kaikki puurtuu kuin kiveen kaikki mika sinne menee, mita joskus joku on sanonut ei sitten unohdu ei millaan vaikkei kiinnostaisi patkaakaan. Niin kun on paassa ihmisten puheet 30 vuoden ajalta niin kai se nyt tuntuu kuin olisi paa taynna jotain ylimaaraista. Muut ei kuuntele mua laheskaan yhta tarkasti kuin ma heita. Niin kun kirjottaa monologia ei tuu sita kertymaa niin hillittömasti paahan , kun ei aivot jaksa sitten sita kaikkea prosessoida valtavaa maaraa ihmisten puheita jotka sitten viela muistaa lopun ikaansa. Eli ongelma ei ole ettei kuuntelisi vaan kuuntelee liikaakin ja tarkasti jos siihen ryhtyy.
Ja sitten kun ihmiset kokee oikeudekseen puhua mita sattuu valetta ja kaikkea harkitsematonta niin en ma halua siita kaikesta kivitaulua aivoihini, se tuntuu tuskalliselle. Mutta tallainen paa on ihan kateva esim. opiskeluun. Koulun ma kavin niin, etta tunneilla en jaksanut kuunnella vaan olin omissa ajatuksissani ja sit ma luin aina kerran lapi kaikki koealueet ja sain yleensa pahaimpien joukossa numerot.

Siis sen takia ma hypin teidan joidenkin teksteja ja esim. jotkut Yhteenlaskutoimituksen viesti t tuntui epamukaville koska ne tulee mun aivoihin liian voimakkaasti, se on ihan tekninen juttu ei mikaan henkilökohtainen tunne. Vaan ne sanat niinku makaanisesti hairriköi mun aivosoluja, en ma tunne yhtaan mitaan esim. suuttumusta vaan fyysises paassa huono olo sen valttamiseks ma hypin yli ei mistaan muusta syystä ja siks jos en halua siita kivitaulua aivoihin

Niin_se kirjoitti:

"Johan se oliskin jos mun paa tuottais vain helmia, Sellaisesta voi vain unelmoida. "
Niin se olisi sitä oleellisen löytämistä ja sen nostamista esiin. Minun a-tuttuni myös on sanonut jotain tuon tyyppistä joskus, että tuntuu kuin olisi roskaa päässä... Sanottava että oireet vain paheni vanhemmiten.
Ratkaisu olisi että hiljentyisi ja kuuntelisi myös. Mutta en tiedä, ehkä joku hylkäämisen pelko tai jokin vastaava estää hiljentymisen. Että loppuuko se elämä siihen jos ikäänkuin päästää muut vähän väärien käsitystensäkin kanssa eteenpäin.
Että kun sitä kaikkea mitä siellä korvien välissä löytyy, ei kenenkään ihmisen kuulu pajattaa ulos. Sieltä kuuluu oppia etsimään sanomisen arvoiset ajatukset, ei kaikkea.
Kuinka monesta asiasta ihmisillä on vääriä käsityksiä, ja heidän on päästävä eteenpäin siitä huolimatta? Eihän minuakaan monikaan ihminen tunne!!! Edes lähimmät ystävät eivät tiedä enää nykyään kaikilta perhekiireiltä minun asioitani (eivätkä kaikkien muidenkaan ystäviensä). Usein tuntuu, että näitä ei voi ystäviksi nimittääkään enää. Ne on siltä väliltä jotain, kavereita ennemmin.
Vaikka ne kehut yleensä jääkin mieleen ja kannustimena toimii hyvin, niin olisi silti hyvä kantaa sisimmässään tiettyä määrää nöyryyttäkin, sellaista tervettä nöyryyttä.

Lue lisää

Niin mutta mun mielesta ne merkitykset ei ole ollenkaan tuollaiset. Ihmiset keksii munkin tekemisilleni koko ajan vaaria merkityksia. Esim. mun aivoista naa tekstit tulee nopeasti ja automaattisesti. Aivot vaan toimii niin, ei siella ole niin paljon niita mitaan motiiveja. Ma vaan kirjotan kun kerran pulppuaa. Ja kuka sen maaraa miten elamassa kuuluu puhua ?

Itsehan kirjoitit katoaa valittömyys jos poimii vain helmet ? Etta pitää puhua extempore, mutta silti antaisit toiselle ohjeet kuinka kuuluu puhua ? Ei se sitten ole extempore, ma tottelin sita muutaman vuosikymmenen, mutta turhauduin kun en saa puhua aidosti.

On_pakko kirjoitti:

"vaikka joku varmaan vaittaisi sitakin Asperger kirjaimellisuudeksi, etta ajattelisi etta jokaisen sanan on oltava kuin helmi."
On pakko sanoa, että tuosta nyt joka tapauksessa on luonnollisuus ja välittömyys poissa. Ei puheitaan noin voi prosessoida, ainakaan livenä, jossa puhutaan extempore.
Edelleenkään, en ymmärrä mistä avuista puhut. Seurakunnan auttavasta puhelimestako, vai mistä ihmeestä?
Mutta uskon että varmasti voit hioa kykyäsi löytää oleellinen. Se mikä sinulle on oleellista, niin sen tiedät vain sinä.
Minusta sinulla myös ongelmia oikeiden kanavien etsinnässä.

Lue lisää

Et sinakaan siis voi prosessoida puheitasi miten vaan pyydettaisiin. Ei Aspergerkaan voi sinun aivoilla prosessoida.,
Ma osaan puhua hyvin tiiviisti, mutta silloin kukaan ei minua usko kun vain luettelen faktat.
He tarvii sinne ne liirunlaarumit valiin.

Jos ma vaan tiivistan faktoihin alkaa se: "miten niin muka ? Mista sa muka tietaisit ?Annatko jotain esimerkkeja ?"
Siita sitten seuraa naa mun pitkat puheet. Itse mieluiten sanoisin ihan lyhyesti:
"Aiti on psykopaatti. piste. "

Miks mun pitaa selittaa ne kaikki: Manipulatiivinen, raivopurskahteee ihan koko ajan..
Ne vois lukea kuulija itse googlesta.

poiuytrdfg kirjoitti:

Siis sen takia ma hypin teidan joidenkin teksteja ja esim. jotkut Yhteenlaskutoimituksen viesti t tuntui epamukaville koska ne tulee mun aivoihin liian voimakkaasti, se on ihan tekninen juttu ei mikaan henkilökohtainen tunne. Vaan ne sanat niinku makaanisesti hairriköi mun aivosoluja, en ma tunne yhtaan mitaan esim. suuttumusta vaan fyysises paassa huono olo sen valttamiseks ma hypin yli ei mistaan muusta syystä ja siks jos en halua siita kivitaulua aivoihin

Lue lisää

Nämä viimeiset selventävät todella paljon minkälaisesta asiasta on kyse.
Eivätkö auta minkäänlaiset rentoutusharjoitukset? Minun a-kaveri ei ole koskaan kuvannut mitään tuollaista että muisti pelaisi liian hyvin.
Minäkin aika hyvä koulussa sitä myöden kuin itsellä kiinnostusta riitti. Kiinnostusta on riittänyt pyräyksittäin silloin tällöin. Lukioaikoina onneksi kiinnostus oli riittävää. Minulla sellaiset aivot että kykenen valitsemaan kuulemastani mitä tallennan, mitä en.
Mutta että tämäkään ei olisi aivan mustavalkoista, niin minullakin aikoja, jolloin olen kokenut, että voittopuolisesti tulee häritsevää informaatiota jota en ole tahtonut jaksaa kuunnella. Kuuntelu-urakalla on kuitenkin ollut päämäärä joka on ollut minun tilanteessani tärkeä saavuttaa.

Minun a-kaverillani oli lapsuudessa kavereita ja hän oli aivan tasa-arvoinen muiden kanssa, oli yhteiset leikit. Joissain asioissa hän poikkesi mutta ei se haitannut. Nuoruudessa kuljimme porukalla aika usein ja me kahdestaankin hankkien uutta kokemusta ja tutustuimme niihin poikiinkin... Sitten hänelläkin tiivis harraste-elämä joka oli hyvin sosiaalinen, hänellä myös hyvä ammatti jossa paljon ihmiskontakteja. Tuona aikana ei olisi tullut mieleenkään että hänellä olisi ollut jotain muuta ongelmaa kuin joitakin tavallisia, mitä monilla muillakin ihmisillä on. Tuli avioliittokin hänelle. Hänellä ollut koko elämänsä hyvä huumorintaju ja suurimmasta osasta asioita on voitu ihan puhua hyvällä mielin ja nauroimme ja vitsailimme yhdessä paljon.
Kunnes alkoivat ne hänen fyysiset vaivansa, jotka eivät ole hellittäneet ja asiat ovat menneet aika solmuun.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Itsehan kirjoitit katoaa valittömyys jos poimii vain helmet ? Etta pitää puhua extempore, mutta silti antaisit toiselle ohjeet kuinka kuuluu puhua ? Ei se sitten ole extempore, ma tottelin sita muutaman vuosikymmenen, mutta turhauduin kun en saa puhua aidosti.

Lue lisää

Joo, no puhe ja sen tuottaminen on luultavasti äärettömän monisäikeinen prosessi.
Minulla oli tarkoitus tuolla helmenetsinnällä, sellainen että helmen voisi määritellä vaikka niin, että yksi helmi olisi yksi oleellisuus. Se miten ihminen puhuu kehittyy hänen koko elinikänsä.
Ei tietenkään, ei missään nimessä ole eikä saa olla yhtä oikeaa puhemallia.
Ei tälläkään kirjoittelulla ole yhtä oikeaa päämäärää, vaan tässä risteilee ainakin minulla ainakin pari kolme pääasiaa.
Ja tämä somekirjoittelu (onhan tämä somea?) on omassa kategoriassaan ja vapaamuotoista, hyvin vapaamuotoista. Täällä voi pistää väliin vaikka leivontareseptin jos haluaa.

Onhan tärkeää myös small talk! Se on sosiaalinen puhemuoto, jonka suomalaiset hallitsevat huonosti. Mutta erityisesti small talk on sellaista, että sen pitäisi olla erittäin sosiaalista, sopivaa ruokapöytäpuhetta. Ei aina raskaita keskusteluja vaan myös kevyttä.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Jos ma vaan tiivistan faktoihin alkaa se: "miten niin muka ? Mista sa muka tietaisit ?Annatko jotain esimerkkeja ?"
Siita sitten seuraa naa mun pitkat puheet. Itse mieluiten sanoisin ihan lyhyesti:
"Aiti on psykopaatti. piste. "

Lue lisää

Tuo äiti on psykopaatti riittääkin ehkä tällä palstalla. Se on foorumista kiinni mikä riittää.

Joo kiva :)
Ne auttajat ei osaa kuvitellakaan millasta raivopurskahtelua ma joudun kestaan hanelta, kauheeta mun hermostolle ja han tietaa sen ja se kun vaan intouttaa hanta

Nämä_vii kirjoitti:

Nämä viimeiset selventävät todella paljon minkälaisesta asiasta on kyse.
Eivätkö auta minkäänlaiset rentoutusharjoitukset? Minun a-kaveri ei ole koskaan kuvannut mitään tuollaista että muisti pelaisi liian hyvin.
Minäkin aika hyvä koulussa sitä myöden kuin itsellä kiinnostusta riitti. Kiinnostusta on riittänyt pyräyksittäin silloin tällöin. Lukioaikoina onneksi kiinnostus oli riittävää. Minulla sellaiset aivot että kykenen valitsemaan kuulemastani mitä tallennan, mitä en.
Mutta että tämäkään ei olisi aivan mustavalkoista, niin minullakin aikoja, jolloin olen kokenut, että voittopuolisesti tulee häritsevää informaatiota jota en ole tahtonut jaksaa kuunnella. Kuuntelu-urakalla on kuitenkin ollut päämäärä joka on ollut minun tilanteessani tärkeä saavuttaa.

Minun a-kaverillani oli lapsuudessa kavereita ja hän oli aivan tasa-arvoinen muiden kanssa, oli yhteiset leikit. Joissain asioissa hän poikkesi mutta ei se haitannut. Nuoruudessa kuljimme porukalla aika usein ja me kahdestaankin hankkien uutta kokemusta ja tutustuimme niihin poikiinkin... Sitten hänelläkin tiivis harraste-elämä joka oli hyvin sosiaalinen, hänellä myös hyvä ammatti jossa paljon ihmiskontakteja. Tuona aikana ei olisi tullut mieleenkään että hänellä olisi ollut jotain muuta ongelmaa kuin joitakin tavallisia, mitä monilla muillakin ihmisillä on. Tuli avioliittokin hänelle. Hänellä ollut koko elämänsä hyvä huumorintaju ja suurimmasta osasta asioita on voitu ihan puhua hyvällä mielin ja nauroimme ja vitsailimme yhdessä paljon.
Kunnes alkoivat ne hänen fyysiset vaivansa, jotka eivät ole hellittäneet ja asiat ovat menneet aika solmuun.

Lue lisää

Fyysiset hermostovaivat voi vaikuttaa kaytökseen tahtomattaan.
Mun kaytös hieman muuttui kun halvaannuin, , se tuntui kauhealle, koska luonne ei kuitenkaan muuttunut. Olin aina ollut leppoisa mutta hermovaurioissa ei rauhahetkeakaan, fysiikka vaikuttaa tunteisiin jne.
Itse asiassa ma jatin lahes kaikki ihmiset siksi, etta koin heidat "armottomaksi" :
Mun kaytös olis pitany olla sita samaa superia puolikuolleena ?
Kohtuuton vaatimus, goodbye !

En tarkoittanut sinulle, se oli vain tunneilmaisu ei kenellekaan... :)