Tenavaton valinta

yksilesken

Äityiden onnesta ja riemusta jaksetaan kirjoittaa. Kuinka kaamea synnytys unohtuu samantien, kun pieni rääpäle on ulkona ja kiljumassa nälkäänsä ja viluansa. Mutta onko se niin auvoista, kun porukat antaa ymmärtää. Aika nopsasti kotiutetaan vauvelin kanssa ja eikun hoitamaan neljää kotona odottavaa vaippaikäistä. Ukko on nostanut kytkintä moisesta sekamelskasta ja parkuvista mukuloista ja rahattomuudesta. On löytänyt uuden onnen rauhallisimmilta ja rahakkaimmilta vesiltä. Miten tämän kohtalon kokenut naisihminen voi milloinkaan, oikeasti, hehkuttaa kuinka oli ihanaa aikaa, kun kakrut olivat pieniä ? Jos näin kertoo, puhuu potaskaa. Siinä tilanteessa ei ole ollut yhdelläkään häävit oltavat. Joku mummu tai sukulaistäti käynyt jeesimässä kunhan kiireiltään ehtinyt. En ole tähän ikään mennessä keksinyt yhtään myönteistä asiaa lasten tekoon. Olen aina pitänyt jo pelkkää ajatusta pyörryttävänä. Ehkä jotkut kokevat sen eritavalla, kun sitä kovasti hehkutetaan. Hyvähän että suvut jatkuvat.

104

634

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mitäpä menneitä miettimään, se on myöhäistä hypistellä, ollutta mikä mennyttä.

      • Ance
        Minä elän.


      • yksilesken kirjoitti:

        Ance
        Minä elän.

        No en minäkään kuollut ole, mutta noista lasten vauva-ajoista on pitkästi yli 30 vuotta.


      • Ancelina kirjoitti:

        No en minäkään kuollut ole, mutta noista lasten vauva-ajoista on pitkästi yli 30 vuotta.

        Ancel
        Oletko sinä 30 vuotias?


      • yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Oletko sinä 30 vuotias?

        Tuskin kukaan tällä palstalla on.
        Jos vanhin lapseni on 36 vuotias, niin varmaan en ole häntä nuorempi.


      • OnpaSurullusta
        yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Oletko sinä 30 vuotias?

        Typeryys ja tietämättömyys nousee esiin useammalla alueella. Surullista, että myös katkeruus loistaa, vaikka esittelisi asioita omina valintoinaan.


      • OnpaSurullusta kirjoitti:

        Typeryys ja tietämättömyys nousee esiin useammalla alueella. Surullista, että myös katkeruus loistaa, vaikka esittelisi asioita omina valintoinaan.

        Kun en yhtään nyt muista minkälaisia asioita sinä olisit esitellyt.
        En muista nähneeni tuota käyttämääsi nikkiäkään aikaisemmin.


      • OnpaSurullusta kirjoitti:

        Typeryys ja tietämättömyys nousee esiin useammalla alueella. Surullista, että myös katkeruus loistaa, vaikka esittelisi asioita omina valintoinaan.

        OnpaSu
        Ilmeisesti aloittajalle. Tietämättömyys mistä.? Ja minkä ihmeen kateuskortin vedät hihastasi. Olet säälittävä puskan takaa huutelija.


    • ÄitiVaiArveluita

      Oletko itse synnyttänyt lapsia?

      • ÄitiV
        En todellakaan. Pelkkä ajatus saa hikikarpalot otsalle ja ahdistuskohtauksen.


      • yksilesken kirjoitti:

        ÄitiV
        En todellakaan. Pelkkä ajatus saa hikikarpalot otsalle ja ahdistuskohtauksen.

        Mitä sinä enää sellaista ajatustakaan pelkäät ihan ahdistumiseen asti, 63v leski-ihminen. Ota jo rennosti.


    • """ En ole tähän ikään mennessä keksinyt yhtään myönteistä asiaa lasten tekoon."""

      Myöhäistä sinua on nytkään enää yllyttää lapsentekoon.
      Menetetty mikä menetetty lopullisesti se ihana mahdollisuus sinulta päästä äidiksi.

      • Tell
        Tuota juuri tarkoitan. Kun en ole omasta mielestäni menettänyt yhtään mitään.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        Tuota juuri tarkoitan. Kun en ole omasta mielestäni menettänyt yhtään mitään.

        """""Miten tämän kohtalon kokenut naisihminen voi milloinkaan, oikeasti, hehkuttaa kuinka oli ihanaa aikaa, kun kakrut olivat pieniä ? Jos näin kertoo, puhuu potaskaa. """"

        Kuinkas sellaista voi tietää kukaan sellainen, jolla ei omia lapsia ole koskaan ollut, että toisen hehkuttaminen lastensa pieninäolemisajasta olisi potaskaa?
        Eikö tuollaiset olekin vain sinun omia epäluulojasi äitiydestä.


      • Tellukka kirjoitti:

        """""Miten tämän kohtalon kokenut naisihminen voi milloinkaan, oikeasti, hehkuttaa kuinka oli ihanaa aikaa, kun kakrut olivat pieniä ? Jos näin kertoo, puhuu potaskaa. """"

        Kuinkas sellaista voi tietää kukaan sellainen, jolla ei omia lapsia ole koskaan ollut, että toisen hehkuttaminen lastensa pieninäolemisajasta olisi potaskaa?
        Eikö tuollaiset olekin vain sinun omia epäluulojasi äitiydestä.

        Tell
        Satin tietämään tämän jutun erittäin hyvin. Olen se viides rääpäle.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        Satin tietämään tämän jutun erittäin hyvin. Olen se viides rääpäle.

        Mutta eikös se ole sinulle ihan hyvä, ettei äitisi vain heittänyt jalat ristiin jo neljännen lapsen jälkeen? Saisit olla kiitollinen hänelle siitä.

        Vai etkö sinä tykkää elää?
        Minusta on ainakin kivaa, että olen saanut elämän.


      • Tellukka kirjoitti:

        Mutta eikös se ole sinulle ihan hyvä, ettei äitisi vain heittänyt jalat ristiin jo neljännen lapsen jälkeen? Saisit olla kiitollinen hänelle siitä.

        Vai etkö sinä tykkää elää?
        Minusta on ainakin kivaa, että olen saanut elämän.

        Tell
        Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Miksi tämä lausuma on tuottanut minulle suuria vaikeuksia ymmärtää. Aina en ole ymmärtänytkään.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Miksi tämä lausuma on tuottanut minulle suuria vaikeuksia ymmärtää. Aina en ole ymmärtänytkään.

        Ja olet kuitenkin jo yli kuuskymppinen ihminen.


      • Tellukka kirjoitti:

        Ja olet kuitenkin jo yli kuuskymppinen ihminen.

        Tell
        Mummoni opetti minut viisivuotiaana lukemaan suoraan Raamatusta. Istuin hienon kartanon pesutuvassa ja tavasin vaikeaselkoista tekstiä. Kun kysyin mummoltani: mitä tämä ja tämä tarkoittaa, hän vastasi että myöhemmin ymmärrät. Osasin lukea,mutta en tajunnut lukemastani mitään. Kait se ymmärtämättömyys on jäänyt päälle.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        Mummoni opetti minut viisivuotiaana lukemaan suoraan Raamatusta. Istuin hienon kartanon pesutuvassa ja tavasin vaikeaselkoista tekstiä. Kun kysyin mummoltani: mitä tämä ja tämä tarkoittaa, hän vastasi että myöhemmin ymmärrät. Osasin lukea,mutta en tajunnut lukemastani mitään. Kait se ymmärtämättömyys on jäänyt päälle.

        Ja nyt ymmärrät toisten kunnioittavan vanhempiaan vain siksi, että heidän mummonsa on lukenut heille sellaista Raamatusta.


    • Neljä vaippaikäistä ja viides juuri syntynyt, kylläpä tuon perheen lapset viihtyvät pitkään vaipoissa.....

      • Ehkäpä siinä on neloset ja sitten viides on syntynyt alta vuoden edellisestä synnytyksestä.

        Mutta eikös sellaisille perheille jo yhteiskunnan puolesta järjestetä vauvanhoitoapua, joilla on neloset.


      • Tellukka kirjoitti:

        Ehkäpä siinä on neloset ja sitten viides on syntynyt alta vuoden edellisestä synnytyksestä.

        Mutta eikös sellaisille perheille jo yhteiskunnan puolesta järjestetä vauvanhoitoapua, joilla on neloset.

        Ainakin suomessa neloset hyvin harvinaisia, kaikista sen verran kirjoitettu että tuskin aloittajan kertomus on kuvaus niistä perheistä.


      • pa
        Kaikki alle kuusivuotiaita. No suurinpiirtein vaipoissa.


      • yksilesken kirjoitti:

        pa
        Kaikki alle kuusivuotiaita. No suurinpiirtein vaipoissa.

        Minun lapseni olivat vaipoissa noin kaksivuotiaiksi, ei todellakaan lähes kuusivuotiaiksi.


      • pal kirjoitti:

        Minun lapseni olivat vaipoissa noin kaksivuotiaiksi, ei todellakaan lähes kuusivuotiaiksi.

        Minun lapsillani on kahden vuoden ikäero ja vanhempi heistä käytti vaippaa enää öisin silloin kun nuorempi syntyi.
        Johan kuusivuotias hoitelee äidin apuna pienempiä sisaruksia.


      • Nallukallu

        Silloin kun leski syntyi ei edes ollut vaippoja! 🐻 🐆


      • pal kirjoitti:

        Minun lapseni olivat vaipoissa noin kaksivuotiaiksi, ei todellakaan lähes kuusivuotiaiksi.

        pa
        Varmaan. Tuo on tuota faktatietoa vaipparallista ja potalla istumisesta. Kirjoitan teemasta jossa tietouteni on muiden kertoman ja mutu- tuntuman varassa.


      • Tellukka kirjoitti:

        Minun lapsillani on kahden vuoden ikäero ja vanhempi heistä käytti vaippaa enää öisin silloin kun nuorempi syntyi.
        Johan kuusivuotias hoitelee äidin apuna pienempiä sisaruksia.

        Tell
        Just joo. Tärkeätä tietoa jolllekin.


      • Nallukallu kirjoitti:

        Silloin kun leski syntyi ei edes ollut vaippoja! 🐻 🐆

        Nallu
        Mitä? Ei ollut vaippoja. Tuoheenko minut sitten käärittiin. Ilmankos en vieläkään tykkää, että saunassa hakataan jollain risukasalla.


      • yksilesken kirjoitti:

        Nallu
        Mitä? Ei ollut vaippoja. Tuoheenko minut sitten käärittiin. Ilmankos en vieläkään tykkää, että saunassa hakataan jollain risukasalla.

        Ei kai teillä vaan lapsia vaippoihin kääritty? Ja kuusivuotiaanakin vielä?
        Minä omilleni laitoin vain pöksyyn vaipan kunnes oppivat potalle.


      • Tellukka kirjoitti:

        Ei kai teillä vaan lapsia vaippoihin kääritty? Ja kuusivuotiaanakin vielä?
        Minä omilleni laitoin vain pöksyyn vaipan kunnes oppivat potalle.

        Tell
        Nyt mennään alueelle, josta en tiedä mitään.


    • Raitis-äiti-on-onni
      • Raitis
        Ehdottomasti elämäni parhaita ratkaisuja.


    • Katsopa nyt vaikka pikku-hunkszin kuvaa, jokainen nainen ilomielin hoitelisi tuollaista söpöä pikku palleroa.

      On lapsista iloa myöhemminkin, juuri jutustelin yli tunnin ajan tyttäreni kanssa.

      • Ancel
        Jokainen nainen hoitelisi. Mutta minä en. Taidan olla ainoa naisihminen, johon tenavat eivät vaikuta mitenkän. Toista on koirien kanssa.


      • yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Jokainen nainen hoitelisi. Mutta minä en. Taidan olla ainoa naisihminen, johon tenavat eivät vaikuta mitenkän. Toista on koirien kanssa.

        Noh, eipä se hunkszikaan enää palleroinen vauveli ole.


      • yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Jokainen nainen hoitelisi. Mutta minä en. Taidan olla ainoa naisihminen, johon tenavat eivät vaikuta mitenkän. Toista on koirien kanssa.

        Jos naiselta puuttuu se normaali äidin hoivavaisto, niin silloinhan on ihan oikein vain helliä isoa huurteista käsissään.


      • Ancelina kirjoitti:

        Noh, eipä se hunkszikaan enää palleroinen vauveli ole.

        Ancel
        Sinähän hänet tunnet. Kirjoituksistaan päätellen, olen laittanut hänet johonkin peter pan-luokkaan.


      • yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Jokainen nainen hoitelisi. Mutta minä en. Taidan olla ainoa naisihminen, johon tenavat eivät vaikuta mitenkän. Toista on koirien kanssa.

        Tell
        En sanoisi hurmurikoiraa huurteiseksi. Mieluummin karvaiseksi.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        En sanoisi hurmurikoiraa huurteiseksi. Mieluummin karvaiseksi.

        No sinulla se äidillinen hoivavaisto heräsi sitten normaalia naista myöhemmin, ihan liian myöhään pystyäksesi enää saamaan oikeita lapsia.
        Aloit sitten hoivaamaan sairaita omaisiasi ja naapurin koiraa. Biologinen kellosi oli tikittänyt loppuun sinä aikana kun hoivasit huurteisia ja kuvittelit eläväsi sitä kunnon vaiherikasta elämää (mikä ei loppujen lopuksi mitään elämää oikeasti ollutkaan).


      • Tellukka kirjoitti:

        No sinulla se äidillinen hoivavaisto heräsi sitten normaalia naista myöhemmin, ihan liian myöhään pystyäksesi enää saamaan oikeita lapsia.
        Aloit sitten hoivaamaan sairaita omaisiasi ja naapurin koiraa. Biologinen kellosi oli tikittänyt loppuun sinä aikana kun hoivasit huurteisia ja kuvittelit eläväsi sitä kunnon vaiherikasta elämää (mikä ei loppujen lopuksi mitään elämää oikeasti ollutkaan).

        Tell
        Miten saisin päähäsi taottua, että minulla ei ole milloinkaan, ikinä, tullut minkäänlaista vauvakuumetta, äitiyden haaveilusta puhumattakaan. Olen selvästi normipoikkeus. Hormonitoimintani on ollut ilmeisesti alusta lähtien jotenkin vinksallaan. Ehkäpä minulla on mieshormonia lirahtanut liikaa . Tutkimattomia on herran tiet.


      • yksilesken kirjoitti:

        Ancel
        Sinähän hänet tunnet. Kirjoituksistaan päätellen, olen laittanut hänet johonkin peter pan-luokkaan.

        "Tunnen" sen minkä monen vuoden palstatuttuuden perusteella voi tuntea ja jos mies on 60 palstalla, niin tuskinpa hän lapsuudenkuvansa näköinen enää on.


    • Kyllä äitiys tuottaa paljon iloa, on myös vastuuta ja vastoinkäymisiä kuten muutenkin elämässä.
      Vaikka sain lapset hyvin nuorena olin oikea leijonaemo, keskityin täysillä kahden lapseni hoivaamiseen, heillä oli reilut kolme vuotta ikäeroa.
      Kyllä mieli teki joskus ikäisteni rientoihin mutta maltoin mieleni.
      Kun sain lapset nuorena olin vielä aika nuori kun he aikuistuivat, ehdin nähdä vapauttakin riittämiin.

      • farfarttt

        Oikea toteamus.


      • mielikk
        Tämähän on sitä normihehkutusta. Tulee mieleeni, että missä se lasten oli. Yksin vain hoivasit, ja kasvatit. Eikös se tenavien isä osallistunut millään lailla tähän rumbaan.


      • farfarttt kirjoitti:

        Oikea toteamus.

        far
        Mikä oikea toteamus ja kenelle?


      • yksilesken kirjoitti:

        mielikk
        Tämähän on sitä normihehkutusta. Tulee mieleeni, että missä se lasten oli. Yksin vain hoivasit, ja kasvatit. Eikös se tenavien isä osallistunut millään lailla tähän rumbaan.

        Missäs sinun miehesi lasten isä oli?


      • yksilesken kirjoitti:

        mielikk
        Tämähän on sitä normihehkutusta. Tulee mieleeni, että missä se lasten oli. Yksin vain hoivasit, ja kasvatit. Eikös se tenavien isä osallistunut millään lailla tähän rumbaan.

        Aika vähän osallistui vaikka naimisissa oltiin. Hän kävi töissä ja oli kilpaurheilija. Töissä, lenkillä ja kilpailuissa aika tahtoi mennä.
        Myöhemmin miehellä tuli alkoholi kuvaan mukaan.
        Sain olla kotona silloin kun lapset olivat ihan pieniä joten olin mielelläni heidän kanssaan.


    • mimmimum-..mi

      Aika pahalta tuntuisi ajatus lapsettomuudesta....vaikka valinta olisikin ollut oma päätös... Voin kuvitella kuinka lapsettomuudesta kärsivät kaipaavat ....lasta.
      Lapsi on rikkaus elämässä....joka antaa paljon...myös kasvattaa vanhempiaan...

      • farfarttt

        On kaksi lasta poika ja tyttö viisi lapsenlasta, kuinka elämä olisi ilman heitä vaikka he asuvat noin 500km päässä. Lapseni puhuvat hyvää suomenkieltä eivät kuitenkaan lapsenlapset.


      • mimmimum
        Kirjoitat lapsettomuudesta. Minä kirjoitan täysin eri asiasta.


    • 6xäitiJa13xmummi

      Toisille sopii äitiys ja toisille ei.
      Toiset haluavat mummeilla ja toiset ei.
      Toinen ei tiedä toisen äitiyden sisäisistä tunteista.
      Toinen ei tiedä toisen lapsettomuuden onnesta tai kipeydestä.

      Jos itsellä on ilmanjäämisestä huono olo, niin pitääkö silloin kyseenalaistaa toisen onni?
      Jos itsellä on on onni, niin pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa toisen onnettomuudesta?

      • farfarttt

        Kuinka olisi Suomi ilman suomalaisia lapsia, oliko toivomus???


      • 6xäitiJa13xmummi

        en ymmärrä kysymystäsi, vaikka olenkin suomalainen niin monessa polvessa kun taaksepäin on selvitetty


      • 6x
        "Äitiyden sisäisistä tunteista" Jaa, mitähän tämä nyt sitten on. Puhutaan lapsettomuudesta, kun pitäisi puhua vapaaehtoisesta valinnasta hankkia jälkikasvua. "Ilman jäämisestä huono olo" Käsittämätöntä kieltä.


      • yksilesken kirjoitti:

        6x
        "Äitiyden sisäisistä tunteista" Jaa, mitähän tämä nyt sitten on. Puhutaan lapsettomuudesta, kun pitäisi puhua vapaaehtoisesta valinnasta hankkia jälkikasvua. "Ilman jäämisestä huono olo" Käsittämätöntä kieltä.

        Mistäs sinä tiedät olisitko edes pystynyt saamaan lapsia?
        Jos olitkin maho jo koko ikäsi.


      • Tellukka kirjoitti:

        Mistäs sinä tiedät olisitko edes pystynyt saamaan lapsia?
        Jos olitkin maho jo koko ikäsi.

        Tell
        Olen ollut kaksi kertaa aviossa ja kaksi kertaa avoliitossa. Näissä liitoissa on kyllä keskusteltu aiheesta vakavastikin. Sattunut sikäli hyvä tuuri, että alkupään miehet eivät vielä edes halunneet isiksi ja elämäni miehellä oli jo lapset tehty.
        Mistäänhän ei voi tietää mitään asiaa varmasti.


    • onnellinen.mummeli

      Kannattaisi tehdä asiasta virallinen, suuriotantainen tutkimus synnyttäneiden äitien keskuudessa. Vain heillä on tietoa ja kokemusta äitiyden hyvistä ja toki huonoistakin puolista. Oletan että minimaalisen pieni osa äideistä katuu äidiksi tuloaan.

      Synnyttämättömillä on äitiydestä vain oletuksia, luuloja ja harhaluuloja.

      Jos synnytystä ja äitiyttä pelkää niin paras tapa on jättää asia väliin, mutta myös olla arvostelematta heitä jotka ovat eläneet rohkeammin. Ja loppujen lopuksi yleensä onnellisemmin.

    • Olen käynyt elämäni aikana läpi vain yhden ikäkriisin. Kun täytin 30-vuotta ja olin lapseton. Onko sinulla nyt menossa 60-vuotiaan ikäkriisi?

      Onneksi sain tulla äidiksi 36-vuotiaana ja myöhemmin toisen kerran sain syliini kauniin itatähteäni.

      Ikävää, että ikäsi puolesta et enää saa mahdollisuutta kokea äitiyttä. tietty jos et koskaan halunnut äidiksi se oli valintasi.

      Mutta....

      ..... haistan aloituksen tekstistä pyh happamia reaktion.

      Meillä joilla on pieniä lapsia ollut, he ovat jo aikuisia ja tuovat merkitystä elämäämme. Elämämme jatkuu lapsissamme.

      • korppi
        Uskomatonta kainuulaista shaissea. Voisitko mitenkään ymmärtää ja käsittää, että kaikki eivät ajattele, toimi ja tunne niinkuin sinä. Näet jotain ihme reaktioita tavallisessa aloituksessa.
        Minua ihmetyttää suunnattomasti se, että kirjoitat minä, minä, minä. Eikö lapsesi tarvinneet isää ollenkaan. Ajattelitko itsekkäästi, että äiti riittää pojille,mitä siitä isästä. Vai mittee tuo oikein män?


      • yksilesken kirjoitti:

        korppi
        Uskomatonta kainuulaista shaissea. Voisitko mitenkään ymmärtää ja käsittää, että kaikki eivät ajattele, toimi ja tunne niinkuin sinä. Näet jotain ihme reaktioita tavallisessa aloituksessa.
        Minua ihmetyttää suunnattomasti se, että kirjoitat minä, minä, minä. Eikö lapsesi tarvinneet isää ollenkaan. Ajattelitko itsekkäästi, että äiti riittää pojille,mitä siitä isästä. Vai mittee tuo oikein män?

        Kysynpä tässäkin välissä samaa kuin tuolla aikaisemmin.

        Missä oli sinun miehesi lasten isä?
        Ajattelitko koskaan, että hänen olisi kuulunut olla lastensa luona, että hänen lapsensa olisivat tarvinnet isää? Vai ajattelitko itsekkäästi, että niitten lasten isä on nyt sinun ja niitten äiti riittää heille?


      • Tellukka kirjoitti:

        Kysynpä tässäkin välissä samaa kuin tuolla aikaisemmin.

        Missä oli sinun miehesi lasten isä?
        Ajattelitko koskaan, että hänen olisi kuulunut olla lastensa luona, että hänen lapsensa olisivat tarvinnet isää? Vai ajattelitko itsekkäästi, että niitten lasten isä on nyt sinun ja niitten äiti riittää heille?

        Tell
        Mieheni lasten isä? Hän oli juuri niin paljon aikuisten lastensa elämässä mukana, kuin itse halusi. Erotessaan hänellä oli kaksi aikuista lasta, yksi lapsenlapsi ja yksi melkein aikuinen. Viimeksi mainittu oli meidänkin elämässä mukana, aika paljon.. Yöpyi meillä ja kävi isänsä kanssa uimassa ja niin poispäin. Myls myöhemmin. Kysyin häneltä joskus: Mitä mieltä hän oli vanhempiensa erosta.
        Hän sanoi, että hänellä on hyvä äiti ja isä, mutta pätkääkään eivät tule keskenään toimeen. Hirveitä riitoja, josta hän kärsi. Kun pariskunta muutti erikseen ja erosi, tuli rauha maahan. Hänkin pystyi keskittymään lukemiseen. Kirjoittikin sitten hyvillä papereilla ja jatkoi lisää opiskelua.


      • yksilesken kirjoitti:

        korppi
        Uskomatonta kainuulaista shaissea. Voisitko mitenkään ymmärtää ja käsittää, että kaikki eivät ajattele, toimi ja tunne niinkuin sinä. Näet jotain ihme reaktioita tavallisessa aloituksessa.
        Minua ihmetyttää suunnattomasti se, että kirjoitat minä, minä, minä. Eikö lapsesi tarvinneet isää ollenkaan. Ajattelitko itsekkäästi, että äiti riittää pojille,mitä siitä isästä. Vai mittee tuo oikein män?

        Näin se menee...esikoinen, kuopus ja minä. Miten se sinulla menee?

        Lasteni isän kasvatusvastuu lopui kun esikoinen oli 9-vuotias kuopus 3-vuotias.
        Itsekkästi en ajatellut, yksin oli pakko kasvattaa. Onneksi oli appi ja anoppi apuna.


      • korppis kirjoitti:

        Näin se menee...esikoinen, kuopus ja minä. Miten se sinulla menee?

        Lasteni isän kasvatusvastuu lopui kun esikoinen oli 9-vuotias kuopus 3-vuotias.
        Itsekkästi en ajatellut, yksin oli pakko kasvattaa. Onneksi oli appi ja anoppi apuna.

        korp
        Minä ja maaseudun rauha. Ei kukaan tule häiritsemää minun erakkoelämääni. Saan olla juuri niinkuin haluan. Omissa oloissani. Sopii luonteeseeni täydellisesti. Omaishoitajuus ja siihen kuuluva rumba vei kaikki voimani pitkäksi aikaa. Ja kuolema pudotti polvilleen. Nyt jo taas kulkee.


      • yksilesken kirjoitti:

        korp
        Minä ja maaseudun rauha. Ei kukaan tule häiritsemää minun erakkoelämääni. Saan olla juuri niinkuin haluan. Omissa oloissani. Sopii luonteeseeni täydellisesti. Omaishoitajuus ja siihen kuuluva rumba vei kaikki voimani pitkäksi aikaa. Ja kuolema pudotti polvilleen. Nyt jo taas kulkee.

        Mitä luulet onko meillä lapsellisillä lapset vielä haitaksi asti rauhaamme rikkomassa? Kirjoitan nyt me-muodossa, että ymmärtäisit, että kysymys ei ole minäminäminästä. Plus 60-vuotiailla on jo aikuiset lapset ja joskus jopa turhauttavan rauhallista ja yksinäistä kun ihanat lasten kirmailut eivät rytmitä elämäämme näin harmaina loppusyksyn päivinä.


    • pirremiinapa

      Lapseton liitto ei ollut koskaa edes pienessä mielessäni, onneksi sain lapsia, melkein neljä, yksi kuoli sisääni.

      • farfarttt

        Olit kuiten oikealla asialla. Veljeni kuoli niin.


      • pirremiinapa

        Olisin ollut hirveän onneton ilman lapsia.


      • pirremiinapa kirjoitti:

        Olisin ollut hirveän onneton ilman lapsia.

        pirre
        Mistä tiedät?


      • yksilesken kirjoitti:

        pirre
        Mistä tiedät?

        Tunnen itseni.


      • pirremiina kirjoitti:

        Tunnen itseni.

        pirremiina
        Niin minäkin.


    • farfarttt

      Onko Ahmed suomalaisien pelastus???

      • EtköTiedäVai

        ei, se on ruotsalaisten apa


    • kylmätotuus

      Unohtaminen on mielenkiintoinen asia.

      Miten helposti alkoholisti unohtaakaan karmeassa krapulassa kokemansa morkkiksen, pelkonsa, tärinänsä , pahoinvointinsa, itselleen ja ehkä läheisilleenkin tekemänsä lupauksen, ettei koskaan enää juo.

      Kaikki koettu ja luvattu unohtuu, kun alkoholijuoma kurkusta alas kulahtaa.
      Mitä siitä kokemuksesta jää jäljelle?
      Tyhjä viinilasi, tyhjä olutkolpakko, tyhjä viini-tai viinapullo. Röykkiöittäin tyhjiä kaljapulloja tai kaljatölkkejä.
      Kenties myös huikeat taksi- ja ravintolalaskut ja tuhoutuneet ihmissuhteet.

      Lyhyesti vielä äitiyden tuomasta onnesta aivan henkilökohtaisella tasolla.

      Synnytys oli helppo ja nopeahko.
      Äitinä olen kokenut sekä riemastuttavia että vähemmän miellyttäviä jaksoja.
      Olen onnellinen siitä, että minulla on lapsi, joka on itsenäinen ja kykenevä ajattelemaan omilla aivoillaan.

      Jokaisella naisella pitäisi olla oikeus valita, haluaako synnyttää vai ei.
      Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella heidän valintojaan.
      Mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.

      • kylmä
        Kun sinulla on kokemusta juoppoudesta ja äitiydestä, olet laittanut siltä osin arvomaailmasi järjestykseen.


      • kylmätotuus
        yksilesken kirjoitti:

        kylmä
        Kun sinulla on kokemusta juoppoudesta ja äitiydestä, olet laittanut siltä osin arvomaailmasi järjestykseen.

        Olen nähnyt elinaikanani monenlaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita.
        On ollut antoisaa ja opettavaista kuunnella heidän kertomuksiaan elämästään ja päästä tutustumaan heidän elämäntaipaleeseensa.

        Monet ennakkoluulot karisevat, kun uskaltautuu tutustumaan ihmisiin, joiden elämä on aivan erilaista kuin oma elämä.

        Täytyy vielä varmuuden vuoksi kertoa, etten lasiin sylkäise, mutta alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma.


    • hmpff

      Tuntuu että teen sulle karhunpalveluksen jos kerron sulle kuinka tärkeää äitiys on mulle ollut. Läheltä piti etten saanut sitä kokemusta, muille lasten saaminen kestää 9 kk, meillä 9 vuotta.

      Mutta, sellainen huomio - yleensä he, joita ei ole rakastettu lapsena, eivät halua itse lapsia. Liekö niin, että kuva lapsista on lapsuudessa vääristynyt? Ovat kokeneet vanhempien kautta että ovat liian hankalat?

      Se on asia joka mun mielestä on koko yhteiskunnassa vääristynyt. Odotetaan helppoa elämää, niistettyjä lapsia, ei vastoinkäymisiä, vaan vapautta. Koetaan että lapsissa on liikaa työtä, sitovat liikaa. Ihan liian suuret odotukset elämältä.

      Mutta tasapaksu elämä ei yleensä kauan kiinnosta ketään, jää sellainen kaipaus ja levottomuus. Kaikkein eniten elämässä saa kun antaa.

      • Lapsuuden kokemukset vaikuttavat paljon siihen kuinka vanhemmuuteen suhtautuu.
        On vanhempia joiden ei olisi pitänyt koskaan saada lapsia.


      • Psykoterapeutitar

        Minä en ollut toivottu ja sain sen kyllä useamminkin kuulla ja sain hyvin väkivaltaisen ja agressiivisen kasvatusmallin. Aina kuitenkin tiesin lapsia haluavani ja heidän elämäänsä panostavani ja niin olen tehnyt ja nykyisin lapsienilapsiinkin. Kaikki lapset ovat aivan ihania ja rakkaita❤️


      • hmp
        Miten niin teet karhunpalveluksen. Olen ihan kuutamolla. Koko kirjoituksesi on teennäistä ja hyvin kliseistä. Ei osu eikä uppoa.


      • amadeusmozart kirjoitti:

        Lapsuuden kokemukset vaikuttavat paljon siihen kuinka vanhemmuuteen suhtautuu.
        On vanhempia joiden ei olisi pitänyt koskaan saada lapsia.

        amadeus
        Tunnen monta naisihmistä, joiden ei ikinä olisi pitänyt tehdä tenavia. Juopottelua, väkivaltaa, jokaisella piltillä eri isä. Ja eikun lisää vaan duunaamaan seuraavalla kännireissulla. Isät ratkee raastuvassa ja äiti senkun säätää. Kakrut missä milloinkin. No huostaanottoja ja lastenkotiahan siitä seuraa.


      • yksilesken kirjoitti:

        amadeus
        Tunnen monta naisihmistä, joiden ei ikinä olisi pitänyt tehdä tenavia. Juopottelua, väkivaltaa, jokaisella piltillä eri isä. Ja eikun lisää vaan duunaamaan seuraavalla kännireissulla. Isät ratkee raastuvassa ja äiti senkun säätää. Kakrut missä milloinkin. No huostaanottoja ja lastenkotiahan siitä seuraa.

        Oletkos koskaan kysynyt sitten niiltä kakruilta, olisiko heidän mielestään ollut parempi, jos eivät olisi koskaan syntyneetkään?


      • Tellukka kirjoitti:

        Oletkos koskaan kysynyt sitten niiltä kakruilta, olisiko heidän mielestään ollut parempi, jos eivät olisi koskaan syntyneetkään?

        Tell
        Olen.


      • yksilesken kirjoitti:

        Tell
        Olen.

        Niin?
        Ja heidän vastauksensa on ollut? Mikä?


    • Taas näitä elämäntapavalintoja: jos valitsee alkoholin ja iloisen elämän niin on hyvä että ei tullut hankittua lapsia, mutta mistä kumpuaa tuo suunnaton katkeruus? Leski kertoo että on aina inhonnut lapsia ja että lapsettomuus oli tietoinen valinta, mutta se jäi sitten kuitenkin vaivaamaan niin paljon että on tultava keskustelupalstoille anonyyminä puolustelemaan omaa valintaansa. Ei äitiys ole itsestään selvä asia kaikille ja pitäisi mielestäni olla aina naiselle tervetullut ja toivottu asia, ei koskaan vahinko tai pakko, mutta niiden omien valintojensa kanssa pitäisi sitten pystyä myös elämään.
      Minulla on yksi kpl. naispuolisia ystäviä, joka tietoisesti on valinnut lapsettomuuden; lähinnä lapsen hoitaminen ei ole sopinut hänen liikkuvaan elämäntapaansa Hän pitää kyllä lapsista ja tapailee mielellään lapsiperheitä ja poseeraa iloisena kaikenväristen lasten kanssa FB:issa eri puolilta maailmaa.
      Äitiys voi olla sekä suuri onni että raskas taakka.
      Useimmille meille se on ollut itsestäänselvyys; biologinen roolimme suvunjatkajina; hormoonitoiminta vahvistaa vielä näitä ominaisuuksia ja yhteiskuntakin tuntuu odottavan meiltä äitiyttä.
      (Ei omaa kokemusta alkoholismista, mutta opettanut ja hoitanut alkoholistiäitien lapsia ja ei kivaa kun kuusivuotias tulee eskarista ja äiti onkin kapakissa porukoiden kanssa. )

      • Palo
        Mikä katkeruus? En kait nyt ole väittänyt inhoavani tenavia, vaikka en ikinä niitä ole halunnut. Tässä iässä tehdään vähän niinkuin tilinpäätöstä ja ajattelin väsätä omanlaistani elämää. Joka näkyy olevan kummallinen, kun en ole elänyt yhden ja saman ukon kanssa viittäkymmentävuotta. Säästänyt, rakentanut, synnyttänyt, ollut marttakerhon jäsen. En ole kunniallinen, olen kuin nainen ulkoavaruudesta, joka viis veisaa säännöistä. En kuulu viitekehykseen. Minusta ei voi olla kukaan ylpeä, mutta minä itse hyväksyn itseni juuri tällaisena kun olen. Vapaana ja erakkona.


      • yksilesken kirjoitti:

        Palo
        Mikä katkeruus? En kait nyt ole väittänyt inhoavani tenavia, vaikka en ikinä niitä ole halunnut. Tässä iässä tehdään vähän niinkuin tilinpäätöstä ja ajattelin väsätä omanlaistani elämää. Joka näkyy olevan kummallinen, kun en ole elänyt yhden ja saman ukon kanssa viittäkymmentävuotta. Säästänyt, rakentanut, synnyttänyt, ollut marttakerhon jäsen. En ole kunniallinen, olen kuin nainen ulkoavaruudesta, joka viis veisaa säännöistä. En kuulu viitekehykseen. Minusta ei voi olla kukaan ylpeä, mutta minä itse hyväksyn itseni juuri tällaisena kun olen. Vapaana ja erakkona.

        leski,
        sananvalintasi kielivät katkeruudesta ja toisaalta ehkä surusta siitä että elämästäsi jäi puuttumaan sellainen suuri osa jota me muut pidämme tärkeänä.
        Jos luet tarkkaan huomaat että en ole kritisoinut valintaasi. Olet kuitenkin kuin takajaloillasi koko ajan, puolustautumassa, vaikka kimppuusi ei hyökättäisikään. Puhut meidän rakastamistamme lapsista ilkeällä tavalla, miksi? Ei täällä kaikki mitään marttakerholaisia ole; olen itse hyvä esimerkki siitä. Monivaiheinen elämäni on sisältänyt paitsi parisuhteita myös pitkiä yksinhuoltajajaksoja. Mieheni kuoleman jälkeen se tosiasia että minulla oli juuri koulun aloittaneet lapset vastuullani ja joiden rakkaus minuun oli ehdotonta oli todennäköisesti se suurin yksittäinen tekijä joka antoi minulle voimaa ja jaksamista surutyöni keskellä.


      • yksilesken kirjoitti:

        Palo
        Mikä katkeruus? En kait nyt ole väittänyt inhoavani tenavia, vaikka en ikinä niitä ole halunnut. Tässä iässä tehdään vähän niinkuin tilinpäätöstä ja ajattelin väsätä omanlaistani elämää. Joka näkyy olevan kummallinen, kun en ole elänyt yhden ja saman ukon kanssa viittäkymmentävuotta. Säästänyt, rakentanut, synnyttänyt, ollut marttakerhon jäsen. En ole kunniallinen, olen kuin nainen ulkoavaruudesta, joka viis veisaa säännöistä. En kuulu viitekehykseen. Minusta ei voi olla kukaan ylpeä, mutta minä itse hyväksyn itseni juuri tällaisena kun olen. Vapaana ja erakkona.

        """ En ole kunniallinen, olen kuin nainen ulkoavaruudesta, joka viis veisaa säännöistä.""""

        No just.
        Mitä olen kirjoituksiasi lukenut, niin melko hyvä olet kuitenkin säätämään ympäristöllesi sääntöjä ja arvostelemaan heitä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        leski,
        sananvalintasi kielivät katkeruudesta ja toisaalta ehkä surusta siitä että elämästäsi jäi puuttumaan sellainen suuri osa jota me muut pidämme tärkeänä.
        Jos luet tarkkaan huomaat että en ole kritisoinut valintaasi. Olet kuitenkin kuin takajaloillasi koko ajan, puolustautumassa, vaikka kimppuusi ei hyökättäisikään. Puhut meidän rakastamistamme lapsista ilkeällä tavalla, miksi? Ei täällä kaikki mitään marttakerholaisia ole; olen itse hyvä esimerkki siitä. Monivaiheinen elämäni on sisältänyt paitsi parisuhteita myös pitkiä yksinhuoltajajaksoja. Mieheni kuoleman jälkeen se tosiasia että minulla oli juuri koulun aloittaneet lapset vastuullani ja joiden rakkaus minuun oli ehdotonta oli todennäköisesti se suurin yksittäinen tekijä joka antoi minulle voimaa ja jaksamista surutyöni keskellä.

        Palo
        Sinulla on hauska tyyli kirjoittaa. Vaikka minä kirjoittaisin hyvää päivää, niin näet jonkun katkeruuden kalvavan minua sietämättömällä tavalla ja minun olevan syvän surun vallassa. Juttuhan on näin. Jos sinä et ymmärrä tai hyväksy valintaani kun päätin nuorena olla tekemättä lapsia tähän julmaan maailmaan, niin miksi ihmeesä minun pitäisi hyväksyä sinun valintasi. Josko olisin ilkeä niinkuin väität, sanoisin, että et ajatellut hiukkaakaan lastesi parasta kun tähän julmaan ja sekasortoiseen maailman ne hommasit. Turha tästä aiheesta on enempää vääntää. Tehköön jokainen pilttejä niin paljon kun sielu sietää. Kuhan itse myös hoitavat kakrunsa. Ettei niitä riepota ympäriinsä. Olen itse joutunut olemaan ihan tarpeeksi lapsenlikkana yh- äitien mukuloille.Raskaat hoitamiset ovat vain vahvistaneet aikaisempaa päätöstäni olla ikuisesti ilman yhtäkään tenavaa. Olen nähnyt rujoutta ja lasten huonoa kohtelua ihan tarpeeksi.


      • yksilesken kirjoitti:

        Palo
        Sinulla on hauska tyyli kirjoittaa. Vaikka minä kirjoittaisin hyvää päivää, niin näet jonkun katkeruuden kalvavan minua sietämättömällä tavalla ja minun olevan syvän surun vallassa. Juttuhan on näin. Jos sinä et ymmärrä tai hyväksy valintaani kun päätin nuorena olla tekemättä lapsia tähän julmaan maailmaan, niin miksi ihmeesä minun pitäisi hyväksyä sinun valintasi. Josko olisin ilkeä niinkuin väität, sanoisin, että et ajatellut hiukkaakaan lastesi parasta kun tähän julmaan ja sekasortoiseen maailman ne hommasit. Turha tästä aiheesta on enempää vääntää. Tehköön jokainen pilttejä niin paljon kun sielu sietää. Kuhan itse myös hoitavat kakrunsa. Ettei niitä riepota ympäriinsä. Olen itse joutunut olemaan ihan tarpeeksi lapsenlikkana yh- äitien mukuloille.Raskaat hoitamiset ovat vain vahvistaneet aikaisempaa päätöstäni olla ikuisesti ilman yhtäkään tenavaa. Olen nähnyt rujoutta ja lasten huonoa kohtelua ihan tarpeeksi.

        Jos minun tyylini kirjoittaa on hauska niin sinun on kahta hauskempi vai väitätkö tosissasi ettet itse näe miten rumasti ja pahasti kirjoitat lapsista vai onko koko aloitus siis vain provo?
        Sinä tiedät itse että valintasi on epätavallinen ja haastava: kysymyshän on täysin elämän prioriteeteista ja arvoista ja kun ne kääntää epäsovinnaiseen järjestykseen niin joutuu puolustelemaan asennettaan.
        Minun maailmani oli aivan kunnossa ja näkymät hyvät kun päätimme perustaa perheen. Ei meillä ole koskaan kaikki fakta hanskassa ja kristallipalloa en omista sen paremmin kuin sinäkään. Olen mielestäni selviytynyt kunnialla velvollisuudestani kasvattaa lapset aikuisiksi ja se ei johdu siitä että MINÄ olisin jotenkin niin hyvä tai vahva, vaan siitä että HE olivat voimani lähde. (Hoidin muuten lapseni itse ja tein vain 75% työtä että pystyin olemaan kotona kun lapset tulivat koulusta.)
        Koska en ole fatalisti ja en usko pätkääkään että elämämme kulku on ennakolta jotenkin määrätty niin en voi piiloittaa päätäni hiekkaan ja sanoa että vastuu ei ole minun. Me teemme jokainen omat valintamme, minä valitsin vastuun ja lapset miesten ja kapakkaelämän sijasta (jota oli myös tarjolla silloin) ja palkkiona siitä minulla on nyt hyvä omatunto ja tyytyväisyys siitä että en luhistunut missään vaiheessa taakkani alla.


    • maissiiii

      Ei meillä ole toisten tekemiä valintoja oikeutta arvostella, ei moittia, ei vähätellä. Mutta ei myöskään mitään syytä nostaa jalustalle, tekee sitten minkä valinnan tahansa. Oma elämä.

      Niin kuin otsikossasi sanot, niin joillakin lapsettomuus on valinta, henkilökohtainen ratkaisu, arvostan sitä siinä kuin sitä, että valitsee omat lapset elämäänsä.
      Minkä kortin elämäänsä sitten valitseekaan, niin koskaan ei katumaan parane ruveta.

      Nuorena haaveilin sinkun elämästä, eli vanhan piian elämä houkutti vapauksineen, oikeastaan olin varma siitä ja kuvittelin jo mielessäni vapaan naisen elämää keski-ikäisenä. Riitti silloin, kun oli muutamia luottamustehtäviä sukulaislapsille.

      Mutta toisin kuitenkin kävi, ’vanha synnyttäjä’ tuli, suunnitellen, vahingossa. Muistan ajan, kun lapset olivat pieniä, hyvänä valoisana ajanjaksona elämässäni, jopa silloin kun lapset olivat villeimmillään. Silloin oli paljon elämää ympärillä. Helppoja lapsia olivat joka suhteessa, eikä mieskään mihinkään kadonnut. Vapauskin oli aikaisemmin ollut vain joku illuusio päässäni.

      Tätä äitikorttia, tässä elämän vaiheessa kun katselen, niin ei voi kuin todeta, että sen kortin taakse kätkeytyy paljon iloa ja surua, vaikeuksia ja murhetuksia, mutta myös omat bonuksensa, joita en osannut edes kuvitella, ennen kuin ne eteen tulivat.

      Poikien äitinä olen heidän kauttaan saanut elämääni myös kivat nuoret naiset ja heidän perheensä, asia, josta olen tosi iloinen ja heidän myötä myös lapsenlapset. He ovat sitten ihan oma ulottuvuutensa naisen elämässä.

      Loppujen lopuksi jokainen saa omanlaisensa kortit, joilla tämä elämä ohi luiskahtaa, varmasti on onnen ja surun hetkiä ja omat kipupisteensä niin lapsettomilla kuin lapsellisilla.
      Ei elämä ketään vähällä päästä.

    • Hyviä aloituksia olet tehnyt, sana on sinulla hallussa ja aikaansaat eloa palstalle. Tämänkertaisesta
      aloituksestasi en oikein pidä, kun noin yleistäen lyttäät äitiyden onnen. Mutta eihän minun tarvitsekkaan, sinunhan aloitus on.

      Ei isyyskään aina niin auvoista ole ollut mutta olisi tämä elämä ollut paljon köyhempää ilman sitä.
      Hyvin on vielä muistissa haisevan "sinapin" siivous ja parkumiseen herääminen, kun olin yöruokintavuorossa, vaan oli se vaivan arvoista. No, onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut sitä synnyttää;)

      Joillekkin vanhemmuus on tärkein asia elämässä, suotakoon se heille. Jotkut eivät halua lasta, suotakoon se heille. Jotkut haluaisivat lapsen mutta eivät saa, heitä käy sääliksi. Ja jotkut jopa saavat lapsen vaikka eivät haluaisi, heitäkin käy sääliksi, kuten sitä lasta.

    • Onnellinen-elämäni

      Jos juopponainen ymmärtää sen verran, ettei lapsia tee, niin hyvä juttu.
      Mutta noin pieni suunnitelmallisuus elämässä ei ole mitään minuun verrattuna. Minä olen kaiken valinnut. Olin toivottu ja rakastettu lapsi. Tietenkin. Olin älykäs ja viisas ja opiskelin ja sitten kun valmistuin, niin sain valita mieleiseni työn. Palkka oli suuri, mutta raha tietenkin ole ollut minulle sivuseikka, koska olen henkisesti korkeatasoinen ja materian haalinnan yläpuolella. Mieleiseni asunnon valitsin. Mieleiseni miehen valitsin. Älykäs viisas mies ja minä saimme tietysti älykkäitä ja viisaita lapsia. Raskausajat menivät ongelmitta. Mitään paineita ei ollut. Synnytys sujui kuin rasvattu. Äitiyteen luotu vartaloni ja lantioni luut joustivat uuden pikku ihmisen syntyessä. Työ on aina ollut iloni. Mukavaa puuhastella omien lasteni kanssa. Ihania hetkiä. Märkiä suukkoja. Liian nopeasti menee aika. Lapset kasvavat aikuisiksi. Nyt taas ollaan mieheni kanssa kuin nuori pari vapaita kaksistaan menemään minne vaan. Ja kyllähän me menemmekin. Maailman lentokentät ovat tulleet tutuiksi. Koti tietenkin on elämämme sydän. Kauniiseen tilavaan kotiimme lapsemme puolisoineen ja lapsenlapset kokoonnumme usein. Varallisuutemme sallii lähes kaiken mahdollisen mutta käyttäydymme tyylikkään vaatimattomasti.

      • Ihana.Elämä

        Wau.......


      • Onnellinen
        Elämäsi on kuin satua. Ei yhtään säröä missään. Kaikki on supertäydellistä. Yksi asia minua vaivaa tässä gloriakertomuksessa. Miksi kirjoitat sen tänne rahvaanomaisten, juoppojen, luusereiden 60 palstalle.


      • Onnellinen-elämäni
        yksilesken kirjoitti:

        Onnellinen
        Elämäsi on kuin satua. Ei yhtään säröä missään. Kaikki on supertäydellistä. Yksi asia minua vaivaa tässä gloriakertomuksessa. Miksi kirjoitat sen tänne rahvaanomaisten, juoppojen, luusereiden 60 palstalle.

        Samasta syystä kirjoitan kuin arvelen sinunkin kirjoittavan omasta elämästäsi.
        Tuon oman elämäntarinani tänne.


      • yksilesken kirjoitti:

        Onnellinen
        Elämäsi on kuin satua. Ei yhtään säröä missään. Kaikki on supertäydellistä. Yksi asia minua vaivaa tässä gloriakertomuksessa. Miksi kirjoitat sen tänne rahvaanomaisten, juoppojen, luusereiden 60 palstalle.

        Ehkä hän juurikin on sellainen ikään kuin nainen ulkoavaruudesta, joka viis veisaa (sinun) säännöistäsi, koska ylhäällä ei lue mitään, että tämä palsta olisi vain juopoille luusereille tarkoitettu.


      • :)
        Täällä on muitakin ulkoavaruudesta....


    • No eikös sovittaisi niin, ettei painosteta enää tuota leskeä synnyttämään lapsia.

    • PariTärppiä

      Valittu lapsettomuus, on parasta sille syntymättömälle lapselle, sillä syntyminen ei toivottuna/haluttuna huolehtimaan kykenemättömille vanhemmille on helvetti lapselle.

      Olen miettinyt onko joku tarkoitus siinä ettei tule luonnollisesti raskaaksi, onko geeneissä joku perimä mitä ei tulisi jatkaa? Onko hedelmytyshoidoilla saadut lapset yhtä elinkelpoisia ja hyvät geenit omaavia kuin normaalisti alkunsa saaneet? periytyykö hedelmättömyys?

    • Elämäononon

      Minäpä voin rehellisesti sanoa, että kotiäitiaika oli elämäni parasta aikaa. Olen elänyt myös uranaisena, matkustellut jne. mutta kaikken antoisin aika oli elämässäni silloin kun sain ja voin olla kotiäitinä; sitä auvoa kesti viitisen vuotta: ei aikatauluja, kiireetöntä elämää, pienistä asioista nauttimista, lapsen ilo ja rakkaus ja kaikki mitä elämä yleensä tuolloin voi olla, tuolloin jolloin elämälläsi on oikea tarkoitus.

      Totta kai oli hankalia aikoja ja vastoinkäymisiä vaan niin ne ovat unohtuneet ja nyt kun lapset ovat aikuisia, nauttii heidän seurastaan ja äitiydestä toisella tavalla. Jos et sinä Ap ymmärrä tätä, se on aivan ok, mina taas lähinnä säälin lapsettomia naisia koska he eivät koskaan koe äitiyttä ja sen mukanaa tuomaa merkityksellisyyttä ja tunneskaalaa.

      • Elämä
        Sääli sinä ihan rauhassa meitä lapsettomia luusereita. Jos siltä tuntuu. Mielipiteesi on sinun ja minun on oma kantani aina ollut sama. Nyt kun sinulla on tunneskaalat.ym sellaiset tuija 8ärkeitä,saat lopun ikäsi olla merkityksellinen ja tunteikas. SIIhenkait äidiksi kinuavat haluavat. Vierasta, tylsää hommaa minulle. Lähden mieluummin stadiin ja soitan hotellille .itselleni jyystöpatongin. Siinä sitä on tunneskalaa ihan riittämiin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1888
    2. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1839
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1828
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1610
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1432
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1256
    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1148
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1138
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe