erosuunnitelma ja aikuistuvat lapset

Sinä sen sanoit: AIKUISEN on hyvä kestää pettymyksiä, jos ei aina kivaa avioliitossa. Nuorilla on oikeus omaan turvalliseen teininuoruuteensa, ilman että vanhemmat omivat sen itselleen. Avioerojen seurauksena lapset solmivat epäterveitä suhteita, joissa vahinkolapsia, vanhoja poikaystäviä joista turvaa, sortuvat päihteisiin ja vielä pahempaan. Se ei ole sinun vuoro enää loistaa huoraamisen huipulla vaan lastesi vuoro aloittaa terve, hauska ja ihana varhaisaikuisuus. Hävettävä on pettäjiä, joista pahimmat jäljet jää kaikkiin läheisiin.

Narsistin valheita, joilla ei pahaa tekoa koskaan poisteta. Näissähän on usein niin, että toinen nussii posket punaisina unohtaen omat lapsensa ja juosten ties missä suhteissa. Toinen juo itsensä ojaan , suree sairaaksi ja itkee lapsilleen järkytystään. Tosi tervettä? Rehellistä paskaa se on! Rakkaus on todella kaukana. Kyse on itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä. Vitun paskat vuodet odottaa, omaisuus katoaa, perhe - ja sukuriidat, vihanpidot, onnettomat teot masentyneiden, läheiset ihmissuhteet häviää, mutta munaa ja onnellista oloa riittäisi senkin edestä? Täyttä valetta sanon minä. Siellä se odottaa ottajaansa. Voi miten houkuttelevaa valetta vaan.

Väärin! Välttämisellä ei voita yhtään mitään. Aikuistumiseen kuuluu kaikenlaisten vastoinkäymisten ja pettymyksien läpikäyminen ja kohtaaminen ja käsitteleminen. Ei velat saataviksi muutu välttämällä niitä!

On näköjään täyspäisiä ihmisiä vielä olemassa, kiitos

"sillä ei 20-vuotias ole valmis vielä oikein mihinkään, toki osaa oikutella varmasti aika hyvin. "

Et ole tosissasi? Vai ihan oikeasti aliarvioit parikymppisiä lapsia noin rankasti? Itse olen sitä mieltä, että jo nuorena annetaan vastuuta lapsille, niin että he ovat 18-vuotiaana täysin valmiita vastuulliseen elämään. Osaavat huolehtia itsestään, omasta elämästään, ihmissuhteistaan, töistä/opiskelusta, raha-asioistaan. Huolestuisin itsestäni kasvattajana jos parikymppinen lapsi oikuttelisi "hyvin" tai ylipäänsä oikuttelisi. Jos näin tapahtuu, lapsi on saanut aivan liian vähän vastuuta. Hän kokee itsensä turhakkeeksi. Tai valtiaaksi, joka pomputtaa vanhempiaan.

Nyt se selvisi tämä nykyihmisten minä minä ajatusmalli, vastuutetaan lapset heti niin saamme tehdä itse mitä haluamme. Siltä se tuntuu kun vanhemmat eroavat, lapset ovat kuin tavaraa.

(Itse olen sitä mieltä, että jo nuorena annetaan vastuuta lapsille, niin että he ovat 18-vuotiaana täysin valmiita vastuulliseen elämään. Osaavat huolehtia itsestään, omasta elämästään, ihmissuhteistaan, töistä/opiskelusta, raha-asioistaan.)

Kaunis ajatus vastuutus, mutta todellisuudessa lapset ovat yksilöitä ja yksilöt ovat erillaisia.
Ei kukaan voi sanoa että 18 vuotias on täysin valmis vastuulliseen elämään, kun useat vanhemmatkaan eivät kykene vastuulliseen elämään. Ja täältä niitä löytyy, minä minä ihmisiä

b2000 kirjoitti:

On näköjään täyspäisiä ihmisiä vielä olemassa, kiitos

Näin näyttää olevan. Ja ei 18v ole valmis. Todella olen surullinen erään eroperheen lapsen puolesta. Kyyneleitä olen vuodattanut ja ollut niin pahoillani, miten perheensä lähti tuolle tielle... (syvä huokaus, niin rintaa puristaa).

lastenvuoroelämään kirjoitti:

Näin näyttää olevan. Ja ei 18v ole valmis. Todella olen surullinen erään eroperheen lapsen puolesta. Kyyneleitä olen vuodattanut ja ollut niin pahoillani, miten perheensä lähti tuolle tielle... (syvä huokaus, niin rintaa puristaa).

Lue lisää

Niin , voi pienet lapsiparat on se kauheeta kun mutsi ja faija eroo voi, voi lapsiparat....blaaaaa hevonkukkuaa

"Tunteet on hyvä purkaa ja siihen on olemassa ¨ hyvät tukiverkko¨ eronneet ystäväyt mutta älä koskaan toimi heidän neuvojen mukaisesti, sillä kukaan ulkopuolinen ei tiedä teidän historiaa tai perhe elämää oikeasti. "

Älä koskaan sano älä koskaan. Usein myös eronneiden neuvot ovat ok, ellei jopa hyviä. Tosin itse en ole niitä liioin saanut enkä antanut, silloin tällöin. Harva edes kaipaa neuvoja, mutta kuuntelijaa sitäkin enemmän. Tunteitakaan ei aina tarvitsee purkaa - siis ystäviin. Heille vain avaudutaan, kerrotaan mitä on tapahtunut, missä mennään, mitä mietitään.

Hienoa jos onnistuu, se olisi aina paras tilanne.

Missä on järki nikille ja muillekin.
Toisten elämää on tietenkin aina helpompi mestaroida ja sanoa että mikset tehnyt niin tai näin ja nyt sun lapset kärsii erosta.

Minä erosin miehestäni ilman terapiaa ja ilman suurempia keskusteluita.
Keskustelut oli käyty vuosien saatossa jo niin moneen kertaan, olin pyytänyt ja rukoillut kymmeniä ja kymmeniä kertoja että mene hoitoon. Tuloksetta. En nähnyt enää mitään syytä pitkittää eroa. Syynä eroon oli miehen liiallinen alkoholin käyttö, siitä johtuva äkkipikaisuus ja jatkuva ärtyneisyys kotona. Mies oli sitä mieltä, että hänellä ei ole alkoholiongelmaa.

Me, minä ja lapset, jouduimme kävelemään kotonamme varpaillamme lähes vuoden, normaalit leikit ja liikkumiset olivat pannassa krapula-aamuina viikottain, muuten lensivät tavarat ja ovet paukkuivat kun mies kiukuspäissään mekasti muksuja olemaan hiljaa.

Minusta oli paljon parempi lasten (6 ja 8 vuotiaat) henkisen kehityksen kannalta taata heille turvallinen ja väkivallaton lapsuus pelkästään minun kanssani. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja vieläkin silloin tällöin on ollut puheena se miten paljon he pelkäsivät isänsä saamia raivokohtauksia silloin ennen erilleen muuttamista.

Enkä ole kertaakaan pohtunut olisinko voinut tehdä tuossa tilanteessa toisin. Ero oli ainoa oikea ratkaisu sekä minun että lasten kannalta katsottuna.

oikeistasyistäeronnut kirjoitti:

Missä on järki nikille ja muillekin.
Toisten elämää on tietenkin aina helpompi mestaroida ja sanoa että mikset tehnyt niin tai näin ja nyt sun lapset kärsii erosta.

Minä erosin miehestäni ilman terapiaa ja ilman suurempia keskusteluita.
Keskustelut oli käyty vuosien saatossa jo niin moneen kertaan, olin pyytänyt ja rukoillut kymmeniä ja kymmeniä kertoja että mene hoitoon. Tuloksetta. En nähnyt enää mitään syytä pitkittää eroa. Syynä eroon oli miehen liiallinen alkoholin käyttö, siitä johtuva äkkipikaisuus ja jatkuva ärtyneisyys kotona. Mies oli sitä mieltä, että hänellä ei ole alkoholiongelmaa.

Me, minä ja lapset, jouduimme kävelemään kotonamme varpaillamme lähes vuoden, normaalit leikit ja liikkumiset olivat pannassa krapula-aamuina viikottain, muuten lensivät tavarat ja ovet paukkuivat kun mies kiukuspäissään mekasti muksuja olemaan hiljaa.

Minusta oli paljon parempi lasten (6 ja 8 vuotiaat) henkisen kehityksen kannalta taata heille turvallinen ja väkivallaton lapsuus pelkästään minun kanssani. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja vieläkin silloin tällöin on ollut puheena se miten paljon he pelkäsivät isänsä saamia raivokohtauksia silloin ennen erilleen muuttamista.

Enkä ole kertaakaan pohtunut olisinko voinut tehdä tuossa tilanteessa toisin. Ero oli ainoa oikea ratkaisu sekä minun että lasten kannalta katsottuna.

Lue lisää

Olet selkeästi ottanut vanhemman vastuun ja toiminut kaikkien edun mukaisesti.

oikeistasyistäeronnut kirjoitti:

Missä on järki nikille ja muillekin.
Toisten elämää on tietenkin aina helpompi mestaroida ja sanoa että mikset tehnyt niin tai näin ja nyt sun lapset kärsii erosta.

Minä erosin miehestäni ilman terapiaa ja ilman suurempia keskusteluita.
Keskustelut oli käyty vuosien saatossa jo niin moneen kertaan, olin pyytänyt ja rukoillut kymmeniä ja kymmeniä kertoja että mene hoitoon. Tuloksetta. En nähnyt enää mitään syytä pitkittää eroa. Syynä eroon oli miehen liiallinen alkoholin käyttö, siitä johtuva äkkipikaisuus ja jatkuva ärtyneisyys kotona. Mies oli sitä mieltä, että hänellä ei ole alkoholiongelmaa.

Me, minä ja lapset, jouduimme kävelemään kotonamme varpaillamme lähes vuoden, normaalit leikit ja liikkumiset olivat pannassa krapula-aamuina viikottain, muuten lensivät tavarat ja ovet paukkuivat kun mies kiukuspäissään mekasti muksuja olemaan hiljaa.

Minusta oli paljon parempi lasten (6 ja 8 vuotiaat) henkisen kehityksen kannalta taata heille turvallinen ja väkivallaton lapsuus pelkästään minun kanssani. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja vieläkin silloin tällöin on ollut puheena se miten paljon he pelkäsivät isänsä saamia raivokohtauksia silloin ennen erilleen muuttamista.

Enkä ole kertaakaan pohtunut olisinko voinut tehdä tuossa tilanteessa toisin. Ero oli ainoa oikea ratkaisu sekä minun että lasten kannalta katsottuna.

Lue lisää

"Syynä eroon oli miehen liiallinen alkoholin käyttö, siitä johtuva äkkipikaisuus ja jatkuva ärtyneisyys kotona. Mies oli sitä mieltä, että hänellä ei ole alkoholiongelmaa. "

Niinpä niin...

Pitää kyllä ihmetellä, että olet tietävinäsi ap.n asiat. Voi yhtä hyvin olla, ettei koskaan ole eroajatuksistaan puhunut. Näitä on hyvin paljon. On pettäen syöty oma pesä, vaikka puolisossa ei ole mitää vikaa.

Sitä ihmettelen kyllä, mikä saa sinut rokkimummo onnellisesti eronneena pysymään näillä palstoilla. Onko sinulla joku eroamis-drauma? Puoliso tappoi itsensä tai lapsi teki jotain itselleen? Jotain vielä pahempaa? Vastuuton olet.

lastenvuoroelämään kirjoitti:

Pitää kyllä ihmetellä, että olet tietävinäsi ap.n asiat. Voi yhtä hyvin olla, ettei koskaan ole eroajatuksistaan puhunut. Näitä on hyvin paljon. On pettäen syöty oma pesä, vaikka puolisossa ei ole mitää vikaa.

Sitä ihmettelen kyllä, mikä saa sinut rokkimummo onnellisesti eronneena pysymään näillä palstoilla. Onko sinulla joku eroamis-drauma? Puoliso tappoi itsensä tai lapsi teki jotain itselleen? Jotain vielä pahempaa? Vastuuton olet.

Lue lisää

Minua huolestuttaa eniten se että joku heikolla hetkelä uskoo rocknrollmaman juttuja.

Se huoli ei ole hitustakaan aiheeton.

lastenvuoroelämään kirjoitti:

Pitää kyllä ihmetellä, että olet tietävinäsi ap.n asiat. Voi yhtä hyvin olla, ettei koskaan ole eroajatuksistaan puhunut. Näitä on hyvin paljon. On pettäen syöty oma pesä, vaikka puolisossa ei ole mitää vikaa.

Sitä ihmettelen kyllä, mikä saa sinut rokkimummo onnellisesti eronneena pysymään näillä palstoilla. Onko sinulla joku eroamis-drauma? Puoliso tappoi itsensä tai lapsi teki jotain itselleen? Jotain vielä pahempaa? Vastuuton olet.

Lue lisää

Miten tuossa edellisessä kirjoituksessa "tiedettiin" ap:n asiat? Ei mitenkään. Siinä oli vain ihan kelpo ohjeita.

"Puoliso tappoi itsensä tai lapsi teki jotain itselleen? Jotain vielä pahempaa? Vastuuton olet. "

"Rokkimummo" siis on vastuuton, jos hänen puoliso tappoi itsensä tai lapsi teki jotain itselleen? Haloo! Voisiko törkeämmin sanoa? Ei.

Olen itsekin eronnut vuosia sitten, ja siitä alkoi uusi, paljon parempi elämäni. Silti poikkean tänne joskus. Samoin monille muille palstoille. Haluan auttaa ihmisiä ajattelemaan itse. Miettimään vaihtoehtoja, mikä on oman näköistä toimintaa, mitkä ovat omia arvoja. Kuuluuko toisten haukkuminen ja lyttääminen sinun arvoihisi?

Kirkon työntekijä puhuu reiluudesta ja kohtuudessa, ristiriitaista.

"Itse jotenkin huomaan kysyväni, että millälailla lapsille on sinun mielestäsi parempi ilmapiiri elää perheessä, jossa vanhempien välinen parisuhde oikeasti on jo poikki (kun olet omassa mielessäsi eron jo päättänyt) vaikka ulospäin näyttää siltä, että vanhemmat ovat vielä puolisoita? Mitä siis uskot lasten hyötyvän tästä?"

Olipa kummallinen neuvo kirkon työntekijältä. Aloittajan tekstistä sai sellaisen kuvan, että mitään suuria riitoja ei ole. Väitän, että lapsille on sata kertaa parempi elää perheessä, jossa arki sujuu edes kohtalaisesti, kuin eroperheessä, jossa ehkä korkeintaan toinen vanhempi on onnellinen.

Muistuttaisin Diakoni Merjaa mitä eroperheissä monesti tapahtuu:

- Vähintään toinen vanhemmista tulee hyvin surulliseksi, jopa vuosikausiksi
- Käytettävissä olevat tulot romahtavat
- Jatkuvaa kodinvaihtoa
- Mahdolliset huoltajuusriidat
- Mahdollinen stressi uusien kumppaneiden takia.

Zeesusko kirjoitti:

"Itse jotenkin huomaan kysyväni, että millälailla lapsille on sinun mielestäsi parempi ilmapiiri elää perheessä, jossa vanhempien välinen parisuhde oikeasti on jo poikki (kun olet omassa mielessäsi eron jo päättänyt) vaikka ulospäin näyttää siltä, että vanhemmat ovat vielä puolisoita? Mitä siis uskot lasten hyötyvän tästä?"

Olipa kummallinen neuvo kirkon työntekijältä. Aloittajan tekstistä sai sellaisen kuvan, että mitään suuria riitoja ei ole. Väitän, että lapsille on sata kertaa parempi elää perheessä, jossa arki sujuu edes kohtalaisesti, kuin eroperheessä, jossa ehkä korkeintaan toinen vanhempi on onnellinen.

Muistuttaisin Diakoni Merjaa mitä eroperheissä monesti tapahtuu:

- Vähintään toinen vanhemmista tulee hyvin surulliseksi, jopa vuosikausiksi
- Käytettävissä olevat tulot romahtavat
- Jatkuvaa kodinvaihtoa
- Mahdolliset huoltajuusriidat
- Mahdollinen stressi uusien kumppaneiden takia.

Lue lisää

Jotenskkin tulee taas mieleen minä minä maailma Zeesuskon kommenteista

Mietin myös kumppaniasi: eikö parisuhteen osapuolilla ole velvollisuus kertoa missä mennään? Eikö jokaisella ole oikeus tietää, jos toinen on todellisuudessa irtisanoutunut suhteesta? Reiluus ja kohtuus ovat myös parisuhteen arvoja. ZEESUSKO MISSÄ ON INHIMILLISYYTESI

Kysyn myös, mikä sinua estää totuutta ottamasta esille? Jotenkin aavistelen, että se on pelko. Mitä pelkäät siinä, että ottaisit asiat puolisosi kanssa puheeksi? Miten puheeksi ottamattomuus olisi parempi vaihtoehto? ???

b2000 kirjoitti:

Jotenskkin tulee taas mieleen minä minä maailma Zeesuskon kommenteista

Mietin myös kumppaniasi: eikö parisuhteen osapuolilla ole velvollisuus kertoa missä mennään? Eikö jokaisella ole oikeus tietää, jos toinen on todellisuudessa irtisanoutunut suhteesta? Reiluus ja kohtuus ovat myös parisuhteen arvoja. ZEESUSKO MISSÄ ON INHIMILLISYYTESI

Kysyn myös, mikä sinua estää totuutta ottamasta esille? Jotenkin aavistelen, että se on pelko. Mitä pelkäät siinä, että ottaisit asiat puolisosi kanssa puheeksi? Miten puheeksi ottamattomuus olisi parempi vaihtoehto? ???

Lue lisää

"Eikö jokaisella ole oikeus tietää, jos toinen on todellisuudessa irtisanoutunut suhteesta? "

Verraten usein se josta halutaan eroa, on sanoutunut irti suhteesta jo pitkän aikaa sitten. He vain kieltävät asian. Vaikka suoraan puhuisi erosta, he kieltävät senkin, eivät vastaanota sanomaa. Minullekin kävi näin. Puhuin vuosia, viimeisen vuoden lähes päivittäin ongelmistamme, joita riitti. Siis miehellä. Minun suurin ongelma oli se, ettei mies halunnut osallistua suhteeseen, ei mihinkään yhteiseen. Siispä viimein erosin. Miehen mielestä päätös oli hätiköity ja tuli yllättäen! Siitä huolimatta, että hän jopa kerran jaksoi "hoitaa" suhdetta kaksi viikkoa muutama kuukausi ennen eroa. Hänelle se ilmeisesti riitti, minulle ei.

Parisuhteen pitäisi ainakin mielestäni olla tunnesuhde. Jos toinen haluaa erota ja siitä yllättyy, voi olla varma, ettei tunnesuhde ole ollut molemminpuolinen.

Mikäli pelkää puolison reaktiota erosta, siitä ei kannatakaan puhua. Voi vaikka saada turpiinsa.

Niinpä niin. Kyllä sitä puhua voi vaikka maailman tappiin ei seole mitään auta, jos toisella puuttuu kyky kuunnella, halu korjata asioita tai väheksyntä ei meidän asiat nyt niin huonosti ole. Kun riittävästi on puhuttu niin eiköhän se puhuminen pikkuhiljaa ala riittää. Sitten täytyy miettiä käytännön asioita sun muuta ennen lähtöä, niinhän ne asiat menee, mutta tuleeko nuo loppujen lopuksi kellekään yllätyksenä.

yyuoyu kirjoitti:

"Eikö jokaisella ole oikeus tietää, jos toinen on todellisuudessa irtisanoutunut suhteesta? "

Verraten usein se josta halutaan eroa, on sanoutunut irti suhteesta jo pitkän aikaa sitten. He vain kieltävät asian. Vaikka suoraan puhuisi erosta, he kieltävät senkin, eivät vastaanota sanomaa. Minullekin kävi näin. Puhuin vuosia, viimeisen vuoden lähes päivittäin ongelmistamme, joita riitti. Siis miehellä. Minun suurin ongelma oli se, ettei mies halunnut osallistua suhteeseen, ei mihinkään yhteiseen. Siispä viimein erosin. Miehen mielestä päätös oli hätiköity ja tuli yllättäen! Siitä huolimatta, että hän jopa kerran jaksoi "hoitaa" suhdetta kaksi viikkoa muutama kuukausi ennen eroa. Hänelle se ilmeisesti riitti, minulle ei.

Parisuhteen pitäisi ainakin mielestäni olla tunnesuhde. Jos toinen haluaa erota ja siitä yllättyy, voi olla varma, ettei tunnesuhde ole ollut molemminpuolinen.

Mikäli pelkää puolison reaktiota erosta, siitä ei kannatakaan puhua. Voi vaikka saada turpiinsa.

Lue lisää

Et todellakaan osannut oikeasti puhua jos vuosia puhuit, eikä toinen ymmärtänyt mistä on kysymys, en täysin eri asia nalkuttaa kun puhua vakavissaan ongelmasta. Tietenkin jos olet aina oikeassa ja aina pelkästään itse oikeassa, ei siihen ole mitään mahdollisuutta vastata järkevästi.

Terveessä suhteessa on kyettävä joustamaan, ja se ei ole alistuminta, vaan inhimillisyyttä toista kohtaan. Jos toinen kuvittelee netin ja päivälehtien elämän olevan normaalia elämää, ei liitolla ole mitään mahdollisuutta.

Miksi kiusasit puolisoasi vuosia ja todennäköisesti lapsia myös, on pakko myös itse antaa että voi saada jotakin.

Jutustasi saa taas sen kuvan että , pelkästään sinä olet oikeassa ja toinen ei aavistanut/arvannut sinun todellista viestiä, siis kommunikaatio ongelma. Todellisuudessa elämä ei ole noin helppoa kenellekään, jos pelkästään nalkutat, viestisi häviää ja toinen ei edes ymmärrä, jos todellakin halusit jotakin hyvää.

voihyvääpäivää kirjoitti:

Niinpä niin. Kyllä sitä puhua voi vaikka maailman tappiin ei seole mitään auta, jos toisella puuttuu kyky kuunnella, halu korjata asioita tai väheksyntä ei meidän asiat nyt niin huonosti ole. Kun riittävästi on puhuttu niin eiköhän se puhuminen pikkuhiljaa ala riittää. Sitten täytyy miettiä käytännön asioita sun muuta ennen lähtöä, niinhän ne asiat menee, mutta tuleeko nuo loppujen lopuksi kellekään yllätyksenä.

Lue lisää

Niinpä niin. Kyllä sitä puhua voi vaikka maailman tappiin ei seole mitään auta, jos toisella puuttuu kyky kuunnella OLISI HYVÄ OPETELLA KOMMUNIKOIMAAN, TAI JOS EI ONNISTU NIIN ON TEHTÄVÄ ASIALLE JOTAKIN. MUTTA SITÄ ON JÄRJETÖNTÄ TÄÄLLÄ TOITOTTAA, MITEN EXÄ EI OLLUT SITÄ TAI TÄTÄ. ET OLE ITSE PÄÄSSYT ASIASTA YLI MITENKÄÄN, KUN VIHASI ON EDELLEEN NOIN SUURI , halu korjata asioita tai väheksyntä ei meidän asiat nyt niin huonosti ole. Kun riittävästi on puhuttu niin eiköhän se puhuminen pikkuhiljaa ala riittää. Sitten täytyy miettiä käytännön asioita sun muuta ennen lähtöä, niinhän ne asiat menee, mutta tuleeko nuo loppujen lopuksi kellekään yllätyksenä. MIKSI SITTEN VALITAT JA LISÄÄT KAIKKIEN TUSKAA.

Me kävimme terapiassa eikä kumppani oikein ymmärtänyt asiantuntijankaan puheesta miten olisi pitänyt toimia, mutta minä ymmärsin ja ymmärsin. Saitteko jotain tyydytystä ilkeästä hyökkäyksestänne. Tottakai minua suretti, kun toinen ei pystynyt ja välillä mietin etten ollut sen arvoinen, että toinen olisi halunnut asioita korjata. Minusta se on inhimillistä.

voihyvääpäivää kirjoitti:

Me kävimme terapiassa eikä kumppani oikein ymmärtänyt asiantuntijankaan puheesta miten olisi pitänyt toimia, mutta minä ymmärsin ja ymmärsin. Saitteko jotain tyydytystä ilkeästä hyökkäyksestänne. Tottakai minua suretti, kun toinen ei pystynyt ja välillä mietin etten ollut sen arvoinen, että toinen olisi halunnut asioita korjata. Minusta se on inhimillistä.

Lue lisää

Sinä teit ratkaisun, kun ei ollut muuta mahdollisuutta, mutta miksi vielä moitit ex puolisoasi täälä.

Sinähän haet pelkästään hyväksyntää päätöksellesi, ketä se hyödyttää, ei ainakaan lapsia eikä loppupeleissä edes sinua itseäsikään.

b2000 kirjoitti:

Jotenskkin tulee taas mieleen minä minä maailma Zeesuskon kommenteista

Mietin myös kumppaniasi: eikö parisuhteen osapuolilla ole velvollisuus kertoa missä mennään? Eikö jokaisella ole oikeus tietää, jos toinen on todellisuudessa irtisanoutunut suhteesta? Reiluus ja kohtuus ovat myös parisuhteen arvoja. ZEESUSKO MISSÄ ON INHIMILLISYYTESI

Kysyn myös, mikä sinua estää totuutta ottamasta esille? Jotenkin aavistelen, että se on pelko. Mitä pelkäät siinä, että ottaisit asiat puolisosi kanssa puheeksi? Miten puheeksi ottamattomuus olisi parempi vaihtoehto? ???

Lue lisää

Ai silloinko on "minä minä" jos asettaa lapset etusijalle?

Minusta taas silloin on "minä minä" joa haluaa viedä lapsilta sen turvallisen lapsuudenkodin, vaikka hintana olisi vielä muutama vuosi epätyydyttävässä parisuhteessa.

Olen myös sitä mieltä, että parisuhteen tilasta saa ja pitää keskustella puolison kanssa. Erota myös pitää, jos toinen on alkoholisti, väkivaltainen tai riitely on jatkuvaa, mutta sellainen epämääräinen "me ollaan kasvettu erilleen" tai "intohimo puuttuu" ei riitä syyksi.

Hyvä b2000 missä näet, että moittisin toista täällä. Minähän kerroin faktat, että toinen ei kuuntele ja miltä se minusta tuntuu. Ja tunteeni ovat täyttä totta, ei tunteet ole vääriä. En ole muutoinkaan yksityiskohtaisemmin mitään kertonut, vaikkakin sekin pitäisi olla mahdollista, sillä mehän ollaan anonyymipalstalla, missä asiat eivät henkilöidy. Ihan eri asia, jos julkisesti kirjottelisin asioista.
Eron syistä zeekukselle sanoisin, että ihan mikä tahansa syy eroon on pätevä. Tuollainenkin, että kasvettiin erilleen tai intohimo puuttuu saattaa jollekin olla iso asia ja jollekin toiselle ei. Miksi vähättelet ihmisten erilaisia ajattelutapoja.

voihyvääpäivää kirjoitti:

Hyvä b2000 missä näet, että moittisin toista täällä. Minähän kerroin faktat, että toinen ei kuuntele ja miltä se minusta tuntuu. Ja tunteeni ovat täyttä totta, ei tunteet ole vääriä. En ole muutoinkaan yksityiskohtaisemmin mitään kertonut, vaikkakin sekin pitäisi olla mahdollista, sillä mehän ollaan anonyymipalstalla, missä asiat eivät henkilöidy. Ihan eri asia, jos julkisesti kirjottelisin asioista.
Eron syistä zeekukselle sanoisin, että ihan mikä tahansa syy eroon on pätevä. Tuollainenkin, että kasvettiin erilleen tai intohimo puuttuu saattaa jollekin olla iso asia ja jollekin toiselle ei. Miksi vähättelet ihmisten erilaisia ajattelutapoja.

Lue lisää

(jos toisella puuttuu kyky kuunnella, halu korjata asioita tai väheksyntä ei meidän asiat nyt niin huonosti ole. ) jostain syystä kommunikaatio ei ole kohdannut, jos toinen osapuoli ei asiaa ymmärrä, niin kummanko on parennettava kommunikaatiota, KYLLÄ HÄNEN KETÄ HALUAA MUUTTAA ASIOITA, ON PARANNETTAVA KOMMUNIKAATIOTA, ETTÄ TOINEN EDES YMMÄRTÄÄ MITÄ HALUAT MUUTTAA.

(Me kävimme terapiassa eikä kumppani oikein ymmärtänyt asiantuntijankaan puheesta miten olisi pitänyt toimia, mutta minä ymmärsin ja ymmärsin. ) siis minä minä minä, ymmärsin, saiko kumppani edes suunvuoron terapiassa ja oliko siellä mies ja naisterapeutti paikalla??

(Tottakai minua suretti, kun toinen ei pystynyt ja välillä mietin etten ollut sen arvoinen, että toinen olisi halunnut asioita korjata. Minusta se on inhimillistä.) ja edelleen minä minä, olisiko parempi miettia miten ME saisimme hoidettua asian niin että siitä koituisi mahdollisimman vähän harmia lapsille ja läheisille.

Minähän kerroin faktat, ¨minä minä¨ että toinen ei kuuntele ¨minä minä¨ ja miltä se minusta ¨minä minä¨ tuntuu. Ja tunteeni ovat täyttä totta ¨minä minä¨, ei tunteet ole vääriä¨minä minä¨
Kykenetkö edes ajattelemaan että me, kaikki mitä kerrot on minä minä??

Saitteko jotain tyydytystä ilkeästä hyökkäyksestänne. jos tarkoitit minua niin en saanut tyydytystä, koska minua koskee aina kun minä minä ihmiset yrittävät selitellä asioitaan parhainpäin ja lapset kärsii. Eroissa pitää aina puhua me muodossa, näin asiat on edes teoriassa hahdollisuus saada kuntoon, täälä tärkein asia on minä minä ja muilla ei ole mitään merkitystä.

Jos olet se viisas hoida asia fiksusti ilman riitaa ja moittimista, muuten olet kiinni vielä täysin vanhassa liitossa !!!!

Älä jaksa selittää, että erossa kaikki hoidetaan me muodossa. No, ei todellakaan, ei toinen ihminen suhteessa välttämättä kärsi yhtä paljon kuin toinen ja liiton tarkoitus on tehdä hyvää. Olla se turvallinen, lämmin ja hyvä paikka olla ja samalla se on sitä myös lapsille. Riitaan tarvitaan aina kaksi ihmistä, eiköhän eroaminen hoidu aina vähän sen vastapuolen fiiliksienkin mukaan. Itse pystyn toimimaan kyllä fiksusti, mutta rajansa kaikella. Mutta kyllä mä suhteen aikanakin oon saanut toisen puolelta henkilöiltä kommenttia, että fiksumpi osaa vaieta, no joo. Mutta rajat tulee aina jossain vastaan.

voihyvääpäivää kirjoitti:

Älä jaksa selittää, että erossa kaikki hoidetaan me muodossa. No, ei todellakaan, ei toinen ihminen suhteessa välttämättä kärsi yhtä paljon kuin toinen ja liiton tarkoitus on tehdä hyvää. Olla se turvallinen, lämmin ja hyvä paikka olla ja samalla se on sitä myös lapsille. Riitaan tarvitaan aina kaksi ihmistä, eiköhän eroaminen hoidu aina vähän sen vastapuolen fiiliksienkin mukaan. Itse pystyn toimimaan kyllä fiksusti, mutta rajansa kaikella. Mutta kyllä mä suhteen aikanakin oon saanut toisen puolelta henkilöiltä kommenttia, että fiksumpi osaa vaieta, no joo. Mutta rajat tulee aina jossain vastaan.

Lue lisää

Jos haluaa tai on kykyä koitaa asiat asiallisesti, me muoto ei töki lainkaan, koska silloin aiheutetaan vähiten tuskaa lapsille ja läheisille. Mutta jos haluat aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa lapsille, läheisille ja tietenkin itselle, silloin sana on minä minä minä.

On turha selitellä sitä sun tätä, jos ei kykene ymmärtämään että läheiset käsivät, jos haluat julistaa kaikille olevasi oikesassa, syy ei ollut minun vaan toisen ? Pitääkö

Kerro yksikin asia miksi asiat pitää hoitaa riidassa ja syytellen, kysymys on aina siitä että minä minä olen oikeassa. Kerro miksi sinun pitää olla epätoivoisesti pelkästään oikeassa ja toinen on syyllinen.

Vanha avioliitto laki pitää palauttaa juuri tämän tyyppisten erojen vuoksi, koska siitä koituu suuria kustannuksia ja elinikäistä tuskaa lapsille. Jos ihmist kykenisivät eroamaan ilman että pitäisi olla oikeassa, lakia ei tarvita mutta nyt tilanne on todella huono kun minä minä massa kasvaa.

Höpö höpö vai kirkon provo, olen saanut kirkon pariterapiassa todella hyvän avun.
Sielä on asintuntevaa väkeä ja kyllähän ensimmäinen vaihtoehto tulisi aina olla, että ongelmat kyettäisiin selvittämään. Ero ei saisi koskaan olla se ainut vaihtoehto

Niin, ja sitten ihmetellään jos jätetyllä menee erosta toipumiseen useita vuosia. Niin monesti kuuluukin mennä, sillä on jättäjäkin tosiaan saattanut tuskaa tuntea useita vuosia.

ihantosijoo kirjoitti:

Niin, ja sitten ihmetellään jos jätetyllä menee erosta toipumiseen useita vuosia. Niin monesti kuuluukin mennä, sillä on jättäjäkin tosiaan saattanut tuskaa tuntea useita vuosia.

Lue lisää

Juuri noin. Kummallista ajattelua, ettei jättäjä tuntisi minkäänmoista tuskaa, vaikka vuosia miettisi eroa. Noinhan se menee, että jättäjälle vuodet ennen eroa on yhtä tuskaa - jätetyn tuska alkaa erosta. Silloinkin, vaikka jätetty olisi tietänyt kuukausia, jopa vuosia tulevasta erosta. Ero on aina kriisi molemmille sekä jättäjälle että jätetylle, mutta käänteiseltä puolelta.

.

k007 kirjoitti:

Juuri noin. Kummallista ajattelua, ettei jättäjä tuntisi minkäänmoista tuskaa, vaikka vuosia miettisi eroa. Noinhan se menee, että jättäjälle vuodet ennen eroa on yhtä tuskaa - jätetyn tuska alkaa erosta. Silloinkin, vaikka jätetty olisi tietänyt kuukausia, jopa vuosia tulevasta erosta. Ero on aina kriisi molemmille sekä jättäjälle että jätetylle, mutta käänteiseltä puolelta.

.

Lue lisää

Kyllä erota kannattaa kun nähdään ettei ole mahdollisuuksia jatkaa, aina se tunne ei ole samankaltainen molemmilla. Mutta se joka kokee asioiden tulevan tienpäähän, eikä enää kykene jatkamaan, on velvollinen tuomaan asian esiin puolisolle. Asiat on käsiteltävä asioina, ilman ylitsepursuavaa tunnemyrskyä,

Mitä se auttaa ketään onko toinen tuntenut enemmän tai vähemmän tuskaa, vai pitääkö tuskan määräkin jakaa osituksessa. Ainut oikea tapa miettiä eroa, on pyrkiä mahdollisimman pieniin riitoihin ja jos on lapsia on kyettävä toimimaan yhdessä kun kysymys on lasten edusta.

Kaikki muu viisastelu on itsekästä saivartelua, jossa pyritään nostamaan ainoastaan omaa egoaan, lasten ja läheisten kustannuksella.

On muistettava että yksinhuoltajavanhemmuuteen kuuluu kuitenkin haasteita, joita kahden vanhemman perheissä ei ole. Yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan tilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä, samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri, Sinkkonen sanoo.

b2000 kirjoitti:

Kyllä erota kannattaa kun nähdään ettei ole mahdollisuuksia jatkaa, aina se tunne ei ole samankaltainen molemmilla. Mutta se joka kokee asioiden tulevan tienpäähän, eikä enää kykene jatkamaan, on velvollinen tuomaan asian esiin puolisolle. Asiat on käsiteltävä asioina, ilman ylitsepursuavaa tunnemyrskyä,

Mitä se auttaa ketään onko toinen tuntenut enemmän tai vähemmän tuskaa, vai pitääkö tuskan määräkin jakaa osituksessa. Ainut oikea tapa miettiä eroa, on pyrkiä mahdollisimman pieniin riitoihin ja jos on lapsia on kyettävä toimimaan yhdessä kun kysymys on lasten edusta.

Kaikki muu viisastelu on itsekästä saivartelua, jossa pyritään nostamaan ainoastaan omaa egoaan, lasten ja läheisten kustannuksella.

On muistettava että yksinhuoltajavanhemmuuteen kuuluu kuitenkin haasteita, joita kahden vanhemman perheissä ei ole. Yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan tilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä, samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri, Sinkkonen sanoo.

Lue lisää

"Asiat on käsiteltävä asioina, ilman ylitsepursuavaa tunnemyrskyä"

Jos suhteessa ei ole voitu käsitellä asioita asioina kuukausiin tai jopa vuosiin, niin parasta on vain sanoa hakevansa eroa.

b2000 kirjoitti:

Kyllä erota kannattaa kun nähdään ettei ole mahdollisuuksia jatkaa, aina se tunne ei ole samankaltainen molemmilla. Mutta se joka kokee asioiden tulevan tienpäähän, eikä enää kykene jatkamaan, on velvollinen tuomaan asian esiin puolisolle. Asiat on käsiteltävä asioina, ilman ylitsepursuavaa tunnemyrskyä,

Mitä se auttaa ketään onko toinen tuntenut enemmän tai vähemmän tuskaa, vai pitääkö tuskan määräkin jakaa osituksessa. Ainut oikea tapa miettiä eroa, on pyrkiä mahdollisimman pieniin riitoihin ja jos on lapsia on kyettävä toimimaan yhdessä kun kysymys on lasten edusta.

Kaikki muu viisastelu on itsekästä saivartelua, jossa pyritään nostamaan ainoastaan omaa egoaan, lasten ja läheisten kustannuksella.

On muistettava että yksinhuoltajavanhemmuuteen kuuluu kuitenkin haasteita, joita kahden vanhemman perheissä ei ole. Yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan tilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä, samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri, Sinkkonen sanoo.

Lue lisää

Niin ja vielä
"Kyllä erota kannattaa kun nähdään ettei ole mahdollisuuksia jatkaa, aina se tunne ei ole samankaltainen molemmilla. "

Tunne voi olla aivan päinvastainen, samoin ajatus jatkamisen mahdollisuuksista. Aika usein se, joka ei halua erota, ei halua myöskään tehdä liiton hyväksi mitään.

hjkghk kirjoitti:

"Asiat on käsiteltävä asioina, ilman ylitsepursuavaa tunnemyrskyä"

Jos suhteessa ei ole voitu käsitellä asioita asioina kuukausiin tai jopa vuosiin, niin parasta on vain sanoa hakevansa eroa.

Lue lisää

Heureka nyt lamppu syttyi, minullakin on jotakin ajatusta ja vastuuta elämästäni. Mutta vihalla ja syyttelyllä lamppu sammuu nopeasti.

hjkghk kirjoitti:

Niin ja vielä
"Kyllä erota kannattaa kun nähdään ettei ole mahdollisuuksia jatkaa, aina se tunne ei ole samankaltainen molemmilla. "

Tunne voi olla aivan päinvastainen, samoin ajatus jatkamisen mahdollisuuksista. Aika usein se, joka ei halua erota, ei halua myöskään tehdä liiton hyväksi mitään.

Lue lisää

Tuo on sinun näkemys, muitakin varmasti on

b2000 kirjoitti:

Tuo on sinun näkemys, muitakin varmasti on

Eiköhän jokaisella ole oma näkemyksensä, juuri sen tilanteen mukaan missä on.

etur kirjoitti:

Eiköhän jokaisella ole oma näkemyksensä, juuri sen tilanteen mukaan missä on.

Mutta perus ajatus pitäisi olla aina ettei halua muille pelkästään pahaa, näin pääsee itsekkin helpommalla, eikä lapset/läheiset kärsi. Mielestäni tämä on inhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan, joka palkitsee varmasti myöhemmin.