Juttelin tässä erään junnuvalmentajan kanssa lapselle sopivasta kisamäärästä. Tämän kyseinen junnuvalmentajan oma kisakokemus on erittäin vähäinen. Mielipiteensä hän pohjasi puhtaasi judoliiton sivulta löytyvään Huipulle tähtäävän nuoren judokan urapolku -lakanaan. Sen mukaan U11 ja U13 sarjoissa kilpailevien poikien ei pitäisi harjoitella judoa kuin 2 kertaa viikossa ja kilpailla 3-7 tapahtumaa / vuosi.
Minä olen sekä harjoittelu- että kilpailumäärästä täysin erimieltä. Harjoituksia tulee mielestäni olla 3, joista vähintään yksi kilpajudoon tähtäävä harjoitus sisältäen erityisen paljon pystyrandoria. Toisekseen jos kisoissa käy vaikka vain 3 kertaa vuodessa, ei minkäänlaista kisarutiinia pääse syntymään ja kisoja jännittää paljon enemmän. Jännitys vie ottelemisesta kaiken rentouden, eikä edes hyvin harjoitellut tekniikat onnistu, kun kädet ja kroppa jäykkänä otellaan. Lisäksi kisat menevät entistä enemmän tynkäkisoiksi, jos aktiiviset kilpajudokat kisaavat vain 3 kertaa vuodessa. Minun mielestä sopiva määrä kisoja U11 ja U13 -ikäluokkaan on 8/vuosi eli 4 keväällä ja 4 syksyllä.
Kyllä sen kisatuloksista huomaa selvästi, missä seuroissa judoa harjoitellaan kunnolla ja missä lähinnä leikitään. Jos lapsi oikeasti on kilpailuhenkinen ja haluaa leikkimisen sijaan otella, niin kannattaa valita seura sen mukaan. Tällä hetkellä varsinkin Etelä-Suomessa muutama seura dominoi täysin junnujen mitalitilastoa. Ei siinä mitään taikuutta ole, vaan heillä vaan on toimivat kisaryhmät ja kunnon harjoitukset.
Mitä mieltä urapolku-lakanasta
56
2197
Vastaukset
- lasten_leikkejä
Kun noudatatte urapolku-lakanaa, niin sillä pääsette huipulle. Kuten huomaatte, että huipulla on ruuhkaa vai oliko siellä ketään?
- pitkätie
Vaikeita asioita. Paljonkin kilpaillut juniori voi alkaa murrosikäisenä jännittämään ja alisuorittamaan. Toisaalta harva pärjää B- ja A-junnuissa, jos ei ole pärjännyt 12-vuotiaana.
Sanoisin, että aika paljon voi harrastaa, mutta liian totista se ei saisi olla koskaan. Ei edes aikuisena. Maailman huiput treenaavat todella paljon ja kovaa, mutta pilke silmäkulmassa.
Millä päästäisiin siihen, että kaikissa ikäluokissa harjoittelun suunnittelu lähtisi urheilijan henkilökohtaisista tarpeista, eikä järjestelmän tarpeista, kuten tällä hetkellä? - Eitaevaanmahdollisuus
Tuossa iässä on eduksi harrastaa useampaa lajia. Silloin kaksi judoa viikossa riitää että voi joskus aikanaan olla mitä vain. Mutta ei mikään ohjekirja takaa nousua huipulle. Huippu on jo määritelmällisesti paikka, jonne mahtuu vain tosi harva.
- ketjunaloittaja
Oma huoleni tässä asiassa liittyy siihen, että meillä säilyisi aktiivinen kilpailutoiminta. Jo nyt suurin kilpailijaryhmä on U11 pojat ja toisena U13 pojat. Osa pojista kiertää varsin ahkerasti kisoja ja näin antaa oman arvokkaan panoksensa siihen, että meillä Suomessa on ylipäätään kilpailutoimintaa. Jos nämä aktiivisesti kilpailevat junnut vähentävät kilpailemistaan, niin kisat vaan kuihtuvat ja kuihtuvat.
Kilpailemisen suitsimisen sijaan minusta junnuvalmentajien tulee kannustaa lapsia kilpailemiseen. Kuvitelkaa vaikkapa tilanne, jossa jääkiekkojoukkue vaan harjoittelee ja harjoittelee, mutta käy pelaamassa toista joukkuetta vastaan vuodessa vain 4 kertaa. Ei onnistuisi kauaa sellainen. Kyllä kisaaminen on urheilun suola ja siihen pitää kannustaa. Kisaamisen ei tietenkään tarvitse olla mitään hampaat irvessä tekemistä tai muutenkaan liian vakavaa, vaan ajatus on että kisassa testataan harjoituksissa opittuja taitoja ja koetetaan saada onnistumisia.
Voitot ja varsinkin tappiot kasvattavat lasta henkisesti erittäin paljon. Kun lapsi käsittelee oikein tappion, hän ei lannistu vaan harjoittelee entistä ahkerammin ja virheestään viisastuneena on seuraavassa kisassa entistä taitavampi ottelija. Kun lapsi harjoittelee ahkerasti, niin kisamenestys paranee ja sitä kautta lapsi oppii tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja. Elämässä menestymiseen tarvitaa kovaa ja määrätietoista työtä, mutta kun vaan jaksaa sinnikkäästi yrittää, niin yleensä se ennemmin tai myöhemmin palkitaan.
Minusta judossa kilpaileminen on jo kasvatuksellisessa mielessä järkevää. Toki lapset ovat erilaisia, mutta joillekin se on jo hieno itsensä voittaminen, kun uskaltaa ensimmäistä kertaa kisatatamille astua. Kaikista ei ole siihen koskaan.- Kisaajatkokisojavarten
Kilpaileminen on kivaa, mutta kilpailut ovat kuitenkin kisaajia varten eikä päin vastoin. Kalenterissa on jo kisoja joka ikiselle viikonlopulle. Uskaltaisin väittää, että järjestelmä toimisi paremmin jos niitä olisi hiukan vähemmän. Kisaajien velvollisuus ainakaan ei ole pitää niitä kaikkia hengissä.
- Lakana11111111
Lakanassa on harjoittelua 21h / vko, 3h / pv. Tässä meillä on tekemistä kännykkäsukupolven kanssa. Monipuolisuus on avainasemassa. Pelkkä judo ei riitä.
- antaalapsenliikkua
Oma lapseni kilpailee judon lisäksi joukkuelajissa. Ohjattua harjoittelua on paljon enemmän kuin mitä lakanan suosituksen sanovat. Tämän lisäksi hän käy lähes joka ilta kavereiden kanssa kentällä harjoittelemassa. Tämän kaiken hän tekee täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Pitäisikö minun nyt alkaa kieltämään häntä urheilemasta, koska hän urheilee jopa 50% enemmän (yli 40 h / viikossa) kuin mitä liiton suositukset sanovat? Hän nyt vaan sattuu olemaan lapsi, joka ei ole oikein koskaan perinteisellä tavalla halunnut leikkiä, vaan mieluummin menee kavereidensa kanssa pelaamaan tms.
Joidenkin huippukiekkoilijoiden on kerrottu treenanneen jo lapsena noin 8 tuntia päivässä. He jatsoivat tämän kaiken, koska se oli heistä hauskaa. Kun liikkuminen on kivaa, se ei tunnu raskaalta vaan lapsi haluaa tehdä sitä luonnostaan. Kun teette noita lakanoita, niin ottakaan tämä huomioon että lapset ovat erilaisia eikä lapsen liikunnan oikeaa määrää ole kovin helppoa ulkopuolisen sanoa. - Kaikkikivaeikannata
antaalapsenliikkua kirjoitti:
Oma lapseni kilpailee judon lisäksi joukkuelajissa. Ohjattua harjoittelua on paljon enemmän kuin mitä lakanan suosituksen sanovat. Tämän lisäksi hän käy lähes joka ilta kavereiden kanssa kentällä harjoittelemassa. Tämän kaiken hän tekee täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Pitäisikö minun nyt alkaa kieltämään häntä urheilemasta, koska hän urheilee jopa 50% enemmän (yli 40 h / viikossa) kuin mitä liiton suositukset sanovat? Hän nyt vaan sattuu olemaan lapsi, joka ei ole oikein koskaan perinteisellä tavalla halunnut leikkiä, vaan mieluummin menee kavereidensa kanssa pelaamaan tms.
Joidenkin huippukiekkoilijoiden on kerrottu treenanneen jo lapsena noin 8 tuntia päivässä. He jatsoivat tämän kaiken, koska se oli heistä hauskaa. Kun liikkuminen on kivaa, se ei tunnu raskaalta vaan lapsi haluaa tehdä sitä luonnostaan. Kun teette noita lakanoita, niin ottakaan tämä huomioon että lapset ovat erilaisia eikä lapsen liikunnan oikeaa määrää ole kovin helppoa ulkopuolisen sanoa.Jääkiekko nyt muutenkin on sellaista hauskanpitoa. Kaikki pelaa, jne.
Sinnehän Suomen urheilumenestys on kadonnut, kun kaikki isät ohjasivat lapsensa lapaa heiluttelemaan. Ja nyt kärsitään.
- Eikielletä
Omaehtoista, vapaata liikuntaa eli sitä pihalla ja lähikentällä höntsäilyä kavereiden kanssa ei voi olla liikaa. Se on myös kaikkien tärkein osa lasten treeniä. Ei sitä pidä kieltää eikä sitä todellakaan kielletä lakanassa. Noista hullun innokkaista liikuntaleikkijöistä ne mestarit juuri useimmiten tulevat. Lapsuuden vapaata liikuntaa ei edes ole mahdollista korvata ohjatulla harjoittelulla, vaikka nykyään sitä on pakko yrittää paikata, kun lapset eivät enää riehu vapaa-aikaansa ulkona vaan tuijottavat kännykkää. Mutta hyvä tosiaan huomata, että lakanan suositustenkin mukaan 10-12 vuoden iässä arvitaan ainakin se kolme tuntia liikuntaa joka päivä. Ja jos lajeja on monta, voi ohjattuja harjoituksiakin olla viikossa enemmän ilman että ne kuormittavat lasta - kunhan niissä vaan on lapsesta kivaa.
- Pohjoisessaeiolepakko
Ja jos judo on kivaa voi judoakin olla vaikka 16h viikossa
- Dgjlurdjj467
Ollaan pidetty jo vuosien ajan tavoitteena "kisat kerran kuussa". Rutiini säilyy mutta jää aikaa myös treenata eikä vain kisata. Toimii hyvin.
- Kaverikisoja
Nykyään alle 21-vuotiaissa menestyvät judonuoret ovat kisanneet kotimaassa ja maailmalla 12-vuotiaana noin 20 kilpailua/vuosi. Kisarutiini ja matkustusrutiini syntyy vain erilaisten kokemusten kautta.
- likainenlakana
Katsoin uteliaisuuttani miten nykyisen U21-vuotiaiden maajoukkueen jäsenet ovat vuonna 2011 kisanneet. Kisamäärä oli todella monen kohdalla aivan valtava. Eivät ole tainneet lakanaa pahemmin vilkaista, vaan menneet sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Minä en näe mitään yhtäläisyyttä lakanan ja menestyvän judokan urapolun välillä.
- Kipinääjatkoonkin
Vielä jää nähtäväksi, keillä riittää palo jatkaa aikuisiksi ja tavoitella sitä huippua. Toivottavasti monella. Eikä kaikki heistä muuten ole kisanneet tuota tahtia.
- Judoisi6kyu
Taitaa olla aika isoja yksilöllisiä eroja siinä kuinka paljon kilpailemista "tarvitaan" virittämään kehittyminen optimaaliselle tasolle. Ainainen kisaan valmistautuminen voi olla jollekin liian iso stressitekijä ja harvempi kisarytmi sopii silloin paremmin. Toinen taas laiskistuu jos ei aina ole tiedossa jotain kisaa mitä varten treenataan.
- Hämmästynytjudosetä
Tää paikka on täynnä huippuosaajia!
Judon tulevaisuus on loistava.
Missähän näihin sain yhteyden ja pääsis oppiin... - Sfhkk754thv
Hämmästynyt judosetä, kokeilepas vaikka lähimmän dojon junnujen kisaryhmää, sieltä saatat löytää sen jengin joka kisaa aktiivisesti ja jonka jäsenet treenaavat pariakin lajia. Myös kisoista löydät samat tutut naamat ja sieltä reunalta ne samat kymmenkunta tuttua valmentaa jotka tätä showta pyörittävät vuodesta toiseen.
- kisajunnut
Olen tätä sopivaa harjoittelu ja kilpailumäärää pohtinut ja mielestäni silloin ollaan turvallisilla vesillä kun seuraavat ehdot täyttyvät:
1. lapsi haluaa itse lähteä harjoituksiin ja kisoihin
2. lapsi ehtii leikkiä tai höntsäilymielessä pelailla kavereiden kanssa riittävästi
3. lapsen koulunkaynti sujuu eikä se aiheuta hänelle ylimääräistä painetta
4. lapsi on yleisesti ottaen elämäänsä tyytyväinen
Innokkaimmilla treenaajilla / kisaajilla on yleensä voimakas sisäinen vietti, joka ohjaa heitä ponnistelemaan kohti unelmiaan. Kun lapsi oikeasti nauttii urheilusta, eivät silloin kovatkaan treenit heitä liikaa väsytä. Tärkeää kilpailevan lapsen kanssa on kuitenkin, että tämä kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla, jotta hauskuus säilyy eikä lapsi ala kuormituksen vuoksi uupumaan.
Näitä innokkaita lapsia tosiaa löytää kisapaikalta vaikka kuinka monta. Jos joskus viettää koko päivän kisapaikalla ja katsoo miten parhaiten kisoissa menestyvät lapset käyttäytyvät, niin aika moni heistä on lähes jatkuvasti liikkeessä tekien erilaisia kehonhallintaan liittyviä liikkeitä tai treenikavereiden kanssa nujuten. Kännykät eivät onneksi ole vielä kaikki lapsia pilanneet. - Urapolku
Urapolkulakana ihan Ok. Mielestäni ongelma tulee lähinnä siinä kun nykyvanhemmat haaveilevat sokeutuneesti 11-13 vuotiaan lapsen olympiavoitosta ja tulevasta huippu-urheilu urasta.
- Kisaintoilija
Mikä ongelma siinä on, jos vanhemmat haluavat tukea lastaan? Niin kauan kuin lapsi itse haluaa kisata, niin mitä se muita haittaa. Paljon suurempi ongelma ovat sellaiset vanhemmat, joita ei lasten harrastustoiminta kiinnosta lainkaan.
Mua aina jotenkin tökkii tuollainen kustanna, kuskaa, kannusta meininki. Varsinkin pienissä judoseuroissa semmoinen ei yksinkertaisesti toimi, koska kaikki kynnelle kykenevät tarvitaan seuran pyörittämiseen ja harjoituksia vetämään. Kunnon kisaryhmiä ei välttämättä ole, vaan lapset ovat kisoissa vanhempiensa kanssa. Vaikka näillä vanhemmilla ei välttämättä kaikilla ole mustaa vyötä judossa, niin kyllä he parhaansa lapset kannustamiseen tekevät ja antavat omalla vajavaisella taidollaan neuvoja, joilla lapsi voisi kisassa mahdollisimman hyvin pärjätä.
Lapsen kisoihin kannustaminen ja sokeasti olympiamitalista haaveilu eivät todellakaan ole synonyymeja. Minua harmittaa kun niin harva lapsi edes uskaltautuu judokisoihin. Kyllä kisaamiseen pitäisi enemmän kannustaa ja se antaa lapselle lisää intoa, kun huomaa konkreettisesti miten treeni tuottaa tulosta. Mikä ongelma teillä joillakin on meitä lastemme harrastustoiminnassa aktiivisesti mukana olevia vanhempia vastaan? Meidän rahoilla ja innolla se seuratoiminta (ja myös kisatoiminta) kuitenkin hyvin pitkälti pyörii. - Kuljetajakustanna
Nää on haastavia, ei edes tajuta omaa vouhotusta. Näiden kanssa ei kannata edes keskustella.
- kisaintoilija
Kuljetajakustanna kirjoitti:
Nää on haastavia, ei edes tajuta omaa vouhotusta. Näiden kanssa ei kannata edes keskustella.
Mikä lie olet kun et edes perustelemaan pystynyt. Oletko koskaan edes judokisoissa käynytkään? Mikä tuossa yllä olevassa oli "vouhotusta".
Sen verran tässä on vuosien saatossa tullut mukana oltua, että jotain tiedän aiheesta. Judossa innokkaita vanhempia on varsin vähän verrattuna isompiin lajeihin. Kisoissa ei juurikaan kovin äänekästä kannustusta kuule. Aika monia vanhmpia harmittaa, kun omasta seurasta ei nämä kaiken tietävät kisavalmentajat edes saavu paikalle. Vain muutamassa HYVIN MENESTYVÄSSÄ seurassa valmentajat kiertää ryhmänsä kanssa kisoissa. Suurimmalla osalla lapsista taas kisoissa ei ole tukena kuin oma vanhempi. Aika moni pärjää näinkin, mutta jotenkin outoa on sitten kuulla jonkin suusta tätä kkk läppää, kun eivät itse edes tule paikalle. - Asianytimessä
Kuljetajakustanna kirjoitti:
Nää on haastavia, ei edes tajuta omaa vouhotusta. Näiden kanssa ei kannata edes keskustella.
Tähän ei mitään lisättävää.
- Hämmästynytjudosetä
Osuit naulan kantaan!
- yksiylitsemuidenMGS
Suomessa yksi seura on junnukisaamisessa aivan omaa luokkaansa. Heidän kisa-aktiivisuutensa on erittäin hyvä ja menestys ylivoimaista. Kun seuraa heidän toimintaansa kisapaikalla, niin siellä todella tehdään asiat niin kuin pitää. Valmentaja on aina mukana ja pyrkii seuraamaan jokaisen valmennettavansa otteluita, antaa koko ottelun ajan aktiivisesti ohjeita ja antaa ottelun jälkeen valmennettavalleen palautetta. Vanhemmat ovat mukana tukemassa ja kannustamassa. Siinä seurassa tuskin urapolkulakanaa on koskaan vilkaistukaan.
- Muttahyväätyötätekevät
Täydellistä, ihanaa ja tulosta tulee.
Juu, ei ole vilkaistu ja ei ole ole U21/ ja aikuisten maajoukkueessa ollut ketään vuosiin tuosta seurasta.
- sääntöjäjarajoituksia
Suomen on aika toivotonta edes kuvitella arvokisamenestystä, jos meillä innokkuuden ja kehittämisen sijaan halutaan vain kahlita ja suitsia. Muista kun lapset aloittivat muksujudossa, niin ensimmäinen opetus siellä oli, että judoa saa harjoitella vain tatamilla treenien aikaan. Lapsilta kiellettiin siis omaehtoinen vapaa-ajalla tapahtuva nujuaminen. Ehkä pelkona oli, että judossa opittuja taitoja käytettäisiin väärin toisten lasten alistamiseen. Kun pelko kuitenkin on se hallitseva elementti, niin ei siitä kovin kummoista pysty tulemaan. Ei kotona treenaaminen voi tarkoittaa pelkkiä punnerruksia ja vatsalihaksia, sillä ketä sellainen oikeasti motivoi.
Pallopeleja harrastavat lapset yleensä pelailevat leikkimielisesti päivittäin pihalla. Lajia siis harjoitellaan leikin varjolla jopa 40 tuntia viikossa. Onko siis ihme, että vaikkapa jääkiekossa Suomi on pystynyt saavuttamaan menestystä. Ei varmasti kukaan jääkiekkovalmentaja sanoisi pikkujunnuille, että jääkiekkoa saa pelata sitten vain treenien yhteydessä kaukalossa.
Suomessa kamppailulajikulttuuri on valitettavan kehittymätöntä ja ihmisten ennakkoluulot suuria. Kamppailulajeja saatetaan pitää väkivaltaisina, vaikka kyseessä on puhtaasti urheilusta. Minusta on harmillista, että yleiset ennakkoluulot vaikuttavat jopa valmentajiin niin, että lapsiakin pitää erikseen varoittaa opittujen taitojen käyttämisestä tai harjoittamisesta muualla kuin tatamilla.
Sääntööjen ja rajoittamisen sijaan judossakin pitäisi sallia ihmisille enemmän vapautta harjoitella ja harrastaa lajia. Tästä on eri foorumeilla ollut juttua, mutta mikään ei tunnu muuttuvan koska suomalaiset ihmiset ilmeisesti rakastavat sääntöjään niin paljon, että niistä ei voida edes järkevästi keskustella.- Syytjaseuraukset
Hyvää asiaa muuten, mutta:
"Suomen on aika toivotonta edes kuvitella arvokisamenestystä"
Ei Suomi osaa kuvitella, koska Suomi on valtio, ei henkilö. Suomi ei voi menestyä muissa kuin joukkuekilpailuissa, mutta suomalainen urheilija voi. Suomi ei myöskään voi "lähettää" ketään arvokisoihin, vaan "lähettämisen" tekevät ihmiset, joille on jostain syystä annettu valta päättää muiden ihmisten urheilemisesta. Kuinka paljon yksilölajissa tarvitaan tätä "Suomea", "arvokisoihin lähettämistä" ym. vallankäyttöä. Entä jos sen tilalla olisi vain reilua kilpailua ja kilpailijoiden tukemista?
Arvokisamenestys on huono syy urheilla tai pyörittää urheiluseoroja ja -liittoja. Arvokisamenestys ei ole harjoittelun syy vaan seuraus ja sen saa ensisijaisesti urheilija, toissijaisesti valmentajat, harjoituskaverit sekä muut tukijoukot ja vasta viimeisenä suomalaiset penkkiurheilijat. Urheilija voi sanoa liitolle kiitoksen tuesta, mutta liitto ei mitaleita voita.
- valmentajissametoomiehiä
Suurin ongelma on nämä luonnevikaiset valmentajat. Vanhemmat keskittyy yleensä vaan omaan jälkikasvuunsa ja öyhöttää korkeintaan sille. Ja harvassa on ne öyhöttäjä vanhemmissa. Eniten ogelmia aiheuttaa muutamat valmentajat. Ne on juuri näitä kkk-tyyppejä.
- Hämäränmaa
Mielenkiintoista, kerro lisää. Anna vaikka esimerkkejä siitä käytöksestä mihin viittaat ja kerro, mitä siitä seuraa. Nyt jäi vielä hämäräksi.
- vvmp
Hämäränmaa kirjoitti:
Mielenkiintoista, kerro lisää. Anna vaikka esimerkkejä siitä käytöksestä mihin viittaat ja kerro, mitä siitä seuraa. Nyt jäi vielä hämäräksi.
Kommentoin nyt sivusta, mutta meidän seurassa pahimpia öyhöttäjävalmentajia ovat muutama sellainen tyyppi, joiden oma judokisamenestys on ollut suoraan sanottuna säälittävä. Nämä ovat tietävinään judosta kaiken, luettelevat vanhempainillassa sääntöjä eivätkä itse käy kisapaikalla muin max kerran vuodessa.
Mihin tämä sitten on johtanut: osa on vaihtanut seuraa ja osa lopettanut. Vielä meitä muutama sinnikäs perhe koettaa jälkikasvunsa kanssa kisoissa käydä. Kisapaikalla saa sitten kuulla näiden entisten seurakavereiden perusteluja siitä, miksi he päätyivät vaihtamaan. Lopettaneista ei tiedä oikein kukaan ja tämän erään öyhöttäjävalmentajan kotaisikin minun kysymykseeni, että "ei kiinnosta". Kyseessä nyt vaan sattui olevaan erittäin lupaava junnu.
Olen joskus miettinut, että mikä tässä joidenkin perheiden sinnikkyydessä sitten oikein risoo näitä kaiken tietäviä tyyppejä. Ehkä se ottaa heidän luonnolleen, kun lapsi heittelee randorissa kavereita tekniikoilla, joista muilla ei ole selvästi hajuakaan ja valmentaja tajuaa että tekniikka ei ole ainakaan hänen opettamansa. Joku halu hallita siinä varmaan on kyseessä. - vvmp
vvmp kirjoitti:
Kommentoin nyt sivusta, mutta meidän seurassa pahimpia öyhöttäjävalmentajia ovat muutama sellainen tyyppi, joiden oma judokisamenestys on ollut suoraan sanottuna säälittävä. Nämä ovat tietävinään judosta kaiken, luettelevat vanhempainillassa sääntöjä eivätkä itse käy kisapaikalla muin max kerran vuodessa.
Mihin tämä sitten on johtanut: osa on vaihtanut seuraa ja osa lopettanut. Vielä meitä muutama sinnikäs perhe koettaa jälkikasvunsa kanssa kisoissa käydä. Kisapaikalla saa sitten kuulla näiden entisten seurakavereiden perusteluja siitä, miksi he päätyivät vaihtamaan. Lopettaneista ei tiedä oikein kukaan ja tämän erään öyhöttäjävalmentajan kotaisikin minun kysymykseeni, että "ei kiinnosta". Kyseessä nyt vaan sattui olevaan erittäin lupaava junnu.
Olen joskus miettinut, että mikä tässä joidenkin perheiden sinnikkyydessä sitten oikein risoo näitä kaiken tietäviä tyyppejä. Ehkä se ottaa heidän luonnolleen, kun lapsi heittelee randorissa kavereita tekniikoilla, joista muilla ei ole selvästi hajuakaan ja valmentaja tajuaa että tekniikka ei ole ainakaan hänen opettamansa. Joku halu hallita siinä varmaan on kyseessä.Jatkan vielä kun innostuin tilittämään harmitustani. Tämä eräs kaiken tietävä valmentaja pahastui kun kuuli erään kisajunnumme käyvän alueen yhteistreeneissä samaan aikaan kun omalla seuralla on junnuharkat. Se ilmeisesti hänen kuvitelmiensa murentaa jotenkin omaa ryhmää, kun eräs parhaista junnuista on samaan aikaan muualla treenaamassa. Ihme mustasukkaisuutta.
- Hesussentään
Judoliiton resepti 16-18 vuotiaille: -100 kilpailu- ja leirivuorokautta/vuosi, 12-15 kilpailua/vuosi siihen vielä päälle. Fokus voimaharjottelu ja ottelutaidot. 21 tuntia viikkoharjoituksia siihen päälle. Lajitekniikan kehittämisestä ei enää puhetta tässä vaiheessa....ööö burnout anybody????????????? Ai niin, pitikö kouluja käydä? Kuinka moni huippukiekkoilija vetää 16-17 vuotiaana tällaista settiä?
- Kainotäti
Tuo selittää miksi meillä ei ole 25-30 vuotiasta kärkeä.
- urheilevaeläkeläinen
Ollemeko sitten eri geeneistä tai muuten vaan heikompia. Euroopan huippumaiden nuoret kykenevät treenaamaan Judoliiton määrien mukaan ja vähän enemmänkin. Kyllähän Suomessakin pitää ruveta Urhelijaksi eikä vain Harrastella........
- Voimia
Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä Suomessa urheilijalla täytyy olla todella vahva tiimi ja sponsoriasiat kunnossa, jotta pystyy juuri nuo huippuvuodet kesittymään täysipainoisesti harjoitteluun ja kilpailemiseen. Taloudellista tukea saavat ainoastaan arvokisoissa jo menestyneet judokat. Heille myös muut palvelut ja tukitoimet järjestyvät lajiliiton kautta jouhevasti. Kaikki muut judokat raivaavat polkua yksin, usein vanhempiensa taloudellisella tuella ja yrittävät ahkeroida opintoja samalla, junailla työt urheilun ehdoilla ja silti huolehtia päivittäisestä ravinnosta, treeneistä ja jaksamisestaan. Näin he antavat joka osa-alueella hieman etumatkaa ns. judomaiden urheilijoille, jotka saavat keskittyä täysipainoisedti vain urheiluun. Niille, joille opiskelu- ja työpaikat on jäejestetty valtion toimesta ja niille, joiden kilpailu- ja leirikohteet ovat pääosin lähellä ja edullisten lento- tai junamatkojen päässä. Niille, joilla on useita eri osa-alueille erikoistuneita ammattivalmentajia tukenaan lajivqlmennuksesta, fysiikkavalmennukseen, psyykkiseen valmennukseen ja ravintotietouteen. Tällaisia "koneistoja" vastaan puurtavat pääosin meidän valiojudokamme hyvin yksin. Ei siinä voi yksilöitä syyttää menestymättömyydestä, vaan systeemiä. Olosuhteet ovat usein menestymistä vastaan. Hattua täytyy nostaa heille, jotka jaksavat edelleen uskoa unelmaansa ja tehdä joka päivä töitä tavoitteittensa eteen. Nämä nuoret ihmiset uhraavat judon eteen paljon. He ansaitsevat kaiken tukemme. Ei ole rohkaisevaa latistaa heitä, vaan kannustaa ja tukea. Maailmalla sitten mittautetaan kisasta toiseen työn tulokset. Moni tarvitsisi juuri epäonnistumisen ja loukkaantumisen hetkellä tukea ja rohkaisevia sanoja sen sijaan, että potkitaan jo maassa makaavaa.
- uchimata
Nyt tulee oikeata tekstiä!
- Keetos
Tämä oli ehkä paras suomi24 palstalla koskaan kirjoitettu kommentti. Kiitos
- 2000luvunmalliin
Hyvä kirjoitus kertoi nykytilan. Vaihtoehtojakin voisi olla, mutta sellaisista ei lajin sisällä edes puhuta, koska "pitää tehdä yhdessä -systeemi" elää 80-luvulla.
Jos nämä YLE:n jutun painijat olisivat judokoita, saisivatko edes osallistua arvokisoihin?
Maajoukkueleireillä ei kai enää tarvitsisi käydä, mutta pitäisikö lentää Eurooppaan antamaan näyttöjä?
https://yle.fi/urheilu/3-9797236
Suomessa rakennetaan systeemejä ja sääntöjä, koska isoissakin judomaissa tehdään niin. Isojen judomaiden rahat vain puuttuvat.
Pitäisikö keskittyä siihen, että tuetaan hyvällä valmennuksella kuten ennenkin, mutta samalla puretaan kaikkia esteitä ja rohkaistaan mihin tahansa ratkaisuihin, joilla joku kaiken peliin laittava innokas voi onnistua? Riippumatta siitä ovatko ratkaisut valmennusvaliokunnan tai hallituksen hyväksymien systeemien mukaisia vai eivät. - hkjioö
Purkakaa turha määrääminen liiton taholta,kun ette halua hommaa rahoittaa.Vielä kerran niissä suurissa maissa systeemi määrää,mutta maksaa myös.
- OsuJaUppos
Voimia kirjoitti:
Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä Suomessa urheilijalla täytyy olla todella vahva tiimi ja sponsoriasiat kunnossa, jotta pystyy juuri nuo huippuvuodet kesittymään täysipainoisesti harjoitteluun ja kilpailemiseen. Taloudellista tukea saavat ainoastaan arvokisoissa jo menestyneet judokat. Heille myös muut palvelut ja tukitoimet järjestyvät lajiliiton kautta jouhevasti. Kaikki muut judokat raivaavat polkua yksin, usein vanhempiensa taloudellisella tuella ja yrittävät ahkeroida opintoja samalla, junailla työt urheilun ehdoilla ja silti huolehtia päivittäisestä ravinnosta, treeneistä ja jaksamisestaan. Näin he antavat joka osa-alueella hieman etumatkaa ns. judomaiden urheilijoille, jotka saavat keskittyä täysipainoisedti vain urheiluun. Niille, joille opiskelu- ja työpaikat on jäejestetty valtion toimesta ja niille, joiden kilpailu- ja leirikohteet ovat pääosin lähellä ja edullisten lento- tai junamatkojen päässä. Niille, joilla on useita eri osa-alueille erikoistuneita ammattivalmentajia tukenaan lajivqlmennuksesta, fysiikkavalmennukseen, psyykkiseen valmennukseen ja ravintotietouteen. Tällaisia "koneistoja" vastaan puurtavat pääosin meidän valiojudokamme hyvin yksin. Ei siinä voi yksilöitä syyttää menestymättömyydestä, vaan systeemiä. Olosuhteet ovat usein menestymistä vastaan. Hattua täytyy nostaa heille, jotka jaksavat edelleen uskoa unelmaansa ja tehdä joka päivä töitä tavoitteittensa eteen. Nämä nuoret ihmiset uhraavat judon eteen paljon. He ansaitsevat kaiken tukemme. Ei ole rohkaisevaa latistaa heitä, vaan kannustaa ja tukea. Maailmalla sitten mittautetaan kisasta toiseen työn tulokset. Moni tarvitsisi juuri epäonnistumisen ja loukkaantumisen hetkellä tukea ja rohkaisevia sanoja sen sijaan, että potkitaan jo maassa makaavaa.
Tämä!
- Tokipoki
Toki noidenkin täytyy jossain näyttöjä antaa. Ei niitä omalla ilmoituksella arvokisoihin valita.
- gjhghjjg
Miksei?
- khgkhg
gjhghjjg kirjoitti:
Miksei?
No esimerkiksi siksi että silloin kukatahansa mitään osaamatonkin voisi osallistua kansainvälisiin arvokisoihin. Se olisi paitsi hiton noloa niin myös vaarallista. Jos judoturismi kiinnostaa niin katsomoistakina löytyy varmaan paikkoja.
- vmpvmpvmp
khgkhg kirjoitti:
No esimerkiksi siksi että silloin kukatahansa mitään osaamatonkin voisi osallistua kansainvälisiin arvokisoihin. Se olisi paitsi hiton noloa niin myös vaarallista. Jos judoturismi kiinnostaa niin katsomoistakina löytyy varmaan paikkoja.
VMP
- gjhghjjg
Olen omasta ja valmentajan mielestä todella lupaava ja kehittynyt nyrkkeilijä. Voimaa ja taitoa löytyy. Miksei Suomen nyrkkeilyliitto järjestä mulle ottelua Mayweatheria tai McGregorille vastaan? Mun mielestä kaikkien pitää voida päästä matsaan kansinvälisiin kehiin jos huvittaa ja massia löytyy. Tämä neuvostoajan systeemi ottaa mua niin päähän.
- Managerii
Hyvä manageri voi tuon järjestää. Nyrkeilyliitto tuskin estää sinua
- Kommaritkitisee
Liiton pitäisi hoitaa tämäkin? Etkö osaa tehdä mitään itse?
- Ringiinvaan
Jos sun manageri saa sen järjestettyä niin mene matsaamaan vaan. Jos laji olisi judo niin sitten liitto kylläkin kieltäisi kun ei sulla ole näyttöjä mutta nyrkkeilyssä se liitto ei olisi este.
- Mistäpuristaa
Kuka nyt on jäänyt rannalle ja olisi olisi ollut mahdollisuudet jopa otteluvoittoon!
Nimiä ja perusteet, kiitos! - Tontutjärjestää
Uskomatonta shaibaa... Eipä mulla muuta. Arvokisoissa on kiintiöt. Ammattinyrkkeilyssä pitää mennä askel askeleelta jo nousta listoilla. Ei suoraan stepiltä 0 stepille 10. Tai sitten on sekaisin. Sekaisia ei pidä järjestää mihinkään. McGregor oli eri planeetalta kuin Mayweather. Pääsi haastamaan koska oli hyvä bisnes. Senkin on pitänyt nousta siihen asemaan. Millä? Näytöillä. Näytöillä ja näytöillä. Näin se menee. Et sä pääse nyrkkeilyhanskoja käteen vetämällä ottelemaan täysille katsomoille. Et sä pääse judon MM-kisoihin jos sä oot "pska". Yleisö ei halua sua, tapahtuma itsessään ei kaipaa sua. Näin on joka asiassa. Jos sulla on hyvä manageri ja oot paska, se manageri tajuaa ettei edes yritä työntää sua hakattavaksi. Meillä judossa tämäkin pitää tajuta ja kyllä sen kai kaikki tervejärkiset tajuavat :)
- sd3212121
Oli sitten neuvostoliiton systeemi tai markkinatalouden systeemi niin yhä edelleen ne näytöt... Tietty joku utopiamaailma jossa kaikki saa ja keltään ei puutu. Vähän sama juttu kuin kaikkien pitäisi saada mitali :) lasten kisoissa saa kaikki karkkipussin. Aikuisille sama :)
- Eiväkisinyhdessä
Moido judo. Ei nähdä enää.
- kunhanmietin
Luin juttu yleisurheilun em-kisojen jälkipyykkiin liittyen ja mielestäni tämä sopii judoonkin. Urapolkulakanan mukaan lasten pitäisi lähinnä leikkiä, mutta kyllä huipulle menneet ovat treenanneet jo ihan pienestä lähtien tosissaan.
https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005789641.html - Hhhhtttttt
Et taida osata lukea sitä lakanaa... no, jos ne harjoitusmäärät mitä siinä lakanassa toteutuisi edes prosentilla se olisi hirveä kehitysaskel
- kunhanmietin
Kyllä minä sen osaan lukea. Viikkotuntimäärä on näennäisen suuri, mutta kun siihen lasketaan mukaan vielä kaikenlaista liikunnallinen leikki, niin ei se todellakaan paljoa ole. Kyllä nuo määrät toteutuu kaikilla aktiivisilla lapsilla, enkä nyt tarkoita sellaisia jotka viettävät aikaansa pelaten kännykällä.
IS:n jutun mukaan kisoissa yllättäneet ruotsalainen ja norjalainen ovat harjoitelleet määrätietoisesti jo ihan lapsesta lähtien. Määrätietoinen harjoittelu ei ole mitään pihalla kirkkiksen leikkimistä, vaan suunnitelmallista lajiharjoittelua. Ei tämmöinen tietenkään monen kohdalla tule kysymykseen, mutta sellaisa ne mestarit vaan tuppaavat olemaan - vähän erilaisia kuin muut jo ihan lapsena.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1091890
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras91485Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.811457Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum131449- 1491378
- 981299
- 231297
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt6481219Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida161107Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih81098