Hieman ennen kuolemaa

Hei vain kaikki.

Mä olen 27 vuotias mies. Mulla on nyt vahva tunne siitä, että elämäni on pian päättynyt. En ole surullinen enkä pelkää kuolemaa ollenkaan. Oloni on todella levollinen, ei ole kiire enää minnekään eikä mitään ole pakko tehdä. Kipuja ei oikeastaan ole. Hieman voi lihaksistossa olla pientä kipuilua, mutta muuten ei ole kipuja missään. Elintoiminnot ovat hidastuneet. Pissalla ja kakalla tarvitsee käydä yhä harvemmin. Ruoka ei enää maistu. Vettä haluan välillä. En ole sairaalassa, vaan kotona. Olen helpottunut. Tuntuu niin siltä, että olen hommani hoitanut. Olen onnellinen. Olen hieman väsynyt, mutta jaksan silti valvoa. Tuntuu siltä, että mun ei enää tarvitse tehdä mitään. En silti ole turhautunut. Nyt oikeastaan haluan vain olla ja hiljalleen vaipua ikuiseen lepoon, jolloin kaikki on ikuisesti hyvin minun kohdallani. Minusta tuntuu hyvältä, kun saan jakaa asiani teidän kanssanne. Siksi kirjoitin asiani tänne. Saatte toki kommentoida tätä ja kertoa kokemuksianne ja mielipiteitänne, mutta en välttämättä tule niitä kaikkia lukemaan.

Kaikkea hyvää teille, jotka vielä jäätte tänne maan päälle elämään.
Ilmianna
Jaa

30 Vastausta


Hei sinulle aloittaja. Onko sinulla joku kuolemaan johtava sairaus, vai miksi ajattelet kuolevasi pian? Voimia päiviisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tietääkseni ei ole, kun ei ole tutkittu. Oireet ja tuntemukset on sellaiset, että kuolema on hyvin lähellä. En halua lähteä lääkäriin jonottamaan, kun pärjään näinkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos olet täältä lähtemässä niin rukoile Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta ottamaan sinut omakseen, antamaan kaikki elämäsi erheet anteeksi ja ottamaan vastaan iankaikkisuuteen. Ja rukoile että tapahtukoon Isä Jumala sinun tahtosi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mä teen näin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kannattaisiko mennä psykiatrille?? Aika pitkä kuoleman odotus sulla edessä, kun olet noin nuorikin. Epäilen, että olet trolli. Pelleilet vakavalla asialla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Noin voisi monikin luulla ja mä ymmärrän sen kyllä. Sen kyllä tuntee kehossaan ja muutenkin sen aistii, että kuolema on lähellä. Ei sitä voi niin pikkutarkasti selittää. Jokainen kokee kuoleman omalla tavallaan.

Mä vain kuolen nuorempana kuin moni muu, enkä mä siitä oo mitenkään katkera tai vihainen. Olen vain onnellinen, että pääsen ikuiseen lepoon ja rauhaan ja onneen. Jokainen meistä kuolee aikanaan, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Mulla voi olla elinpäiviä vielä ehkä viikon verran, mutta kovin pitkään en tule elämään. Kuten aloituksessa jo kerroin, niin elintoiminnot ovat hidastuneet ja ruokahalukin on jo hyvin pieni. Olen väsynyt, mutta jaksan valvoa joitakin tunteja. Näin se vaan nyt menee. Kaikkea hyvää myös sinulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kohta_elämä_on_ohi kirjoitti:
Noin voisi monikin luulla ja mä ymmärrän sen kyllä. Sen kyllä tuntee kehossaan ja muutenkin sen aistii, että kuolema on lähellä. Ei sitä voi niin pikkutarkasti selittää. Jokainen kokee kuoleman omalla tavallaan.

Mä vain kuolen nuorempana kuin moni muu, enkä mä siitä oo mitenkään katkera tai vihainen. Olen vain onnellinen, että pääsen ikuiseen lepoon ja rauhaan ja onneen. Jokainen meistä kuolee aikanaan, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Mulla voi olla elinpäiviä vielä ehkä viikon verran, mutta kovin pitkään en tule elämään. Kuten aloituksessa jo kerroin, niin elintoiminnot ovat hidastuneet ja ruokahalukin on jo hyvin pieni. Olen väsynyt, mutta jaksan valvoa joitakin tunteja. Näin se vaan nyt menee. Kaikkea hyvää myös sinulle.
Et ole kuollut ennen, joten et voi tietää, miltä se tuntuu. Varaudu nyt vain siihen, ettei henki vielä vuosikymmeniin lähde.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
578358 kirjoitti:
Et ole kuollut ennen, joten et voi tietää, miltä se tuntuu. Varaudu nyt vain siihen, ettei henki vielä vuosikymmeniin lähde.
No mä tiedän ja tunnen itseni ja kehoni. Sen merkit on jo olemassa, mitä netistä oon lukenut. Nyt lepään ja hiljalleen nukun pois. Ei mun tarvitse enää varautua mihinkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kohta_elämä_on_ohi kirjoitti:
No mä tiedän ja tunnen itseni ja kehoni. Sen merkit on jo olemassa, mitä netistä oon lukenut. Nyt lepään ja hiljalleen nukun pois. Ei mun tarvitse enää varautua mihinkään.
Itsediagnoosi menee yleensä metsään.

Olet selvästi varautunut kuolemaan, mutta tapauksessasi elämä on selvästi todennäköisempi vaihtoehto, joten myös siihen kannattaisi varautua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Onko isäsi tai äitisi puolella kuollut porukkaa nuorena? Voisiko kyseessä olla jokin kuolemaan jo nuorella iällä johtava perinnöllinen sairaus?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei oo niin nuorena kuolleita kovinkaan paljoa. Voi olla, että kyseessä on joku syöpä, mutta se ei ole aiheuttanut kipuja. Päivä päivältä vain menen heikommaksi ja lopulta kuukahdan ikiuneen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei
Kuinka voit tänään?

Pappi Elisabet
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Väsyttää vähän. Jaksan kuitenkin valvoa. Päivä kerrallaan elän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Itse olen maannut 1,5 vuotta. 22h vrk makaan. Vatsa toimii vaan ulostuslääkkeillä ja pissalla käyn harvoin. En syö enkä juo paljoa. Ruumiinlämpö on 35,6. Eli sulla voi olla pitkä odotus, sillä epäilen, että olet masentunut kuten minäkin ja siitä ainakin mulla johtuu nämä asiat. Onko sula perhettä, sisaruksia, vanhempia? Oletko heidän kanssaan jutellut tästä asiasta? Voimia iltaasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hei te molemmat
Onko teillä mitään apua tai hoitokontakteja ollut mihinkään suuntaan? Masennusta voidaan hoitaa. Kuulostaa hyvin huolestuttavalta tällainen apaattisuus ja pelkkä kuoleman odottaminen. Ei se kuolema välttämättä tule kymmeniin vuosiin.

Kertokaa millaista apua olette saaneet? Ja minäkin kyselen samaa aloittajalta kuin nimimerkki Minätaastäällä.

Voimia molemmille.
Lämmöllä Pappi Elisabet
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei ole mitään hoitokontakteja mihinkään suuntaan. En ole lääkärissä käynyt vuosiin. Tajuan kuitenkin, ettei tämä normaalia ole. Itken usein, kun haluaisi nousta sängystä ja vaikka siivota, mutta ei jaksa. Olen jotenkin antanut periksi,vähän niinkuin aloittaja, odotan, että kuolen vaan pois.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei te molemmat
Onko teillä mitään apua tai hoitokontakteja ollut mihinkään suuntaan? Masennusta voidaan hoitaa. Kuulostaa hyvin huolestuttavalta tällainen apaattisuus ja pelkkä kuoleman odottaminen. Ei se kuolema välttämättä tule kymmeniin vuosiin.

Kertokaa millaista apua olette saaneet? Ja minäkin kyselen samaa aloittajalta kuin nimimerkki Minätaastäällä.

Voimia molemmille.
Lämmöllä Pappi Elisabet
Vai että hoitokontakteja. Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä vaikka toimivin lääke olisi ihmiskontakit ja jonkinlainen päämäärä elämässä . Suomessa vaan tuppaa olemaan asenne, että masentuneet eivät ole minkäänarvoisia työ-/parisuhdemarkkinoilla. Vältellään kuin ruttoa. Luuseri ätmejä kaikki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei te molemmat
Onko teillä mitään apua tai hoitokontakteja ollut mihinkään suuntaan? Masennusta voidaan hoitaa. Kuulostaa hyvin huolestuttavalta tällainen apaattisuus ja pelkkä kuoleman odottaminen. Ei se kuolema välttämättä tule kymmeniin vuosiin.

Kertokaa millaista apua olette saaneet? Ja minäkin kyselen samaa aloittajalta kuin nimimerkki Minätaastäällä.

Voimia molemmille.
Lämmöllä Pappi Elisabet
Miksi julkisesti haluat kuulla, minkälaista apua on saatu? Pelkäätkö kohdata masentuneita henkilökohtaisesti?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hei
Miten itse koittaisit auttaa näitä ihmisiä? Täällä ei voi antaa henkilökohtaisia yhteystietoja kuten varmaan tiedät. Työssäni kohtaan masentuneita, ja tiedän että apua on saatavilla. Kovin vähän täällä kykenee kuitenkaan ohjaamaan avun piiriinkään kun ei edes tiedä miltä paikkakunnalta kukakin on.
Ajattelen kuitenkin, että jos joku kirjoittaa tänne, se on vastaamisen arvoinen asia.

Pappi Elisabet
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Miksi pappi ei vastannut saamaansa vastaukseen vaan sen sijaanvastasi ei asiaan liittyvälle kysymykseen..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei
Miten itse koittaisit auttaa näitä ihmisiä? Täällä ei voi antaa henkilökohtaisia yhteystietoja kuten varmaan tiedät. Työssäni kohtaan masentuneita, ja tiedän että apua on saatavilla. Kovin vähän täällä kykenee kuitenkaan ohjaamaan avun piiriinkään kun ei edes tiedä miltä paikkakunnalta kukakin on.
Ajattelen kuitenkin, että jos joku kirjoittaa tänne, se on vastaamisen arvoinen asia.

Pappi Elisabet
Miksi et anna työnumeroa? Sen saa antaa, kuten varmaan tiedät. Sinun pitäisi tietää, miten auttaa, eikä kysellä ohjeita täällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kun olin 25-vuotias luulin kuolevani ennen kolmekymppisiäni. Nyt kun olen 35-vuotias luulen kuolevani ennen 40 ikävuottani. Kyse on masennuksen aiheuttamasta toiveesta kuolla nuorena ilman, että tarvitsee tappaa itseään. Pahimmassa tapauksessa olen elossa vielä kasikymppisenä..
Ilmianna
Jaa
Älä luovuta. Elämällä on psljon vielä mitä et tiiäkkään!
Ja tietysti oman käen kautta ei kannata lähtä jäävät vain läheiset suremaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miten aloittaja voit tänään?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
kyllä kuolema tulee ihan odottamatta. tai sitten ei. olen kaksi kertaa ollut ihan rajalla. kumpikin kerta tuli ihan yllättäen. täällä kuitenkin vielä olen. on hyvä muistaa ettemme ole ikuisuuksia täällä. en syyttele millään tavoin päätöstäsi kuolla, tai siis kuoleman odottelua. mutta toivoisin että muistasit elää ne päivät mitä on jäjellä
Ilmianna
Jaa
Aloittelija, syö kunnolla,juo paljon vettä,rukoile. Älä odota kuolemaa.....jos sulla syöpä,mene lääkäriin. Älä aiheuta lähäisillesi tuskaa.Tiedän mistä puhun,samaa kokenut.....
Ilmianna
Jaa
Olisko aloittajalla mahdollisesti kilpirauhasen vajaatoiminta?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tämä ollut itselläkin mielessä. Kestänyt jo pitkään ja edennyt aika pitkälle. Tämä tila pystytään kyllä korjaamaan Thyroxinilla ja/tai muulla hormonilla. Itsellä ollut kilppariongelmia jo hyvin kauan. Aiemmin mainittu syöpäkin kyllä ihan mahdollinen vaihtoehto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Hei!
Tilaa taksi kodin oven eteen ja käy lääkärissä. Päivystykseenkin pääsee. Voihan olla, että jokin lääkitys, kuten edellämainittu kilpirauhasen vaajaatoimintaa korjaava lääkitys, tai masennuslääkkeet nostaisivat sinut ja toisenkin kirjoittajan sängyn pohjalta. Älkää vielä luovuttako! Elämällä on vielä paljon annettavaa!
Jeesuksen ristin luota löytyy apu ja lohduttaja. Hän on syntisten ystävä ja tie Isän luo. Anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, niin teille avataan.
Toivon, ja rukoilen, että saatte tarvitsemanne avun. Rukoilkaa myös itsekin. Kääntykää sydämessänne hänen puoleensa, joka voi syntisen armahtaa ja antaa iankaikkisen elämän.
Samalla sen taksin voi kutsua ovelle. Lääkärikäynti pitäisi järjestää.
Voimia teille!
Ilmianna
Jaa
Hei rakas ystäväni, elämässä on tällaisia aaltoliikkeitä, välillä tuntuu että hukkuu ja jonkun ajan kuluttua voi aurinkokin paistaa. Yritä saada aika jollekin ammattilaiselle jonka kanssa voisit puhua tai jos sinulla olisi yksi ystävä joka kuuntelisi ja vaihtaisi ajatuksia kanssasi. Olet niin nuori että sinun vanhempasikaan eivät voi tilaltasi korviaan sulkea, ovat velvollisia tuuppaamaan sinua eteenpäin. Elämäsi ei todellakaan ole vielä ohi, eihän se ole vielä oikein alkanutkaan. Tulet huomaamaan joskus ajattelevasi kun elämässä tapahtuu jotain kivaa että olipa hyvä kun en vielä luovuttanutkaan. Olen täysin varma että myös sinun varalle on elämässä laskettu myös hyvää, malta vain. Positiivista energiaa ja rakkautta sinulle pieni ystäväni.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Hieman ennen kuolemaa

Hei vain kaikki.

Mä olen 27 vuotias mies. Mulla on nyt vahva tunne siitä, että elämäni on pian päättynyt. En ole surullinen enkä pelkää kuolemaa ollenkaan. Oloni on todella levollinen, ei ole kiire enää minnekään eikä mitään ole pakko tehdä. Kipuja ei oikeastaan ole. Hieman voi lihaksistossa olla pientä kipuilua, mutta muuten ei ole kipuja missään. Elintoiminnot ovat hidastuneet. Pissalla ja kakalla tarvitsee käydä yhä harvemmin. Ruoka ei enää maistu. Vettä haluan välillä. En ole sairaalassa, vaan kotona. Olen helpottunut. Tuntuu niin siltä, että olen hommani hoitanut. Olen onnellinen. Olen hieman väsynyt, mutta jaksan silti valvoa. Tuntuu siltä, että mun ei enää tarvitse tehdä mitään. En silti ole turhautunut. Nyt oikeastaan haluan vain olla ja hiljalleen vaipua ikuiseen lepoon, jolloin kaikki on ikuisesti hyvin minun kohdallani. Minusta tuntuu hyvältä, kun saan jakaa asiani teidän kanssanne. Siksi kirjoitin asiani tänne. Saatte toki kommentoida tätä ja kertoa kokemuksianne ja mielipiteitänne, mutta en välttämättä tule niitä kaikkia lukemaan.

Kaikkea hyvää teille, jotka vielä jäätte tänne maan päälle elämään.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta