Omaishoitajaa ei oteta vakavasti

Samaa kokemusta ja kohtaloa täälläkin.
Senjoripuolen terveydenhoitajalle soitin ja kerroin ongelmistani hoidettavan kanssa. Näinkin jokapäiväinen asia on murheena kuin peseytyminen. En saa hoidettavaa pesulle, hänen vaatteitaan pesuun tai petivaatteita. Pyysin kertomaan tästä lääkärille. Samoin siitä, että en saa hoidettavaa ottamaan lääkärin määräämiä uusia lääkkeitä.
Kommentti oli, että väkisin ei saa pestä eikä lääkitä..että lääkäri sitten katsoo.
Pas..t katsoi, eipä paljon omaishoitajan työn vaikeudet näyttäneen kiinnostavan. Ei myöskään sekään kiinnostanut minkälaisia luonnemuutoksia hoidettavalle on tullut, väkivaltaisuutta tai muuta. Minun täytyy vain hyväksyä ne, koska ne kuuluvat sairauteen.

Kotini/taloni on muuttunut hoidettavan myötä kotisairaalaksi. Enään ei tuoksu raikkaalta vaan joka paikassa haisee kusi ja pas..a.

Pitääkö oikeasti hyväksyä kaikki.

just.nyt kirjoitti:

Samaa kokemusta ja kohtaloa täälläkin.
Senjoripuolen terveydenhoitajalle soitin ja kerroin ongelmistani hoidettavan kanssa. Näinkin jokapäiväinen asia on murheena kuin peseytyminen. En saa hoidettavaa pesulle, hänen vaatteitaan pesuun tai petivaatteita. Pyysin kertomaan tästä lääkärille. Samoin siitä, että en saa hoidettavaa ottamaan lääkärin määräämiä uusia lääkkeitä.
Kommentti oli, että väkisin ei saa pestä eikä lääkitä..että lääkäri sitten katsoo.
Pas..t katsoi, eipä paljon omaishoitajan työn vaikeudet näyttäneen kiinnostavan. Ei myöskään sekään kiinnostanut minkälaisia luonnemuutoksia hoidettavalle on tullut, väkivaltaisuutta tai muuta. Minun täytyy vain hyväksyä ne, koska ne kuuluvat sairauteen.

Kotini/taloni on muuttunut hoidettavan myötä kotisairaalaksi. Enään ei tuoksu raikkaalta vaan joka paikassa haisee kusi ja pas..a.

Pitääkö oikeasti hyväksyä kaikki.

Lue lisää

Mäkin yrittänyt sanoa ettei tietystä lääkkeestä ole hyötyä muistisairaalle, enempi aiheuttaa lisäongelmia käytökseen kuin vähentäis niitä, mutt eihän lääkäri uskonut mun sanaan. Nyt ollut oikeasti helvetin vaikeita päiviä hoidettavan kanssa, kun hän käy ylikierroksilla, on koko ajan lähdössä johonkin. Pakko saada hänelle joku rauhoittava lääkitys lisäksi, jos kerran pitää kotona hoitaa hänet, en mä pärjää hänen kanssaan, enkä jaksa valvoa ja vahtia ympärivuorokauden hänen perään. Se on kumma ett lääkäreitten on niin vaikea ottaa oikeasti tosissaan omaishoitajan sanomisia hoidettavan lääkityksestä, eihän he joudu muistisairasta jatkuvasti hoitamaan.
Meillä on sama juttu, koti tuoksuu nykyään pissavaipalle ja välillä paskallekin, ilmanraikastimia joutuu käyttämään, ett sais vähän parempaa tuoksua tilalle.

just.nyt kirjoitti:

Samaa kokemusta ja kohtaloa täälläkin.
Senjoripuolen terveydenhoitajalle soitin ja kerroin ongelmistani hoidettavan kanssa. Näinkin jokapäiväinen asia on murheena kuin peseytyminen. En saa hoidettavaa pesulle, hänen vaatteitaan pesuun tai petivaatteita. Pyysin kertomaan tästä lääkärille. Samoin siitä, että en saa hoidettavaa ottamaan lääkärin määräämiä uusia lääkkeitä.
Kommentti oli, että väkisin ei saa pestä eikä lääkitä..että lääkäri sitten katsoo.
Pas..t katsoi, eipä paljon omaishoitajan työn vaikeudet näyttäneen kiinnostavan. Ei myöskään sekään kiinnostanut minkälaisia luonnemuutoksia hoidettavalle on tullut, väkivaltaisuutta tai muuta. Minun täytyy vain hyväksyä ne, koska ne kuuluvat sairauteen.

Kotini/taloni on muuttunut hoidettavan myötä kotisairaalaksi. Enään ei tuoksu raikkaalta vaan joka paikassa haisee kusi ja pas..a.

Pitääkö oikeasti hyväksyä kaikki.

Lue lisää

Meilläkin samaa juttua.
Hoidettava ei suostu ottamaan lääkitystä. Vaikka dosetista antaa käteen ja sivusta seuraa ottamisen, kuitenkin tiettyjä pillereitä löytyy roskiksesta ja kellumasta vessanpytystä. Tästä on puhuttu tk:ssa, mutta mitään apua en ole saanut.
Samoin peseytyminen, kait hoidettava pelkää, että nahka kuluu. Taloni haisee hoidettavan takia kuin vanhan ajan navetta. Ei auta vaikka miten luuttuaa ja puunaa.
Myöskään henkiseen väkivaltaan, jota saan päivittäin, ei puututtu. Se kuulemma kuuluu sairauteen. Eli sekin pitää kestää kun en ole kouluja käynyt sairaanhoitaja.
Hoidettavani on mielenterveyspotilas. Terapiat lopetettu ja mielenterveystoimiston palvelut on olleet jo vuosia lähetteen varassa. Silti lähetettä ei saa kun sitä tarvittaisiin. Koko syksy on ollut pelkkää kaaosta. Tai oikeastaan jo kolme vuotta. Tilanne on koko ajan pahentunut, enkä saa apua mistään. Geriatrin lausunnossakin lukee, että muistin huononeminen sekä tilanne, johtuu psyykkisistä asioista silti täällä tk:sta en saa hänelle lähetettä esimerkiksi mielenterveystoimistoon tai psygiatriselle osastolle, että lääkitys saataisiin kuntoon ja hänet henkiseen tasapainoon.
Joudun omassa kodissani, ostamassani ja maksamassani, olemaan kuin vieras. Kumartelemaan ja olemaan kuin palkollinen. Pyytämään anteeksi olemassaoloani hoidettavalta, jota en tosiaankaan uskalla vastustaa. Välillä leikitään kuurupiiloa, koska jo pelkkä olemukseni ottaa hoidettavan hermoille. Onko oikein, että hoidettava ajaa hoitajansa omaan huoneeseen? Onko oikein, että hoidettava kyylää hoitajansa jokaisen askeleen, sekoittaa paperit, vainoaa puhelinta? Lukitsee ovet hoitajalta kun hän menee ulos vaikkapa lumitöihin, sammuttelee valot, että pitää istua pimeässä? Televisiota ei saa katsoa, ulos ei saa mennä...Kuuluuko nämä kaikki sairauteen?
Ainut neuvo mitä olen tk:sta saanut on; "lähde tilanteesta pois". Tässä on apu mitä olen kymmenen vuoden aikana saanut...Ai saatiin muutakin, saatiin vaippoja, joiden kanssa hoidettava nyt askartelee. Käytettyjä kun ei saa viedä roskiin. Pitää säästää. Välillä niitä löytyy milloin mistäkin...viimeiseksi niitä löytyi ruokia sisältävästä kaapista...

Myöskään tämä kouluja käynyt hoitohenkilökunta ei ymmärrä sitä, että näistä asioista ei voi puhua avoimesti lääkärille hoidettavan aikana. Tälläisen avautumisen jälkeen voi kotona tapahtua vaikka mitä.

Kerran tässä pari vuotta sitten tilasin ajan lääkärille puhuakseni näistä asioista. Hoidettavan hoitava lääkäri sanoi, että pitää ottaa yhteyttä toisella paikkakunnalla olevaan avioliittoneuvontaan. Tämä oli naurettavinta mitä olen kuullut!!!
Näinkö meistä ns. puolisohoitajista ajatellaan.
Jumal...ta, etten kiivastu...eikö sekään hoitava lääkäri ymmärrä tilannetta. Katsoisi edes potilasta, eikä vahtaisi sitä tietokoneen näyttöä. Jos sitä pitää toljottaa olisi vetänyt esiin hoidettavan sivuston ja lukenut sieltä ja lopettaisi tämän hoidettavan päänsilityksen.
Toisaalta avioero olisi paras juttu ikinä kun etsisivät hoidettavalle toisen hoitopaikan...Mutta ongelmana on se, ettei hoidettava halua laitokseen...

Alan olla niin loppu tässä tilanteessa, että saan varmaan pian itsekin hermoromahduksen.
Aamuisin, kun pitää mennä aamupalan tekoon, tulee minulle sisäinen vapina...pakokauhu siitä, että mitä tänäänkin tapahtuu.

yhteiskunnan.narri kirjoitti:

Meilläkin samaa juttua.
Hoidettava ei suostu ottamaan lääkitystä. Vaikka dosetista antaa käteen ja sivusta seuraa ottamisen, kuitenkin tiettyjä pillereitä löytyy roskiksesta ja kellumasta vessanpytystä. Tästä on puhuttu tk:ssa, mutta mitään apua en ole saanut.
Samoin peseytyminen, kait hoidettava pelkää, että nahka kuluu. Taloni haisee hoidettavan takia kuin vanhan ajan navetta. Ei auta vaikka miten luuttuaa ja puunaa.
Myöskään henkiseen väkivaltaan, jota saan päivittäin, ei puututtu. Se kuulemma kuuluu sairauteen. Eli sekin pitää kestää kun en ole kouluja käynyt sairaanhoitaja.
Hoidettavani on mielenterveyspotilas. Terapiat lopetettu ja mielenterveystoimiston palvelut on olleet jo vuosia lähetteen varassa. Silti lähetettä ei saa kun sitä tarvittaisiin. Koko syksy on ollut pelkkää kaaosta. Tai oikeastaan jo kolme vuotta. Tilanne on koko ajan pahentunut, enkä saa apua mistään. Geriatrin lausunnossakin lukee, että muistin huononeminen sekä tilanne, johtuu psyykkisistä asioista silti täällä tk:sta en saa hänelle lähetettä esimerkiksi mielenterveystoimistoon tai psygiatriselle osastolle, että lääkitys saataisiin kuntoon ja hänet henkiseen tasapainoon.
Joudun omassa kodissani, ostamassani ja maksamassani, olemaan kuin vieras. Kumartelemaan ja olemaan kuin palkollinen. Pyytämään anteeksi olemassaoloani hoidettavalta, jota en tosiaankaan uskalla vastustaa. Välillä leikitään kuurupiiloa, koska jo pelkkä olemukseni ottaa hoidettavan hermoille. Onko oikein, että hoidettava ajaa hoitajansa omaan huoneeseen? Onko oikein, että hoidettava kyylää hoitajansa jokaisen askeleen, sekoittaa paperit, vainoaa puhelinta? Lukitsee ovet hoitajalta kun hän menee ulos vaikkapa lumitöihin, sammuttelee valot, että pitää istua pimeässä? Televisiota ei saa katsoa, ulos ei saa mennä...Kuuluuko nämä kaikki sairauteen?
Ainut neuvo mitä olen tk:sta saanut on; "lähde tilanteesta pois". Tässä on apu mitä olen kymmenen vuoden aikana saanut...Ai saatiin muutakin, saatiin vaippoja, joiden kanssa hoidettava nyt askartelee. Käytettyjä kun ei saa viedä roskiin. Pitää säästää. Välillä niitä löytyy milloin mistäkin...viimeiseksi niitä löytyi ruokia sisältävästä kaapista...

Myöskään tämä kouluja käynyt hoitohenkilökunta ei ymmärrä sitä, että näistä asioista ei voi puhua avoimesti lääkärille hoidettavan aikana. Tälläisen avautumisen jälkeen voi kotona tapahtua vaikka mitä.

Kerran tässä pari vuotta sitten tilasin ajan lääkärille puhuakseni näistä asioista. Hoidettavan hoitava lääkäri sanoi, että pitää ottaa yhteyttä toisella paikkakunnalla olevaan avioliittoneuvontaan. Tämä oli naurettavinta mitä olen kuullut!!!
Näinkö meistä ns. puolisohoitajista ajatellaan.
Jumal...ta, etten kiivastu...eikö sekään hoitava lääkäri ymmärrä tilannetta. Katsoisi edes potilasta, eikä vahtaisi sitä tietokoneen näyttöä. Jos sitä pitää toljottaa olisi vetänyt esiin hoidettavan sivuston ja lukenut sieltä ja lopettaisi tämän hoidettavan päänsilityksen.
Toisaalta avioero olisi paras juttu ikinä kun etsisivät hoidettavalle toisen hoitopaikan...Mutta ongelmana on se, ettei hoidettava halua laitokseen...

Alan olla niin loppu tässä tilanteessa, että saan varmaan pian itsekin hermoromahduksen.
Aamuisin, kun pitää mennä aamupalan tekoon, tulee minulle sisäinen vapina...pakokauhu siitä, että mitä tänäänkin tapahtuu.

Lue lisää

Nauhoita joskus kännykällä noita tilanteita. Jos saat mustelmia tms., menet näyttämään niitä lääkärille. Sitten ilmoitus poliisille ja avioeroa hakemaan ennenkuin olet itse vainaja.

Hän kertoi ettei hoidettava halua kotoa muuttaa kunnalliseen tai muihin hoitopaikkoihin.
Hoidettavalla on suuret oikeudet, ei häntä saa pakottaa vasten tahtoaan hoitopaikkaan.
Omaishoitajalla ei ole minkäänlaisia oikeuksia, kaikkeen on vaan alistutava oli oma henki tai terveys vaarassa, kukaan ei välitä kukaan ei kuuntele kukaan ei ota tosissaan.

Mitä teet tilanteessa kun joudut päivittäin henksen väkivallan kohteena olemaan? Hyvä kysymys mihin ei vastausta ole, henkistä väkivaltaa ei ole olemassa kun se kohdistuu omaishoitajaan.

Läheiset ja omaiset liitto, mikä se on?

Totuuson kirjoitti:

Hän kertoi ettei hoidettava halua kotoa muuttaa kunnalliseen tai muihin hoitopaikkoihin.
Hoidettavalla on suuret oikeudet, ei häntä saa pakottaa vasten tahtoaan hoitopaikkaan.
Omaishoitajalla ei ole minkäänlaisia oikeuksia, kaikkeen on vaan alistutava oli oma henki tai terveys vaarassa, kukaan ei välitä kukaan ei kuuntele kukaan ei ota tosissaan.

Mitä teet tilanteessa kun joudut päivittäin henksen väkivallan kohteena olemaan? Hyvä kysymys mihin ei vastausta ole, henkistä väkivaltaa ei ole olemassa kun se kohdistuu omaishoitajaan.

Läheiset ja omaiset liitto, mikä se on?

Lue lisää

https://omaishoitajat.fi/
On sen liiton nykyinen nimi. Mutta mitä hyötyä siitä meille on? Ei sitten yhtään mitään.

Tarvitsisivoimialisää kirjoitti:

Mäkin yrittänyt sanoa ettei tietystä lääkkeestä ole hyötyä muistisairaalle, enempi aiheuttaa lisäongelmia käytökseen kuin vähentäis niitä, mutt eihän lääkäri uskonut mun sanaan. Nyt ollut oikeasti helvetin vaikeita päiviä hoidettavan kanssa, kun hän käy ylikierroksilla, on koko ajan lähdössä johonkin. Pakko saada hänelle joku rauhoittava lääkitys lisäksi, jos kerran pitää kotona hoitaa hänet, en mä pärjää hänen kanssaan, enkä jaksa valvoa ja vahtia ympärivuorokauden hänen perään. Se on kumma ett lääkäreitten on niin vaikea ottaa oikeasti tosissaan omaishoitajan sanomisia hoidettavan lääkityksestä, eihän he joudu muistisairasta jatkuvasti hoitamaan.
Meillä on sama juttu, koti tuoksuu nykyään pissavaipalle ja välillä paskallekin, ilmanraikastimia joutuu käyttämään, ett sais vähän parempaa tuoksua tilalle.

Lue lisää

Nyt tuntuu, että pää repeää. Hoidettavani on mielenterveyspotilas ja ihan pelonsekaisin tuntein olen hissutellut tämän päivän.
Suuresti ihmettelen apteekkihenkilökuntaa sekä lääkäreitä. Uusivat ja antavat koko ajan lääkkeitä, joista olen ilmoittanut terveydenhoitajalle, että hoidettava käyttää niitä väärin. Hoidettava ei ole kirjoittanut minulle valtakirjaa apteekkiin, että voisin hoitaa lääkityksen.
Viimeksi kuukausi sitten pyysin senjoripuolen terveydenhoitajalta, että veisi lääkärille tietoa, että ei uusisi enään vuosia käytössä ollutta särkylääkettä eikä rauhoittavaa, koska niitä käytetään väärin. Uusittiin, kun hoidettava esitti lääkärissä käynnillä, miten selkää särkee ja ahdistaa.
Kuka on vastuussa, hoidettava toikkaroi täällä kotona pillerihumalassa? Kuka vastaa kun hän autoilee kolmiolääkkeitten vaikutuksessa?
Mutta mitäpä väliä minulla, omaishoitajalla, on. Minun pitää vain olla koko ajan pelko sydämellä ja harkita sanani ja kärsiä jokaisena päivänä pelosta.

Kertokaahan mistä saan apua?

Omaishoitajan hätää ei kukaan ota vakavissaan.

Mielestäni se meidän etujärjestö...hah han...Omaiset ja Läheiset ry...olisi velvollinen ajamaan tätä asiaa, jos se meidän omaishoitajien asema heitä kiinnostaa.
Mutta tuskinpa tämäkään on sellainen asia mikä tuota järjestöä kiinnostaa.

Sairas on sairas mieleltäänkin, hänen kuuluu kustantaa menonsa itse, ei hoitajan.
Omaishoidon tuki on hoitajan palkka hoitotyöstä. Se kuuluu sinulle, ei kenellekään muulle.
Meillä hoidettava kustantaa itse lääkkensä vaatteet hoitotarvikkeet ja ottaa osaa ruoka ja moniin muihinkin menoihin.

hoit2 kirjoitti:

Sairas on sairas mieleltäänkin, hänen kuuluu kustantaa menonsa itse, ei hoitajan.
Omaishoidon tuki on hoitajan palkka hoitotyöstä. Se kuuluu sinulle, ei kenellekään muulle.
Meillä hoidettava kustantaa itse lääkkensä vaatteet hoitotarvikkeet ja ottaa osaa ruoka ja moniin muihinkin menoihin.

Lue lisää

Kyse oli siitä, ymmärtävätkö hoidettavat asian. Kyllä muut sen ymmärtävät.

Eikö osan hoitotarvikkeista saa kunnalta t. arvauskeskuksesta? Kuten poikkilakanat ja vaipat? Samoin suihkutuolit ja vessankorote ym. Haavanhoitotarvikkeita saa ja jollain on moottorisänkykin lainassa tms. sairaalasta.

noinniiii kirjoitti:

Kyse oli siitä, ymmärtävätkö hoidettavat asian. Kyllä muut sen ymmärtävät.

Eikö osan hoitotarvikkeista saa kunnalta t. arvauskeskuksesta? Kuten poikkilakanat ja vaipat? Samoin suihkutuolit ja vessankorote ym. Haavanhoitotarvikkeita saa ja jollain on moottorisänkykin lainassa tms. sairaalasta.

Lue lisää

Siitä kyse, toiset hoidettavat ymmärtää toiset ei.
Joku hoidettava tekee kiusaa hoitajalle eikä anna lääkkeisiinsä rahaa.

hoit2 kirjoitti:

Siitä kyse, toiset hoidettavat ymmärtää toiset ei.
Joku hoidettava tekee kiusaa hoitajalle eikä anna lääkkeisiinsä rahaa.

Moni hoidettava ei edes osallistu elämisensä ja asumisensa kustannuksiin. Omaishoitajalla ei ole oikeutta ottaa hoidettavan tililtä elinkustannuksiin rahaa, jos hoidettava ei sitä halua.
Monessa tapauksessa omaishoitaja käyttää oman eläkkeensä ja omaishoidontuen hoidettavan asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Mitä hänelle jää omasta eläkkeestään itselleen henkilökohtaisiin kuluihin? Ei yhtään mitään...ei edes hyvää mieltä.

Pyydä kunnaltasi rahaa, jos hoidettava ei sitä anna omiin kuluihinsa ja elämisen kustannuksiin !
Eiköhän hoidettavan kukkaron nyörit aukea, kun pyydät sosiaalipuolen ihmiset käymään luonanne tai menette sosiaalitoimistoon tai nykyään ilmeisesti KELAan (jos tilanne on liikkumisen ja terveyden kannalta mahdollinen)
Ei sinullakaan ole velvollisuutta maksaa ja elättää, jos hoidettavalla on kerran rahaa.
Jokainen vastaa menoistaan, jos rahaa on.

Isäni luona on käynyt kotihoidon sairaanhoitaja, sosiaalivirkailija ja geriatri samaan aikaan palaverissa.
Ihmettelin, että se onnistui ! Teimme hoitosuunnitelman ja selvitimme mahdolliset tuet ym käytännön asioita.
Kaikki ei kuitenkaan sen jälkeen ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta jotain saatiin aikaiseksi.

noinniiii kirjoitti:

Kyse oli siitä, ymmärtävätkö hoidettavat asian. Kyllä muut sen ymmärtävät.

Eikö osan hoitotarvikkeista saa kunnalta t. arvauskeskuksesta? Kuten poikkilakanat ja vaipat? Samoin suihkutuolit ja vessankorote ym. Haavanhoitotarvikkeita saa ja jollain on moottorisänkykin lainassa tms. sairaalasta.

Lue lisää

Ei saa ns. arvauskeskuksesta mitää. Vaippojen ensimmäisen erän tilaavat kun se menee hoitsun ja lääkärin kautta. Vaipat saa vielä toistaiseksi ilmaiseksi.
Muut on sitten ostettava, pesulaput, poikkilakanat ym. Vuokra peritään noista hoitotuoleista ym.

Samaan olen törmännyt.
Jos puhuu hoitajalle tai lääkärille vaikka puhelimessa totuuksia hoidettavasta ja pyytää ettei kerrota hoidettavalle.
Niin kohta tulee puhelu hoidettavalta (sairaalasta), että et kuulemma ota kotiin takaisin . Eikö hoitohenkilökunnalla ole vaitiolo velvollisuutta. Tätä on tapahtunut usein. Hoidettavat kun eivät ymmärrä oikeaa tilannetta kotona, eihän heistä ole mitään huolta, kuin 24/7.
Mullakin menossa taas tilanne, kotiin oltais tulossa sairaalasta. En oikeasti jaksa.Ahdistaa, saa nähdä kuinka käy. Monet kerrat on sanotusti karannut kotiin.
Vai onko tämä sitä ns itsemääräämisoikeutta.
Missä omaishoitajan oikeudet, kysyn vaan.

Minua neuvoi eräs pienkodin omaistaja tilaamaan itselleni ajan lääkäriin kun hoidettava on inttervallihoidossa ja kertomaan lääkärille päin näköä tuntemukset ja sen, ettei enään halua eikä jaksa toimia omaishoitajana.

Ei meillä omaishoitajilla ole mitään oikeuksia.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803312200849673_u0.shtml
Siinä sitä ihmetellään kuka suostuu tekemään näillä ehdoilla tulevaisuudessa. Vastaus on omaishoitaja.

Just, koska omaishoitajat saa julkisuutta raskaan työn aiheittamalle loppuunpalamiselle?
Meillä ei ole ihmisoikeuksia eikä oikeutta inhimilliseen elämään.

Omainenjaksaa kirjoitti:

Just, koska omaishoitajat saa julkisuutta raskaan työn aiheittamalle loppuunpalamiselle?
Meillä ei ole ihmisoikeuksia eikä oikeutta inhimilliseen elämään.

Totta. Nyt uutisissa oli juttua siitä, ett sote muuttaa omaishoidontuen maksuhommaa niin, ett maksajaksi tulis maakunta ja se saattaa muuttaa asioita vielä huonompaan suuntaan kuin ne nyt on, kun kaikki maakunnat eivät pysty varojen puutteen takia antamaan samoja palveluita kuin nykyään. Eli hyvässä lykyssä kaikesta avusta joutuu maksamaan, niistäkin mitkä nykyään on saanut ilmaiseksi ja kaikkia nykyisin myönnettyjä palveluita ei välttämättä enää jatkossa anneta. Joten sote huonontaa omaishoitajien asemaa entisestään. Itsellä on hoidettava jo jonottamassa hoitopaikkaa, toivottavasti saa ennenkuin isompia muutoksia tulee. Kovan työn takana on ollut tämänhetkisenkin avunsaanti, tarpeeseen se on ollut, olen huomannut miten väsynyt oikeasti olen. Aiemmin sitä sinnillä yritti jaksaa ja kun hoidettava meni viikoksi vuorohoitoon, niin sen viikon aikana tein isommat siivoukset kotona ja hoidin hoidettavan hoitoon liittyviä asioita kaupungilla ja nukuin välillä istualtani, kun olin niin väsynyt etten jaksanut edes sänkyyn mennä nukkumaan. Olen ollut kiitollinen tällä hetkellä saadusta avusta ja se ett sain hoidettavan jonottamaan hoitopaikkaa, oli kuin lottovoitto, aiemmin sekään ei onnistunut vaikka olin yrittänyt, palveluohjauspuolelta ei otettu kuuleviin korviin mun avunpyyntöjäni silloin. Mutt vielä on matkaa jäljellä siihen hoitopaikan saantiin ja oikeasti raskasta huolehtia vaikealuonteisesta hoidettavasta, ihan kuin vetäisin painavaa kivirekeä perässäni. Kyllä useamman vuoden omaishoitajuus vie ihmiseltä mehut, ihan kuin olis urakalla rakentanut useita vuosia taloa, joka ei ikinä valmistu.

Vielävähänmatkaa kirjoitti:

Totta. Nyt uutisissa oli juttua siitä, ett sote muuttaa omaishoidontuen maksuhommaa niin, ett maksajaksi tulis maakunta ja se saattaa muuttaa asioita vielä huonompaan suuntaan kuin ne nyt on, kun kaikki maakunnat eivät pysty varojen puutteen takia antamaan samoja palveluita kuin nykyään. Eli hyvässä lykyssä kaikesta avusta joutuu maksamaan, niistäkin mitkä nykyään on saanut ilmaiseksi ja kaikkia nykyisin myönnettyjä palveluita ei välttämättä enää jatkossa anneta. Joten sote huonontaa omaishoitajien asemaa entisestään. Itsellä on hoidettava jo jonottamassa hoitopaikkaa, toivottavasti saa ennenkuin isompia muutoksia tulee. Kovan työn takana on ollut tämänhetkisenkin avunsaanti, tarpeeseen se on ollut, olen huomannut miten väsynyt oikeasti olen. Aiemmin sitä sinnillä yritti jaksaa ja kun hoidettava meni viikoksi vuorohoitoon, niin sen viikon aikana tein isommat siivoukset kotona ja hoidin hoidettavan hoitoon liittyviä asioita kaupungilla ja nukuin välillä istualtani, kun olin niin väsynyt etten jaksanut edes sänkyyn mennä nukkumaan. Olen ollut kiitollinen tällä hetkellä saadusta avusta ja se ett sain hoidettavan jonottamaan hoitopaikkaa, oli kuin lottovoitto, aiemmin sekään ei onnistunut vaikka olin yrittänyt, palveluohjauspuolelta ei otettu kuuleviin korviin mun avunpyyntöjäni silloin. Mutt vielä on matkaa jäljellä siihen hoitopaikan saantiin ja oikeasti raskasta huolehtia vaikealuonteisesta hoidettavasta, ihan kuin vetäisin painavaa kivirekeä perässäni. Kyllä useamman vuoden omaishoitajuus vie ihmiseltä mehut, ihan kuin olis urakalla rakentanut useita vuosia taloa, joka ei ikinä valmistu.

Lue lisää

Suomessa on käsittääkseni laki joka takaa kunnallisen hoitopaikan kolmen kuukauden sisällä siitä kun päätös on tehty. Edellyttäen tietenkin että kriteerit hoidettavan kunnosta täyttyvät