Moni lasisen ja väkivaltaisen lapsuuden elänyt ihminen kertoo aikuisena raskaista kokemuksistaan, mutta sanoo lopuksi antaneensa anteeksi, koska ymmärtää perheen ongelmat nyt aikuisena.
Minä olen aina sitä ihmetellyt. Lapsen elämän tuhonneet aikuiset eivät ole miksikään muuttuneet, jolleivat ole kuolleet, mutta kuitenkin uhri antaa heille anteeksi.
Minusta anteeksiantaminen on yksi uhri lisää siinä piinassa, jossa ihminen on elänyt.
Mitä ihminen hyötyy siitä?
Voin hyvin käsittää, että vanhempien ongelmat ovat aikuisena helpompi ymmärtää. Kaikilla on ristinsä.
Mutta minusta ei ole tarpeen ymmärtää ja vähätellä oman lapsen kaltoin kohtelua, on elämä sitten kuinka vaikeaa tahansa, sillä lapsi on avuton ja turvaton. Sitä ei ole tarpeen antaa anteeksi.
Pitääkö olla alistunut ja poljettu lapsi vielä itsenäisyyden saavutettuaan. Eikö ole oikeus suoristaa selkä ja julistaa, ettei ikinä unohda, siihen on oikeus!
Pakko antaa anteeksi?
98
1449
Vastaukset
- nähty.on.ei.kirj
Olet oikeassa, anteeksiantokin, koetaan vastaavaassa tilanteessa ikään kuin velvollisuudeksi. Ja tokihan vähän vastaavia tilanteita muistan sieltä lapsuus vuosilta, isänihän oli ihan ihan umpijuoppo ja äitini osasi hyvin häntä kompata. (Onneksi mummoni hakikin minut parempaan talteen) Mutta joka tapauksessa, elämässä on asioita joita ei vaan voi anteeksi antaa, tai silloin teeskentelisi, tai pikemminkin ehkä , haluaa jopa antaa anteeksi mutta ei pysty unohtamaan?
Ei ole pakko antaa anteeksi, mutta saa antaa anteeksi. Vain antamalla anteeksi katkaisee siteen menneeseen. Niin kauna kuin kannat anteeksiantamattomuutta mukanasi, olet sidottu siihen ihmiseen, joka sinua on loukannut. Vaatii aikamoista rohkeutta antaa anteeksi ja luopua uhrin osasta ja vaatimuksista. Se vaatii monenlaisten tunteiden läpikäymistä.
Toki voi valita vihan ja katkeruuden, mutta se myrkyttää elämän.
Mutta anteeksi ei pidä antaa, jos ei halua sitä tehdä, eikä siksi että joku vaatii antamaan anteeksi. Jos se ei nouse omasta halusta ja oivalluksesta, ei se ole aito ja vapauttava anteeksi antaminen.
Kun antaa anteeksi, on luovuttava "oikeudesta" tökkiä asialla aina sopivissa kohdin, on luovuttava kostosta. Anteeksi antaminen ei ole helppo asia, antaa ihan oikeasti anteeksi.- nähty.on.ei.kirj
Täsmälleen oikeassa, toki itsekkin antanut anteeksi , koska ei niitä vain unohda, niiä kun ei vaan. Vaikkei sillä että isäni olisi koskaan lyönnyt , eli hy
vin piti huolen, että mielellään vähän salassa sitten hakkaili, äitiäni.
Kyllähän ne muistot sieltä valitettavasti pukkaa välillä. Muistaa ihan sellasia oikeastaan hölmöjäkin asioita ;) Anteeksi on siis annettu , ennen kaikkia itsensä takia, koska katkeruus & viha ovat hyviä renkiä mutta isännäski , älä koskaaan anna asettua. - väärääoppia
Rohkeakin vielä pitäisi olla, kun on ensin rikottu. Ei Raamattu opeta anteeksiannosta niin.
- Ainako_anteeksi
Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat ihmissuhteiden kivijalkoja. Ne ovat myös kristillisiä arvoja. Helsingin Sanomissa (26.9.14) kerrottiin lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneesta yli kymmenen vuotta kestäneestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, minkä mahdollisti jatkuva syntien tunnustaminen ja seurakunnan anteeksianto. Koska kyseinen käytäntö on ko. liikkeessä lähes sakramentin asemassa, kannattaa miettiä asiaa vähän pintaa syvemmin.
Uudessa testamentissa kerrotaan että Jumala ei anna anteeksi, jos me emme anna anteeksi lähimmäisillemme, ja Jeesus kehottaa antamaan anteeksi "ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa". Mutta onko kaiken anteeksiantaminen pahan hyväksymistä, hyväksikäytölle alistumista ja lopulta itsensä uhraamista? Näin se valitettavasti usein on, ja tästä puhuu karua kieltään kirkon ja muiden uskonnollisten liikkeiden piireissä ilmitulleet pedofiliatapaukset ja monet muut lähisuhdeväkivallan uhrit. Vaatimus antaa anteeksi mahdollistaa pahoinpitelyn jatkumisen ja sen hiljaisen hyväksymisen. Uskonyhteisöissä uhreja syyllistetään vielä siitäkin etteivät nämä anna anteeksi ja ovat katkeria, vaikka syylliset löytyvät aivan toisaalta. Vakavan vallankäytön uhan muodostavat ne piirit jotka antavat syntejä anteeksi Jumalan nimissä ja myös sitovat niihin omien tulkintojensa mukaisesti.
Edesmennyt Kirkon Ulkomaanavun johtaja Tapio Saraneva puhui anteeksiantamisesta UT:n antamassa merkityksessä jossa velalliselle annettiin koko hänen velkansa anteeksi ja tätä sanamuotoa seuraa ekumeeninen uskontunnustuskin. Raamatun maailmassa ihminen saattoi joutua sellaiseen velkavankeuteen joka tuhoaisi koko hänen elämänsä. Nykyisinkin asia on ajankohtainen. Velkojen anteeksiantoa on suositeltu ja annettukin anteeksi sellaisille maille jotka eivät pysty suoriutumaan veloistaan itse. Myös yksityinen velkaneuvonta lähtee samoista lähtökohdista. Tässä yhteydessä on huomattava että vahvempi osapuoli on se joka antaa anteeksi, ei koskaan heikompi, ei esimerkiksi lapsi. Anteeksiantoa ei voi vaatia esimerkiksi lapselta joka on aikuisen toimesta raiskattu.
Psykiatri Martti Paloheimo jo kirjoitti niille jotka kehottavat aloittamaan anteeksiantamisesta (Joutsenen sulka Tammi 1990): ”Kärsittyä pahaa ei saisi muka muistella. Ajatus vaikuttaa tietysti kauniilta... Mutta tiedän, että anteeksi antamisen ponnistukset vain vesittävät kaikki yritykset parantua... Tuloksena ovat vain jatkuvat lepytykset ja rakkauden kerjäämisyritykset, itsesyytökset ja masennukset... Hyvät ihmiset: on asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi antaa anteeksi.” Tällaisissa tapauksissa uhrin viha on aivan luonnollinen reaktio koettuun väkivaltaan ja se on hänen puolellaan ja puolustaja. Siksi sen tiedostamiseen psykoterapiassakin pyritään. Oikeaan anteeksiantamiseen kuuluu aina pahantekijän katumus, anteeksi pyytäminen ja ehdoton parannus, ja tähänhän mm. pedofiili ei poikkeavuutensa takia kykene. Siksi hänet on saatava ensisijaisesti asianmukaiseen hoitoon
Mutta mitä sitten pitää tehdä jos väärin tehnyt osapuoli jatkaa käyttäytymistään? Hänen anteeksipyyntönsäkin voi olla vain yritys mielistellä ja saavuttaa uskonyhteisönsä hyväksyntä katumatta itse tekoa. Siinä tapauksessa ainoa oikea tapa on asian paljastaminen ja rikosilmoituksen teko. Lasta on puolustettava kaikissa olosuhteissa eikä vääryyttä saa hyväksyä eikä puolustaa edes Raamattuun tai rippisalaisuuteen vetoamalla. Kaikkinainen avoimuus, kirkon johdon ja ulkopuolistenkin puuttuminen asiaan on tärkeää. Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi anteeksi jo vuosia sitten tapahtunutta erään kirkkoherran seksuaalista hyväksikäyttöä nyt jo aikuiselta uhrilta. Tämä oli hyvin vapauttava ja merkityksellinen tapahtuma uhrille. Viime kesänä arkkipiispa pyysi anteeksi myös vuosisataista kirkon seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Se oli oikea, kunnioitettava ja rohkea teko kirkon korkeimmalta taholta. - käsitteet.selviksi
Ainako_anteeksi kirjoitti:
Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat ihmissuhteiden kivijalkoja. Ne ovat myös kristillisiä arvoja. Helsingin Sanomissa (26.9.14) kerrottiin lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneesta yli kymmenen vuotta kestäneestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, minkä mahdollisti jatkuva syntien tunnustaminen ja seurakunnan anteeksianto. Koska kyseinen käytäntö on ko. liikkeessä lähes sakramentin asemassa, kannattaa miettiä asiaa vähän pintaa syvemmin.
Uudessa testamentissa kerrotaan että Jumala ei anna anteeksi, jos me emme anna anteeksi lähimmäisillemme, ja Jeesus kehottaa antamaan anteeksi "ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa". Mutta onko kaiken anteeksiantaminen pahan hyväksymistä, hyväksikäytölle alistumista ja lopulta itsensä uhraamista? Näin se valitettavasti usein on, ja tästä puhuu karua kieltään kirkon ja muiden uskonnollisten liikkeiden piireissä ilmitulleet pedofiliatapaukset ja monet muut lähisuhdeväkivallan uhrit. Vaatimus antaa anteeksi mahdollistaa pahoinpitelyn jatkumisen ja sen hiljaisen hyväksymisen. Uskonyhteisöissä uhreja syyllistetään vielä siitäkin etteivät nämä anna anteeksi ja ovat katkeria, vaikka syylliset löytyvät aivan toisaalta. Vakavan vallankäytön uhan muodostavat ne piirit jotka antavat syntejä anteeksi Jumalan nimissä ja myös sitovat niihin omien tulkintojensa mukaisesti.
Edesmennyt Kirkon Ulkomaanavun johtaja Tapio Saraneva puhui anteeksiantamisesta UT:n antamassa merkityksessä jossa velalliselle annettiin koko hänen velkansa anteeksi ja tätä sanamuotoa seuraa ekumeeninen uskontunnustuskin. Raamatun maailmassa ihminen saattoi joutua sellaiseen velkavankeuteen joka tuhoaisi koko hänen elämänsä. Nykyisinkin asia on ajankohtainen. Velkojen anteeksiantoa on suositeltu ja annettukin anteeksi sellaisille maille jotka eivät pysty suoriutumaan veloistaan itse. Myös yksityinen velkaneuvonta lähtee samoista lähtökohdista. Tässä yhteydessä on huomattava että vahvempi osapuoli on se joka antaa anteeksi, ei koskaan heikompi, ei esimerkiksi lapsi. Anteeksiantoa ei voi vaatia esimerkiksi lapselta joka on aikuisen toimesta raiskattu.
Psykiatri Martti Paloheimo jo kirjoitti niille jotka kehottavat aloittamaan anteeksiantamisesta (Joutsenen sulka Tammi 1990): ”Kärsittyä pahaa ei saisi muka muistella. Ajatus vaikuttaa tietysti kauniilta... Mutta tiedän, että anteeksi antamisen ponnistukset vain vesittävät kaikki yritykset parantua... Tuloksena ovat vain jatkuvat lepytykset ja rakkauden kerjäämisyritykset, itsesyytökset ja masennukset... Hyvät ihmiset: on asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi antaa anteeksi.” Tällaisissa tapauksissa uhrin viha on aivan luonnollinen reaktio koettuun väkivaltaan ja se on hänen puolellaan ja puolustaja. Siksi sen tiedostamiseen psykoterapiassakin pyritään. Oikeaan anteeksiantamiseen kuuluu aina pahantekijän katumus, anteeksi pyytäminen ja ehdoton parannus, ja tähänhän mm. pedofiili ei poikkeavuutensa takia kykene. Siksi hänet on saatava ensisijaisesti asianmukaiseen hoitoon
Mutta mitä sitten pitää tehdä jos väärin tehnyt osapuoli jatkaa käyttäytymistään? Hänen anteeksipyyntönsäkin voi olla vain yritys mielistellä ja saavuttaa uskonyhteisönsä hyväksyntä katumatta itse tekoa. Siinä tapauksessa ainoa oikea tapa on asian paljastaminen ja rikosilmoituksen teko. Lasta on puolustettava kaikissa olosuhteissa eikä vääryyttä saa hyväksyä eikä puolustaa edes Raamattuun tai rippisalaisuuteen vetoamalla. Kaikkinainen avoimuus, kirkon johdon ja ulkopuolistenkin puuttuminen asiaan on tärkeää. Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi anteeksi jo vuosia sitten tapahtunutta erään kirkkoherran seksuaalista hyväksikäyttöä nyt jo aikuiselta uhrilta. Tämä oli hyvin vapauttava ja merkityksellinen tapahtuma uhrille. Viime kesänä arkkipiispa pyysi anteeksi myös vuosisataista kirkon seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Se oli oikea, kunnioitettava ja rohkea teko kirkon korkeimmalta taholta.Oikeaan anteeksiantamiseen kuuluu aina ensin oikea anteeksipyytäminen. Tätä Jeesuskin edellyttää kun hän puhuu anteeksiantamisen tärkeydestä. Missä ei pyydetä anteeksi, siihenkin Paavali antaa neuvon: "Älkää muistelko kärsimäänne pahaa".
- vallankäyttöä
käsitteet.selviksi kirjoitti:
Oikeaan anteeksiantamiseen kuuluu aina ensin oikea anteeksipyytäminen. Tätä Jeesuskin edellyttää kun hän puhuu anteeksiantamisen tärkeydestä. Missä ei pyydetä anteeksi, siihenkin Paavali antaa neuvon: "Älkää muistelko kärsimäänne pahaa".
Anteeksiantamisen vaatimusta käytetään uskonlahkoissa pirullisella tavalla tukahduttamaan kaikenlainen kritiikki. Kukaan ei pyydä mitään anteeksi, mutta anteeksi vaan täytyy antaa kaikenlainen pahuus, muuten on katkera.
Anteeksi antaminen ei ole riippuvainen siitä katuuko toinen tai pyytääkö anteeksi. Anteeksi antaminen ei myöskään ole teon hyväksymistä tai mitätöintiä. Anteeksi antaminen on prosessi johon kuuluu vihan ja katkeruuden ilmaiseminen ja koko tunnekirjon läpi käyminen ja hyväksyminen osana prosessia.
Kun ihmistä rikotaan, silloin vihataan , ollaan loukkaantuneita, katkeria, ei olla heti antamassa anteeksi.
Anteeksi antamminen on myös tahdon asia uskon näkökulmasta ainakin. Jossain kohtaa ymmärtää, ettei pääse eroon asioista ellei anna anteeksi ja silloin voi sanoa Isälle, että haluaa antaa anteeksi, anna Sinä siihen voima. Ja jossain kohtaa sitten huomaa vihan ja katkeruuden sulavan pois ja voivansa oikeasti antaa anteeksi ja vapautua kahleesta.- anteeksiantaja
Eerikatässämoi kirjoitti:
Anteeksi antaminen ei ole riippuvainen siitä katuuko toinen tai pyytääkö anteeksi. Anteeksi antaminen ei myöskään ole teon hyväksymistä tai mitätöintiä. Anteeksi antaminen on prosessi johon kuuluu vihan ja katkeruuden ilmaiseminen ja koko tunnekirjon läpi käyminen ja hyväksyminen osana prosessia.
Kun ihmistä rikotaan, silloin vihataan , ollaan loukkaantuneita, katkeria, ei olla heti antamassa anteeksi.
Anteeksi antamminen on myös tahdon asia uskon näkökulmasta ainakin. Jossain kohtaa ymmärtää, ettei pääse eroon asioista ellei anna anteeksi ja silloin voi sanoa Isälle, että haluaa antaa anteeksi, anna Sinä siihen voima. Ja jossain kohtaa sitten huomaa vihan ja katkeruuden sulavan pois ja voivansa oikeasti antaa anteeksi ja vapautua kahleesta.Minusta anteeksiantaminen on vastaus anteeksipyytämiseen. Mitä anteeksiantamista sellainen tarvitsee joka ei edes koe tehneensä mitään väärää eikä sitä silloin pyydäkään anteeksi? Voin toki ymmärtää että ihmiset ovat myös ilkeitä ja tekevät pahaa toisilleen ja myös minulle. En ole siitä millään tavalla katkera enkä muistele kärsimääni pahaa. Itsekin teen pahaa jopa tietämättäni. Kun joku on pyytänyt anteeksi minulta, olen antanut ilomielin anteeksi. Jos ei pyydetä anteeksi, en sitä jää miettimään tai pohtimaan enkä jää katkeraksi enkä sitä aktiivisesti muistele. Ongelma on mielestäni silloin kokonaan tällä toisella.
anteeksiantaja kirjoitti:
Minusta anteeksiantaminen on vastaus anteeksipyytämiseen. Mitä anteeksiantamista sellainen tarvitsee joka ei edes koe tehneensä mitään väärää eikä sitä silloin pyydäkään anteeksi? Voin toki ymmärtää että ihmiset ovat myös ilkeitä ja tekevät pahaa toisilleen ja myös minulle. En ole siitä millään tavalla katkera enkä muistele kärsimääni pahaa. Itsekin teen pahaa jopa tietämättäni. Kun joku on pyytänyt anteeksi minulta, olen antanut ilomielin anteeksi. Jos ei pyydetä anteeksi, en sitä jää miettimään tai pohtimaan enkä jää katkeraksi enkä sitä aktiivisesti muistele. Ongelma on mielestäni silloin kokonaan tällä toisella.
Hienoa , että asia toimii sinulla noin. Kaikilla se ei toimi.
Itse ymmärrän kyllä asian niin, että anteeksi antaminen on riippumaton anteeksi pyytämisestä. Tietenkin on hieno asia, jos toinen pyytää anteeksi ja asia voidaan yhdessä käsitellä, mutta ainahan se ei ole mahdollista. Omien rajojen rikkominen on kuitenkin joskus niin suuri asia, ettei sen ohittaminen ja unohtaminen ole mahdollista. Voi olla tilanne, että väärin tehnyt ei kuitenkaan koskaan osoita katumusta tai pyydä anteeksi. Jos itse ei kykene silloin antamaan anteeksi, jää asia mielen päälle ja aiheuttaa kyllä ongelmia elämässä ja ihmissuhteissa.- irtipäästä
Ei anteeksi antaminen ole välttämätöntä, asian voi lopulta ns. jättää silleen.
irtipäästä kirjoitti:
Ei anteeksi antaminen ole välttämätöntä, asian voi lopulta ns. jättää silleen.
Varmasti voi jättää.
En kuitenkaan itse usko, että isoja vääryyksiä voi vain jättää silleen, jos haluaa, että ne eivät määritä koko loppuelämää.- irtipäästäminen
Terapia auttaa. Ja vapauttaa. Termi "silleen jättäminen" tulee juridiikasta. Myös luova toiminta ja kaikki hyvä elämässä auttaa kokemaan pitkänkin pahuuden jälkeen iloa ja toivoa ja rakkautta ja kiitollisuutta.
irtipäästäminen kirjoitti:
Terapia auttaa. Ja vapauttaa. Termi "silleen jättäminen" tulee juridiikasta. Myös luova toiminta ja kaikki hyvä elämässä auttaa kokemaan pitkänkin pahuuden jälkeen iloa ja toivoa ja rakkautta ja kiitollisuutta.
Monet asiat auttavat vapautumaan taakoista, joita ei jaksa tai halua kantaa. mainitsitkin tuossa jotakin sellaisia asioita, joista voi olla apua monenlaisiin asioihin.
- Aloittajan.huomautus
Ei tullut mieleenikään ajatus, että käyttäisi anteeksiantamattomuutta jonkinlaisena lyömäaseena. Tai että muistuttaisi menneistä keskustelun lomassa.
Minä en näe edes sitä mahdollisuutta, että tällaisia keskusteluja käytäisiin, miksi ihmeessä! Vanhemmat eivät ikinä myönnä ja vähättelevät tekojaan, ei niistä kannata puhua.
Näistä ihmisistä täytyy pysyä kaukana ja elää omaa, suoraselkäistä elämää, eikä palata nöyryytykseen ja ahdistukseen sukulaisuuden ja perherauhan nimissä.
- yuyryiui
Jos pahantekijä, vaikka juoppo äiti tai isä, yhä elää, ehdottaisin, että uhri kirjoittaa selkeän kuvauksen siitä, mitä hän kaltoinkohtelustaan muistaa ja mitä hän ajatteli pahoinpitelijästään lapsena ja mitä nyt. Sen voisi kirjoittaa yhdessä puolison tai ystävän kanssa ja mainita kirjoituksessakin, että tukijoukkoja on. Yksi kirjoittamisen muoto, jonka olen havainnut tepsivän joihinkin narsisteihin, on kysely. Kysyt esimerkiksi onko pahantekijän mielestä vanhemman räyhääminen juopuneena a) vanhemman oikeus, koska lapset ovat sellainen riesa, b) vanhemman rikos lasta kohtaan, c) alkoholistin 'sairauden' vuoksi hyväksyttävä heikkous, d) normaalia elämää josta ei saisi puhua sen kummemmin. Olen saanut jo muutaman räyhäriitan tukkimaan suunsa tuollaisten kysymysten edessä. Kysymykset tietysti kuhunkin tilanteeseen sovitettuja.
Ei ole 'pakko' antaa anteeksi. Kuka pakottaisi? Onko kaiken 'pakko' aina olla joko pakollista tai kiellettyä? Oman rauhansa ja mielenterveytensä takia kannattaa jättää pahantekijän tuomio Jumalalle ja rukoilla vapautusta kauheista muistoista. Kaunan kantaminen vaikka miten inhottavista teoista ei satuta pahantekijää, vaan uhria edelleen."Oman rauhansa ja mielenterveytensä takia kannattaa jättää pahantekijän tuomio Jumalalle ja rukoilla vapautusta kauheista muistoista. Kaunan kantaminen vaikka miten inhottavista teoista ei satuta pahantekijää, vaan uhria edelleen."
Tuo oli viisaasti kirjoitettu.- fiksulle.tyypille
##Oman rauhansa ja mielenterveytensä takia kannattaa jättää pahantekijän tuomio Jumalalle ja rukoilla vapautusta kauheista muistoista.##
Sulla on hei ymmärrystä elämästä ihan oikeesti. Voimia ja siunausta sulle.
”Pitääkö olla alistunut ja poljettu lapsi vielä itsenäisyyden saavutettuaan. Eikö ole oikeus suoristaa selkä ja julistaa, ettei ikinä unohda, siihen on oikeus!”
On asioita, joita on vaikeaa antaa anteeksi. Toisinaan viha saattaa olla se moottori, mikä pitää käynnissä.
Siinä vaiheessa kun viha ja katkeruus ottaa vallan, siitä voi tulla ansa. Se viekin sitä elämää huonoon suuntaan, ja kaikki epäoikeudenmukaisuudet, kaltoin kohtelu jne. tulevat hyvin raskaiksi kantaa.
Anteeksi annossa ei ole kyse alistumisesta. Olet hiukan ymmärtänyt sen väärin. Siinä luovutaan juuri tuosta raskaasta taakasta, jotta voi suoristaa sen selän ja jatkaa omaa elämäänsä.
”…sanoo lopuksi antaneensa anteeksi, koska ymmärtää perheen ongelmat nyt aikuisena.”
”…minusta ei ole tarpeen ymmärtää ja vähätellä oman lapsen kaltoin kohtelua…”
Aikuisena osaa asettaa asiat suhteellisuusjärjestykseen. Osaa ehkä asettua vanhempiensa asemaan toisella tavalla, ja ymmärtää, miksi he toimivat väärin. Se ei tarkoita todellakaan sitä, että vähättelee tai kääntää pahan hyväksi!
”Minusta anteeksiantaminen on yksi uhri lisää siinä piinassa, jossa ihminen on elänyt.” ja ”Mitä ihminen hyötyy siitä?”
Kun käsittää sen, ettei mennyttä voi muuttaa, eikä se auta ketään, kun jatkuvasti muistelee kärsimäänsä pahaa, alkaa olla anteeksi antamisen lähteellä. Piinan saa loppumaan – sitä on anteeksi antaminen.- Aloittajan.mietteitä
Haluaisin huomauttaa, että moni ihminen vatkaa mielessään raskaita muistojaan elämänsä loppuun asti, ja siinä eivät anteeksiantamiset auta pennin vertaa. Ihmisen muisti voi olla pitkä ja käsittelemättömät asiat piinaavat. Muistoja ei voi tappaa.
On myös ihmisiä, jotka pystyvät jättämään menneet taakseen ja jatkamaan elämäänsä, mutta heillä ei ole halua ja tahtoa pitää yhteyttä edelliseen elämäänsä. Jos siihen joutuvat, ei yhteydenpito voi olla hyvää, ei siinäkään tapauksessa, että jonkinlainen anteeksianto olisi suoritettu. Muistot palaavat. Joku tuoksu, sana, käytöstapa tuo mieleen kaiken taas kerralla.
On parempi jättää ne asiat selän taa ja alkaa alusta. On myös muistettava, että huonosti kohdelleet vanhemmat eivät aikuiseen lapseensakaan kiinny, vaan odottavat itsekkäästi häneltä apua ja tukea. Aloittajan.mietteitä kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, että moni ihminen vatkaa mielessään raskaita muistojaan elämänsä loppuun asti, ja siinä eivät anteeksiantamiset auta pennin vertaa. Ihmisen muisti voi olla pitkä ja käsittelemättömät asiat piinaavat. Muistoja ei voi tappaa.
On myös ihmisiä, jotka pystyvät jättämään menneet taakseen ja jatkamaan elämäänsä, mutta heillä ei ole halua ja tahtoa pitää yhteyttä edelliseen elämäänsä. Jos siihen joutuvat, ei yhteydenpito voi olla hyvää, ei siinäkään tapauksessa, että jonkinlainen anteeksianto olisi suoritettu. Muistot palaavat. Joku tuoksu, sana, käytöstapa tuo mieleen kaiken taas kerralla.
On parempi jättää ne asiat selän taa ja alkaa alusta. On myös muistettava, että huonosti kohdelleet vanhemmat eivät aikuiseen lapseensakaan kiinny, vaan odottavat itsekkäästi häneltä apua ja tukea.”…moni ihminen vatkaa mielessään raskaita muistojaan elämänsä loppuun asti, ja siinä eivät anteeksiantamiset auta…”
Oikeastaan anteeksi anto on se voima, jolla voi viimein lopettaa ”asioiden vatkaamisen” – koska anteeksi antamiseen kuuluu pitkä prosessi, jossa käsitellään viimein nuo asiat loppuun.
”…heillä ei ole halua ja tahtoa pitää yhteyttä edelliseen elämäänsä.”
Anteeksi voi antaa, eikä tarvitse silti pitää yhteyksiä. Joskus se voi olla jopa mahdotonta, koska tekijä on kuollut.
”…jonkinlainen anteeksianto olisi suoritettu…”
Jotenkin karahti korvaan tuo ”suoritettu”. Mikäli näin on, todellista anteeksi antaminen ei ole suoritus. Eikä se estä menneiden palaamista mieleen – eikä se ole tarkoituskaan.
”On parempi jättää ne asiat selän taa ja alkaa alusta.”
Jotenkin tuo on hyvin ristiriitaista aiemmin kirjoitetun suhteen, jossa painotit ettei voi jättää asioita taakseen ja unohtaa…
Mitä hyödyttää pitää vihastaan kiinni, jos kerran voi unohtaa koko jutun, ja jatkaa omaa elämäänsä?
- taastätäsamaa
Otan sinut itsesi esimerkiksi. Olet monet kerran sanonut, kunka paha suomen kansa on kun se elää toisin kuin sinä itse. Asia häiritsee sinua etkä näy pääsevän siitä rauhaan. Voitko unohtaa koko jutun antaa muiden elää omaa elämäänsä?
- vihassa.on.voimaa
Ootko mister mikko koskaan pelänny ketään sulle tärkeetä ihmistä niin paljo, että oot alkanu vihaan sitä ja omaa avuttomuuttas ihan joka solullas? Pelänny aamulla ensmäisex ja illalla viimeseks ku oot uskaltanu nukahtaa?
Kun kukaan muu ei usko eikä auta!!!!
"Mitä hyödyttää pitää vihastaan kiinni"; tajuutsä sen vihan voimalla on jaksanu elää seuraavaan päivään. vihassa.on.voimaa kirjoitti:
Ootko mister mikko koskaan pelänny ketään sulle tärkeetä ihmistä niin paljo, että oot alkanu vihaan sitä ja omaa avuttomuuttas ihan joka solullas? Pelänny aamulla ensmäisex ja illalla viimeseks ku oot uskaltanu nukahtaa?
Kun kukaan muu ei usko eikä auta!!!!
"Mitä hyödyttää pitää vihastaan kiinni"; tajuutsä sen vihan voimalla on jaksanu elää seuraavaan päivään.Ajattelin ihan tuota samaa, viha on keino selvitä ja siksi sitä ei voi vain jättää jälkeensä. On saatava tilalle jokin muu turva-asia. Myös katkeruus voi olla selviytymiskeino.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Ajattelin ihan tuota samaa, viha on keino selvitä ja siksi sitä ei voi vain jättää jälkeensä. On saatava tilalle jokin muu turva-asia. Myös katkeruus voi olla selviytymiskeino.
"...viha on keino selvitä ..."
Tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes se alkaa syödä sisältäpäin. Itse aikoinaan tein paljon töitä, että pääsin tuosta vihasta.mummomuori kirjoitti:
"...viha on keino selvitä ..."
Tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes se alkaa syödä sisältäpäin. Itse aikoinaan tein paljon töitä, että pääsin tuosta vihasta.Aina kun jokin asia on selviytymiskeino joutuu tekemään aika paljon töitä, että löytää tilalle jonkin vähemmän tuhoavan selviytymiskeinon. Ensin pitää tunnistaa se tuhoavat keino ennen kuin voi lähteä sitä käsittelemään. Ne ovat usein pitkiä matkoja omaan itseen.
- Ouyeahh
Ei kannata antaa anteeksi. Jos annat anteeksi niin vastapuoli on voittanut ja ollut oikeassa. Viha antaa voimaa ja kantaa eteenpäin positiivisesti.
- Nbfghkk
Anteeksiantaja on aina voittaja ja tapahtuneen yläpuolella 🤓
- Sarcisson
"Pitääkö olla alistunut ja poljettu lapsi vielä itsenäisyyden saavutettuaan. Eikö ole oikeus suoristaa selkä ja julistaa, ettei ikinä unohda, siihen on oikeus!"
Koska tuo ei ole itsenäisen ihmisen päätös vaan ihmisen, joka antaa menneisyyden edelleen määritellä itseään. Meidän lasisten lapsien kohdalla puhutaan usein sairastumisesta vahvuuteen. Se on sitä ettei voi antaa itselleen lupaa käsitellä asiaa ja tunteitaan loppuun asti vaan pyrkii jatkuvasti olemaan vahva, taipumaton ja tekemään kaiken omillaan. Ei kykene käsittelemään omia lapsuuden tunteitaan ja omaa itseään sellaisena kuin oli ja sellaisena kuin on nyt.
Anteeksianto on pelkkä automaatio, se on tulos siitä että kykenee käymään asian lävitse itsessään. Se ei ole mikään pakko, päinvastoin se on voitto. Monelle se on vasta vanhana uuden elämän mahdollisuus. Sillä niin kauan kuin menneisyys määrittelee mitä olemme, me tavallaan jatkamme sitä alkoholin ja väkivallan kierrettä. Se vaikuttaa meidän ihmissuhteisiimme, meidän läheisiimme, meidän tapaamme olla ihmisenä. Jokaisen lasisen lapsen pitäisi katkaista se kierre elämässään, muutoin se jatkaa tavalla tai toisella lapsiimme ja heidän lapsiinsa. Muutoin me olemme pelkkä vastareaktio vanhempiemme tekoihin, emme sitä mitä voimme todella olla.- Aloittajan.huomautus
Hyvin ajateltu. Voisin jatkaa siitä, että ihminen voi antaa menneet anteeksi omassa mielessään, mutta kun keskusteluyhteys on katkennut, ei ole pakko sanoa anteeksiantoa ääneen, heille. Voi yrittää unohtaa ja jättää taakseen pahat muistot. Jos ne muistot vähitellen karisevat, niin siinä on uuden elämän alku.
Anteeksianto on unohtamista. Ei voi sanoa: Annan anteeksi, mutta en ikinä unohda.
- evita-ei.kirj
Pakkohan tietenkään ei ole antaa anteeksi, mutta anteeksi kannattaa antaa anteeksi itsensä takia. Ei siksi, että hyväksyy nekaikki vääryydet, mitä on saanut kokea.
Anteeksiantamalla vapautat itsesi siirtymään asiassa eteen päin. Anteeksiantaminen ei ole uhraus, vaan suuri ponnistus oman hyvinvointinsa eteen. Katkeruus voi sairastuttaa myös fyysisesti. Senkin vuoksi on hyvä antaa anteeksi.
Kyllähän se tietenkin on hyväksi jos vastapuoli katuu tekojaan ja pyytää anteeksi, mutta ei se välttämätöntä ole.
Tärkeintä on, mitä sinä itse ajattelet ja mitä itsellesi aiheutat katkeruuden ja kaunan kantamisella kun voit itse vapautua niistä anteeksi antamalla.- Juuri.näin
Juuri näin!
- eiirvikuvia
Veera Ruohon "anteeksianto" Teuvo Hakkaraiselle oli eräänlainen anteeksiannon irvikuva. Ensin annetaan toiselle hairahdus anteeksi ja sitten rikosilmoitusta perään. Näkee miten nykyajan ihmisen oikeustaju on vääristynyt!
Sovellus tällaisesta "anteeksiannosta" on myös tokaisu, että "annan anteeksi, mutta en unohda!". Varsinainen anteeksiannon irivikuva tuokin. Siinä jää "anteeksiantajan" mieleen asia jäytämään lopuksi elämää.- Pudis55
Aika hyvä, Veerahan se siis onkin se paha eikä Teukka. Näin uskikset syyllistävät uhrin, mikään ei ole muuttunut ja tuskin muuttuukaan näissä porukoissa.
- nähty.on.ei.kirj
Et kait nyt ole ihan tosissasi. Eihän seksuaalinen ahdistelu ole mikään leikinasia. Teuvolle ehkä ihan perus kännisekoilua mutta toiselle ehkä vähän muuta.
Voihan tuota yrittää valkopestä vaikka kuinka mutta eihän nyt kukaan oikeamies tuolla tavalla käyttäydy.
Ja muuten anteeksi antaminen ei tarkoita vapaalippua maallisesta , juridisesta vastuusta. Tuonkin tietävät kaikki tosimiehet ja naiset. - usko.matonta
Seksuaalista väkivaltaa ei saa hyväksyä kenenkään missään muodossa.
Vähättelystä alkavalla raaistumisella ei ole loppua ilman rajojen asettamista ja niistä kiinnipitämistä.
Veera teki niinkuin jokaisen ihmisen vastaavassa tilanteessa pitää tehdä.
Jos joku vähättelee, kokeikoon miltä tuntuu. Se on tosiaan aika tärkeä asian huomata, että anteeksi antaminen ei poista toisen vastuuta teostaan .
"Ensin annetaan toiselle hairahdus anteeksi ja sitten rikosilmoitusta perään. "
Totta kai siitä pitää tehdä. Ei anteeksiantaminen poista sitä, että on tehty rikos ja siitä pitää kantaa vastuu.Anteeksiantoa ei pidä sekoittaa tekoon.
Lapselle annetaan anteeksi että se ei osaa, - sitten opetetaan.
Juoplle annetaan anteeksi että hän on sairas ja sitten autetaan, ja mahdollinen rikos käsitellään oikeudessa. Oikeus ei anna anteeksi se jakaa tuomioita. Anteeksianto on mielessä oleva päätös joka mahdollistaa oman mielenrauhan. Se ei poista eikä mitätöi rikoskäsittelyä. Eikä paranna alkoholismia.
Sopeutuminen yhteiskunnan käytäntöihin on ERI asia kuin anteeksianto.
Uskonnollinen ajatus mene niin että Jumala antoi kaikille kaikkea jolloin kukaan ei pysty antamaan kellekkään mitään lisää.
- minun.kokemukseni
Anteeksianto on ehkä eniten ymmärretty väärin erityisesti uskonnollisissa liikkeissä. Voimme verrata suhdettamme lähimmäisiin suhteeseemme Jumalaan. Me pyydämme syntejämme ja väärintekoja anteeksi Jumalalta. Jumalan anteeksianto on tietysti uskonasia, mutta me vapaudumme kun tunnustamme hänelle syntimme. Jumalan asia on sitten antaako hän anteeksi vai ei. Jumala ei ole mikään anteeksiantoautomaatti. Kyllä hän vaatii anteeksipyytämistä eikä suinkaan ole eikä jää katkeraksi jos ei saakaan antaa anteeksi. Näin on myös meidän ihmisten. Minulle on ollut helppo antaa anteeksi, anteeksipyytäminen on usein vaikeampaa. Väärintekijähän siinä vapautuu kun hän pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Kun minä pyydän väärintekoani anteeksi, vapaudun. Tämä on minun kokemukseni.
Olet ihan oikeassa. Eihän anteeksianto tarkoita asian unohtamista tai , että rikos jotenkin lakkaa olemasta. Anteeksianto on henkinen asia.
Monissa karismaattisissa laitalahkoissahan tämä on vallalla, pyydetään anteeksi ja kaikki onkin sitten sillä kuitattu vaikka olisi elänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta kuin "perkele" tuon jälkeen kaikki onkin annettu anteeksi ja niitä sovi muistella. Tuo ehkä toimii Jumalan kohdalla mutta ei ihmisten mielessä.- luterilainen_
Minusta olet kyllä aivan oikeassa. Anteeksipyytäminen on ihmisenä olemisen ja myös kristittynä olemisen tärkeimpiä asioita. Edesmennyt rovasti-evankelista K Lehtinen oli sitä mieltä ettei anteeksipyytämistä Jumalalta "ratkaisun" jälkeen enää tarvita, joten Isä meidän -rukoustakaan ei silloin tarvita, eikä hän sitä itsekään käyttänyt. Luterilaisuutta tuollainen käsitys ei edusta, ei minusta edes kristinuskoa.
luterilainen_ kirjoitti:
Minusta olet kyllä aivan oikeassa. Anteeksipyytäminen on ihmisenä olemisen ja myös kristittynä olemisen tärkeimpiä asioita. Edesmennyt rovasti-evankelista K Lehtinen oli sitä mieltä ettei anteeksipyytämistä Jumalalta "ratkaisun" jälkeen enää tarvita, joten Isä meidän -rukoustakaan ei silloin tarvita, eikä hän sitä itsekään käyttänyt. Luterilaisuutta tuollainen käsitys ei edusta, ei minusta edes kristinuskoa.
Onko Lahtinen todella sanonut noin? Kuulostaa todella uskomattomalta. Tottakai uskovan tulee aina "palata ristin juurelle" ja pyytää syntinsä anteeksi.
Tipale kirjoitti:
Onko Lahtinen todella sanonut noin? Kuulostaa todella uskomattomalta. Tottakai uskovan tulee aina "palata ristin juurelle" ja pyytää syntinsä anteeksi.
siis LEhtinen
- Evl.valehtelee.taas
Tipale kirjoitti:
Onko Lahtinen todella sanonut noin? Kuulostaa todella uskomattomalta. Tottakai uskovan tulee aina "palata ristin juurelle" ja pyytää syntinsä anteeksi.
Evl purkaa taas viidesläisyys ja Lehtis vihaansa.
- luterilainen_
Tipale kirjoitti:
Onko Lahtinen todella sanonut noin? Kuulostaa todella uskomattomalta. Tottakai uskovan tulee aina "palata ristin juurelle" ja pyytää syntinsä anteeksi.
Kyllä on kirjoittanut kirjassaan "Löytöretkellä". Emerituspiispa Eero Huovinen on myös analysoinut Lehtisen omaperäistä teologiaa nimittämällä sitä menestysteologiaksi. Lehtisen teologiasta on tehty myös gradu mikä valaisee asiaa. Linkkejä saat tarvittaessa.
luterilainen_ kirjoitti:
Kyllä on kirjoittanut kirjassaan "Löytöretkellä". Emerituspiispa Eero Huovinen on myös analysoinut Lehtisen omaperäistä teologiaa nimittämällä sitä menestysteologiaksi. Lehtisen teologiasta on tehty myös gradu mikä valaisee asiaa. Linkkejä saat tarvittaessa.
Älä valehtele evl‼️
- näin.hän.uskoi
Tipale kirjoitti:
Onko Lahtinen todella sanonut noin? Kuulostaa todella uskomattomalta. Tottakai uskovan tulee aina "palata ristin juurelle" ja pyytää syntinsä anteeksi.
Kalevi Lehtinen mm. väitti "Löytöretkellään" ettei kukaan UT:ssa pyydä enää anteeksi syntejään. Hänen silmiinsä ei ollut osunut edes Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous. Hän ajatteli tämän rukouksen kertaluonteiseksi. Ratkaisun tehnyt ei sitä enää tarvitsisi.
- näin.on.käynyt
näin.hän.uskoi kirjoitti:
Kalevi Lehtinen mm. väitti "Löytöretkellään" ettei kukaan UT:ssa pyydä enää anteeksi syntejään. Hänen silmiinsä ei ollut osunut edes Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous. Hän ajatteli tämän rukouksen kertaluonteiseksi. Ratkaisun tehnyt ei sitä enää tarvitsisi.
Raamattu on kautta vuosisatojen asetettu edustamaan monenlaisia ideoita aina tulkitsijansa päähänpinttymien puolustamiseksi.
nähty.on kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Eihän anteeksianto tarkoita asian unohtamista tai , että rikos jotenkin lakkaa olemasta. Anteeksianto on henkinen asia.
Monissa karismaattisissa laitalahkoissahan tämä on vallalla, pyydetään anteeksi ja kaikki onkin sitten sillä kuitattu vaikka olisi elänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta kuin "perkele" tuon jälkeen kaikki onkin annettu anteeksi ja niitä sovi muistella. Tuo ehkä toimii Jumalan kohdalla mutta ei ihmisten mielessä."Eihän anteeksianto tarkoita asian unohtamista tai , että rikos jotenkin lakkaa olemasta. Anteeksianto on henkinen asia. "
Juuri näin minäkin ajattelen.
Traumat hallitsevat käyttäytymistä siihen asti kunnes ne tunnistetaan ja osataan jättää menneisyyteen (antaa anteeksi) . Ennen tuota voi tietenkin kuvitella olevansa "vapaa" vaikka olemista hallitsee pinttyneet käyttäytymismallit ja yleensä ne ovat eri asteisien traumojen aikaansaannoksia... anteeksi antaminen vapauttaa
- viilipurkki
Onx täälä yhtään sellasta kommentoijaa joka olis joutunu oman vanhemman raiskaamaks pikkutyttönä tai tullu pahoinpidellyx sairaalakuntoon kännisen isän takia?
Aika tekopyhää kertoo anteexantamisesta jos ei oikeesti ees ymmärrä mitä se anteeksantaminen ja pyytäminen tarkottaa omis kokemuksis.
Raamatun taa ei kandee ryömii piiloon jos omii kokemuksii ei oo, ymmärtämättömyys vaan loukkaa entistä pahemmin.- sage8.ei.kirj
Suoraan sanoen minä en anna oikeasti anteeksi vähemmistäkään tempuista. Vaikka teeskentelee hetken jotain anteeksiantoa kun pyydetään niin hetken päästä katuu ja muuttaa mielensä ja peruu anteeksiannon ainakin sisällään. Henkilökohtaisia karkeita loukkauksia esimerkiksi. Minkäs sitä luonnolleen voi jos on rehellinen.
- viilipurkki
sage8.ei.kirj kirjoitti:
Suoraan sanoen minä en anna oikeasti anteeksi vähemmistäkään tempuista. Vaikka teeskentelee hetken jotain anteeksiantoa kun pyydetään niin hetken päästä katuu ja muuttaa mielensä ja peruu anteeksiannon ainakin sisällään. Henkilökohtaisia karkeita loukkauksia esimerkiksi. Minkäs sitä luonnolleen voi jos on rehellinen.
Sulla on Sage ymmärrys kohillaan.
Tuntuu miten tääläkin osa käy kirjottamas kauniita sanoja, anteexianto ei oo todellakaa helppoo kun joutuu kokeen kipua, tuskaa, nöyryytystä, kuolemanpelkoo ja sit viä häpästään sukulaisten ja viranomasten edes.
Raamatusta ja seurakunnasta saa arvokasta tukee, mut kenenkää on oikeesti yhtä tyhjän kaa latoo jakeita näytille jos ei ite ymmärrä anteexannon merkitystä.
Luullaan olevamme viisaita tyhjien puheittemme takana. Kiitos "viilipurkki" noista sanoistasi. Minä arvostan rehellisyyttä ja suoruutta jota huomaan sinulla olevan koskipa ne omia tai toisten tuntoja tai sanoja ja vaikkapa miten kipeitä asioita. En voi antaa mitään ohjeita ja neuvoja asiantilan korjaamiseksi enkä mitään lapsellisia kirjaviisauksia kohdallesi koska niitä ei minulla ole. Voin vain toivoa että valoisammat ajat koittaa sinulle.
On helppo antaa anteeksi, kun joku astuu varpaille. On ihan toinen asian antaa anteeksi väkivalta ja kaltoinkohtelu. Anteeksiantamisen vaatiminen ei ole minusta mitenkään Raamatullista opetusta. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on siihen valmis.
Minua puhutteli takavuosina eräs perhe. Heidän tyttärensä tapettiin tai murhattiin mikä se nimike olikaan. Jossain kohtaa he päätyivät antamaan anteeksi ja olen ihan varma, ettei se ollut mitenkään helppoa.
Oma kokemukseni ei ole lainkaan noin raju. Mutta kuitenkin jouduin tilanteeseen, jossa minua vastaan rikottiin aika rajusti minun näkökulmastani. Se oli vaikeaa aikaa, mutta jossakin kohtaa sanoin Jumalalle, että haluan antaa anteeksi, koska olen myös itse saanut anteeksi, mutta minusta ei löydy yhtään tippaa anteeksiantavaa mieltä, päinvastoin, minusta löytyi monia muita tunteita, mutta ei anteeksiantoa. Kuitenkin aloin siunata sitä ihmistä, siunasin ja itkin ja vein asiaa Jumalalle. Aikansa se otti, aika kauan, mutta yhtenä päivänä ne tuhoavat tunteet olivat sulaneet pois ja kykenin kohtaamaan tuon ihmisen, enkä enää vihannut häntä. Se vapautti valtavasti voimavaroja, joita oli sitoutunut siihen vihaan ja katkeruuteen.
Ei anteeksiantaminen mikään hokkuspokkustemppu ole. Itse ajattelen sitä prosessina, jos siihen haluaa ja pystyy lähtemään silloin, kun rajoja on rajusti rikottu.- viilipurkki
sage8 kirjoitti:
Kiitos "viilipurkki" noista sanoistasi. Minä arvostan rehellisyyttä ja suoruutta jota huomaan sinulla olevan koskipa ne omia tai toisten tuntoja tai sanoja ja vaikkapa miten kipeitä asioita. En voi antaa mitään ohjeita ja neuvoja asiantilan korjaamiseksi enkä mitään lapsellisia kirjaviisauksia kohdallesi koska niitä ei minulla ole. Voin vain toivoa että valoisammat ajat koittaa sinulle.
Kiitti Sage!
Mulla itellä ei ole enää mitään hätää, oon vaan huolissani niistä lapsista ja nuorista jotka joutuu kohtaan noita asioita vielä päivittäin.
Aikuiset ei välttämättä ees haluu ymmärtää miten vaikeeta elämä voi lapselle/nuorelle olla ja näistä niinku muistaki vastaavista keskusteluista liianki usein tulee sellasen tekopyhän ja oikeesta todellisesta elämästä irrallisen elämänkatsomuksen virtaviivasuus näkyviin.
Rehellisyys omaa itteemme kohtaan vie meitä jokaista elämäs eteenpäin ja aina ku nähdään tai kuullaan toisen ihmisen olevan avuntarpees niin autetaan tai ilmotetaan viranomasille. viilipurkki kirjoitti:
Kiitti Sage!
Mulla itellä ei ole enää mitään hätää, oon vaan huolissani niistä lapsista ja nuorista jotka joutuu kohtaan noita asioita vielä päivittäin.
Aikuiset ei välttämättä ees haluu ymmärtää miten vaikeeta elämä voi lapselle/nuorelle olla ja näistä niinku muistaki vastaavista keskusteluista liianki usein tulee sellasen tekopyhän ja oikeesta todellisesta elämästä irrallisen elämänkatsomuksen virtaviivasuus näkyviin.
Rehellisyys omaa itteemme kohtaan vie meitä jokaista elämäs eteenpäin ja aina ku nähdään tai kuullaan toisen ihmisen olevan avuntarpees niin autetaan tai ilmotetaan viranomasille.Hyvä että ei ole hätää ja muistamme niitä joilla on vielä hätä. Rehellisyys tunteitamme kohtaan ja viranomaisille ilmoittaminen ovat varmaankin parhaat keinot tilanteen hallitsemiseksi niin hyvin kuin tilanteen voi nyt yleensä hallitakaan.
- viilipurkki
Eerikatässämoi kirjoitti:
On helppo antaa anteeksi, kun joku astuu varpaille. On ihan toinen asian antaa anteeksi väkivalta ja kaltoinkohtelu. Anteeksiantamisen vaatiminen ei ole minusta mitenkään Raamatullista opetusta. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on siihen valmis.
Minua puhutteli takavuosina eräs perhe. Heidän tyttärensä tapettiin tai murhattiin mikä se nimike olikaan. Jossain kohtaa he päätyivät antamaan anteeksi ja olen ihan varma, ettei se ollut mitenkään helppoa.
Oma kokemukseni ei ole lainkaan noin raju. Mutta kuitenkin jouduin tilanteeseen, jossa minua vastaan rikottiin aika rajusti minun näkökulmastani. Se oli vaikeaa aikaa, mutta jossakin kohtaa sanoin Jumalalle, että haluan antaa anteeksi, koska olen myös itse saanut anteeksi, mutta minusta ei löydy yhtään tippaa anteeksiantavaa mieltä, päinvastoin, minusta löytyi monia muita tunteita, mutta ei anteeksiantoa. Kuitenkin aloin siunata sitä ihmistä, siunasin ja itkin ja vein asiaa Jumalalle. Aikansa se otti, aika kauan, mutta yhtenä päivänä ne tuhoavat tunteet olivat sulaneet pois ja kykenin kohtaamaan tuon ihmisen, enkä enää vihannut häntä. Se vapautti valtavasti voimavaroja, joita oli sitoutunut siihen vihaan ja katkeruuteen.
Ei anteeksiantaminen mikään hokkuspokkustemppu ole. Itse ajattelen sitä prosessina, jos siihen haluaa ja pystyy lähtemään silloin, kun rajoja on rajusti rikottu.Sulla on koskettavia ajatuksia Eerika ja kun aattelee mitä kaikkee se tyttö on joutunu kokeen just ennen kuolemaansa. Mix kukaan ihminen aiheuttaa toiselleen semmosta tuskaa ihan tarkotuksella, siin vaihees ei anteeksanto oo niitä ensimmäisii tuntemuksii.
Kaikki ei pysty antaan koskaan anteeks toiselle sellasta tekoo, laittaa kyllä miettiin miten Jumala on pystyny antamaan anteeksi poikansa surmaajille ja itselleen.
Me ihmiset ollaan saatu osaksemme semmonen oikee Rakkaus jota ei järjellä pystytä käsittään. viilipurkki kirjoitti:
Sulla on koskettavia ajatuksia Eerika ja kun aattelee mitä kaikkee se tyttö on joutunu kokeen just ennen kuolemaansa. Mix kukaan ihminen aiheuttaa toiselleen semmosta tuskaa ihan tarkotuksella, siin vaihees ei anteeksanto oo niitä ensimmäisii tuntemuksii.
Kaikki ei pysty antaan koskaan anteeks toiselle sellasta tekoo, laittaa kyllä miettiin miten Jumala on pystyny antamaan anteeksi poikansa surmaajille ja itselleen.
Me ihmiset ollaan saatu osaksemme semmonen oikee Rakkaus jota ei järjellä pystytä käsittään.Vaikea on tosiaan kuvitella tuon tytön kokemusta tai vanhempien, kun viesti on tullut. Ei varmasti tule anteeksianto ekana mieleen.
Vaikea on myös ymmärtää tuo teon tekijää, hän oli muuten poikaystävä.
Käsittämättömiä tarinoita.
Kovin surullista on joskus kuunnella sellaistakin ihmistä, jolle joku läheinen on sanonut pahasti vuosia aikeisemmin tai jota on kuolussa kiusattu ja vielä iällä hän itkee niitä sanoja.
Jumalan rakkauden valtavuus on se, vaikka sen valtavuutta ei voikaan käsittää, joka saa minut ytittämään ja valitsemaan sen anteeksiannon, vaikka itsestä tuntuisi kuinka vaikealta tahansa antaa anteeksi. Ja minusta on lohduttavaa, kun voi Isälle kertoa, ettei tunne yhtään rakkautta juuri sillä hetkellä, mutta haluaa kuitenkin kulkea Jeesuksen viitoittamaa tietä.
"Minä uskon, auta epäuskoani"- Hymyilevä.aloittaja
Eerikatässämoi kirjoitti:
On helppo antaa anteeksi, kun joku astuu varpaille. On ihan toinen asian antaa anteeksi väkivalta ja kaltoinkohtelu. Anteeksiantamisen vaatiminen ei ole minusta mitenkään Raamatullista opetusta. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on siihen valmis.
Minua puhutteli takavuosina eräs perhe. Heidän tyttärensä tapettiin tai murhattiin mikä se nimike olikaan. Jossain kohtaa he päätyivät antamaan anteeksi ja olen ihan varma, ettei se ollut mitenkään helppoa.
Oma kokemukseni ei ole lainkaan noin raju. Mutta kuitenkin jouduin tilanteeseen, jossa minua vastaan rikottiin aika rajusti minun näkökulmastani. Se oli vaikeaa aikaa, mutta jossakin kohtaa sanoin Jumalalle, että haluan antaa anteeksi, koska olen myös itse saanut anteeksi, mutta minusta ei löydy yhtään tippaa anteeksiantavaa mieltä, päinvastoin, minusta löytyi monia muita tunteita, mutta ei anteeksiantoa. Kuitenkin aloin siunata sitä ihmistä, siunasin ja itkin ja vein asiaa Jumalalle. Aikansa se otti, aika kauan, mutta yhtenä päivänä ne tuhoavat tunteet olivat sulaneet pois ja kykenin kohtaamaan tuon ihmisen, enkä enää vihannut häntä. Se vapautti valtavasti voimavaroja, joita oli sitoutunut siihen vihaan ja katkeruuteen.
Ei anteeksiantaminen mikään hokkuspokkustemppu ole. Itse ajattelen sitä prosessina, jos siihen haluaa ja pystyy lähtemään silloin, kun rajoja on rajusti rikottu.Voisin kuvitella, miltä pahointekijästä tuntuisi, jos kohde tavatessaan aina kertoisi, että rukoilee yhä kykyä antaa anteeksi, mutta ei ole vielä tunnetta saavuttanut. Ja sitten lopulta kertoisi, että nyt on tilanne lauennut ja olen pystynyt antamaan sinulle anteeksi ilman vilpillisyyttä!
Kaamein kosto ikinä. Hymyilevä.aloittaja kirjoitti:
Voisin kuvitella, miltä pahointekijästä tuntuisi, jos kohde tavatessaan aina kertoisi, että rukoilee yhä kykyä antaa anteeksi, mutta ei ole vielä tunnetta saavuttanut. Ja sitten lopulta kertoisi, että nyt on tilanne lauennut ja olen pystynyt antamaan sinulle anteeksi ilman vilpillisyyttä!
Kaamein kosto ikinä.Miksi hänelle pitäisi kertoa omasta taistelusta asian kanssa?
Eerikatässämoi kirjoitti:
On helppo antaa anteeksi, kun joku astuu varpaille. On ihan toinen asian antaa anteeksi väkivalta ja kaltoinkohtelu. Anteeksiantamisen vaatiminen ei ole minusta mitenkään Raamatullista opetusta. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on siihen valmis.
Minua puhutteli takavuosina eräs perhe. Heidän tyttärensä tapettiin tai murhattiin mikä se nimike olikaan. Jossain kohtaa he päätyivät antamaan anteeksi ja olen ihan varma, ettei se ollut mitenkään helppoa.
Oma kokemukseni ei ole lainkaan noin raju. Mutta kuitenkin jouduin tilanteeseen, jossa minua vastaan rikottiin aika rajusti minun näkökulmastani. Se oli vaikeaa aikaa, mutta jossakin kohtaa sanoin Jumalalle, että haluan antaa anteeksi, koska olen myös itse saanut anteeksi, mutta minusta ei löydy yhtään tippaa anteeksiantavaa mieltä, päinvastoin, minusta löytyi monia muita tunteita, mutta ei anteeksiantoa. Kuitenkin aloin siunata sitä ihmistä, siunasin ja itkin ja vein asiaa Jumalalle. Aikansa se otti, aika kauan, mutta yhtenä päivänä ne tuhoavat tunteet olivat sulaneet pois ja kykenin kohtaamaan tuon ihmisen, enkä enää vihannut häntä. Se vapautti valtavasti voimavaroja, joita oli sitoutunut siihen vihaan ja katkeruuteen.
Ei anteeksiantaminen mikään hokkuspokkustemppu ole. Itse ajattelen sitä prosessina, jos siihen haluaa ja pystyy lähtemään silloin, kun rajoja on rajusti rikottu."Anteeksiantamisen vaatiminen ei ole minusta mitenkään Raamatullista opetusta. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on siihen valmis. "
Aivan totta. Kuten kirjoitit, anteeksi antaminen on prosessi, eikä aina mikään helppo sellainen.
- ap.lle
Mitä aloittajan mielestä on anteeksiantaminen?
- järki.käteen.nyt
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon". Ei Jumalakaan ole mikään anteeksiantoautomaatti. Kyllä ihmisen täytyy pyytää syntejään anteeksi. Anteeksiantaminen liittyy AINA anteeksipyytämiseen niin kuin Jeesuskin antoi puheissaan ymmärtää.
- viilipurkki
##"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon". Ei Jumalakaan ole mikään anteeksiantoautomaatti. Kyllä ihmisen täytyy pyytää syntejään anteeksi.##
Selitäx ton kirjottamas kommentin niin että mäkin sen ymmärrän.
Pedofiili/murhaaja Hirviö saa anteex rikoksensa viatonta lasta kohtaan tunnustamalla tekonsa? Et oo tosissas? - järkeä.vai.ei
Miten toi...
>>"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon". Ei Jumalakaan ole mikään anteeksiantoautomaatti. Kyllä ihmisen täytyy pyytää syntejään anteeksi.<<
...selitetään kymmenvuotiaalle lapselle joka on joutunut pelkäämään isäänsä vuosikausia seksuaalisen väkivallan ja järjettömän väkivallan seurauksena. - tämä.on.kristinuskoa
viilipurkki kirjoitti:
##"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon". Ei Jumalakaan ole mikään anteeksiantoautomaatti. Kyllä ihmisen täytyy pyytää syntejään anteeksi.##
Selitäx ton kirjottamas kommentin niin että mäkin sen ymmärrän.
Pedofiili/murhaaja Hirviö saa anteex rikoksensa viatonta lasta kohtaan tunnustamalla tekonsa? Et oo tosissas?Kyllä suurinkin syntinen saa Jumalalta armon kun hän katuu ja tunnustaa syntinsä. Lasta on autettava kaikella mahdollisella tavalla. Lapsi ei ole anteeksiantaja vaan hän on rikoksen uhri
- viilipurkki
tämä.on.kristinuskoa kirjoitti:
Kyllä suurinkin syntinen saa Jumalalta armon kun hän katuu ja tunnustaa syntinsä. Lasta on autettava kaikella mahdollisella tavalla. Lapsi ei ole anteeksiantaja vaan hän on rikoksen uhri
Noilla sanoillako tosiaan kristittynä ...selität kymmenvuotiaalle lapselle joka on joutunut pelkäämään isäänsä vuosikausia seksuaalisen ja muun järjettömän väkivallan seurauksena: "suurinkin syntinen saa Jumalalta armon kun hän katuu ja tunnustaa syntinsä." ????
- oletteko.ees.ihmisiä
tämä.on.kristinuskoa kirjoitti:
Kyllä suurinkin syntinen saa Jumalalta armon kun hän katuu ja tunnustaa syntinsä. Lasta on autettava kaikella mahdollisella tavalla. Lapsi ei ole anteeksiantaja vaan hän on rikoksen uhri
Samoilla sanoillako varmistat tekijän katumuksen, ettei uusi rikostaan???
Tehän suorastaan ruokitte rikollista mieltä... oksettavaa. - Oikeus.ja.kohtuus
viilipurkki kirjoitti:
Noilla sanoillako tosiaan kristittynä ...selität kymmenvuotiaalle lapselle joka on joutunut pelkäämään isäänsä vuosikausia seksuaalisen ja muun järjettömän väkivallan seurauksena: "suurinkin syntinen saa Jumalalta armon kun hän katuu ja tunnustaa syntinsä." ????
Askel pitemmälle. Tällainen lapsi saa raivokohtauksen ja vahingoittaa ehkä kuolettavasti isäänsä - oikeuskelpoisena, 15-vuotiaana - otetaanko nämä aikaisemmat kokemukset huomioon, vai pitääkö ne unohtaa, koska lapsi on ne antanut anteeksi velvollisuudentunnossa ja vanhempien kunnioituksen nimissä?
- viilipurkki
Oikeus.ja.kohtuus kirjoitti:
Askel pitemmälle. Tällainen lapsi saa raivokohtauksen ja vahingoittaa ehkä kuolettavasti isäänsä - oikeuskelpoisena, 15-vuotiaana - otetaanko nämä aikaisemmat kokemukset huomioon, vai pitääkö ne unohtaa, koska lapsi on ne antanut anteeksi velvollisuudentunnossa ja vanhempien kunnioituksen nimissä?
Osa lapsena pahoinpidellyistä selviytyy normaalielämään, joistakin tulee samanlaisia rikollisia kuin vanhempansa ja osa päättää päivänsä kestämättä huomista. Ja sitten vielä lukemattomat muut kohtalot.
Katkaistaan sukupolvien kierre tänään, annetaan jokaiselle lapselle mahdollisuus hyvään elämään!
Rakkaus on taitolaji, se ei ole yhdellekään liian vaikeaa ja vaatii jokaiselta koko Sydämen... annetaan sen koskettaa ja johdattaa :)
Hyvää ja Turvallista vuotta 2018 ihan jokaiselle :)
Ihmisellä on oltava jokin mihin turvautuu vaikeuksissaan. Kaikkein luotettavin on Jumala., sillä hän ei kerro kenellekään minkälaisissa vaikeuksissa survot eteenpäin selvitäksesi elävänä.
- näin.ymmärrän
Jeesus puhuu anteeksiantamisesta Luuk. 16
3 Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. [Matt. 18:15 ]
4 Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." [Matt. 18:21,22]
Edellytetään siis katumusta ja rikkomuksen tunnustamista.- ei.halpaa.armoa
Täällä on esitetty että pitää antaa anteeksi vaikka kukaan ei edes pyydä anteeksiantoa. Tuohan on aivan mieletön ajatus. Anteeksiantaminenhan ilman anteeksipyytämistä ole pahuuden hyväksymistä? Eihän Jumalakaan niin toimi. Hän vaatii parannuksentekoa. Armoa ei julisteta synnin päälle.
ei.halpaa.armoa kirjoitti:
Täällä on esitetty että pitää antaa anteeksi vaikka kukaan ei edes pyydä anteeksiantoa. Tuohan on aivan mieletön ajatus. Anteeksiantaminenhan ilman anteeksipyytämistä ole pahuuden hyväksymistä? Eihän Jumalakaan niin toimi. Hän vaatii parannuksentekoa. Armoa ei julisteta synnin päälle.
Ehkä aina eivät ne pahantekijät ole enää edes elossakaan?
- kuvottavaa
Muutamat uskonliikkeet ovat kaameita. Ensin tehdään pahaa jollekin, ehkä pienelle lapselle. Sitten vaaditaan häneltä anteeksiantoa ja syyllistetään tätä anteeksiantamattomuudesta. Pahan tekijähän on syyllinen, ei uhri. Kuinka sairaaksi voi systeemit mennä tuollaisissa uskonnollisissa yhteisöissä.
- Pedofiilit_ja_rippi
Täytyy ihmetellä miksei seurakunnissa ymmärretä miten vakavan asian kanssa ollaan tekemisissä kun puhumme lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä eli pedofiliasta. Puhutaan rippisalaisuudesta kun halutaan salailla asioita, vaikka pedofiilit eivät muutenkaan koskaan hakeudu tunnustamaan syntejään koska eivät tunne niistä syyllisyyttä. Pielettömintä mitä olen seurakunnissa kuullut on vaatia lasta antamaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen vaikka hänen psyykkinen kehityksensä on pilattu ehkä loppuelämäkseen.
Pedofiliaon katsottava sairaudeksi ja tietysti myös vakavaksi rikokseksi lasta kohtaan ja toimittava sen edellyttämällä tavalla. Tosiasia on ettei pedofiili muutu millään uskonnollisilla tempuilla vaikka moni naiviisti niin uskoo. Siksi hänet olisi saatava asianmukaiseen hoitoon eikä häntä saisi päästää lasten kanssa tekemisiin. Ääritapauksissa vankila on ainoa vaihtoehto lasten suojelemiseksi. Lapsille olisi kerrottava että heillä on oikeus koskemattomuuteen ja oikeus suojella itseään myös uskonnollisissa yhteisöissä. Monenlainen pahuus ja sen salailu kun viihtyy hyvin myös niissä piireissä. Aika kummalliseen tilanteeseen näissä lahkojen ja kirkkojen anteeksiannoissa mennään, jos lapsen hyväksikäyttäjä saa syntinsä anteeksi ja helpotuksen loppuelämäkseen mutta hyväksikäytetty saa vamman ja haitan loppuelämäänsä eikä piina lopu ennen kuin kuolemassa.
Ja vielä, jos taivas ja helvetti on olemassa, hyväksikäyttäjä mahdollisesti porskuttelisi anteeksi saaneena taivaan iloissa mutta hyväksikäytetty kärvistelisi vaikkapa huumeisiin ja rikollisuuteen vammansa takia sortuneena helvetin liekeissä.sage8 kirjoitti:
Aika kummalliseen tilanteeseen näissä lahkojen ja kirkkojen anteeksiannoissa mennään, jos lapsen hyväksikäyttäjä saa syntinsä anteeksi ja helpotuksen loppuelämäkseen mutta hyväksikäytetty saa vamman ja haitan loppuelämäänsä eikä piina lopu ennen kuin kuolemassa.
Ja vielä, jos taivas ja helvetti on olemassa, hyväksikäyttäjä mahdollisesti porskuttelisi anteeksi saaneena taivaan iloissa mutta hyväksikäytetty kärvistelisi vaikkapa huumeisiin ja rikollisuuteen vammansa takia sortuneena helvetin liekeissä.Eikä noissa ole edes kyse mistään anteeksi antamisesta...
- Maijan.tarina
Olenko huomannut oikein että täällä on nyt yritetty vetää ongelma joka on pahantekijässä uhrin kannettavaksi? Pahantekijän ei tarvitse edes katua tekojaan eikä pyytää anteeksi. Uhria sen sijaan syytetään siitä ettei hän hyväksy tapahtunutta itseensä kohdistuvaa pahaa vaan hänen on annettava anteeksi vaikka tekijä ei sitä edes pyydä. Tuollaisesta tapahtumasta kertoo kirja "Maijan tarina". Kaikki uskonyhteisön jäsenet vaikenivat koska pahantekijä oli saarnaaja ja yhteisön johtohahmo. Lapsi sai sen sijaan kärsiä ja menettää mielenterveytensä ettei herätysliikkeen maine tahriinnu. Kyllä tuollaiset rikolliset on saatava maallisen oikeuden eteen ja lopetettava lässytykset anteeksiantamisen tärkeydestä. Eivät nämä mummomuorit ja eerikat ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kysymys.
”…täällä on nyt yritetty vetää ongelma joka on pahantekijässä uhrin kannettavaksi?”
Mielestäni täällä on keskusteltu anteeksi antamisesta?
Monilla ovat jo ne vanhemmat kuolleet tai erittäin huonokuntoisia vanhuksia, joiden pahoista teoista puhutaan. Siitä, miten lapsen aikuisena pitäisi suhtautua kokemaansa ja elää eteenpäin.
Ei kukaan kiellä uhritutumista, mutta tuskin aloittaja sitä edes tarkoitti. Uhrina ei tarvitse lopun elämäänsä elää.
Kun on tapahtunut selkeitä rikoksia, niin tässäkin pitää muistaa se, voiko niitä viedä poliisin tutkittavaksi.
Sinä puolestaan viittaat aivan toisenlaiseen tapahtumaan. Siinä yhteisö on käyttänyt valtaansa lapsia kohtaan, ja tukahduttanut heidän kokemansa. Aikuisena on hyvä nostaa asia esiin, hakea rikollisille rangaistuksia, jos se on mahdollista. Yksi hyvä tapa päästää irti tuosta pahasta, on kirjoittaa se vaikka kirjaksi. Se on mahdollisesti tie siihen, että viimein voi keskittyä tulevaan ja hyvään.
Ymmärrän erittäin hyvin miten vakava asia on.
- Jisreel
Kyllä lapseen kohdistuvaa vääryyttä on enemmän uskonyhteisöjen ulkopuolella.
Vääryyttä on myös monenlaista, kuten henkinen lannistaminen, vähättely joka asiassa, väkivalta ja mieletön kuri, alistaminen aivan maan rakoon, ja monta muuta.Aivan, mutta uskovat nostetaan aina tikunnokaan. Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa ‼️
- synti.sanottava.synniksi
usko.vainen kirjoitti:
Aivan, mutta uskovat nostetaan aina tikunnokaan. Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa ‼️
Hyvän (kristinuskon) nimissä tehty paha, mistä tämä ketju kertoo, on erityisen tuomittavaa.
synti.sanottava.synniksi kirjoitti:
Hyvän (kristinuskon) nimissä tehty paha, mistä tämä ketju kertoo, on erityisen tuomittavaa.
Tuskinpa kukaan tekee lapselle pahaa kristinuskon sen paremmin kuin ateisminkaan nimissä.
Ihmisen oma pahuus sen tekee 😏- synti.sanottava.synniksi
usko.vainen kirjoitti:
Tuskinpa kukaan tekee lapselle pahaa kristinuskon sen paremmin kuin ateisminkaan nimissä.
Ihmisen oma pahuus sen tekee 😏No tämä ketjuhan juuri osoitti että näin valitettavasti tapahtuu
synti.sanottava.synniksi kirjoitti:
No tämä ketjuhan juuri osoitti että näin valitettavasti tapahtuu
Osoita yksikin kirjoitus tuosta ‼️
- tyhmeliinille
usko.vainen kirjoitti:
Osoita yksikin kirjoitus tuosta ‼️
Lue kaikki, mutta jätä omasi lukematta, koska niissä ei ole mitään asiaa.
tyhmeliinille kirjoitti:
Lue kaikki, mutta jätä omasi lukematta, koska niissä ei ole mitään asiaa.
Voi vpi kun sinun kanssasi olisi mukava väitellä mutta sinä olet niin avuton ja lapsellinen, ettei yhtään nappaa 😂😂😂
- Jumala.on.raiskaus
Maijan tarina on kirjoitettu lestaadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuvista lasten hyväksikäytöistä. Seurakunnan johtajat jotka ovat syyllistyneen moiseen iljettävyyteen edustavat uskovien mielissä Jumalaa ja kokemus on kaikessa karmeudessaan tämä: JUMALA ON RAISKAUS
- traumat.syviä
Siinä saa sitten kauan selitellä ettei kyseinen raiskaaja edustanutkaan Jumalaa eikä Jumalan tahtoa vaikka niin oli uskottu. Tuollaiset traumat ovat syviä.
Tuo on erittäin ikävä tapaus. Mutta se ei ole mitään anteeksiantoa, jos sen avulla rikokset peitellään.
- Anonyymi
Jos emme anna anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, Taivaallinen isämme ei anteeksi anna meille.
https://youtu.be/tijJUJMIDdE
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Se ääni ja
Olemus vaan, kyl teis jotain samaa on ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy vaikka paljon on höpöäkin mukana 😍😂🤭 vaik333144Hallitus heitti kymmeniä miljoonia
Yksityislääkäri kela korvauksiin. Ei ole mikään ihme, että se ei lyhentänyt terveyskeskusjonoja niinkuin hallitus väitti1212100Ville Mykkänen, sankari vai typerys?
Tietenkin typerys. Lähteä nyt toisten sotaan ottamaan vapaaehtoisesti luotia päähänsä. Kuvitteli raukka, että saa hyvän1441778Anna anteeksi
Olen rikkonut sinua vastaan tavalla, josta minäkin kärsin. Syitä tutkiskellessani löydän vain itseni. Minä kuulin jokais881752Kotipizza Hyllykallio
Meniköhän jotain pieleen? Arveletteko, että lisää arvostusta teitä kohtaan?Arveletteko, että ei vaikuta myyntiä vähentäv961668HS haukkuu Pate Mustajärven uuden levyn
Täytyypä käydä ostamassa se. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010618367.html1021563- 941415
Todellinen brahmani ei koskaan menisi lastentarhaan
Joku, joka tekee kaikkensa käännyttääkseen vääräuskoiset maailman ”ainoaan oikeaan” uskontoon, kristinuskoon, on kertonu3841283Mietin minä sitä vieläkin
että rakastuitkohan sinäkin minuun silloin. Olin niin sekaisin ja onnellinen pelkästä näkemisestäsi aina....491180En oikeasti välitä sinusta nainen
Naureskellaan sinulle ja palstajutuillesi kavereitten kesken. Ollaan lyöty vetoakin oletko se sinä oikeasti. Kirjoitat t801159