Gurmeenautinnot

Oi elämän kevät. Sinun pitäisi kyllä kirjoittaa muistiin nämä tarinasi. On nautinto lukea, miten elävällä murteella kirjoitat nämä kertomuksesi, se on lahja, ei kaikille suotu. Täällä oli eräs toinen kirjoittaja, joka käytti elävästi omaa murrettaan, kadehdin.

Noista ruokamuistoista, yhden lajin gourmet-tarina. Ruotsinlaivoillahan on paljon aasialaisia, tulleet reissaamaan Eurooppaan, hieman varakkaampaa väkeä.
Heille meikäläinen seisova pöytä "Buffet" on ihan tuntematon ihme. Olen pari kertaa seissyt jonossa jonkun heistä jäljessä. Pahin lienee hän, jonka lautasella sulassa sovussa lihapullat, graavilohi sun muut kalapöydän herkut ja äyriäiset, ja kaiken kruununa jäätelöpallo. Oli ihan pakko poistua siitä jonosta, muuten olisi kutsunut yrjö,

Meillehän on opetettu, että voi hakea vaikka seitsemän eri kertaa, eri lautasille, kunhan ei vaan pane kaikkea sekaisin, samalle lautaselle. Ihan tuore muisto on suomalaisesta pariskunnasta, joka ruokaili vieressämme, ja laati sellaisen makusinfonian lautaselleen, että oksat pois.

Minäkin keittänyt kaalia tänä aamuna, oikein ison kaalinpään kokonaan kattilassa ja irrotellut suuret ulkolehdet ja aikomuksenani on valmistaa elämäni ensimmäiset kaalikääryleet, suomalaisen reseptin mukaan. Brunssiksi olen tehnyt herkkusienimuhennoksella täytettyjä crepejä. Odottelen tässä että syöjät heräävät....
***
Muuten...kaalinhajusta. Siedän normaalin kaalin hajun. Mutta viime yönä poikani yritti kaasuttaa minut hengiltä kimchin hajulla. Siis hapatettua kaalia ja valkosipulia ja vahvoja mausteita, tiiviiseen lasipurkkiin ja ei kun vain käymään. Kuulemma maailman terveellsintä ruokaa. Kello kaksi yöllä olin valmis muuttamaan pois kotoa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minäkin keittänyt kaalia tänä aamuna, oikein ison kaalinpään kokonaan kattilassa ja irrotellut suuret ulkolehdet ja aikomuksenani on valmistaa elämäni ensimmäiset kaalikääryleet, suomalaisen reseptin mukaan. Brunssiksi olen tehnyt herkkusienimuhennoksella täytettyjä crepejä. Odottelen tässä että syöjät heräävät....
***
Muuten...kaalinhajusta. Siedän normaalin kaalin hajun. Mutta viime yönä poikani yritti kaasuttaa minut hengiltä kimchin hajulla. Siis hapatettua kaalia ja valkosipulia ja vahvoja mausteita, tiiviiseen lasipurkkiin ja ei kun vain käymään. Kuulemma maailman terveellsintä ruokaa. Kello kaksi yöllä olin valmis muuttamaan pois kotoa.

Lue lisää

Siitä on tosi pitkä aika, kun oon viimeksi kaalikääryleitä krupannut. Voi olla, että kolmekymmentä vuotta on vierähtänyt. Silloin tällöin tapaan ostaa Prisman ruokatiskiltä kaalikääryleitä.

Minä söin äsken kaalikeittoa aimo kasan. Jos tästä alkaisin tasapökkää pomppimaan, niin kuuluisi älytön lotina:)

Mun piti googlettaa tuo Kimchi. Resepti vaikutti ihan kivalta. Reseptissä neuvottiin käyttämään kiinankaalia. Hapatettua kaalia en ole koskaan tehnyt, mutta maistanut olen.

Heh, ei ole kiva räväyttää yöllä silmiään auki ja huomata, että täs on menos hajuun tukehtuminen. Kivaan aikaan se sun poikas alkoi tuota kaasuruokaa värkkäämään.

Muistan joskus vajaa 10 vuotta sitten, kun heräsin ihan hirveeseen tuoksuun. Jep, tuoksuun.
Oli kuin monta tynnyrillistä hajuvettä olisi kaadettu lattialle. Olin aivan ymmällä. Kiertelin huushollia ja ihmettelin, että mistä ihmeestä noin voimakas tuoksu tulee. Tuoksu tässä tapauksessa voi ymmärtää Hajuksi. Liika on aina liikaa.
Mulle tulee voimakkaista tuoksuista migreeni.

Löysin sitten syyn. Mun Yukka-palmuni oli värkännyt multa salaa ison kukan (jotain yli 40 senttinen pötkö täynnänsä pieniä valkoisia kukkia). Kukka oli piilossa, lojui lehtien takana, vasten ikkunaa.
Tuo palmu on yökasvi. Eli kun pimeys laskeutuu, niin palmun kukat alkavat tuoksuttelemaan tuoksujaan. Kun päivä valkenee, niin kukkien tuoksu häviää täysin.
Ekana yönä en tuota tiennyt. Jos ei olisi ollut "syränyö", niin olisin lähtenyt pojan luo yöksi.
En kyennyt nukkumaan koko yönä.

En voinut sammuttaa enää valoja, ettei palmun kukka pääsisi kiusaamaan mua.

Ei, en toki repinyt kukkaa irti. En malttanut, kun oli kovan työn tehnyt, tehdessään semmosen komistuksen. Yukkapalmut eivät helposti kuki ja jos kukkiin, niin se kukkii kuulemma vain, jos runko on nojollaan ikkunaa vasten. Ja näin mulla oli.

Heikunkeikku kirjoitti:

Siitä on tosi pitkä aika, kun oon viimeksi kaalikääryleitä krupannut. Voi olla, että kolmekymmentä vuotta on vierähtänyt. Silloin tällöin tapaan ostaa Prisman ruokatiskiltä kaalikääryleitä.

Minä söin äsken kaalikeittoa aimo kasan. Jos tästä alkaisin tasapökkää pomppimaan, niin kuuluisi älytön lotina:)

Mun piti googlettaa tuo Kimchi. Resepti vaikutti ihan kivalta. Reseptissä neuvottiin käyttämään kiinankaalia. Hapatettua kaalia en ole koskaan tehnyt, mutta maistanut olen.

Heh, ei ole kiva räväyttää yöllä silmiään auki ja huomata, että täs on menos hajuun tukehtuminen. Kivaan aikaan se sun poikas alkoi tuota kaasuruokaa värkkäämään.

Muistan joskus vajaa 10 vuotta sitten, kun heräsin ihan hirveeseen tuoksuun. Jep, tuoksuun.
Oli kuin monta tynnyrillistä hajuvettä olisi kaadettu lattialle. Olin aivan ymmällä. Kiertelin huushollia ja ihmettelin, että mistä ihmeestä noin voimakas tuoksu tulee. Tuoksu tässä tapauksessa voi ymmärtää Hajuksi. Liika on aina liikaa.
Mulle tulee voimakkaista tuoksuista migreeni.

Löysin sitten syyn. Mun Yukka-palmuni oli värkännyt multa salaa ison kukan (jotain yli 40 senttinen pötkö täynnänsä pieniä valkoisia kukkia). Kukka oli piilossa, lojui lehtien takana, vasten ikkunaa.
Tuo palmu on yökasvi. Eli kun pimeys laskeutuu, niin palmun kukat alkavat tuoksuttelemaan tuoksujaan. Kun päivä valkenee, niin kukkien tuoksu häviää täysin.
Ekana yönä en tuota tiennyt. Jos ei olisi ollut "syränyö", niin olisin lähtenyt pojan luo yöksi.
En kyennyt nukkumaan koko yönä.

En voinut sammuttaa enää valoja, ettei palmun kukka pääsisi kiusaamaan mua.

Ei, en toki repinyt kukkaa irti. En malttanut, kun oli kovan työn tehnyt, tehdessään semmosen komistuksen. Yukkapalmut eivät helposti kuki ja jos kukkiin, niin se kukkii kuulemma vain, jos runko on nojollaan ikkunaa vasten. Ja näin mulla oli.

Lue lisää

Ai niin, unohdin mainita, että justiinsa on alkanut Jääkiekko-ottelu Suomi-Ruotsi.
Näiden kamppailut ovat kaikkein kivoimpia seurata.

Toki Suomi voittaa :)

Heikunkeikku kirjoitti:

Siitä on tosi pitkä aika, kun oon viimeksi kaalikääryleitä krupannut. Voi olla, että kolmekymmentä vuotta on vierähtänyt. Silloin tällöin tapaan ostaa Prisman ruokatiskiltä kaalikääryleitä.

Minä söin äsken kaalikeittoa aimo kasan. Jos tästä alkaisin tasapökkää pomppimaan, niin kuuluisi älytön lotina:)

Mun piti googlettaa tuo Kimchi. Resepti vaikutti ihan kivalta. Reseptissä neuvottiin käyttämään kiinankaalia. Hapatettua kaalia en ole koskaan tehnyt, mutta maistanut olen.

Heh, ei ole kiva räväyttää yöllä silmiään auki ja huomata, että täs on menos hajuun tukehtuminen. Kivaan aikaan se sun poikas alkoi tuota kaasuruokaa värkkäämään.

Muistan joskus vajaa 10 vuotta sitten, kun heräsin ihan hirveeseen tuoksuun. Jep, tuoksuun.
Oli kuin monta tynnyrillistä hajuvettä olisi kaadettu lattialle. Olin aivan ymmällä. Kiertelin huushollia ja ihmettelin, että mistä ihmeestä noin voimakas tuoksu tulee. Tuoksu tässä tapauksessa voi ymmärtää Hajuksi. Liika on aina liikaa.
Mulle tulee voimakkaista tuoksuista migreeni.

Löysin sitten syyn. Mun Yukka-palmuni oli värkännyt multa salaa ison kukan (jotain yli 40 senttinen pötkö täynnänsä pieniä valkoisia kukkia). Kukka oli piilossa, lojui lehtien takana, vasten ikkunaa.
Tuo palmu on yökasvi. Eli kun pimeys laskeutuu, niin palmun kukat alkavat tuoksuttelemaan tuoksujaan. Kun päivä valkenee, niin kukkien tuoksu häviää täysin.
Ekana yönä en tuota tiennyt. Jos ei olisi ollut "syränyö", niin olisin lähtenyt pojan luo yöksi.
En kyennyt nukkumaan koko yönä.

En voinut sammuttaa enää valoja, ettei palmun kukka pääsisi kiusaamaan mua.

Ei, en toki repinyt kukkaa irti. En malttanut, kun oli kovan työn tehnyt, tehdessään semmosen komistuksen. Yukkapalmut eivät helposti kuki ja jos kukkiin, niin se kukkii kuulemma vain, jos runko on nojollaan ikkunaa vasten. Ja näin mulla oli.

Lue lisää

"Kivaan aikaan se sun poikas alkoi tuota kaasuruokaa värkkäämään."
Eikun se kävi aukaisemassa jo ainakin viikon päivät käynyttä kimchiään ja kantoi lautasen yläkertaan makuuhuoneeseensa. Sitten se oli jättänyt kimchipurkin auki keittiön pöydälle ja Legolassi luuli että sellutehdas on muutettu meidän tontille. Mä en saanut unta ennenkuin aamun koittaessa kun höyryt olivat vähän tasoittuneet.
***
Ruotsi vissiin johtaa.
Kaalikääryleet sievässä rivissä uunipannulla , siirappia koristeena päällä. Illansuussa menevät uuniin. Oli niissä rustaamista ja tiskiä tuli....

Paloma.se.co kirjoitti:

Minäkin keittänyt kaalia tänä aamuna, oikein ison kaalinpään kokonaan kattilassa ja irrotellut suuret ulkolehdet ja aikomuksenani on valmistaa elämäni ensimmäiset kaalikääryleet, suomalaisen reseptin mukaan. Brunssiksi olen tehnyt herkkusienimuhennoksella täytettyjä crepejä. Odottelen tässä että syöjät heräävät....
***
Muuten...kaalinhajusta. Siedän normaalin kaalin hajun. Mutta viime yönä poikani yritti kaasuttaa minut hengiltä kimchin hajulla. Siis hapatettua kaalia ja valkosipulia ja vahvoja mausteita, tiiviiseen lasipurkkiin ja ei kun vain käymään. Kuulemma maailman terveellsintä ruokaa. Kello kaksi yöllä olin valmis muuttamaan pois kotoa.

Lue lisää

Ruokamuistoja. Meillä oli tapana edesmenneen mieheni kanssa pitää kaalikääryletalkoot syyskuussa. Olin jotenkin onnistunut houkuttelemaan häset siihen touhuun mukaan. Niitä tehtiin niin paljon, että riitti pakastettavaksikin. Ohjeita on tietysti monenlaisia, mutta ylitse kaiken Mysi Lahtisen resepti, kai ollut Hesarin kuukausiliitteessäkin. Siinä me nökötimme keittiön pöydän kahtapuolen ja kääntelimme kaalinlehtien sisään valmistamaani täytettä. Ja ihaniahan niistä tuli. Myös jo kotoa poismuuttaneiden lastemme suurta herkkua.

Ja sitten hauskin. Lähdin syyslomavierailulle opiskelemaan lähteneen tyttäremme luo, tuliaisina noita kaalikääryleitä. Ja hän sanoi: "Aiotko sinäkin syödä noita kääryleitä?" Olisi halunnut syödä itse ne kaikki. :-))

<Rakastan raakoja naisia, ilman pullan tuoksua>

Oletko useinkin syönyt? Ruuasta puheenollen!

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Oletko useinkin syönyt? Ruuasta puheenollen!

Kyllä. Usein. Mutta vain näykkien. En purren. Mielellään sauna tai suihku puhtaana, ei harjattuna kuin keitettävä peruna.

Raaka-rima-korkealla kirjoitti:

<Rakastan raakoja naisia, ilman pullan tuoksua>

Wau!

Itse syön niin hyvää, että se vie korvat ja silmät mennessään. Tukastakin joutuu pitää kiinni, ettei lähde päälaelta.

Minä aikoinaan yritin tehdä ruokaa, sitten menin ulos syömään. Ja ostin mikroaaltouunin;)

keskellä_kämmentä kirjoitti:

Minä aikoinaan yritin tehdä ruokaa, sitten menin ulos syömään. Ja ostin mikroaaltouunin;)

Tulee halvemmaksi ainakin, tosin mikroruoka maistuu vain harvoin hyvältä.

sduey kirjoitti:

Tulee halvemmaksi ainakin, tosin mikroruoka maistuu vain harvoin hyvältä.

Joskua aikoinaan, 10-15v sitten einekset, ym. olivat melkoisia suola- ja rasvapommeja.
Nykyisin ihan syötäviä, jopa maukkaita. Helppoja valmistaa, kolme minuuttia mikrossa ja ääntä kohden;)

muista kaupoista saa tarjouksesta tuoretta, mitä ei tarvitse matkalla jo syödä, halvemalla kuin
osulan 60% alenettua.
Lähtöhinta kun on senverran korkea, että alennus menee siihen, kun vertaa mikä on kassahinta

henrjii kirjoitti:

muista kaupoista saa tarjouksesta tuoretta, mitä ei tarvitse matkalla jo syödä, halvemalla kuin
osulan 60% alenettua.
Lähtöhinta kun on senverran korkea, että alennus menee siihen, kun vertaa mikä on kassahinta

Lue lisää

Laskin juuri, että normaalihinta ostoskoristani olisi ollut n. 30 e. Maksoin 12.26 e sis norm. hintaisen laktoosittoman maidon.

Eräpäivät about 22.2 ja poronkäristys, jonka syön huomenna eräpäivä on 19.2.

Olen jo pitemmän aikaa hyödyntänyt osuuskaupan ale iltoja. Ostan valmiita eineksiä, en välitä enää suuremmin tuhertaa keittiössä. Kokkikartanon 700g kiusaukset ovat ihanan kermaisia ja sattumia täynnä. Lisäksi paistopisteen tänään paistetut ja jäljellä olevat tuotteet ovat ilta-alessa. Ostin muhkean kauraleivän.

Niin, jokainen elää ja syö miten parhaaksi näkee, eikö niin.