Kuoleman suudelma

Jokainen ihminen on synnynnäinen tappaja, tavalla tai toisella, mutta karkuun hän ei pääse henkilökuvaansa.
Kuka tappaa mitäkin, ihmisiä, eläimiä, kärpäsiä, itikoita, luontoa.......... jatkuvuudelle ei ole loppua ennen kuin maailma loppuu. Onneksi loppuu.
Ei tämä pallo ole ihmisiä varten koska ihminen ei osaa olla ihmisiksi.

Muistojen bulevardia kuuntelin...

Inhimillistän vain ihmisen, en eläimiä tai kasveja. En edes koiraa, vaikka kuinka oli perheenjäsen, sillä oli oma paikkansa lemmikkinä, ei minään muuna.
Jonkun satujutun inhimillisistä eläimistä voisi kirjoittaa,
saada Saara-Siilin kiukuttelemaan, tai Sen hauen siellä katiskassa ylpeilemään oikein kunnolla.

Muuten kuoleman suudelmia tapahtuu koko ajan, Kuolema kuin kuolema, tokko mikään elämän loppuminen on toista arvokkaampi.
Solutasoilla on ohjelmoituja solukuolemia, niitäkin tapahtuu omasta tahdosta, ikään kuin solujen eutanasiaa, ja jos ei ohjelmointia tapahdu, silloin se on syöpää. Solutkin kuolevat tapaturmaisesti ja sattumalta. Koko eläminen on jonkinmoista sattumaa, niin syntyminen kuin kuolemakin.

Ketjuissahan tässä pyöritään, ravintoketjuissa yms, nopeat syövät hitaat ja vahvat tuhoavat heikot, niinhän se menee luonnon laki.

Olen hyvä ja julma tappaja, se lie geeneissä, niin kuin varmaan ehkä joku muukin ihminen. Ihminen sentään ei syö lajitovereitaan, niin kuin jotkut muut eläimet tekevät, samoin ihmisellä on se inhimillisyys, joka jossain määrin osaa ja haluaa suojella jälkeläisiään ja heikompia lajitovereitaan.
Inhimillinen kontra eläimellinen. Väitän, että hitunen minusta löytyy inhimillisyyttä, tosin toimin myös eläimellisesti vaistojen ja viettien varassa.

Jos mummolla on hyvät hampaat, eli enemmän kuin yksi, niin miksei hänelle voi syöttää lehmäpataa, tosin monet vanhat eivät tykkää enää lihasta, koska sen sulaa huonosti.
Sille lehmälle se on yhtä kunniakasta, onhan lehmä myös lihaa tuottava otus.

Ketjukuvio näkyy tuossa oikein ja väärin opettamisessa, lyöty lyö, rakastettu rakastaa, lapsi oppii vanhempien esimerkin avulla ahneeksi jne, niinhän se helposti jatkuu se ketju, mutta kuitenkin luotan hyvään ja uskon aina ihmiseen.

Olen nähnyt monen ihmisen kuolevan. Myös lemmikkejä on kuollut vanhuuteen tai sairauksiin. Eron näkee heti kun ihminen kuolee, häntä ei enää ole. Sama on eläimillä.
En mielelläni tapa mitään elollista, hyttyset ja paarmat kyllä tapan. Minusta ei olisi kasvattamaan lihakarjaa, varmaan sikakin kuolisi vanhuuteen hoidossani. Silti syön lihaa, satunnaisia herätyksiä lukuunottamatta.
Kun on kuollut, on kuollut, tyhjä kuori on jäljellä, näin käy kaikelle elolliselle.
En pelkää kuolleita enkä kuolemaa vaikka elänkin hyvin mielelläni.

hunksz ;

mitä tarkotat otsikolla " kuoleman suudelma "

se ei suoraan liity tekstiisi,

- mun mielest' sanonta nopeat syövät hitaat - on jotenkin aikansa elähtynyt
- kuolemastakaan ei kukaan kilpaile - kuitenkin joku kilpailutus nykyajassa mielletty päivän sanaksikin - onko nuorempien mielestä jotain kadehdittavaa - jos vanhuksetkin sanoisivat että aika on ohitse ajanut meistäkin eikä tartte enää kilpailla yhtään mistään - vaikkei edes mitään onneakaan kohtaisi ennen kuolemaakaan - arvokas ja hyvä pohdinnan alla - ja tusinoittain halvemmalla tietty kuulostaa edulliselta mutta joku kornius siinäkin rasitteena alati.
- mitäs mieltä palstan rahankyhyt ei kun rauhankyyhkyt?

-aika entinenkään ei koskaan enää palaa - ja salakuljettajatkin taitaa nyyhkiä salaa
-monenlaista hiljaisuutta olemassa - joskus hyvää - joskus uhkien täyttämää
- kuin viheltämiseen liittyvät taikauskon kuviot - milloin huono-onnisuus elämän osana.

Kysyt siis sitä, onko inhimillisyys ylellisyyttä vanhalle ja kuolevalle ihmiselle, koska elämän päätarkoitus on synnyttää uutta elämää, ei niinkään ylläpitää vanhaa. Tietenkin ihminen on eläin, ei sen ihmeempää, monimutkaisempi ja hienompi koneisto vain kuin muilla. Kovin laaja-alainen aloitus, koska se sisältää moraalin, etiikan ja kaiken sen hienosäädön, johon olemme elämämme aikana ns. tottuneet ja vain siitä syystä, että katsomme olevamme muuta eläinkuntaa - jopa elämää itseään- suurempia.

Vanhat kreikkalaiset kärräsivät vanhat ja vammaiset (myös lapset ja invalidit) jyrkälle rinteelle ja viskasivat kuolemaan rotkoon. Olikohan se Sparta, josta tämä tapa tuli. Halusivat ylläpitää vain nuorten ja vahvojen valtakuntaa. Varmaan silloinkin on ollut kysymys kustannuksista, mutta myös siitä, että ihmiselle suodut syvemmät ja hienommat tunteet eli vaikkapa inhimillisyys työnnettiin syrjään kokonaan. Ei varmaan mahtanut onnistua täysin, mutta ryhmäpaine on mahtava. Senhän olemme nöhneet vaikkapa Natsi-Saksassa.

Jos äärimmäisyyksiin mennnään, onko moraalista syödä toinen ihminen, jos kerran liha on ravintoamme ja muuta eläinkuntaa käytämme ruokana? Tarvitaanko moraalia, tarvitaanko lakeja? Tarvitaanko yhteiskuntaa, eikö markkinatalous ravitse kaikkia tarpeitamme, sairaitakin? Annetaanko kuoleman suudelma "yhteiskunnan " nimissä kaikille niille, joista on enemmän kulua kuin rahallista tuottoa? Aloituksessasi puhut arvosta, kuoleman arvosta, mutta nyky-yhteiskunnassa ei sitä arvoa ole, ei ihmisen eikä muun eläinkunnan suhteen. Olemme jo pilaantuneita eikä paluuta muuhun ole.

Kuoleman suudelma...Kiss of death elokuva ...jota en katso ikinä... melkein kylmäävä olo tuosta sanasta tuli ...kun olin juuri lukenut tuosta sukellusvene murhasta ...murhaajasta joka on psykopaatti...kiduttaja... Ajattelin .. mikä tekee ihmisestä niin julman että nauttii toisen kidutuksesta...kuolemasta ...paloituksesta.
Sori tämä vuodatukseni...

Sitten, kun ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, se menee näin:
Kaikki, aivan kaikki on energiaa, energia ei häviä minnekään, se vaan muuttaa muotoaan.
Missä siis on kuolema. Mihin arvosanoja tarvitaan.

Kattelin tuossa huvikseni "Death clock" sivuja, useammat enustivat kuolemani 2022, joten vielä tässä muutama vuosi muitten riesaksi :D

Olen nyt niin herkkä sanalle kuolema....tänään sain tietää yhden nuoren miehen kuolemasta....oman käden kautta...Miksi ....miksi ..aina iloinen urheilullinen... työpaikka asunto...päällepäin katsottuna kaikki loistavan hyvin...Halusin vaan jotenkin purkautua tästä....olen tuntenut hänet jo lapsena...

Kuoleman suudelma on kuin enkelinsiiven kosketus olemme vain osa kiertokulkua ja teemme vain numeroa kaikesta. Juhlistamme elämää ja juhlistamme kuolemaa ja se tekee meistä ihmisiä. Mutta tuo rahankäytöstä (omien tai vieraiden) puhuminen joka yhteydessä on mielestäni irvokasta: jokaisella on oikeus kauniiseen kuolemaan ja arvokkaaseen elämään oli se sitten kenen rahoilla hyvänsä.

Ihmisellä on kummallinen tapa jotenkin ylentää itsensä; "arvokas kuolema!" Miten niin? Kun on kuollut, niin on kuollut!

Kirkossa kun istuu ja katselee seurakuntaa, joka odottelee jotain taivaaseenpääsyä kuolemansa jälkeen, niin kyllä pistää ajattelemaan, että ukko siellä pistää kyllä oven tiukasti säppiin, kun porukan näkee.

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, on minusta hieno ja kuvaava päätös.

Iltalehti.fi


"Vuonna 2010 Kauppinen kertoi Ilonan haastattelussa, että viimeiset 12 vuotta hän on etsinyt jatkuviin särkyihin turhaan apua niin lääkkeistä, alkoholista kuin luonnonlääketieteestäkin. Kehoa jäytävä neuropaattinen polte oli vuosien aikana vain lisääntynyt ja kipu muuttunut krooniseksi. Apua Kauppinen koki saavansa muutamasta päiväannoksesta konjakkia ja punaviinistä.
- Parin viinilasin jälkeen tunnen, kuinka lämpö leviää kiristäviin jäseniin, veri alkaa kiertää ja olen energinen ja seurallinen. Minulle on selitetty, että mikään pilleri ei tehoa yhtä aikaa niin moneen aivojen välittäjäaineeseen kuin alkoholi, Kauppinen kuvaili haastattelussa."
-
No niin oli Kauppinen kuin kuka tahansa meikäläinen, joka ymmärtää oikeitten ja hyvien juomien päälle. :)
-
Pitää vain muistaa varoa Maksat, Haimat, Itsarit, Masennukset ja Munuaiset.
Ettei hillintä petä itsestään.

H.