Ymmärrätkö Roomalaiskirjettä?

No ei ole. Kommenttisi ei liity aloitukseen.

Yksi_usko = valhejuutalainen = puolet Tooraa ja puolet (adventistista) sapatismia.
Yhden miehen lahko!!!

Juutalaiset eivät kiellä Uutta Testamenttia, vaan he opettavat sitä. Ja opettavatkin hyvin. Paremmin kuin yksikään kristitty.

Yksi_usko kirjoitti:

Juutalaiset eivät kiellä Uutta Testamenttia, vaan he opettavat sitä. Ja opettavatkin hyvin. Paremmin kuin yksikään kristitty.

Taidat sekoittaa juutalaisuuden ja ns messiaanisen juutalaisuuden, joka ei nimestään huolimatta ole juutalaisuutta ollenkaan.

Adventisti kirjoitti:

Taidat sekoittaa juutalaisuuden ja ns messiaanisen juutalaisuuden, joka ei nimestään huolimatta ole juutalaisuutta ollenkaan.

Siis minun mielestäni oikea juutalainen on juuri Messiaaninen juutalainen. Eiköhän se ole näin myös Raamatussa.

Yksi_usko kirjoitti:

Siis minun mielestäni oikea juutalainen on juuri Messiaaninen juutalainen. Eiköhän se ole näin myös Raamatussa.

Lainaus Wikipediasta:

"Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi messiaasta, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden. Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin messiasodotus oli hyvin voimakasta ja messiasehdokkaita oli useita. Näihin aikoihin juutalaisuudesta erosi lahko, joka uskoi Jeesus Nasaretilaisen olevan messias. Myöhemmin tästä lahkosta muodostui kristinusko. Kristillisen messiastulkinnan tunnustavat myös niin kutsutut messiaaniset juutalaiset, jotka perinteisen juutalaisuuden mukaan muodostavat oman Israelin kansaan kuulumattoman ryhmänsä."

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Juutalaiset

Kuten huomaat, niin alkuun Jeesus Nasaretilaiseen uskovat olivat osa juutalaisuutta, sen lahko. Kiitos kirkon juutalaisiin kohdistuvan vainon, välit rikkoutuivat ja muodostui kaksi uskontoa. Tämä ei ollut lainkaan Jeshuan tarkoitus.

Jumalan tarkoitus alusta asti oli, että juuri juutalaiset evankelioivat. Nyt tämä on selvinnyt juutalaisille, ja heidän opetus vie kyllä sanattomaksi. Niin paljon heillä on tietoa enemmän kuin kenelläkään muulla.

Minä kyllä kuuntelen juutalaisia rabbeja. Heillä kun se tieto on.

Juutalaiset tarvitsevat selkeästi Jeshuan vapautusta kaikesta ihmiskäskyistä.

Roomalaisten johdollahan tässä ollaan marssittu parituhatta vuotta. Ei kiitos enää.

Ei ole ristiriitaa.

Kirjotan Bacciocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai poimintoja Roomalaiskirjeestä:

"Roomassa fanaattinen ja harhaoppinen ryhmä, joka huomattavassa määrin muistutti Kolossan vastaavaa ryhmää, ajoi ankaraa vegetarismia, kieltäytymistä viinistä ja tiettyjen päivien viettoa (Room. 14:1-10, 21). Luultavasti Paavali tässä (kuten Kol. 2:16) yhdisti toisiinsa syömisen ja syömättömyyden toisaalla ja päivien vieton toisaalla. Jos tämä tulkinta on oikea, silloin Room. 14:5,6:n mainitsemat ”päivät” tuskin voivat sisältää sapattia, sillä tiedämme että sapattia vietettiin juhlinnan päivänä eikä paastopäivänä.
Roomassa ongelma oli ilmeisesti vähäisempi kuin Kolossassa tai Galatiassa. Askeettiset opettajat olivat luultavasti siellä vähemmän vaikutusvaltainen vähemmistö eivätkä ”propagoineet sellaista seremonialismia, joka oli tähdätty ristin ytimeen”. Tämä ilmenee apostolin käyttämästä suvaitsevasta ja pidättyvästä kielestä: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; jo joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa” (Room. 1:5,6).
Periaate, jonka mukaan kunkin on toimittava oman vakaumuksensa mukaisesti ja kunnioitettava toisten erilaista näkökantaa (Room. 14:3,10, 13-16, 19-21) ruokavaliota ja päivien valintaa koskevassa kysymyksessä, on Roomalaiskirjeessä selvästi vastakkainen uskon kautta vanhurskauttamista koskevan periaatteen kanssa. Viimeksi mainitussa Paavali ehdottomasti kieltäytyy tekemästä kompromissia, edellisessä hän tunnustaa yksilön omantunnon lopulliseksi auktoriteetiksi. Mistä tämä ilmeinen eroavuus johtuu? Vastaus on löydettävä Paavalin käsityksistä siitä, mikä on pelastuksen kannalta olennaista ja mikä epäolennaista. Usko Jeesukseen Kristukseen pelastuksen perustuksena on Paavalille olennainen periaate, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi (vrt. Room. 3:22, 26, 27, 28, 31; 4:3, 13, 22-25; 5:1).Mutta koska jokainen yksilö kokee ja ilmaisee uskon eri tavoin, tapa millä uskoa harjoitetaan on epäolennainen. ”Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma”, Paavali sanoo (14:5). Perustavana periaatteena, jota apostoli korostaa, on halu kunnioittaa Herraa, toimia ”Herran tähden” (14:6,7).
Voimme kysyä, saattoiko Paavali tämän periaatteen mukaisesti hylätä sapatin vieton. On vaikea uskoa, että hän olisi pitänyt sen noudattamista esteenä Herran kunnioittamiselle, kun hän itse ”tapansa mukaan (Apt. 17:2) tapasi juutalaisia ja sapattina synagoogassa (Apt 18:4). W. Rordorf väittää, että Paavali oli omaksunut kaksinaisen asenteen. ”Heikoille” juutalaiskristityille hän antoi vapauden noudattaa lakia sapatti mukaan luettuna. Toisaalta ”vahvoille” pakanakristityille hän soi ehdottoman ”vapauden kaikesta lain noudattamisesta”, etenkin sapatin noudattamisesta. Voidaanko tällainen johtopäätös oikeutetusti tehdä Roomalaiskirjeen 14. luvusta? Huomatkaamme, että ristiriita heikkojen ja vahvojen välillä ruoka- ja päiväkysymyksessä liittyy hyvin etäisesti, jos lainkaan, Mooseksen lakiin. Heikko, joka syö ainoastaan vihanneksia (14:2), ei juo viiniä (14:21) ja ”pitää yhden päivän toista parempana” (14:5), ei voi tällaisten vakaumustensa tueksi vedota Vanhaan testamenttiin. Missään ei Mooseksen laki vaadi tueksi ankaraa vegetarismia, täydellistä kieltäytymistä viinin käytöstä eikä myöskään määrättyjen paastopäivien viettämistä. Vastaavasti toinen, joka uskoo saavansa syödä kaikkea” (14:8) ja ”pitää kaikki päivät yhtä hyvinä”, ei tällä käyttäytymisellään ilmaise vapauttaan Mooseksen laista vaan sellaisista askeettisista uskomuksista, jotka ilmeisesti olivat peräisin juutalaisista lahkoista. Kysymyksessä ei siis lainkaan ole vapaus noudattaa lakia tai vapaus olla sitä noudattamatta, vaan kysymys on epäolennaisista omantunnonkysymyksistä, joita eivät säätele jumalalliset periaatteet vaan inhimilliset päätöksen ja ennakkoluulot. Koska nämä toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat eivät loukanneet evankeliumin olennaista sisältöä, Paavali neuvoo molemminpuoliseen suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen tässä asiassa. ”.

Kopioin tähän Michael Brownin kirjasta Mitä on armo? Kohdasta Herran laki on hyvä.

"Yksi Uuden testamentin perustavista totuuksista on, että Jeesuksessa emme ole lain vaan armon alla (Room. 6:14). Tämä tarkoittaa vähintäänkin, ettemme ole lain tuomion alla (Room. 8:1-2), laki ei ole enää kouluttajamme (tai opettajamme tai kasvattajamme), joka kohtaisi meitä Messiaan luokse (Gal. 3:23-25), emmekä ole lain vanhurskausjärjestelmän alaisia (Room. 3:20). Sen sijaan meidät on julistettu vanhurskaiksi Jeesuksen veren kautta ja elämme nyt Jumalan armon voimalla uutta elämää Hänessä (Room. 36:4-11). Lyhyesti sanottuna armo teki sen, mihin laki ei pystynyt (Room. 8:3-4) ja siksi synti ei enää hallitse meitä (jälleen Room. 6:14)"...

jatkan jälleen lainausta "...Toisaalta uskon armonliikkeen opettajat tekevät sen yleisen virheen, että he pitävät Jumalan lakia (tai Jumalan lakeja ja jopa käytössääntöjä) itsessään pahana, puutteellisena tai orjuuttavana. Mutta kuten edellisessä luvussa näimme, Paavali teroitti sen sijaan, ettei laki ole syntiä ja että "laki on kuitenkin pyhä, vanhurskas ja hyvä"(Room. 7:12).

Jumalan täydellinen ja kaunis laki (Toora) ei ole koskaan ollut ongelma, eivätkä myöskään normit tai säännöt. Ongelma on ollut ihmisten syntisyys, mitä Siinain liiton vaatimukset vain korostavat. Valitettavasti monet armon opettajat ovat reagoineet lakia ja lakeja vastaan siinä märin, että ovat heittäneet lapsen pois pesuveden mukana."

Tässä on videossa Messiaaninen Rabbi Stan Farr käy läpi Roomalaiskirjettä.

https://www.youtube.com/watch?v=QEQd6xy6unE