Toisinaan törmäämme termiin tunne-elämä, mutta vasta nikki "MiesJokaTietääKaiken"(?) sai tuolla asiasta keuhkoamisellaan minut pohtimaan mitä on tunne-elämä.
Minä tunnistan itsessäni ominaisuuden reagoida asioihin tunteella, eli erilaiset ärsykkeet saavat minut kokemaan erilaisia tunteita. Tunne-elämä taas on jotakin mitä en ymmärrä.
Ehkäpä joku kykenee avaamaan tuota asiaa, mitä se on?
Mitä tarkoittaa tunne-elämä
112
1136
Vastaukset
- naisten.juttuja
naisten hömpötyksiä
Jossain määrin näin.
Tunnehan on vain mielentila jonka joku ärsyke saa meissä aikaan, eli tavallaan refleksi. On ehkä hivenen yliammuttua lähteä puhumaan noista reflekseistä kokonaan omana elämänalueenaan.
- Case.Closed
tunne-elämä = ihmisen emootioiden eli tunteiden monipuolinen kokonaisuus ja kyky tuntea niitä monipuolisesti
Kyky tuntea monia eri tunteita?
Tuohan viittaisi nähdäkseni siihen että ihminen reagoi ärsykkeisiin tuntemalla erilaisia tunteita.- Case.Closed
A.Palstamäki kirjoitti:
Kyky tuntea monia eri tunteita?
Tuohan viittaisi nähdäkseni siihen että ihminen reagoi ärsykkeisiin tuntemalla erilaisia tunteita.Tunteita on kymmenittäin ellei sadoittain, ja ihmiset tuskin tuntevat niitä kaikkia tasapuolisesti, vaan yksilölliset erot määrittävät sen paletin mistä kunkin henkilökohtainen tunne-elämä koostuu.
Case.Closed kirjoitti:
Tunteita on kymmenittäin ellei sadoittain, ja ihmiset tuskin tuntevat niitä kaikkia tasapuolisesti, vaan yksilölliset erot määrittävät sen paletin mistä kunkin henkilökohtainen tunne-elämä koostuu.
Silti se tunne on vain refleksi, se syntyy ärsykkeestä. Siinä mielessä on mielestäni tarpeetonta puhua jostakin erillisestä elämänalueesta.
Ehkä tunteista puhuminen on kuitenkin jossain määrin perusteltua, siinä pystyy ikäänkuin pääsemään kiinni siihen mikä jonkun tunteen aiheuttaa.
Minun nuorempi tyttäreni puhui joskus tyyliin 3-4-vuotiaana siitä kuinka hänelle tulee epäreilu olo siitä kun pari vuotta vanhempi sisar saa jotakin mitä hänelle ei anneta. Hän ei tavallaan tiennyt mistä tunteesta on kyse, mutta hän osasi analysoida miltä se tuntuu.- Case.Closed
A.Palstamäki kirjoitti:
Silti se tunne on vain refleksi, se syntyy ärsykkeestä. Siinä mielessä on mielestäni tarpeetonta puhua jostakin erillisestä elämänalueesta.
Ehkä tunteista puhuminen on kuitenkin jossain määrin perusteltua, siinä pystyy ikäänkuin pääsemään kiinni siihen mikä jonkun tunteen aiheuttaa.
Minun nuorempi tyttäreni puhui joskus tyyliin 3-4-vuotiaana siitä kuinka hänelle tulee epäreilu olo siitä kun pari vuotta vanhempi sisar saa jotakin mitä hänelle ei anneta. Hän ei tavallaan tiennyt mistä tunteesta on kyse, mutta hän osasi analysoida miltä se tuntuu.Se refleksi ei ole sama ärsykkeestä riippumatta. Toinen suuttuu siitä mistä toinen pelästyy. Näistä tavoista reagoida muodostuu sinun henkilökohtainen tunne-elämäsi.
Case.Closed kirjoitti:
Se refleksi ei ole sama ärsykkeestä riippumatta. Toinen suuttuu siitä mistä toinen pelästyy. Näistä tavoista reagoida muodostuu sinun henkilökohtainen tunne-elämäsi.
Eikös ihminen kuitenkin tarvi järjen avuksi kyetäkseen asettamaan asiat oikeaan lokeroon ja oikeisiin mittasuhteisiin?
Nähdäkseni ihminen on melkoisen tuuliajolla jos se ei kykene tajuamaan milloin omat reaktiot ovat poikkeavat.A.Palstamäki kirjoitti:
Eikös ihminen kuitenkin tarvi järjen avuksi kyetäkseen asettamaan asiat oikeaan lokeroon ja oikeisiin mittasuhteisiin?
Nähdäkseni ihminen on melkoisen tuuliajolla jos se ei kykene tajuamaan milloin omat reaktiot ovat poikkeavat."Nähdäkseni ihminen on melkoisen tuuliajolla jos se ei kykene tajuamaan milloin omat reaktiot ovat poikkeavat."
Kato.
Osuiko oikeaan?Case.Closed kirjoitti:
Se refleksi ei ole sama ärsykkeestä riippumatta. Toinen suuttuu siitä mistä toinen pelästyy. Näistä tavoista reagoida muodostuu sinun henkilökohtainen tunne-elämäsi.
Sä osasit selittää tän asian aivan helvetin hyvin mun mielestä. Jopa A.Palstamäki taisi vihdoin tajuta, mistä on kyse!
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
"Nähdäkseni ihminen on melkoisen tuuliajolla jos se ei kykene tajuamaan milloin omat reaktiot ovat poikkeavat."
Kato.
Osuiko oikeaan?Retikka
7.4.2018 21:56
"Vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne. Eli me itse annamme asioille, usein tiedostamattamme, merkityksen, jonka jälkeen syntyy tunne ja sen jälkeen reaktio.
Olisiko tunne-elämä sitten se tunteiden skaala, jonka jokainen kokee. Toisilla painottuu toiset tunteet ja toisilla taas toiset. Jokaisella on siis oman laisensa tunne-elämä. Se on osa elämää ja käyttäytymistä."
-Yllä nimimerkki "Retikka" on kiteyttänyt asian hyvin.
Noin niin kuin lologisesti voisi ajatella että se on useampien aistiärsykkeiden luomien erillisten tunteiden kokonaisuus. Me miehet vaan ei ymmärretä sitä kun meillä tunteet ei poukkoile sillä tavalla vuoristoratamaisesti kuin naisilla. me pystymme erottamaan erilliset asiat kun taas naisilla on niin paljon limittäisyyttä, päällekkäisyyttä jne. niin on sitten oltava kokonaisuus jota sitten kuvataan termillä "tunne-elämä".
Tuossa voisi olla kuvaaja pertin päivästä:
https://1.bp.blogspot.com/-XBOg8HyFgZ4/VwzztlSMOqI/AAAAAAAAAe0/NsIvSps9N60pg5J6M7xsl6rA9JLpvAx4QCLcB/s1600/intfkt.png
Aamulla pikkuhijaa jonnekin liikenteeseen, fiilikset pikkuhiljaa nousee, kohtaa jonkun naisen jota pyytää treffeille, akka antaa tylyt pakit mikä pudottaa fiilkisen mutta pikkuhiljaa mies palautuu niin että illalla on taas asiat kunnossa vaikkei niissä mitään juhlimista olisikaan. Seuraavana päivänä taas joku juttu voi aiheuttaa piikin tai sitten ei, voi olla ihan tasaista taaperrusta.
Suunnilteen tuommoiselta voisi näyttää kuvaaja naisen päivästä:
http://karaste.fi/saa/images/dailyplot.png
Noin, naisen päässä ja kropassa sinkoilee ja tapahtuu niin monta asiaa kerrallaan ettei niitä oikein voi yksittäin purkaa, siksi on tunne-elämä ja jos se tunne-elämän sykkyrämykkyrä ei tyydytä sitten tulee parisuhteisilla naisilla "aika jutella" miehensä kanssa.Kiitoksia vastauksestasi Harmis. Tuolla kommentillasi singahdit palstan johtavaksi tunne-elämäguruksi.
Ehkäpä se on vain yksinkertaisesti niin, että miehellä ei ole tunne-elämää vaan käyrä muistuttaa enemmän kuolleen ihmisen sydänkäyrää. Naiset taas ovat täysin eri sfääreissä.A.Palstamäki kirjoitti:
Kiitoksia vastauksestasi Harmis. Tuolla kommentillasi singahdit palstan johtavaksi tunne-elämäguruksi.
Ehkäpä se on vain yksinkertaisesti niin, että miehellä ei ole tunne-elämää vaan käyrä muistuttaa enemmän kuolleen ihmisen sydänkäyrää. Naiset taas ovat täysin eri sfääreissä.Kyllähän me täällä palstalla tosiaan kaikki tiedetään, varsinkin naisista mutta en nyt mitenkään itsellenin mitään gurun viittaa lähtisi sovittamaan. Noin se vaan ihan minun maalaisjärjellä ajatellen menee. Mies on tyytyväinin jos saa ruokaa, seksiä ja lämpöä, siinä on vain kolme elementtiiä kun taas naisen tunteisiin vaikuttaa niin kovin monta asiaa ettei me voidaa arvatakaan niiden määrää.
Harmaaritari kirjoitti:
Kyllähän me täällä palstalla tosiaan kaikki tiedetään, varsinkin naisista mutta en nyt mitenkään itsellenin mitään gurun viittaa lähtisi sovittamaan. Noin se vaan ihan minun maalaisjärjellä ajatellen menee. Mies on tyytyväinin jos saa ruokaa, seksiä ja lämpöä, siinä on vain kolme elementtiiä kun taas naisen tunteisiin vaikuttaa niin kovin monta asiaa ettei me voidaa arvatakaan niiden määrää.
Moni puhuu tietävänsä, mutta harva kykenee vääntämään noin selkeän rautalankamallin asian havainnollistamiseksi.
A.Palstamäki kirjoitti:
Moni puhuu tietävänsä, mutta harva kykenee vääntämään noin selkeän rautalankamallin asian havainnollistamiseksi.
Joo no minusta tässä tapauksessa kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin siksi noita kuvia käytin vaikka äkkiä en kyllä ihan mieleistä löytänyt naisten tunne-elämää kuvaamaan, uskon että oikeasti siinä tarvittaisiin tosi paljon erisuuntiin hallitsemattomasti sinkoilevat käppyrät.
Harmaaritari kirjoitti:
Joo no minusta tässä tapauksessa kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin siksi noita kuvia käytin vaikka äkkiä en kyllä ihan mieleistä löytänyt naisten tunne-elämää kuvaamaan, uskon että oikeasti siinä tarvittaisiin tosi paljon erisuuntiin hallitsemattomasti sinkoilevat käppyrät.
Miesten kohdalla tunne-elämä on vahvasti liioiteltu termi, naisten kohdalla taas ehkä vähättelevä.
A.Palstamäki kirjoitti:
Miesten kohdalla tunne-elämä on vahvasti liioiteltu termi, naisten kohdalla taas ehkä vähättelevä.
Jotain sellaista kuin nicitönnä tuolla alempana kertoo olisin halunnut kuvata siinä naiskuvaajassa, aika vaikea rasti :D
Voin sanoa, että kyllä se monilla naisilla selkiintyy toi syherö elämänkokemuksen myötä. Ei, enkä tarkoita mieskokemuksia, elämänkokemuksilla. 😁
Harmaaritari kirjoitti:
Jotain sellaista kuin nicitönnä tuolla alempana kertoo olisin halunnut kuvata siinä naiskuvaajassa, aika vaikea rasti :D
Pohdin tuossa joku aika takaperin voisiko naisen tunne-elämää kuvata paremmin vaikkapa käsite "tunneuniversumi, mutta hylkäsin sen siitä syystä että universumi toimii tiukasti omien lainalaisuuksiensa ehdoilla. Nainenhan ei tunne lainalaisuuksia.
.. Taas näitä Trollailuja ja/tai TunneElämältään enemmän tai vähemmän Kuolleen ja kylmän Yksilön Horinoita.. ;D
A.Palstamäki kirjoitti:
Pitäisikö sunkin vain lopettaa trollailusi?
Horinoissasi ei ole järkeä.Eikö me puhuttu tästä aikaisemmin? Eikö se "seepra" pääse "raidoistaan"?
Koittaisit ny käyttäytyä asiallisesti. Eikö se muka ole täysin ilmiselvää, että ei Nuuskalla(kaan) ole ollut helppoa. Ajattelisit asiaa vähän pintaa syvemmältä ilman että heti automaattisesti alkaisit syöksemään tulta tulta vastaan. Se reaktio kun näkyy sulta tulevan ihan selkäytimestä. Miksi se tulee sulta selkäytimestä? Koska olet tehnyt sitä niin paljon, että siitä on tullut sulle rutiini. Sama juttu kuin vaikka auton ajamisen kanssa - ajaa tarpeeksi, niin se sujuu lähestulkoon ajattelematta.
Sosiaalisissa tilanteissa tulee olla tietoinen siitä, mitkä on ne omat "herkät paikat", jotka saavat sut heti varpaillesi ja toimimaan opittujen rutiinien mukaisesti. Ne rutiinit kun saattavat olla hyvää tarkoittavia, mutta myöskin huonoa - samalla tavoin ne silti toimii ja tulee. Joten eikö olisi parempi aivan tietoisesti omaksua niitä hyvää tarkoittavia rutiineja?
Miksei voisi keskustella maltilla, kärsivällisyydellä ja hyvällä maulla - sekä oikeasti yrittää ymmärtää järjellä ja tunteella, mitä se toinen yrittää sulle viestittää(?)
Tunne-elämä taas on vain yksi synonyymi jota käytän viitaamaan sitä, kuinka (hyvin tai huonosti) ihminen kokee koko sen henkilökohtaisen tunneskaalansa. Ei siinä mitään sen kummempaa. Vähän outoa siis, että vain tämän termin määrittelystä piti aloittaa uusi ketju.
Mä yritän nyt nukkua, kun on tullut valvottua kutakuinkin jo 35 tuntia putkeen. Viime yönä meni unirytmit vituilleen.
Katellaan huomenna taas.MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Eikö me puhuttu tästä aikaisemmin? Eikö se "seepra" pääse "raidoistaan"?
Koittaisit ny käyttäytyä asiallisesti. Eikö se muka ole täysin ilmiselvää, että ei Nuuskalla(kaan) ole ollut helppoa. Ajattelisit asiaa vähän pintaa syvemmältä ilman että heti automaattisesti alkaisit syöksemään tulta tulta vastaan. Se reaktio kun näkyy sulta tulevan ihan selkäytimestä. Miksi se tulee sulta selkäytimestä? Koska olet tehnyt sitä niin paljon, että siitä on tullut sulle rutiini. Sama juttu kuin vaikka auton ajamisen kanssa - ajaa tarpeeksi, niin se sujuu lähestulkoon ajattelematta.
Sosiaalisissa tilanteissa tulee olla tietoinen siitä, mitkä on ne omat "herkät paikat", jotka saavat sut heti varpaillesi ja toimimaan opittujen rutiinien mukaisesti. Ne rutiinit kun saattavat olla hyvää tarkoittavia, mutta myöskin huonoa - samalla tavoin ne silti toimii ja tulee. Joten eikö olisi parempi aivan tietoisesti omaksua niitä hyvää tarkoittavia rutiineja?
Miksei voisi keskustella maltilla, kärsivällisyydellä ja hyvällä maulla - sekä oikeasti yrittää ymmärtää järjellä ja tunteella, mitä se toinen yrittää sulle viestittää(?)
Tunne-elämä taas on vain yksi synonyymi jota käytän viitaamaan sitä, kuinka (hyvin tai huonosti) ihminen kokee koko sen henkilökohtaisen tunneskaalansa. Ei siinä mitään sen kummempaa. Vähän outoa siis, että vain tämän termin määrittelystä piti aloittaa uusi ketju.
Mä yritän nyt nukkua, kun on tullut valvottua kutakuinkin jo 35 tuntia putkeen. Viime yönä meni unirytmit vituilleen.
Katellaan huomenna taas.Vuorokaudessa pitäisi nukkua vähintään 5 tuntia.
A.Palstamäki kirjoitti:
Vuorokaudessa pitäisi nukkua vähintään 5 tuntia.
Mä nukun yleensä 6-9 tuntia. Joskus pidempään, joskus alle 6.
- tttoyuou
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Eikö me puhuttu tästä aikaisemmin? Eikö se "seepra" pääse "raidoistaan"?
Koittaisit ny käyttäytyä asiallisesti. Eikö se muka ole täysin ilmiselvää, että ei Nuuskalla(kaan) ole ollut helppoa. Ajattelisit asiaa vähän pintaa syvemmältä ilman että heti automaattisesti alkaisit syöksemään tulta tulta vastaan. Se reaktio kun näkyy sulta tulevan ihan selkäytimestä. Miksi se tulee sulta selkäytimestä? Koska olet tehnyt sitä niin paljon, että siitä on tullut sulle rutiini. Sama juttu kuin vaikka auton ajamisen kanssa - ajaa tarpeeksi, niin se sujuu lähestulkoon ajattelematta.
Sosiaalisissa tilanteissa tulee olla tietoinen siitä, mitkä on ne omat "herkät paikat", jotka saavat sut heti varpaillesi ja toimimaan opittujen rutiinien mukaisesti. Ne rutiinit kun saattavat olla hyvää tarkoittavia, mutta myöskin huonoa - samalla tavoin ne silti toimii ja tulee. Joten eikö olisi parempi aivan tietoisesti omaksua niitä hyvää tarkoittavia rutiineja?
Miksei voisi keskustella maltilla, kärsivällisyydellä ja hyvällä maulla - sekä oikeasti yrittää ymmärtää järjellä ja tunteella, mitä se toinen yrittää sulle viestittää(?)
Tunne-elämä taas on vain yksi synonyymi jota käytän viitaamaan sitä, kuinka (hyvin tai huonosti) ihminen kokee koko sen henkilökohtaisen tunneskaalansa. Ei siinä mitään sen kummempaa. Vähän outoa siis, että vain tämän termin määrittelystä piti aloittaa uusi ketju.
Mä yritän nyt nukkua, kun on tullut valvottua kutakuinkin jo 35 tuntia putkeen. Viime yönä meni unirytmit vituilleen.
Katellaan huomenna taas.vässykät ei osaa nukkua
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Mä nukun yleensä 6-9 tuntia. Joskus pidempään, joskus alle 6.
Nuorempana nukuin 3-4 tuntia yössä, mutta nykyään pyrin yli 6 tunnin yöuniin.
A.Palstamäki kirjoitti:
Vuorokaudessa pitäisi nukkua vähintään 5 tuntia.
.. Tuo pelkkää Mutua.. UnenTarve on YksilöKohtaista ja.. Jos&Kun näihin UnenTarve ohjeistuksiin(kin) on Piässyt vaikuttamaan tietyt tahot, niin toki ne on rakennettu tietyjen tahojen intressejä mukaillen.. Varsinkin aikoinaan.. Nykyään se ei enää ihan samalla tavalla onnistu.. ;P
.. Koska TietoYhteiskunta.. ;DA.Palstamäki kirjoitti:
Pitäisikö sunkin vain lopettaa trollailusi?
Horinoissasi ei ole järkeä.Pitäisikö sunkin vain lopettaa trollailusi?
Horinoissasi ei ole järkeä.NuuskaMuikkune kirjoitti:
.. Tuo pelkkää Mutua.. UnenTarve on YksilöKohtaista ja.. Jos&Kun näihin UnenTarve ohjeistuksiin(kin) on Piässyt vaikuttamaan tietyt tahot, niin toki ne on rakennettu tietyjen tahojen intressejä mukaillen.. Varsinkin aikoinaan.. Nykyään se ei enää ihan samalla tavalla onnistu.. ;P
.. Koska TietoYhteiskunta.. ;DMinähän vain totesin että minimi 5 tuntia.
Tottakai se on yksilökohtaista.A.Palstamäki kirjoitti:
Minähän vain totesin että minimi 5 tuntia.
Tottakai se on yksilökohtaista... Juuh.. Mutta silti.. Vaikka sinä tietäisit miten asiat oikeasti menee, niin tuosta sinun kommentistasi se ei ilmennyt.. ;P
.. Mut joo.. Samaa mieltä siis tästä asiasta ollaan.. Ja hyvä niin, kun.. "Olisi vain Tyhmää olla jotain muuta Miältä".. ;DNuuskaMuikkune kirjoitti:
.. Juuh.. Mutta silti.. Vaikka sinä tietäisit miten asiat oikeasti menee, niin tuosta sinun kommentistasi se ei ilmennyt.. ;P
.. Mut joo.. Samaa mieltä siis tästä asiasta ollaan.. Ja hyvä niin, kun.. "Olisi vain Tyhmää olla jotain muuta Miältä".. ;DNyt menee jo liian keinotekoiseksi riidan haastamiseksi. Ollaan samoja mieltä monista asioista, niinku esmex unentarpeesta...😁
A.Palstamäki kirjoitti:
Nyt menee jo liian keinotekoiseksi riidan haastamiseksi. Ollaan samoja mieltä monista asioista, niinku esmex unentarpeesta...😁
.. Mitäs RiidanHaastamista siinä nyt sit taas oli?.. ;D
.. VoeElämä.. Äläs nyt taas aloita.. RiidanHaastaminen on maailman Helpointa Hommoo.. ;D
Sen osaa Naaraatkin.. Ja hyvin OsaakinKin.. Ja hyvä OnkiOnkinKin.. ;D
Viiitsi.. Viiitsiii... ;DNuuskaMuikkune kirjoitti:
.. Mitäs RiidanHaastamista siinä nyt sit taas oli?.. ;D
.. VoeElämä.. Äläs nyt taas aloita.. RiidanHaastaminen on maailman Helpointa Hommoo.. ;D
Sen osaa Naaraatkin.. Ja hyvin OsaakinKin.. Ja hyvä OnkiOnkinKin.. ;D
Viiitsi.. Viiitsiii... ;DSähän olit edellisiltana hyvällä tuulella! :)
Älä ota jatkossa(kaan) A.Palstamäen "hyökkäyksiä" sua kohtaan tosissasi. Äläkä missään nimessä henkilökohtaisesti! Rakenna sellainen "muuri" sinun ja hänen välillesi (tai vahvista sitä entisestään mikäli sellaisen olet jo aikaisemmin pystyttänyt).
Minä nukuin kuin tukki ainakin 10 tuntia. Nyt jaksaa taas.
- posetiivi-
Tunneteorioita lienee ajan myötä kehitelty enemmänkin, joiden "evoluutiosta" ja keskinäisistä suhteista on kiistelty ja kiistellään edelleenkin, samaan tapaan kuin perimä/ympäristö -osuuksista kehityksessä.
Edellä "tunne-elämä = ihmisen emootioiden eli tunteiden monipuolinen kokonaisuus ja kyky tuntea niitä monipuolisesti" on jokin yksittäinen kuivahko tiivistyslause noista teorioista.
Vaikuttaisi siltä, että aloittajalla on jotenkin rajoittunut ("liikarationalisoitu") / ylipelkistetty ajatustapa noista jutuista.
Mutta nyt ei aikaa enemmästi, sää paistaa ja aurinko kutsuu joten täytynee ulostaa itsensä... positiivisesti!En vain käsitä miten ihmisen "tunne-elämä" voisi luoda noita tunteita ellei ne olisi refleksejä ärsykkeisiin?
- PavlovinKoirat
A.Palstamäki kirjoitti:
En vain käsitä miten ihmisen "tunne-elämä" voisi luoda noita tunteita ellei ne olisi refleksejä ärsykkeisiin?
Vaikka ovatkin refleksejä, se ei pienennä niiden arvoa, ei siinä ole mitään kummallista. Aivan samoin, kuin kuuma polttaa. Syy ja seuraus. Aikaa myöten oppii kokemuksen kautta, mikä aiheuttaa mitäkin, ja toimii sen mukaan. Tunnetusti palauttaa asian mieleen, ja ihminen -eläinkin- toimii sen mukaan. Ei noita asioita voi erottaa, eikä pidäkään.
PavlovinKoirat kirjoitti:
Vaikka ovatkin refleksejä, se ei pienennä niiden arvoa, ei siinä ole mitään kummallista. Aivan samoin, kuin kuuma polttaa. Syy ja seuraus. Aikaa myöten oppii kokemuksen kautta, mikä aiheuttaa mitäkin, ja toimii sen mukaan. Tunnetusti palauttaa asian mieleen, ja ihminen -eläinkin- toimii sen mukaan. Ei noita asioita voi erottaa, eikä pidäkään.
Ihan samaa mieltä tuosta.
Psykologia tutkii esim. kuinka ihmisen tunteet syntyvät, eikä siinä olekaan mitään eriskummallista. Kyökkipsykologia sitävastoin on eriskummallista, siinähän ihmisen tunne-elämästä on muodostettu mystiikkaakin salaperäisempi sielutiede.
Itse ajattelen tunne-elämän tarkoittavan muutosta ihmisen mukana.
Ihminen reagoi johonkin tilanteeseen tai hetkeen tityllä tavalla tai tunteella mutta tämä reagointi riippuu myös ajasta ja ympäristöstä. Sen lisäksi kun ihminen muuttuu, kasvaa ja toivon mukaan myös kehittyy jolloin reagoinnit tilanteisiin muuttuvat.Jos läheinen ihmisesi kuolee ja tunnet surua niin olet elossa ja tunne-elämäsi toimii.
Joillakin tunne-elämä on herkempää joillakin laimeampaa. Tunne-elämä on ihmisyyden merkki.Tunne-elämä tuntuu aika ylimitoitetulta termiltä kun kyse on kuitenkin vain siitä kuinka ihminen reagoi joihinkin ärsykkeisiin.
- edellinenuloskirjautunut
A.Palstamäki kirjoitti:
Tunne-elämä tuntuu aika ylimitoitetulta termiltä kun kyse on kuitenkin vain siitä kuinka ihminen reagoi joihinkin ärsykkeisiin.
Sehän on vaan sana. Joku kokee sen ylimitoitetuksi joku ei. Vai vaikuttaako tunne-elämä sanana tunne-elämääsi jotenkin erityisen voimakkaasti?
edellinenuloskirjautunut kirjoitti:
Sehän on vaan sana. Joku kokee sen ylimitoitetuksi joku ei. Vai vaikuttaako tunne-elämä sanana tunne-elämääsi jotenkin erityisen voimakkaasti?
Sana ei ole koskaan vain sana, sanaan liittyy aina myös merkitys.
Tunne-elämä, kuin väripaletti erilaisien värejä ja niiden sekoituksia, jotka vaikuttavat kulloiseenkiin vallitsevaan olotilaan, valintaan, hetkeen ja toimintaan. Tunne-elämä elää mukana, muovaantuu erilaisten kokemusten myötä läpi elämän.
Jotkut tunnetilat voi olla vallitsevampia, kuin toiset. Ja kaikki se mitä on ja tapahtuu ympärillämme voi toimia vaikuttimina...riippuen yksilöstä, yksilön reagoinnista ja ärsykkeiden vastaanottamisesta. Me ollaa ikään kuin sensoreita ulkopuolisille asioille ja tapahtumille, mutta myös meidän sisällä muodostuvat ajatukset, fyysiset tuntemukset ja olotilat vaikuttaa tunne-elämään ja kykyyn heijastella niitä ympäristössä ja ympäristöstä."Me ollaa ikään kuin sensoreita ulkopuolisille asioille ja tapahtumille, mutta myös meidän sisällä muodostuvat ajatukset, fyysiset tuntemukset ja olotilat vaikuttaa tunne-elämään ja kykyyn heijastella niitä ympäristössä ja ympäristöstä."
-Samaa mieltä siitä että ihmiset on sensoreita, mutta eikös nuo sisällämme muodostuvat ajatukset ole seurausta aikaisemmilta mittausjaksoilta? Historia määrittää osaltaan tunteitamme, ja mielestäni vain vainoharhaisen ihmisen sisällä voi olla tunteita jotka syntyvät tyhjästä (itsestään).A.Palstamäki kirjoitti:
"Me ollaa ikään kuin sensoreita ulkopuolisille asioille ja tapahtumille, mutta myös meidän sisällä muodostuvat ajatukset, fyysiset tuntemukset ja olotilat vaikuttaa tunne-elämään ja kykyyn heijastella niitä ympäristössä ja ympäristöstä."
-Samaa mieltä siitä että ihmiset on sensoreita, mutta eikös nuo sisällämme muodostuvat ajatukset ole seurausta aikaisemmilta mittausjaksoilta? Historia määrittää osaltaan tunteitamme, ja mielestäni vain vainoharhaisen ihmisen sisällä voi olla tunteita jotka syntyvät tyhjästä (itsestään).Kyllä, sensoreita syntymästä lähtien. Jos vauvakaan ei saa mitään tunnepuolta ärsyttäviä ärsykkeitä, miten sen tunne-elämä kehittyy. Jos vauvaa syöttäisi tunteeton kone, robotit joilla ei ole minkäänlaista tunne-elämää eikä tunteilua, niin millainen vauvasta tuossa ympäristössä kehittyisi?
Ärsykkeitä tarvitaan ja pitää kyetä ottamaan niitä vastaan. Vaikka huudat kurkkusuorana autolle joka sammuu liikennevaloihin, se ei reagoi mitenkään. Mutta kuski reagoi....huutamalla.Nicitönnä kirjoitti:
Kyllä, sensoreita syntymästä lähtien. Jos vauvakaan ei saa mitään tunnepuolta ärsyttäviä ärsykkeitä, miten sen tunne-elämä kehittyy. Jos vauvaa syöttäisi tunteeton kone, robotit joilla ei ole minkäänlaista tunne-elämää eikä tunteilua, niin millainen vauvasta tuossa ympäristössä kehittyisi?
Ärsykkeitä tarvitaan ja pitää kyetä ottamaan niitä vastaan. Vaikka huudat kurkkusuorana autolle joka sammuu liikennevaloihin, se ei reagoi mitenkään. Mutta kuski reagoi....huutamalla.Voisi esimerkiksi tutkia tunne-elämältään häiriintyneitä. Sieltä voisi löytyä vastauksia tähänkin kysymykseen.
Nicitönnä kirjoitti:
Kyllä, sensoreita syntymästä lähtien. Jos vauvakaan ei saa mitään tunnepuolta ärsyttäviä ärsykkeitä, miten sen tunne-elämä kehittyy. Jos vauvaa syöttäisi tunteeton kone, robotit joilla ei ole minkäänlaista tunne-elämää eikä tunteilua, niin millainen vauvasta tuossa ympäristössä kehittyisi?
Ärsykkeitä tarvitaan ja pitää kyetä ottamaan niitä vastaan. Vaikka huudat kurkkusuorana autolle joka sammuu liikennevaloihin, se ei reagoi mitenkään. Mutta kuski reagoi....huutamalla.Nyt alkaa menemään mielenkiintoiseksi.
Jos ajatellaan että lapsi olisi syntymästään täysi-ikäisyyteen asti sellaisen ihmisen huollettavana, joka tarjoaisi kaikki elämisen puitteet (asunto, vaatteet, harrastusvälineet), ravinnon, palvelun, perusturvan ja aikuisen läsnäolon. Voisiko noista lähtökohdista kasvaa aikuinen joka jäisi paitsi jostakin korvaamattomasta jos tuo holhoaja unohtaisi puhua tunteista ja analysoida niitä?A.Palstamäki kirjoitti:
Nyt alkaa menemään mielenkiintoiseksi.
Jos ajatellaan että lapsi olisi syntymästään täysi-ikäisyyteen asti sellaisen ihmisen huollettavana, joka tarjoaisi kaikki elämisen puitteet (asunto, vaatteet, harrastusvälineet), ravinnon, palvelun, perusturvan ja aikuisen läsnäolon. Voisiko noista lähtökohdista kasvaa aikuinen joka jäisi paitsi jostakin korvaamattomasta jos tuo holhoaja unohtaisi puhua tunteista ja analysoida niitä?Niitä ei välttämättä tarvitse analysoida, eikä puhua niistä. Koska me kykenemme aistimaan myös puhumatonta. Miten kuuromykkä kehittyy normaaliksi tuntevaksi, vaikkei hän näkisi eikä kuulisi mitään?
Tunnepuoli tarvii provokaatiota tai ärsykettä. Mun mielestä just se miten meitä käsitellään vauvasta lähtien, vaikuttaa meihin. Voi olla tunteeton ilmeetön ja eleetön ruokkija. Kippaa ruoan suuhun tai voi olla kontaktia ottava ja stimuloiva. Ottaa vauvaa syliin, koskettaa, paijata, osoittaa hellyyttä ja näin ruokkia näitä tarpeita.
Tokihan geneettiset tekijät vaikuttavat myös. Perimä.
Tuo sun esimerkin kasvattaja on aika ontto. Antamalla nuo asiat mutta reagoimatta toiseen minkäänlaisin tunnetiloin en usko, että kasvatettavakaan omaksuu kovin laajaa tunneskaalaa.
Tiedetään kosketuksen merkityksestäkin seuraavaa...
Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia. Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä: kosketus vähentää stressiä, vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa jne. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.
Ihminen kaipaa kosketusta koko elämänsä ajan. Ihmisen aisteista kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja se on myös aisti, joka säilyy pisimpään elämän loppuhetkillä. Aivan samalla tavalla kuin aikuinen kaipaa kosketusta ja silittelyä, myös lapsi ja vanhus tarvitsevat niitä voidakseen hyvin.
Kosketus on voimakas sanattoman viestinnän muoto. Ihmisellä on luontainen kosketuksen ja hellyyden tarve, jota pyritään tyydyttämään niiden sääntöjen ja rajojen puitteissa, joita kulttuuri ja kasvatus tarjoaa. Mikäli ihminen ei saa riittävästi kosketusta muilta ihmisistä, hakee hän korvikkeen jostain muusta. Aikuinen voi kokea sylin tuomaa turvaa esimerkiksi käpertymällä nojatuoliin tyynyn ja peiton kanssa. Oman käden painaminen poskelle tai sormen pitäminen huulilla, hiusten silittely muistuttaa hyvin paljon niitä tapoja joilla aikuinen osoittaa lapselle hellyyttä.
Kosketuksen merkitys niin vauvoilla kuin vaareilla onkin hyvä pitää mielessä. Pieni vauva oppii nauttimaan toisten kosketuksesta ja saamaan siitä mielihyvää. Lapset hakevat turvaa ja läheisyyttä myös pehmoleluja ja tyynyjä halaillen, tuttia ja sormia imeskellen tai unnuttaen.
Iho on ihmisen suurin elin ja on siten ymmärrettävää että sen kautta tulevat tuntemukset ovat erittäin merkittäviä. Ihon kautta pieni vauva alkaa rakentaa yhteyttä oman kehonsa ulkopuolelle, muihin ihmisiin ja maailmaan. Läheinen ihokontakti vaippasillaan tai ilman vaippaa vauvan ja aikuisen välillä on tärkeä. Se lisää vauvan yhteen kuulumisen kokemusta, turvallisuutta, lämmintä läheisyyden tunnetta, välittämisen kokemusta, ja itsetuntoa. Samalla vauvassa vahvistuu kokemus yhdessä olemisen mielihyvää lisäävästä vaikutuksesta ja luottamus lähellä olon turvallisuudesta.
Väestöliiton sivuilta kopsattu.Nicitönnä kirjoitti:
Niitä ei välttämättä tarvitse analysoida, eikä puhua niistä. Koska me kykenemme aistimaan myös puhumatonta. Miten kuuromykkä kehittyy normaaliksi tuntevaksi, vaikkei hän näkisi eikä kuulisi mitään?
Tunnepuoli tarvii provokaatiota tai ärsykettä. Mun mielestä just se miten meitä käsitellään vauvasta lähtien, vaikuttaa meihin. Voi olla tunteeton ilmeetön ja eleetön ruokkija. Kippaa ruoan suuhun tai voi olla kontaktia ottava ja stimuloiva. Ottaa vauvaa syliin, koskettaa, paijata, osoittaa hellyyttä ja näin ruokkia näitä tarpeita.
Tokihan geneettiset tekijät vaikuttavat myös. Perimä.
Tuo sun esimerkin kasvattaja on aika ontto. Antamalla nuo asiat mutta reagoimatta toiseen minkäänlaisin tunnetiloin en usko, että kasvatettavakaan omaksuu kovin laajaa tunneskaalaa.
Tiedetään kosketuksen merkityksestäkin seuraavaa...
Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia. Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä: kosketus vähentää stressiä, vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa jne. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.
Ihminen kaipaa kosketusta koko elämänsä ajan. Ihmisen aisteista kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja se on myös aisti, joka säilyy pisimpään elämän loppuhetkillä. Aivan samalla tavalla kuin aikuinen kaipaa kosketusta ja silittelyä, myös lapsi ja vanhus tarvitsevat niitä voidakseen hyvin.
Kosketus on voimakas sanattoman viestinnän muoto. Ihmisellä on luontainen kosketuksen ja hellyyden tarve, jota pyritään tyydyttämään niiden sääntöjen ja rajojen puitteissa, joita kulttuuri ja kasvatus tarjoaa. Mikäli ihminen ei saa riittävästi kosketusta muilta ihmisistä, hakee hän korvikkeen jostain muusta. Aikuinen voi kokea sylin tuomaa turvaa esimerkiksi käpertymällä nojatuoliin tyynyn ja peiton kanssa. Oman käden painaminen poskelle tai sormen pitäminen huulilla, hiusten silittely muistuttaa hyvin paljon niitä tapoja joilla aikuinen osoittaa lapselle hellyyttä.
Kosketuksen merkitys niin vauvoilla kuin vaareilla onkin hyvä pitää mielessä. Pieni vauva oppii nauttimaan toisten kosketuksesta ja saamaan siitä mielihyvää. Lapset hakevat turvaa ja läheisyyttä myös pehmoleluja ja tyynyjä halaillen, tuttia ja sormia imeskellen tai unnuttaen.
Iho on ihmisen suurin elin ja on siten ymmärrettävää että sen kautta tulevat tuntemukset ovat erittäin merkittäviä. Ihon kautta pieni vauva alkaa rakentaa yhteyttä oman kehonsa ulkopuolelle, muihin ihmisiin ja maailmaan. Läheinen ihokontakti vaippasillaan tai ilman vaippaa vauvan ja aikuisen välillä on tärkeä. Se lisää vauvan yhteen kuulumisen kokemusta, turvallisuutta, lämmintä läheisyyden tunnetta, välittämisen kokemusta, ja itsetuntoa. Samalla vauvassa vahvistuu kokemus yhdessä olemisen mielihyvää lisäävästä vaikutuksesta ja luottamus lähellä olon turvallisuudesta.
Väestöliiton sivuilta kopsattu.Kirjoitin kommenttini niin, että en sulkenut pois mahdollisuutta antaa lapselle hellyyttä ja huomiota, kirjoitin vain siitä ettei holhoaja puhuisi tunteista ja analysoisi niitä.
Onko se tunteista puhuminen ja analysointi sitä mitä täysinäinen "tunne-elämä" vaatii jotta ihmisestä tulisi eheä?A.Palstamäki kirjoitti:
Kirjoitin kommenttini niin, että en sulkenut pois mahdollisuutta antaa lapselle hellyyttä ja huomiota, kirjoitin vain siitä ettei holhoaja puhuisi tunteista ja analysoisi niitä.
Onko se tunteista puhuminen ja analysointi sitä mitä täysinäinen "tunne-elämä" vaatii jotta ihmisestä tulisi eheä?Tunnetiloja on hyvä sanoittaa lapselle, jotta oppii yhdistämään kulloisetkin tunnetilansa johonkin kategoriaan. Esimerkki käytöksellä myös hallitsemaan niitä. Jäsentelemään tunnetilojaan ja asiayhteyksiä. Mutta...
Niitä ei välttämättä tarvitse analysoida, eikä puhua niistä. Koska me kykenemme aistimaan myös puhumatonta. Miten kuuromykkä kehittyy normaaliksi tuntevaksi, vaikkei hän näkisi eikä kuulisi mitään?
Kosketus on joskus oleellisempaa, kuin puhe. Puhe jota ei edes ymmärrä tai kuule, ilmeet joita ei näe. Mutta kosketus jonka tuntee. Hellä kosketus ei satuta, satuttava kosketus ei tunnu hellyydelle...jne.Nicitönnä kirjoitti:
Tunnetiloja on hyvä sanoittaa lapselle, jotta oppii yhdistämään kulloisetkin tunnetilansa johonkin kategoriaan. Esimerkki käytöksellä myös hallitsemaan niitä. Jäsentelemään tunnetilojaan ja asiayhteyksiä. Mutta...
Niitä ei välttämättä tarvitse analysoida, eikä puhua niistä. Koska me kykenemme aistimaan myös puhumatonta. Miten kuuromykkä kehittyy normaaliksi tuntevaksi, vaikkei hän näkisi eikä kuulisi mitään?
Kosketus on joskus oleellisempaa, kuin puhe. Puhe jota ei edes ymmärrä tai kuule, ilmeet joita ei näe. Mutta kosketus jonka tuntee. Hellä kosketus ei satuta, satuttava kosketus ei tunnu hellyydelle...jne.Olen siitä samaa mieltä, että ihmisen tulee kyetä nimeämään tunteensa ja ymmärtämään mistä ne tunteet johtuvat, mutta ihmisten tulisi nähdäkseni pyrkiä olemaan myös ylianalysoimatta omia tunteitaan ja välttää kuvittelemasta että ne tunteet olisivat jokin sisältämme kumpuava voima joka eläisi meistä riippumatonta elämäänsä.
Ihmisen ongelma ei ole tunteet tai niiden käsittely, vaan enempi moraali joka säätelee tekojamme. Tunnemme me mitä hyvänsä, ne tunteet eivät pohjimmiltaan ohjaa tekojamme.
Jos mies surmaa pettävän vaimonsa, ongelma ei ole tunteissa vaan moraalissa joka ei pysty asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin pettämistä ja tappamista.Höpinälleni jotakin pohjaa.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kosketa_se_kannattaa
Koska en verbaalisesti ole niin lennokas ja kuvaileva, niin liitän jotakin joka ehkä avaa ajatusta.
Kosketuksesi on tärkeä. Lapsesi tunne-elämän kehitys, asiakkaasi maksuhalukkuus ja oma henkinen tasapainosi voivat riippua siitä.
Rest my case. Naperot varttuu. ☺️
- Kokkelin_Kivettäjä
Naisen tunne-elämä on ilmiö, jonka selittämiseksi pitäisi kaaosteoria ja kvanttimekaniikka sovittaa yhteen yleisen suhteellisuusteorian kanssa, ja siltikin tulos olisi parhaimmillaankin vain pahasti harhaan johtava likiarvo. Miehen tunne-elämä on vainajan sydänkäyrä, jossa esiintyy silloin tällöin kylmän pierut purkautuessa sopivan pitkään jatkuva loiva ylä-, ala-, tai Palstamäki.
Kuulutko työelämään?
Miten sujuu sinun opiskelijaelämä?
Onko vilkas seksielämä?
Entä perhe-elämä?
Tää sun yksi elämäs on kuin sateenvarjo, joka pitää allaan kasan pikkuelämiä...
Ja kun kerran on noin, niin kai sitä voi sitten tehdä myös pikku itsareita. Ja pikku synnytyksiä.. vaikka taiteilijaelämän suhteen. Mä olen joskus tappanu mun nettielämän, kunnes synnyin uudelleen, tänne teidän iloksi ja harmiksi ja noin muuten vain..
Mua henk.koht. nää elämässa olevat elämät ärsyttää. Mä teen töitä, mä harrastan, mä tunnen, mä oon opiskellut, mä sekstailen, mä elän, mä olen ja hengitän.. Mutta mulla on silti vain yksi, un, ein elämä!Kaikissa muissa "pikku-elämissä" ihminen on aktiivinen toimija, "tunne-elämä" on vain reflekseillä reagointia ärsykkeisiin.
A.Palstamäki kirjoitti:
Kaikissa muissa "pikku-elämissä" ihminen on aktiivinen toimija, "tunne-elämä" on vain reflekseillä reagointia ärsykkeisiin.
Huomasin juuri että täällä on pikkukärpänen..tommonen joku huonekärpänen, banaanikärpänen, elää omaa pientä kärpäsen elämäännsä..kunnes LITS.
Taitaa olla kevät...
Kyllä tunteitaankin voi oppia säätelemään. Stressin aiheuttaman pelkoreaktion voi esim kääntää innostukseksi.Wwuwuw kirjoitti:
Huomasin juuri että täällä on pikkukärpänen..tommonen joku huonekärpänen, banaanikärpänen, elää omaa pientä kärpäsen elämäännsä..kunnes LITS.
Taitaa olla kevät...
Kyllä tunteitaankin voi oppia säätelemään. Stressin aiheuttaman pelkoreaktion voi esim kääntää innostukseksi.Hehheh, onneksi sait liiskattua sen.
Mikä määrittelee sen kuinka eri ärsykkeet vaikuttavat tunteisiimme (unohdetaan estrogeeni)?A.Palstamäki kirjoitti:
Hehheh, onneksi sait liiskattua sen.
Mikä määrittelee sen kuinka eri ärsykkeet vaikuttavat tunteisiimme (unohdetaan estrogeeni)?Nyt me olemme jossain - meinasin kirjoittaa ihmisyyden - olevaisuuden ytimessä, niin syvissä vesissä, että tuohon voi kirjoittaa eri lähtökohdista katsoen melkein mitä vain, mutta jos puhutaan tieteen näkökulmasta, niin vastaus on: geenit ja kasvatus.
Wwuwuw kirjoitti:
Nyt me olemme jossain - meinasin kirjoittaa ihmisyyden - olevaisuuden ytimessä, niin syvissä vesissä, että tuohon voi kirjoittaa eri lähtökohdista katsoen melkein mitä vain, mutta jos puhutaan tieteen näkökulmasta, niin vastaus on: geenit ja kasvatus.
Kysymys oli vaikea, mutta mielestäni vastauksesi on erittäin hyvä.
Tiedän esim. lasten kasvatuksesta sen, että lapsi voi kokea kohtaavansa suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta mikäli aikuinen ei perustele päätöksiään jotka voivat pohjautua selkeään logiikkaan ja se lapsen ajattelema oikeudenmukaisuus onkin todellisuudessa selkeän epäoikeudenmukaista.
Mielestäni ihmisen tunteiden pohjalla kuuluisi olla vahva käsitys oikeasta ja väärästä, ilman tuota oikeudentuntoa osa tunteistamme syntyy vääristä lähtöoletuksista.A.Palstamäki kirjoitti:
Kysymys oli vaikea, mutta mielestäni vastauksesi on erittäin hyvä.
Tiedän esim. lasten kasvatuksesta sen, että lapsi voi kokea kohtaavansa suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta mikäli aikuinen ei perustele päätöksiään jotka voivat pohjautua selkeään logiikkaan ja se lapsen ajattelema oikeudenmukaisuus onkin todellisuudessa selkeän epäoikeudenmukaista.
Mielestäni ihmisen tunteiden pohjalla kuuluisi olla vahva käsitys oikeasta ja väärästä, ilman tuota oikeudentuntoa osa tunteistamme syntyy vääristä lähtöoletuksista.Esim. uskonnollisissa yhteisöissä tunteisiin pohjautuva reagointi asioihin on täysin normaalia. Ei noiden ihmisten ongelma ole mielestäni tunteissa, vaan se että heillä oikea ja väärä ovat joissain kysymyksissä vaihtaneet sijaintiaan kuin ilmansuunnat väärin tehdyssä karttalehdessä.
Sitten kun tuohon lisätään yhteisön moraali joka hyväksyy kunniamurhat, huomaammekin että olemme tekemisissä läntisen arvoyhteisön normien mittapuulla ihmisoikeusrikosten kanssa.- SFFreud
A.Palstamäki kirjoitti:
Hehheh, onneksi sait liiskattua sen.
Mikä määrittelee sen kuinka eri ärsykkeet vaikuttavat tunteisiimme (unohdetaan estrogeeni)?Synnynnäinen temperamentti (eli aivojen välittäjäaineet ja myös ne hormonit, joita säätelevät monet eri muuttujat) ja opitut toimintamallit.
Toisin kuin monessa kohtaa väität, tunne-elämä ei ole vain suoraa reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan sisäinen tila on oleellinen reaktioiden säätelijä. Joillain on mäihä käynyt, ja tilanteesta riippumatta aivokemia tasaa olon keskimukavalle tasolle, toisilla taas keikkuu alavire mielessä ulkoisista tapahtumista riippumatta, kolmansilla reaktioissa on suurta vaihtelua, vaikka ulkoisissa tapahtumissa pienempää. Ihan lukion peruspsykaa jo tuo synnynnäisten temperamenttien monimuotoisuus. SFFreud kirjoitti:
Synnynnäinen temperamentti (eli aivojen välittäjäaineet ja myös ne hormonit, joita säätelevät monet eri muuttujat) ja opitut toimintamallit.
Toisin kuin monessa kohtaa väität, tunne-elämä ei ole vain suoraa reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan sisäinen tila on oleellinen reaktioiden säätelijä. Joillain on mäihä käynyt, ja tilanteesta riippumatta aivokemia tasaa olon keskimukavalle tasolle, toisilla taas keikkuu alavire mielessä ulkoisista tapahtumista riippumatta, kolmansilla reaktioissa on suurta vaihtelua, vaikka ulkoisissa tapahtumissa pienempää. Ihan lukion peruspsykaa jo tuo synnynnäisten temperamenttien monimuotoisuus.Retikka
7.4.2018 21:56
"Vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne. Eli me itse annamme asioille, usein tiedostamattamme, merkityksen, jonka jälkeen syntyy tunne ja sen jälkeen reaktio.
Olisiko tunne-elämä sitten se tunteiden skaala, jonka jokainen kokee. Toisilla painottuu toiset tunteet ja toisilla taas toiset. Jokaisella on siis oman laisensa tunne-elämä. Se on osa elämää ja käyttäytymistä. "
-"Retikka" on onnistunut mielestäni kiteyttämään asian hyvin. Tuo ajatus on mielestäni koko tunteen ja siihen reagoinnin ydin, se määrittelee oikeastaan täysin sen miten ärsyke vaikuttaa.
Sisäinen tilamme vaikuttaa reaktion voimakkuuteen, mutta ei silti muuta negatiiviseksi mieltämäämme positiiviseksi tai toisinpäin.- huomioitavaa
A.Palstamäki kirjoitti:
Retikka
7.4.2018 21:56
"Vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne. Eli me itse annamme asioille, usein tiedostamattamme, merkityksen, jonka jälkeen syntyy tunne ja sen jälkeen reaktio.
Olisiko tunne-elämä sitten se tunteiden skaala, jonka jokainen kokee. Toisilla painottuu toiset tunteet ja toisilla taas toiset. Jokaisella on siis oman laisensa tunne-elämä. Se on osa elämää ja käyttäytymistä. "
-"Retikka" on onnistunut mielestäni kiteyttämään asian hyvin. Tuo ajatus on mielestäni koko tunteen ja siihen reagoinnin ydin, se määrittelee oikeastaan täysin sen miten ärsyke vaikuttaa.
Sisäinen tilamme vaikuttaa reaktion voimakkuuteen, mutta ei silti muuta negatiiviseksi mieltämäämme positiiviseksi tai toisinpäin."Sisäinen tilamme vaikuttaa reaktion voimakkuuteen, mutta ei silti muuta negatiiviseksi mieltämäämme positiiviseksi tai toisinpäin. "
Tietysti sisäinen tila vaikuttaa siihen miltä tuntuu, koska hormonit. Hormoneihin taas vaikuttavat niin monet asiat. Tämä pitää ottaa huomioon jos tunne-elämästä keskustelee. huomioitavaa kirjoitti:
"Sisäinen tilamme vaikuttaa reaktion voimakkuuteen, mutta ei silti muuta negatiiviseksi mieltämäämme positiiviseksi tai toisinpäin. "
Tietysti sisäinen tila vaikuttaa siihen miltä tuntuu, koska hormonit. Hormoneihin taas vaikuttavat niin monet asiat. Tämä pitää ottaa huomioon jos tunne-elämästä keskustelee.On myös ihan hölmöä vetää keskusteluun mukaan vainoharhaisuutta, skitsofreniaa sun muita mielen sairauksia kun puhutaan tunne-elämästä.
Häiriötila ei ole normi, vaan häiriötila.
- Pillujen--asiantuntija
Kysy naisilta mitä ne tuntee kun jännämies huitoo turpaan. Naiset vielä nussii niitä miehii jotka pahoinpitelee naisia joten tuneita on oltava.
Miksi minä kysyisin kysymyksen jonka laitoit julkiselle keskustelupalstalle? Eiköhän tuohon joku vastaa jos kokee tarpeelliseksi.
- Pilluntuntijalle
Kysy itse mieheltä miksi huitoo turpaan. Mikä siellä tunteissä käskee tekemään niin? Voit ehkä selittää sen koska samaa tunnetta voin aistia sullakin.
- Köykäsyttävääväliimn
http://www.dbriers.com/tutorials/wp-content/uploads/2014/01/Brain-gender-slide.png?w=640
Olipa kerran naispuolinen aivosolu, joka eksyi miehen pääkoppaan. Se katseli hermostuneena ympärilleen, mutta siellä oli tyhjää ja hiljaista. "Haloo!" se huhuili, mutta kukaan ei vastannut. "Onko täällä ketään?" se huusi vähän kovempaa. Ei vastausta vieläkään. Solu alkoi tuntea itsensä todella yksinäiseksi ja kiljui kaikin voimin: "ONKO TÄÄLLÄ KETÄÄN?" Silloin se kuuli heikon äänen jostakin hyvin, hyvin kaukaa: "Me olemme täällä alhaalla.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/miehen_aivot_naisen_aivot- linkkaaja-
Älä nielaise kaikkeaAivojen sukupuolistumista ja käyttäytymisen neurobiologiaa 30 vuotta tutkinut kehityspsykologian professori Melissa Hines Cambridgen yliopistosta suosittaa kuitenkin malttia tulkintoihin.- Termien valinnalla tutkijat saavat vaikutukset kuulostamaan väkevämmiltä kuin ne ovatkaan, hän viestittää.Hinesin mukaan lukuisista tutkimuksista huolimatta kohdunaikaisen hormonialtistuksen ei ole todettu näkyvän mitenkään yli kolmivuotiaiden kielellisissä kyvyissä. Baron-Cohenin tuloksia tätä pienempien taaperoiden sanavarastosta Hines pitää harhaanjohtavina, sillä "ne perustuvat liian pieneen otokseen, niihin sisältyy metodologisia virheitä eikä niitä ole kyetty toistamaan".- Tutkimuksista, jotka eivät vahvista erottelevia tuloksia, ei välitä kukaan. Ei silloinkaan, kun ne ovat menetelmällisesti paljon lujempia, Hines harmittelee.- Lapsiveden testosteronipitoisuus vaikuttaa aivoihin, mutta se vastaa vain pienestä osasta havaittua vaihtelua. Tämä merkitsee, että muutkin tekijät ovat tärkeitä, Simon Baron-Cohen tarkentaa omaa näkemystään.
Yksilöissä on erojaSimon Baron-Cohen myös muistuttaa, ettei miesten ja naisten aivojen välille pidä tehdä kaiken kattavaa eroa. - Kun puhutaan aivojen sukupuolisuudesta, tarkoitetaan vain tilastollisia keskiarvoja, siis sitä, että keskimäärin useammalla miehellä kuin naisella on tietynlaiset aivot ja päinvastoin.- Noin 45 prosentilla naisista on naismaiset ja 15 prosentilla miesmäiset aivot. Vastaavasti 45 prosentilla miehistä on miesmäiset ja 15 prosentilla naismaiset aivot. Lopuilla on tasapuoliset aivot, Baron-Cohen listaa. Margaret McCarthy ottaa jyrkemmän kannan. Hänestä on harhaanjohtavaa puhua miesten ja naisten aivoista, koska eri aivoalueet hoitavat eri tehtäviä ja koska sukupuolten väliset erot vaihtelevat aivoalueesta toiseen.- Esimerkiksi hypotalamus, joka säätelee lisääntymiskäyttäytymistä, on naisilla ja miehillä selvästi erilainen. Sen sijaan kognitiivisia reaktioita ja kykyjä, kuten emootioita, oppimista, muistia, stressiä ja ahdistusta, käsittelevissä rakenteissa, kuten hippokampuksessa ja aivokuoressa, sukupuolten väliset erot ovat pieniä ja päällekkäisyyttä löytyy paljon, McCarthy täsmentää. - Ei siis voi sanoa, että kummankaan sukupuolen aivot olisivat tietynlaiset, vaan aivoja pitää ajatella mosaiikkina. Yksilön aivoissa voi olla osia, jotka ovat vahvasti maskuliinisia, ja toisia, jotka eivät ole - tai ovat pikemmin feminiinisiä.Nykytiedon valossa kaikki aivoissa havaitut erot eivät ole edes pysyviä. Yhdysvaltain mielenterveyslaitoksen psykiatri ja neurotutkija Jay Giedd on vuosia kuvannut lasten ja nuorten aivojen kehitystä ja osoittanut, että tytöillä ja pojilla eri alueet kypsyvät eri tahtiin ja että erot näyttävät tasaantuvan iän myötä.Melissa Hines korostaa, ettei oikeastaan mikään aivoissa ole kuin kiveen hakattu. - On ehdottoman olennaista muistaa, että aivot muovautuvat. Nehän muuttuvat vuorovaikutuksen mukana kaiken aikaa. - linkkaaja-
linkkaaja- kirjoitti:
Älä nielaise kaikkeaAivojen sukupuolistumista ja käyttäytymisen neurobiologiaa 30 vuotta tutkinut kehityspsykologian professori Melissa Hines Cambridgen yliopistosta suosittaa kuitenkin malttia tulkintoihin.- Termien valinnalla tutkijat saavat vaikutukset kuulostamaan väkevämmiltä kuin ne ovatkaan, hän viestittää.Hinesin mukaan lukuisista tutkimuksista huolimatta kohdunaikaisen hormonialtistuksen ei ole todettu näkyvän mitenkään yli kolmivuotiaiden kielellisissä kyvyissä. Baron-Cohenin tuloksia tätä pienempien taaperoiden sanavarastosta Hines pitää harhaanjohtavina, sillä "ne perustuvat liian pieneen otokseen, niihin sisältyy metodologisia virheitä eikä niitä ole kyetty toistamaan".- Tutkimuksista, jotka eivät vahvista erottelevia tuloksia, ei välitä kukaan. Ei silloinkaan, kun ne ovat menetelmällisesti paljon lujempia, Hines harmittelee.- Lapsiveden testosteronipitoisuus vaikuttaa aivoihin, mutta se vastaa vain pienestä osasta havaittua vaihtelua. Tämä merkitsee, että muutkin tekijät ovat tärkeitä, Simon Baron-Cohen tarkentaa omaa näkemystään.
Yksilöissä on erojaSimon Baron-Cohen myös muistuttaa, ettei miesten ja naisten aivojen välille pidä tehdä kaiken kattavaa eroa. - Kun puhutaan aivojen sukupuolisuudesta, tarkoitetaan vain tilastollisia keskiarvoja, siis sitä, että keskimäärin useammalla miehellä kuin naisella on tietynlaiset aivot ja päinvastoin.- Noin 45 prosentilla naisista on naismaiset ja 15 prosentilla miesmäiset aivot. Vastaavasti 45 prosentilla miehistä on miesmäiset ja 15 prosentilla naismaiset aivot. Lopuilla on tasapuoliset aivot, Baron-Cohen listaa. Margaret McCarthy ottaa jyrkemmän kannan. Hänestä on harhaanjohtavaa puhua miesten ja naisten aivoista, koska eri aivoalueet hoitavat eri tehtäviä ja koska sukupuolten väliset erot vaihtelevat aivoalueesta toiseen.- Esimerkiksi hypotalamus, joka säätelee lisääntymiskäyttäytymistä, on naisilla ja miehillä selvästi erilainen. Sen sijaan kognitiivisia reaktioita ja kykyjä, kuten emootioita, oppimista, muistia, stressiä ja ahdistusta, käsittelevissä rakenteissa, kuten hippokampuksessa ja aivokuoressa, sukupuolten väliset erot ovat pieniä ja päällekkäisyyttä löytyy paljon, McCarthy täsmentää. - Ei siis voi sanoa, että kummankaan sukupuolen aivot olisivat tietynlaiset, vaan aivoja pitää ajatella mosaiikkina. Yksilön aivoissa voi olla osia, jotka ovat vahvasti maskuliinisia, ja toisia, jotka eivät ole - tai ovat pikemmin feminiinisiä.Nykytiedon valossa kaikki aivoissa havaitut erot eivät ole edes pysyviä. Yhdysvaltain mielenterveyslaitoksen psykiatri ja neurotutkija Jay Giedd on vuosia kuvannut lasten ja nuorten aivojen kehitystä ja osoittanut, että tytöillä ja pojilla eri alueet kypsyvät eri tahtiin ja että erot näyttävät tasaantuvan iän myötä.Melissa Hines korostaa, ettei oikeastaan mikään aivoissa ole kuin kiveen hakattu. - On ehdottoman olennaista muistaa, että aivot muovautuvat. Nehän muuttuvat vuorovaikutuksen mukana kaiken aikaa.Lopulta enemmän samanlaisetPitääkö kaikesta tästä nyt päätellä, että hormonaalisista ja rakenteellisista eroista huolimatta naisen ja miehen kykyprofiilit eivät sanottavasti poikkea toisistaan? Melissa Hines on vahvasti tätä mieltä. Hän varoittaa vetämästä yhtäläisyysmerkkejä aivoissa havaittujen sukupuolierojen ja kognitiivisten erojen välille. - Väitteet voivat olla loogisia, mutta ne ovat pelkkää spekulaatiota, hän painottaa. Hinesin mukaan sukupuolihormonit muovaavat tekemisiämme paljon vähemmän kuin kaikesta hehkutuksesta voisi päätellä. Erot sukupuolten käyttäytymisessä ja ominaisuuksissa ovat nekin paljon mitättömämpiä kuin luulemme - tai niitä ei edes ole. - Seksuaalista suuntautumista, seksuaalista identiteettiä ja lapsuuden leikkivalintoja lukuun ottamatta erot ovat kovin pieniä, Hines toteaa. Ainoat "isot" erot ovat miesten keskimäärin parempi heittotarkkuus ja kyky kolmiulotteisiin rotaatioihin, eli useimmat miehet pyörittelevät esineitä mielessään paremmin kuin naiset. - Tässäkin tilastollinen ero on puolet pienempi kuin ovat esimerkiksi miesten ja naisten keskimääräiset pituuserot, Hines sanoo. Myös Margaret McCarthy korostaa, että kaiken kaikkiaan miesten ja naisten aivot ovat enemmän samanlaiset kuin erilaiset. - On tärkeää, että muistamme myös sukupuolierojen puuttumisen siinä missä puntaroimme niiden olemassaoloa.
Sama tulos eri reittiäAivot ovat siis niin monimutkaiset ja muuntuvaiset, että kytköksiä rakenteiden ja ominaisuuksien välillä voi olla jopa mahdoton osoittaa - ainakin, kun otetaan huomioon seikka, jota kaikki tutkijat painottavat: kyvyt ja käyttäytyminen eivät synny yksittäisissä aivorakenteissa vaan laajassa hermoratojen verkostossa aivoalueiden yhteistyönä.Toisaalta esimerkiksi aivorakenteiden suhteelliset kokoerot saattavat merkitä, että miehen ja naisen aivot työskentelevät ainakin joissakin asioissa eri lailla. Vaikka näin olisi, ne voivat silti päätyä samaan tulokseen. Kalifornian Irvinen yliopiston psykologian professori Richard Haier on kollegoineen huomannut, että yhtä älykkäiden ja tehtävistä tismalleen yhtä hyvin suoriutuvien miesten ja naisten aivot voivat olla anatomisesti erilaiset.Haierin kokeisiin osallistuneilla miehillä harmaan aineen osuus älyyn kytkeytyvillä aivoalueilla oli keskimäärin 6,5 kertaa suurempi kuin naisilla, joilla taas valkean aineen osuus oli kymmenen kertaa suurempi kuin miehillä. Miesten äly näyttää siis nojaavan hermosolujen runko-osiin ja tuojahaarakkeisiin, naisten taas pääasiassa viestien vaihtoon erikoistuneisiin viejähaarakkeisiin. (Edit: kappaleeseen lisätty lehdestä pois jääneet sanat)"Yhtäläinen suoriutuminen viittaa siihen, että evoluutio on kehittänyt yhtä älykkääseen käyttäytymiseen kahdenlaiset aivot", Haier summaa NeuroImage-lehdessä.
- Pillujen--asiantuntija
Miehet ei usein tunne yhtään mitään. Mies voi seurustella naisen kanssa mutta ei tunne mitään, ei rakkautta ja mies voikin pettää ilman tunne tuskia. Mies voi sanoa asioita joita ei oikeasti tarkoita kuten että tykkää naisesta mutta ei kuitenkaan halua olla naisen kanssa. Seksiäkin mies harrastaa vain tunteettomasti koska voi ajatella samaan aikaan jotain toista naista. Jokaisen oma asia sitten mitä tuntee kumppaniaan kohtaan ja naiset ainakin uskoo että miehellä on tunteita naista kohtaa koska mies sanoo niin mutta miten mies näyttää tunteensa onkin sitten naisen itsensä pääteltävissä että tunteeko nainen että mies rakastaa.
Kyllä kuka tahansa voi sanoa asioita, joita ei tarkoita halutessaan...Oletko idiootti kun teet siitä sukupuolikysymyksen. Eikä tuo liittynyt avaukseen mitenkään.
Tunne-elämä = Ajatukset ja tuntemukset.
Kovasti te olette käyttäneet tavuja ja palstatilaa asian määrittelemiseen.- Pilluasaanutmies
Tunne elämä voi olla surua, iloa, itkua, pettymystä tai naurua. Oletko pettynyt kun sait pakit naiselta. Oletko iloinen kun sait työpaikan
Siinähän sitä onkin tunne-elämää; pakit ja työpaikka.
En näe että noista saa aikaiseksi vielä mitään "elämää".
Mies joka tietää mitä tilaa. Tunne elämäsi -karppe laif
A.Palstamäki kirjoitti:
Ai vähän kuin carpe diem?
Mikä paukku toi on, en ole koskaan kuullutkaan. Gin tonic ja greippi gin toimii.
- Retikka
Vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne. Eli me itse annamme asioille, usein tiedostamattamme, merkityksen, jonka jälkeen syntyy tunne ja sen jälkeen reaktio.
Olisiko tunne-elämä sitten se tunteiden skaala, jonka jokainen kokee. Toisilla painottuu toiset tunteet ja toisilla taas toiset. Jokaisella on siis oman laisensa tunne-elämä. Se on osa elämää ja käyttäytymistä.Sanoisin että nyt aletaan olemaan hyvin lähellä ydintä, ja tuosta on enää vaikea päästä lähemmäs totuutta. En tiedä onko lähemmäs mahdollista päästäkään.
Ehdottomasti yksi parhaista palstalla näkemistäni kommenteista, siitä kiitokset.
PS: ehkä tunne-elämä on oikea termi, en osaa nyt kumotakaan asiaa.- hörmöönitt
Hormonit ohjaa tunteita ja tunteet vaikuttaa ajatteluun. Ajattelu voi lietsoa tunnetta ja voimistaa sitä. Tunne voi syntyä ilman ajatusta.
hörmöönitt kirjoitti:
Hormonit ohjaa tunteita ja tunteet vaikuttaa ajatteluun. Ajattelu voi lietsoa tunnetta ja voimistaa sitä. Tunne voi syntyä ilman ajatusta.
Tunteilla on negatiivinen tai positiivinen vire. Ilman ajatusta me emme kykenisi muodostamaan edes käsitystä siitä suhtaudummeko ärsykkeeseen positiivisesti vai negatiivisesti.
- mitenseon
A.Palstamäki kirjoitti:
Tunteilla on negatiivinen tai positiivinen vire. Ilman ajatusta me emme kykenisi muodostamaan edes käsitystä siitä suhtaudummeko ärsykkeeseen positiivisesti vai negatiivisesti.
Mutta hormonit voi mennä vituralleen vaikka huonosta syömisestä, tai jotkut ruoat piristää kun lisäävät serotoniinia, sillon mitään ärsykettä ja sitä seuraavaa ajatusta ei vaadita kun alat tuntea olosi surulliseksi tai iloiseksi "ilman syytä".Ja tuo tunne vaikuttaa sitten ajatteluun. Hormonit ohjaa tunteita.Aina ei vaadita varsinaista ärsykettä ja ajatusta tunteeseen?Oli kai idea.
mitenseon kirjoitti:
Mutta hormonit voi mennä vituralleen vaikka huonosta syömisestä, tai jotkut ruoat piristää kun lisäävät serotoniinia, sillon mitään ärsykettä ja sitä seuraavaa ajatusta ei vaadita kun alat tuntea olosi surulliseksi tai iloiseksi "ilman syytä".Ja tuo tunne vaikuttaa sitten ajatteluun. Hormonit ohjaa tunteita.Aina ei vaadita varsinaista ärsykettä ja ajatusta tunteeseen?Oli kai idea.
Psykiatria tuntee varmaan useammankin diagnoosin tiloihin joissa tunne syntyy ilman ärsykettä ja/tai ajatusta.
Nyt pohditaan täysipäisten ihmisten "tunne-elämää".- gfgdfgfdg
A.Palstamäki kirjoitti:
Psykiatria tuntee varmaan useammankin diagnoosin tiloihin joissa tunne syntyy ilman ärsykettä ja/tai ajatusta.
Nyt pohditaan täysipäisten ihmisten "tunne-elämää".Ärsyke voi olla fyysinen jolloin ajatusta ei tarvita. Tunne ei vaadi aina ajatusta. Joko käsität?Hormoni on se joka muodostaa tunnetilan, ajatus ja reaktio saa hormoneja erittyyn mutta joskus niitä erittyy fyysisistä syistä liikaa tai liian vähän.
gfgdfgfdg kirjoitti:
Ärsyke voi olla fyysinen jolloin ajatusta ei tarvita. Tunne ei vaadi aina ajatusta. Joko käsität?Hormoni on se joka muodostaa tunnetilan, ajatus ja reaktio saa hormoneja erittyyn mutta joskus niitä erittyy fyysisistä syistä liikaa tai liian vähän.
Hahhahhaa, eiköhän tämä ollut tässä. Öitä ätminkäiselle.
- hhdgdfgfd
A.Palstamäki kirjoitti:
Psykiatria tuntee varmaan useammankin diagnoosin tiloihin joissa tunne syntyy ilman ärsykettä ja/tai ajatusta.
Nyt pohditaan täysipäisten ihmisten "tunne-elämää".Tunteet on osa tunne-elämää. Ja tunne ei vaadi aina ajatusta.
- gfgdfgfd
A.Palstamäki kirjoitti:
Hahhahhaa, eiköhän tämä ollut tässä. Öitä ätminkäiselle.
Et selvästi ymmärrä miten keho toimii. Otapa selvää.
- mielpie
A.Palstamäki kirjoitti:
Hahhahhaa, eiköhän tämä ollut tässä. Öitä ätminkäiselle.
"Synnynnäinen temperamentti (eli aivojen välittäjäaineet ja myös ne hormonit, joita säätelevät monet eri muuttujat) ja opitut toimintamallit.
Toisin kuin monessa kohtaa väität, tunne-elämä ei ole vain suoraa reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan sisäinen tila on oleellinen reaktioiden säätelijä. Joillain on mäihä käynyt, ja tilanteesta riippumatta aivokemia tasaa olon keskimukavalle tasolle, toisilla taas keikkuu alavire mielessä ulkoisista tapahtumista riippumatta, kolmansilla reaktioissa on suurta vaihtelua, vaikka ulkoisissa tapahtumissa pienempää. Ihan lukion peruspsykaa jo tuo synnynnäisten temperamenttien monimuotoisuus. "
SFFreud oli jo puhunut asiasta, jota tuossa kai tarkoitettiin. Olen samaa mieltä kuin SFFreud ja gfgdfgfdg. Tunne ei vaadi syntyäkseen aina ajatusta ja reagointia johonkin ulkoiseen ärsykkeeseen. mielpie kirjoitti:
"Synnynnäinen temperamentti (eli aivojen välittäjäaineet ja myös ne hormonit, joita säätelevät monet eri muuttujat) ja opitut toimintamallit.
Toisin kuin monessa kohtaa väität, tunne-elämä ei ole vain suoraa reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan sisäinen tila on oleellinen reaktioiden säätelijä. Joillain on mäihä käynyt, ja tilanteesta riippumatta aivokemia tasaa olon keskimukavalle tasolle, toisilla taas keikkuu alavire mielessä ulkoisista tapahtumista riippumatta, kolmansilla reaktioissa on suurta vaihtelua, vaikka ulkoisissa tapahtumissa pienempää. Ihan lukion peruspsykaa jo tuo synnynnäisten temperamenttien monimuotoisuus. "
SFFreud oli jo puhunut asiasta, jota tuossa kai tarkoitettiin. Olen samaa mieltä kuin SFFreud ja gfgdfgfdg. Tunne ei vaadi syntyäkseen aina ajatusta ja reagointia johonkin ulkoiseen ärsykkeeseen.Anna esimerkki tunteesta joka syntyy ilman ärsykettä ja ilman ajatustoimintaa.
- mielpie
A.Palstamäki kirjoitti:
Anna esimerkki tunteesta joka syntyy ilman ärsykettä ja ilman ajatustoimintaa.
Kommentoin ainoastaan väitettä "vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne". Ei tunne aina ajatusta vaadi.
Voit lähteä lenkille kurjalla mielellä, ikävin ajatuksin, mutta saada paremman olon koska liikunta nostaa elimistön serotoniinia, joka on hyvän olon hormoni. Samoin jos syöt vaikka juustoa, saat tryptofaania, joka muuttuu elimistössä serotoniiniksi --> hyvä olo. Mutta noihin hormoneihin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet muutkin asiat. Tuossa kuitenkin esimerkki siitä miten saat hyvän olon ilman mitään ajattelua tai omaa suhtautumista johonkin asiaan.
Masentuneella saadaan mieliala kohoamaan ihan vain siten että lääkkeillä tasataan aivokemia. Se ei vaadi positiivisia ajatuksia. Sen sijaan kohentunut olo saa ajattelemaan positiivisemmin. Toimii kahteen suuntaan.
Joskus ihmisen aivokemia vaan menee vituiksi, eikä se masennu mistään ulkoisista tekijöistä ja omasta ajattelusta johtuen. Sisäinen tila vaikuttaa tunteisiin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet asiat. mielpie kirjoitti:
Kommentoin ainoastaan väitettä "vasta ajatuksen jälkeen syntyy tunne". Ei tunne aina ajatusta vaadi.
Voit lähteä lenkille kurjalla mielellä, ikävin ajatuksin, mutta saada paremman olon koska liikunta nostaa elimistön serotoniinia, joka on hyvän olon hormoni. Samoin jos syöt vaikka juustoa, saat tryptofaania, joka muuttuu elimistössä serotoniiniksi --> hyvä olo. Mutta noihin hormoneihin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet muutkin asiat. Tuossa kuitenkin esimerkki siitä miten saat hyvän olon ilman mitään ajattelua tai omaa suhtautumista johonkin asiaan.
Masentuneella saadaan mieliala kohoamaan ihan vain siten että lääkkeillä tasataan aivokemia. Se ei vaadi positiivisia ajatuksia. Sen sijaan kohentunut olo saa ajattelemaan positiivisemmin. Toimii kahteen suuntaan.
Joskus ihmisen aivokemia vaan menee vituiksi, eikä se masennu mistään ulkoisista tekijöistä ja omasta ajattelusta johtuen. Sisäinen tila vaikuttaa tunteisiin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet asiat.Kuinka vaikeaa on käsittää ettei tämä ketju ole tarkoitettu pohdintaan ihmisten poikkeavuuksista?
On varmasti monen tason tunne-elämän häiriötiloja joissa harhainen mieli johtaa poikkeaviin mekanismeihin, mutta se ei muuta itse perusasiaa.
Jos joku haluaa pohtia sitä, mitkä eri tekijät voivat saada ihmisen psyykeen toimimaan poikkeavasti, niin siihen voi avata oman ketjun.- mielpie
A.Palstamäki kirjoitti:
Kuinka vaikeaa on käsittää ettei tämä ketju ole tarkoitettu pohdintaan ihmisten poikkeavuuksista?
On varmasti monen tason tunne-elämän häiriötiloja joissa harhainen mieli johtaa poikkeaviin mekanismeihin, mutta se ei muuta itse perusasiaa.
Jos joku haluaa pohtia sitä, mitkä eri tekijät voivat saada ihmisen psyykeen toimimaan poikkeavasti, niin siihen voi avata oman ketjun."On varmasti monen tason tunne-elämän häiriötiloja joissa harhainen mieli johtaa poikkeaviin mekanismeihin, mutta se ei muuta itse perusasiaa."
Et siis ymmärtänyt. mielpie kirjoitti:
"On varmasti monen tason tunne-elämän häiriötiloja joissa harhainen mieli johtaa poikkeaviin mekanismeihin, mutta se ei muuta itse perusasiaa."
Et siis ymmärtänyt.Ymmärsin. Te ette ole esittäneet ainuttakaan esimerkkiä, vaan paasaatte hormoonien ja välittäjäaineiden aiheuttamista masennustiloista jotka saavat ihmiset tuntemaan tunteita ilman ärsykettä ja ajatusta.
Kirjoittelu alkaa muistuttamaan trollailua, joten laitappa jotakin esimerkkiä niin katson sitten josko vastaisin.- ghghgffg
A.Palstamäki kirjoitti:
Ymmärsin. Te ette ole esittäneet ainuttakaan esimerkkiä, vaan paasaatte hormoonien ja välittäjäaineiden aiheuttamista masennustiloista jotka saavat ihmiset tuntemaan tunteita ilman ärsykettä ja ajatusta.
Kirjoittelu alkaa muistuttamaan trollailua, joten laitappa jotakin esimerkkiä niin katson sitten josko vastaisin.Se ei tee kirjoittelusta trollailua jos et ymmärrä mitä sulle kerrotaan. Ei ole eka kerta. Nuo jutut ei liity pelkästään mielenhäiriöihin ja masennuksiin vaan tunnetiloihin vaikuttaa meillä kaikilla jatkuvasti edellä mainitut asiat. Toki voidaan keskustella tunne-elämästä vain siten kuin palstamäki ymmärtää asian, mutta käsittääkseni aloituksessa kysyit mitä mieltä kukin on tunne-elämän merkityksestä. Sitten ei vastaukset kelpaakaan?
ghghgffg kirjoitti:
Se ei tee kirjoittelusta trollailua jos et ymmärrä mitä sulle kerrotaan. Ei ole eka kerta. Nuo jutut ei liity pelkästään mielenhäiriöihin ja masennuksiin vaan tunnetiloihin vaikuttaa meillä kaikilla jatkuvasti edellä mainitut asiat. Toki voidaan keskustella tunne-elämästä vain siten kuin palstamäki ymmärtää asian, mutta käsittääkseni aloituksessa kysyit mitä mieltä kukin on tunne-elämän merkityksestä. Sitten ei vastaukset kelpaakaan?
"Voit lähteä lenkille kurjalla mielellä, ikävin ajatuksin, mutta saada paremman olon koska liikunta nostaa elimistön serotoniinia, joka on hyvän olon hormoni. Samoin jos syöt vaikka juustoa, saat tryptofaania, joka muuttuu elimistössä serotoniiniksi --> hyvä olo. Mutta noihin hormoneihin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet muutkin asiat. Tuossa kuitenkin esimerkki siitä miten saat hyvän olon ilman mitään ajattelua tai omaa suhtautumista johonkin asiaan."
-Yllä hyvä esimerkki kommentista joka vaikuttaa enempi trollailulta. Kun puhutaan miten tunteet muodostuvat, niin tuossa lähdetään korjaamaan huonoa oloa lenkkeilemällä. Juustot ja lenkkeily kohentavat mielialaa, mutta enhän minä sitä kysynyt.
Ilmeisesti olen erehtynyt keskustelemaan tunteista palstalla jossa jokaisella keskustelijalla on kestomasennus ja mielialalääkitys päällä. Hormonit, välittäjäaineet ja mielialalääkitys ihan sekaisin, niin unohtuuhan siinä ne aidot tunnereaktiot.- taidat.olla.tyhmä
A.Palstamäki kirjoitti:
"Voit lähteä lenkille kurjalla mielellä, ikävin ajatuksin, mutta saada paremman olon koska liikunta nostaa elimistön serotoniinia, joka on hyvän olon hormoni. Samoin jos syöt vaikka juustoa, saat tryptofaania, joka muuttuu elimistössä serotoniiniksi --> hyvä olo. Mutta noihin hormoneihin ja sisäiseen tilaan vaikuttavat monet muutkin asiat. Tuossa kuitenkin esimerkki siitä miten saat hyvän olon ilman mitään ajattelua tai omaa suhtautumista johonkin asiaan."
-Yllä hyvä esimerkki kommentista joka vaikuttaa enempi trollailulta. Kun puhutaan miten tunteet muodostuvat, niin tuossa lähdetään korjaamaan huonoa oloa lenkkeilemällä. Juustot ja lenkkeily kohentavat mielialaa, mutta enhän minä sitä kysynyt.
Ilmeisesti olen erehtynyt keskustelemaan tunteista palstalla jossa jokaisella keskustelijalla on kestomasennus ja mielialalääkitys päällä. Hormonit, välittäjäaineet ja mielialalääkitys ihan sekaisin, niin unohtuuhan siinä ne aidot tunnereaktiot.Olet vihaisuutta aiheuttava ärsyke.
taidat.olla.tyhmä kirjoitti:
Olet vihaisuutta aiheuttava ärsyke.
Ymmärrän tunteesi, ja sulla lienee siihen hyvät syyt.
En ole helppo keskustelukumppani, vaan pohjattoman jääräpäinen. Ymmärrät kuitenkin nyt mitä ajan takaa. Tunnet sitä vihaa hormoneista, välittäjäaineista tai mielialalääkityksestä riippumatta.
Hoiditpa tuon tunteen lenkkeilemällä, juustoja syöden tai juomalla lasin punaviiniä, se on toisarvoista. Tässä ketjussa oli tarkoitus pohtia kuinka tunteet syntyvät.- jghjhgj
A.Palstamäki kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi, ja sulla lienee siihen hyvät syyt.
En ole helppo keskustelukumppani, vaan pohjattoman jääräpäinen. Ymmärrät kuitenkin nyt mitä ajan takaa. Tunnet sitä vihaa hormoneista, välittäjäaineista tai mielialalääkityksestä riippumatta.
Hoiditpa tuon tunteen lenkkeilemällä, juustoja syöden tai juomalla lasin punaviiniä, se on toisarvoista. Tässä ketjussa oli tarkoitus pohtia kuinka tunteet syntyvät."Tässä ketjussa oli tarkoitus pohtia kuinka tunteet syntyvät. "
Tunne voi edelleenkin syntyä muustakin kuin ajattelusta.. ja niitä esimerkkejä on sulle annettu. Sitä paitsi käsittääkseni ketjussa oli kyse tunne-elämästä, ekö siihen kuulu kaikki tunteet ja kaikki niitä vahvistavat ja aikaansaavat asiat? Onko väliä mikä tunteen aiheuttaa. Hormonit on keskeisiä tunteiden kannalta. jghjhgj kirjoitti:
"Tässä ketjussa oli tarkoitus pohtia kuinka tunteet syntyvät. "
Tunne voi edelleenkin syntyä muustakin kuin ajattelusta.. ja niitä esimerkkejä on sulle annettu. Sitä paitsi käsittääkseni ketjussa oli kyse tunne-elämästä, ekö siihen kuulu kaikki tunteet ja kaikki niitä vahvistavat ja aikaansaavat asiat? Onko väliä mikä tunteen aiheuttaa. Hormonit on keskeisiä tunteiden kannalta.Hormoneilla ja välittäjäaineilla on oma roolinsa tunnereaktioissa, mutta ilman ajatuksia tai ärsykkeitä tunteita ei synny. Ei hevoshormonillakaan.
- PavlovinKoirat
A.Palstamäki kirjoitti:
Hormoneilla ja välittäjäaineilla on oma roolinsa tunnereaktioissa, mutta ilman ajatuksia tai ärsykkeitä tunteita ei synny. Ei hevoshormonillakaan.
Taidatkin siis itse olla keskiverrosta poikkeava, ja tunne-elämäsi normaalia huomattavasti kapeampi?
No, etpä muuten tietenkään tällaisia edes tosissasi kyselisi. PavlovinKoirat kirjoitti:
Taidatkin siis itse olla keskiverrosta poikkeava, ja tunne-elämäsi normaalia huomattavasti kapeampi?
No, etpä muuten tietenkään tällaisia edes tosissasi kyselisi.Olen varmasti aika tyypillinen mies, vahvin tunne on paskahätä.
- Totuus-
En tunne mitään ketään kohtaan. Olen tunteeton enkä välitä muista ihmisistä. Elämällä ei ole merkitystä koska sitä yksin elää.
- Kiltti-ja-Kunnollinen
Vitutuksen tunne on korkealla koska naiset nussii jännämiehiä,
- olivetti
Kirjotan tähän mutua, kun en tunne psykologiaa tarkemmin, toisaalta aloittaja pitää sitä harhaoppina - kuten olin ymmärtävinäni - joten tasoissa oltaneen ;)
Yleensäkin kovin raa'at yksinkertaistukset johtavat monesti ns.muna kana ongelmaan, ja jos jotain ratkaisuja yritetään niille arpoa, niin vastaus löytyy ihan muualta kuin ainoastaan yhden ulottuvuuden, ja edelleen ko.ulottuvuuden ainoastaan jommasta kummasta ääripäästä. Aloittajan ei silti tarvitse uskoa olevansa olennaisesti väärässä; se lienee vain osatulos.
Yleensäkin todellisuus on monilta osin yhtä jatkumoa, ja ihmisen pyrkimys kategorisoida asioita 'yli tarpeen' karkeuttaa vastaavasti todellisuuskäsitystä. Ja ajaudutaan helposti sivuun ja irrelevantille tontille muodossa "akateeminen kiistely": mitä todellista merkitystä?
Tässäkin, jos osaa intuitiivisesti mieltää "tunne-elämä"-termin, ei sitä pitäisi helposti tulla rinnastaneeksi yhdeksi ns.käytännön elämänalueeksi, siinä mielessä kuin työelämä, kotiaskareet, urheiluharrastukset, biletyselämä ja... tällä palstalla kun ollaan niin 'palstaviihde' ym ;)
eli ei tässä väännön aihetta suuremmasti pitäisi olla, kyse on vajaatietämyksestä vain (kellä miltäkin kantilta), joskus asennoitumisesta.
Toki sen verran arvaan, että psykologiassakin termejä pyritään määrittelemään, ja ajan mukana termejä tulee lisää ja entisiä tarkennetaan, kun niille jotain pitävää perustetta löytyy. (Olen divarissa nähnyt alan koulukirjoja 60-luvulta nimikkeellä Sielutiede)
Sen verran spekuloin vielä termeistä, että fysiologisperustaiset hetkelliset tunnot ("nyt potuttaa/panettaa") ovat tuntemuksia, ja pitempi/jatkuvakestoiset ovat tunteita, joiden voimakkuuteen/luonteeseen aiempi kokemushistoria vaikuttaa.Wikipedia: Tunteiden biologinen perusta
"Aivoilla on tärkeä osuus tunteiden synnyssä. Tunteet aktivoivat lisäksi autonomista hermostoa saaden aikaan fysiologisia reaktioita kuten muutoksia sydämen sykkeessä, hengityksessä ja lihasjännityksessä. Ihmisen tietoisuus omasta tunnetilasta syntyy vasta näiden fysiologisten reaktioiden myötä[2][3].
Sympaattisen hermoston liian voimakas toiminta voi aiheuttaa paniikkikohtauksen. Pitkittyneet kielteiset tunteet kuten pelko tai ahdistus aiheuttavat vakavia seurauksia somaattiselle terveydelle kuten esimerkiksi verenkierto- ja hengityselimistön toiminnalle[3].
Aivotoiminta antaa tunteille biologis-fysiologisen perustan. Tunne syntyy limbisen järjestelmän aktivoituessa ympäristön ärsykkeen tai ajattelutoiminnan seurauksena. Limbisen järjestelmän mantelitumake vastaa erityisesti pelon ja vihan säätelystä, mutta vaikuttaa myös muihin tunteisiin. Biologisesti tiedon katsotaan etenevän joko aivokuoren kautta mantelitumakkeeseen, tai suoraa reittiä mantelitumakkeeseen. Kun tieto kulkee aivokuoren kautta, tunnetta pystytään säätelemään, ja se on harkittu ja jäsennelty. Yllättävissä reaktioissa taas tieto kulkee nopeaa reittiä suoraan mantelitumakkeeseen, jolloin tunteen ilmaisemista ei välttämättä edes tiedosteta. Mantelitumakkeesta tieto etenee aivorunkoon, johon kuuluu autonominen hermosto. Tämä on tahdosta riippumaton, ja säätelee hormonieritystä. Hormonit vaikuttavatkin limbisen järjestelmän ohella keskeisesti tunteen ilmenemiseen kehossa. Autonomisen hermoston parasympaattinen osa hallitsee elimistöä lepotilassa. Kehon energiavarastot täyttyvät esimerkiksi nukkuessa tai hengityksen hidastuessa. Sympaattinen hermosto taas hallitsee aktiivisessa toiminnassa."
-Olisihan tuon teoriani voinut tarkistaa näköjään wikipediastakin. Asia on juuri kuten väitinkin, ja nimimerkki "Retikka" vielä täsmensi sitä tuolla lisäyksellä siitä että tunne syntyy tietoisen tai tiedostamattoman ajatuksen seurauksena.
En sinällään väheksy psykologiaa, mutta ihmisen mieli toimii paljon suoraviivaisemmin kuin keittiöpsykologit olettavat.
Onko ihmisellä tunne-elämää? On meillä ainakin oma tapamme reagoida aistiärsykkeisiin.
- olivetti
Jaahas, mikäs tässä olikaan teesi ja/tai vastateesi? Jos se, että ihminen olisi pelkistetysti ärsykkeisiin reagoiva olio, määritelmän kai pitkälle täyttäisi viime viikon vaihteessa messukeskuksessa vieraillut humanoidirobotti Sophia:
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/625594-katso-video-helsigissa-vieraileva-humanoidirobotti-sophia-paasi-mtvn-toimittajan
vastaa englanninkielisiin kysymyksiin ja periaatteessa pitäisi oppiakin jotain.. ;)
Tein pari kolme googletusta aiheesta ja tuossa yksi, oli kaiketi peräisin koulukirjasta:
"Miten kognitiiviset toiminnot muodostuvat aivoissa? Kognitiivinen neurotiede tutkii ajattelua, havaitsemista ja oppimista monitieteisellä lähestymistavalla.
Kognitiivisia toimintoja on yritetty tutkia pitämällä ne erillään emootioista eli tunteista. Käytännössä tunteet liittyvät läheisesti ajattelemiseen ja oppimiseen. Kognitiivinen neurotiede tutkii ajattelun hermostollisia prosesseja monitieteisestä näkökulmasta. Tutkijat ovat selvittäneet missä osissa aivoja joitakin toimintoja tapahtuu, mutta tutkimus on vasta tiensä alussa. "
Lisäksi Tiede-lehden yleisönosastossa kiistelyä aiheesta on käyty näemmä koko 2000-luvun ajalla ja yksimielisyyteen ei ainakaan siellä ole päästy. Kai tiedonhaluisten on uskollisesti odoteltava jahka tietämys aiheesta lisääntyy, ja kiireisempien pistettävä tarvittaessa omiansa joukkoon...
Mutta näin tämä taitaa olla, sumeahkoja näkymiä tällä saralla osin. Mutta mutta: kevät tulee ja valoisaa siltä kantilta, tsemppiä kaikin mokomin! - 101pros.hetero
Tunne-elämä. Se on homoille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1619354Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492910Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja382695- 572571
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971975- 981882
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai241836Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä501371Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1101234- 281221