Nainen tarvitsee rakkautta

Niinkuin me kaikki muutkin.

104

1448

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kukapa sitä ei tarvitsisi? Pitää vaan rakastaa itseään ensin, että voi antaa ja ottaa itse rakkautta.

      Se on minusta yleisin este tälle paljon puhutulle ihanuudelle.

      • Siksipä rakkaus lähteekin aina niistä yksilöistä joissa sitä rakkautta on annettavaksi.


      • Monet naiset rakastavat kyllä itseään, mutta pelkäävät liikaa antautuakseen jollekulle.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Monet naiset rakastavat kyllä itseään, mutta pelkäävät liikaa antautuakseen jollekulle.

        Puhutko Nuuskasta?


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Siksipä rakkaus lähteekin aina niistä yksilöistä joissa sitä rakkautta on annettavaksi.

        No monella on rakkautta annettavaksi asti ja haluavatkin sitä, mutta oma itseys on kadoksissa ja siitä tulee varauksellinen olo, eikä osaa heittäytyä.

        Jotkut (kuten minä ennen) taas lähtevät satasella mukaan, mutta rupeavat mittaamaan rakkautta suhteessa itseen. Hyväkin suhde voi romuuttua siihen.

        Pyyteetön rakkaussuhde on yllättävän vaikea saada..


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa
        A.Palstamäki kirjoitti:

        Puhutko Nuuskasta?

        ...


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Monet naiset rakastavat kyllä itseään, mutta pelkäävät liikaa antautuakseen jollekulle.

        Suhde pitää olla tasavertainen kaikellatapaa. Kummankin on oltava tasapainossa itseään kohtaan tai alkaa vaakakuppien täyttö ja tyhjennys..


      • Dissident kirjoitti:

        Suhde pitää olla tasavertainen kaikellatapaa. Kummankin on oltava tasapainossa itseään kohtaan tai alkaa vaakakuppien täyttö ja tyhjennys..

        Niin, tämän tulisi olla lähtökohta. Mutta käytännössä asiat eivät ole niin yksinkertaisia.


      • Dissident kirjoitti:

        No monella on rakkautta annettavaksi asti ja haluavatkin sitä, mutta oma itseys on kadoksissa ja siitä tulee varauksellinen olo, eikä osaa heittäytyä.

        Jotkut (kuten minä ennen) taas lähtevät satasella mukaan, mutta rupeavat mittaamaan rakkautta suhteessa itseen. Hyväkin suhde voi romuuttua siihen.

        Pyyteetön rakkaussuhde on yllättävän vaikea saada..

        Pyyteetöntä rakkautta on vaikea saada ja antaa.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Niin, tämän tulisi olla lähtökohta. Mutta käytännössä asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

        Eihän kaikki ole niin yksinkertaista, mutta totuus on simppeli.

        Mutta jos haluaa jotain erikoista elämäänsä, sen eteen tekee asioitakin. Yksi niistä on kärsivällisyys ja määrätietoisuus. Oikoa ei voi...


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Pyyteetöntä rakkautta on vaikea saada ja antaa.

        Joo. Moni asia on simppeli, mutta käytännössä vaikea. Mutta onhan loton täysosumakin simppeli. 7 oikein...mutta käytännössä 1:15 000 000;aan.


      • Dissident kirjoitti:

        Eihän kaikki ole niin yksinkertaista, mutta totuus on simppeli.

        Mutta jos haluaa jotain erikoista elämäänsä, sen eteen tekee asioitakin. Yksi niistä on kärsivällisyys ja määrätietoisuus. Oikoa ei voi...

        Niin. Ja sitten tulee kunnioittaa toista, aina.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Niin. Ja sitten tulee kunnioittaa toista, aina.

        Niin. Tuossa on monilla rajanveto paikallaan. Joko ei uskalleta sanoa totuutta tai se sylkäistään naamalle sanoina tai tekoina.
        "Tee kuten haluaisit sinulle tehtävän" toimisi hyvin.


      • Dissident kirjoitti:

        Niin. Tuossa on monilla rajanveto paikallaan. Joko ei uskalleta sanoa totuutta tai se sylkäistään naamalle sanoina tai tekoina.
        "Tee kuten haluaisit sinulle tehtävän" toimisi hyvin.

        ""Tee kuten haluaisit sinulle tehtävän" toimisi hyvin."
        Parempi olisi pyrkiä asettumaan toisen asemaan ja sitä kautta miettiä, mitä hän haluaa.



      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        ""Tee kuten haluaisit sinulle tehtävän" toimisi hyvin."
        Parempi olisi pyrkiä asettumaan toisen asemaan ja sitä kautta miettiä, mitä hän haluaa.

        Parempi kysyä kuin olettaa..

        Haluamiset ei mene mustavalkoisen selkeästi. Ihmiset ovat niin erilaisia. Kunnioitus perustuu omiin kokemuksiin...

        Elämisen arvot on monella erilaiset...mutta onhan meillä suu millä puhua...


      • Dissident kirjoitti:

        Joo. Moni asia on simppeli, mutta käytännössä vaikea. Mutta onhan loton täysosumakin simppeli. 7 oikein...mutta käytännössä 1:15 000 000;aan.

        Aika iso mahdollisuus, minun mielestäni.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Jos saisin tarpeeksi rahaa käytöön niin kävisin tilaamassa saman tien tollasen;
        http://cc.porsche.com/icc_euro/ccCall.do?userID=FN&lang=fi&PARAM=parameter_internet_fi&hookURL=https://www.porsche.com/international/modelstart/all/default.ashx&webcode=PJNDP4K7&customID=cc

        Voi... kyllähän hulppea menopeli kelpaisi. Mutta mielellään körööttelen diiselisitikallani. Osaan huoltaa sen itse ja muutenkin se tulee halvaksi liikkumavaihtoehdoksi täällä perähikiällä. 20 tkm tulee vuoteen ajeltua...



      • Dissident kirjoitti:

        Voi... kyllähän hulppea menopeli kelpaisi. Mutta mielellään körööttelen diiselisitikallani. Osaan huoltaa sen itse ja muutenkin se tulee halvaksi liikkumavaihtoehdoksi täällä perähikiällä. 20 tkm tulee vuoteen ajeltua...

        Sun pitäis joskus tulla mun RAV4:n pelkääjän paikalle :)


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Aika iso mahdollisuus, minun mielestäni.

        No mahdollisuuksiahan voi itsekin parantaa, kun parantaa omaa valmiuttaan. Sopiva rakkauden kohdehan voi liihotella vastaan mistä vaan.

        Ja pitää muistaa, että itsensä hyväksyminen ja rakastaminen sellaisenaan ei tuo parempaa mahdollisuutta yksin rakkauselämään vaan antaa väljyyttä kohdata koko maailma muutoksineen.

        Eläminen ei ole niin muitten tekemisistä kiinni...


      • Dissident kirjoitti:

        No mahdollisuuksiahan voi itsekin parantaa, kun parantaa omaa valmiuttaan. Sopiva rakkauden kohdehan voi liihotella vastaan mistä vaan.

        Ja pitää muistaa, että itsensä hyväksyminen ja rakastaminen sellaisenaan ei tuo parempaa mahdollisuutta yksin rakkauselämään vaan antaa väljyyttä kohdata koko maailma muutoksineen.

        Eläminen ei ole niin muitten tekemisistä kiinni...

        Mietin tietenkin lottoamista, 1:15 000 000.

        Rakkaudessa kai todennäköisyys on ainakin 2:15 000 000.



      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Mietin tietenkin lottoamista, 1:15 000 000.

        Rakkaudessa kai todennäköisyys on ainakin 2:15 000 000.

        No en usko, että rakkaus on noin mahdotonta...
        Ei montaa rakastavaista ois Suomessakaan...


      • Dissident kirjoitti:

        No en usko, että rakkaus on noin mahdotonta...
        Ei montaa rakastavaista ois Suomessakaan...

        Tilastotiede ei ole alaani, se ehkä paistaa läpi.

        Toivon että olet oikeassa.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Tilastotiede ei ole alaani, se ehkä paistaa läpi.

        Toivon että olet oikeassa.

        Älkää ajatelko numeroita vaan olkaa pelottomia omia itsejänne joka päivä. Yrittäkää elää jokainen päivä edes vähän sellaisella asenteella kuin se olisi teidän viimeinen. Kyllä muut sen asenteen jossain vaiheessa laittaa merkille - ja eräänä päivänä saatatte huomata, ettette ole enää yksin.


      • Dissident kirjoitti:

        No maton alle lakaisu ei korjaa mitään. Tosin joskus pitää antaa siimaakin toiselle. Tärkeintähän on selvittää ongelmat yhdessä, ei se että miten.

        Jotkut ihmiset vaan ahdistuu nopeammin kuin toiset...heikoimman lenkin mukaa se ketjukin kestää...

        Kopioi vastauksesi sinne :)


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Älkää ajatelko numeroita vaan olkaa pelottomia omia itsejänne joka päivä. Yrittäkää elää jokainen päivä edes vähän sellaisella asenteella kuin se olisi teidän viimeinen. Kyllä muut sen asenteen jossain vaiheessa laittaa merkille - ja eräänä päivänä saatatte huomata, ettette ole enää yksin.

        Ehkä vähän saa olla pidäkkeitä, oletan.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Ehkä vähän saa olla pidäkkeitä, oletan.

        Toki. Tilanteen ja fiiliksen mukaan.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Sun pitäis joskus tulla mun RAV4:n pelkääjän paikalle :)

        Olin kerran yhden Toyota Skylinerin kyydissä. Kaveri oli rakentanut sen driftinkiä varten. Keraaminen kytkin ja mitä lie muuta...liki 1000 hv. Enemmän sai katsoa sivuikkunoista etenemistä kuin tuulilasista. Ja se oli siinä ja siinä, ettei tarvinnut oksupussia.

        Se laittoi 50 euroa mun jalkatilaan. Sanoi, että saan sen pitää, jos saan sen nostettua kun hän kiihdyttää...hyvä että edes näin sitä...aina nopeasti vaihdetta vaihtaessa sain vähän päätä niskatuesta irti. En rikastunut siinä...


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Toki. Tilanteen ja fiiliksen mukaan.

        Maltti on valttia, sanoisin noin.


      • Dissident kirjoitti:

        Olin kerran yhden Toyota Skylinerin kyydissä. Kaveri oli rakentanut sen driftinkiä varten. Keraaminen kytkin ja mitä lie muuta...liki 1000 hv. Enemmän sai katsoa sivuikkunoista etenemistä kuin tuulilasista. Ja se oli siinä ja siinä, ettei tarvinnut oksupussia.

        Se laittoi 50 euroa mun jalkatilaan. Sanoi, että saan sen pitää, jos saan sen nostettua kun hän kiihdyttää...hyvä että edes näin sitä...aina nopeasti vaihdetta vaihtaessa sain vähän päätä niskatuesta irti. En rikastunut siinä...

        Hm. Noi driftaajat on just tollasia leveilijoitä. Se koko lajityyppi perustuu juuri siihen että halutaan näyttää muille mallia kuinka "pitää ajaa".

        Mun villi veikkaus on, että driftauksen lajina on keksinyt joku tai jotkut, jotka eivät ole tarpeeksi nopeita rata-ajossa, ja ovat tarvinneet kuitenkin jonkin tavan ilmaista ajotaitojaan muille.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Maltti on valttia, sanoisin noin.

        Niinhän se on.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Kopioi vastauksesi sinne :)

        Pitää vastata koko aloitukseen...tuumin vaan sen rennosti-kaverin mielipidettä...


      • daisarit

      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Hm. Noi driftaajat on just tollasia leveilijoitä. Se koko lajityyppi perustuu juuri siihen että halutaan näyttää muille mallia kuinka "pitää ajaa".

        Mun villi veikkaus on, että driftauksen lajina on keksinyt joku tai jotkut, jotka eivät ole tarpeeksi nopeita rata-ajossa, ja ovat tarvinneet kuitenkin jonkin tavan ilmaista ajotaitojaan muille.

        No kaikki ei pidä pelkästä saman radan nopeasti ajosta...

        Ei tuokaan mahtaillut minusta. Mutta järkyttävä oli se kiihdytys. Ei ihan moni usko miten vetää penkkiin..


      • Dissident kirjoitti:

        No kaikki ei pidä pelkästä saman radan nopeasti ajosta...

        Ei tuokaan mahtaillut minusta. Mutta järkyttävä oli se kiihdytys. Ei ihan moni usko miten vetää penkkiin..

        1000hp on helvetin paljon. Edes F1-autoissa ei ole pitkiin aikoihin ollut niin paljon tehoja.

        Siinä kärryssä oli takarenkaissa vissiin aika hyvä mekaaninen pito kun niin rajusti lähti kiihtymään. Tasauspyörästön lukkoa sun muuta. Tietysti se 1000hp tulee vasta korkeilla kierroksilla, mutta silti sellaisten voimien välittämiseen tiehen tarvitaan vähän enemmän kuin perus 195-levyiset Nokian Hakkapeliitat.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        1000hp on helvetin paljon. Edes F1-autoissa ei ole pitkiin aikoihin ollut niin paljon tehoja.

        Siinä kärryssä oli takarenkaissa vissiin aika hyvä mekaaninen pito kun niin rajusti lähti kiihtymään. Tasauspyörästön lukkoa sun muuta. Tietysti se 1000hp tulee vasta korkeilla kierroksilla, mutta silti sellaisten voimien välittämiseen tiehen tarvitaan vähän enemmän kuin perus 195-levyiset Nokian Hakkapeliitat.

        Joo. Sillä oli joku sytytystä pätkivä nappi kojelaudassa. Sillä se pääsi liikkeelle normaalisti kaupungissa. Keraaminen kytkin on aikalähelle on/off-tyyppinen.

        Olihan siinä leveät läskit alla. Mutta ei nekään olis pitänyt kuulemma, jos niitä ei ois lämmitellyt ensin. Siks se siellä radalla ensin driftas.

        Se oli joskus jossain ohjelmassa, missä Salo ajoi autoja. Saloakin muistaakseni nauratti vehje, mutta eihän se oikein normaaliajoon ole, vaikka kyllä se kaveri sillä ajoi ihan liikenteessä. Siellä se kyllä ajoi siivosti.

        Mutta ihan kreisi vehje...


      • Dissident kirjoitti:

        Joo. Sillä oli joku sytytystä pätkivä nappi kojelaudassa. Sillä se pääsi liikkeelle normaalisti kaupungissa. Keraaminen kytkin on aikalähelle on/off-tyyppinen.

        Olihan siinä leveät läskit alla. Mutta ei nekään olis pitänyt kuulemma, jos niitä ei ois lämmitellyt ensin. Siks se siellä radalla ensin driftas.

        Se oli joskus jossain ohjelmassa, missä Salo ajoi autoja. Saloakin muistaakseni nauratti vehje, mutta eihän se oikein normaaliajoon ole, vaikka kyllä se kaveri sillä ajoi ihan liikenteessä. Siellä se kyllä ajoi siivosti.

        Mutta ihan kreisi vehje...

        :)

        Salo on muuten sattumalta tullu kaks kertaa mun taksiin.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        :)

        Salo on muuten sattumalta tullu kaks kertaa mun taksiin.

        Joo. Salo oli minusta helkutin hyvä formulakuski...ehkä parempi kuin Häkkinen, mutta ei saanut kunnon autoa...paitsi kerran ja heti oli podiumilla.

        Mutta nyt meen nukkumishommiin.

        Palaillaan..


      • Dissident kirjoitti:

        Joo. Salo oli minusta helkutin hyvä formulakuski...ehkä parempi kuin Häkkinen, mutta ei saanut kunnon autoa...paitsi kerran ja heti oli podiumilla.

        Mutta nyt meen nukkumishommiin.

        Palaillaan..

        Öitä. Mä lähen syömään jotain pikaruokaa.


      • nakkarintäti
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Öitä. Mä lähen syömään jotain pikaruokaa.

        Saako olla sinappia ja ketsuppia?



      • Nicitönnä kirjoitti:

        Kyllä ne yleensä rauhasta muistuttaa, kun ovat rauhaset. Ei hätää eivät ole omani. Lainassa vaan. :)

        No kuten junarata... tarkoitettu lapsille, mutta silti isit niillä leikkii ekana.

        heh..


      • Dissident kirjoitti:

        No kuten junarata... tarkoitettu lapsille, mutta silti isit niillä leikkii ekana.

        heh..

        Heh, niin se tuntuu olevan. Ei tarvi kun yöpaita vaihtaa, niin jo on killisilmät kurkkimassa ja naama virneessä...mitäs mitäs täällä näkyy..silmät kirkkaana. Miten voi niin paljon pari palloa ilahduttaakin, en tajua. :D

        Enkä tarkoita lapsia....


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Heh, niin se tuntuu olevan. Ei tarvi kun yöpaita vaihtaa, niin jo on killisilmät kurkkimassa ja naama virneessä...mitäs mitäs täällä näkyy..silmät kirkkaana. Miten voi niin paljon pari palloa ilahduttaakin, en tajua. :D

        Enkä tarkoita lapsia....

        No itsehän en ole erikoisempi tissimies, vaan ennemmin se peppumies...vannoutunut. Mutta kyllä se kaksikko vaan aika lailla huomion silti vie. Ja sanottakoot nyt, että keksin niille O- ja V-alkuiset nimet yleensä. Juttelen niille ja niitä pitää muistaa muutenkin huomioida tasapuolisesti. Se on mun pikkuinen kunnianosoitus niitä pallukoita kohtaan. Kukaan ei tiedettävästi ole sitä pistänyt pahakseen....siis noitten huomionkohteiden omistajista.


      • Dissident kirjoitti:

        No itsehän en ole erikoisempi tissimies, vaan ennemmin se peppumies...vannoutunut. Mutta kyllä se kaksikko vaan aika lailla huomion silti vie. Ja sanottakoot nyt, että keksin niille O- ja V-alkuiset nimet yleensä. Juttelen niille ja niitä pitää muistaa muutenkin huomioida tasapuolisesti. Se on mun pikkuinen kunnianosoitus niitä pallukoita kohtaan. Kukaan ei tiedettävästi ole sitä pistänyt pahakseen....siis noitten huomionkohteiden omistajista.

        Tiiäkkö, kun on semmonenkin muoto miestä, kun tissipeppumies. Joka kyttää molemmat silmä kovana...ainakin silmä. Ole siinä sitten mitenkäänpäin, kun aina saa olla valppaana. :)

        O ja V...hmm. Olivia ja Vilhelmiina? :D


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Tiiäkkö, kun on semmonenkin muoto miestä, kun tissipeppumies. Joka kyttää molemmat silmä kovana...ainakin silmä. Ole siinä sitten mitenkäänpäin, kun aina saa olla valppaana. :)

        O ja V...hmm. Olivia ja Vilhelmiina? :D

        Joo. Luultavasti itsekin lukeudun niihin...mutta siinä saa kohde olla rauhassa ihan...

        Oona ja Vilma vois olla kivat...


    • niinansaitsevat

      Ja tippurin Palstamäeltä.

    • Ah, ihanaa...

      niin tarvitaankin..

      Sopu, harmonia, rakkaus...

      Onpa suloinen aloitus :)

      • Vedin aloituksen ihan puhtaasti arvaamalla. Ilmeisesti meni sitten oikein...


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Vedin aloituksen ihan puhtaasti arvaamalla. Ilmeisesti meni sitten oikein...

        Vanhemmassa miehessä vara parempi :'D

        -Ja aloitukset.


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Vanhemmassa miehessä vara parempi :'D

        -Ja aloitukset.

        Sinähän nyt varsinainen pönttöuuni olet. Pakko avata parvekkeen ovea kun alkaa tulemaan kuuma.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Sinähän nyt varsinainen pönttöuuni olet. Pakko avata parvekkeen ovea kun alkaa tulemaan kuuma.

        Jätkähän flirttailee sille ihan täysillä :)


      • Wwuuhuu
        A.Palstamäki kirjoitti:

        Sinähän nyt varsinainen pönttöuuni olet. Pakko avata parvekkeen ovea kun alkaa tulemaan kuuma.

        Sopikaa jo treffit


      • Get a room.

        :)


      • treffeillee
        Wwuuhuu kirjoitti:

        Sopikaa jo treffit

        Kunhan ei näytä punaista valoa... alkaa se herja.. niinkuin kaikkien palsta naisen kohdalla.


      • treffeillee kirjoitti:

        Kunhan ei näytä punaista valoa... alkaa se herja.. niinkuin kaikkien palsta naisen kohdalla.

        Mitäs täällä meuhkataan (naurua), no ootte te taas vauhdissa...

        Mun liikennevaloissa ei ole mitään vikaa, diodit on tarkistettu,
        ja kaikista jännimmät jutut jätän kertomatta.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Sinähän nyt varsinainen pönttöuuni olet. Pakko avata parvekkeen ovea kun alkaa tulemaan kuuma.

        ;D <3

        tsiinä...ai jai..
        kehtasinkin laittaa nyt mokoman hymiön, kohta sitä paheksutaan...mutta onhan se kiva, näin yötä vasten.

        (naurua)


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        ;D <3

        tsiinä...ai jai..
        kehtasinkin laittaa nyt mokoman hymiön, kohta sitä paheksutaan...mutta onhan se kiva, näin yötä vasten.

        (naurua)

        Jahas...tällaisia viestejä yötä vasten.

        Kivaltahan tuollaiset hymiöt tuntuvat, pelottaa vain saanko nukuttua koko yönä vai meneekö yö lemmestä unelmoiden..

        Alan epäilemään etten ota koskaan opikseni.


    • Tietennii...☺️

      • PedroPanda

        Jaana on romanttinen hupsu vaan

        monelle naiselle riittää, ku kertoo pitävänsä shiit naisesta

        kyllä minäkin tykkään Jaanasta ja toivon vastarakkauttakin<3

        joten romanttinen biisi tällä kertaa:

        https://www.youtube.com/watch?v=hYiVgAQ8ETY


      • Tomppa.J

      • PedroPanda kirjoitti:

        Jaana on romanttinen hupsu vaan

        monelle naiselle riittää, ku kertoo pitävänsä shiit naisesta

        kyllä minäkin tykkään Jaanasta ja toivon vastarakkauttakin<3

        joten romanttinen biisi tällä kertaa:

        https://www.youtube.com/watch?v=hYiVgAQ8ETY

        Edu Kettunen se vasta romanttinen on, kuunteles vaikka..

        https://youtu.be/3XFlBvme0uE

        Kuulostaa kyllä palstankin miesten jutuilta, jos olisin ja jos mulla olis...niin...tarina lienee tältä palstalta syntyjään?


      • Aurajokilaivuri

      • Heh, elä nyt sentään rahatonta tappamaan ryhdy. Aci te mato din dinero...vai meinaatko, että viet rahat vaan?


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Heh, elä nyt sentään rahatonta tappamaan ryhdy. Aci te mato din dinero...vai meinaatko, että viet rahat vaan?

        Tarttiskos tuo Aci muuten olla Asi? S:llä?


      • En osaa kovinkaan montaa sanaa Espanjaa, en ainakaan itse muodostaa. Mutta olen kovasti kieltä kuunnellut ja joskus olen hakenut kielikäännöstäkin millon mistäkin. Jos oppisi ääntämisen ja itse kieltäkin...Luen joskus espanjalaisia kirjoituksia, asiatekstiä jotta jotakin jäisi mieleen.

        Ja oppisin kääntämään päässäni jo suomeksi lukiessani. tarkoitus on mennä opiskelemaan espanjaa, kunhan tämä uus ammatti on opiskeltu ja valmistuttu. Sitten otankin oikeen elämäntehtäväksi oppia tuon kiehtovan kauniin kielen. :D

        On mulla yksi Espanjassa vuosia asunut kaveri, joka osaa kielen hyvin. Puhuu espanjalaisen miehensä kanssa vain espanjaa arkikielenään. Kuulee suomenkin kieltä puhuessa aksentin, joka on jäänyt puheeseen. Vaikka on siis itse espanjalaisistunut suomalainen...


      • Nicitönnä kirjoitti:

        En osaa kovinkaan montaa sanaa Espanjaa, en ainakaan itse muodostaa. Mutta olen kovasti kieltä kuunnellut ja joskus olen hakenut kielikäännöstäkin millon mistäkin. Jos oppisi ääntämisen ja itse kieltäkin...Luen joskus espanjalaisia kirjoituksia, asiatekstiä jotta jotakin jäisi mieleen.

        Ja oppisin kääntämään päässäni jo suomeksi lukiessani. tarkoitus on mennä opiskelemaan espanjaa, kunhan tämä uus ammatti on opiskeltu ja valmistuttu. Sitten otankin oikeen elämäntehtäväksi oppia tuon kiehtovan kauniin kielen. :D

        On mulla yksi Espanjassa vuosia asunut kaveri, joka osaa kielen hyvin. Puhuu espanjalaisen miehensä kanssa vain espanjaa arkikielenään. Kuulee suomenkin kieltä puhuessa aksentin, joka on jäänyt puheeseen. Vaikka on siis itse espanjalaisistunut suomalainen...

        Hyvän kappaleen muuten linkitit. :)

        https://www.youtube.com/watch?v=iOe6dI2JhgU

        Nykyaikaa tää...mutta on tolla Rickyllä hyvä puhdas ääni. :)


      • piratecarajo
        Nicitönnä kirjoitti:

        Hyvän kappaleen muuten linkitit. :)

        https://www.youtube.com/watch?v=iOe6dI2JhgU

        Nykyaikaa tää...mutta on tolla Rickyllä hyvä puhdas ääni. :)

        emmäkän enääN osaa niimal hyvin, ku tääl Härmässä ei just muut ku seilorit

        osaa.Sixwarten tuputtelllen spanskaa, ett palautuis miäleen

        Mualimalla puhutaan enemmän spanskaa, ku enkelskaa

        juutuubissakin on spanish biisejä eniten

        Sain poquito platta, ku yx pari otti 5v filippiinitytön ottolapsex

        likka osas vaan spanskaa ja saattelin tarhareissut

        peska tykkäs, ku edes joku puhuu spanskaa..on kotosempi olo

        milellänä esitteli uutta tietsikkaansa ja osa ihmeen hyvin käyttääki

        nopista oppis suamee:nysse on jo akateeminen opiskelija ja kuulemma muistaa minutkin

        Olis kiva nähdä hänet, onx penskast tullu jo upea nainen

        yx ämmä oli käynycanarian matkallaja kännissä, kovaan ääneen kehus miehiä, jotka jjoopa

        nimittivät sitä ämmää: "Coño carajo":D ei tiänny mitä se tarkottaa

        Jaanalle treeniä:

        https://www.youtube.com/watch?v=pl0kse_R9QQ


    • Totuus-

      Ei rumat miehet tarvii rakkautta. Naisilla on pillu joten joku jännämies voi naisen kanssa olla sen takia mutta ei rakkauden takia.

    • jokumies83

      Kyllähän sitä tarjoaisi mutta eipä ole ketään halukasta naista lähettyvillä tällä hetkellä, joka haluaisi sitä tämmöiseltä mieheltä... ne haluavat naiset on satojen kilometrien päässä.

    • Joopa joo, jos 2000-luvun nainen tarvitsisi rakkautta sille kelpaisi ihan tavallinen suomlainen mies sitä antamaan mutta mitä tekee 2000-luvun suominainen? Se haalii uraa, panorinkeleitä, elämyksiä ja kokemuksia, rakkaus on viimeinen asia maailmassa mitä se haluaa. Näkee tästä ketjustakin, ketkä siellä rakkaudesta filosofoi? no tietysti miehet, nuo romanttiset hölmöt jotka on pudonneet 2000-luvun naisen kelkasta.

      • Sä oot kyllä kunnon ilopilleri :)


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Sä oot kyllä kunnon ilopilleri :)

        Harmis on palstan loveguru.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Harmis on palstan loveguru.

        Valitettavasti tunnun olevan melkein ainoa palstan miehistä jotka näkee nämä asiat selkeästi, no ehkä sinä ja ykskakkonen myös ymmärtävät asioista. Katsos nyt tuota vaikka:

        http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804142200878134_u0.shtml

        Tyyppi ensin sekopäisesti rakastuu johonkin kaheliin naiseen ja nyt ryssii asioitaan ranskassa rahattomana. Olis vaan hommannut jonkun toisen saman näköisen koiran ja antais sille saman nimen niin tytär tuskin huomais eroa.


      • Dissident

        Pessimisti ei koskaan pety!

        (Onks sulla nää vastaukset jossain työpöydällä, mistä kopioit ja liität vaan? )


      • Dissident kirjoitti:

        Pessimisti ei koskaan pety!

        (Onks sulla nää vastaukset jossain työpöydällä, mistä kopioit ja liität vaan? )

        Ei mutta äkkiähän nuo naputtaa kun on aika vähän kuitenkin olennaista muistettavaa 2000-luvun naisissa.


      • Dissident kirjoitti:

        Pessimisti ei koskaan pety!

        (Onks sulla nää vastaukset jossain työpöydällä, mistä kopioit ja liität vaan? )

        Pessimisti voi kuulemma pettyä ja optimistijolla voi upota. :)


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Pessimisti voi kuulemma pettyä ja optimistijolla voi upota. :)

        Joo. Realismi taas voi olla vaikea hahmottaa, että mikä menee ylioptimistiseksi ja mikä taas keikkaa liian pessimistiseksi. Siinä on kai yksi ainoa mahdollisuus saada tuo pakka optimaaliseksi itsensä kannalta... Veikkaan että se on halu ja tarve saada jotain mukavaa itselleen. Kaikesta mukavasta taas on vaikea ehkä tiedostaa mitään, jos sitä ei ole kokenut.

        Mielenkiintoista mietintää...


      • Dissident kirjoitti:

        Joo. Realismi taas voi olla vaikea hahmottaa, että mikä menee ylioptimistiseksi ja mikä taas keikkaa liian pessimistiseksi. Siinä on kai yksi ainoa mahdollisuus saada tuo pakka optimaaliseksi itsensä kannalta... Veikkaan että se on halu ja tarve saada jotain mukavaa itselleen. Kaikesta mukavasta taas on vaikea ehkä tiedostaa mitään, jos sitä ei ole kokenut.

        Mielenkiintoista mietintää...

        Jonkinlaista tasapainoilua varmaan enemmistöllä ihmisistä tuo optimismin, realismin ja pessimismin välinen sampoilu. Välillä on niitä nk. optimismipäiviä ja htekiä, elämä sujuu pitkään hymyssä suin ja positiivisin ajatuksin. Sitten iskee pyryä tupaan ja mieliala kohmettuu pessimismiin, kaikki näyttää niin ankeelta että länget poikki.

        Realimsi lienee noista se vaikein rasti. Se on aina kuitenkin niin suhteellista, kuka mitäkin realismina pitää ja kuinka sen kokee. Faktat on tietysti yksi kainalosauva realismille...

        Mutta kyllähän sitä itsekin tulee ajateltua olevansa realisti, ilman minkäänlaista faktaakin. :D


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Jonkinlaista tasapainoilua varmaan enemmistöllä ihmisistä tuo optimismin, realismin ja pessimismin välinen sampoilu. Välillä on niitä nk. optimismipäiviä ja htekiä, elämä sujuu pitkään hymyssä suin ja positiivisin ajatuksin. Sitten iskee pyryä tupaan ja mieliala kohmettuu pessimismiin, kaikki näyttää niin ankeelta että länget poikki.

        Realimsi lienee noista se vaikein rasti. Se on aina kuitenkin niin suhteellista, kuka mitäkin realismina pitää ja kuinka sen kokee. Faktat on tietysti yksi kainalosauva realismille...

        Mutta kyllähän sitä itsekin tulee ajateltua olevansa realisti, ilman minkäänlaista faktaakin. :D

        En sitten osaa taas kirjottaa, sori vaan. Heti kun vilkuilee muualle, kun näyttöön alkaa tulee tota siansaksaa....lukitestinkin tein. Oikeen valtakunnallisen ja sen mukaan ei mulla ole mitään lukihäiriötä, eikä sinne päinkään. :D

        Vain 3 virhepistettä. Joten huolimattomuutta vissiin vaan kirjoitusvirheet...


      • Nicitönnä kirjoitti:

        En sitten osaa taas kirjottaa, sori vaan. Heti kun vilkuilee muualle, kun näyttöön alkaa tulee tota siansaksaa....lukitestinkin tein. Oikeen valtakunnallisen ja sen mukaan ei mulla ole mitään lukihäiriötä, eikä sinne päinkään. :D

        Vain 3 virhepistettä. Joten huolimattomuutta vissiin vaan kirjoitusvirheet...

        No huomaan, että ajoittain itsekin joko kirjoitan niin kiireellä tai sitten on niin paljon ajatuksia päässä, ettei malta yhteen asiaan keskittyä tarpeeksi. Ei liene huolestuttavan vaarallista...

        Joo, no toi realismihan olisi kaikista parasta. Ei haahuilla ihan yltiöoptimistisenakaan, vaikka moni sanookin, että mitä siitä on haittaa. Pessimistihän tosiaan ei pety, mutta onko siinäkään mitään järkeä, että ei suko mihinkään hyvään, vaan epäilee keliäkin, jos joku sanoo hyvää päivää.

        Minulla on vaan sellainen teoria, että optimaalisen realismin voi saavuttaa sillä, että miettii kaikkeen ensin motivaation ja sen intensiteetin, millä siihen panostaa.

        Otetaan esimerkiksi vaikka harrastus. Minähän harrastan salibandya. Pidän lajista kovasti ja pystyn sitä pelailemaan noin 1-2 kertaa viikossa. Se riittää minulle varsin hyvin nyt. Mutta jos tarvitsisin siitä haastetta enemmän ja haluaisin siitä enemmän kilpailullisempaa, on minun itseni panostettava siihen enemmän resursseja. Optimismia olisi, että pelaan 4 divariporukassa ensi kaudella. Pessimistisesti ajateltuna, ei tällä kunnolla ja taitotasolla sinne ole asiaa. Realismi on sitä, että jos haluan sinne 4-divariporukkaan, niin laihdutan 10-15 kg ja käyn muutakin fyysistä harjoitetta tekemässä, että mahtuisin porukkaan, lisäksi jonkun on huomattava tämä kehitys.

        Optimisti voisi lähteä soitellen sotaan ja vaikka pääsisikin sinne joukkueeseen, voisi itse kauhistua siitä tasosta ja vaikka polttaa saunanuunissa mailansa ja ajatella, että siirryn shakkiin. Pessimisti taas murjottaa ja miettii muitten peliä katsoessa, että jos minullakin olisi mahdollisuudet, voisin nauttia tuosta, mutta kun ei ole, niin murjotan vaan tässä ja vilautan "en olis lähtenytkään-korttia" jos joku tulee kysymään, miksi en ole maila kädessä tuolla kentällä...


      • Dissident kirjoitti:

        No huomaan, että ajoittain itsekin joko kirjoitan niin kiireellä tai sitten on niin paljon ajatuksia päässä, ettei malta yhteen asiaan keskittyä tarpeeksi. Ei liene huolestuttavan vaarallista...

        Joo, no toi realismihan olisi kaikista parasta. Ei haahuilla ihan yltiöoptimistisenakaan, vaikka moni sanookin, että mitä siitä on haittaa. Pessimistihän tosiaan ei pety, mutta onko siinäkään mitään järkeä, että ei suko mihinkään hyvään, vaan epäilee keliäkin, jos joku sanoo hyvää päivää.

        Minulla on vaan sellainen teoria, että optimaalisen realismin voi saavuttaa sillä, että miettii kaikkeen ensin motivaation ja sen intensiteetin, millä siihen panostaa.

        Otetaan esimerkiksi vaikka harrastus. Minähän harrastan salibandya. Pidän lajista kovasti ja pystyn sitä pelailemaan noin 1-2 kertaa viikossa. Se riittää minulle varsin hyvin nyt. Mutta jos tarvitsisin siitä haastetta enemmän ja haluaisin siitä enemmän kilpailullisempaa, on minun itseni panostettava siihen enemmän resursseja. Optimismia olisi, että pelaan 4 divariporukassa ensi kaudella. Pessimistisesti ajateltuna, ei tällä kunnolla ja taitotasolla sinne ole asiaa. Realismi on sitä, että jos haluan sinne 4-divariporukkaan, niin laihdutan 10-15 kg ja käyn muutakin fyysistä harjoitetta tekemässä, että mahtuisin porukkaan, lisäksi jonkun on huomattava tämä kehitys.

        Optimisti voisi lähteä soitellen sotaan ja vaikka pääsisikin sinne joukkueeseen, voisi itse kauhistua siitä tasosta ja vaikka polttaa saunanuunissa mailansa ja ajatella, että siirryn shakkiin. Pessimisti taas murjottaa ja miettii muitten peliä katsoessa, että jos minullakin olisi mahdollisuudet, voisin nauttia tuosta, mutta kun ei ole, niin murjotan vaan tässä ja vilautan "en olis lähtenytkään-korttia" jos joku tulee kysymään, miksi en ole maila kädessä tuolla kentällä...

        Hauska mielikuva, tuo mailan polttaminen. Toisaalta yltiöoptimisti varmaan jatkaisi vaan ja luottaisi, että hyvä tulee kunhan vaan jolkotan lujempaa, sen sijaan että polttaisi mailansa. :D

        Minusta on mukavaa, kun jokaisesta päivästä löytää hyviä asioita. Ja osaa ne huomata ja joskus jopa pysähtyä etsimään. Siinä on optimismia tarpeeksi. Ja sillä jaksaa jo mennä eteenpäin, seuraavaan päivään... Mulla jos on joskus huono päivä, teen tietoisen stopin ja pydähdyn miettimään, mikä mättää. Miksi mättää ja mites tässä saisi itselleen mukavemman mielialan aikaan. Yleensä niitä elämänsä hyviä asioita hetken muistamalla, lähtee pessimismin kynnet irti iholta ja taas jaksaa. :)


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Hauska mielikuva, tuo mailan polttaminen. Toisaalta yltiöoptimisti varmaan jatkaisi vaan ja luottaisi, että hyvä tulee kunhan vaan jolkotan lujempaa, sen sijaan että polttaisi mailansa. :D

        Minusta on mukavaa, kun jokaisesta päivästä löytää hyviä asioita. Ja osaa ne huomata ja joskus jopa pysähtyä etsimään. Siinä on optimismia tarpeeksi. Ja sillä jaksaa jo mennä eteenpäin, seuraavaan päivään... Mulla jos on joskus huono päivä, teen tietoisen stopin ja pydähdyn miettimään, mikä mättää. Miksi mättää ja mites tässä saisi itselleen mukavemman mielialan aikaan. Yleensä niitä elämänsä hyviä asioita hetken muistamalla, lähtee pessimismin kynnet irti iholta ja taas jaksaa. :)

        Ja se hyvä asia voi olla vaikka se, että mulla on katto pääni päällä ja seinät ympärillä, kaapissa ruokaa, läheisiä ihmisiä ympärillä, jotka merkkaa mulle valtavasti ja ylipäänsä se, että aamulla herätessä saan uuden mahdollisuuden tehdä tästä päivästä mukavan ittelleni ja läheisilleni.


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Hauska mielikuva, tuo mailan polttaminen. Toisaalta yltiöoptimisti varmaan jatkaisi vaan ja luottaisi, että hyvä tulee kunhan vaan jolkotan lujempaa, sen sijaan että polttaisi mailansa. :D

        Minusta on mukavaa, kun jokaisesta päivästä löytää hyviä asioita. Ja osaa ne huomata ja joskus jopa pysähtyä etsimään. Siinä on optimismia tarpeeksi. Ja sillä jaksaa jo mennä eteenpäin, seuraavaan päivään... Mulla jos on joskus huono päivä, teen tietoisen stopin ja pydähdyn miettimään, mikä mättää. Miksi mättää ja mites tässä saisi itselleen mukavemman mielialan aikaan. Yleensä niitä elämänsä hyviä asioita hetken muistamalla, lähtee pessimismin kynnet irti iholta ja taas jaksaa. :)

        No on kyllä käynyt joskus mielessäkin polttaa mailat ja pistää piste räpistelylle, mutta siitä on jo vuosia. Oikeastaan olen saanut lajista sopivan mielekkään taas ja se on lähtenyt siitä, etten ota liian vakavasti. Tälläisissä hommissa minulle pitää löytyä siitä se hauskuus. Oikeastaan kun mä käyn yhden divariporukan treeneissä vetämässä vastaporukkaa, niin siitä on saatu sellainen hauska juttu. Mä oon haalinut sinne aina tuttuja, jotka pelaa kakkos/kolmosdivariakin ja ollaan saatu sinne leikkimielisen vakavat pelit. Meikä saa aina erikoisvartioinnin muutaman tutun pelaajan tiimoilta ja ne mölyää vaihtopenkiltä ohjeita, että mut pitää "naulata" laitaan.

        No mulla tuo pessimismi upotti kyntensä mun selkään viime keväänä, kun romanttisin suhteeni karahti kiville. Ei edes 11 vuoden avioliiton päättyminen ottanut yhtä koville. Joutui käymään itseään läpi aikatavalla ja kun huomasi, että mikään ei ollutkaan enää niinkuin oli ennen ja mihin oli tottunut, niin oli aika epäuskoinen olo, vaikka kuinka yritti ajatella positiivisesti. Jotenkin tuntui välillä, että haukkasin liiankin ison palan ja sössin elämäni, mutta pikkuisen hammasta purren ja tietenkin ystävien ja tuttujen kannustaessa sain muutaman valonpilkahduksen tunnelin päässä. Tuli ruokkii tulta ja lumipallo kasvaa mäkeä alastullessa, niinpä jaksoin painaa samalla idealla vaan ja oivalluksia on tullut joka päivä oikeastaan lisää. Syitä siihen, miten käsitin ja tunsin ennen samat asiat ja rakensin niistä ne "faktat" alkoivat saada lihaa luitten ympärille. Pelot ja epävarmuudet itsestä ja muista saivat valoa, että näin mitä ne todelisuudessa olivat. Tyyliin: "sama huone se on, onko valot päällä tai ei".

        Kaikista mielenkiintoisinta on, että huomasin, että kasvatus, kokemus, yleinen käsitys ja monet muut ulkopuoliset tahot olivat "ohjelmoineet" minusta sen mitä olin joskus. Ja viimeistään se ihana suhde laukaisi minussa sen, että se "ohjelmointi" ei minua palvellut oikein. Tämä uusi "ohjelma" on vasta mulle räätälöity. Ja sen tein ja teen itse. Se olisi pitänyt tehdä jo kauanaikaa sitten. Ja moni asia tästä ohjelmasta olisi luultavasti ottanut tulta alleen, jos minua olisi vastuutettu ja minulta olisi vaadittu nuorena enemmän. Ja ehkä olin jonkinlaisessa suojapallossakin maailmalta. En tästä syytä ketään, kun se on täysin turhaa ja tarpeetonta, mutta ehkä osaan isänä itse antaa noille mukeroille paremmat eväät...tai oikeastaan neuvoa etsimään itse se oma ohjelma jo nyt, kun vielä jaksan olla tukena ja turvana. Oppia se on ikä kaikki ja maailma jatkaa kulkuaan, fiksut pysyy muutoksissa mukana...


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Ja se hyvä asia voi olla vaikka se, että mulla on katto pääni päällä ja seinät ympärillä, kaapissa ruokaa, läheisiä ihmisiä ympärillä, jotka merkkaa mulle valtavasti ja ylipäänsä se, että aamulla herätessä saan uuden mahdollisuuden tehdä tästä päivästä mukavan ittelleni ja läheisilleni.

        Sama homma täällä. Minusta on niin mukava katsella omien lasten kasvavan ja oppivan aina uutta. Tuossa tyttö halus lauantaina käydä keilaamassa kaverinsa kanssa ja kun kysyin, että kuka teidät vie ja varaa vuoron/ maksaa. Tuli vastaus: Sinä, sinä ja sinä puoliks. Minä kysyin, että mitäs minä tästä saan? Tuli vastaus, että mitä vaan.... No sovittiin sitten, että pyyhkii pölyt, imuroi ja tyhjentää astianpesukoneen ja täyttää sen likaisilla....ja niin se vaan hoiti hommat. Oli aika mellevänäkin jopa ja eilen illalla kysyi, että olinko tyytyväinen imurointijälkeen. Kehuin kyllä suoritusta ja sanoin, että näin täällä toimitaan.


    • flgkhkjj

      Ei voi olla, aivan uusi asia. Miten kukaan muu ei ole älynnyt tuollaista koskaan ihmiskunnan historiassa että nainen tarvitsee rakkautta.
      Sääliksi käy Palstamäen ex naisystäviä.

    • Kiltti-Ja-Kunnollinen

      Kunnolliset miehet ei saa rakkautta.

    • Pillujen--asiantuntija

      Ehkä tarvii mutta puoli miljoonaa suomi miestä elää silti yksin ja ovat yksinäisiä joita ei kukaan rakasta. Nainen rakastaa vain jos miehen ulkonäkö on komea.

    • Naisten osalta en osaa vastata mutta mitä tuohon jälkimmäiseen kommenttiin tulee niin ainakaan omalta osaltani en kyllä vastausta vieleä lukitse. Toki sellainen hoivaava rakkaus jota lapsilta saa kun soittelevat ja pitävät yhteyttä on tietysti tarpeellista, mutta kumppaniin tai puolisoon kohdistuvasta parisuhderakkaudesta en ole enää ihan varma.

      Olen elämässäni ollut useamman kerran rakastunut ja vieläkin jopa lihasmuistini muistaa sen lämmön, intohimon ja toisen kaipuun joka siitä seuraa. Olen ollut jopa niin rakastunut että olen kuullut sanat "kunnes kuolema teidät erottaa." Ei erottanut kuolema se oli maistraatin kirje jonka ositus konkretisoi.
      Muisteissani on vahvasti myös se tieto mitä eron jälkeinen tuska ja ahdistus sekä itsesyytöksien määrä saa aikaan. Lisäksi on jäljellä tieto siitä epäsuhdasta jota näistä kahdesta tulee. Puolen vuoden yhdessäolon jälkeen saattaa mennä vuosi tai jopa vuosia että siitä pääsee yli. Ajan lisäksi se henkinen taistelu, voimien tyhjeneminen sekä itsensä jälleen kokoaminen on prosessi jonka lopputulos on arvoitus; se voi vahvistaa mutta on esimerkkejä joissa tilanne on ollut niin raskas että matto on lähtenyt kerrasta alta.
      Haluanko ottaa tuon henkisen taakan riskin? En tiedä.

      Kyllähän sitä eron jälkeen oli vielä sellainen lapsenusko että oikea ja kestävä rakkaus on vielä edessäpäin. Joten ei siinä muuta kuin hokkarit jalkaan ja elämän jäälle iskemään sydäntä rakkauden maaliin. Kyllähän sitä siinä tuli kunnon laukauksiakin lähetettyä, osa hyviltäkin sektoreilta, osa vähemmän hyvistä ja on myönnettävä otta osa taisi olla yrityksiä ihan nollakulmastakin. Mutta vaikka miten laukoi ei sitä maalia tullut; joko kudit torjuttiin tai sitten minulta jäätyivät kädet tai tekniikka petti eikä laukaus osunut edes maalipuiden väliin. Oli syy kumpi tahansa niin itseluottamus ja usko omaan tekemiseen alkoi horjua ja pian huomasin etten edes enää uskaltanut hakeutua maalipaikoille vaan olin siirtynyt puolustavampaan rooliin. Nyt on tultu jo niin alas että olen enää se kädetön pakki joka vain katkoo syöttöjä ja purkaa yksinkertaisesti keskialueelle välttäen kaikenlaisia riskejä. Siinähän minä olen kyllä ihan kelpo mies joten en nyt tiedä kannattaako lähteä enää tuonne maaleja yrittämään.

      Toki jos pakkina joskus saatan nousta ja näen puoli maalia tyhjänä niin varmaan laitan ainakin ranteet lukkoon, mutta en tiedä uskaltaisiko sitä enää yrittää maalin takakulmaan vai löisikö vain sydämmen kylmästi kaukalon ristikulmaan.

      • Herralla on huumorintajua ja sana hallussa. Kiitos kommentista.


      • juttujatuttuja

        Tuttuja juttuja.


      • juttujatuttuja kirjoitti:

        Tuttuja juttuja.

        Huomaan olevani tunteeton ihminen, ero on mulle helpotus.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Huomaan olevani tunteeton ihminen, ero on mulle helpotus.

        Jos saa kysyä, miksi erositte?


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Jos saa kysyä, miksi erositte?

        Se klassinen eron syy, kasvoimme erilleen. Ei vaineskaan, me kypsyimme sovittamattomiin ristiriitoihin.

        Ex-vaimoni oli hauska, sievä, fiksu, läsnäoleva, hänellä oli vain yksi sokea piste. Se sokea piste oli todellisuus, se ei tavoittanut häntä.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Se klassinen eron syy, kasvoimme erilleen. Ei vaineskaan, me kypsyimme sovittamattomiin ristiriitoihin.

        Ex-vaimoni oli hauska, sievä, fiksu, läsnäoleva, hänellä oli vain yksi sokea piste. Se sokea piste oli todellisuus, se ei tavoittanut häntä.

        No harmi.., tai surullista

        joka tapauksessa. Oliko hän sinun nuoruuden rakkautesi?

        Ikiromantikkoa kirpaisee, se kun on lähinnä siinä
        "kunnes kuolema meidät erottaa"-lokerikossa.

        Jokainen erotapaus yrittää vesittää tuota ajatusta parhaansa mukaan.

        Kokeilitteko parisuhdeterapiaa tai mitään? Vai oli asia ihan kerralla selvä?

        Höh..


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        No harmi.., tai surullista

        joka tapauksessa. Oliko hän sinun nuoruuden rakkautesi?

        Ikiromantikkoa kirpaisee, se kun on lähinnä siinä
        "kunnes kuolema meidät erottaa"-lokerikossa.

        Jokainen erotapaus yrittää vesittää tuota ajatusta parhaansa mukaan.

        Kokeilitteko parisuhdeterapiaa tai mitään? Vai oli asia ihan kerralla selvä?

        Höh..

        Ei ollut surullista, oli ilollista.

        Eroa tehtiin pitkään, ja asuimmekin noin puolet suhteestamme kahta asuntoa. Varsinaiseen parisuhdeterapiaan ei menty minun toiveestani, mutta ensimmäinen varsinainen irtiottoni perheestä päättyi siihen kun vanhemmalla tyttärelläni alkoi olemaan eron takia raskasta. Exäni olisi halunnut parisuhdeterapiaan, mutta minä myönnyin perheterapiaan.

        Tarkoitus oli siis käydä läpi tyttären kipupisteitä, mutta muutaman viikon päästä olin sitten parisuhdeterapiassa. Muutin sitten takaisin perheeni luokse noin 1,5 vuoden päästä lähdöstäni, mutta lähinnä tyttäreni takia. Lopullinen ero oli jollain tasolla jo tuolloin tiedossa, tää kuvio vain tuntui silloin oikealta ratkaisulta.

        Exäni ei ollut nuoruuden rakkauteni, enkä laske sellaiseksi ketään. Mulle oli selkeää etten sitoudu mihinkään vakituisiin suhteisiin, mutta exäni oli itsepintainen ja oli päättänyt haluta suhteeseen kanssani. Ensisuudelman jälkeen hän ilmoitti haluavansa tehdä kanssani lapsia, että sellainen suhde. Toki hän tiesi minut jo tuota ennen, ilmeisesti päähänpisto oli kytenyt hetken aikaa mielessään.

        Rehellisesti sanoen, ei ollut mitään syytä odottaa kuoleman armahtavan kärsimykseltä.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Ei ollut surullista, oli ilollista.

        Eroa tehtiin pitkään, ja asuimmekin noin puolet suhteestamme kahta asuntoa. Varsinaiseen parisuhdeterapiaan ei menty minun toiveestani, mutta ensimmäinen varsinainen irtiottoni perheestä päättyi siihen kun vanhemmalla tyttärelläni alkoi olemaan eron takia raskasta. Exäni olisi halunnut parisuhdeterapiaan, mutta minä myönnyin perheterapiaan.

        Tarkoitus oli siis käydä läpi tyttären kipupisteitä, mutta muutaman viikon päästä olin sitten parisuhdeterapiassa. Muutin sitten takaisin perheeni luokse noin 1,5 vuoden päästä lähdöstäni, mutta lähinnä tyttäreni takia. Lopullinen ero oli jollain tasolla jo tuolloin tiedossa, tää kuvio vain tuntui silloin oikealta ratkaisulta.

        Exäni ei ollut nuoruuden rakkauteni, enkä laske sellaiseksi ketään. Mulle oli selkeää etten sitoudu mihinkään vakituisiin suhteisiin, mutta exäni oli itsepintainen ja oli päättänyt haluta suhteeseen kanssani. Ensisuudelman jälkeen hän ilmoitti haluavansa tehdä kanssani lapsia, että sellainen suhde. Toki hän tiesi minut jo tuota ennen, ilmeisesti päähänpisto oli kytenyt hetken aikaa mielessään.

        Rehellisesti sanoen, ei ollut mitään syytä odottaa kuoleman armahtavan kärsimykseltä.

        Mjoo-o...

        onhan siinä monenlaista mutkaa ollut.
        Lapset ja kaikki.

        Pääasia, että kaikilla on nyt hyvä olla.
        Minkäänlainen kärvistely ei ole suotavaa kenellekään..

        Monesti miettinyt tuolla työmaailmassakin, että miten ne ihmiset, jotka käyvät isoa eroa läpi, miten ne saa pidettyä sen muun arjen kasassa. Työt ja juoksevat asiat..miten hitossa niihin keskittyy ja pää kestää..


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Mjoo-o...

        onhan siinä monenlaista mutkaa ollut.
        Lapset ja kaikki.

        Pääasia, että kaikilla on nyt hyvä olla.
        Minkäänlainen kärvistely ei ole suotavaa kenellekään..

        Monesti miettinyt tuolla työmaailmassakin, että miten ne ihmiset, jotka käyvät isoa eroa läpi, miten ne saa pidettyä sen muun arjen kasassa. Työt ja juoksevat asiat..miten hitossa niihin keskittyy ja pää kestää..

        Oli mutkaa ja suoraa, ylä- ja alamäkeä. Paljon riitaa mutta toisaalta paljon hyvääkin, en sitä kiistä. Alkuun eron jälkeen olin hivenen katkera vuosista joita koin uhranneeni suhteeseen, varsinkin loppuvuodet, mutta pakko sekin on myöntää että olihan meillä aina hyviäkin hetkiä. Riitojen välissä.

        Lasten suhteen meillä meni hyvin, vaikka minä toimin heidän suhteensa päinvastoin kuin kaikki neuvoivat. Minä halusin luopua huoltajuudestani ja antaa exälleni yksinhuoltajuuden. Minä tunnen exän kyllin hyvin jotta tiedän että lapset olisivat olleet se välikappale jolla minua olisi yritetty vedättää ja olisimme olleet jollain tasolla "yhtä perhettä". Toisaalta tiesin myös että hän ajattelee kuitenkin, kaikesta huolimatta, lasten parasta. Lasten tapaamisten suhteen meillä ei ole ollut ainuttakaan riitaa koko neljän vuoden aikana mitä olemme olleet erossa.

        Ero oli tavallaan helppo koska siihen ei liittynyt mitään draamaa, ellei meidän riitojamme kutsuta draamaksi. Kummallakaan ei ole ollut tarvetta loukata tai kyykyttää toista, ollaan pysytelty ihmisinä.

        Sanalla sanoen, helppo ero. Ex-vaimoni setä erosi samoihin aikoihin, ja hän tappoi itsensä. Hänet kuitenkin saatiin elvytettyä takaisin henkiin.

        Kaikki erot ovat erilaisia, meille sattui helppo ero (ei kivuton).


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Oli mutkaa ja suoraa, ylä- ja alamäkeä. Paljon riitaa mutta toisaalta paljon hyvääkin, en sitä kiistä. Alkuun eron jälkeen olin hivenen katkera vuosista joita koin uhranneeni suhteeseen, varsinkin loppuvuodet, mutta pakko sekin on myöntää että olihan meillä aina hyviäkin hetkiä. Riitojen välissä.

        Lasten suhteen meillä meni hyvin, vaikka minä toimin heidän suhteensa päinvastoin kuin kaikki neuvoivat. Minä halusin luopua huoltajuudestani ja antaa exälleni yksinhuoltajuuden. Minä tunnen exän kyllin hyvin jotta tiedän että lapset olisivat olleet se välikappale jolla minua olisi yritetty vedättää ja olisimme olleet jollain tasolla "yhtä perhettä". Toisaalta tiesin myös että hän ajattelee kuitenkin, kaikesta huolimatta, lasten parasta. Lasten tapaamisten suhteen meillä ei ole ollut ainuttakaan riitaa koko neljän vuoden aikana mitä olemme olleet erossa.

        Ero oli tavallaan helppo koska siihen ei liittynyt mitään draamaa, ellei meidän riitojamme kutsuta draamaksi. Kummallakaan ei ole ollut tarvetta loukata tai kyykyttää toista, ollaan pysytelty ihmisinä.

        Sanalla sanoen, helppo ero. Ex-vaimoni setä erosi samoihin aikoihin, ja hän tappoi itsensä. Hänet kuitenkin saatiin elvytettyä takaisin henkiin.

        Kaikki erot ovat erilaisia, meille sattui helppo ero (ei kivuton).

        Kyllähän se ero joskus on ihan helpotus. Ei löyhässä hirressä roikkuminenkaan mitään herkkua ole. Varsinkin jos nuo käytännön asiat saa soviteltua niin se jo edistää kummasti erosta toipumista. Olen itse myös huomannut eron jälkeen saman asian kuin armeijakokemuksesta; aika kultaa muistot.


      • M184 kirjoitti:

        Kyllähän se ero joskus on ihan helpotus. Ei löyhässä hirressä roikkuminenkaan mitään herkkua ole. Varsinkin jos nuo käytännön asiat saa soviteltua niin se jo edistää kummasti erosta toipumista. Olen itse myös huomannut eron jälkeen saman asian kuin armeijakokemuksesta; aika kultaa muistot.

        "Olen itse myös huomannut eron jälkeen saman asian kuin armeijakokemuksesta; aika kultaa muistot."

        Itse asiassa olin jo kirjoittanut kommenttiini saman sisältöisen lauseen, mutta päätin muokata sen pois.

        Niinhän se menee, armeija-aikana kärvistellään ja odotetaan että se loppuisi, sitten vuosien päästä muistellaan niitä hyviä hetkiä.


      • A.Palstamäki kirjoitti:

        Oli mutkaa ja suoraa, ylä- ja alamäkeä. Paljon riitaa mutta toisaalta paljon hyvääkin, en sitä kiistä. Alkuun eron jälkeen olin hivenen katkera vuosista joita koin uhranneeni suhteeseen, varsinkin loppuvuodet, mutta pakko sekin on myöntää että olihan meillä aina hyviäkin hetkiä. Riitojen välissä.

        Lasten suhteen meillä meni hyvin, vaikka minä toimin heidän suhteensa päinvastoin kuin kaikki neuvoivat. Minä halusin luopua huoltajuudestani ja antaa exälleni yksinhuoltajuuden. Minä tunnen exän kyllin hyvin jotta tiedän että lapset olisivat olleet se välikappale jolla minua olisi yritetty vedättää ja olisimme olleet jollain tasolla "yhtä perhettä". Toisaalta tiesin myös että hän ajattelee kuitenkin, kaikesta huolimatta, lasten parasta. Lasten tapaamisten suhteen meillä ei ole ollut ainuttakaan riitaa koko neljän vuoden aikana mitä olemme olleet erossa.

        Ero oli tavallaan helppo koska siihen ei liittynyt mitään draamaa, ellei meidän riitojamme kutsuta draamaksi. Kummallakaan ei ole ollut tarvetta loukata tai kyykyttää toista, ollaan pysytelty ihmisinä.

        Sanalla sanoen, helppo ero. Ex-vaimoni setä erosi samoihin aikoihin, ja hän tappoi itsensä. Hänet kuitenkin saatiin elvytettyä takaisin henkiin.

        Kaikki erot ovat erilaisia, meille sattui helppo ero (ei kivuton).

        Pakko mennä nyt, mutta luin ja palaan :)

        Hyvää yötä tännekin!


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Pakko mennä nyt, mutta luin ja palaan :)

        Hyvää yötä tännekin!

        Öitä sullekin pönttöuuniseni.

        Kevätaurinko lämmittää jo kivasti, se tuntuu hyvälle. Nuku hyvin ja näe kauniita unia.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      76
      3432
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      30
      2071
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1939
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      19
      1500
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1411
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1348
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1316
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1267
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1207
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1035
    Aihe