(Yritä) Pelasta(a) parisuhteesi

Rehellisesti puhumalla asiat lähtee oikeaan suuntaan. Oli se suunta sitten mikä tahansa. Ja sitten tulee tietenkin viime kädessä hyväksyä, että tuo oikea suunta on ainoa vaihtoehto, ja siihen suuntaan kannattaa todellakin lähteä. Näillä näkymin näyttää siltä, että me kaikki eletään täällä vain kerran. Siksi kannattaisi ottaa siitä ainokaisesta elämästään kaikki mahdollinen irti - positiivisessa mielessä! Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä kohti oikeaa suuntaa.

Kuvailkaa realistisia skenaarioita tänne niin saadaan tää projekti jotekin käyntiin.

160

13584

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Puhuminen on ylimainostettu asia, jota psykologistit suosittelevat ratkaisuksi kaikkeen. Sitä arvostavat erityisesti luonnostaan himopuhujat, jotka eivät tajua, että puhuminen pahentaa joitakin asioita. Tyypillinen on juuri pari, joista toinen haluaa puhua ja puhua ja toinen haluaa olla rauhassa.

      • Kysymys kuuluukin, MIKSI se toinen haluaa olla rauhassa. Siitä on voitava puhua.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Kysymys kuuluukin, MIKSI se toinen haluaa olla rauhassa. Siitä on voitava puhua.

        1. Sillä kun on geenit, jotka pyrkivät rauhaan. 2. Tietää jo ennestään, että puhumalla saadaan riita aikaan.


      • rennostiM kirjoitti:

        1. Sillä kun on geenit, jotka pyrkivät rauhaan. 2. Tietää jo ennestään, että puhumalla saadaan riita aikaan.

        Uusi kysymys; Miksi nämä kaksi ihmistä ovat parisuhteessa? Jatkokysymys; Mikäli tarpeeksi hyvää syytä (tai syitä) ei oikeasti ole, kannattaa vakavasti harkita eroa.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Uusi kysymys; Miksi nämä kaksi ihmistä ovat parisuhteessa? Jatkokysymys; Mikäli tarpeeksi hyvää syytä (tai syitä) ei oikeasti ole, kannattaa vakavasti harkita eroa.

        Parisuhteeseen ihmiset tuntevat geeniperäistä vetoa. Jokainen pyrkii saamaan niin mieluisan puolison kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään siihen, minkä saa. Saadessaan jonkun, ei voi tietää tulevaisuudesta, onnistuuko vai ei.

        Parisuhteen riitaisuus ei johdu alunperin väärinkäsityksistä, kuten psykologistit kuvittelevat, vaan eturistiriidasta. Sekä nainen että mies pyrkivät alitajuisesti saamaan geeneillensä mahdollisimman suuren ilmenemän jälkipolvissa. Tätä edistää optimimäärään asti itsekkyys. Suurempi itsekkyys on jo jälkeläistuoton kannalta haitallista. Populaatiossa on siten runsaasti itsekkyyttä aiheuttavia geenejä. Siksi puolisot yleensä riitelevät.

        Jos hyvin käy, kumpikin puoliso on perintölakien mukaisesti sattunut saamaan vähäisen itsekkyyden. Tällainen on hyvin harvinaista. Ylivoimainen valtaosa riitelee jatkuvasti. Jos riitelevät puolisot pitäisivät tätä syynä erota, eivät muut yhdessäolon syyt tulisi huomioiduiksi. Biologisessa luonnossa vallitsee tasapaino, jossa vastakkain vaikuttavat geenit valikoituvat optmimäärään.


      • rennostiM kirjoitti:

        Parisuhteeseen ihmiset tuntevat geeniperäistä vetoa. Jokainen pyrkii saamaan niin mieluisan puolison kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään siihen, minkä saa. Saadessaan jonkun, ei voi tietää tulevaisuudesta, onnistuuko vai ei.

        Parisuhteen riitaisuus ei johdu alunperin väärinkäsityksistä, kuten psykologistit kuvittelevat, vaan eturistiriidasta. Sekä nainen että mies pyrkivät alitajuisesti saamaan geeneillensä mahdollisimman suuren ilmenemän jälkipolvissa. Tätä edistää optimimäärään asti itsekkyys. Suurempi itsekkyys on jo jälkeläistuoton kannalta haitallista. Populaatiossa on siten runsaasti itsekkyyttä aiheuttavia geenejä. Siksi puolisot yleensä riitelevät.

        Jos hyvin käy, kumpikin puoliso on perintölakien mukaisesti sattunut saamaan vähäisen itsekkyyden. Tällainen on hyvin harvinaista. Ylivoimainen valtaosa riitelee jatkuvasti. Jos riitelevät puolisot pitäisivät tätä syynä erota, eivät muut yhdessäolon syyt tulisi huomioiduiksi. Biologisessa luonnossa vallitsee tasapaino, jossa vastakkain vaikuttavat geenit valikoituvat optmimäärään.

        Ai sä olet niitä tyyppejä, jotka luulee tietävänsä jo kaiken, perehtymättä yksittäistapauksiin?


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Ai sä olet niitä tyyppejä, jotka luulee tietävänsä jo kaiken, perehtymättä yksittäistapauksiin?

        Ei niin yllättävä kommentti, mutta heikohko kuitenkin. Kun on eri mieltä toisen kanssa, eikä oikein tiedä, mitä sanoa, ryhtyy herjaamaan toista, kutsumaan toista "tyypiksi" ja moittimaan, että toinen "luulee tietävänsa jo kaiken". Ei asiallista keskustelua.

        Mitä esitin, on täysin yhdensuuntaista tieteellisen biologian ja evoluutiopsykologian kanssa.


      • 15418
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Ai sä olet niitä tyyppejä, jotka luulee tietävänsä jo kaiken, perehtymättä yksittäistapauksiin?

        Aloitat keskustelun ja pyydät kommentteja. Niitä saatuasi provosoidut ja alat arvostelemaan. Eikö keskustelussa tarkoitus ole kunnioittaa toisten mielipiteitä?
        Ei ne omat ole ainoat ja oikeat.


      • Ei aivan harvinainen suhtautumistapa näillä palstoin! Argumentum ad hominem.


      • tjaa
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Kysymys kuuluukin, MIKSI se toinen haluaa olla rauhassa. Siitä on voitava puhua.

        Mutta kun puhumaton EI halua puhua, onhelpompi olla hiljaa.


      • tjaa kirjoitti:

        Mutta kun puhumaton EI halua puhua, onhelpompi olla hiljaa.

        Näin varmaan onkin. Joten kysymys kuuluu; Miksi ei halua puhua?


      • rennostiM kirjoitti:

        Parisuhteeseen ihmiset tuntevat geeniperäistä vetoa. Jokainen pyrkii saamaan niin mieluisan puolison kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään siihen, minkä saa. Saadessaan jonkun, ei voi tietää tulevaisuudesta, onnistuuko vai ei.

        Parisuhteen riitaisuus ei johdu alunperin väärinkäsityksistä, kuten psykologistit kuvittelevat, vaan eturistiriidasta. Sekä nainen että mies pyrkivät alitajuisesti saamaan geeneillensä mahdollisimman suuren ilmenemän jälkipolvissa. Tätä edistää optimimäärään asti itsekkyys. Suurempi itsekkyys on jo jälkeläistuoton kannalta haitallista. Populaatiossa on siten runsaasti itsekkyyttä aiheuttavia geenejä. Siksi puolisot yleensä riitelevät.

        Jos hyvin käy, kumpikin puoliso on perintölakien mukaisesti sattunut saamaan vähäisen itsekkyyden. Tällainen on hyvin harvinaista. Ylivoimainen valtaosa riitelee jatkuvasti. Jos riitelevät puolisot pitäisivät tätä syynä erota, eivät muut yhdessäolon syyt tulisi huomioiduiksi. Biologisessa luonnossa vallitsee tasapaino, jossa vastakkain vaikuttavat geenit valikoituvat optmimäärään.

        Tää kuulostaa siltä kuin ihmisillä ei olisi omaa tahtoa, vaan he eläisivät ennaltamääritetyn kaavan mukaisesti riippuen siitä, minkälaiset geenit heillä sattuu olemaan. Ymmärsinkö oikein?


      • geeniö
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Tää kuulostaa siltä kuin ihmisillä ei olisi omaa tahtoa, vaan he eläisivät ennaltamääritetyn kaavan mukaisesti riippuen siitä, minkälaiset geenit heillä sattuu olemaan. Ymmärsinkö oikein?

        Geenit? Ennemminkin sosiaaliset normit, johon ovat sosiaalistuneet. Geeneistä riippumatta, temperamentistaan, taipumuksistaan riippumatta.


      • geeniö kirjoitti:

        Geenit? Ennemminkin sosiaaliset normit, johon ovat sosiaalistuneet. Geeneistä riippumatta, temperamentistaan, taipumuksistaan riippumatta.

        Kiitos näkökulmastasi, mutta kysyin rennostiM:ltä.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Tää kuulostaa siltä kuin ihmisillä ei olisi omaa tahtoa, vaan he eläisivät ennaltamääritetyn kaavan mukaisesti riippuen siitä, minkälaiset geenit heillä sattuu olemaan. Ymmärsinkö oikein?

        Et täysin ymmärtänyt, mutta osittain. Tapahtumat ovat osin sekä kausaalisia että osin satunnaisia, kuten kvanttifysiikasta tiedämme. Monimutkaisemmalla tasolla ei ole mitään lisätekijää, emergenssiä, vain ne ominaisuudet, jotka jo alkeishiukkasilla on. Aivot eivät tee poikkeusta.

        Siten ei voi olla ennaltamääräämistä, mutta on vain yksi ainoa tapahtumien kulku. Ei ole olemassa mitään "vapaata tahtoa". Sellaisen olemassaolo on jo käsitteenä ristiriitainen, kuin nelisivuinen kolmio. Ei sellaiseen luonnontieteilijät usko, mutta psykologiaan se istuu kuin keisarin uudet vaatteet.

        Psykologia noudattaa - ilman todisteita - humanistisia perinteitä.


      • rennostiM kirjoitti:

        Et täysin ymmärtänyt, mutta osittain. Tapahtumat ovat osin sekä kausaalisia että osin satunnaisia, kuten kvanttifysiikasta tiedämme. Monimutkaisemmalla tasolla ei ole mitään lisätekijää, emergenssiä, vain ne ominaisuudet, jotka jo alkeishiukkasilla on. Aivot eivät tee poikkeusta.

        Siten ei voi olla ennaltamääräämistä, mutta on vain yksi ainoa tapahtumien kulku. Ei ole olemassa mitään "vapaata tahtoa". Sellaisen olemassaolo on jo käsitteenä ristiriitainen, kuin nelisivuinen kolmio. Ei sellaiseen luonnontieteilijät usko, mutta psykologiaan se istuu kuin keisarin uudet vaatteet.

        Psykologia noudattaa - ilman todisteita - humanistisia perinteitä.

        Onko sinusta kaikilla ihmisillä jokin tietty kohtalo? Ovatko ihmiset jonkin tietyn elämänpolun vankeja jolta he eivät voi poiketa?


      • geeniö kirjoitti:

        Geenit? Ennemminkin sosiaaliset normit, johon ovat sosiaalistuneet. Geeneistä riippumatta, temperamentistaan, taipumuksistaan riippumatta.

        Yleinen oppi sosiologiassa, mutta pienemmältä osalta totta. Biologiassa ajatellaan taas toisinpäin. Geenit vaikuttavat enemmän. Juuri geenimuunnelmien valikoituminen mahdollistaa evoluution, jonka kuvaus on biologian selkäranka.

        Olen opiskellut myös sosiologiaa, joten tiedän, missä seikoissa se poikkeaa luonnontieteistä. Sen sijaan sosiobiologia on samassa linjassa luonnontieteitten kanssa.


      • rennostiM kirjoitti:

        Yleinen oppi sosiologiassa, mutta pienemmältä osalta totta. Biologiassa ajatellaan taas toisinpäin. Geenit vaikuttavat enemmän. Juuri geenimuunnelmien valikoituminen mahdollistaa evoluution, jonka kuvaus on biologian selkäranka.

        Olen opiskellut myös sosiologiaa, joten tiedän, missä seikoissa se poikkeaa luonnontieteistä. Sen sijaan sosiobiologia on samassa linjassa luonnontieteitten kanssa.

        Jees. Plaraa niitä saman aihepiirin kirjoja lisää vaan niin tulet entistä fiksummaksi!


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Onko sinusta kaikilla ihmisillä jokin tietty kohtalo? Ovatko ihmiset jonkin tietyn elämänpolun vankeja jolta he eivät voi poiketa?

        Meillä ei voi etukäteen olla tietoa edes periaatteessa tapahtumien satunnaisesta osuudesta, käytännössä ei yleensä kausaalisestakaan. Ei ole mitäään voimaa tai "substanssia", joka muuttaisi tapahtumien kulkua. Tämä on aivan yleinen käsitys (konsensus) luonnontieteissä, mutta humanistisissa, kuten psykologiassa, osalle tuntematon, osalle tosin tunnettu, mutta pitävät sitä vääränä.

        <<Ovatko ihmiset jonkin tietyn elämänpolun vankeja jolta he eivät voi poiketa?"

        Tässä on joitakin sanoja, joita luonnontieteet eivät käytä, mutta arkikielellä ilmaistuna se on näin. Korostan, että tämä ei ole minun erityisoppejani, vaan luonnontieteitten konsensus. Ei ihminen, eikä mikään muukaan voi muuttaa tapahtumien kulkua. Maailma on siis osin satunnainen, osin kausaalinen. Kolmatta tekijää ei ole. On esitetty, että satunnaisuuden takana olisi tekijä. Ks. Wikipedia, Pilomuuttujateoria. Pitäisi muuten olla Piilomuuttujahypoteesi. On todistettu, ettei ole. Satunnaisuus on aito.


      • rennostiM kirjoitti:

        Meillä ei voi etukäteen olla tietoa edes periaatteessa tapahtumien satunnaisesta osuudesta, käytännössä ei yleensä kausaalisestakaan. Ei ole mitäään voimaa tai "substanssia", joka muuttaisi tapahtumien kulkua. Tämä on aivan yleinen käsitys (konsensus) luonnontieteissä, mutta humanistisissa, kuten psykologiassa, osalle tuntematon, osalle tosin tunnettu, mutta pitävät sitä vääränä.

        <<Ovatko ihmiset jonkin tietyn elämänpolun vankeja jolta he eivät voi poiketa?"

        Tässä on joitakin sanoja, joita luonnontieteet eivät käytä, mutta arkikielellä ilmaistuna se on näin. Korostan, että tämä ei ole minun erityisoppejani, vaan luonnontieteitten konsensus. Ei ihminen, eikä mikään muukaan voi muuttaa tapahtumien kulkua. Maailma on siis osin satunnainen, osin kausaalinen. Kolmatta tekijää ei ole. On esitetty, että satunnaisuuden takana olisi tekijä. Ks. Wikipedia, Pilomuuttujateoria. Pitäisi muuten olla Piilomuuttujahypoteesi. On todistettu, ettei ole. Satunnaisuus on aito.

        Ok. Nyt pyydän sulta vielä tiivistystä tähän: Miksi kerrot mulle näitä oppejasi tässä ketjussa?


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Ok. Nyt pyydän sulta vielä tiivistystä tähän: Miksi kerrot mulle näitä oppejasi tässä ketjussa?

        Siksi, että kysyit.


      • Niin, jos mieheltäkin kysyy onko kaikki hyvin kun istut jo kolmatta päivää hiljaa? Saattaa saada vastauksen, ei ole mitään puhuttavaa. Silloin kannattaa uskoa, että näin on, eikä jatkaa väkisin puhumista. :)


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Niin, jos mieheltäkin kysyy onko kaikki hyvin kun istut jo kolmatta päivää hiljaa? Saattaa saada vastauksen, ei ole mitään puhuttavaa. Silloin kannattaa uskoa, että näin on, eikä jatkaa väkisin puhumista. :)

        Siksihän useat kieltäytyvät myöskin "terapiasta". Eivät halua tulla pakkopuhutetuiksi. Toinen syy on tietysti se, ettei luota terapian hyödyttävään vaikutukseen.


      • rennostiM kirjoitti:

        Siksihän useat kieltäytyvät myöskin "terapiasta". Eivät halua tulla pakkopuhutetuiksi. Toinen syy on tietysti se, ettei luota terapian hyödyttävään vaikutukseen.

        Niinpä ja kun ei aina tarvitse olla hätä, vaikka ei halua puhuakaan. Ei vaan ole tosiaan tarvetta alituiselle puhumiselle, vaikka kaikki on aivan hyvin. Osa ihmisistä ei koe mitenkään vaikeaksi olla puhumatta, vaikka päiväkausia jos ei ole mitään asiaa. :)


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Niinpä ja kun ei aina tarvitse olla hätä, vaikka ei halua puhuakaan. Ei vaan ole tosiaan tarvetta alituiselle puhumiselle, vaikka kaikki on aivan hyvin. Osa ihmisistä ei koe mitenkään vaikeaksi olla puhumatta, vaikka päiväkausia jos ei ole mitään asiaa. :)

        Parisuhteessa on välttämätöntä huoahtaa myös pakkopuhumisesta, mutta visiitillä on toisin.

        Jos pakosta joutuu tekemisiin jonkun kanssa, joka ei kerta kaikkiaan osaa sosiaalisen puhumisen taitoa, on kyllä kiusallista. Jouduin vaimoni kanssa visiitille toisen pariskunnan luo, jonka puhe rajoittui sanoihin, niin, joo ja ei. Oli todella kiusallista.

        Toinen kiusallinen tilanne oli, kun olin työtoverini kanssa ravintolassa. Miellyttävä tyttö suuressa seurassa, esimerkiksi osaston kanssa rantasaunassa, mutta ravintolassa juu,
        ei.

        Kiusallisen tilanteen loi myös pariskunta, jonka suostui vain smalltalkiin. Heti jos sanoi jotakin asiaa, he vaikenivat täysin. Vieläkin värisyttää.


      • mklbgflrt
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Näin varmaan onkin. Joten kysymys kuuluu; Miksi ei halua puhua?

        Eivät kaikki ole verbaalisesti lahjakkaita. Jos ristiriitoja pitäisi ratkaista, niin onko hyvä lähtökohta siihen että toisella on aseenaan hernepyssy ja toisella sinko?


      • rennostiM kirjoitti:

        Parisuhteessa on välttämätöntä huoahtaa myös pakkopuhumisesta, mutta visiitillä on toisin.

        Jos pakosta joutuu tekemisiin jonkun kanssa, joka ei kerta kaikkiaan osaa sosiaalisen puhumisen taitoa, on kyllä kiusallista. Jouduin vaimoni kanssa visiitille toisen pariskunnan luo, jonka puhe rajoittui sanoihin, niin, joo ja ei. Oli todella kiusallista.

        Toinen kiusallinen tilanne oli, kun olin työtoverini kanssa ravintolassa. Miellyttävä tyttö suuressa seurassa, esimerkiksi osaston kanssa rantasaunassa, mutta ravintolassa juu,
        ei.

        Kiusallisen tilanteen loi myös pariskunta, jonka suostui vain smalltalkiin. Heti jos sanoi jotakin asiaa, he vaikenivat täysin. Vieläkin värisyttää.

        Tuo huoahtaminen puhumisesta ja myös kyhnäämisestä on ihan tarpeellisia parisuhteessa.

        Voin kuvitella kiusallisuuden ja tilanteen, missä pariskunnat ei löydä yhteistä säveltä keskusteluun. Tulee hiljaisia hetkiä ja vaivautuneita ilmeitä. Mahdoitteko vieraille kyseisen pariskunnan luona enemmän, kuin kerran?

        Tykkään aina kertoilla omasta elämästä nähtyä ja koettua, se tuntuu jotenkin niin helpommalle puhua, kun keksiä kuviteltuja tilanteita. Niinpä täytyy kertoa tämäkin, että myös moottoriturpaiset kumppanit osaavat olla kylässä hyvin kiusallinen asia.

        Et itse saa suunvuoroa ollenkaan, eikä kukaan muukaan kun yksi puhuu suu vaahdossa ja keskeyttää vielä muutkin aina kesken toisen puheen. Se on myös sellainen tilanne, että ei oikein huvita lähteä minnekään, jos aina menee kilpapuhumiseksi.


      • Nicitönnä kirjoitti:

        Tuo huoahtaminen puhumisesta ja myös kyhnäämisestä on ihan tarpeellisia parisuhteessa.

        Voin kuvitella kiusallisuuden ja tilanteen, missä pariskunnat ei löydä yhteistä säveltä keskusteluun. Tulee hiljaisia hetkiä ja vaivautuneita ilmeitä. Mahdoitteko vieraille kyseisen pariskunnan luona enemmän, kuin kerran?

        Tykkään aina kertoilla omasta elämästä nähtyä ja koettua, se tuntuu jotenkin niin helpommalle puhua, kun keksiä kuviteltuja tilanteita. Niinpä täytyy kertoa tämäkin, että myös moottoriturpaiset kumppanit osaavat olla kylässä hyvin kiusallinen asia.

        Et itse saa suunvuoroa ollenkaan, eikä kukaan muukaan kun yksi puhuu suu vaahdossa ja keskeyttää vielä muutkin aina kesken toisen puheen. Se on myös sellainen tilanne, että ei oikein huvita lähteä minnekään, jos aina menee kilpapuhumiseksi.

        <<Mahdoitteko vieraille kyseisen pariskunnan luona enemmän, kuin kerran?>>

        Kerta riitti.

        <<...että myös moottoriturpaiset kumppanit osaavat olla kylässä hyvin kiusallinen asia.>>

        Vaimoni on suurperheen lapsi. Kun kutsuvat vieraita milloin kenenkin luo, kutsuvat samanaikaisesti kaikki jälkikasvun. Yhteensä heitä on puolisoineen ja lapsiineen ja lastenlapsineen liki 50. Tullakseen kuulluksi ovat oppineet huutamaan. Normaalia puheääntä eivät käytä edes kahdenkesken. Keskeyttävät toisensa alati.

        Kun Jumala lähetti Mooseksen, tämä vastusteli ja sanoi: "Minulla on kankea kieli. Lähetä veljeni Aaron." Voin hyvin kuvitella, miltä Mooseksesta tuntui, sillä minullakin on kankea kieli. En itse ole saanut näillä visiiteillä loppuun yhtään lausetta, ettei joku olisi keskeyttänyt huutamalla väliin.

        Älä vain ymmärrä väärin. Vaimoni on suloisin ja herttaisin nainen (oikeesti!), jonka olen koskaan nähnyt. Me kutsumme AINA vain yhden pariskunnan kerrallaan, paitsi vaimoni synttäreille.


      • mklbgflrt kirjoitti:

        Eivät kaikki ole verbaalisesti lahjakkaita. Jos ristiriitoja pitäisi ratkaista, niin onko hyvä lähtökohta siihen että toisella on aseenaan hernepyssy ja toisella sinko?

        Tällaiseen kysymykseen ei voi vastata, ellei tiedä riittävän yksityiskohtaisesti, millaisesta asetelmasta on kyse.


      • mklbgflrt
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Tällaiseen kysymykseen ei voi vastata, ellei tiedä riittävän yksityiskohtaisesti, millaisesta asetelmasta on kyse.

        Ei tarvi tietää mitään yksityiskohtaista. Perusoletus on, että naiset ovat miehiä verbaalisesti lahjakkaampia. Naisten on yleensä helpompaa ilmaista itseään sanallisesti ja mies kokee helposti alemmuutta tilanteessa jossa hän ei kykene keskustelemaan samalla mitalla kun nainen. Jos nainen vielä ottaa vahvan otteen ja alkaa patistaa puhumaan, mies menee lukkoon.

        "Perusoletus" ei tarkoita sitä että aina olisi näin. On miehiä jotka osaavat ilmaista itseään sanallisesti ja naisia jotka eivät osaa, mutta yleensä se on toisin päin. Asioiden ratkaisu keskustelemalla miehelle joka ei ole verbaalisesti lahjakas on hänen pakottamistaan tilanteeseen missä hän ei koe olevansa tasaveroisessa asemassa naisen kanssa, vaan heikommassa asemassa.

        Ehkä tämä ei päde sinuun jos olet itse niitä verbaalisesti lahjakkaita miehiä, mutta älä oleta muiden miesten olevan samalla tasolla itsensä ilmaisemisessa sanallisesti kuin sinä olet. Siksi et voi tarjota heille samaa ohjetta kuin mikä itselläsi toimii.


      • mklbgflrt kirjoitti:

        Ei tarvi tietää mitään yksityiskohtaista. Perusoletus on, että naiset ovat miehiä verbaalisesti lahjakkaampia. Naisten on yleensä helpompaa ilmaista itseään sanallisesti ja mies kokee helposti alemmuutta tilanteessa jossa hän ei kykene keskustelemaan samalla mitalla kun nainen. Jos nainen vielä ottaa vahvan otteen ja alkaa patistaa puhumaan, mies menee lukkoon.

        "Perusoletus" ei tarkoita sitä että aina olisi näin. On miehiä jotka osaavat ilmaista itseään sanallisesti ja naisia jotka eivät osaa, mutta yleensä se on toisin päin. Asioiden ratkaisu keskustelemalla miehelle joka ei ole verbaalisesti lahjakas on hänen pakottamistaan tilanteeseen missä hän ei koe olevansa tasaveroisessa asemassa naisen kanssa, vaan heikommassa asemassa.

        Ehkä tämä ei päde sinuun jos olet itse niitä verbaalisesti lahjakkaita miehiä, mutta älä oleta muiden miesten olevan samalla tasolla itsensä ilmaisemisessa sanallisesti kuin sinä olet. Siksi et voi tarjota heille samaa ohjetta kuin mikä itselläsi toimii.

        Psykologismiin kuuluu luisteleva kielenkäyttö.

        Tavallisin lause, jolla mitätöidään vastapuolen mielipidettä on: "Ai, sinä KOET tällä tavalla?" Psykologismi on vienyt äärimmilleen havainnon, että eri ihmisillä on erilainen kokemusmaailma. Äärimmilleen vietynä he selittävät, että keskustelukumppanin näkemys on AINA vain kokemista, eikä totuutta ole missään. Se, että puhuttajan näkemys onkin tosi, häivytetään monisanaisuuteen ja kaunopuheisuuteen. Teoriaa kokemuksesta käytetään siis epäsymmetrisesti.

        Toinen psykologistien usein käyttämä argumentti on, että psykologistin vastustaminen jo lähtokohtaisesti osoittaa väärässä oloa. Psykologistisen teorian moittiminen osoittaa, että keskustelukumppani on väärässä, vaikka vetoaa tieteelliseen tietoon. Tätä argumenttia ovat käyttäneet muutkin ideologiat, olkoot sitten uskonnollisia, humanistisia tai poliittisia.

        Psykologisti käyttää aivan omaa kieltänsä ja yrittää pakottaa toisen siihen. Tavallinen ihminen ei suinkaan ole tottunut tälläiseen erityiskieleen, vaan normaaliin yleiskieleen, jonka sanojen merkitykset ja konnotaatiot ovat ennestään tuttuja.


    • klopu

      Rehellisyys maan perii sanonta on hyvä ottaa oppaaksi elämään.

      Kun olet ihan oma itsesi, siihen ei tarvita itsensä korostamista millään tavalla. Ei tarvitse ostaa yrittää laittaa kotiaan jonkin toisen maun, yleensä kaupallisen tahon antamien vuosittaisten vinkkinen mukaan, heillähän on syytä saada näin ihmiset villiintymään vain jatkuvasti ostamaan , samoin on vaatetuksen kanssa. Ulkoilutakki kestää jopa kymmenen vuotta, ei tarvita joka sesonkiin uutta.
      Ei tarvitse matkustaa kalliita lomamatkoja voidakseen "olla piireissä".
      Kuitenkin on luvallista elää ja nauttia , joten ei matkustaminen ole kielletty jos siihen omat varat riittävät, ei velkavaroin ja samoin kodin voi laittaa, mutta sen mukaan mihin on varaa ja oman maun mukaan.

      Jokainen on riittävän hyvä ihan ilman sortumatta tuohon kaupalliseen "edunvalvojaan", joka on sydämetön ja julma.

      Kaiken a ja o elämässä on rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kyllä sinä joutuu aika kovasti itseään hillitsemään, mutta kun pysyt rehellisyydessä, on varmasti helpompi elää ja hengittää. Ei tarvitse valvoa ja vatvoa, miten nyt pärjään.

      • Oletko parisuhteessa?


      • Kysyin vaan sen vuoksi, kun sun suhteesi on varmaan aika terveellä pohjalla jos sellainen on.


      • MiesJokaArvaaMitäHaluat
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Kysyin vaan sen vuoksi, kun sun suhteesi on varmaan aika terveellä pohjalla jos sellainen on.

        <<Miksi ei halua puhua?>>

        <<Oletko parisuhteessa?>>

        Sinun "terapiasi" vivahtaa meistä potilaistasi hiukan kuulustelulle.


      • MiesJokaArvaaMitäHaluat kirjoitti:

        <<Miksi ei halua puhua?>>

        <<Oletko parisuhteessa?>>

        Sinun "terapiasi" vivahtaa meistä potilaistasi hiukan kuulustelulle.

        Tämä ei ole terapiaa joten ei täällä ole olemassa mitään potilaitakaan. Kunhan jutustellaan vähän. Voisin antaa järkevämpiä näkökulmia, jos tietäisin enemmän yksityiskohtia. En halua sortua silkkaan spekulointiin. Siksi esitän kysymyksiä.


    • 935748843

      "kannattaisi ottaa siitä ainokaisesta elämästään kaikki mahdollinen irti"

      Hedonistinen katsantokanta. Ykkösasia elämässä on pitää kiinni sitoumuksistaan. Esim. jos hankkii puolison, lapsen tai lemmikin, sitä ei hylätä, vaikka siitä ei enää saisikaan mitään irti.

      • kuka.käski

        Mutta kun se hankitaan useimmiten sosiaalisesta paineesta tai sitten tyhjiöstä. Kumpikaan ei hyvä lähtökohta, vaikka saattaa sekin toimia, riippuen roikkuvista (m)onituisista asioista.


    • 935748843

      "kannattaisi ottaa siitä ainokaisesta elämästään kaikki mahdollinen irti"

      Hedonistinen katsantokanta. Ykkösasia elämässä on pitää kiinni sitoumuksistaan. Esim. jos hankkii puolison, lapsen tai lemmikin, sitä ei hylätä, vaikka siitä ei enää saisikaan mitään irti.

      • hlhuiuuiu

        Näinpä. Tämä pitää takoa tajuntaan. Puolisosta voi vielä erota, mutta vastuunalaisista ei niinkään. Vaikka niin tapahtuu ja tehdään! Tietysti kieroillen ja lieroillen asiat näyttämään toisin.Vallanalisia ei saa altistaa kärsimyksille omien tarpeiden takia, vaikka olisivat kuinka sosiaalisia. (Tarve olla normaali, hyvä yhteisön silmissä, suosittu, kunniallinen yhteisön silmissä..).


    • 935748843

      "kannattaisi ottaa siitä ainokaisesta elämästään kaikki mahdollinen irti"

      Hedonistinen katsantokanta. Ykkösasia elämässä on pitää kiinni sitoumuksistaan. Esim. jos hankkii puolison, lapsen tai lemmikin, sitä ei hylätä, vaikka siitä ei enää saisikaan mitään irti.

      • "Esim. jos hankkii puolison--- sitä ei hylätä, vaikka siitä ei enää saisikaan mitään irti."

        Kuulostat katkeralta. Tosin ei yllätä näillä sivuilla. Toivon että kirjoittaminen asiasta helpottaa sinunkin oloasi.

        https://youtu.be/23Cca-7UX-E


    • Voi elämä oikeesti... miten voi ihmiset heittäytyä aina niin saakelin puolustuskannalle kun joku yrittää esittää ratkaisuja ongelmiin? Mä en ole vielä missään kohtaa ruvennut vänkäämään vastaan kenenkään kanssa, vaikka niin olette ilmeisesti tulkinneet.

      Alotetaas alusta. Kertokaa yksityiskohtia omista kokemuksistanne, niin minä kommentoin niitä. Palaan illemmalla asiaan.

      • RaMaVit-eliksiiri

        Ehkä tiedät, mitä haluat, mutta et tiedä, mitä tarvitset. Tarvitset RaMaVit-uutetta. Sitä saa apteekista. Jotkut uskovat, että nimi tulee sanoista rautaa, maksaa ja vitamiineja.

        Luotettava tieto kertoo, että sitä otetaan silloin, kun ramasee, masentaa ja keljuttaa. Otapa sitä.


      • AvautukaaStn

        Avautukaa nyt kiltisti, niin voitte saada oman psykostalkkerin kuten Nuuska.


      • anarkistimartta

        ". miten voi ihmiset heittäytyä aina niin saakelin puolustuskannalle kun joku yrittää esittää ratkaisuja ongelmiin?"

        Tuo on melko yleistä, koska ihmiset haluavat rypeä ongelmissaan :D. Oma näkökulma on se ainoa oikea, ja siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni.


    • MiesJokaArvaaMitäHaluat

      Haluat esiintyä suurena profeettana, jolle uskoudutaan, ja sinä lausut ylhäältä oikeat ratkaisut. Mutta näin ei käy, vaan sinua pilkataan.

      • Varsin mielenkiintoista että koet tilanteen näin, kun avasin ketjun vasta tänä aamuna.

        Ehkä olisi paikallaan odotella nyt vähän pidempään, jos joku ihan oikeasti haluaisikin avautua täällä.


      • Jokunimimerkki2
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Varsin mielenkiintoista että koet tilanteen näin, kun avasin ketjun vasta tänä aamuna.

        Ehkä olisi paikallaan odotella nyt vähän pidempään, jos joku ihan oikeasti haluaisikin avautua täällä.

        Sinun tähänastiset kommenttisi riittävät jo kertomaan asenteen millä olet liikkeellä. Reagoit lapsellisella töksäyttelyllä heti kun joku ei purematta niele sinun käsitystäsi asiasta vaan esittää oman näkemyksensä joka poikkeaa sinun omastasi.


      • Jokunimimerkki2 kirjoitti:

        Sinun tähänastiset kommenttisi riittävät jo kertomaan asenteen millä olet liikkeellä. Reagoit lapsellisella töksäyttelyllä heti kun joku ei purematta niele sinun käsitystäsi asiasta vaan esittää oman näkemyksensä joka poikkeaa sinun omastasi.

        Mikäli viittaat rennostiM:n ja mun keskusteluun täällä, niin voin puolustuksekseni sanoa, että juttelin kaverin kanssa ekaa kertaa, ja heti alkoi tuppaamaan mulle omaa ideologiaansa ja ajattelutapaansa - ikään kuin hän kokisi olevansa oikeassa ja minä väärässä. Mikä edes on oikeaa ja mikä väärää? Eipä kaveri tehnyt minuun kovin hyvää ensivaikutelmaa. Siksi en koe olevani kenellekään anteeksipyyntöjä velkaa tällä erää.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Mikäli viittaat rennostiM:n ja mun keskusteluun täällä, niin voin puolustuksekseni sanoa, että juttelin kaverin kanssa ekaa kertaa, ja heti alkoi tuppaamaan mulle omaa ideologiaansa ja ajattelutapaansa - ikään kuin hän kokisi olevansa oikeassa ja minä väärässä. Mikä edes on oikeaa ja mikä väärää? Eipä kaveri tehnyt minuun kovin hyvää ensivaikutelmaa. Siksi en koe olevani kenellekään anteeksipyyntöjä velkaa tällä erää.

        Kysyit aloituksessasi toisten mielipiteitä, etkä etukäteen sanonut, että luonnontieteisiin perustuvat ovat kiellettyjä.


      • rennostiM kirjoitti:

        Kysyit aloituksessasi toisten mielipiteitä, etkä etukäteen sanonut, että luonnontieteisiin perustuvat ovat kiellettyjä.

        Älä ala tyrkyttämään tota sun ajatusmaailmaasi mulle.


      • Jokunimimerkki2
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Älä ala tyrkyttämään tota sun ajatusmaailmaasi mulle.

        Samat sanat itsellesi. Syytät rennostiM:ää ihan samasta asiasta mihin itsekin syyllistyt.


      • Jokunimimerkki2 kirjoitti:

        Samat sanat itsellesi. Syytät rennostiM:ää ihan samasta asiasta mihin itsekin syyllistyt.

        Kiitos! :-)


    • Palannen alkuperäiseen aiheeseesi. Riidat melkein aina alkavat tai paisuvat, kun erimielisyyksiä pyrkii selvittelemään puhumalla. Moni on kokenut. Siksi monilla ei juuri ole halua kasvattaa riitaa. Haluaa mieluummin olla rauhassa.

      • Tulisiko erimielisyydet selvittää olemalla hiljaa?


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Tulisiko erimielisyydet selvittää olemalla hiljaa?

        Useitten mielestä tulos on näin parempi.


    • No puhuminenkaan ei aina pelasta suhdetta. Siinä saattaa selvitä sekin, että kumpikin on erilainen. Mutta eihän sekään oikeasti huono asia ole. Suhteessa pitää olla kaksi toisiinsa tyytyväistä ihmistä.

      • Aivan! Mutta puhumalla voisi selvittää, kannattaisko sitä yhdessäoloa edelleen jatkaa vaiko lähteä omille teilleen. Tuntuu siltä että kovin monet pariskunnat ovat ikään kuin väkisin yhdessä. Toki on varmasti todella pelottavaa erota ja lähteä kohti tuntematonta, mutta... elämä on valintoja.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Aivan! Mutta puhumalla voisi selvittää, kannattaisko sitä yhdessäoloa edelleen jatkaa vaiko lähteä omille teilleen. Tuntuu siltä että kovin monet pariskunnat ovat ikään kuin väkisin yhdessä. Toki on varmasti todella pelottavaa erota ja lähteä kohti tuntematonta, mutta... elämä on valintoja.

        No itsekin olen ollut ihminen joka väisteli ongelmia. Mutta siinä menee paljon hyvää ohisuin kun lakaisee maton alle ongelmat....olipa ne oireet niistä kummalla vaan.

        Tottuminen ja itsestäänselvyytenä toisen pitäminen on pakkasella housuunkusemista.

        Kristallipallojen puutteessa puhuminen on ainoa tie selvittää ihmisten välisiä ongelmia oikein...


      • Dissident kirjoitti:

        No itsekin olen ollut ihminen joka väisteli ongelmia. Mutta siinä menee paljon hyvää ohisuin kun lakaisee maton alle ongelmat....olipa ne oireet niistä kummalla vaan.

        Tottuminen ja itsestäänselvyytenä toisen pitäminen on pakkasella housuunkusemista.

        Kristallipallojen puutteessa puhuminen on ainoa tie selvittää ihmisten välisiä ongelmia oikein...

        Mä olen sitä mieltä, että täällä voisi ainakin vähän herätellä ihmisiä näkemään ja tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Se, että tulisiko jonkin pariskunnan hakeutua myöhemmin ammattilaisten autettavaksi, on täysin tilannekohtaista, ja kunkin on tajuttava se itse, milloin moinen voisi olla tarpeen.


    • retyurotewru

      Jos minä alkaisin puhumaan niin se olisi parisuhteeni loppu se. Mutta en halua sen päättyvän. Mielummin tossun alla kun taivasalla.

      • eishampanjaavaanvettä

        Vähän sama juttu. Mieluummin vaikka vähän työläämmässä parisuhteessa, kuin joutua tilanteeseen, jossa joutuu tyrkyttämään itseään saadakseen uuden puolison. Tämä uusi on kuulemani mukaan oleva aina parempi kuin entinen, vaikka totuus olisi toinen. Voi olla, että sinulla oli sellainen pikkuvikainen, mutta vaihdoitkin sen isovikaisempaan ja se veetuttaa.

        Saadakseni naisena huomiota, minun täytyisi blondata hiukseni (ei kestä aineita montaa kertaa, kun on pelkkä variksen pesä), tuhlata rahaa laadukkaisiin hiuspidennyksiin, uusiin seksikkämpiin vaatteisiin ja korkeampiin kenkiin, lapseni olisivat haitta, josta uudet eivät ole kiinnostuneita, pitäisi mennä manikyyriin teettämään timanttisen kauniit kynnet, karva-alueet pitäisi puleerata, ehkä mennä suurentamaan rinnat tai muihin kauneusleikkauksiin, pitäisi piilottaa terävä-älyisyytensä ja tekeytyä vähän bimbonaiseksi, pitäisi lirkutella ja mielistellä. Hyi hitto, mieluummin olen oma itseni ja pukeudun naisellisesti ja meikkaan luonnollisesti kuin löydän itseni lopulta vikittelemästä muiden hyviä aviomiehiä, kun muutakaan ei sitten saa. Näinhän näille näyttää käyvän, jotka vain vaihtavat ja vaihtavat, mutta eivät kestä sitä pikkuvikaistaan tai yritä itse muuttaa itseänsä pikkuvikaiselle paremmin sopivaksi.


      • eishampanjaavaanvettä kirjoitti:

        Vähän sama juttu. Mieluummin vaikka vähän työläämmässä parisuhteessa, kuin joutua tilanteeseen, jossa joutuu tyrkyttämään itseään saadakseen uuden puolison. Tämä uusi on kuulemani mukaan oleva aina parempi kuin entinen, vaikka totuus olisi toinen. Voi olla, että sinulla oli sellainen pikkuvikainen, mutta vaihdoitkin sen isovikaisempaan ja se veetuttaa.

        Saadakseni naisena huomiota, minun täytyisi blondata hiukseni (ei kestä aineita montaa kertaa, kun on pelkkä variksen pesä), tuhlata rahaa laadukkaisiin hiuspidennyksiin, uusiin seksikkämpiin vaatteisiin ja korkeampiin kenkiin, lapseni olisivat haitta, josta uudet eivät ole kiinnostuneita, pitäisi mennä manikyyriin teettämään timanttisen kauniit kynnet, karva-alueet pitäisi puleerata, ehkä mennä suurentamaan rinnat tai muihin kauneusleikkauksiin, pitäisi piilottaa terävä-älyisyytensä ja tekeytyä vähän bimbonaiseksi, pitäisi lirkutella ja mielistellä. Hyi hitto, mieluummin olen oma itseni ja pukeudun naisellisesti ja meikkaan luonnollisesti kuin löydän itseni lopulta vikittelemästä muiden hyviä aviomiehiä, kun muutakaan ei sitten saa. Näinhän näille näyttää käyvän, jotka vain vaihtavat ja vaihtavat, mutta eivät kestä sitä pikkuvikaistaan tai yritä itse muuttaa itseänsä pikkuvikaiselle paremmin sopivaksi.

        Mies tuntee vetoa selkärankaista ja fiksua tyttöä kohtaan, mutta ei sellaista, joka rupeaa määräileväksi.


      • anarkistimartta
        eishampanjaavaanvettä kirjoitti:

        Vähän sama juttu. Mieluummin vaikka vähän työläämmässä parisuhteessa, kuin joutua tilanteeseen, jossa joutuu tyrkyttämään itseään saadakseen uuden puolison. Tämä uusi on kuulemani mukaan oleva aina parempi kuin entinen, vaikka totuus olisi toinen. Voi olla, että sinulla oli sellainen pikkuvikainen, mutta vaihdoitkin sen isovikaisempaan ja se veetuttaa.

        Saadakseni naisena huomiota, minun täytyisi blondata hiukseni (ei kestä aineita montaa kertaa, kun on pelkkä variksen pesä), tuhlata rahaa laadukkaisiin hiuspidennyksiin, uusiin seksikkämpiin vaatteisiin ja korkeampiin kenkiin, lapseni olisivat haitta, josta uudet eivät ole kiinnostuneita, pitäisi mennä manikyyriin teettämään timanttisen kauniit kynnet, karva-alueet pitäisi puleerata, ehkä mennä suurentamaan rinnat tai muihin kauneusleikkauksiin, pitäisi piilottaa terävä-älyisyytensä ja tekeytyä vähän bimbonaiseksi, pitäisi lirkutella ja mielistellä. Hyi hitto, mieluummin olen oma itseni ja pukeudun naisellisesti ja meikkaan luonnollisesti kuin löydän itseni lopulta vikittelemästä muiden hyviä aviomiehiä, kun muutakaan ei sitten saa. Näinhän näille näyttää käyvän, jotka vain vaihtavat ja vaihtavat, mutta eivät kestä sitä pikkuvikaistaan tai yritä itse muuttaa itseänsä pikkuvikaiselle paremmin sopivaksi.

        "Saadakseni naisena huomiota, minun täytyisi ............................................................................."

        Miksi sinun täytyisi, kun ei minunkaan?


      • 98485746

        Lisäksi pitää ottaa huomioon, että tulee herkästi sanottua asioita, jotka loukkaavat ja ovat rehellisiä mutta samalla vääriä. Minulta kesti viitisen vuotta tajuta, mikä vaimon kanssa kiikasti. Jos olisin sanonut, mitä sylki suuhun tuo, kun vaimo tivasi vastausta, olisin vain tehnyt tarpeetonta tuhoa.

        Nyt kun pystyisin asiasta puhumaan, vaimoa ei enää kiinnosta. Ehkä hänkin tajuaa, että turha kääntää veistä haavassa.


      • "Jos minä alkaisin puhumaan niin se olisi parisuhteeni loppu se. Mutta en halua sen päättyvän. Mielummin tossun alla kun taivasalla."
        Tätä voi minusta tarkastella kahdesta eri näkökulmasta.

        1.) Jos salaat kumppaniltasi sellaista tietoa, jonka paljastumisen myötä saattaisit joutua hänen toimestaan jätetyksi, tarkoittaa se sitä että olet petollinen häntä kohtaan. Toisin sanoen, haluat manipuloida häntä haluamaan suhteenne jatkoa, jota hän ei ehkä tekisi, mikäli tietäisi totuuden. Ja jos näin siis todella on, eipä kuulosta hyvältä.

        2.) Asiat, joista et halua kumppanillesi puhua, olisivat sellaisia, jotka hän saattaisi ymmärtää, tai että nuo asiat eivät ehkä haittaisi häntä niin paljoa kuin mitä selvästikin pelkäät. Tämä tarkoittaisi sitä, että olet pelännyt aivan turhaan, ja siksi sinun tulisi rohkeasti avata suusi.
        _________________________________

        Molemmissa tilanteissa, puhuminen suunsa puhtaaksi olisi minusta oikein. Olet pelkuri, mikäli pysyt hiljaa. Ala siis ottamaan vastuuta teoistasi. Kun olet rehellinen kumppanillesi, oikeus on puolellasi. Mikäli hän jättää sinut liian heppoisin perustein, hän ei ansaitse sinua.


      • TotuusSattuuQC
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        "Jos minä alkaisin puhumaan niin se olisi parisuhteeni loppu se. Mutta en halua sen päättyvän. Mielummin tossun alla kun taivasalla."
        Tätä voi minusta tarkastella kahdesta eri näkökulmasta.

        1.) Jos salaat kumppaniltasi sellaista tietoa, jonka paljastumisen myötä saattaisit joutua hänen toimestaan jätetyksi, tarkoittaa se sitä että olet petollinen häntä kohtaan. Toisin sanoen, haluat manipuloida häntä haluamaan suhteenne jatkoa, jota hän ei ehkä tekisi, mikäli tietäisi totuuden. Ja jos näin siis todella on, eipä kuulosta hyvältä.

        2.) Asiat, joista et halua kumppanillesi puhua, olisivat sellaisia, jotka hän saattaisi ymmärtää, tai että nuo asiat eivät ehkä haittaisi häntä niin paljoa kuin mitä selvästikin pelkäät. Tämä tarkoittaisi sitä, että olet pelännyt aivan turhaan, ja siksi sinun tulisi rohkeasti avata suusi.
        _________________________________

        Molemmissa tilanteissa, puhuminen suunsa puhtaaksi olisi minusta oikein. Olet pelkuri, mikäli pysyt hiljaa. Ala siis ottamaan vastuuta teoistasi. Kun olet rehellinen kumppanillesi, oikeus on puolellasi. Mikäli hän jättää sinut liian heppoisin perustein, hän ei ansaitse sinua.

        "1.) Jos salaat kumppaniltasi sellaista tietoa, jonka paljastumisen myötä saattaisit joutua hänen toimestaan jätetyksi, tarkoittaa se sitä että olet petollinen häntä kohtaan. "

        Tästä olen sinällään periaatteessa samaa mieltä. Tässä on vain varsin usein yksi iso "mutta" joka voi vaikuttaa asiaan. Joillain ihmisillä on nimittäin tapana myöskin melko pahasti ylireagoida asioihin joilla on jostain syystä heille normaalia suurempi vaikutus. Tai heillä on hyvin jyrkkiä periaatteita asioista jotka eivät yleisessä mittakaavassa ole kovin suuria.
        Silloin voi olla tilanteita joissa asioita salataan vain siksi että ei pidetä kohtuullisena että asia jota yhdeksän ihmistä kymmenestä pitää normaalina tai hyvin pienenä asiana, aiheuttaisi hyvin suuria seuraamuksia tai jopa eron. Tämä pätee varsinkin jos suhde on kaikin muin tavoin hyvä ja jopa se toinen henkilö tajuaa että hänellä on hieman ongelmia suhteessa kyseiseen asiaan.


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        "1.) Jos salaat kumppaniltasi sellaista tietoa, jonka paljastumisen myötä saattaisit joutua hänen toimestaan jätetyksi, tarkoittaa se sitä että olet petollinen häntä kohtaan. "

        Tästä olen sinällään periaatteessa samaa mieltä. Tässä on vain varsin usein yksi iso "mutta" joka voi vaikuttaa asiaan. Joillain ihmisillä on nimittäin tapana myöskin melko pahasti ylireagoida asioihin joilla on jostain syystä heille normaalia suurempi vaikutus. Tai heillä on hyvin jyrkkiä periaatteita asioista jotka eivät yleisessä mittakaavassa ole kovin suuria.
        Silloin voi olla tilanteita joissa asioita salataan vain siksi että ei pidetä kohtuullisena että asia jota yhdeksän ihmistä kymmenestä pitää normaalina tai hyvin pienenä asiana, aiheuttaisi hyvin suuria seuraamuksia tai jopa eron. Tämä pätee varsinkin jos suhde on kaikin muin tavoin hyvä ja jopa se toinen henkilö tajuaa että hänellä on hieman ongelmia suhteessa kyseiseen asiaan.

        Juuri tämän vuoksi... haluan yksityiskohtia. Ilman yksityiskohtia, voimme vain spekuloida vaikka maailman loppuun saakka.


    • No nythän tämä alkoikin mennä mielenkiintoiseksi :)

      Nukuin aika pitkään tänään, ja nytkin on yks juttu mikä pitää hoitaa pois alta, joten liityn keskusteluun illemmalla.

    • anarkistimartta

      "Rehellisesti puhumalla asiat lähtee oikeaan suuntaan."

      Jaa-a. Mistä moisen ajatuksen olet saanut päähäsi :)?

      Itse olen sellaista mielipuolta, että molempien on itse tiedettävä minne on menossa, minne päin suhdetta ohjataan. Sitten vain yritettävä ohjailla suhdetta siihen oikeaan, kaikenlaisen vuorovaikutuksen avulla. Myös hiljaisuus, kysymys johon ei saa vastausta, välttelevä katse, tyytyväinen ilme, iloinen olemus, toistensa tunteiden lukeminen ym. on vuorovaikutusta, joita tulkitsemalla voi päätellä ja saada toisesta tietoa enemmän kuin puhumalla. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin puhumalla menee moni asia ihan päin mäntyä ja pieleen. Puhumisessa ei niinkään ole tärkeää puhe, vaan sisältö/päämäärä sekä miten kertoo ajatuksiaan.

      "oikeaan suuntaan".

      Kannattaa pitää mielessä, että oikea suunta on kuitenkin itselle usein väärä: ei-mieluinen, sellainen suunta, jota ei tavoittele. Useinhan rehellisyydessä on kyse muustakin, kuten moraalista ja arvostuksista. Esimerkiksi uskottomuudesta mielipiteet jakautuvat aika tarkkaan kahtia. Toiset sanovat, ettei puolisolle pidä kertoa, missään nimessä. Toiset puolestaan sanovat, että ehdottomasti pitää kertoa, rehellisyyden nimissä. Siinähän menee pieni ihminen vallan sekaisin, ja lopulta on kuitenkin päätettävä asiasta ihan itse. Kertomiseen vaikuttaa todella paljon mikä tilanne suhteessa on menossa ja millainen suhde on.

      Sitten kirjoitan katkelman yhdestä kirjasta, joka on kuin omasta elämästäni:

      "He molemmat nauroivat, ja Marianne ymmärsi, että ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan hän oli voinut olla täysin rehellinen miehelle, jonka vierellä hän makasi alastomana. Siitä huolimatta että mies edusti kaikkea hänen halveksumaansa, eikä hän edes luottanut tähän tippaakaan. Jollakin merkillisellä tavalla se teki hänen olonsa turvalliseksi".

      Tämä pätee kohdallani myös)toisinpäin. Eli mies kertoo täysin rehellisesti elämänsä todella epäilyttävistä ja hämmentävistä asioista. Kaikesta sellaisesta, jossa omat liputtamani arvot ovat kaukana jossain, tipotiessään. Vaikka en tästä kovin turvalliseksi oloani tuntisikaan, niin kyllähän mieleen herää kysymyksiä. Etenkin sellainen mietelmä, että rehellisyyttä arvostavat yli kaiken etenkin ne, jotka eivät osaa ottaa sitä vastaan. Jokaisen pitäisi tietää omat rajansa, mitä pystyy ottamaan vastaan ja missä määrin. Helpoiten se selviää miettimällä miten reagoi kun kumppani (tai kuka tahansa) kertoo rehellisesti karuja tarinoita. Kiittääkö niistä, vai aloittaako riidan, joka ei johda muuhun kuin kumppanin arvosteluun ja syyttämiseen.

      • TotuusSattuuQC

        "Eli mies kertoo täysin rehellisesti elämänsä todella epäilyttävistä ja hämmentävistä asioista. "

        Täytyy kuitenkin aina muistaa että rehellisyys on edelleenkin aina vain sen henkilön oma hyvin subjektiivinen käsitys asioista. Ihmisen käsitystä totuudesta muokkaavat aina myös omat toiveet, tavoitteet sekä ihmisen muistin valikoivuus. "Totuus" voidaan kertoa myös tietoisesti tai tiedostamatta vajavaisesti tai valikoiden niin että siitä tulee haluttu vaikutelma. Sillä voidaan haluta shokeerata, saada empatiaa tai tehdä vaikutus.


      • anarkistimartta
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        "Eli mies kertoo täysin rehellisesti elämänsä todella epäilyttävistä ja hämmentävistä asioista. "

        Täytyy kuitenkin aina muistaa että rehellisyys on edelleenkin aina vain sen henkilön oma hyvin subjektiivinen käsitys asioista. Ihmisen käsitystä totuudesta muokkaavat aina myös omat toiveet, tavoitteet sekä ihmisen muistin valikoivuus. "Totuus" voidaan kertoa myös tietoisesti tai tiedostamatta vajavaisesti tai valikoiden niin että siitä tulee haluttu vaikutelma. Sillä voidaan haluta shokeerata, saada empatiaa tai tehdä vaikutus.

        Rehellisyydellä lienee vähintään tuhat ja yksi eri määritelmää. Ymmärrän, että kuvailuni tuossa edellä ".. epäilyttävistä ja hämmentävistä asioista" vähän ontui. Itse tarkoitan rehellisyydellä paljolti vaikeiden ja ikävienkin tosiasioiden kertomista omana aitona itsenään, ei mitään roolia esittäen. Sellaista rehellisyyttä, johon tarvitaan rohkeutta puhua totta vaikeassakin tilanteessa. Ei ryhdytä valehtelemaan tai kaunistelemaan asioita.

        Tuossa edellä kertomassani tarkoitin sellaista rehellisyyttä, jolla ei todellakaan pysty saamaan empatiaa osakseen, vielä vähemmän tekemään vaikutusta. Pikemminkin se vaikutus on näissä tapauksissa juuri päinvastainen. Tyyppi kertoo jotain sellaista, mikä antaa hänestä erittäin epäedullisen kuvan ja tekee huonon vaikutuksen. Eihän ihmiset tällaisia asioita useinkaan paljasta, jos vain suinkin voivat siltä välttyä. Jos kertovat, niin tietysti sellaiselle ihmiselle, joihin luottavat täysillä. Etenkin siinä, että toisella on kykyjä ottaa rehellisyys vastaan. Ilman kertojan arviointeja, arvostelua, tuomitsemista yms.

        Tiedän yhtä sun toista kummallista, outoa, sairastakin erittäin monista ihmisistä. Nautin tavattomasti luottamuksesta kun minulle kerrotaan asioita. Mutta oikeasti tietäminen on raskasta. Etenkin jos tai kun ei voi jakaa kenenkään kanssa näitä luottamuksellisia asioita.

        Nuorempana olin ehdottomasti rehellisyyden kannattaja. Nyt kun tiedän mitä kaikenlaisia raskaita salaisuuksia ihmiset ovat sisällään kantaneet, ja valehdelleetkin niiden vuoksi, jopa vuosikymmeniä, en ole enää yhtään ehdoton. Päinvastoin ymmärrän oikein hyvin, miksi joku valehtelee ja salaa. Se on erittäin usein normaalia itsepuolustusta. Lisäksi kerrottua totuutta voidaan käyttää etenkin parisuhteen riitatilanteessa törkeästi kumppania vastaan. Tämän vuoksi parisuhdetta ei todellakaan aina voi pelastaa puhumalla, eikä mitään sinnepäinkään. Päinvastoin, puhumalla liikaa voi saada rankasti turpaan- joko henkisesti tai fyysisesti.

        Kannattaa miettiä tarkoin mitä sanoo, miksi (= päämäärä) ja miten. Arvioikaa sanojenne vaikutuksia puolisossa ja niiden seurauksia.


      • TotuusSattuuQC

        Hyvää pohdintaa sinulla!


    • Luin toisaallakin muutamia nikin MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoituksia. Ei vakuuttanut. Ei jämäkän miehen kirjoittamaa. Psykologistista sanapötköä puppugeneraattorista. Tämä on argumentum ad hominem, mutta miten muuten voisi vastata sanapötkyyn, joka ei sano mitään. Miten tarttua itse asiaan, jos sitä ei ole?

      Pyydän jo etukäteen anteeksi, että sanani ovat loukkaavia, mutta en tiedä miten muuten asian voisi ilmaista.

      • "Ei vakuuttanut."
        Mua ei sun mielipiteesi mun kirjoituksista liiemmin kiinnosta. Mitä se kertoo sinusta, kun haluat oma-aloitteisesti alkaa arvostelemaan toisen kirjoituksia jotka eivät ole kirjoitettu sinua varten? Oletko joku palstan yleiskriitikko?


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        "Ei vakuuttanut."
        Mua ei sun mielipiteesi mun kirjoituksista liiemmin kiinnosta. Mitä se kertoo sinusta, kun haluat oma-aloitteisesti alkaa arvostelemaan toisen kirjoituksia jotka eivät ole kirjoitettu sinua varten? Oletko joku palstan yleiskriitikko?

        Oletko mielestäsi palstan ylipsykologisti, jonka sanapötköön saavat reagoida vain sinulle mieluisat olalletaputtajat? Kirjoitatko puppuasi vain heille?

        Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti.


      • rennostiM kirjoitti:

        Oletko mielestäsi palstan ylipsykologisti, jonka sanapötköön saavat reagoida vain sinulle mieluisat olalletaputtajat? Kirjoitatko puppuasi vain heille?

        Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti.

        Huomenta! Ota rennosti.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Huomenta! Ota rennosti.

        Huomenta! Juuri niin pyrin tekemään. Rento suhtautuminen perustuu oikeaan tieteelliseen tietoon. Väärä tieto, kuten kansanusko, uskonto, psykologismi ja common sense tuo vain epämääräista kuormaa, jota yrittää selvittää vajaalla työkalupakilla.


      • rennostiM kirjoitti:

        Huomenta! Juuri niin pyrin tekemään. Rento suhtautuminen perustuu oikeaan tieteelliseen tietoon. Väärä tieto, kuten kansanusko, uskonto, psykologismi ja common sense tuo vain epämääräista kuormaa, jota yrittää selvittää vajaalla työkalupakilla.

        Onko mulla väärää tietoa?


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Oletko mielestäsi palstan ylipsykologisti, jonka sanapötköön saavat reagoida vain sinulle mieluisat olalletaputtajat? Kirjoitatko puppuasi vain heille?

        Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti.

        "Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti."

        Muistaakseni sinun juttujasi ei ole juuri saanut arvostella tai vedät heti herneen nenään...


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        "Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti."

        Muistaakseni sinun juttujasi ei ole juuri saanut arvostella tai vedät heti herneen nenään...

        Nimimerkkivammaisella on riippuvuusongelma.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammaisella on riippuvuusongelma.

        Eli juuri näin se menee kun sinulle sanoo poikkipuolisen sanankin...
        Mukava kun tulit heti todistamaan arvioni todeksi ;)


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Eli juuri näin se menee kun sinulle sanoo poikkipuolisen sanankin...
        Mukava kun tulit heti todistamaan arvioni todeksi ;)

        Nimimerkkivammaisella oli painavaa asiaa.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammaisella oli painavaa asiaa.

        Niin on. Sinua itseäsi ei siis koske se että kirjoituksiasi saisi arvoida sekä myönteisesti että kielteisesti?


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Niin on. Sinua itseäsi ei siis koske se että kirjoituksiasi saisi arvoida sekä myönteisesti että kielteisesti?

        Nimimerkkivammaisella on vaikea riippuvuus.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammaisella on vaikea riippuvuus.

        Uskottavaa tieteellistä argumentaatiota.


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Uskottavaa tieteellistä argumentaatiota.

        Saas näkee, miten kauan nimimerkkivammainen takiainen jaksaa tänään toteuttaa pakkokäyttäytymistään.


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        Oletko mielestäsi palstan ylipsykologisti, jonka sanapötköön saavat reagoida vain sinulle mieluisat olalletaputtajat? Kirjoitatko puppuasi vain heille?

        Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti.

        "Täällä kuka hyvänsä saa arvoida psykologismia sekä myönteisesti että kielteisesti"

        Kyllä vaan. Mutta kyse onkin enemmän siitä OSAAKO kukaan arvioida yhtään mitään. Psykologismista puhumattakaan. Ja miten soveltaa eri arviointeja parisuhteen pelastamiseen, kas siinäkin pulma.

        Osaat kyllä hienoja sanoja, "arvioida" niitä "eipäs (kielteinen)-juupas (myönteinen)" -periaatteella, mutta se ei vielä riitä.


    • minkästeett

      Tommy Hellsten hyvin lukemassani jutussa, jossa keskusteltiin milloin suhdetta ei kannattaisi välttämättä jatkaa totesi, että silloin kun keskusteluista huolimatta palataan herkästi kerta toisen jälkeen samaan negatiivisuuden kehään ja silloin, kun parisuhteessa ei ole enää ilon, iloitsemisen meininki, jolla suhteem vaikeistakin paikoista mennään helpommin yli, sillä alkuhuuman jälkeenhän tunteet aina muuttuu tasapaksuiksi mutta suhde onkin silloin sellainen turvapaikkakin. Eli ei hyvältä kuulosta ja pikkku hiljaa hyväksyttävä tämä. Kuten joku tuolla totesikin niin en halua mitn salaatin puputus, laihdutuslinjaa ottaa, en käyttää omaisuuksia rakennekynsiin, plastiikkakirurgeihin ym.joten totuttelen ajatukseen loppuelämästä yksin (toivottavasti loppuelämä on lyhyt, sillä en ole yksineläjätyyppia).

      • anarkistimartta

        "silloin kun keskusteluista huolimatta palataan herkästi kerta toisen jälkeen samaan negatiivisuuden kehään"

        Mmm. Mutta kuka estää muuttamasta keskustelun kulkua? Sillä mikään pakkohan ei ole keskustella aina samalla tavalla. Itse tein ex-miehelläni empiirisiä tutkimuksia.... Tulokset olivat hämmästyttäviä. Etenkin kun oikein suunnittelin miten asiani esitän, miten sanani valitsen. Kyllä toimi. Vaikkakaan ei ratkaissut suhteemme pääongelmaa, ilo ja vastavuoroisuus olivat kateissa. Helpotti silti kummasti, kun riitely ei aina palannut samaan negatiivisuuden kehään. Kaikki eivät silti välttämättä tiedä mistä naruista puolisoa pitää vedellä... tai eivät jaksa.

        MUTTA tuttavani saivat suhteensa erittäin uuteen ja toimivaan kuosiin muuttamalla tietoisesti keskustelua. Tämä oli erittäin yksinkertaista kaiken lisäksi. Eli heillä oli tapana etsiä toisista ja suhteesta virheitä ja puutteita. Kaikki mitä he toisilleen sanoivat oli kovin negatiivista, josta tietysti seurasi riitaa, mykkäkoulua, hammasten kiristelyä, sinnittelyä sun muuta sellaista. Kun he tekivät periaatepäätöksen: ei arvostella toista, ei puhuta negatiivisesti, korostetaan hyviä asioita ja keksitään yksi heti aamusta ja siitä jatkuu. Illalla kiitetään toista. Mahdolliset negatiiviset asiat, jotka TODELLA häiritsevät; niistä kerrotaan positiivisesti ja ystävällisesti. Ei mennyt kuin kolme kuukautta, niin tästä tavasta keskustella oli tullut kuin toinen luonto. Suhde kukoistaa yhä. He ovat itsekin ihmetelleet miksei yleisesti ottaen kukaan kertonut, että tällaisesta voisi olla hyötyä.


      • minkästeett

        Et tainnut ihan ymmärtää mitä kirjoitin. Mutta hyvä, että joku on saanut asiansa kuntoon. Ite voisin vinkkinä sanoa, että sitä vitutuksen määrää ja uskoa suhteen korjaantumiseen kun ei vaan niin tapahdu niin siinä menee kyllä usko suhteisiin kokonaan. Asia on muuten ihan tieteellisestikin niin, että osalla miehistä aivot on niin joustamattomat asioille etteivät ne pysty jäykkää ajattelumalliaan muuttamaan. Omasta mielestään varmaan fiksujakin ja varmaan älykkäitä, mutta tunnepuoli nolla.
        Mitä tuli positiivisuuteen niin ite oon kyllä sen verta huono, että vaikka pitkään jaksan olla positiivinen ja puhua ystävällisestikin niin kyllä helkkari soikoon, kun toinen ei missään oo positiivinen vaan etsii vikoja vikojen perään niin kyllä siinä kuule iteltäkin alkaa positiivisuus huveta ja sama asenne tarttumassa yhteen lapsista.
        Ja sanonpa siis, että jossain vaiheessa puhumiset on puhuttu, sitten ollaan hiljaa suhteessa kunnes on jotain puhuttavaa.


    • Psykologistien perusidea on, että ristiriidat johtuvat virheellisestä tiedosta, joko valeesta, vaikenemisesta tai väärinkäsityksestä. Olisi pyrittävä "täyteen rehellisyyteen", ts, on lupa poiketa hyvästä käytöksestäkin.

      Todellisuudessa ristiriidat muotoutuvat alkuperäisestä eturistiriidasta. Kumpikin osapuoli pyrkii tiedotomasti toimimaan omaksi hyväkseen. Tämä toimintatapa on valikoitunut evoluution mukana geenistöön, joka puolestaan johtaa omaneduntavoittelua. Perintögeenit ohjaavat meitä, mutta psykologisteilla on alati muuttuvia psykodynaamisia teorioita.

      • "Kumpikin osapuoli pyrkii tiedotomasti toimimaan omaksi hyväkseen."
        Puhutko narsisteista? He kuuluvat selkeään vähemmistöön.

        "tiedotomasti"
        Puuttuu yks t.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        "Kumpikin osapuoli pyrkii tiedotomasti toimimaan omaksi hyväkseen."
        Puhutko narsisteista? He kuuluvat selkeään vähemmistöön.

        "tiedotomasti"
        Puuttuu yks t.

        <<Puuttuu yks t.>>

        Olen vanha. Minulle tuli aivoverenvuoto runsas kymmenen vuotta sitten. Oikea käsi ei toimi, mutta voin vasemmalla kädellä naputella tietokonetta. Joudun paljon korjaamaan omaa tekstiäni, varsinkin puuttuvia kirjaimia. Vasemmassa silmässäni on kaihi ja näen tietokoneen ruudun epätarkasti myös hajataittoisuuden ja vahvan likinäköisyyden takia.

        Ota rennosti puuttuva t.


      • rennostiM kirjoitti:

        <<Puuttuu yks t.>>

        Olen vanha. Minulle tuli aivoverenvuoto runsas kymmenen vuotta sitten. Oikea käsi ei toimi, mutta voin vasemmalla kädellä naputella tietokonetta. Joudun paljon korjaamaan omaa tekstiäni, varsinkin puuttuvia kirjaimia. Vasemmassa silmässäni on kaihi ja näen tietokoneen ruudun epätarkasti myös hajataittoisuuden ja vahvan likinäköisyyden takia.

        Ota rennosti puuttuva t.

        Anteeksi. Sulla on varmaan ollu tosi rankkaa.


      • rennostiM kirjoitti:

        <<Puuttuu yks t.>>

        Olen vanha. Minulle tuli aivoverenvuoto runsas kymmenen vuotta sitten. Oikea käsi ei toimi, mutta voin vasemmalla kädellä naputella tietokonetta. Joudun paljon korjaamaan omaa tekstiäni, varsinkin puuttuvia kirjaimia. Vasemmassa silmässäni on kaihi ja näen tietokoneen ruudun epätarkasti myös hajataittoisuuden ja vahvan likinäköisyyden takia.

        Ota rennosti puuttuva t.

        Itse kysymykseen jäi vastaamatta. Tietysti molemmat, koska meillä on sellaiset perintögeenit. Ei ole hyvä lähtökohta puhumalla selvittää asioita, mutta otollinen asioiden paisuttelulle.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Anteeksi. Sulla on varmaan ollu tosi rankkaa.

        Ok. Mitä enemmän on tullut ikää, sitä vähemman sitä on jäljellä.


      • rennostiM kirjoitti:

        Itse kysymykseen jäi vastaamatta. Tietysti molemmat, koska meillä on sellaiset perintögeenit. Ei ole hyvä lähtökohta puhumalla selvittää asioita, mutta otollinen asioiden paisuttelulle.

        "Tietysti molemmat ..."
        Mitä??


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        "Tietysti molemmat ..."
        Mitä??

        En tunne kuin suloisen vaimoni, jonka käyttäytymisessä ei ole havaittavissa oman edun tavoittelua.


      • rennostiM kirjoitti:

        En tunne kuin suloisen vaimoni, jonka käyttäytymisessä ei ole havaittavissa oman edun tavoittelua.

        Etkö tunne muita?


      • anarkistimartta

        Oman edun tavoittelu ei ole geeneissämme, vaan selviytyminen. Ihminen ei selviydy yksin, ei ennen, ei nyt. Ihmisellä on aina ollut sisäänrakennettu tarve muodostaa erilaisia yhteisöjä, kontakteja lajitovereihinsa.


      • anarkistimartta kirjoitti:

        Oman edun tavoittelu ei ole geeneissämme, vaan selviytyminen. Ihminen ei selviydy yksin, ei ennen, ei nyt. Ihmisellä on aina ollut sisäänrakennettu tarve muodostaa erilaisia yhteisöjä, kontakteja lajitovereihinsa.

        Kaikilla eliöillä on kaksi strategiaa tavoitella omaa etua. Toinen on suora, jolloin se on toisen edun vastainen. Toinen on liitoutumisen strategia, jolloin oman edun tavoittelu ja yhteisön edun tavoittelu molemmat vaikuttavat. Aitoa altruismia on vain vähäinen ripe, joka johtuu huonosti valikoituneista geenialleeleista. Aina ei valikoidu paras, vaan valikoituminen noudattaa normaalijakaumaa, Gaußin käyrää.

        Molemmat keinot ovat siis egoistisia, sekä suora, että yhteisöa avuksi käyttävä. Näiden strategioiden osuus kokonaiskäyttäytymisessä on eri lajeilla erilainen. Esimerkiksi ihminen tai pingviini tarvitsee paljon yhteisöä, ahma ei juuri ollenkaan.

        Parinvalinnassa on suora egoismi ja parikkia hyödyntävä egoismi samoin eri lajeilla eri suhteissa. Käyttäytyminen on vuosimiljoonien ja -tuhansin mukana valikoitunut lajilla optimiksi ja varastoitunut geeneihin. Koska geenien valikoinnin tulos on hyvin hidas, meillä on edelleen metsästäjä-keräilijän geenistö, joka neuvoo alitajuisesti toimimaan kuin Afrikan savannilla, mutta ympäristömme on nopean kulttuurievoluution takia aivan eri.


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        Kaikilla eliöillä on kaksi strategiaa tavoitella omaa etua. Toinen on suora, jolloin se on toisen edun vastainen. Toinen on liitoutumisen strategia, jolloin oman edun tavoittelu ja yhteisön edun tavoittelu molemmat vaikuttavat. Aitoa altruismia on vain vähäinen ripe, joka johtuu huonosti valikoituneista geenialleeleista. Aina ei valikoidu paras, vaan valikoituminen noudattaa normaalijakaumaa, Gaußin käyrää.

        Molemmat keinot ovat siis egoistisia, sekä suora, että yhteisöa avuksi käyttävä. Näiden strategioiden osuus kokonaiskäyttäytymisessä on eri lajeilla erilainen. Esimerkiksi ihminen tai pingviini tarvitsee paljon yhteisöä, ahma ei juuri ollenkaan.

        Parinvalinnassa on suora egoismi ja parikkia hyödyntävä egoismi samoin eri lajeilla eri suhteissa. Käyttäytyminen on vuosimiljoonien ja -tuhansin mukana valikoitunut lajilla optimiksi ja varastoitunut geeneihin. Koska geenien valikoinnin tulos on hyvin hidas, meillä on edelleen metsästäjä-keräilijän geenistö, joka neuvoo alitajuisesti toimimaan kuin Afrikan savannilla, mutta ympäristömme on nopean kulttuurievoluution takia aivan eri.

        Metsästäjä-keräilijän aivoilla tulee kyllä varsin hyvin edelleen toimeen teknologian kyllästämässä maailmassa. Silti geenit eivät ole ratkaisevassa asemassa ihmisen elämässä, vaan sosiaalinen perimä. Mielenkiintoista nähdä millainen rooli ja osa roboteilla on ihmisen elämässä tulevaisuudessa. Miten pärjää metsästäjä-keräilijän aivot robottien kanssa.

        Oma etu, ja/tai yhteisön etu, luonnollisesti jompikumpi. Mitä muuta sitten? Monethan pitävät, kuten itsekin, muiden ihmisten auttamisesta. Mutta onhan siitäkin minulle etua. Ja sama toisinpäin.

        Ihminen on kuitenkin aina se mikä ja millainen on suhteessa muihin, ympärillään oleviin ihmisiin.


      • TotuusSattuuQC
        anarkistimartta kirjoitti:

        Metsästäjä-keräilijän aivoilla tulee kyllä varsin hyvin edelleen toimeen teknologian kyllästämässä maailmassa. Silti geenit eivät ole ratkaisevassa asemassa ihmisen elämässä, vaan sosiaalinen perimä. Mielenkiintoista nähdä millainen rooli ja osa roboteilla on ihmisen elämässä tulevaisuudessa. Miten pärjää metsästäjä-keräilijän aivot robottien kanssa.

        Oma etu, ja/tai yhteisön etu, luonnollisesti jompikumpi. Mitä muuta sitten? Monethan pitävät, kuten itsekin, muiden ihmisten auttamisesta. Mutta onhan siitäkin minulle etua. Ja sama toisinpäin.

        Ihminen on kuitenkin aina se mikä ja millainen on suhteessa muihin, ympärillään oleviin ihmisiin.

        "Oma etu, ja/tai yhteisön etu, luonnollisesti jompikumpi."

        Itse asiassa hyvin usein lopputulos on sekoitus molemmista. Yksilö voi toteuttaa omaa etuaan yleensä vain yhteison edun asettamissa raameissa. Liian itsekäs käytös laukaisee ympäristössä yleensä negatiivisen reaktion jolloin alussa itseä hyödyttävä käytös voikin lopulta kääntyä itseään vastaan. Ihmisen siis pitää aina punnita oman käytöksensä vaikutus ympäristöön.
        Toinen asia on se että ihmisellä on (psykopaatteja lukuunottamatta) myös luontainen tapa kokea mielihyvää silloin kun hän toimii epäitsekkääksi. Äärimmäinen esimerkki on halu uhrautua toisten puolesta, arkisempi esimerkki on puolison ja lasten hemmottelu joska ei anna suoraa hyötyä itselle mutta tuottaa silti mielihyvää vaikka sen takia olisikin itse pitänyt jättää jotain itselle saamatta.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Kaikilla eliöillä on kaksi strategiaa tavoitella omaa etua. Toinen on suora, jolloin se on toisen edun vastainen. Toinen on liitoutumisen strategia, jolloin oman edun tavoittelu ja yhteisön edun tavoittelu molemmat vaikuttavat. Aitoa altruismia on vain vähäinen ripe, joka johtuu huonosti valikoituneista geenialleeleista. Aina ei valikoidu paras, vaan valikoituminen noudattaa normaalijakaumaa, Gaußin käyrää.

        Molemmat keinot ovat siis egoistisia, sekä suora, että yhteisöa avuksi käyttävä. Näiden strategioiden osuus kokonaiskäyttäytymisessä on eri lajeilla erilainen. Esimerkiksi ihminen tai pingviini tarvitsee paljon yhteisöä, ahma ei juuri ollenkaan.

        Parinvalinnassa on suora egoismi ja parikkia hyödyntävä egoismi samoin eri lajeilla eri suhteissa. Käyttäytyminen on vuosimiljoonien ja -tuhansin mukana valikoitunut lajilla optimiksi ja varastoitunut geeneihin. Koska geenien valikoinnin tulos on hyvin hidas, meillä on edelleen metsästäjä-keräilijän geenistö, joka neuvoo alitajuisesti toimimaan kuin Afrikan savannilla, mutta ympäristömme on nopean kulttuurievoluution takia aivan eri.

        "Aitoa altruismia on vain vähäinen ripe, joka johtuu huonosti valikoituneista geenialleeleista. Aina ei valikoidu paras, vaan valikoituminen noudattaa normaalijakaumaa, Gaußin käyrää."

        Miksi altruismi johtuisi huonosti valikoituneista geeneistä kun sillä on kuitenkin kiistatta hyötyä lajin säilymisessä?

        Geenien valikoituminen ei myöskään läheskään aina noudata mitään normaalijakaumaa. Osa geneettisistä ominaisuuksista on on-off-tyyppisiä joissa on vain jotain tai jotain, ei mitään sen välillä. Esim. sinisten ja ruskeiden silmien väri ei jakaudu minkään normaalijakauman mukaan vaan suuri osa on jompaa kumpaa. Normaalijakaumassa taas suuri enemmistö on "keskimääräisiä" eli omaa piirteitä molemmista asioista ja vain pieni osa ääripäitä jossa ollaan vain jotain.


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        "Aitoa altruismia on vain vähäinen ripe, joka johtuu huonosti valikoituneista geenialleeleista. Aina ei valikoidu paras, vaan valikoituminen noudattaa normaalijakaumaa, Gaußin käyrää."

        Miksi altruismi johtuisi huonosti valikoituneista geeneistä kun sillä on kuitenkin kiistatta hyötyä lajin säilymisessä?

        Geenien valikoituminen ei myöskään läheskään aina noudata mitään normaalijakaumaa. Osa geneettisistä ominaisuuksista on on-off-tyyppisiä joissa on vain jotain tai jotain, ei mitään sen välillä. Esim. sinisten ja ruskeiden silmien väri ei jakaudu minkään normaalijakauman mukaan vaan suuri osa on jompaa kumpaa. Normaalijakaumassa taas suuri enemmistö on "keskimääräisiä" eli omaa piirteitä molemmista asioista ja vain pieni osa ääripäitä jossa ollaan vain jotain.

        Nimimerkkivammainen takiainen yrittää houkutella minua väittelyyn.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammainen takiainen yrittää houkutella minua väittelyyn.

        Kyllä. Etko osaa vai etkö halua puolustaa näkemyksiäsi?


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Kyllä. Etko osaa vai etkö halua puolustaa näkemyksiäsi?

        Nimimerkkivammainen on juuttunut minuun kuin pelikoneeseen.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammainen on juuttunut minuun kuin pelikoneeseen.

        Eli siis et osaa perustella väitteitäsi?


      • gfdhfd5t54gf
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Eli siis et osaa perustella väitteitäsi?

        Ei sun pulushakkiasi kukaan jaksa.


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Eli siis et osaa perustella väitteitäsi?

        Nimimerkkivammainen on sairaan takertumisensa orja.

        En todellakaan tunne iloa hutkia sairasta ressukkaa, joka ei voi mitään pakolleen. Mutta minullakin on oma kestävyysrajani. Olen vanha, väsynyt ja kärsin aivoverenvuodon vakavista seurauksista, Pyrin eroon hänen riippumisestaan, vaikka arvelenkin keinon olevan heikko.

        Pyysin ehdotuksia palstalaisilta, mutta ei kukaan muukaan tiedä keinoa.
        Hänen riippuvuustaipumuksensa on niin voimakas, että arvelen hänen muutenkin jo olevan hoidossa, joten sekin tie on tukossa. Sitä paitsi, mitä hyödyttää, jos netissä kehottaa menemään hoitoon.


      • gfdhfd5t54gf kirjoitti:

        Ei sun pulushakkiasi kukaan jaksa.

        Kiitos :-)


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammainen on sairaan takertumisensa orja.

        En todellakaan tunne iloa hutkia sairasta ressukkaa, joka ei voi mitään pakolleen. Mutta minullakin on oma kestävyysrajani. Olen vanha, väsynyt ja kärsin aivoverenvuodon vakavista seurauksista, Pyrin eroon hänen riippumisestaan, vaikka arvelenkin keinon olevan heikko.

        Pyysin ehdotuksia palstalaisilta, mutta ei kukaan muukaan tiedä keinoa.
        Hänen riippuvuustaipumuksensa on niin voimakas, että arvelen hänen muutenkin jo olevan hoidossa, joten sekin tie on tukossa. Sitä paitsi, mitä hyödyttää, jos netissä kehottaa menemään hoitoon.

        Voit ja saat tietysti olla minusta ihan mitä mieltä haluat. Jokainen voi kuitenkin katsoa näitä ketjuja ylöspäin ja huomata että olen aina ensin kommentoinut täysin asiallisesti sinun kirjoituksiasi. Ainoa virheeni on että olen kehdannut olla joistain asioista eri mieltä. Sen takia et suostu käymään mitään järkevää keskustelua kanssani vaan vain nimittelet.
        Mutta hyvää jatkoa sinulle siitä huolimatta.


      • TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Voit ja saat tietysti olla minusta ihan mitä mieltä haluat. Jokainen voi kuitenkin katsoa näitä ketjuja ylöspäin ja huomata että olen aina ensin kommentoinut täysin asiallisesti sinun kirjoituksiasi. Ainoa virheeni on että olen kehdannut olla joistain asioista eri mieltä. Sen takia et suostu käymään mitään järkevää keskustelua kanssani vaan vain nimittelet.
        Mutta hyvää jatkoa sinulle siitä huolimatta.

        Nimimerkkivammainen takertuja jatkaa.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammainen takertuja jatkaa.

        No lopetan nyt tällä kertaa tähän kun et kykene sivistyneeseen kommunikaatioon etkä vastaa edes asiallisiin ja kohteliaisiin kommentteihini.


      • rennostiM kirjoitti:

        Nimimerkkivammainen takertuja jatkaa.

        Mun nähdäkseni sä haluat yrittää perustella jotenkin tieteen näkökulmasta, miksi sinä (ja kaikki muutkin) olet(te) OIKETUTETTU(JA) olemaan narsisti(sia) kusipää/kusipäitä - koska se on sulla "GEENEISSÄ" etkä "siksi" koe voivasi narsistisuudellesi YHTÄÄN mitään!


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Mun nähdäkseni sä haluat yrittää perustella jotenkin tieteen näkökulmasta, miksi sinä (ja kaikki muutkin) olet(te) OIKETUTETTU(JA) olemaan narsisti(sia) kusipää/kusipäitä - koska se on sulla "GEENEISSÄ" etkä "siksi" koe voivasi narsistisuudellesi YHTÄÄN mitään!

        Miinus 1 iso T jostain... perfektionisti yrittää aina olla perfektionisti :)


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Miinus 1 iso T jostain... perfektionisti yrittää aina olla perfektionisti :)

        Humanistisissa tieteissä, psykologiassa ja sosiologiassa on jopa artikuloitu, että mielipiteellä tieteellisistä totuuksista olisi joku tarkoitusperä. Luonnontieteet hylkäävät täysin tällaisen metodologisen kannan. Väite on joko tosi, epätosi tai emme tiedä.

        Psykologiassa on käsitys, että henkilö voisi valita, mitä pitää totena. Eklektisen kannan omaava ei ole niin tarkka palasten loogisesta yhteensopivuudesta, mutta luonnontieteilijälle kanta on mahdoton.

        Siksi luonnontieteellinen tutkimus tulee kaikkialla samoihin tuloksiin. Jos ei tule, jossakin on virhe. Virhe havaitaan ja korjataan niin pian, kuin mahdollista.

        Tiede ei tunne käsitettä "oikeutettu", se on common sense -ajattelua, uskonnollista, taiteellista tai filosofista pohdintaa, mutta todellisuudesta se ei kerro mitään. Ihminen voi muutenkin luoda ajatuksia, joille ei ole kohdetta, kuten kulmikas pallo, vihreä neliö, eduskunnan säveltäjä, vapaa tahto ym.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Mun nähdäkseni sä haluat yrittää perustella jotenkin tieteen näkökulmasta, miksi sinä (ja kaikki muutkin) olet(te) OIKETUTETTU(JA) olemaan narsisti(sia) kusipää/kusipäitä - koska se on sulla "GEENEISSÄ" etkä "siksi" koe voivasi narsistisuudellesi YHTÄÄN mitään!

        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        <<Mun nähdäkseni sä haluat yrittää perustella jotenkin tieteen näkökulmasta, miksi sinä (ja kaikki muutkin) olet(te) OIKETUTETTU(JA) olemaan narsisti(sia) kusipää/kusipäitä - koska se on sulla "GEENEISSÄ" etkä "siksi" koe voivasi narsistisuudellesi YHTÄÄN mitään!>>

        Kielenkäyttösi on sivistymätöntä, kuin laitakaupungin sivukadulta.


      • rennostiM kirjoitti:

        Humanistisissa tieteissä, psykologiassa ja sosiologiassa on jopa artikuloitu, että mielipiteellä tieteellisistä totuuksista olisi joku tarkoitusperä. Luonnontieteet hylkäävät täysin tällaisen metodologisen kannan. Väite on joko tosi, epätosi tai emme tiedä.

        Psykologiassa on käsitys, että henkilö voisi valita, mitä pitää totena. Eklektisen kannan omaava ei ole niin tarkka palasten loogisesta yhteensopivuudesta, mutta luonnontieteilijälle kanta on mahdoton.

        Siksi luonnontieteellinen tutkimus tulee kaikkialla samoihin tuloksiin. Jos ei tule, jossakin on virhe. Virhe havaitaan ja korjataan niin pian, kuin mahdollista.

        Tiede ei tunne käsitettä "oikeutettu", se on common sense -ajattelua, uskonnollista, taiteellista tai filosofista pohdintaa, mutta todellisuudesta se ei kerro mitään. Ihminen voi muutenkin luoda ajatuksia, joille ei ole kohdetta, kuten kulmikas pallo, vihreä neliö, eduskunnan säveltäjä, vapaa tahto ym.

        "Humanistisissa tieteissä, psykologiassa ja sosiologiassa on jopa artikuloitu, että mielipiteellä tieteellisistä totuuksista olisi joku tarkoitusperä. Luonnontieteet hylkäävät täysin tällaisen metodologisen kannan. Väite on joko tosi, epätosi tai emme tiedä.

        Psykologiassa on käsitys, että henkilö voisi valita, mitä pitää totena. Eklektisen kannan omaava ei ole niin tarkka palasten loogisesta yhteensopivuudesta, mutta luonnontieteilijälle kanta on mahdoton.

        Siksi luonnontieteellinen tutkimus tulee kaikkialla samoihin tuloksiin. Jos ei tule, jossakin on virhe. Virhe havaitaan ja korjataan niin pian, kuin mahdollista.

        Tiede ei tunne käsitettä "oikeutettu", se on common sense -ajattelua, uskonnollista, taiteellista tai filosofista pohdintaa, mutta todellisuudesta se ei kerro mitään. Ihminen voi muutenkin luoda ajatuksia, joille ei ole kohdetta, kuten kulmikas pallo, vihreä neliö, eduskunnan säveltäjä, vapaa tahto ym."
        Työnnä toi nyt peppuusi poikittain ja kerro, mitä mieltä SINÄ OLET!


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        "Humanistisissa tieteissä, psykologiassa ja sosiologiassa on jopa artikuloitu, että mielipiteellä tieteellisistä totuuksista olisi joku tarkoitusperä. Luonnontieteet hylkäävät täysin tällaisen metodologisen kannan. Väite on joko tosi, epätosi tai emme tiedä.

        Psykologiassa on käsitys, että henkilö voisi valita, mitä pitää totena. Eklektisen kannan omaava ei ole niin tarkka palasten loogisesta yhteensopivuudesta, mutta luonnontieteilijälle kanta on mahdoton.

        Siksi luonnontieteellinen tutkimus tulee kaikkialla samoihin tuloksiin. Jos ei tule, jossakin on virhe. Virhe havaitaan ja korjataan niin pian, kuin mahdollista.

        Tiede ei tunne käsitettä "oikeutettu", se on common sense -ajattelua, uskonnollista, taiteellista tai filosofista pohdintaa, mutta todellisuudesta se ei kerro mitään. Ihminen voi muutenkin luoda ajatuksia, joille ei ole kohdetta, kuten kulmikas pallo, vihreä neliö, eduskunnan säveltäjä, vapaa tahto ym."
        Työnnä toi nyt peppuusi poikittain ja kerro, mitä mieltä SINÄ OLET!

        <<Työnnä toi nyt peppuusi poikittain ja kerro, mitä mieltä SINÄ OLET!

        Kielenkäytöstäsi päätellen olet jo niin kiihtyneessä tilassa, että lienee syytä vaieta.


      • rennostiM kirjoitti:

        <<Työnnä toi nyt peppuusi poikittain ja kerro, mitä mieltä SINÄ OLET!

        Kielenkäytöstäsi päätellen olet jo niin kiihtyneessä tilassa, että lienee syytä vaieta.

        Mä pystyn halutessani pitämään leposykkeen vaikka sataisi linja-autoja taivaan täydeltä. Luuletko että tää sun paskanjauhanta täällä saa mut jotenkin hermostumaan? :)


    • p950412

      Puolisattumalta löysin melko hyvän jutun vuodelta 2008, mistä otteita alla:

      Mies ei puhu tunteistaan. On turha koettaa pakottaa häntä joksikin tommy tabermanniksi lurittelemaan hempeästi.

      Nainen on verbaalisesti lahjakkaampi, mutta miestä taas on palkittu siitä, ettei se puhu tunteistaan. Tunteensa mies näyttää teoillaan.

      - Naiset ovat joskus katkeria esimerkiksi siitä, että mies saattaa ostaa vaikka keittiötikkaat lahjaksi. Tosiasiassa mies siinä osoittaa huolehtimistaan, ettei sen pienen naisen tarvitse pudota katonrajasta, jos keikkuu huteralla tuolilla.

      - Vaimo taas ajattelee, että aina se ostaa noita tylsiä lahjoja tai väkertää autotallissa jotain, eikä ole perheen kanssa juttelemassa. Näin mies kuitenkin osoittaa rakkauttaan, että homma pysyy kondiksessa ja toimii, Puohiniemi tietää.

      Mies tarvitsee teoilleen näkijän, ymmärtäjän ja arvostajan. Se tekee miehen onnelliseksi.

      http://www.ts.fi/viihde/1074239502/Tosimies ei puhu vaan tekee

      Summa summarum: miehistä on ihan turha yrittää saada avoimesti tunteistaan puhuvia kuten naisista. Miehet ovat erilaisia. Ei nainen eikä aloittaja voi pakottaa miehiä olemaan erilaisia kun he ovat ja puhumaan tunteistaan. Miehen tunteet eivät ole julkinen asia vaan yksityisasia. Miehen pakottaminen puhumaan tunteistaan lähentelee henkistä väkivaltaa.

      • TotuusSattuuQC

        Ei kai miehen ole mikään pakko puhua jos se kerran on jollekin noin vaikeaa. Miehen pitäisi kuitenkin myös sitten yhtä lailla hyväksyä se että puhumattomuudella on seurauksia parisuhteessa. Ei naistakaan saa pakottaa pitämään puhumattomasta miehestä.


      • Nikille p950412

        Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy.


      • ddfsfgfdg45tg
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        Ei kai miehen ole mikään pakko puhua jos se kerran on jollekin noin vaikeaa. Miehen pitäisi kuitenkin myös sitten yhtä lailla hyväksyä se että puhumattomuudella on seurauksia parisuhteessa. Ei naistakaan saa pakottaa pitämään puhumattomasta miehestä.

        Kaikkea haluamaansa ei voi saada. Nainenkaan.


      • TotuusSattuuQC
        ddfsfgfdg45tg kirjoitti:

        Kaikkea haluamaansa ei voi saada. Nainenkaan.

        "Kaikkea haluamaansa ei voi saada. Nainenkaan."

        Kuten ei mieskään. Hyvin harvoin mies saa olla täysi tuppisuu jos haluaa hyvän parisuhteen. Ja harvoin nainen saa ihan niin paljon puhuvan miehen kuin haluaisi.
        Ratkaisevaa on siis että osaa tyytyä riittävään. Mutta tämä ei tarkoita että pitäisi tyytyä huonoon.


      • TotuusSattuuQC
        rennostiM kirjoitti:

        Nikille p950412

        Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy.

        "Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy."

        On kuitenkin hieman eri asia että haluaa tietää sen oman puolison tunteista kuin jonkun paljon kaukaisemman ihmisen. Kyllä on täysin normaalia että haluaisi tietää kohtuullisesti että mitä sen elämänkumppanin mielessä liikkuu varsinkin jos ne ajatukset koskevat sitä yhteistä parisuhdetta kuten tunneasioilla on tapana
        Aivan kuten käytännön asioissakin. Jos en tiedä vaikkapa mitä ruokaa puolisoni haluaisi syödä niin on aika normaalia kysyä. Jos hän ei kuitenkaan koskaan pysty kertomaan toiveistaan niin väkisinkin alkaa tulla "huteja" valinnoissa jos hän ei ole pystynyt kertomaan sitäkään että on kasviossyöjä tai allerginen pähkinöille.


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        Nikille p950412

        Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy.

        "Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy."

        Minäpä lähden siitä, että parisuhde on täysin vapaaehtoinen osapuolten välinen suhde (!). Siispä se perustuu täysin ja täydellisesti vapaaehtoisuuteen, molemmat ovat suhteessa omaksi ja toisen iloksi. Suhteessa voi ja pitääkin kommunikoida. Sehän on suhteen edellytys. Eihän suhdetta pääse edes syntymään, jos 'pariskunta' on kuin kaksi mykkää muumiota saman katon alla.

        Parisuhteessa kumpainenkin on myös täysin vapaa puhumaan siitä mistä haluaa. Ja hei, nyt tulee tärkeä - molemmat ovat valmiita kuuntelemaan keskeyttämättä, avoimin mielin mitä toinen kertoo. Vaikka aihe ei oikein natsaisi omalta kantilta, tai kerrottu asia on jopa epämiellyttävä, siitä ei kannalta välittää, jos tai kun toinen kokee asian itselleen tärkeäksi. Siitä mikä kumppania kiinnostaa, kannattaa osoittaa kiinnostusta. Pahinta mitä voi tehdä on tyrmätä se mitä kumppani sanoo, tai osoittaa täyttä välinpitämättömyyttä. Se loukkaa ja suu menee ns. suppuun = vuorovaikutus tyrehtyy näin täysin. Kun se tyrehtyy, suhde kuolee. Tämän vuoksi ei enää ollakaan halukkaita avautumaan kumppanille asioista. Jos kumppani sellaista ehdottaa, se tuntuu ahdistelulta ja pakolta. Eli juuri parisuhteen irvikuvalta, kaukana vapaaehtoisuudesta ja ilosta.


      • anarkistimartta kirjoitti:

        "Pakottaminen "avautumaan" ja puhuminen omista ajatuksistaan, on samaa kuin pakottaminen puhumaan omista poliittisista näkemyksistään ja uskonasioista. Useat tietävät jo edeltä ja entisestä kokemuksesta, että "avautumisesta" näistä syntyisi älämölö, joten kieltäytyy."

        Minäpä lähden siitä, että parisuhde on täysin vapaaehtoinen osapuolten välinen suhde (!). Siispä se perustuu täysin ja täydellisesti vapaaehtoisuuteen, molemmat ovat suhteessa omaksi ja toisen iloksi. Suhteessa voi ja pitääkin kommunikoida. Sehän on suhteen edellytys. Eihän suhdetta pääse edes syntymään, jos 'pariskunta' on kuin kaksi mykkää muumiota saman katon alla.

        Parisuhteessa kumpainenkin on myös täysin vapaa puhumaan siitä mistä haluaa. Ja hei, nyt tulee tärkeä - molemmat ovat valmiita kuuntelemaan keskeyttämättä, avoimin mielin mitä toinen kertoo. Vaikka aihe ei oikein natsaisi omalta kantilta, tai kerrottu asia on jopa epämiellyttävä, siitä ei kannalta välittää, jos tai kun toinen kokee asian itselleen tärkeäksi. Siitä mikä kumppania kiinnostaa, kannattaa osoittaa kiinnostusta. Pahinta mitä voi tehdä on tyrmätä se mitä kumppani sanoo, tai osoittaa täyttä välinpitämättömyyttä. Se loukkaa ja suu menee ns. suppuun = vuorovaikutus tyrehtyy näin täysin. Kun se tyrehtyy, suhde kuolee. Tämän vuoksi ei enää ollakaan halukkaita avautumaan kumppanille asioista. Jos kumppani sellaista ehdottaa, se tuntuu ahdistelulta ja pakolta. Eli juuri parisuhteen irvikuvalta, kaukana vapaaehtoisuudesta ja ilosta.

        Kullakin voi olla käsityksensä siitä, miten pitäisi olla. Sinun toiveittesi maailma olisi lähes paratiisi. Me vain emme elä siinä, enkä edes ennustele, saavummeko joskus siihen.


      • rennostiM kirjoitti:

        Kullakin voi olla käsityksensä siitä, miten pitäisi olla. Sinun toiveittesi maailma olisi lähes paratiisi. Me vain emme elä siinä, enkä edes ennustele, saavummeko joskus siihen.

        Hakeudu hoitoon (tai lakkaa trollaaminen).


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Hakeudu hoitoon (tai lakkaa trollaaminen).

        Palstapsykologistin neuvo luonnontieteellistä argumentaatiota käyttävälle:

        <<Hakeudu hoitoon (tai lakkaa trollaaminen).>>

        Luulen. että yrityksesi toimia palstan psykoterapeuttina on epäonnistunut.


      • rennostiM kirjoitti:

        Palstapsykologistin neuvo luonnontieteellistä argumentaatiota käyttävälle:

        <<Hakeudu hoitoon (tai lakkaa trollaaminen).>>

        Luulen. että yrityksesi toimia palstan psykoterapeuttina on epäonnistunut.

        Ainakin olen nyt ilmaissut oman mielipiteeni.


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        Kullakin voi olla käsityksensä siitä, miten pitäisi olla. Sinun toiveittesi maailma olisi lähes paratiisi. Me vain emme elä siinä, enkä edes ennustele, saavummeko joskus siihen.

        " Sinun toiveittesi maailma olisi lähes paratiisi".

        Paratiisi. Se on minun maailmaani, ei toiveitteni maailmaa. Siinä on tietty ero.

        Itse en jatkaisi minkäänlaista "pakko" suhdetta. Suhteen tarkoitus on saada iloa ja energiaa, ei päin vastoin, suruja, murheita ja vain kuluttaa energiaa. Siinähän tulee stressi ja ihminen palaa loppuu. Ja todellakin voi päätyä muumioksi.

        Jokainen kuitenkin elää tyylillään sellaisessa suhteessa kuin katsoo parhaakseen.


      • anarkistimartta kirjoitti:

        " Sinun toiveittesi maailma olisi lähes paratiisi".

        Paratiisi. Se on minun maailmaani, ei toiveitteni maailmaa. Siinä on tietty ero.

        Itse en jatkaisi minkäänlaista "pakko" suhdetta. Suhteen tarkoitus on saada iloa ja energiaa, ei päin vastoin, suruja, murheita ja vain kuluttaa energiaa. Siinähän tulee stressi ja ihminen palaa loppuu. Ja todellakin voi päätyä muumioksi.

        Jokainen kuitenkin elää tyylillään sellaisessa suhteessa kuin katsoo parhaakseen.

        Kuten moniaalla olen kertonut, minulla ei ole pienintäkään aihetta moittia suloista ja herttaista vaimoani, ihanaa prinsessaani. Olemme olleet yhdessä jo 50 vuotta ja suuresti nauttineet toisistamme.

        Mutta olen tehnyt sekä tässä että muissakin keskusteluissa havainnon, että jotkut korostavat verbaalisuutta siinä määrin, että jotkut toiset tuntevat sen painavana pakkona. Myös teot ovat sanoja. Vaimoni avaa ja näyttä minulle joka päivä suloista vittuaan, välillä muillekin miehille, joille haluaa olla ystävällinen. Tällaisilla "sanoilla" kertoo, kuinka herttaisia tunteita tuntee. Kyllä hän sen lisäksi käyttää kielen sanoja, niin minäkin. Ja se riittää.

        Yritin vain puolustaa niitä, joita vedetään pakon alle psykologistisilla teorioilla, onneksi jo suurelta osalta hylätyillä.


      • rennostiM kirjoitti:

        Kuten moniaalla olen kertonut, minulla ei ole pienintäkään aihetta moittia suloista ja herttaista vaimoani, ihanaa prinsessaani. Olemme olleet yhdessä jo 50 vuotta ja suuresti nauttineet toisistamme.

        Mutta olen tehnyt sekä tässä että muissakin keskusteluissa havainnon, että jotkut korostavat verbaalisuutta siinä määrin, että jotkut toiset tuntevat sen painavana pakkona. Myös teot ovat sanoja. Vaimoni avaa ja näyttä minulle joka päivä suloista vittuaan, välillä muillekin miehille, joille haluaa olla ystävällinen. Tällaisilla "sanoilla" kertoo, kuinka herttaisia tunteita tuntee. Kyllä hän sen lisäksi käyttää kielen sanoja, niin minäkin. Ja se riittää.

        Yritin vain puolustaa niitä, joita vedetään pakon alle psykologistisilla teorioilla, onneksi jo suurelta osalta hylätyillä.

        Mä haluaisin ehkä vähän jutella sen sun prinsessasi kanssa kahden kesken - ennen kuin tekisin syvempiä johtopäätöksiä.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Mä haluaisin ehkä vähän jutella sen sun prinsessasi kanssa kahden kesken - ennen kuin tekisin syvempiä johtopäätöksiä.

        Olet nyt niin kiihtynyt, että sinun on pakko sanoa jotakin. Kun sinulla ei ole tietoa, sinun on tyydyttävä vihjailuihin.


      • rennostiM kirjoitti:

        Olet nyt niin kiihtynyt, että sinun on pakko sanoa jotakin. Kun sinulla ei ole tietoa, sinun on tyydyttävä vihjailuihin.

        "... että sinun on pakko sanoa jotakin."
        Mä kun luulin että me keskustellaan. Haluaisitko mieluummin keskustella itsesi kanssa?


    • Muutama vuosikymmen sitten puhumista pidettiin itsestään selvänä vaatimuksena. Siinä kulttuuri-ilmastossa hiljaisia pidettiin ilman muuta epäkelpoina henkilöinä. Lehdissä oli paljon artikkeleita, joissa syytettiin ankarasti puhumattomuudesta. Silloin ei kenellekään tullut edes mieleen puolustaa vähäpuheisuutta.

      Nyt elämme jo uutta aikaa. Korostuneesta puhumisen vaatimuksesta on luovuttu. Useimmat tämän ketjun kommentit puolustavat vähäpuheisuuden hyötyjä. Kulttuuri on jo totaalisesti muuttunut, ja muotivaatimus havaittu idioottimaiseksi. Vain muutamat takapajuiset psykologistit nostavat puhumisen enää korokkeelle.

      Uusi aika ymmärtää paremmin ilmiöt kuin entinen. Elämme hyvää aikaa.

      • YksKaxPax

        Vähäpuheisuus on kuitenkin eri asia kuin että ei pystyisi lainkaan tuomaan ilmi omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Vähäpuheinen ei vain tuo niitä esiin kovin aktiivisesti tai varsinkaan isommassa joukossa.
        Se mistä minusta täällä on puhuttu, on kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.


      • YksKaxPax kirjoitti:

        Vähäpuheisuus on kuitenkin eri asia kuin että ei pystyisi lainkaan tuomaan ilmi omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Vähäpuheinen ei vain tuo niitä esiin kovin aktiivisesti tai varsinkaan isommassa joukossa.
        Se mistä minusta täällä on puhuttu, on kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.

        <<...kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.>>

        Toisille on itsestään selvä, että tunteita pitää pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Toiset taas kysyvät, miksi tunteita pitäisi pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on?


      • p950412
        YksKaxPax kirjoitti:

        Vähäpuheisuus on kuitenkin eri asia kuin että ei pystyisi lainkaan tuomaan ilmi omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Vähäpuheinen ei vain tuo niitä esiin kovin aktiivisesti tai varsinkaan isommassa joukossa.
        Se mistä minusta täällä on puhuttu, on kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.

        "Se mistä minusta täällä on puhuttu, on kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla."

        Kumpi määrittelee sen mikä on riittävän verbaalinen tapa? Saako se nainen yksinään sanella sen, mikä on riittävä määrä tunteiden ilmaisemista tai verbaalisuutta?


      • YksKaxPax
        rennostiM kirjoitti:

        <<...kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.>>

        Toisille on itsestään selvä, että tunteita pitää pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Toiset taas kysyvät, miksi tunteita pitäisi pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on?

        "Toiset taas kysyvät, miksi tunteita pitäisi pystyä ilmaisemaan verbaalisesti."

        Koska verbaalinen kommunikaatio on se tärkein ihmisten välinen kommunikaation väline. Ilman sitä moni asia jää ymmärtämättä. Emme ole yleisesti ajatustenlukijoita.

        " Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on?"

        Ei tarvitse tietenkään olla mutta jos ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla sanallisesti, pitää myös hyväksyä se että silloin voi jäädä ymmärtämättä tai tulla pahastikin väärinymmärretyksi.


      • YksKaxPax kirjoitti:

        "Toiset taas kysyvät, miksi tunteita pitäisi pystyä ilmaisemaan verbaalisesti."

        Koska verbaalinen kommunikaatio on se tärkein ihmisten välinen kommunikaation väline. Ilman sitä moni asia jää ymmärtämättä. Emme ole yleisesti ajatustenlukijoita.

        " Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on?"

        Ei tarvitse tietenkään olla mutta jos ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla sanallisesti, pitää myös hyväksyä se että silloin voi jäädä ymmärtämättä tai tulla pahastikin väärinymmärretyksi.

        Vaatimusten helvettiä pyörittelet. Niin jotkut muutkin. Monet taas haluavat olla rauhassa ja TARVITSEVAT lepoa.


      • YksKaxPax
        rennostiM kirjoitti:

        Vaatimusten helvettiä pyörittelet. Niin jotkut muutkin. Monet taas haluavat olla rauhassa ja TARVITSEVAT lepoa.

        No ei minusta jonkinlaisen kommunikaation ylläpitäminen mitään suurta vaatimusta vielä ole varsinkin jos on parisuhteessa. Kyllä siinä on toisellakin osapuolella jonkinlainen oikeus tietää missä mennään.
        Jos haluaa olla täysin rauhassa niin kannattaa olla yksin. Ei silloin ole kukaan mitään vaatimassa.


      • YksKaxPax kirjoitti:

        No ei minusta jonkinlaisen kommunikaation ylläpitäminen mitään suurta vaatimusta vielä ole varsinkin jos on parisuhteessa. Kyllä siinä on toisellakin osapuolella jonkinlainen oikeus tietää missä mennään.
        Jos haluaa olla täysin rauhassa niin kannattaa olla yksin. Ei silloin ole kukaan mitään vaatimassa.

        Saan olla niin rauhassa kuin tarvitsen. Minulla on suloista suloisempi vaimo, joka ymmärtää väsyneenkin tarpeen. Olemme olleet naimisissa jo pian 50 vuotta ja rakastamme toisiamme tulisesti kuin naimisiin mennessämme. Vaimoni ei ole muotihokemien orja.

        Hän on edelleen sama prinsessani, joka kukan kauniina tarjoili aamukahvia vieraille ja minulle kesämökin verannalla keltaisen baby doll-yöpaitansa yläosassa ja alaosa paljaana. Ei minun ole tarvinnut luopua hänestä saadakseni olla myös tarpeeksi rauhassa.


      • YksKaxPax
        rennostiM kirjoitti:

        Saan olla niin rauhassa kuin tarvitsen. Minulla on suloista suloisempi vaimo, joka ymmärtää väsyneenkin tarpeen. Olemme olleet naimisissa jo pian 50 vuotta ja rakastamme toisiamme tulisesti kuin naimisiin mennessämme. Vaimoni ei ole muotihokemien orja.

        Hän on edelleen sama prinsessani, joka kukan kauniina tarjoili aamukahvia vieraille ja minulle kesämökin verannalla keltaisen baby doll-yöpaitansa yläosassa ja alaosa paljaana. Ei minun ole tarvinnut luopua hänestä saadakseni olla myös tarpeeksi rauhassa.

        Väitätkö kuitenkin että et ole suhteenne missään vaihessa verbaalisesti ilmaissut tunteitasi vaimoasi kohtaan eikä hän ole koskaan pitänyt verbaalista tunteiden ilmaisua millään lailla tarpeellisena?

        "Ei minun ole tarvinnut luopua hänestä saadakseni olla myös tarpeeksi rauhassa."

        No hyvä. Siis on täysin mahdollista olla suhteessa jossa jopa puhutaan ja kuitenkin saa olla myös rauhassa. Sitähän minäkin.


      • YksKaxPax kirjoitti:

        Väitätkö kuitenkin että et ole suhteenne missään vaihessa verbaalisesti ilmaissut tunteitasi vaimoasi kohtaan eikä hän ole koskaan pitänyt verbaalista tunteiden ilmaisua millään lailla tarpeellisena?

        "Ei minun ole tarvinnut luopua hänestä saadakseni olla myös tarpeeksi rauhassa."

        No hyvä. Siis on täysin mahdollista olla suhteessa jossa jopa puhutaan ja kuitenkin saa olla myös rauhassa. Sitähän minäkin.

        Totta kai minä ilmaisen tunteitani myös verbaalisesti, mutta ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille ominaista. Velvoite tehdä jotakin, johon ei pysty, on kuin käskisi toista kantamaan liian painavaa taakkaa.

        Itse asiassa olen verbaalisempikin kuin vaimoni. Kerron tuntemuksista, kokemuksista ja fantasioin ääneen. Vaimoni taas on vahvempi tekojen tasalla. Miksi meidän kummankaan tarvitsisi muuttua jonkin psykologistisen muodin mukaiseksi?


      • YkxKaxPax
        p950412 kirjoitti:

        "Se mistä minusta täällä on puhuttu, on kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla."

        Kumpi määrittelee sen mikä on riittävän verbaalinen tapa? Saako se nainen yksinään sanella sen, mikä on riittävä määrä tunteiden ilmaisemista tai verbaalisuutta?

        ”Kumpi määrittelee sen mikä on riittävän verbaalinen tapa? Saako se nainen yksinään sanella sen, mikä on riittävä määrä tunteiden ilmaisemista tai verbaalisuutta?”

        No jokainen tietysti määrittää ihan itse että mikä itselle riittää. Parisuhteissa kannattaisi lähtökohtaisesti olla sellaisten ihmisten kanssa joiden erilaiset tarpeet pystyy kohtuullisesti tyydyttämään.


      • YkxKaxPax
        rennostiM kirjoitti:

        Totta kai minä ilmaisen tunteitani myös verbaalisesti, mutta ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille ominaista. Velvoite tehdä jotakin, johon ei pysty, on kuin käskisi toista kantamaan liian painavaa taakkaa.

        Itse asiassa olen verbaalisempikin kuin vaimoni. Kerron tuntemuksista, kokemuksista ja fantasioin ääneen. Vaimoni taas on vahvempi tekojen tasalla. Miksi meidän kummankaan tarvitsisi muuttua jonkin psykologistisen muodin mukaiseksi?

        ”Totta kai minä ilmaisen tunteitani myös verbaalisesti, mutta ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille ominaista.”

        Niin minäkin ymmärrän. Mutta en kyllä ymmärrä että lähes täydellistä kommunikaatiokyvyttömyyttä voisi siltikään pitää enää normaalina. Vähän heikommat taidot ovat toki ymmärrettäviä.

        ” Velvoite tehdä jotakin, johon ei pysty, on kuin käskisi toista kantamaan liian painavaa taakkaa.”

        Eihän kyse ole velvoitteesta vaan siitä että puolisoiden pitäisi edes johonkin mittaan pystyttävä kommunikoimaan jotta suhde voisi toimia.

        ”Miksi meidän kummankaan tarvitsisi muuttua jonkin psykologistisen muodin mukaiseksi?”

        Onko joku vaatinut teitä muuttumaan? Jos teillä suhde toimii molempia tyydyttävästi niin mitään ongelmaahan ei silloin ole. Edelleenkin kyse oli siitä että eikö ole ihan odotettavaa että suhde jossa toinen ei kommunikoi lainkaan ja toinen sitä kuitenkin kaipaa, on melko suurella todennäköisyydellä ongelmia?


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        <<...kyvyttömyys ilmaista tunteitaan läheisimmillekään ihmisille juuri mitenkään verbaalisella tavalla. Ja tämä alkaa olla jo jonkinlainen ongelma ihmisellä.>>

        Toisille on itsestään selvä, että tunteita pitää pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Toiset taas kysyvät, miksi tunteita pitäisi pystyä ilmaisemaan verbaalisesti. Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on?

        "Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on? "

        Jokainen on sellainen kuin on (voi kyllä kehittää itseään haluamaansa suuntaan). Helpottaa paljon, kun molemmat tietävät onko itse ja kumppani ekstro-vai introvertteja persoonia. Ekstrovertit ovat ihmissuhdekeskeisiä, introvertit puolestaan tehtävä- ja asiakeskeisiä. Ekstrovertit pitävät puhumisesta, välillä sisällönkin kustannuksella. Pääasia, että suu käy :). Introvertit ovat hiljaisempia, mutta pitävät useinkin kirjoittamisesta. Ambivertit kuten minä ovat näiden kahden välistä.


      • anarkistimartta kirjoitti:

        "Miksi pitäisi aina olla toisen vaatimuksesta jotakin muuta, kuin luonnostaan on? "

        Jokainen on sellainen kuin on (voi kyllä kehittää itseään haluamaansa suuntaan). Helpottaa paljon, kun molemmat tietävät onko itse ja kumppani ekstro-vai introvertteja persoonia. Ekstrovertit ovat ihmissuhdekeskeisiä, introvertit puolestaan tehtävä- ja asiakeskeisiä. Ekstrovertit pitävät puhumisesta, välillä sisällönkin kustannuksella. Pääasia, että suu käy :). Introvertit ovat hiljaisempia, mutta pitävät useinkin kirjoittamisesta. Ambivertit kuten minä ovat näiden kahden välistä.

        Biologiaan perustuva käsitykseni on, että ihmisillä on evoluutin mukana kehittynyt hallitsemishalu, kuten muillakin eliöillä. Halu on geneettinen ja esiintyy eri yksilöillä eri suurena normaalijakauman mukaisesti ja periytyy yleisten periytymissääntöjen tavalla.

        Voimakkaasti hallitsemishaluisella on pakottava tarve määräillä muita, oikeaan syömiseen, oikeaan kuntoiluun, aktiivisuuteen, johonkin luonteenpiirteeseen tai mihin tahansa muuhun. Hallitsemishaluinen on itse usein hyväkuntoinen ja vireä. Hallitsemisen kohde tuntee sen suurena vaatimuksena, mutta hallintaa yrittävä ei voi sitä tuntea sellaisena. Hän uskoo haluavansa vain toisen hyvää.

        Introvertti - extrovertti -jaottelu on relevantti kuvaamaan erilaisia suhtautumistapoja, mutta eivät ne ole syitä, vaan geenien valikoiman seurauksia, pysyviä luonteenpiirteitä.


      • anarkistimartta
        rennostiM kirjoitti:

        Biologiaan perustuva käsitykseni on, että ihmisillä on evoluutin mukana kehittynyt hallitsemishalu, kuten muillakin eliöillä. Halu on geneettinen ja esiintyy eri yksilöillä eri suurena normaalijakauman mukaisesti ja periytyy yleisten periytymissääntöjen tavalla.

        Voimakkaasti hallitsemishaluisella on pakottava tarve määräillä muita, oikeaan syömiseen, oikeaan kuntoiluun, aktiivisuuteen, johonkin luonteenpiirteeseen tai mihin tahansa muuhun. Hallitsemishaluinen on itse usein hyväkuntoinen ja vireä. Hallitsemisen kohde tuntee sen suurena vaatimuksena, mutta hallintaa yrittävä ei voi sitä tuntea sellaisena. Hän uskoo haluavansa vain toisen hyvää.

        Introvertti - extrovertti -jaottelu on relevantti kuvaamaan erilaisia suhtautumistapoja, mutta eivät ne ole syitä, vaan geenien valikoiman seurauksia, pysyviä luonteenpiirteitä.

        Itse käytän aikani elämiseen ja nauttimiseen ihmisten erilaisuudesta. Kaikenlainen pakko on pahasta ja sitä vastustan rankasti. Hallitsemishalu puolestaan on narsistinen häiriö ihmisessä, epäterve. Siitä kannattaa päästä eroon, tai pääsee eroon ihmissuhteistaan.

        "Introvertti - extrovertti -jaottelu" pohjautuu todellakin geeneihin - ja perustyyppiä ei voi muuttaa, etenkään toiseen ääripäähän. Mutta miksi edes pitäisi? Maailman tarvitsee kumpiakin, ja ennenkaikkea yhteistyötä.


      • rennostiM kirjoitti:

        Biologiaan perustuva käsitykseni on, että ihmisillä on evoluutin mukana kehittynyt hallitsemishalu, kuten muillakin eliöillä. Halu on geneettinen ja esiintyy eri yksilöillä eri suurena normaalijakauman mukaisesti ja periytyy yleisten periytymissääntöjen tavalla.

        Voimakkaasti hallitsemishaluisella on pakottava tarve määräillä muita, oikeaan syömiseen, oikeaan kuntoiluun, aktiivisuuteen, johonkin luonteenpiirteeseen tai mihin tahansa muuhun. Hallitsemishaluinen on itse usein hyväkuntoinen ja vireä. Hallitsemisen kohde tuntee sen suurena vaatimuksena, mutta hallintaa yrittävä ei voi sitä tuntea sellaisena. Hän uskoo haluavansa vain toisen hyvää.

        Introvertti - extrovertti -jaottelu on relevantti kuvaamaan erilaisia suhtautumistapoja, mutta eivät ne ole syitä, vaan geenien valikoiman seurauksia, pysyviä luonteenpiirteitä.

        Sä siis koet että sulla on täysi oikeus olla esimerkiksi narsisti kusipää, ihan niinkuin kellä tahansa muullakin, eikä kenenkään tulisi ikinä edes yrittää saada sua poistumaan siltä mukavuusalueeltasi?

        Tiedoksi vaan, että me ihmiset erotutaan muista eläimistä juurikin siten että meillä on ns. VAPAA TAHTO. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me osaamme ajatella mikä on/olisi/voisi olla meille (itsellemme ja/tai muille) parhaaksi. Muut eläimet/lajit verrattuna meihin kykenevät samaan pohdintaan korkeintaan erittäin rajoitetusti jos lainkaan, ja siksi ainoastaan niiden kohdalla olisi paikallaan puhua genettisistä käyttäytymismalleista. Jos et tätä tiennyt niin kipin kapin kirjastoon lunttaamaan.


      • MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Sä siis koet että sulla on täysi oikeus olla esimerkiksi narsisti kusipää, ihan niinkuin kellä tahansa muullakin, eikä kenenkään tulisi ikinä edes yrittää saada sua poistumaan siltä mukavuusalueeltasi?

        Tiedoksi vaan, että me ihmiset erotutaan muista eläimistä juurikin siten että meillä on ns. VAPAA TAHTO. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me osaamme ajatella mikä on/olisi/voisi olla meille (itsellemme ja/tai muille) parhaaksi. Muut eläimet/lajit verrattuna meihin kykenevät samaan pohdintaan korkeintaan erittäin rajoitetusti jos lainkaan, ja siksi ainoastaan niiden kohdalla olisi paikallaan puhua genettisistä käyttäytymismalleista. Jos et tätä tiennyt niin kipin kapin kirjastoon lunttaamaan.

        << koet >> psykologistista sanankäyttöä

        Olen opiskellut yliopistossa laajasti myös psykologiaa. En ole missään repliikissäsi huomannut mitään uutta. Tunnen alan hyvin.


      • rennostiM kirjoitti:

        << koet >> psykologistista sanankäyttöä

        Olen opiskellut yliopistossa laajasti myös psykologiaa. En ole missään repliikissäsi huomannut mitään uutta. Tunnen alan hyvin.

        Mikä olisi oikeaoppisempi sana? Kerro nyt kun kerran olet niitä kouluja käynyt.


      • TotuusSattuuSQ
        MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

        Sä siis koet että sulla on täysi oikeus olla esimerkiksi narsisti kusipää, ihan niinkuin kellä tahansa muullakin, eikä kenenkään tulisi ikinä edes yrittää saada sua poistumaan siltä mukavuusalueeltasi?

        Tiedoksi vaan, että me ihmiset erotutaan muista eläimistä juurikin siten että meillä on ns. VAPAA TAHTO. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me osaamme ajatella mikä on/olisi/voisi olla meille (itsellemme ja/tai muille) parhaaksi. Muut eläimet/lajit verrattuna meihin kykenevät samaan pohdintaan korkeintaan erittäin rajoitetusti jos lainkaan, ja siksi ainoastaan niiden kohdalla olisi paikallaan puhua genettisistä käyttäytymismalleista. Jos et tätä tiennyt niin kipin kapin kirjastoon lunttaamaan.

        Juuri näin. Geneettiset ominaisuudet kertovat lähinnä siitä miksi meidän on usein niin vaikea elää kuten olisi itselle ja lähimmäisille parasta, ei siitä että se olisi mahdotonta tai että siihen ei olisi syytä pyrkiä.


    • 60-luvulla oli muotia "sensitivity training". Siinä kookoontui ryhmä, jonka jäsenet vuorotellen lausuivat "rehellisen" mielipiteensä toisistaan. Menetelmä oli kuulemma niin ihana, että siinä kukin löytää oikean arvion itsestään ja samalla terapoituu ja paranee.

      Osanotto ei suinkaan aina ollut vapaaehtoista. Kun sosiaalipsykologian professori Antti Eskola kieltäytyi osallistumasta television sensitivity training -ryhmään, hän sai aikaan valtavan älämölön, ja häntä haukuttiin ryöpynomaisesti lehtien yleisönosastoissa.

      Kun sitten ensimmäisiä ryhmäkokouksia oli ollut, osallistujat kertoivat poikkeuksetta, että kokous oli päättynyt sekasortoon. Aluksi menetelmää kannattavat psykologit ja psykologistit selittivät, että itse menetelmä oli hyvä, mutta ryhmällä oli ollut taitamaton vetäjä, joka "ei ollut osannut koota esitettyjä ajatuksia".

      Aikaa myöten kävi ilmi, ettei kukaan osannut. Menetelmästä tehtiin vielä muutamia muunnelmia, mutta niiden onnistuminen oli yhtä huonoa. Lopulta uskollisimmat kannattajat muuttivat kokouksensa gurun johtaman lahkon kaltaiseksi, jolla oli samanlainen sosiologinen rakenne mutta uskonnon tilalla oli psykologistinen oppi.

      Suomessakin sensitivity trainingia lanseerattiin pari vuotta ihan tavallisena ryhmäpsykoterapiana ennen vähittäistä lahkoutumista. Myös opiskelukämppäkaverini ylisti menetelmää ennen osallistumistaan, mutta oli sen jälkeen melko hiljaa.

      Luin training-ryhmien myöhemmästä kohtalosta amerikkalaisesta viitisensataasivuisesta oppikirjasta Sociology. Siinä kerrottiin uskonnollisten ja psykologisten ryhmien samankaltaisuudesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yritin nainen

      Kaikkeni ettei meidän välille syntyisi mitään. Tiesin jo hyvin alussa että sinä olet minun heikko kohta. Lopulta kuitenk
      Ikävä
      88
      1701
    2. Miksi et voi

      Soittaa tai laittaa viestiä
      Ikävä
      118
      1432
    3. Käärijä jättäytyy pois illan viisufinaalista

      https://www.is.fi/viihde/art-2000010420075.html Voi voi sentään! Kuka nyt Suomen pisteet jakaa. Tosi pölvästiä käytöstä
      Maailman menoa
      109
      953
    4. Iso ikävä sinua nainen

      Aina vain, ei helpota millään. Ainoa varma helpotus olisi se et oltais yhdessä. Mutta se ei sinulle sovi.
      Ikävä
      31
      936
    5. Mistä tykkäät

      Erityisesti kaivattusi olemuksessa
      Ikävä
      41
      773
    6. Kaikkien Vuosien Äitien Äiti

      Huomenna aamulla MTV:ssä vaihteeksi taas linssiluteet Martina ja isällään asuva tytär Vicotria ylistämässä toisiaan . Ai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      698
    7. Nainen, monta kertaa epäilin sinua

      ja koit sen syytöksinä ja ehkä jonkinlaisena vihan tai antipatian osoituksena, etten esim. sietänyt sinua tai oletin sin
      Ikävä
      51
      671
    8. Nainen, joskus päivällä kun tulet mieleen

      Olen puuhailemassa jotakin, yhtäkkiä ajattelen sinua, että olisit minun ja pääsisin iloitsemaan läsnäolostani, silloin k
      Ikävä
      30
      661
    9. Tunnustan nyt

      Tykkään katsella sua😍
      Ikävä
      29
      615
    10. Hyvää yötä

      Naiselle, joka ikävöi. 🩷
      Ikävä
      25
      613
    Aihe