Jeesus ei ollut koskaan olemassa vaan Kristinusko on Paavalin keksintö. Paavali kertoo saaneensa kaiken tiedon näyssä ja hallusinaatioissa joissa hän kohtasi Jeesus-nimisen enkelin. Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa vaan sen juuret ovat helleenisessä kulttuurissa ja muissa Lähi-Idän mysteeri uskonnoissa sanovat muumuassa Richard Carrier ja Richard Dawkins. Evankeliumit on paljon myöhempää perua ja täyttä p*skaa. Ne kirjoitettiin jotta Jeesus-huijaus näyttäisi aidommalta saadessaan historiallisen kontekstin.
Historialliseen Jeesukseen uskotaan tutkijapiireissä yhä vahvasti. Valtavirran käsitys on varsin vaihteleva, mutta konsensus tuntuu tukevan käsitystä kiertelevästä saarnaaja/parantajasta, joka varsin lyhytaikaisen julistustoiminnan jälkeen saapui opetuslapsineen Jerusalemin pääsiäisjuhlille ja aiheutti häiriötä Temppelialueella. Tämän jälkeen hänet vangittiin ja teloitettiin. Jeesus Nasaretilaisen seuraajat kokivat sarjan ilmestyksiä ja uskoivat tämän nousseen kuolleista ja tätä voitaisiin pitää kristinuskon syntynä.
Meillä ei ole eväitä kieltää, etteikö näin olisi voinut tapahtua, mutta (ehkä lukuunottamatta apostolien kokemia ilmestyksiä,) yhdellekään edellisessä kappaleessa kuvatulle tapahtumalle ei löydy historiallista lähdettä, joka sitoisi sen Jeesus Nasaretilaisen toimintaan. Kaikki edellämainitut Jeesuksen elämään liittyneet tapahtumat, jotka liittävät hänet maanpäälliseen elämään, johtavat yhteen lähteeseen: Markuksen evankeliumiin.
Markuksen evankeliumi on vanhin Jeesus Nasaretilaisesta kertovista evankeliumeista. Sen kirjoittajaa ei tiedetä. Perimätiedon mukaan hän olisi ollut apostoli Pietarin kirjuri, mutta se lienee epätodennäköistä, sillä Markus on enemmän samoilla linjoilla apostoli Paavalin kuin Pietarin kanssa ja kaiken lisäksi tämä perimätieto on peräisin vasta toiselta vuosisadalta (kirkkoisä Papias). Tutkijoiden konsensus on myös sitä mieltä, että Markuksen teksti ei ole historiallinen dokumentti ja eikä sen sisältämiä tarinoita voi pitää historiallisina faktoina ja listaan seuraavaksi syitä mistä tämä mielestäni johtuu:
1) Markuksen evankeliumin kirjoittaja uudelleenkirjoittaa Vanhaa Testamenttia, ei historiaa. Juutalaisen midrash-perinteen mukaisesti Markuksen evankeliumien tapahtumille löytyy vastineet Septuagintasta l. kreikankielisistä juutalaisista teksteistä, joista valtaosa myöhemmin päätyi myöhemmin Vanhaan Testamenttiin. Seuraavaksi muutama esimerkki:
a) Jeesuksen kaste: (Mark.1) lainaa Jesajalta (40:3 sekä 42:1)
b) Jairuksen (jonka nimi tarkoittaa “hän herää” -1 Aik. 20:5)) tyttären herättämiselle sekä naisen verenvuodon tyrehdyttämiselle löytyy vastine Toisen kuninkaiden kirjan neljännestä luvusta.
c) Jeesus saapuu Jerusalemiin kuten Sakarjan kirjassa (9:9) sekä Psalmeissa (118:26-27) kerrotaan.
d) Jeesuksen ajaessa rahanvaihtajat ulos Temppelialueelta näyttää siltä, että Markus kanavoi Sakarjaa (14:21), Jesajaa (56:7) sekä Jeremiasta (7:11).
e) Gethsemanen tapahtumat perustuvat 2. Sam. 15-16 tarinaan, jossa Daavid saapuu Öljymäelle kannattajineen ja rukoilee (Ps. 116:10-15) surun vallassa. Juudaksen suudelmalle löytyy myös edeltäjä (2 Sam. 20:7-10) samoin alasti pakenevalle nuorukaiselle (Amos 2:16).
f) Jeesuksen oikeudenkäynnin kuvaus (on lainaa Danielilta 6:4), jossa häntä pilkataan (1 Kun. 22:24) mutta hän on vaiti (Jes. 50:7; 53:7)
g) Jeesus ja Barabbas –episodi ei ole historiallinen vaan on allegorinen kuvaus Yom Kippur –rituaalista (3.Moos.16).
h) Ristiinaulitsemiseen liittyvät yksityiskohdat löytyvät pääosin Psalmista 22. Jeesuksen viimeiset sanat (22:1), pilkkaaminen (:7), vaatteiden jako (:18). Joosuan kirjassa (kappale 10) Joosua (kreik. Jesu) tuomitsee viisi kuningasta kuolemaan ja heidät ripustetaan päiväksi puuhun ja haudataan illalla luolaan.
Jatkuu...
Historialliseen Jeesukseen uskotaan tutkijapiireissä yhä vahvasti. Valtavirran käsitys on varsin vaihteleva, mutta konsensus tuntuu tukevan käsitystä kiertelevästä saarnaaja/parantajasta, joka varsin lyhytaikaisen julistustoiminnan jälkeen saapui opetuslapsineen Jerusalemin pääsiäisjuhlille ja aiheutti häiriötä Temppelialueella. Tämän jälkeen hänet vangittiin ja teloitettiin. Jeesus Nasaretilaisen seuraajat kokivat sarjan ilmestyksiä ja uskoivat tämän nousseen kuolleista ja tätä voitaisiin pitää kristinuskon syntynä.
Meillä ei ole eväitä kieltää, etteikö näin olisi voinut tapahtua, mutta (ehkä lukuunottamatta apostolien kokemia ilmestyksiä,) yhdellekään edellisessä kappaleessa kuvatulle tapahtumalle ei löydy historiallista lähdettä, joka sitoisi sen Jeesus Nasaretilaisen toimintaan. Kaikki edellämainitut Jeesuksen elämään liittyneet tapahtumat, jotka liittävät hänet maanpäälliseen elämään, johtavat yhteen lähteeseen: Markuksen evankeliumiin.
Markuksen evankeliumi on vanhin Jeesus Nasaretilaisesta kertovista evankeliumeista. Sen kirjoittajaa ei tiedetä. Perimätiedon mukaan hän olisi ollut apostoli Pietarin kirjuri, mutta se lienee epätodennäköistä, sillä Markus on enemmän samoilla linjoilla apostoli Paavalin kuin Pietarin kanssa ja kaiken lisäksi tämä perimätieto on peräisin vasta toiselta vuosisadalta (kirkkoisä Papias). Tutkijoiden konsensus on myös sitä mieltä, että Markuksen teksti ei ole historiallinen dokumentti ja eikä sen sisältämiä tarinoita voi pitää historiallisina faktoina ja listaan seuraavaksi syitä mistä tämä mielestäni johtuu:
1) Markuksen evankeliumin kirjoittaja uudelleenkirjoittaa Vanhaa Testamenttia, ei historiaa. Juutalaisen midrash-perinteen mukaisesti Markuksen evankeliumien tapahtumille löytyy vastineet Septuagintasta l. kreikankielisistä juutalaisista teksteistä, joista valtaosa myöhemmin päätyi myöhemmin Vanhaan Testamenttiin. Seuraavaksi muutama esimerkki:
a) Jeesuksen kaste: (Mark.1) lainaa Jesajalta (40:3 sekä 42:1)
b) Jairuksen (jonka nimi tarkoittaa “hän herää” -1 Aik. 20:5)) tyttären herättämiselle sekä naisen verenvuodon tyrehdyttämiselle löytyy vastine Toisen kuninkaiden kirjan neljännestä luvusta.
c) Jeesus saapuu Jerusalemiin kuten Sakarjan kirjassa (9:9) sekä Psalmeissa (118:26-27) kerrotaan.
d) Jeesuksen ajaessa rahanvaihtajat ulos Temppelialueelta näyttää siltä, että Markus kanavoi Sakarjaa (14:21), Jesajaa (56:7) sekä Jeremiasta (7:11).
e) Gethsemanen tapahtumat perustuvat 2. Sam. 15-16 tarinaan, jossa Daavid saapuu Öljymäelle kannattajineen ja rukoilee (Ps. 116:10-15) surun vallassa. Juudaksen suudelmalle löytyy myös edeltäjä (2 Sam. 20:7-10) samoin alasti pakenevalle nuorukaiselle (Amos 2:16).
f) Jeesuksen oikeudenkäynnin kuvaus (on lainaa Danielilta 6:4), jossa häntä pilkataan (1 Kun. 22:24) mutta hän on vaiti (Jes. 50:7; 53:7)
g) Jeesus ja Barabbas –episodi ei ole historiallinen vaan on allegorinen kuvaus Yom Kippur –rituaalista (3.Moos.16).
h) Ristiinaulitsemiseen liittyvät yksityiskohdat löytyvät pääosin Psalmista 22. Jeesuksen viimeiset sanat (22:1), pilkkaaminen (:7), vaatteiden jako (:18). Joosuan kirjassa (kappale 10) Joosua (kreik. Jesu) tuomitsee viisi kuningasta kuolemaan ja heidät ripustetaan päiväksi puuhun ja haudataan illalla luolaan.
Jatkuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
2) Markuksen evankeliumi hyödyntää antiikin kirjallisuusperinnettä tai muita antiikin ajan kultteja:
a) Homeros: Odysseuksen retket ovat olleet mallina tyynnytettävän myrskyn (4:35) ja Gerasan riivatun miehen tarinoissa, kuten Dennis R. Macdonald on osoittanut. Merimatkoihin verrattavat myrskytarinat eivät ole historiallisesti uskottavia muutoinkaan kun tapahtumapaikkana on pieni Genesaretinjärvi. Yhtälailla Johannes Kastajan marttyyrikuoleman kuvaus muistuttaa erehdyttävästi Agamemnonin murhaa. Markus kertoo kaksi tarinaa väkijoukon ruokkimisesta, joilla on vastine VT:ssa sekä Odysseuksessa kerrottavassa juhlassa, johon Telemakhos ja Athene osallistuvat.
b) Dionysos-kultti: Eukaristia tai Herran ehtoollinen sisältävät elementtejä, jotka eivät ole peräisin judaismin piiristä. Veren juominen oli, vaikkakin symbolinen, juutalaisille kauhistus, mutta yleinen mysteerikulteissa etenkin Dionysoksen palvonnassa. Erikoiseksi ehtoollisen kehityskaaren tekee se, että varhaiskristillisen Didakhe-kokoelman ehtoolliskäytäntö ei sisällä verenjuontia eikä kiitosta (kreik.eukaristia), jotka ovat molemmat sisällytettynä Paavalin versioon (1.Kor.), joka viittaisi siihen, että eukaristia-perinteitä on ollut useampia. Markusta varhaisemmat dokumentit eivät myöskään liitä ehtoollista mitenkään pääsiäiseen.
c) Osiris-kultti: Antiikin synkretistiset mysteeriuskonnot korostivat henkilökohtaista pelastusta ja näihin liittyi usein kuoleva (tai kärsivä) myyttinen olento, joka nousee kuolleista (ts. voittaa kuoleman). Jeesuksen voitelu Betaniassa (Mark. 14) lainaa vahvasti Osiris-kultin tarinaa (esim. Betania = Beth-Annu l. Heliopolis), jossa Osiris voidellaan.
3) Markuksen evankeliumi on kokonaisuudessaan vertauskuvallinen kuten John Dominic Crossan kirjassaan The Power of Parable esittää.
a) “Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina” (Mark. 4:11). Jeesuksen messiaanisuus on siis salaisuus, joka ei ole tarkoitettu kaikille. Tämä oli tyypillistä antiikin mysteeriuskonnoille. Tästä puuttuu esim. Luukaksen evankeliumin universaalisuus täysin.
b) Korinttolaiskirjeen (3:1-2) “minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia (Vrt. Hepr.5:12)”.
Evankeliumin ensisijainen tarkoitus on käännyttää ihmiset, jotta nämä pelastautuisivat. Valtaosa uskoon kääntyvistä uskoo kirjaimellisesti vertauskuvallisen tarinan, mutta edistyneemmille paljastetaan, että tarina on vertaus. Antiikin historioitsija Plutarkhos kertoo esseessään Isis ja Osiris, että samankaltainen käytäntö liittyi Osiriksen palvontaan.
4) Paavalin autenttiset kirjeet, jotka ovat vähintään kymmenen vuotta evankeliumeja vanhempia, eivät tue Markuksen narratiivia. Paavalin kirjeistä puuttuvat Jeesus Nasaretilaisen elämään yhdistetyt tapahtumat kuten:
a) Nasaret. Paavali ei kerro mitään Jeesuksen lapsuudesta. Paavalin Jeesus on Kristus, voideltu, messias, ei nasaretilainen puusepän poika. (Nasaret mainitaan vain kerran kreikankielisessä Markuksen evankeliumissa, kohdassa 1:9. Tätä epäillään myöhemmäksi lisäykseksi, sillä Nasaretia ei mainita Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien vastaavissa perikoopeissa.)
b) Opetuslapset. Ei mainintaa saarnaustoiminnasta, Galileasta, eikä opetuksista saati parantamisista tai muista ihmeteoista.
c) Kuolema. Ei mainintaa siitä missä, miten ja milloin Jeesus Nasaretilainen kuoli. Jeesuksen kuoleman ajankohdasta on muitakin poikkeavia näkemyksiä (esim Irenaeus)
5) Markuksen evankeliumin muoto ei vastaa historiallista kerrontaa vaan hyödyntää antiikin fiktiivistä kirjoitusperinettä. Markuksen evankeliumin rakenne on muotoiltu tyypilliseen tuon ajan kaunokirjalliseen tyyliin. Evankeliumissa on kiastinen rakenne (A,B,C,E,F,G,H,I,H,G,F,E,D,C,B,A).
6) Historioitsija Josefus mainitsee ensimmäiseltä vuosisadalta kaksi messiaskandidaattia, joiden elämään liittyvät tapahtumat ovat saattaneet päätyä Markuksen evankeliumiin.
a) Jeesus Ananiaan poika, “Jerusalemilainen” aiheutti mellakan temppelissä 60-luvulla. Jerusalemilaista ei teloitettu.
b) “Egyptiläinen” kokosi kannattajiaan Öljymäelle, ennusti Jerusalemin muurien kaatumista.
Jatkuu...
Toisin sanoen, jos Jeesus Nasaretilainen on ollut lähes tuntematon saarnaaja, kuten jotkut historioitsijat tuntuvat ajattelevan, niin meillä ei ole minkäänlaisia metodeja erottaa minimaalista tai olematonta informaatiota fiktiosta, koska Markuksen evankeliumi on kaunokirjallisuutta. Kirkkoisä Eusebioksen mukaan Jeesus oli kuitenkin erittäin tunnettu ja ihmiset tulivat kaukaa hänen luokseen parannettavaksi. Valitettavasti varhaisimmat ei-kristilliset dokumentit eivät tue tätä väitettä.
Jeesus-tutkimuksen valtavirta on pitkään ollut sitä mieltä, että Jeesus Nasaretilaisen kuoleman jälkeen hänen kannattajansa kokivat sarjan ilmestyksiä, joiden perusteella Jeesuksen uskottiin nousseen kuolleista.
Uudessa Testamentissa on kuitenkin jälkiä siitä, että kaikki ensimmäisen vuosisadan alkukristityt eivät kuitenkaan todennäköisesti näin uskoneet.
Heprealaiskirjeessä kerrotaan taivaallisesta Jerusalemista, jonka ylipappina Jeesus toimii. Eli taivaassa on jumalallinen Jerusalem, jonka kopio sijaitsee maan päällä. Taivaallinen Jeesus ei mennyt "ihmiskäsin rakennettuun temppeliin" vaan taivaalla sijaitsevaan. Tämän voisi tulkita siten, että tämä seurakunta uskoi näin tapahtuneen Jeesuksen kuoltua maan päällä ollessaan ja noustua taivaisiin.
Mutta tämä tulkinta joutaa roskakoriin, kun heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo seurakunnalleen heidän tulleensa "Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo”. Tämän lisäksi hän kertoo Jeesuksen kuolleen kaupungin ulkopuolella, siis taivaassa. Kirjoittaja kehottaa kannattajiaan lähtemään hänen luokseen. Mitään evankeliumien sisältämää maanpäälllistä (Joosefia, Mariaa, opetuslapsia, ihmetekoja, saarnaamista, Nasaretia tms) ei Heprealaiskirjeen kirjoittaja tunnu tuntevan.
Myös Jeesuksen syntymä vaikuttaa olleen pikemminkin jonkinlainen metamorfoosi kuin syntymä, sillä kirjeessä sanotaan "lyhyeksi aikaa sinä (Jla) asetit hänet enkeleitä alemmaksi” ja Jeesus sanoo Jlalle: "Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.”
Aleksandrialaisen Filonin kuvaama Yoshua l. Jeesus oli Jlan esikoinen, joka loi maailman sekä oli taivaallinen ylipappi, joka Sakarjan kirjassa asetetaan tähän virkaan. Filon eli ja kirjoitti oletetun Jeesuksen aikoihin eli tällainen juutalaislahko tai sen esiaste oli olemassa, joka uskoi taivaalliseen Jeesus-nimiseen ylipappiin jo ennen varsinaista kristinuskoa.
Näyttää siis siltä, että temppelirituaalista eroon haikailevat juutalaiset olivat löytäneet pyhistä kirjoituksista viitteitä siitä, että viimeinen uhri on suoritettu eikä vuosittaisia eläinuhreja enää tarvita. Paavalin mukaan tieto tästä on välittynyt Jeesuksen ilmestymisillä sekä pyhistä kirjoituksista.
Paavalin kirjeet ovat täysin linjassa Filonin ja Heprealaiskirjeen Jeesuksen kanssa.
Jatkuu...
Apologeettisissa hihhuli piireissä Luukkaan evankeliumin kirjoittajaa pidetään yhä luotettavana historioitsijana. Sekulaari tutkimus on osoittanut yli sata vuotta sitten, että asia ei kuitenkaan ole näin. Siitä huolimatta Luukaksen luotettavuuteen törmää vielä varsin usein mm. netissä sekä kirjallisuudessa. Olen listannut esimerkkejä siitä mitä evankeliumista ja sen kirjoittajasta tiedetään sekä millaisia ongelmia Luukkaan evankeliumin sekä Apostolien teot-kirjan sisällöissä on historiallisesti. Kuka kirjoitti?
kirjoittajaa ei tunneta. Evankeliumi (ja sen jatko-osa Apostolien teot) on kirjoitettu nimettöminä.
Luukkaan nimiin kirja on merkitty vasta toisella vuosisadalla. Tarina siitä, että kyseessä olisi apostoli Paavalin matkakumppani ja lääkäri eivät ole perusteltuja.
Milloin kirjoitti?
- koska on ilmeistä, että ”Luukas” käytti lähteenään Josefuksen teosta ”Ioudaikē archaiolgia”,
joka ilmestyi vuonna 93 tai 94, niin voimme päätellä, että evankeliumi kirjoitettiin aikaisintaan 90-luvulla. (Steve Mason)
Mitä tarkoitusta varten kirjoitti?
- Luukas kirjoitti vastineen Matteuksen evankeliumille, jonka judaistinen teologinen sanoma ei kelvannut hellenistisille tai muille pakanakristityille.
Miksi Luukkaan evankeliumiin ei voi luottaa historiallisena lähteenä?
- kirjoittaja ei kerro itsestään mitään (aika, paikka, oma asema). Kirjoittaja ei kerro lähteistään mitään.
- kirjoittajan lähteet ovat nykytiedon mukaan Markuksen ja Matteuksen evankeliumit, jotka ovat puhtaasti allegorisia ja fiktiivisiä
- kirjoittaja kopioi Markusta sekä Matteusta ja muuttelee heidän perikooppejaan silloin kun teologinen sanoma sotii kirjoittajan näkemystä vastaan
- kirjoittaja siteeraa Vanhaa Testamenttia suoraan sekä välillisesti Markuksen kautta
- Luukkaan evankeliumi sekä Apostolien teot muistuttavat varsin paljon antiikin aikaisia romaaneja
Millä tavoin Luukkaan kertomus muistuttaa antiikin romaaneja/fiktiivisiä kirjoituksia?
- edustaa jotain tiettyjä uskontoa tai jumaluutta
- matkakertomus, jossa tapahtuu ihmeitä ja jossa sankari(t) tapaa(vat) eksoottisia tai muuten poikkeuksellisia ihmisiä (tai kansoja)
- ihmeenomainen pako vankeudesta, haaksirikko (Apt sisältää 2 kpl kutakin) sekä kahden siveellisen ihmisen joutuminen erilleen toisistaan ja uudelleenkohtaaminen (Paavali ja Lydia)
- Jumaluuksien puuttuminen tarinan kulkuun eri muodoissa (ilmestyminen tai pelastaminen esim. vainolta)
- monia yhtymäkohtia Homeroksen ja Vergiliuksen teosten kanssa (D.MacDonald)
Luukkaan luova historiankirjoitus
- Paavalin kääntyminen sekä toiminta sitä ennen ja jälkeen (vrt Gal 1)
- Luukas ei tunne aluetta tai väestönlaskennan ajan tapahtumia (Luuk. 2:n lukuisat historialliset virheet)
- riita Laista Pietarin kanssa (Gal. 2), vaikka Apt. väittää Pietarin ja Paavalin sanoman olevan sopusoinnussa toistensa kanssa.
- kirjoittaja sijoittaa tapahtumat väärin aikajanalla (kapinallisten toiminta Palestiinassa, Samarian verilöyly) mainiten tapahtumat samassa järjestyksessä kuin Josefus
- apostolit siteeraavat Septuagintaa (l. kreikankielisiä VT:ia) käännyttääkseen ihmisiä Jerusalemissa
kirjoittaja luo yhtä ansiokkaan ”ansioluettelon” sekä Paavalille että Pietarille (haaksirikko, vankilasta pako, kuolleen herättäminen, ihmeparannus)
- Paavali tekee samoja asioita kuin Jeesus (kaste Johannekselta/Ananiakselta, välikohtaus temppelissä, tuotiin maaherran eteen ja todettiin syyttömäksi, juutalaisten ja ylipappien syyttämä)
- Emmaus-tarinan (Lk 24) teemoja toistetaan Apt.9 luvussa
Stephen Law’n (The Contamination principle) kontaminaatioperiaate eli kun narratiivi verhotaan historiallisin virhein ja ihmekertomuksin niin voidaan todeta tarinan olevan fiktiota tai historiallisesti epäuskottava. Samaan hengenvetoon voitaisiin todeta, että kirjoittajalla on ollut teologinen sekä esoteerinen sanoma, jonka vuoksi historiallisia faktoja on käytetty valikoiden sekä muunnellen. Summa summarum: kirjoittajalla ei ole ollut alunperinkään tarkoitus tehdä historiallista dokumenttia vaan se on jälkipolvien virheellistä tulkintaa.
Jatkuu...
Kerran+tyttäreni+kertoi+päivällispöydässä,+että+koulussa+oli+puhuttu+kristittyjen+vainoista.+Hökäsin+kahvit+väärään+kurkkuun,+tajutessani+millaosta+p*skaa+Suomen+kouluissa+opetetaan.+Historiantunnilla+oli+kerrottu+vainojen+alkaneen+keisari+Neron+valtakaudella.+Asia+alkoi+vaivaamaan+mieltäni,+koska+muistelin+lukeneeni+aiheesta+jotakin+pari+vuotta+aiemmin+ja+tarkistin+mitä+mm.+Wikipedia+sanoo+asiasta+ja+toden+totta+kaikkitietävä+internet+oli+samaa+mieltä:+“Keisari+Nero+julisti+valheellisesti+kristityt+vuonna+64+syyllisiksi+Rooman+paloon,+jonka+takia+hän+poltatti+valtavat+määrät+kristittyjä.”+Samaa+mieltä+oli+myös+wikin+vähemmän+apologeettinen,+englanninkielinen+versio.+Lähteinä+oli+käytetty+antiikin+historioitsija+Tacituksen+“Keisarillisen+Rooman+historiaa”.
No oliko Jeesus todellinen?
Nykypäivän modernien Raamatuntutkijoiden konsensus on jokseenkin yksimielisesti sitä mieltä, että Lähi-Idässä on noin 2000 vuotta sitten elänyt Jeesus niminen opettaja, maagi, parantaja ja/tai profeetta. Tätä konsensusta on viimeaikoina lähtenyt haastamaan tohtori Richard Carrier Kolulmbian yliopistosta USA:ssa. Alla hänen esitelmänsä aiheesta.
Esitelmässä Carrier linjaa muutamia trendejä antiikin ajoilta, joilla hänen mielestään on ollut merkittävä vaikutus kristinuskon syntyyn ja jotka hänen mielestään kääntävät vaakakupin sille puolelle, joka osoittaisi ettei Jeesus ollut historiallinen henkilö. Esitelmänsä alussa hän viittaa aikalaisiin käytäntöihin uskonasioissa ja kuinka oli varsin tavallista hallusinoida keskusteluja taivaallisten viestintuojien tai jumalien kanssa ja kuinka jossain vaiheessa tarinan synnyn jälkeen nuo taivaalliset olennot siirrostettiin osaksi ihmiskunnan historiaa historiallisiksi hahmoiksi.
Aijanjaksoa, jossa kristinusko syntyi, edelsi voimakas Aleksanteri Suuren valloittamien alueiden alulle panema hellenistisointi. Kreikkalaisilla oli tapana harjoittaa synkretismiä valloittamillaan alueilla ja näin näyttäisi Carrierin mukaan myös kristinusko saaneen alkunsa. Toiseksi uskonnoissa oli menossa voimakas trendi kohti monoteistisuutta, joka näkyi monin paikoin kuinka panteoneja purettiin ja pääjumalista usein muodostui ainoa jumala muiden jumalten kutistuessa näiden sanansaattajiksi tai pahoiksi hengiksi. Kolmantena uskontrendinä Carrier mainitsee individualismin uskontojen keskittyessä yksilölliseen pelastumiseen kyläyhteisön tai perheen pelastumisen sijaan. Neljäntenä hän mainitsee kosmopoliittisuustrendin, jossa kaikkia uskonyhteisön jäseniä aletaan pitää veljinä ja sisarina, eräänlaisena laajempana perheenä, jonka pää on jumala.
Esimerkkeinä hellenistisesta synkretismistä ennen kristinuskon syntymistä Carrier mainitsee seuraavat uskonnolliset liikkeet:
- Eleusialaiset ja Dionysoslaiset mysteeriuskonnot, jotka sekoittivat foiniikkilaisten uskontojen elementtejä kreikkalaiseen mystiikkaan
- Attiksen ja Cybelen mysteeriuskonnot, jotka sekoittivat fryygialaisia uskonkäsityksiä ja kreikkalaista mystiikkaa
- Jupiterin Dolichenuksen mysteeriuskonto, joka sekoitti Anatolialaisia uskonkäsityksiä kreikkalaisten mysteerien kanssa
-Mitraksen mysteeriuskonnon, joka sekoitti persialaisia ja kreikkalaisten uskontojen mystiikkaa keskenään
Näiden perusteella on selvää kuinka kristinuskon syntykuvion voidaan helposti todeta noudattavan samaa kaavaa, tällä kertaa sekoitettiin juutalaisten uskonkäsityksiä kreikkalaisten uskokäsitysten kanssa ja synnytettiin alueelle uususkonto, jonka pyrkimyksenä oli alueen hellenisöinti.
Myöskään kristinuskon jumalkuva kuolevasta ja synnit sovittavasta jumalasta ei ollut loppujen lopuksi aikakaudelle mitenkään ainutlaatuinen. Esimerkkeinä vastaavista jumalista muista edeltäneistä uskonnoista Carrier mainitsee seuraavat:
- Romulus: vuosittain esitettävät kuolema- ja ylösnousemusnäytelmät, keskeinen maanviljelysjumala Rooman vallan aikana.
- Osiris: ne jotka kastettiin hänen kuolemaansa ja yllösnousemukseensa pelastuvat kuolemanjälkeisessä elämässä, hyvin keskeinen ja yleisesti palvottu Egyptiläinen jumala.
- Zalmoxis: Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa takasi seuraajille ikuisen elämän, merkittävä kreetalainen jumala.
Kaikille näille oli yhteistä:
- pelastava jumala
- kutsuttiin "jumalan pojaksi"
- kokivat kärsimyksen
- voittivat kuoleman, joka takaa pelastuksen seuraajille
- kaikista on olemassa tarinoita, jotka sijoittuvat historiaan
- yksikään näistä ei ollut todellisesti olemassa
Olisiko siis niin onnettomasti, että Jeesusta edeltäneistä maanpäällä eläneistä jumalista kerrotut tarinat olivat tekaistuja, ja vain Jeesuksesta kertovat tarinat pitävät paikkansa?
Carrier jatkaa esitelmässä todisteiden keräämistä osoittaakseen, että alkuperäinen Jeesus olikin jonkinlainen taivaallinen sanansaattaja, eikä todellinen henkilö. Filon Aleksandrialainen aikoinaan dokumentoi juutalaisista kulteista ja uskomuksista ennen kristinuskoa seuraavasti:
- juutalaisessa kulttuurista löytyy Jeesus niminen taivaallinen olento
- Jeesus oli jumalan esikoinen
- Jeesus oli jumalan taivaallinen kuva
- Jeesus oli jumalan agentti luomistyössä
- Jeesus oli jumalan ylipappi taivaissa
Tässä valossa siis näyttäisi siltä, että jossain välissä kristittyjen uskomukset muuttuivat taivaallisesta ylipapista kohti historiallista henkilöä sen seurauksena, että kirkko joka kaikista samankaltaisista esikristillisistä liikkeistä jäi jäljelle vain sattui uskomaan näin ja julisti kaikki muut uskomukset harhaopiksi.
Jatkuu...
Moniakaan tekstejä, jotka kertovat muunlaisista uskomuksista ei ole Raamatun ulkopuolella säilynyt ja ne on joko tuhottu tai tuhoutuneet sen takia, ettei niitä ole nähty tärkeinä tai tarpeellisina säilyttää. Yksi Raamatun ulkopuolinen teksti, joka näistä uskomuksista kuitenkin kertoo on Jesajan taivaaseenastumisena tunnettu apokyrfi. Jesajan taivaaseenastumisen keskeiset teemat Jeesuksen historiallisuuteen liittyen ovat Carrierin mukaan seuraavat:
- 7 taivaan tasoa
- Saatana ja demonit hallitsevat ulkoista avaruutta, joka sijaitsee jossain kuun alapuolella.
- Kaikelle on vastaavuudet jokaisella taivaan tasolla ts. jos jotain on olemassa maassa niin sellaisia löytyy myös jokaiselta taivaan tasolta
- Jesaja nousee taivaiden läpi ja kohtaa Jumalan korkeimmassa taivaassa, joka kertoo kuinka Jeesus tulee laskeutumaan alemmille taivastasoille ja valloittamaan ne tullen koko universumin hallitsijaksi
- vanhimmassa versiossa Jeesus ei lainkaan ilmesty maan päälle vaan Saatana tappaa hänet ulkoisessa avaruudessa ristiinnaulitsemalla, hänet haudataan ja hän nousee kuolleista.
Raamatun kirjeistä seitsemän Paavalin kirjoittamiksi uskottua kirjettä antavat myös viitteitä siitä, ettei Paavali itse uskonut historialliseen Jeesukseen. Näissä kirjeissä Paavali ei viittaa minkään muunlaisiin tietolähteisiin kuin pyhiin kirjoituksiin, evankeliumejahan ei siis vielä ollut kun Paavali kirjeitään kynäili, tai ilmestyksiin, hän ei mainitse lainkaan silminnäkijähavaintoja tai esitä minkäänlaisia väitteitä, että apostolit olisivat joskus nähneet Jeesuksen. Paavali ei myöskään missään kohdin selkeästi liitä Jeesusta mihinkään historialliseen henkilöön tai tapahtumaan.
Lopussa Carrier jatkaa analyysiään mm. heprealaiskirjeeseen, joka myös on varhaisimpia Raamatuntekstejä, mutta ei kuitenkan Paavalin kirjoittama ja kuinka vastaavat teemat toistuvat myös siinä kuin noissa seitsemässä autenttisiksi uskotussa kirjeessä. Itse evankeliumit, jotka on siis kirjoitettu vasta kymmeniä vuosia Jeesuksen väitetyn kuoleman jälkeen, Carrier pitää fiktiona kutsuen niitä metaparaabeleiksi, joilla aikalaisten tapojen mukaan jumalhahmo on siirrostettu osaksi historiaa ja jotka ulkopuoliselle näyttävät historiallisilta henkilökuvilta, mutta todellisuudessa ovat vain symbolisia tarinoita joiden avulla seurakuntaa opetetaan.
Valtavirran näkemys on Carrierin tutkimusten perusteella nimenomaan lennokas ja yliampuva. Vedettyjen johtopäätösten, eli että Jeeusus olisi ollut historiallinen hahmo, tueksi kun ei juurikaan löydy pätevää todistusaineistoa. Päinvastoin taas Jeesuksen myyttisyydelle löytyy sitäkin enemmän todisteita aivan kuten muidenkin aikalaisten myyttien kohdalla, joten genressään Carrierin johtopäätökset ovat linjassa kaiken tiedetyn kanssa. Sen sijaan se, että Jeesus olisi ollut historiallinen hahmo (jolla on kaikki aikalaisten myyttitarinoiden tunnusmerkit, mutta ei sitten olisikaan ollut myytti) on pois kontekstistaan -> lennokas, yliampuva ja ei siksi ollenkaan maanläheinen.
Mutta jokainen kuitenkin päättäköön otse, mutta tosiasiat niin kuin ne on, on perusteltu teille.
Ei ole mitään syytä epäillä Jeesuksen olemassaoloa. Siitä tärkein todiste on tietenkin Jumalan oma sana eli Raamattu. Toiseksi, kuten ketjun aloittaja itsekin toteaa, nykyisten ja kaikkien entistenkin historian- sekä raamatuntutkijoiden kesken vallitsee täydellinen konsensus siitä että n. 2000 vuotta sitten (kuten Raamattu kertoo) oli Israelissa ihminen nimeltä Jeesus, joka monien aikalaisten lähteiden (myös pakanoiden kuten roomalaisten historioitsijoiden) yhtäpitävän todistuksen mukaan keräsi opetuslapsia ympärilleen. opetti kansaa, jonka kerrotaan tehneen ihmeitä, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, ja jonka hauta löydettiin tyhjänä kolmantena päivänä.
Kaikki tämä löytyy historioitsijoiden teoksista, myös roomalaisten kuten Joseefus ja monet monet muut.
Aloittaja kirjoittaa täyttä pötyä ja ainoastaan nolaa itsensä.
Tuo ei tunnu aidon Dogmatikoksen kirjoitukselta vaan feikkien väsäämältä.
Roomalaisten historioitsijoiden kirjoittamien "todistusten" perään minäkin kaipaisin linkkejä.
"Kaikki tämä löytyy historioitsijoiden teoksista, myös roomalaisten kuten Joseefus ja monet monet muut."
Kaikissa täällä keskusteluissa tätä on käsitelty ja jokaisessa niissä Testinovum Flavium on punnittu ja köykäsieksi todettu. Kyseessä on kristittyjen myöhemmällä ajalla tahaallaan lisäämää väärennös, jonka kieli ei vastaa teoksen muun osan ajallista kieltä. Tästä syystä Josephus on ongelmallinen.
Hopper, Paul J. “A Narrative Anomaly in Josephus: Jewish Antiquities xviii:63.”
https://www.researchgate.net/publication/284157339_A_Narrative_Anomaly_in_Josephus/amp
https://www.richardcarrier.info/archives/7437
"Kaikissa täällä keskusteluissa tätä on käsitelty ja jokaisessa niissä Testinovum Flavium on punnittu ja köykäsieksi todettu. "
No tuskin se vielä sillä on "käsitelty jaköykäiseksi havaittu" että joku työtön paskahousu-luuseri -telogian-opiskelija niin väittää. Onhan näitä nähty jo 2000 vuotta. Sinä olet pelkkä eilen syntynyt oppipoika viisasteluinesi.
Sinun kirjoituksesi perkeleineen kertoo kyllä tasosi mataluuden eikä muitakaan "kaiken" uskosta tietäviä näy ketjussa jossa haastetaan koko uskon yksi keskeisimmästä merkityksistä eli kysymys J.Nasaretilaisesta.
Minä en tiedä uskosta enkä faktoista siitä niin paljon että pystyisin keskustelemaan aloittajan kanssa mutta olisi mukava nähdä kunnon keskustelu mielenkiintoisesta aiheesta pelkkien yksinkertaisten aiheiden sijasta.
Samaa mieltä. Nimimerkkihän on valitettavasti vapaa.
Aika härskiä näiltä Raamatun sanan ja Totuuden "puolustajilta."
Dogmatikos tunnusti, ettei kristinuskonharhalla ole mitään muita todisteita tai perusteita kuin usko.
Näiollen raamattuun vetoava ei voi olla oikea Dogmatikos.
Nostetaan aloitus koska esim. usko.vainen eikä kumppanit ole kirjoittaneet vielä mitään.
Kannatetaan nostetta.
Jokaisen jesusianistin olisi syytä lukea läpi ja todeta, että tyhjyyttään kumisee jeesustynnyri.